STETEn ja Lohjan kaupungin järjestämä seminaari. 'Suomen painopisteet EU-puheenjohtajuuskauden turvallisuuspolitiikassa'

Transkriptio

1 STETEn ja Lohjan kaupungin järjestämä seminaari 'Suomen painopisteet EU-puheenjohtajuuskauden turvallisuuspolitiikassa' Tiistaina klo Lohjan kaupungin valtuustosali, Karstuntie 4 Esitys osiossa 'Suomi ja eurooppalainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka: sopusointua vai jännitteitä?' Suomen vai EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa? ulkoasiainsihteeri, VTT Antti Kaski Ulkoasiainministeriö, turvallisuuspolitiikan yksikkö Johdanto Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP) on hyvin ajankohtainen teema. Jopa niin ajankohtainen, että puhumme politiikasta, jota ei ainakaan yksiselitteisesti ole olemassa - se edelleen elää ja muotoutuu EU:n päätöksissä ja käytännöissä. Vaikuttaa mahdottomalta varmasti sanoa, miltä ETPP tulee 5 tai 10 vuoden kuluttua näyttämään. Tästä syystä ETPP:sta onkin tärkeää keskustella juuri nyt. Seminaarin tämän osion otsikkona on "Suomi ja eurooppalainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka: sopusointua vai jännitteitä?" Paneutuessamme tähän aiheeseen, on ensin kysyttävä mistä oikeastaan on kyse, kun puhumme toisaalta Suomen ja toisaalta EU:n turvallisuudesta ja puolustuksesta? Voiko EU:lla ja Suomella olla näissä vastakkaisia tavoitteita? Voiko EU toiminnallaan vähentää Suomen turvallisuutta sen takia, että se määrittelee uhkat eri tavalla kuin Suomi? Vai onko keskeinen kysymys kenties se miten Suomi saa omat päämääränsä läpi EU:n sisäisessä päätöksenteossa? (Valitettavan usein keskustelu sekä EU:n yhteisten etujen ajamisesta maailmalla että pohdinta EU:n tulevaisuudesta supistuu tästä viimeisestä kysymyksestä väittelyyn - ja tärkeä pohdinta ETPP:n eurooppalaisesta tulevaisuudesta jää kansallisten kiistelyiden jalkoihin.) Tässä pyrin lähestymään ETPP:tä pragmaattisesti. (Onhan Suomi markkinoinut itseään EU:ssa usein juuri pragmatismin suurvaltana!) Lähestyessäni kysymystä mahdollisesta ristiriisdasta Suomen ja EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan välillä katson 1) mitä Suomen turvallisuuspolitiikka on, 2) mistä ETPP koostuuu ja 3) voivatko nämä olla ristiriidassa keskenään? Todettakoon, että sinänsä mielenkiintoisen keskustelun turvallisuuden määrittelemisestä jätän tämän esityksen ulkopuolelle. Puhun tässä Suomen kansallisesta turvallisuudesta, vaikka toki tiedostan turvallisuuden monet ulottuvuudet: esimerkiksi monessa ympäristöturvallisuuden kysymyksessä - kuten ilmastonmuutos - on vaikea hahmotella erityistä Suomen kansallisen turvallisuuden näkemystä, joka voisi perimmiltään olla erillään muiden maiden tai Suomen rajojen ulkopuolella elävien hmisten turvallisuudesta. Turvallisuus ja turvallisuuspolitiikka määrittyy esityksessäni Suomen ja EU:n virallisen päätöksenteon kautta. Mitä on Suomen turvallisuuspolitiikka? Valtioneuvoston selonteossa Eduskunnalle vuodelta 2004 määritellään Suomen turvallisuudelle keskeiset kysymykset tähän tapaan:

2 Mitä uhataan eli mitä turvallisuus Suomelle on? - Maan itsenäisyys, - demokraattiset perusarvot ja - Suomen kansalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Miten Suomea uhataan? - Terrorismi, - joukkotuhoaseet, - alueelliset kriisit, - järjestäytynyt rikollisuus, laittomat huumausaineet ja ihmiskauppa, - talouden ja teknologian riskit, - ympäristöongelmat ja - väestönkasvu, väestöliikkeet ja epidemiat. Miten Suomi toimii pienentääkseen näitä uhkia? - Uskottava kansallinen puolustus, - toimiva yhteiskunta, - johdonmukainen ulkopolitiikka ja vahva kansainvälinen asema, - kansainvälinen moninkeskinen yhteistyö ja vahva kansainvälinen oikeus, - globalisaation hallinta eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähentämällä ja - aktiivinen toiminta EU:ssa. Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka viittaa maan koko valtiollisen olemassaolon ja Suomessa elävien ihmisten elämisen edellytysten turvaamiseen. Näitä turvataan monin eri tavoin aina sisäisestä turvallisuudesta globaalin tason toimintaan, yksin ja yhdessä muiden maiden kanssa. Mitä on ETPP? ETPP on määritelty EU:n poliittisissa päätöksissä ja erityisesti EU:n perussopimuksen Artiklassa 17. Se käsittää seuraavat osa-alueet: - Puolustusmateriaaleja koskeva yhteistyö, - humanitaariset ja pelastustehtävät, - rauhanturvaaminen ja taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa,

3 - konfliktinesto, aseidenriisunta ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen ja - neuvonta ja tuki sotilasasioissa. Miten näitä tehtäviä toteutetaan? Tämä on puolestaan määritelty esimerkiksi ministerineuvoston hyväksymässä toimintamandaatissa seuraavalle EU:n puheenjohtajamaalle Suomelle. Siinä listataan ETPP:n toimeenpanon keskeiset osa-alueet: - siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan operaatiot, - kriisinhallinnan sotilaallisia ja siviilivoimavaroja kehittävä työ sekä EU:n puolustusviraston toiminta, - nopean toiminnan kehittäminen, erityisesti EU:n taistelujoukkojen ja siviilivalmiusryhmien käyttöön varautuminen, - EU:n siviili- ja sotilastoimijoiden välinen koordinaatio, - konfliktinehkäisy ja kriisien jälkihoito, - humanitaaristen ja tasa-arvokysymysten huomioiminen ETPP-toimien yhteydessä, - rahoituskysymysten käsittely (mikä on sotilaallisissa operaatioissa yhteisen rahoituksen osuus, miten turvaataan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja siviilikriisinhallinnan rahoitus), - yhteistyö kolmansien osapuolten kanssa kriisinhallinnassa (esim. YK, Afrikan unioni, Nato, Venäjä ja muut kolmannet maat) ja - ETPP-instrumenttien mahdollisen käytön suunnittelu katastrofitilanteissa. Suomi versus ETPP ETPP:n aihealueiden listauksesta ilmenee, että EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimintakenttä on laaja. Samalla se kuitenkin on selvästi suppeampi kuin Suomen koko turvallisuuspoliittinen tarjotin. On myös huomattava, että kaikki ETPP:n tavoitteet sisältyvät myös Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteisiin. Tämä onkin luonnollista, sillä Suomi on ollut mukana ETPP:n tavoitteita luomassa. ETPP on tunnetusti EU:n niin sanottuun 2-pilariin sisältyvä aihealue ja näin suoraan jäsenvaltioiden käsissä olevaa politiikkaa (toisin kuin esim. maatalous- tai kauppapolitiikka, joita johtaa ja toteuttaa komissio). ETPP tarjoaa Suomelle mahdollisuuksia edistää osia omassa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan. ETPP voi esimerkiksi tukea kansallisen puolustuksen kehittämistä puolustusmateriaaliyhteistyön kautta ja ennen kaikkea se tarjoaa väylän kansainväliseen yhteistyöhön kriisien ennalta ehkäisyssä, kriisinhallinnassa ja konfliktin jälkeisessä työssä. ETPP voidaan näin nähdä osana Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ei sen kilpailijana. Tässä yhteydessä on paikallaan huomata, että ETPP eri asia kuin EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP). ETPP on osa YUTP:aa, mutta YUTP sisältää sen lisäksi poliittisia konsultaatioita, yhteisiä kantoja ja muuta ulkopolitiikan alan yhteistyötä - lähes kaikissa kansainväliseen politiikkaan liittyvissä kysymyksissä - sekä EU-maiden kesken että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Kattavan katsauksen YUTP-asioihin tarjoaa EU:n turvallisuusstrategia joulukuulta 2003, jonka mukaan keskeisimmät EU:n uhkat liittyvät terrorismiin,

4 joukkotuhoaseisiin, sortuvien valtioiden tuottamiin riskeihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Keskeisimpänä keinona toimia näitä uhkia vastaan mainitaan tehokas multilateralismi. Mikä sitten on EU:n turvallisuusstrategian ja ETPP:n välinen suhde? Kysymykseen ei liene yksiselitteistä vastausta - puhummehan vielä vakiintumattomasta politiikan lohkosta. On kuitenkin selvää, että turvallisuusstrategia ja ETPP ovat läheisessä suhteessa toisiinsa. Edellisessä mainitaan turvallisuusuhkia, joita voidaan lähestyä ETPP:n tarjoamin instrumentein: esimerkiksi käy toimintakyvyttömien valtioiden aiheuttama uhka, jonka torjunnassa erityisesti siviilikriisinhallinta voi olla tehokasta. Sen sijaan esimerkiksi terrorismia, joukkotuhoaseiden leviämistä ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan ei ETPP:n tarjoamia instrumentteja ole suoranaisesti käytetty. EU:lla on muita hyviä mahdollisuuksia toimia näitä uhkia vastaan: esimerkiksi EU-maiden yhteistyö kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa (osana YUTP:tä); komission toimet; ja oikeus- ja poliisiyhteistyö. ETPP:n haasteet Vaikka ETPP näyttäytyy suppeampana kuin jäsenvaltion oma kansallinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, riittää jo sovituissa ETPP-tehtävissäkin paljon työtä. ETPP on edennyt nopeasti ja muutamassa vuodessa on rakennettu instrumentteja, joita EU voi käyttää kansainvälisissä kriiseissa (esimerkiksi taisteluosastot, siviilivalmiusryhmät - jotka toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta - ja muu sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sekä katastrofiapu). EU on myös luonut ETPP:n päätöksentekoon mekanismeja ja elimiä, jotka mahdollistavat näiden instrumenttien käytön ja kehittämisen (esimerkiksi poliittisten- ja turvallisuusasioiden komitea, siviilikriisinhallintakomitea, sotilaskomitea, satelliittikeskus, neuvoston sihteeristöön sijoitetut sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijat, siviili-sotilas-solu, kriisinhallinnan rahoitusmekanismit, tilannekuvakeskus ja puolustusvirasto). Lähitulevaisuuden merkittävimpiin haasteisiin kuuluukin miten, missä ja milloin näitä ahkeralla työllä luotuja instrumentteja ja mekanismeja käytetään. Ja miten niitä käytetään siten, että ne tukevat sekä toisiaan että muiden kriisialueen toimijoiden kuten YK:n toimintaa. Onko EU:lla nyt oikeanlaiset keinot hoitaa kriisejä niiden eri vaiheissa - ennalta ehkäisyssä, kriisin rauhoittamisessa ja konfliktin jälkihoidossa? On tarpeen tiedostaa EU:n potentiaali: EU:lla on nyt muskeleita toimia. Sen etuna on erityisesti laaja keinovalikoima aina sosiaalisen ja kulttuurisen integraation tai vuoropuhelun edistämisestä sotilaalliseen puuttumiseen, jos kriisitilanne kärjistyy äärimmilleen. Toisaalta tulee tiedostaa myös erityisesti ETPP:n puutteet ja heikkoudet: fyysisten voimavarojen niukkuus (esimerkiksi nopeaan toimintaan tarkoitetut noin 1500 sotilaan taisteluosastot ovat suhteellisen pieniä kokoonpanoja); rahoituksen rajallisuus; ja monenvälisen päätöksenteon suhteellinen hitaus. Joka tapauksessa on selvää, että ETPP:n myötä EU:lta on alettu odottaa entistä enemmän. Se on nyt kehittänyt sunnittelemansa toimintakeinot lähes valmiiksi ja myös markkinoinut niitä. EU:n odotetaan toimivan olipa kriisi unionin sisällä (esimerkiksi Madridin terrori-iskujen yhteydessä; EU:n sisällä ei ETPPinstrumentteja tosin käytetä) tai sen ulkopuolella (kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa tai Libanonissa). Sekä EU-jäsenmaiden kansalaiset että muut, kuten YK, ovat alkaneet odottaa, että EU 'tekee jotakin'. Keskeisin kysymys ETPP:ssä voikin jo olla miten EU kykenee vastaamaan kasvaviin odotuksiin.

5