Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 578/2006 vp Karhujen aiheuttamat vaaratilanteet Eduskunnan puhemiehelle Suomalainen karhukanta arvioidaan hieman yli 800 yksilön suuruiseksi. Se on viime vuosikymmeninä kasvanut tasaisesti ja vakaasti. Karhu kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin, ja sen asema suojataan varsin vahvasti. Metsästysasetuksen (666/1993) 28 antaa mahdollisuuden poiketa täysrauhoituksesta, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydetä ongelmayksilön poistamiseksi. Keväällä on kuitenkin ollut jo useita tapauksia, joissa karhu ja ihminen tai kotieläin ovat kohdanneet. Muutama viikko sitten karhu kävi naisen kimppuun Hankasalmella, ja vain ihme pelasti hänet pahemmilta vaurioilta. Kotieläinten osalta viimeisin tapaus on Tuuloksesta, jossa karhu raateli jo toistamiseen aitauksessa ollutta hevosta. Pohjois-Karjalassa on ollut useita "läheltä piti" -tilanteita, joissa ihminen on ollut vaarassa. Viimeisen vuosikymmenen aikana ongelma on kasvanut, ja ikävin tapaus on vuodelta 1998, jolloin lenkkeilijä menehtyi karhun hyökkäyksen seurauksena. On perusteltua ihmetellä, mitä oikein pitää tapahtua, ennen kuin karhukantaa aletaan supistaa. Ihmisen ja ihmisten omaisuuden perheineen ja kotieläimineen tulisi kuitenkin kaikissa tilanteissa olla suojattu karhujen hyökkäyksiltä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo suojella kansalaisia ja heidän kotieläinomaisuuttaan karhujen aiheuttamilta vaaratilanteilta ja onnettomuuksilta? Helsingissä 21 päivänä kesäkuuta 2006 Lasse Hautala /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lasse Hautalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 578/2006 vp: Miten hallitus aikoo suojella kansalaisia ja heidän kotieläinomaisuuttaan karhujen aiheuttamilta vaaratilanteilta ja onnettomuuksilta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Viitaten aiempiin vastaavaa suurpetoasioita koskeneisiin kirjallisiin kysymyksiin (mm. KK 525/2006 vp, KK 490/2006 vp, KK 285/2006 vp, KK 58/2006 vp, KK 1082/2005 vp, KK 782/2005 vp) annettuihin vastauksiin, karhu samoin kuin ilves ja susi poronhoitoalueen ulkopuolella kuuluvat luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin. Euroopan unionin jäsenenä Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita. Kyseessä olevan eläimen rauhoituksesta on säädetty metsästysasetuksen (666/1993) 24 :ssä. Rauhoituksesta poikkeaminen on mahdollista riistanhoitopiirien toimesta saman asetuksen 28 :ssä mainituista erityisistä syistä (ml. yleisnen turvallisuus), mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä poikkeus haittaa lajin kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä. Riistanhoitopiirin lupaharkintaa ohjataan maa- ja metsätalousministeriön vuosittaisella määräyksellä. Lisäksi on maa- ja metsätalousministeriöllä metsästyslain (615/1993) 41 :n 2 momentissa sanotuissa tapauksissa mahdollisuus poiketa rauhoituksesta. Metsästyslainsäädäntömme mahdollistaa rauhoituksesta poikkeamisen esimerkiksi tilanteissa, joissa ihmisten koskemattomuus tai turvallisuus on vaarantunut tai omaisuudelle on aiheutumassa erityisen merkittävä vahinko. Vaarantuminen on kuitenkin aina yksilöitävä ja osoitettava tapauskohtaisesti, sillä suurpedon liikkuminen alueella ei automaattisesti tarkoita sitä, että esimerkiksi turvallisuus olisi konkreettisesti vaarantunut tavalla, joka edellyttää viranomaisten toimenpiteitä. Vastaava suurpedon rauhoituksesta poikkeaminen on mahdollista myös poliisilain (493/1995) 25 :ssä mainituissa tapauksissa sekä jokaisella rikoslain 4 luvun 5 :ssä (515/2003) tarkoitetussa pakkotilassa. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa jatkuvasti suurpetokantojen kehittymistä ja niistä aiheutuvia vaikutuksia. Suurpetokantoja tullaan jatkossa hoitamaan näiden lajien hoitosuunnitelmien kautta. Maamme susikantaa hoidetaan jo hyväksytyn Suomen susikannan hoitosuunnitelman toimenpidekokonaisuuksien pohjalta. Vastaavasti karhun metsästyksen suuntalinjoissa tullaan noudattamaan sille laadittua hoitosuunnitelmaa, kun se valmistuu. Kotieläimille aiheutuneita suurpetovahinkoja estetään myös käytännössä estotoiminnan kehittämisellä, siihen liittyvällä neuvonnalla sekä koulutuksella, jonka järjestäminen on ollut Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien vastuulla. Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksen turvin on myös hankittu riistanhoitopiireille edelleen jaettavaksi aitatarvikkeita tarpeen mukaan. Suojaamalla vähennetään mahdollisia vahinkoja erityisesti riskialtteilla laitumilla ja vähennetään lisävahinkoja jo tapahtuneissa vahinkokohteissa. Saatujen kokemusten perusteella voidaan sanoa, että esimerkiksi suurpetosähköpaimenaidat ovat suhteellisen varma keino suojata kotieläimiä kaikilta suurpedoil- 2

3 Ministerin vastaus KK 578/2006 vp Lasse Hautala /kesk tamme. Kaikkia kotieläinvahinkoja ei kuitenkaan aitaamalla tai muilla keinoilla pystytä täysin estämään, sillä yhden tilan suojaamisen myötä vahingot saattavat siirtyä vielä suojaamattomille tiloille. Näiden vahinkojen osalta on kuitenkin todettava, että suurpetojen aiheuttamat vahingot korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista petoeläinvahinkojen korvaamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (277/2000) nojalla. Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 2006 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 578/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Lasse Hautala /cent: Hur ämnar regeringen skydda medborgarna och deras husdjursegendom mot farliga situationer och olyckor orsakade av björnar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Med hänvisning till svaren på tidigare skriftliga spörsmål som likaså handlat om stora rovdjur (bl.a. SS 525/2006 rd, SS 490/2006 rd, SS 285/2006 rd, SS 58/2006 rd, SS 1082/2005 rd, SS 782/2005 rd) omfattas björn alldeles som varg utanför renskötselområdet och lodjur av s.k. strikt skydd enligt bilaga IV till habitatdirektivet (92/43/EEG). Finland är i egenskap av medlem i Europeiska unionen skyldigt att sätta i kraft bestämmelserna i gemenskapsrätten och att hålla fast vid de mål som anges i dem. I 24 i jaktförordningen (666/1993) föreskrivs om fredning av djurarten i fråga. Av de särskilda skäl som nämns i 28 i samma förordning (inkl. tryggande av den allmänna säkerheten) är det genom jaktvårdsdistriktens försorg möjligt att avvika från bestämmelserna om fredning, om det inte finns någon annan tillfredsställande lösning och avvikelsen inte inverkar menligt på möjligheterna att upprätthålla en gynnsam skyddsnivå för stammarna av arten i fråga. Jaktvårdsdistriktets tillståndsprövning styrs genom en föreskrift som jord- och skogsbruksministeriet meddelar årligen. Dessutom kan jordoch skogsbruksministeriet avvika från bestämmelserna om fredning i de fall som anges i 41 2 mom. i jaktlagen (615/1993). Vår jaktlagstiftning gör det möjligt att avvika från fredningsbestämmelserna t.ex. i sådana situationer där människans okränkbarhet eller säkerhet är hotad eller där egendom är på väg att åsamkas särskilt stor skada. Det måste dock alltid gå att specificera faran och bevisa den fall för fall. Det beror på att om enstaka stora rovdjur rör sig i området betyder detta inte automatiskt att t.ex. säkerheten är hotad rent konkret på ett sådant sätt som förutsätter insatser av myndigheterna. Motsvarande avvikelse från bestämmelserna om fredning av stora rovdjur är möjlig också i de fall som avses i 25 i polislagen (493/1995) och i nödtillstånd enligt 4 kap. 5 i strafflagen (515/2003). Jord- och skogsbruksministeriet följer fortgående upp utvecklingen av stammarna av stora rovdjur och de verkningar som dessa medför. Stammarna kommer i fortsättningen att vårdas utgående från särskilda vårdplaner. Vargstammen i Finland vårdas redan utifrån en sammanhängande uppsättning åtgärder som ingår i den vårdplan som godkändes På samma sätt kommer man när det gäller riktlinjerna för jakt på björn att följa vårdplanen för björn efter att den blivit klar. Skador som stora rovdjur åsamkar husdjur avvärjs också i praktiken genom utvecklade metoder för förhindrande av vargskador och den därmed förbundna rådgivnings- och utbildningsverksamheten, som det har hört till Jägarnas centralorganisation och jaktvårdsdistrikten att ordna. Jord- och skogsbruksministeriet har också finansierat stängselmaterial som jaktvårdsdistrikten fördelar efter behov. Genom skyddsåtgärderna minskas de potentiella skadorna på sådana betesmarker som är särskilt utsatta för risker, och ytterligare skador avvärjs på objekt där skador 4

5 Ministerns svar KK 578/2006 vp Lasse Hautala /kesk redan har inträffat. Utgående från de erfarenheter som har gjorts kan man konstatera att t.ex. elstängsel mot stora rovdjur är ett förhållandevis säkert sätt att skydda husdjuren mot alla våra stora rovdjur. Varken ingärdande eller andra åtgärder förmår dock förhindra alla husdjursskador helt och hållet, eftersom skyddsåtgärder som vidtas på en gård kan leda till att skadorna drabbar andra gårdar som ännu är oskyddade. För dessa skadors del bör det emellertid konstateras att skador som orsakats av stora rovdjur ersätts av statens medel inom ramen för budgeten med stöd av statsrådets förordning om ersättning för skador som orsakats av rovdjur (277/2000). Helsingfors den 10 juli 2006 Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja 5