AKT:N JA EU:N YHTEINEN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS. Istuntoasiakirja

Transkriptio

1 AKT:N JA EU:N YHTEINEN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS Istuntoasiakirja AKT-EU/ /B/ MIETINTÖ siviilien suojelemisesta YK:n ja alueellisten organisaatioiden rauhanturvaoperaatioissa Yhteisesittelijät: Komi Selom Klassou (Togo) ja Johan Van Hecke OSA B: PERUSTELUT PR\ doc APP/ /B

2 PERUSTELUT 1. Johdanto Ihmisten altistuminen sodan vaikutuksille on monimutkaisempi kysymys kuin usein oletetaan ja sitäkin vaikeampi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin luotettavan tiedon ja varsinkin virallisten tietojen puutteessa pakolaisista, kotimaansa sisällä siirtymään joutuneista henkilöistä, naisista, lapsista, vanhuksista ja vammaisista, sotilaista ja siviileistä, kaikista näistä ihmisryhmistä, joihin väkivalta konfliktien aikana vaikuttaa ja jotka altistuvat sille. International Commission on Intervention and State Sovereignty -toimikunnan raportti (joulukuu 2001) oli siviilien suojelun suhteen merkittävä vedenjakaja. Raportin perusväittämä oli, että riippumattomuus jo määritelmänä merkitsee vastuuta valtion omien kansalaisten hyvinvoinnista. Kun valtio kieltää tämän velvollisuutensa ja laiminlyö kansanmurhan, etnisen puhdistuksen ja joukkomurhien estämisen, kyseinen velvollisuus lankeaa kansainväliselle yhteisölle. Siksi YK:n rauhanturvaoperaatioihin sekä alueellisiin rauhaa tukeviin operaatioihin kohdistuu yhä enemmän paineita sisällyttää siviilien suojelu nimenomaisesti mandaatteihin. 2. Rauhanturvaoperaatioiden kehitys Rauhanturvaamisessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Perinteinen rauhanturvaaminen, jolla viitataan kylmän sodan aikaisiin operaatioihin, merkitsi pohjimmiltaan toimintaa taistelevien osapuolten välillä näiden pitämiseksi erillään. Rauhanturvaoperaation aloittamisen kolme ehtoa olivat: 1) vihamielisyyksien lopettaminen; 2) osapuolten pääseminen sopuun; 3) voiman käyttö vain itsepuolustustarkoituksessa. Mandaatin saatetaan useinkin todeta muuttuvan operaation kestäessä, kuten El Salvadorissa ja myöhemmin Mosambikissa, missä käytetty malli sisälsi rauhanturvaoperaation kaikki neljä puolta: poliittisen, sotilaallisen, vaaleihin liittyvän ja humanitaarisen. Somalian ja entisen Jugoslavian operaatiot toivat tullessaan lisää muutoksia YK:n rauhanturvaoperaatioiden mandaatteihin sallimalla voiman käytön humanitaaristen järjestöjen suojelemiseksi. Aivan viime aikoina rauhanturvaoperaatiot ovat saaneet paljon laajemman ja kunnianhimoisemman roolin, joka koostuu rauhan ja oikeusvaltion ylläpitämisestä sekä perusteiden luomisesta valtion jälleenrakentamiselle (Sierra Leone, Kosovo ja Itä-Timor). Tämä merkitsi käännekohtaa rauhanturvaoperaatioiden toimeksiantojen monimutkaisuudessa ja rauhanturvaajien roolissa sekä vuorovaikutuksessa muiden kentällä työskentelevien toimijoiden kanssa. Vuoteen 1990 mennessä valtion riippumattomuuden ja oikeutetun sodankäynnin periaatteita oli lakattu korostamasta ainakaan yhtä suuressa määrin, ja rauhanturvaoperaatiot ovat väistämättä kehittyneet perinteisestä monimuotoiseen suuntaan. 3. Pitkä tie suojelemiseen: kehittyvä politiikka YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto (OCHA) on toiminut siviilien APP/ /B 2/8 PR\ doc

3 suojelemisen kulttuurin poliittisen viitekehyksen kehittämisen eturintamassa läheisessä yhteistyössä YK:n virastojen, humanitaaristen kumppanuusjärjestöjen ja asiasta kiinnostuneiden jäsenvaltioiden kanssa. Muiden toimiensa lisäksi OCHA:n politiikan tutkimus- ja kehitysosasto (PDSB) on laatinut maaliskuussa 2002 hyväksytyn 'muistion' siviilien suojelemisesta konflikteissa diagnoosivälineeksi, joka auttaa turvallisuusneuvostoa ja muita asiaankuuluvia osastoja kansallisissa tilanteissa siviilien suojelussa ilmenevien uhkien määrittelyssä, päätöslauselmien laatimisessa siviilien suojelun parantamisesta sekä rauhanturvaoperaatioiden ja kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden uhkien arvioinnissa. Siviilien suojelemisen käsite esiteltiin onnistuneesti laajalle yleisölle ja "suojeluvastuu" hyväksyttiin yleisesti YK:n maailmankokouksessa syyskuussa 2005 interventioiden rungoksi. Kokous myös korosti YK:n tarvetta pohtia erityisesti, minkälaisen mandaatin rauhanturvaoperaatio tarvitsee pystyäkseen suojelemaan siviilejä joukkomurhilta verrattuna siihen, että mandaattina on suojella näitä huomattavasti vähäisemmiltä vaaroilta. 4. Rauhanturvaoperaatiot ja siviilien suojelu YK:n rauhanturvatoiminnan osasto (DPKO) on laatinut rauhanturvaamisen perusmääritelmän: "Rauhanturvaaminen on tapa auttaa konfliktien repimiä maita luomaan kestävän rauhan olosuhteet. YK:n rauhanturvaajat monista eri maista tulevat sotilaat ja upseerit, poliisi- ja siviilihenkilöstö valvovat ja tarkkailevat konfliktien jälkeisiä rauhanprosesseja ja auttavat konfliktin osapuolia panemaan täytäntöön allekirjoitetut rauhansopimukset. Tämäntyyppistä apua voidaan tarjota monissa muodoissa, kuten inhimillisen turvallisuuden edistäminen, luottamusta lisäävät toimet, vallan jakamiseen perustuvat järjestelyt, vaaleihin liittyvä tuki, oikeusvaltion vahvistaminen sekä taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys. 1 Yllättävää kyllä määritelmässä ei suoranaisesti viitata siviilien suojelemiseen lukuun ottamatta mainintaa "inhimillisen turvallisuuden edistämisestä". "Suojeluvastuun" hyväksyminen korosti YK:n tarvetta pohtia rauhanturvaoperaatioiden siviilien suojelemiseen liittyvää mandaattia. "Vanhakantaisen" rauhanturvaamisen päättyminen 1990-luvun lopussa toi tullessaan rauhanturvamandaattien muutoksia, jotka liittyivät joukkojen lukumäärään ja kokoon, voiman käyttöön ja rauhanturvaoperaatioiden keskittymiseen Afrikkaan. Näinä vuosina myös rauhanturvaamiseen käytettävät budjetit paisuivat. Haasteet ovat kuitenkin edelleen valtavia, ja eräät operaatiot ovat kerta kaikkiaan epäonnistuneet siviilien joukkomurhien estämisessä ja jopa kestävän rauhan edistämisessä. 5. Suojelun haasteet YK:n tai liittoutumien johtamien rauhanturvaoperaatioiden mandaateissa on vuodesta 1999 säännöllisesti viitattu siviilien suojelemiseen. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin tarjonnut rauhanturvaajille erittäin niukasti ohjeistusta siitä, miten heidän suoritettavakseen annettu "siviilien suojelutehtävä" tulisi suorittaa 1 PR\ doc 3/8 APP/ /B

4 varsinkin väkivaltaisilla, epävakailla alueilla, joilla joukkomurhat ovat todennäköisiä. Tietyt olosuhteet asettavat haasteita rauhanturvaajien operationaaliselle kyvylle suojella siviilejä: Epäselvät toimintavaltuudet: alueille lähetettyjen joukkojen oletetaan toimivan paikallisten osapuolten suostumuksella, ja Darfurin tai Kongon tapaisilla alueilla syntyy ristiriitatilanteita, kun hallituksen joukot ovat piittaamattomia, eivät pysty estämään tai ottavat itse osaa siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan; Joukkoja lähettävien tahojen puute: eräät valtiot ovat haluttomia lähettämään joukkojaan aseistettuja ryhmiä vastaan, koska mittava sotilaallinen operaatio voisi aiheuttaa syviä traumoja väestössä; Riittävän kapasiteetin puute: Darfurin tapaisilla laajoilla alueilla operaatioiden on käytännössä mahdotonta saada käyttöönsä joukkoja, varusteita, liikkuvuutta, rahoitusta ja koordinaatiokapasiteettia, jota miljoonien uhanalaisten siviilien tehokas suojeleminen vaatisi; Operationaalisen ohjauksen ja sotilaallisten valmiuksien puute: rajallisten voimavarojensa vuoksi useimpien operaatioiden on päätettävä, mitä siviiliryhmiä suojella ja mitä jättää suojattomaksi, miten kohdistaa resurssit ohjelmiin ja miten tasapainottaa mahdollisimman laajalla alueella toimiminen ja mahdollisimman suuren siviilijoukon suojeleminen samalla kun varmistetaan joukkojen oma turvallisuus. Lisäksi monet muut poliittiset olosuhteet asettavat haasteita rauhanturvaajien kyvylle suojella siviilejä: Yhdenmukaisuuden ja yhtenäisyyden puute: Siviilien suojelumandaattiin sisältyvät moninaiset tehtävät hajottavat rauhanturvaajien voimia; Poliittinen päättämättömyys johtuu toisinaan strategisen yhteydenpidon katkoista YK:n päämajan ja käytännön tilanteen välillä; Fyysisen, oikeudellisen ja inhimillisen suojelun raja ei ole aina selvä. 6. Alueelliset organisaatiot: suojeluhalukkuus ja -kyky Alueellinen reagoiminen konflikteihin ja humanitaarisiin tilanteisiin on viime aikoina lisääntynyt. Siitä huolimatta alueellisia ja seudullisia organisaatioita, joilla on kapasiteettia sotilaallisiin interventioihin siviilien suojaamiseksi joukkomurhilta, ovat lähinnä NATO, EU, Afrikan unioni ja ECOWAS. Alueellisten ja seudullisten toimijoiden käytöllä interventioihin kriisitilanteissa on merkittävät etunsa, kuten sijainti lähellä kriisin näyttämöä ja toimijoita. Sillä on myös eräitä huomattavia haittapuolia, joista merkittävimmät liittyvät intervention legitiimiyteen (YK:n mandaatilla tai ilman), puolueettomuuden vaatimukseen ja siihen, että harvoilla näistä organisaatioista on riittävä toimintakapasiteetti. Alueellisten ja seudullisten organisaatioiden kohdalla merkittävinä kysymyksinä on otettava huomioon organisaatioiden erilaiset koulutusohjelmat ja varusteet; yhteistoimivuuden puute kentällä; erilaiset lähestymistavat siviilien ja sotilashenkilöiden suhteisiin; organisaatioiden välisten selkeiden viestiyhteyksien puute jne. APP/ /B 4/8 PR\ doc

5 NATO on perustettu ryhtymään interventioihin jäsenvaltioidensa määräyksestä. Sillä on kyky organisoida ja johtaa sotilaallisia interventioita, ja se on myös halukas toimimaan ilman YK:n rauhanturvamandaattia. Huolimatta järjestön ilmeisestä halukkuudesta ja kyvystä NATON opinkappaleissa ei erityisesti mainita käsitettä "siviilien suojelu". Niissä kuitenkin viitataan suojelutehtäviin, kuten lentokieltoalueiden valvonta, taistelevien osapuolten erottaminen, suojavyöhykkeiden perustaminen ja "turvakäytävien" luominen. EU on Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alkuajoista lähtien lisännyt ponnistelujaan kriisinhallintakykynsä parantamiseksi. Petersbergin tehtävien mukaan sillä on rajalliset sotilaalliset valtuudet, joihin sisältyvät humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen ja taistelutehtävät kriisinhallinnassa sekä rauhan palauttaminen. EU:n turvallisuusstrategia sisältää myös tarkoin määriteltyjä toiminta-alueita, kuten yhteiset aseistariisuntaoperaatiot, kolmansien maiden tukeminen terrorismin torjunnassa ja turvallisuusalan uudistus. YK:hon verrattuna EU:n lähestymistapaa Kongossa sai osakseen arvostusta, koska se viesti väestölle selkeästi ja yksiselitteisesti läsnäolonsa tarkoituksesta maassa sekä toimintatavoistaan; joukot tunnettiin ystävällisistä suhteistaan väestön kanssa ja siitä, että ne välttelyn sijaan rohkaisivat kontakteja paikallisten kanssa tehtäväänsä suorittaessaan. Strategian tärkeänä osana korostettiin selkeää tiedottamista yleisölle ja myönteisen mielikuvan luomista operaatiosta, mitä helpotti se, että suurin osa EU:n joukoista puhui ranskaa ja pystyi kommunikoimaan tehokkaasti kongolaisten kanssa sekä keräämään tiedustelutietoa; EU:n joukkoja arvostettiin näkyvyytensä, ammattimaisen käytöksensä ja esiintymisensä ja varusteidensa vuoksi ja ennen kaikkea siksi, että ne pyrkivät päättäväisesti edistämään ihmisten kokemaa turvallisuudentunnetta. Afrikan unionin perustamisasiakirja vahvistaa puuttumattomuusperiaatteen ja kieltää voiman käytön toista jäsenvaltiota vastaan, mutta asiakirjan hyväksymisen jälkeen Afrikan johtajat ovat osoittaneet merkkejä lisääntyvästä sitoutumisesta suojeluvastuuseen etenkin hyväksymällä sen, että puuttumattomuuden periaate ei saa johtaa välinpitämättömyyteen. AU luottaa vahvasti YK:n ja EU:n tukeen joukkojensa mobilisoimisessa kriisialueilla, ja käytännössä sen menneisyys suojeluohjelman suhteen on kirjava. ECOWASin turvallisuuteen liittyvät velvoitteet perustuvat sen "konfliktien ehkäisyyn, hallintaan ja ratkaisemiseen sekä rauhanturvaamiseen ja turvallisuuteen liittyvien mekanismien pöytäkirjaan" vuodelta Mekanismin pyrkimyksenä on sisäisten ja valtioiden välisten konfliktien ratkaiseminen, konfliktien ehkäisemisen vahvistaminen ja rauhanturvaoperaatioiden ja humanitaaristen avustusoperaatioiden toimintavalmiuden tukeminen. Pöytäkirja antaa ECOWASille valtuudet sotilaallisiin interventioihin useissa tilanteissa, kuten tapauksissa, jotka edellyttävät täytäntöönpanotoimia. 7. Humanitaariset toimijat ja suojelu Humanitaaristen toimijoiden, esim. kansalaisjärjestöjen ja YK:n elinten, kuten UNHCR, PR\ doc 5/8 APP/ /B

6 OCHA, ECHO jne., näkemys suojelusta on erilainen kuin sotilashenkilöstön. Eräiden mielestä suojelu on ensiarvoisen tärkeää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ylläpitämiseksi, ja sitä on tarkasteltava juridisesti. Toisten mielestä sen on toimittava uhanalaisten puolestapuhujana tai sillä on läheinen yhteys avustusohjelmiin. Suojelu ei siis rajoitu lainsäädännöllisiin toimiin vaan se liittyy myös fyysiseen turvallisuuteen ja aineelliseen hyvinvointiin. Vaikka inhimillinen suojelu on olennaisen tärkeää ja arvokasta väkivaltaisina aikoina, se ei voi korvata tehokasta poliittista toimintaa, jota rauhan ja turvallisuuden rakentaminen ja siviilien suojelun varmistaminen saattavat edellyttää. Humanitaarisille toimijoille tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä tulevat puolueettomuuden, riippumattomuuden ja neutraalisuuden vaatimukset. Tämä johtuu erityisesti siitä, että heidän oma turvallisuutensa voi vaarantua, jos heidän katsotaan suosivan tiettyyn ryhmään kuuluvia hädänalaisia siviilejä, jos he sijoittuvat tietylle alueelle toisen sijasta tai jos heidät yhdistetään elimellisesti rauhanturvajoukkojen toimintaan ja heistä tulee maalitauluja. Humanitaariset ja avustusjärjestöt pitävät tarkasti kiinni puolueettomuudestaan konfliktitilanteissa, kun sotilaalliset operaatiot taas tavoittelevat tiettyjä poliittisia päämääriä. Näin ollen yhteydet sotilaallisiin toimijoihin ovat varsin ongelmallisia järjestöille, jotka tavoittelevat edes jonkinasteista luottamusta ja sen toivottavasti mukanaan tuomaa suojelusta. Puolueettomuuteen liittyvien kysymysten lisäksi merkitystä on myös kontekstilla, jossa humanitaariset toimijat työskentelevät. Aiemmin suurin osa humanitaarisesta toiminnasta tapahtui kaukana itse konfliktista, usein pakolaisleireillä rajan toisella puolella, ja keskittyi avustamiseen eikä niinkään suojelukysymyksiin. Tämän päivän konflikteissa humanitaariset työntekijät toimivat lähempänä väkivaltaista aluetta, näkevät väkivaltaista käytöstä omin silmin ja joutuvat säännöllisemmin tekemisiin sen kanssa. 8. Merkitys operaatioille, voimankäyttösäännöille ja koulutukselle Onnistuneet operaatiot edellyttävät selkeitä ja asianmukaisia mandaatteja; riittäviä resursseja; vahvaa komentorakennetta; toimivia suhteita siviilien ja sotilaiden välillä; asianmukaista voiman käyttöä; valmiutta hyväksyä ihmishenkien menetykset sekä asianmukaista viestintästrategiaa. YK:n mandaattien nimenomainen vaatimus suojella siviilejä ja voimankäyttösäännöt (missä, milloin ja miten käyttää voimaa) ovat merkittäviä askeleita kohti siviilien tehokasta suojelemista. Siitä huolimatta kentällä toimivat joukot eivät ehkä kuitenkaan saa käyttää voimaa ja vetoavat käyttäytymisensä selitykseksi voimankäyttösääntöjen ja mandaattien asettamiin rajoituksiin. Voiman käytön sallivien voimankäyttösääntöjen alaisina toimivien joukkojen on saatava koulutusta voimankäyttösäännöistä. Poliittisen johdon on myös tärkeää ymmärtää täysin, mitä pakkokeinot sallivat voimankäyttösäännöt merkitsevät. Nämä puolet voitaisiin ottaa paremmin huomioon nykyisessä rauhanturvaajia valmentavissa koulutusohjelmissa (esim. YK:n integroidut koulutuspalvelut tai kahdenväliset ja alueelliset koulutuspyrkimykset), joissa tulisi käsitellä tarkemmin voimankäyttösääntöjen soveltamista käytännössä. APP/ /B 6/8 PR\ doc

7 Yhtä tärkeää on operaation yleisstrategian ja ajattelutavan ymmärtäminen. Tehokkaan viestinnän avulla tulisi varmistaa, että kaikki joukot ja niitä lähettävät valtiot ymmärtävät velvollisuutensa, operaation luonteen ja sen, minkä tyyppisiin tilanteisiin he saattavat kentällä joutua. Kentällä rauhanturvaoperaatioiden tulisi tiedottaa humanitaariselle yhteisölle siviilien suojeluun liittyvästä operatiivisesta toiminta-ajatuksestaan. Operaatioiden sekä poliittisen että sotilaallisen johdon tulisi ryhtyä vastaaviin viestintäaloitteisiin paikallisten poliittisten ja hallinnollisten viranomaisten kanssa, ja suojelun ehdoista ja rajoituksista tulisi myös viestiä selkeästi väestölle. Monikansallisten joukkojen harjoituksia voidaan järjestää sekä kansallisesti että monikansallisesti, mutta YK:n johtamien operaatioiden sotilashenkilöstön koulutuksen katsotaan kuitenkin olevan kansallisella vastuulla, ja YK:n operaatioille on hyödyllisintä, kun valtiot tarjoavat henkilöstölleen kunnollisen perussotilaskoulutuksen sekä kyvyn noudattaa komentoketjua ja ymmärtää voimankäyttösääntöjä. Rauhanturvatoiminnan osasto käyttää nykyisin arviointiryhmiä, jotka tunnistavat koulutuksen aukot ja tarjoutuvat varmistamaan, että maat ovat kouluttaneet joukkonsa YK:n normien mukaisesti, ja se on kehittänyt muutamia yleisiä vakiokoulutusmoduuleita. YK:n koulutus- ja tutkimuslaitos (UNITAR) ei puolestaan ole suoranaisesti tekemisissä siviilien suojelemisen tai siihen tähtäävien interventioiden kanssa. 9. Interventiostrategioiden ja -metodologioiden määrittely Suojelun tarkoituksen selkeämpi määrittely ja keskittyminen siviiliturvallisuuteen ja sen osatekijöihin voisi auttaa suojeluun osallistuvia toimijoita yhteisen suojeluohjelman toteuttamisessa. Metodologiat, jotka perustuvat paikallisten valtion ja kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumiseen, auttavat suojattomuuteen vaikuttavien tekijöiden tunnistamisessa ja asianmukaisten reagointitapojen kehittämisessä. Siviiliväestön turvattomuuteen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisen tietyssä kontekstissa tulisi perustua syvälliseen analyysiin, joka pohjautuu siviilien omaan käsitykseen turvallisuudesta sekä heidän suojeluun liittyviin käyttäytymismalleihinsa ja strategioihinsa. Suojelustrategian on aina oltava luonteeltaan kokonaisvaltainen, vältettävä ylikorostamasta tiettyä lähestymistapaa toisten kustannuksella ja sisällettävä ihmisoikeuksiin liittyvä sekä humanitaarinen, sotilaallinen, poliittinen ja kehitystyö. Tilanteissa, joissa suojelu on määritelty lähinnä sotilaallisena käsitteenä, humanitaariset ja ihmisoikeustoimijat pyrkivät määrittelemään itsensä sotilaallisten toimijoiden vastapuolena, jolloin koordinointimahdollisuudet menetetään. 10. Johtopäätökset ja suositukset Kansainvälisen yhteisön siviilien suojelemista koskeva tietopohja ja käytännöt karttuvat, mikä PR\ doc 7/8 APP/ /B

8 on myönteistä kehitystä. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ja poliittiset kannanotot sekä alueellisten elinten perustamisasiakirjoissa ja käytännöissä tapahtuvat muutokset edesauttavat rikkomusten ehkäisyä ja rankaisemattomuuden loppumista suosivan kulttuurin leviämistä. Siitä huolimatta vetoomukset jäävät pian tyhjäksi sanahelinäksi, jos niihin ei liity konkreettisia käytännön toimia siviilien fyysisen koskemattomuuden suojaamiseksi. Suojeluohjelmaa koskeva keskustelu on erityisen aiheellista EU:ssa, kun otetaan huomioon EU:n kriisinhallinta-aloitteiden lisääntyminen ja Kongon sotilaallisen operaation muodostama ennakkotapaus. Edellytyksenä tälle on, että EU:ssa kehittyy ja tunnistetaan toimintakonsepti, joka määrittelee, miten siviilien suojelu sisältyy sen operaatioihin ja mitä keinoja sen toteuttamiseksi vaaditaan. Euroopan parlamentilla ja AKT:n ja EU:n yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on hyvät mahdollisuudet lisätä tietoisuutta ja herättää keskustelua siitä, miten suojeluohjelma saadaan keskeiselle sijalle EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden mandaateissa etenkin "pehmeiden toimien" osalta. Siviilien suojelun käsitteen tulisi samoin olla mukana keskusteluissa ja aloitteissa, jotka tähtäävät Afrikan rauhan- ja turvallisuusarkkitehtuurin kehittämiseen. Niissä tulisi myös ottaa huomioon parlamenttien erityisasema siltana poliittisten ja kansalaisyhteiskunnan pyrkimysten välillä turvallisuuden ja suojelun tarpeessa ja edistää tasapainon löytämistä jäsenvaltioiden ja kansalaisten prioriteettien välillä. EU:n tulisi rohkaista keskustelua inhimillisen suojaamisen ja siviilien suojelemiseksi käytettyjen sotilaallisten pakkokeinojen eroista ja tavoista yhdenmukaistaa nämä toimet EU:n kontekstissa. Puolueettomuutta ja sen mahdollista tahraantumista konfliktin näyttämöllä tapahtuvissa interventioissa sekä puolueellisena ja poliittisesti motivoituneena näyttäytymisen seurauksia on myös harkittava vakavasti. On tärkeää tunnustaa erityisesti siviilien suojelemiseen liittyvät koulutustarpeet sekä kokemuksesta oppimisen merkitys. EU pyrkii yhdenmukaistamaan jäsenvaltioidensa lähestymistapoja etenkin järjestämällä yhteisharjoituksia. Siviilien suojelemisen käsitteen tulisi olla olennainen osa näitä harjoituksia ja heijastua myös YK:ssa aiheesta parhaillaan käytäviin pohdintoihin. APP/ /B 8/8 PR\ doc