Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 927/2008 vp Pitkään sairauslomalla olleen henkilön toimeentulon turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Kansaneläkelaitoksessa on havaittu ongelma, joka voi johtaa sosiaaliturvan väliinputoamistilanteeseen. Lääkärin B-todistuksen saaneelta, pitkään sairauslomalla olleelta henkilöltä voidaan evätä tai periä jopa takaisin sairausvakuutuspäivärahaa, jos tulkitaan, että hän ei ole sairausvakuutuslain mukaisesti kykenemätön työntekoon. Sairausajan palkanmaksu on päättynyt, mutta työsuhde on edelleen voimassa. Työtä tai kuntouttavaa työtoimintaa ei löydy, koska töissä edellytetään sataprosenttista työpanosta. Kun 300 päivän sairausvakuutuspäivärahojen enimmäismäärä ei ole täynnä, henkilö ei pääse myöskään työttömyysturvan piiriin. Tällöin hän voi jäädä täysin tulottomaksi, kun avio- tai avoliitossa olevalle ei myönnetä edes toimeentulotukea, jos puolisolla on tuloja. Tilanne on kohtuuton. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä pitkään sairauslomalla olleen henkilön toimeentulon turvaamiseksi? Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2008 Pauliina Viitamies /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauliina Viitamiehen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 927/2008 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä pitkään sairauslomalla olleen henkilön toimeentulon turvaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairauspäivärahaan on oikeus ajalta, jona vakuutettu on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Sairauspäivärahan enimmäisaika täyttyy sen kalenterikuukauden aikana, jota seuraavan kuukauden aikana sairauspäivärahapäivien määrä nousisi 300 arkipäivään. Enimmäisaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki sairauspäivärahapäivät kahden edeltäneen vuoden ajalta. Jos vakuutettu on ollut yhtäjaksoisesti työkykyinen 12 kuukauden ajan, tätä edeltäneitä sairauspäivärahapäiviä ei oteta enimmäisaikaa laskettaessa huomioon. Arvion siitä, pidetäänkö henkilöä sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömänä, tekee Kansaneläkelaitos sairauspäivärahahakemusta käsitellessään. Harkinnan perusteena ovat hakijaa hoitaneen lääkärin todistuksista ilmenevät tosiseikat. Harkinnassa on otettava huomioon henkilön työn asettamat vaatimukset sekä sairauden vaikutus työ- ja toimintakykyyn. Useimmiten potilasta hoitaneiden lääkäreiden ja sosiaalivakuutuslaitoksen asiantuntijalääkäreiden näkemyserot johtuvat hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin erilaisesta tehtävästä työkyvyttömyyttä arvioitaessa. Hoitavan lääkärin ensisijaisena tehtävänä on pyrkiä edistämään potilaansa terveydentilaa, ja hän on asiantuntija potilaansa terveydentilan suhteen. Hoitava lääkäri arvioi potilaansa työkykyä ja tilannetta aina yksittäisen potilaansa kannalta eikä vakuutuslääkärin tavoin voi suhteuttaa potilaansa tilannetta muiden samaa etuutta hakevien tilanteeseen tai työkyvyttömyyttä arvioitaessa noudatettavaan yleiseen ratkaisukäytäntöön. Kansaneläkelaitoksessa tai muissa sosiaalivakuutusetuuksia hoitavissa laitoksissa vakuutuslääkäri puolestaan toimii sosiaalivakuutuslainsäädännön soveltajana vastaten ensisijassa etuusratkaisua koskevasta lääketieteellisestä asiantuntemuksesta. Hänen tehtävänään on varmistaa, että lääketieteelliseltä kannalta keskenään samanlaiset tapaukset saavat samanlaisen kohtelun, kun samalla otetaan huomioon myös muut asian ratkaisuun vaikuttavat seikat. Vakuutetun oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että korvausasian ratkaisemiseen osallistuu muukin kuin vakuutettu hoitanut lääkäri. On tärkeää, että vakuutetun kuntoutus-, työllistymis- tai eläkemahdollisuudet selvitetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kansaneläkelaitoksen onkin selvitettävä vakuutetun kuntoutustarve viimeistään silloin, kun vakuutetun sairauspäivärahan enimmäisaikaan luettavien päivien lukumäärä ylittää 60 päivää. Kuntoutustarpeen arviointi voi olla aiheellista myöhemminkin. Sairauspäivärahan enimmäisaikaa ja sen kehittämistarpeita on selvitetty vuonna 2003 Kansaneläkelaitoksen johdolla toimineessa työryhmässä. Työryhmä katsoi saamiensa selvitysten 2

3 Ministerin vastaus KK 927/2008 vp Pauliina Viitamies /sd perusteella, ettei ole tarpeen luoda järjestelmää, joka jatkaisi sairauspäivärahaoikeutta saman sairauden perusteella nykyistä lainsäädäntöä pidemmäksi ajaksi. Sen sijaan työryhmä piti nykyisten järjestelmien kehittämisessä tavoiteltavana sellaisten ratkaisujen löytämistä, jotka täydentävät nykyisiä järjestelmiä ja korjaavat mahdollisia epäkohtia. Vuoden 2007 alusta tuli voimaan osasairauspäiväraha, joka mahdollistaa osittaisen työhönpaluun pitkähkön sairauspoissaolon jälkeen. Osasairauspäivärahalla vakuutettu voi työkyvyttömyyden vielä jatkuessa työskennellä osa-aikaisesti ja saada palkan lisäksi osasairauspäivärahaa. Osasairauspäivärahaa voidaan maksaa enintään 72 arkipäivää ja sitä voidaan maksaa myös sairauspäivärahan enimmäisajan päättymisen jälkeen. Jos henkilön sairauspäivärahahakemus on hylätty sillä perusteella, että hakijan ei ole katsottu täyttävän työkyvyttömyysedellytystä, hän voi esittää työkyvyttömyytensä tueksi uutta selvitystä. Sosiaalivakuutuksen perusluonteeseen kuuluu myös mahdollisuus hakea evättyä etuutta uudelleen. Yksittäisten sairauspäivärahapäätösten lainmukaisuuden arviointi kuuluu niiden muutoksenhakuelinten toimivaltaan, joille nämä tehtävät on laissa säädetty. Muutoksenhaun yhteydessä Kansaneläkelaitos voi myös oikaista päätöksensä niin sanottuna itseoikaisuna, jos se hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset. Tilanteessa, jossa henkilö olisi ilman tuloja ja etuuksia, käyttökelpoisin taloudellisen tuen muoto on mahdollinen toimeentulotuki. Toimeentulotuen peruslähtökohta on turvata tukeen oikeutetun henkilön taloudellinen tilanne, kun toimeentulossa tapahtuu ennakoimattomia muutoksia. Hallitusohjelman mukaisesti on käynnistetty sosiaaliturvaa koskeva uudistamistyö sosiaaliturvan uudistamiskomiteassa. Komitean tehtävänä on arvioida sosiaaliturvan kokonaisuutta ja siihen kohdistuvia uudistustarpeita. Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2008 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 927/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Pauliina Viitamies /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att trygga utkomsten för personer som länge varit sjukskrivna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: En försäkrad har rätt till sjukdagpenning för den tid han eller hon är förhindrad att utföra sitt arbete på grund av arbetsoförmåga till följd av sjukdom. Med arbetsoförmåga avses ett sådant av sjukdom framkallat tillstånd under vilket den försäkrade, medan sjukdomen varar, är oförmögen att utföra sitt vanliga arbete eller därmed nära jämförbart arbete. Maximitiden för sjukdagpenning går ut under kalendermånaden före den månad då antalet sjukdagpenningsdagar skulle uppgå till 300 vardagar. När maximitiden för sjukdagpenningen räknas ut ska alla sjukdagpenningsdagar under de två föregående åren beaktas. Om den försäkrade har varit arbetsför i 12 månader utan avbrott, ska inte sjukdagpenningsdagar före denna tid beaktas när maximitiden räknas ut. Folkpensionsanstalten bedömer vid behandling av ansökan om sjukdagpenning om personen anses vara arbetsoförmögen på det sätt som avses i sjukförsäkringslagen. Prövningen utgår från de fakta som framgår av läkarintygen av den behandlande läkaren. Vid prövningen ska hänsyn tas till de krav som personens arbete ställer och hur sjukdomen påverkar arbets- och funktionsförmågan. Oftast beror åsiktsskillnader mellan de behandlande läkarna och socialförsäkringsanstaltens sakkunnigläkare på den behandlande läkarens och försäkringsläkarens olika roller vid bedömning av arbetsoförmåga. Den behandlande läkaren har som främsta uppgift att främja patientens hälsotillstånd och denna läkare är expert när det gäller patientens hälsotillstånd. Den behandlande läkaren bedömer patientens arbetsförmåga och situation utgående från den enskilda patienten och kan inte såsom försäkringsläkaren ställa patientens situation i relation till situationen för andra personer som ansöker om samma förmån, eller vid bedömning av arbetsoförmåga, i relation till rådande beslutspraxis. Hos Folkpensionsanstalten och andra inrättningar som har hand om socialförsäkringsförmåner tillämpar försäkringsläkaren för sin del socialförsäkringslagstiftningen och ansvarar i första hand för den medicinska sakkunskap som gäller beslutet om förmånen. Försäkringsläkaren har till uppgift att säkerställa att sådana fall som ur medicinsk synvinkel är likartade får en likadan behandling, samtidigt som de övriga faktorer som inverkar på avgörandet också beaktas. Med tanke på den försäkrades rättsskydd är det nödvändigt att också andra personer än den behandlande läkaren deltar i avgörandet av ersättningsärendet. Det är viktigt att den försäkrades möjligheter till rehabilitering, sysselsättning eller pension klarläggs i ett så tidigt skede som möjligt. Folkpensionsanstalten ska undersöka en försäkrads behov av rehabilitering senast när antalet dagar som räknas in i maximitiden för sjukdagpenning överstiger 60. En bedömning av rehabiliteringsbehovet kan vara motiverad också senare. En arbetsgrupp under ledning av Folkpensionsanstalten kartlade år 2003 maximitiden för 4

5 Ministerns svar KK 927/2008 vp Pauliina Viitamies /sd sjukdagpenning och behoven av att utveckla den. Arbetsgruppen ansåg med stöd av de utredningar den fått att det inte finns behov av att skapa ett system som utsträcker rätten till sjukdagpenning på grundval av samma sjukdom till att gälla längre tid än vad nuvarande lagstiftning medger. Däremot ansåg arbetsgruppen att man vid utvecklingen av de rådande systemen bör eftersträva lösningar som kompletterar de nuvarande systemen och rättar till eventuella missförhållanden. Från början av år 2007 infördes dessutom en bestämmelse om partiell sjukdagpenning som möjliggör en partiell återgång till arbetet efter en längre sjukskrivning. Genom den partiella sjukdagpenningen kan den försäkrade, om arbetsoförmågan fortsätter, arbeta deltid och få partiell sjukdagpenning utöver lönen. Partiell sjukdagpenning kan betalas för en period av högst 72 vardagar och också efter det att maximitiden för sjukdagpenning har gått ut. Om en persons ansökan om sjukdagpenning har avslagits på grund av att den sökande inte har ansetts uppfylla kravet på arbetsoförmåga, kan han eller hon lägga fram en ny utredning som styrker arbetsoförmågan. Till socialförsäkringens grundläggande karaktär hör också möjligheten att på nytt ansöka om en förmån som avslagits. Bedömningen av om enskilda beslut om sjukdagpenning är lagenliga hör till befogenheterna för de besvärsinstanser som enligt lag ska ha hand om dessa uppgifter. I samband med sökande av ändring kan Folkpensionsanstalten ge ett rättelsebeslut i form av en så kallad självrättelse, om den till alla delar godkänner de yrkanden som framställts i besvär som inlämnats till den. I en situation då en person skulle stå utan inkomster och förmåner är eventuellt utkomststöd den mest ändamålsenliga formen av ekonomiskt stöd. Det primära syftet med utkomststödet är att trygga den ekonomiska situationen för stödberättigade personer vars utkomst oväntat har förändrats. I enlighet med intentionerna i regeringsprogrammet har det inletts en reform av den sociala tryggheten i en kommitté som bereder reformen. Kommittén har till uppgift att göra en samlad bedömning av den sociala tryggheten och behoven av att utveckla den. Helsingfors den 15 december 2008 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5