Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 502/2003 vp LFA-tuen jakaminen erikoistunutta kotieläintuotantoa ja erikoiskasveja viljeleville maatiloille Eduskunnan puhemiehelle Maataloustuottajat ja hallitus ovat vääntäneet kättä 141-tuesta pitkin syksyä. Eräänlainen välirauha on ilmeisesti saavutettu, mutta kenen tai keiden kustannuksella? Tukien leikkaukset kohdistuvat voimakkaimmin juuri Varsinais-Suomeen, jossa on paljon erikoistunutta kotieläintuotantoa sekä erikoiskasvien viljelyä. Sikojen ja siipikarjan tuki alenee vuosittain neljällä prosentilla. Tämä tietää aikamoista lovea monen varsinaissuomalaisen tilan tuloihin, onhan alue vahvaa sianlihan ja kananmunien tuotantoaluetta. Helpommalla eivät tunnu pääsevän myöskään sokerijuurikkaan, öljykasvien ja rukiin viljelijät. Ja tämäkin leikkaus rokottaa juuri eniten maakuntamme viljelijöitä. 141 artiklan tuet alenevat 38,5 miljoonaa euroa eli 29 prosenttia tämän vuoden tasosta vuoteen Ja vaikka luonnonhaittakorvauksen eli LFA-tuen 48 miljoonan euron korotettu tuki luvataankin jakaa Etelä-Suomen tukialueen viljelijöille, on pelättävissä, että LFA-tuen korotus käytettäisiin kokonaan kotieläintilojen hyväksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että luonnonhaittakorvauksen, LFA-tuen, 48 miljoonan euron korotus jaetaan oikeudenmukaisesti niin, että se kompensoi myös erikoistuneeseen kotieläintuotantoon sekä erikoiskasvien viljelyyn suuntautuneiden maatilojen tulonmenetykset? Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2003 Mikko Immonen /vas Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Immosen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 502/2003 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että luonnonhaittakorvauksen, LFA-tuen, 48 miljoonan euron korotus jaetaan oikeudenmukaisesti niin, että se kompensoi myös erikoistuneeseen kotieläintuotantoon sekä erikoiskasvien viljelyyn suuntautuneiden maatilojen tulonmenetykset? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Valtioneuvoston komissiolle tekemän Etelä-Suomen tukea koskevan ehdotuksen mukaan kansallisten tukien kokonaistaso pysyy vuosina lähes ennallaan tai nousee hieman. Etelä- Suomen kansallinen tuki (141-tuki) ja ympäristötuen lisäosa alenevat vuoteen 2003 verrattuna, ja se korvataan vuodesta 2005 lähtien luonnonhaittakorvauksen eli LFA-tuen korotuksella. Koko maan korotukseen arvioidaan tarvittavan 116 miljoonaa euroa, ja siitä Etelä-Suomen A- ja B- tukialueiden osuus on miljoonaa euroa. Tuen keskimääräinen enimmäismäärä nousee nykyisestä 200 eurosta hehtaarille 250 euroon hehtaarille. LFA-tuen yksikkötuen korotuksen takia Suomi joutuu uudistamaan LFA-tukijärjestelmänsä. Uusi tukijärjestelmä rakennetaan siten, että Etelä-Suomen kansallisen tuen ja ympäristötuen lisäosan alenemisesta kärsivät tuotantosuunnat ja alueet huomioidaan tuen rakennetta ja tukitasoja päätettäessä. Lisäksi huomioidaan ns. CAP-tuen uudistus ja sen vaikutukset eri tuotantosuunnissa. Suomi on esittänyt komissiolle tekemänsä ehdotuksen yhteydessä, että LFA-tuen korotuksesta aiheutuva alennus Etelä-Suomen kansallisen tuen tuoteryhmissä voidaan päättää lopullisesti vasta uuden LFA-tukijärjestelmän valmistuttua, jolloin sen vaikutukset voidaan arvioida. Uuden tukijärjestelmän valmistelussa huomioidaan muiden tukijärjestelmien kehittymisen lisäksi luonnonhaittakorvausta koskevat EU:n säännökset. Suomi on aloittanut viranomaiskeskustelut komission kanssa säännösten mukaisen toimeenpanon varmistamiseksi. Uuden tukijärjestelmäesityksen odotetaan valmistuvan keväällä 2004 siten, että sen soveltaminen voidaan aloittaa vuonna ratkaisun yhteydessä myös kasvinviljelyn kansallinen tuki tuli saattaa yhteisön voimassa olevien säädösten mukaiseksi. Siitä erikoiskasveille aiheutuvia muutoksia pyritään kompensoimaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen ja 141-ratkaisun toimeenpanon sekä muiden mahdollisten kansallisten toimenpiteiden yhteydessä. LFA-tukea ja kasvinviljelyn kansallisia tukia koskeva muutos koskee koko Suomea. Alueiden välinen oikeudenmukaisuus pyritään turvaamaan muutosten yhteydessä. Useiden tukijärjestelmien uusiutuessa samaan aikaan yleiseksi tavoitteeksi valmistelussa onkin asetettu, että minkään alueen tai tuotantosuunnan viljelijöiden kokonaistukitaso ei merkittävästi muuttuisi uudistusten takia. Uudistuksia valmistellaan laajaalaisesti maa- ja metsätalousministeriön johtamissa useissa työryhmissä, jolloin valmistelussa otetaan huomioon siihen vaikuttavat eri näkökohdat. 2

3 Ministerin vastaus KK 502/2003 vp Mikko Immonen /vas Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2003 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Mikko Immonen /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 502/2003 rd: Vad tänker regeringen göra för att höjningen på 48 miljoner euro av kompensationsbidraget, LFA-stödet, skall fördelas rättvist så att den också kompenserar inkomstförlusterna för gårdar som är inriktade på specialiserad husdjursproduktion och odling av specialväxter? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt statsrådets förslag till kommissionen gällande stödet till södra Finland förblir den totala nivån på de nationella stöden nästan oförändrad eller stiger något Det nationella stödet till södra Finland (141-stödet) och miljöstödets tilläggsdel sjunker jämfört med 2003, och ersätts fr.o.m med en höjning av kompensationsbidraget eller LFA-stödet. I hela landet uppskattas 116 miljoner euro behövs för höjningen och av detta är andelen till södra Finlands A- och B-stödområden miljoner euro. Det genomsnittliga maximibeloppet av stödet stiger från nuvarande 200 euro per hektar till 250 euro per hektar. På grund av höjningen av LFA-stödets stöd per enhet måste Finland förnya sitt LFA-stödsystem. Det nya stödsystemet byggs upp så att de produktionsinriktningar och områden som blir lidande när det nationella stödet till södra Finland och miljöstödets tilläggsdel sjunker beaktas när beslut fattas om stödets struktur och stödnivåerna. Dessutom beaktas reformen av det s.k. CAPstödet och dess verkningar för olika produktionsriktningar. I samband med förslaget till kommissionen har Finland framfört att den minskande inverkan som höjningen av LFA-stödet har för de produktgrupper som berörs av det nationella stödet till södra Finland kan fastställas slutgiltigt först när det nya LFA-stödsystemet blivit klart och man kan uppskatta effekterna av det. När det nya stödsystemet bereds beaktas förutom utvecklingen av andra stödsystem dessutom EU:s rättsakter om kompensationsbidraget. Finland har inlett diskussioner på myndighetsnivå med kommissionen för att säkerställa att verkställigheten sker i enlighet med bestämmelserna. Förslaget till nytt stödsystem väntas blir klart våren 2004 så att det kan börja tillämpas I samband med 141-uppgörelsen bör också det nationella stödet för växtodling bringas i överensstämmelse med gemenskapens gällande rättsakter. Strävan är att de ändringar som detta medför för specialväxternas del skall kompenseras i samband med reformen av jordbrukspolitiken och verkställigheten av 141-uppgörelsen samt andra eventuella nationella åtgärder. Ändringen av LFA-stödet och de nationella stöden för växtodling berör hela Finland. Strävan är att trygga en rättvis behandling av alla områden i samband med ändringarna. Då flera stödsystem förnyas samtidigt har det allmänna målet för beredningen varit att reformerna inte skall förändra jordbrukarnas totala stödnivå på något betydande sätt i något område eller inom någon produktionsinriktning. Reformerna bereds på bred basis i flera arbetsgrupper som leds av jordoch skogsbruksministeriet, så man kommer att beakta olika synpunkter som påverkar beredningen. 4

5 Ministerns svar KK 502/2003 vp Mikko Immonen /vas Helsingfors den 28 november 2003 Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja 5