Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 942/2004 vp Maatalouden LFA-tuen uudistuksen vaikutukset Eduskunnan puhemiehelle Osa Suomen maatiloista on jo tällä hetkellä keskittynyt pelkkään eläinten hoitoon, koska sitä on tähän saakka valtion taholta suositeltu. Peltoviljelyn avulla tapahtuva eläinten rehuntuotanto on jätetty näiden maataloustuottajien toimesta naapurien huoleksi, koska he ovat halunneet keskittyä pelkkään eläinten mahdollisimman hyvään hoitoon. Tämän yhteistoiminnan ansiosta lähinnä nurmi- tai viljanviljelyyn keskittyneet naapuritilalliset ovat myös saaneet viljalleen ja muulle rehulleen varman menekin läheltä ilman, ettei heidän ole tarvinnut kuljettaa tuotteitaan edes takaisin maanteitä pitkin. Viljelijöiden keskuudessa on tultu siihen tulokseen, että uuden EU:n maataloustukisopimuksen myötä tuotanto on sidottu rehualaan myös sikaloiden osalta, ja varsinkin tämä tulee aiheuttamaan jatkossa merkittäviä ongelmia. Esimerkkinä voidaan mainita tila, jossa vuosittain kasvatetaan noin lihasikaa. Mikäli LFA-tukiuudistus toteutuu tiedossa olevalla tavalla, tulee kyseisen tilan tukitaso putoamaan vuoteen 2007 mennessä noin eurolla. Mikäli tilanpitäjä haluaisi säilyttää nykyisen tukitasonsa, tulisi hänen kohottaa peltopinta-alaansa nykyisestä runsaasta 20 hehtaarista peräti yli 170 hehtaariin. Kyseisen kaltainen merkittävä peltoalan lisääminen ei ole esimerkkitapauksen osalta mahdollista eikä varmaankaan monen muunkaan kyseisestä ongelmasta tulevaisuudessa kärsivän tilan kohdalla. Useilla maatalousvaltaisilla alueilla lisäpellon saaminen on käytännössä täysin mahdotonta, ja mikäli lisäpellon hankkiminen olisi toteutettavissa, on pellon tämänhetkinen keskihinta lähes euroa hehtaarilta. Mikäli esimerkkinä käytetyn tilan peltopinta-alaa jouduttaisiin siis nostamaan noin 150 hehtaarilla, tulisi tämä maksamaan lähes 1,5 miljoonaa euroa. Tämänkaltainen investointi ei ole järkevää eikä käytännössä edes taloudellisesti mahdollista. Kysymyksessä mainittu esimerkki ei ole suinkaan tuen menetyksen osalta edes ääripäätapaus. Tuottajien välisissä neuvonpidoissa on tullut esille tapauksia, joissa TE-keskuksen tekemissä laskelmissa on päädytty jopa euron vuosittaiseen tuen menetykseen. Näin esimerkkien ja saatujen tietojen valossa ongelma näyttää kärjistyvän lähes ylitse pääsemättömäksi monien suurten sikatilojen kohdalla. Mainittakoon, että Suomeen ollaan useimpien viljelijöiden yhteistoimin suunnittelemassa ja parhaillaan rakentamassa jopa noin sian sikaloita, joiden nykyisen kaltaisen tukitason säilyttäminen vaatisi peltoalaa jopa hehtaaria. Kyseisen kaltainen yhtälö lisäpellon hankkimisesta siihen tarvittavine rahamäärineen ja toisaalta tuen pääosan menettäminen on täysin toteutumaton yhtälö. Mikäli tukiuudistus tultaisiin toteuttamaan nyt tiedossa olevan kaltaisena, tulisi se aiheuttamaan lukuisien sikatalouteen erikoistuneiden maatilojen lopettamisen. Samalla myös rehuviljan viljelyyn erikoistuneiden tilojen tuotteiden kysyntä romahtaisi ja aiheuttaisi niiden osalta ketjureaktion kannattavuuden alenemisena. Versio 2.0

2 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että tiedossa olevan kaltainen LFA-tuen uudistus, jossa tuen määrä sidotaan tilan käytettävissä olevaan peltopinta-alaan, tulee johtamaan varsinkin suurten sikatilojen osalta ylitsepääsemättömiin ongelmiin joko tuen romahtamisena tai erittäin suurien lisäpeltopinta-alojen hankintavelvoitteina ja katsooko hallitus, että kyseisen kaltainen tukiuudistus on mahdollista toteuttaa Suomessa ilman sikatalouteen erikoistuneiden tilojen merkittävää kannattavuuden alentumista? Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2004 Raimo Vistbacka /ps 2

3 Ministerin vastaus KK 942/2004 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 942/2004 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että tiedossa olevan kaltainen LFA-tuen uudistus, jossa tuen määrä sidotaan tilan käytettävissä olevaan peltopinta-alaan, tulee johtamaan varsinkin suurten sikatilojen osalta ylitsepääsemättömiin ongelmiin joko tuen romahtamisena tai erittäin suurien lisäpeltopinta-alojen hankintavelvoitteina ja katsooko hallitus, että kyseisen kaltainen tukiuudistus on mahdollista toteuttaa Suomessa ilman sikatalouteen erikoistuneiden tilojen merkittävää kannattavuuden alentumista? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä tuli mahdolliseksi korottaa luonnonhaittakorvauksen (LFA) maksimikeskiarvoa 200 eurosta 250 euroon hehtaarilta. Luonnonhaittakorvauksen korotus tapahtuu ottamalla käyttöön kansallisesti rahoitettu hehtaariperusteinen luonnonhaittakorvauksen lisäosa, jäljempänä lisäosa. Syksyllä 2003 käydyissä neuvotteluissa komissio asetti lisäosan täysmääräisen käyttöönoton Etelä-Suomen kansallisten tukien maksun edellytykseksi. Lisäosan käyttöönoton vuoksi vuoden 2005 Etelä-Suomen kansallisia kotieläintukia alennetaan yleisen aleneman lisäksi yhteensä 25 milj. euroa. Tämän vuoksi eläinyksikkötukien tukitasot alenevat selvästi vuoteen 2004 verrattuna. Vastaavasti vuoden 2003 tila-aineiston perusteella on arvioitu, että lisäosasta kohdistuisi kotieläintiloille runsaat 31 milj. euroa. Valtioneuvosto päätti Euroopan yhteisöjen komissiolle tehtävästä luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa koskevasta tukiohjelmaesityksestä. Tehdyn esityksen pohjalta käytiin kesän ja syksyn 2004 aikana neuvotteluja komission kanssa sekä poliittisella että virkamiestasolla. Käydyissä neuvotteluissa kävi ilmi, että komissio ei hyväksy Suomen esittämää ns. laskennalliseen rehualaan perustuvaa LFA-lisäosamallia. Tärkeimpänä syynä siihen oli se, että komissio piti rehualaan perustuvaa lisäosamallia liian tuotantosidonnaisena, eikä se näin ollen ollut WTO-yhteensopiva. Komission näkemys kuvastaa laajemminkin tukipolitiikan yleistä suuntausta irrottaa tukien ja tuotannon välinen kytkentä ja siirtyä tukien maksamiseen pääosin pellon kautta. Komissaari Fischlerin ja ministeri Korkeaojan neuvottelussa päästiin poliittiseen sopimukseen lisäosan mallista. Lisäosa muodostuu enintään euroa/ha suuruisesta pohjaosasta ja kotieläintiloille maksettavasta enintään 80 euroa/ha korotuksesta. Osarahoitetun luonnonhaittakorvauksen ja ehdotetun lisäosan määrä voi olla yhteensä keskimäärin enintään 250 euroa/ha. Jos keskiarvo uhkaa ylittyä, pohjaosaa ja kotieläinkorotusta alennetaan suhteellisesti yhtä paljon. Vuoden 2003 tila-aineiston perusteella arvioidaan, että maksettava lisäosa on noin 92 % edellä mainituista lisäosan enimmäismääristä. Sika- ja siipikarjataloudelle on tyypillistä se, että tilojen eläintiheys on muihin tuotantosuuntiin verrattuna korkea, eli tiloilla on runsaasti 3

4 Ministerin vastaus eläimiä suhteessa peltoalaan. Hehtaariperusteisena maksettava lisäosa kohdentuu tässä tapauksessa intensiivisille tiloille laajaperäisempää tuotantoa harjoittavia tiloja heikommin. Keskimääräisellä tasolla voidaan kuitenkin arvioida lisäosan kohdentuvan kohtuullisesti verrattuna eläintukien muutokseen. Tosin tilojen väliset erot ovat suuria. Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2004 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 4

5 Ministerns svar KK 942/2004 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 942/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Är regeringen medveten om att den aktuella reformen av LFA-stödet, i vilken stödets belopp binds vid lägenhetens disponibla åkerareal, kommer att leda till oöverstigliga problem i synnerhet för stora svingårdar antingen i form av en drastisk minskning av stödet eller skyldigheter att skaffa mycket stora tilläggsåkerarealer och anser regeringen att en sådan stödreform kan genomföras i Finland utan en avsevärd nedgång i lönsamhet för gårdar som är specialiserade på svinhushållning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I samband med reformen av den gemensamma jordbrukspolitiken blev det möjligt att höja kompensationsbidragets (LFA) maximala medelvärde från 200 euro till 250 euro per hektar. Kompensationsbidraget höjs genom att en nationellt finansierad hektarbaserad tilläggsdel till kompensationsbidraget, nedan tilläggsdelen, tas i bruk. I förhandlingar under hösten 2003 ställde kommissionen ett fullskaligt ibruktagande av tillläggsdelen som krav för betalning av de nationella stöden till södra Finland. På grund av att tillläggsdelen införts sänks de nationella husdjursstöden till södra Finland utöver den allmänna sänkningen med ytterligare sammanlagt 25 miljoner euro. Av denna anledning kommer stödnivåerna för stöden per djurenhet klart att sjunka jämfört med år På motsvarande vis har det på basis av lägenhetsmaterialet för år 2003 uppskattats att tilläggsdelen ger drygt 31 miljoner euro till husdjurslägenheter. Statsrådet beslöt att ett förslag till stödprogram för den nationella tilläggsdelen till kompensationsbidraget skall lämnas till Europeiska gemenskapernas kommission. På basis av förslaget fördes förhandlingar med kommissionen sommaren och hösten 2004 på både politisk och tjänstemannanivå. I förhandlingarna framkom att kommissionen inte godtar Finlands förslag till modell för LFA-tilläggsdelen, vilket bygger på en s.k. kalkylerad foderareal. Den viktigaste orsaken till det var att kommissionen ansåg att en tilläggsdelsmodell som är baserad på foderarealen är alltför produktionsbunden och således inte förenlig med WTO. Kommissionens ståndpunkt återspeglar också överlag den allmänna trenden inom stödpolitiken att man vill lösa upp kopplingen mellan stöd och produktion och övergå till att betala ut stöd i huvudsak på basis av åker. Vid förhandlingarna mellan kommissionär Fischler och minister Korkeaoja uppnåddes en politisk överenskommelse om modellen för tilläggsdelen. Tilläggsdelen utgörs av en grunddel som är högst euro/ha och en förhöjning på högst 80 euro/ha, som betalas till husdjurslägenheter. Det delfinansierade kompensationsbidraget och den föreslagna tilläggsdelen kan tillsammans utgöra i genomsnitt högst 250 euro/ha. Om det finns risk för att medelvärdet kommer att överskridas, sänks grunddelen och husdjursförhöjningen proportionellt lika mycket. På basis av lägenhetsmaterialet för år

6 Ministerns svar uppskattas att tilläggsdelen utgör ca 92 % av ovan nämnda maximibelopp för tilläggsdelen. Typiskt för svin- och fjäderfähushållningen är att djurtätheten på gårdarna är stor jämfört med andra produktionsinriktningar, dvs. gårdarna har mycket djur i förhållande till åkerarealen. Tillläggsdelen som betalas enligt antalet hektar kommer i det här fallet att anvisas intensiva gårdar i mindre utsträckning än gårdar som bedriver en mera extensifierad produktion. På en genomsnittlig nivå kan man dock uppskatta att anvisandet av tilläggsdelen kommer att vara skäligt jämfört med ändringen i djurstöden. Skillnaderna mellan gårdarna är visserligen stora. Helsingfors den 20 december 2004 Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja 6