Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 997/2008 vp Hoitavien lääkäreiden lausunnon merkitys eläkettä myönnettäessä Eduskunnan puhemiehelle Joensuulainen Elina Sarkkinen meni VR:lle töihin siivoojaksi vuonna Hänelle syntyi ensimmäinen ammattitauti, pesuaineallergia, vuonna Työnantaja ei kuitenkaan järjestänyt muuta työtä. Tämän seurauksena syntyi toinen ammattitauti vuonna 1994, formaldehydiallergia.työterveyslaitos totesi tutkimusten jälkeen, ettei Elina voi jatkaa entisessä siivoojan työssään, koska oli vaarana syntyä uusia ammattitauteja siivousaineissa olevien kemikaalien vuoksi. Työterveyslaitos suositteli uudelleenkoulutusta ja katsoi, että siivoustyönohjaajan työ olisi hänelle sopiva, koska tässä työssä ei tarvinnut osallistua itse siivoukseen ja näin olisivat kemikaalit vältettävissä. Valtiokonttori suostuikin tähän koulutukseen katsoen sen tarpeelliseksi. Kun hän sitten valmistui siivoustyönohjaajan ammattiin, ei työnantaja VR kuitenkaan suostunut ottamaan häntä tähän työhön, vaan Elina joutui olemaan entisessä siivoojan työssä. Tästä seurasi vielä kolmas ammattitauti. Työnantaja irtisanoi lopulta työsopimuksen vuonna 2000, koska hän ei kyennyt tekemään entistä työtään allergioiden takia. Valtiokonttori ei kuitenkaan lähtenyt maksamaan eläkettä, vaikka tosiasiasiallisesti Elina oli tullut kykenemättömäksi hankkimaan toimeentuloaan entisellä työllään. Työterveyslaitos ja useat muut lääkärit katsovat, ettei hän pysty hankkimaan toimeentuloaan entisellä työllään tai edes silläkään työllä, johon hän sai lisäkoulutuksen, koska ei ole olemassakaan sellaista siivoustyönohjaajan työtä, jossa ei itse ohjaaja joutuisi osallistumaan siivoukseen. Tästä seurauksena olisi jopa hengenmenon riski, koska allergiat ovat pahentuneet todella vaikeiksi. Valituksia Elina on tehnyt lukuisia jo Valtiokonttorille ja aina vakuutusoikeutta myöten, mutta kanta on ollut kielteinen. Vastauksissa on jopa väitetty, että hän pystyy vieläkin jopa siivoojan työhön, vaikka hänelle on tullut jo edellisistä töistä kolme ammattitautia. Ja mikä tärkeintä, useat hoitavat lääkärit ovat todenneet, ettei Elina saa olla missään tekemisissä siivousaineissa olevien kemikaalien tai formaldehydin kanssa. Kaikista ponnisteluista huolimatta Elina ei ole saanut ammattitautieläkettä, työkyvyttömyyseläkettä eikä uudelleenkoulutusta sellaiseen ammattiin jossain puhdastilassa, jossa ei mitään haitallisia kemikaaleja ole. Osaltaan Elinan työnhaku on osoittanut sen, etteivät tähän mennessä tehdyt toimet ole olleet oikeita tai riittäviä. Hän on ollut työnhakijana useita vuosia, mutta työvoimatoimisto ei ole pystynyt osoittamaan minkäänlaista työtä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy välittömästi, että hoitavan lääkärin lausunto otetaan päätöksenteon pohjaksi eläkettä myönnettäessä ja Versio 2.0

2 mitä hallitus osaltaan tekee, että perusteluosassa olevalle henkilölle tullaan myöntämään ammattitaudin vuoksi tapaturmaeläke takautuvasti? Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2008 Esa Lahtela /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 997/2008 vp Esa Lahtela /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 997/2008 vp: Mihin toimiin hallitus ryhtyy välittömästi, että hoitavan lääkärin lausunto otetaan päätöksenteon pohjaksi eläkettä myönnettäessä ja mitä hallitus osaltaan tekee, että perusteluosassa olevalle henkilölle tullaan myöntämään ammattitaudin vuoksi tapaturmaeläke takautuvasti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tapaturmavakuutus on osa Suomen lakisääteistä sosiaaliturvaa. Sen tarkoituksena on korvata työssä sattuneista tapaturmista ja ammattitaudeista työntekijöille tai heidän omaisilleen aiheutuneet menetykset ja vahingot. Ammattitautilain mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisesta, kemiallisesta tai biologisesta tekijästä. Tapaturmavakuutusjärjestelmässä työkyvyttömyyttä arvioidaan suhteessa työkykyyn ennen työtapaturmaa, ja tätä aikaisempaa tasoa kuvaa vuosityöansio. Tapaturmavakuutuslain mukaan vakuutetulla on oikeus tapaturmaeläkkeeseen, mikäli hänen työkykynsä on työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi alentunut vähintään 10 prosenttia aikaisempaan ansiotasoon verrattuna. Työkyvyn alentumista arvioitaessa ratkaisevana on vakuutetun jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jonka suorittamista häneltä voidaan kohtuudella edellyttää. Lain mukaan arviointiin vaikuttavat koulutus ja aikaisempi työtoiminta, ikä ja asuinolosuhteet sekä näihin verrattavat muut seikat. Myös ammatillinen uudelleenkoulutus on mahdollinen silloin, kun vakuutetun työja toimintakyky tai ansiomahdollisuudet ovat työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi heikentyneet. Kuntoutuksen tarvetta ja korvattavan koulutuksen määrää arvioidaan pitkälle samoin perustein kuin työkyvyn alenemaa. Vakuutuslaitoksen tehtävänä on ensiasteessa ratkaista, onko vakuutettu oikeutettu etuuteen. Tapaturmavakuutuslain mukaan laillistetun lääkärin on osallistuttava asian valmisteluun vakuutuslaitoksessa, jos käsiteltävä asia koskee lääketieteellisen seikan arviointia. Vakuutuslaitoksen lääkärin tehtävänä on antaa lääketieteellinen arvio seikoista, jotka on lain mukaan otettava huomioon korvauskysymystä ratkaistaessa. Tämän menettelyn tarkoituksena on nimenomaan vakuutettujen edun turvaaminen. Vakuutuslääkärin velvollisuutena on toimia ehdottoman objektiivisesti ja tehdä arvionsa asiakirjoihin kirjattujen löydösten ja tosiseikkojen perusteella. Useimmiten potilasta hoitaneiden lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden näkemyserot perustuvat juuri lääkäreiden erilaisiin tehtäviin työkyvyttömyyttä arvioitaessa. Hoitavan lääkärin ensisijaisena tehtävänä on pyrkiä edistämään potilaansa terveydentilaa, ja hän on asiantuntija potilaansa terveydentilan suhteen. Hoitava lääkäri arvioi potilaansa työkykyä ja tilannetta aina yksittäisen potilaansa kannalta eikä vakuutuslääkärin tavoin voi suhteuttaa potilaansa tilannetta muiden vastaavien eläkkeenhakijoiden tilanteeseen tai työkyvyttömyyttä arvioitaessa noudatettavaan yleiseen ratkaisukäytäntöön. Hoitavan lääkärin tehtävänä on myös antaa vakuutuslaitokselle kor- 3

4 Ministerin vastaus vausasian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys, josta käy ilmi potilaan oireet ja tutkimuslöydökset sekä näiden vaikutus potilaan työkykyyn. Tiedot on kirjattava siten, että työkykyä voidaan arvioida objektiivisin perustein. Tapaturmavakuutuksessa, kuten muuallakin sosiaalivakuutuksessa, vakuutettujen yhdenvertainen kohtelu edellyttää, ettei hoitava lääkäri ratkaise korvattavuutta, vaan se tapahtuu lain mukaan objektiivisin ja yhdenmukaisin perustein. Vakuutuslääkärin tehtävänä on varmistaa, että lääketieteelliseltä kannalta keskenään samanlaiset tapaukset saavat samanlaisen kohtelun, kun samalla otetaan huomioon myös muut asian ratkaisuun lain mukaan vaikuttavat seikat. Jos hoitavan lääkärin antaman lääkärinlausunnon tiedot vakuutetun terveydentilasta ovat puutteelliset, vakuutuslaitoksen on hallintolain mukaan huolehdittava asian selvittämisestä. Vakuutuslaitos voi lain mukaan hankkia vakuutettua hoitaneilta tahoilta lisäselvitystä hakijan terveydentilasta tai lähettää hänet lisätutkimuksiin. Hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin yhteistyö on merkityksellinen erityisesti työkyvyttömyyden arvioinnissa ja ratkaisukysymyksissä. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin kiinnittänyt huomiota työkyvyttömyyseläkepäätösten ratkaisukäytännön yhteneväisyyteen eri hakijoiden kesken, ja useita eri hankkeita asian parantamiseksi on tehty. Työkyvyttömyyden arvioinnissa ja ratkaisukysymyksissä on yhdessä hoitavien lääkärien ja vakuutuslääkärien sekä eri organisaatioiden kanssa toteutettu hankkeita, joiden avulla on parannettu lääkärinlausuntojen laatua ja hoitavien lääkärien osaamista työkyvyn arvioinnissa. Tavoitteena on ollut löytää toimintatapa, jolla vakuutettua hoitava lääkäri ja vakuutusjärjestelmässä päätöksentekoon osallistuva asiantuntijalääkäri voivat löytää yhteisen näkemyksen niistä tekijöistä, joiden perusteella työja toimintakykyä arvioidaan. Samalla on koulutettu lääkäreitä ja myös vakuutuslääkäreitä ja asiantuntijoita ammatillisen kuntoutuksen osaamisessa. Yhtenäisempään työkyvyn arviointiin tähtää myös Työeläkevakuuttajat TELA:n ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin vuosina toteuttama Toimintakyvyn arviointi projekti (FACULTAS). Projektin tavoitteena on yhdenmukaistaa ja kehittää toimintakyvyn arviointia lääkärikunnan parissa, parantaa lääkärin toimintaedellytyksiä sekä yhtenäistää lääkärinlausuntoja. Yhteinen toimintatapa viedään käytäntöön etupäässä lääkäreille suunnatulla koulutushankkeella. Vakuutuslaitoksen on lain mukaan annettava vakuutetulle päätös hänen oikeudestaan etuuteen. Päätös on tehtävä hyvää hallintoa noudattaen. Päätös on perusteltava ja siitä on käytävä ilmi, mihin vakuutetulla lain mukaan on oikeus. Sosiaali- ja terveysministeriöllä hallintoviranomaisena ei ole toimivaltaa puuttua yksittäisen eläkeasian käsittelyyn vakuutuslaitoksessa tai laitoksen antamaan päätökseen. Oikeusturvan takaamiseksi vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen on jokaisella etuutta hakevalla oikeus hakea muutosta valittamalla. Tällöin muutoksenhakuelin tarkastaa, että vakuutuslaitos on päätöstä tehdessään noudattanut lain asettamia edellytyksiä. Vakuutetulla on myös aina oikeus ottaa yhteyttä vakuutuslaitokseen ja saada korvausasia uuden selvityksen johdosta uudelleen arvioitavaksi. Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2009 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 997/2008 vp Esa Lahtela /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 997/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen omedelbart vidta för att den behandlande läkarens utlåtande ska tas som grund för beslutsfattandet vid beviljande av pension och vad kommer regeringen för sin del att göra för att den person som nämns i motiveringsdelen retroaktivt ska beviljas olycksfallspension på grund av yrkessjukdom? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Olycksfallsförsäkringen är en del av den lagstadgade sociala tryggheten i Finland. Dess syfte är ersätta de förluster och skador som olycksfall i arbetet eller yrkessjukdomar har orsakat arbetstagare eller deras anhöriga. Med yrkessjukdom förstås enligt yrkessjukdomslagen en sjukdom som i arbetet sannolikt i huvudsak har orsakats av fysikaliska, kemiska eller biologiska faktorer. I olycksfallsförsäkringssystemet bedöms en persons arbetsoförmåga i relation till arbetsförmågan före arbetsolycksfallet, och årsarbetsinkomsten beskriver denna tidigare nivå. Enligt lagen om olycksfallsförsäkring har en försäkrad rätt till olycksfallspension om hans eller hennes arbetsförmåga till följd av arbetsolycksfall eller yrkessjukdom har nedgått med minst 10 procent i jämförelse med den tidigare inkomstnivån. Det avgörande vid bedömningen av nedsättningen i arbetsförmågan är den försäkrades kvarstående förmåga att skaffa sig förvärvsinkomster med sådant till buds stående arbete som han eller hon skäligen kan förutsättas utföra. Enligt lagen inverkar utbildning, tidigare verksamhet, ålder och boendeförhållanden samt andra därmed jämförbara omständigheter på bedömningen. Yrkesinriktad omskolning är också möjlig då den försäkrades arbets- och funktionsförmåga eller förvärvsmöjligheter har försvagats till följd av arbetsolycksfall eller yrkessjukdom. Rehabiliteringsbehovet och omfattningen av den ersättningsgilla utbildningen bedöms i stor utsträckning enligt samma grunder som nedsättningen i arbetsförmågan. Försäkringsanstalten har till uppgift att som första instans avgöra om en försäkrad har rätt till en förmån. Enligt lagen om olycksfallsförsäkring ska en legaliserad läkare delta i beredningen av ett ärende i försäkringsanstalten, om det ärende som behandlas gäller bedömningen av en medicinsk fråga. Försäkringsanstaltens läkare har till uppgift att ge en medicinsk bedömning av de omständigheter som enligt lag ska beaktas när en ersättningsfråga avgörs. Syftet med detta förfarande är uttryckligen att trygga de försäkrades intressen. Försäkringsläkaren är skyldig att agera absolut objektivt och göra sin bedömning på basis av de fynd och fakta som antecknats i handlingarna. Oftast beror åsiktsskillnader mellan de behandlande läkarna och försäkringsläkarna just på läkarnas olika roller vid bedömningen av en persons arbetsoförmåga. Den behandlande läkaren har som främsta uppgift att främja patientens hälsotillstånd och denna läkare är expert när det gäller patientens hälsotillstånd. Den behandlande läkaren bedömer alltid patientens arbetsförmåga och situation utgående från den enskilda patienten och kan inte såsom försäkringsläkaren ställa patientens situation i relation till situationen för andra motsvarande pensionssökande, eller vid bedömning av arbetsoförmåga, i relation till rådande beslutspraxis. Den behandlande läkaren har också som uppgift att ge försäkringsanstalten en tillräcklig utredning för att avgöra ersättningsfrågan, och av utredningen ska framgå patientens symtom och undersökningsresultat samt deras inverkan på patientens arbetsförmåga. Uppgifterna ska antecknas på ett sådant sätt att 5 ar-

6 Ministerns svar betsförmågan kan bedömas utifrån objektiva kriterier. Inom olycksfallsförsäkringen, liksom också annars inom socialförsäkringen, förutsätter en likabehandling av de försäkrade att den behandlande läkaren inte avgör rätten till ersättning, utan att detta sker lagenligt utifrån objektiva och enhetliga kriterier. Försäkringsläkaren har till uppgift att säkerställa att sådana fall som ur medicinsk synvinkel är likartade får en likadan behandling, samtidigt som de övriga omständigheter som enligt lag inverkar på avgörandet också beaktas. Om uppgifterna om den försäkrades hälsotillstånd är bristfälliga i den behandlande läkarens utlåtande, ska försäkringsanstalten enligt förvaltningslagen sörja för att saken utreds. Försäkringsanstalten kan enligt lag skaffa kompletterande utredningar från de ställen där den försäkrade har behandlats eller skicka honom eller henne till ytterligare undersökningar. Samarbetet mellan den behandlande läkaren och försäkringsläkaren är viktigt särskilt vid bedömningen av en persons arbetsoförmåga och i beslutsfrågor. Social- och hälsovårdsministeriet har uppmärksammat behovet av en enhetlig praxis när det fattas beslut om invalidpension för olika sökande, och flera olika projekt har genomförts för att förbättra situationen. Vid bedömning av arbetsoförmåga och i beslutsfrågor har man tillsammans med behandlande läkare och försäkringsläkare samt olika organisationer genomfört projekt, med vars hjälp man har förbättrat läkarutlåtandenas kvalitet och de behandlande läkarnas kompetens att bedöma arbetsoförmåga. Målet har varit att hitta ett tillvägagångssätt som gör det möjligt för den läkare som behandlar den försäkrade och den sakkunnigläkare som deltar i beslutsfattandet i försäkringssystemet att hitta en gemensam syn på de faktorer som utgör grunden för bedömningen av arbets- och funktionsförmåga. Samtidigt har det ordnats utbildning för läkare och också försäkringsläkare och sakkunniga för att höja kompetensen i fråga om yrkesinriktad rehabilitering. En mera enhetlig bedömning av människors arbetsförmåga är också målet för det projekt för att bedöma funktionsförmåga (FACULTAS) som Arbetspensionsförsäkrarna TELA och Finska Läkarföreningen Duodecim genomförde åren Projektet syftar till att bland läkarkåren förenhetliga och utveckla bedömningen av funktionsförmåga, att förbättra läkarens verksamhetsförutsättningar och att förenhetliga läkarutlåtandena. Ett enhetligt tillvägagångssätt ska omsättas i praktiken i första hand genom utbildningsprojekt för läkarna. Försäkringsanstalten måste enligt lag ge den försäkrade ett beslut om hans eller hennes rätt till en förmån. Beslutet ska fattas med iakttagande av god förvaltningssed. Beslutet ska motiveras och av det ska framgå vad den sökande enligt lag har rätt till. Social- och hälsovårdsministeriet har i egenskap av förvaltningsmyndighet inte befogenhet att ingripa i behandlingen av ett enskilt pensionsärende i en försäkringsanstalt eller i det beslut som försäkringsanstalten fattar. För att trygga rättsskyddet har var och en som har ansökt om en förmån rätt att genom besvär söka ändring i ett beslut som försäkringsanstalten har gett. Härvid kontrollerar besvärsinstansen att försäkringsanstalten har iakttagit de förutsättningar som anges i lag när den har fattat sitt beslut. Den försäkrade har också alltid rätt att kontakta försäkringsanstalten och få ersättningsärendet omprövat på basis av ny utredning. Helsingfors den 8 januari 2009 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 6