Siistit sävelet. Epäpuhtaus

Transkriptio

1 2732 TL

2 Eetu Lindgren PUHTAUS Siistit sävelet Falskia! Vingutusta! Ujellusta! Kiekunaa! Epäpuhdas musiikki on jotakin, jonka kaikki väittävät tunnistavansa ja johon kukaan ei tunnusta sortuvansa. Sävelpuhtaus elää jokaisen musiikin parissa touhuavan mielessä ihanteena. On terveydelle äärimmäisen vaarallista joutua häpeämään yleisön edessä omaa soittoaan. Jokainen nuorella iällä minkä tahansa soittimen soittoa harjoitellut voi todistaa, kuinka vaikeakulkuisille poluille joutuvat ne, jotka ovat esiintyneet erilaisissa koulun matineoissa, kevätkonserteissa ja joulukirkkoesityksissä. Väärin soittaminen yleisön edessä vertautuu suurin piirtein siihen tunteeseen, joka syntyy, kun istahtaa julkisen kulkuvälineen istuimelle tietämättä, että sen edellinen painaja on ollut ehta katujen mies. Tällöin tietää, että nopea puhdistautuminen on ainoa tilanteen korjaava vaihtoehto, vaikka pelastautumisyritys ei voi tehdä vahinkoa tekemättömäksi. Muisto jää siistiytymisestä huolimatta, ja ympärillä olevien säälivät, vahingoniloiset tai myötähäpeävät katseet on pakko kestää. Epäpuhtaus Pythagoras totesi kahden sävelen kuulostavan hauskoilta keskenään, kun niiden taajuuksien suhde muodostaa jonkin sievän murtoluvun. Oktaavin taajuussuhteeksi hän määritti 1:2, puhtaan kvintin 3:2, suuren terssin 5:4, pienen terssin 6:5 ja niin edelleen. Näillä luvuilla määritellään yhä kyseiset puhtaat intervallit. Jo ammoin on kuitenkin havaittu, että kolme kertaa 5:4 ei olekaan kaksi, vaan tulos jää hivenen matalaksi, vaikka kolmella harppauksella suoritettu kahdentoista askeleen loikan tulisi tuottaa tulokseksi oktaavi. Oktaavia ei näin ollen voi jakaa intervalleihin niin, että jokainen hyppäys sävelestä toiseen pysyisi puhtaana. Ilmiön seurauksena on, että jos halutaan soittaa muutakin kuin vain tiettyjä intervalleja, kuten sävelasteikkoa, täytyy toisia intervalleja viilata toisten kustannuksella. Tämän teollisen prosessin tuotoksena on syntynyt erilaisia viritysjärjestelmiä, joilla saadaan aikaan joko puhtaita kvinttejä tai terssejä, mutta kumpiakin on mahdotonta saavuttaa samanaikaisesti. Viritysjärjestelmiä on edelleen käytössä useita, ja esimerkiksi cembalon voi virittää miljoonilla eri tavoilla, joista erästä pidettiin barokin aikana verrattomana, vaikka kvintit ovat siinä epäpuhtaita. Erilaisia järjestelmiä tuli pinnalle ja poistui muodista eri aikakausien aikana, kunnes lopulta säveltäjät kyllästyivät typerään sähläämiseen eri järjestelmien sävellajin mukaan, ja joku ilmeisen raivon vallassa halkaisi oktaavin tylysti kahteentoista yhtä suureen palaan. Näin saatiin aikaan tasaviritys, jossa jokainen puolisävelaskel on yhtä kaukana naapureistaan. Tasaviritys on kätevä. Puolisävelaskel on 2733 Duodecim 2008;124:2733 6

3 PUHTAUS 2734 aina saman pituinen, ja mikä tahansa kappale voidaan soittaa miltä hyvänsä korkeudelta niin, että kukaan ei huomaa kuulevansa mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaikka sävellajia vaihdettaisiin lennossa. Ainoa haittapuoli kyseisessä järjestelmässä on se, että kaikki intervallit oktaavia lukuun ottamatta ovat epäpuhtaita. Tasaviritys on laajalti suosittu erityisesti Onneksi korvamme ovat tottuneet lievästi vinoihin taajuuksiin länsimaissa, mikä kertoo hyvin paljon siitä, kuinka vakavasti sävelpuhtauteen tulisi suhtautua. Tästä syystä länsimainen musiikki on likaista tai hiukan suttuista, mutta onneksi korvamme ovat tottuneet lievästi vinoihin taajuuksiin, eivätkä pidä tasavireistä musiikkia epävireisenä. Epäpuhtaus on siis aina yhtä lailla läsnä musiikissa kuin puhtauskin. Tämä ilmenee erityisen hyvin konserttien jälkeisissä keskusteluissa. Päästessään muiden ihmisten seuraan puhumaan»korkeakulttuurista» kansalainen tahtoo tehdä selväksi oman kyvykkyytensä tunnistaa kaikki tahrat esityksestä, varsinkin ne, joita muut kenties eivät ole huomanneet. Kun kyseisiä virheitä ei ole esityksessä ollut tai niitä ei ole huomannut, ihmismieli pyrkii näkemään niitä. Helppo tapa antaa vaikutelma hyvästä sävelkorvasta on haukkua mitä tahansa musiikkia epäpuhtaaksi. Jos kukaan ei pysty tätä todentamaan, antaa vaikutelman siitä, että oma sävelkorva on muita ylivertaisempi ja täten nostaa itseään korkeammalle muiden silmissä. On komeaa sanoa lämpiössä sellaista kuin»nyanssit olivat hyvin synkassa balanssin kanssa, mutta toisen osan päätöksen glissandon loppuminen dissonanssiin pilasi täysin katarsikseni». Syy salatun sävelkorvan paljastamiseen johtuu siitä, että musikaalisen lahjakkuuden luullaan usein yhdistyvän älykkyyteen, älykkyyden koulutukseen, koulutuksen tärkeään ammattiin ja tärkeän ammatin hyvään palkkaan. Jos haluaa loistaa muiden silmissä edellä mainitulla tavalla, on varottava, ettei paikalla ole henkilöä, jolla on ns. absoluuttinen sävelkorva. Nämä mystiset veronmaksajat ovat niitä, joiden huhutaan erottavan pienimmänkin sottaisuuden musiikista ja kaiken lisäksi tuottavan putipuhtaita ääniä. Kun tavallinen ihminen pitää laajaa skaalaa taajuuksia yhtenä ja samana sävelenä, absoluuttisella korvalla varustettu yksilö rajaa kunkin sävelen äärimmäisen kapeaan taajuusrakoon. Sävelkorvaltaan absolutistit syntyvät ominaisuutensa kanssa. Heidän lahjakkuutensa jalostuu useimmiten perheissä, joissa harrastetaan musiikkia, joten on selvää, että sävelkorva vaatii myös harjaantumista. Puhtaiden sävelten määritelmät ovat vuosikausia olleet kiistanalaiset, joten puhdas sävel on alkanut merkitä ennalta sovittua äänentaajuutta, joka pitää saavuttaa. Tämä koskee myös sävelkorvaltaan herkkiä. Jos opettelee tunnistamaan tietynkorkuisen sävelen ja opettelee toistamaan sen laulaen, kazoolla, sahalla tai thereminillä, tulee tuottaneeksi keskenään mukavalta kuulostavia ääniä, joissa kuitenkin on aina hitunen ryönää. Puhtaus Se, minkä me käsitämme puhtaaksi musiikiksi, ei ole täysin steriiliä. Koska oktaavia ei voida jakaa puhtaisiin intervalleihin, musiikissa on aina jonkin verran epäpuhtautta ikään kuin normaalifloorana. Tästä huolimatta likaistakin soitettua ja laulettua musiikkia on miellyttävää kuunnella, joten korvan täytyy hyväksyä kaikkein mitättömimmät tuhrut kuulemissaan sävelissä. Korva antaa kuitenkin anteeksi töhkäisyyden vain tiettyyn rajaan saakka. Normaaliflooran halutaan pysyvän muuttumattomana, jotta epäpuhtaudet eivät leviäisi taiteenlajissa ympäriinsä. Epidemian estämiseksi on täytynyt keksiä erilaisia desinfiointimenetelmiä, mikä on johtanut joidenkin sävelten oikeuksien uhraamiseen taidemusiikissa ja tiettyjen säveltaajuuksien pitämisen toisia parempina. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Muiden yläpuolelle on nostettu kaksitoista taajuutta, mikä on kätevintä säveltämisen ja soittamisen kannalta. Niiden vieressä tai lähellä kaikki muu on saastaista ja kamalaa ja aiheuttaa soinnillisia E. Lindgren

4 tulehduksia. Tämän seurauksena mm. pianon viritystä pidetään kaikkien puhtaiden sävelten kokoelmana. Koska kyseinen instrumentti on suosittu jäsen erilaisissa orkestereissa, muiden soittimien ja laulajien täytyy mukautua tasaviritykseen, jotta saataisiin aikaan musiikkia, joka kuulostaa mukavalta yhteen soitettuna. Pianolla voi täten soittaa vain»oikeita» taajuuksia, jotka kuulostavat hauskoilta toisiinsa nähden. Mikään ei kuitenkaan estä soittamasta kyseisellä instrumentilla väärää säveltä väärään aikaan. Puhdas musiikki perustuu siis yhteiseen sopimukseen siitä, kuinka monta hertsiä kunkin puhtaan sävelen pitäisi osapuilleen sisältää. Epäpuhtaiden sävelten järjestelmällinen hävittäminen on vienyt paljon aikaa, joten vuosien saatossa pyrkimys kaikkien kökköjen siivoamiseen on synnyttänyt muoti-ilmiöitä, ja ilmiöistä on tullut sopimuksia ja sopimuksista lopulta suvereeni totuus. Kun kaikki pitävät kyseisiä säveliä ainoina sallittuina, on saatu aikaan tabu, jonka ulkopuolella kaikki muu on rumaa, inhottavaa ja likaista. Jotta säveltä voidaan pitää puhtaana, sitä pitää verrata kumppaneihinsa, jotka soivat samanaikaisesti tai peräjälkeen, sillä yksinään soitettuna sävel ei voi olla puhdas tai likainen. Peräkkäin esiintyvät sävelet muodostavat soinnillisesti puhtaan melodian, jos tuloksena on ymmärrettävä kokonaisuus eikä vain sarja toisistaan irrallaan olevia vingahduksia. Puhdasta musiikkia mittaa myös harmonia. Jos soitetaan eri säveliä samanaikaisesti, harmonia syntyy silloin, kun yhteissointi kuulostaa miellyttävältä. Harmonian rikkomista käytetään tonaalisessa musiikissa hyvin paljon tyylikeinona, jossa tietoisesti soitetaan toistensa kanssa jännittyneesti ja ikävältä kuulostavia säveliä. Musiikissa tätä nimitetään mm. pidätykseksi, ja se toimii siksi, että jännityksen purkautuminen eli dissonanssin muuttuminen konsonanssiksi saa aikaan vapautumisen tunteen, vähän sellaisen kuin kaikkien muidenkin pidätysten purkautuessa. Rytmi Absoluuttisella sävelkorvallakaan varustettu musikantti ei ole paljon väärti, ellei hän kykene muodostamaan oikeaa säveltä oikeaan aikaan. Jos likainen musiikki on vaarallista terveydelle, arytmia on hengenvaarallista. Varsinkin sekä epävireisesti että epärytmisesti soitettu musiikki saa aikaan vakavia komplikaatioita. Ihmiset kuvailevat tällöin kärsivänsä mm. silmämunien sulamisesta, sisäelinten kyhmyyntymisestä sekä hampaiden ja varpaankynsien irtoamisesta. Kaikenlaiset rytmihäiriöt voivat saada puhtaasta ja kauniistakin musiikista painajaista, ja empiminen silloin, kun iskun pitäisi tulla, saa aikaan epämääräistä värinää. Rytmissä pysyminen vaatii rautaista mieltä. Jos huomio ei keskity tiukasti pulssin ylläpitämiseen, se alkaa kuulostaa sateen ropinalta, jossa iskut tulevat sattumanvaraisesti. Tanssimusiikin ystävät saattavat pitää tasaisuutta ja jatkuvuutta rytmin kulmakivinä, ja siten voisi kuvitella puhtaan rytmin olevan sellainen, jossa tempo pysyy näennäisen loputtomiin samana ja kaikki mikä poikkeaa tästä ihanteesta, olisi likaista. Rytmin puhtaudesta ei toisaalta voi kiistellä samalla tavalla kuin sävelpuhtaudesta, sillä tempo saattaa vaihdella saman kappaleen aikana paljon vapaammin kuin säveltaajuudet. Iskun voi orkesterissa soittaa vain oikeaan tai väärään aikaan. Mitään välimuotoja ei ole, ja sivuäänet ovat aina huonoja vaihtoehtoja. Tempon ja tahtilajin vaihteluilla saadaan aikaan erilaisia tulkinnallisia efektejä, mutta tällöinkin on muiden oltava juonessa mukana. Kappale on yleensä tunnistettavissa, vaikka se soitettaisiin hieman epäpuhtaasti, mutta rytmisesti väärin soitettu kappale muuttuu nopeasti irvikuvakseen. Kun puhutaan epäpuhtaasta musiikista, useimmiten tarkoitetaan musiikkia, joka ei miellytä korvaa. Vaikka sävelpuhtautta ja pulssia pidetään yleisesti tärkeinä, harmonia ja tasainen tempo ovat jo melkoisen harvinaisia nykyisessä 2735 Siistit sävelet

5 PUHTAUS taidemusiikissa. Oleellista oikeastaan on se, kuuluvatko soitetut ja lauletut sävelet pituuksineen teokseen niin kuin säveltäjä on sen tarkoittanut vai ratkaisevatko sattuma, epäonni tai tyriminen, miltä kappale esitettynä kuulostaa. Tulkinnan ja vahingon raja on erittäin häilyvä. Vaikka kaikkea musiikkia on syytä rohkeasti soittaa tai laulaa, täytyy ennakkoluulottoman musikantin ymmärtää esityksen tasossa olevan jotain vialla, jos kuulijat katoavat taivaan tuuliin. Silloin on syytä harjoitella enemmän tai pyytää neuvoa niiltä, jotka ovat harjaantuneempia. Tämä on erinomainen keino kaikkein vaikeimpien paikkojen puunaamiseksi. Sama koskee kirjoittamista, sillä tätäkään juttua ei olisi syntynyt ilman musiikkitieteen maisteri Minna Lindgrenin ja musiikin ylioppilas Jouni Haapakosken korvaamattomia ideoita ja neuvoja. Suuret kiitokset heille avusta. EETU LINDGREN, lääket. yo, amatöörisellisti ja basisti Helsinki Mikä on puhdasta? Sitä et niinku ei oo mustaa vaan sellast valkost. Ehkä toi paperi kun siihen ei oo vielä piirretty Että ei oo mitään likaa päällä eikä oo vaikkapa mudassa ollut ja jos on valkoset vaatteet niin niiden pitää olla valkoset Vaikka joku laatikko ettei siinä oo pölyä 2736 Mikä on likaisinta, mitä tiedät? Koppakuoriainen Luuta Kakka Muta Takka Vuoteen ei-pesty lattia