Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 461/2007 vp Susien aiheuttamat vaarat Eduskunnan puhemiehelle Tilanteessa, missä sudet alkavat liikuskella kaupunkialueilla, petoeläinten liikkumista ei voida enää seurata sivusta, vaan asiaan on puututtava kaatolupia lisäämällä. Tampereella Lielahdessa, Ryydynpohjassa, Kaupissa, Teiskossa ja Hallilassa on tavattu susia. Myös muualla Pirkanmaalla, esimerkiksi Ikaalisissa, Kurussa ja Mouhijärvellä on ollut susivaara. Kaikki havainnot ovat riistanhoitoyhdistysten tekemiä. Ei mene enää kauan, että susia aletaan tavata myös Tampereen keskustorilla. Yhä useammilla paikkakunnilla vanhemmat pelkäävät lastensa puolesta: jos susia liikkuu alueella, lapset joudutaan viemään kouluun autolla. Monissa köyhissä kunnissa susikyydit ovat jo iso menoerä. Susi muuttui Suomessa uhanalaiseksi lajiksi silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Sen luontodirektiivi rajoittaa jyrkästi susien metsästystä. Suomea etelämpänä susi voi ollakin uhanalainen laji, mutta Suomessa direktiivin tiukka tulkinta vaarantaa kotieläimiä ja aiheuttaa pelkoa ihmisissä. Direktiivin mukaan suden saa kaataa muun muassa silloin, jos se aiheuttaa merkittävää vaaraa yleiselle turvallisuudelle tai kotieläimille. Pirkanmaalla on saatu selvää näyttöä, että tämä kynnys on ylitetty. Suomalaisten pitäisi itse voida hoitaa oma susipolitiikkansa ilman EU:n väliintuloa. On esimerkiksi ehdotettu, että hirvenpyytäjät voisivat jahtinsa yhteydessä vähentää susikantoja tai ainakin poistaa häiriösusia. Suomessa susista on eniten haittaa poroille, mutta myös koiria joutuu usein susien saaliiksi. Susi pystyy halutessaan hakemaan koiran koirahäkistä kiipeämällä aidan yli tai kaivautumalla sen alitse. Myös metsästäjien mukana metsällä tai kokeissa liikkuvat metsästyskoirat voivat olla vaarassa, sillä susi tappaa itseään heikomman kilpailijan reviirillään, ja toisaalta koira on suden kannalta helppo ravintokohde. Vaikka susi on erämaaoloissa vaaraton ihmiselle, voi ihmisiin tottuneen suden käytös muuttua. Paras lääke susien aiheuttamien tuhojen kurissa pitämiseksi olisi hillitä raivotaudin leviämistä ja estää susien kesyyntyminen sopivalla metsästyksellä, eli ihmispelon olisi säilyttävä susipopulaatiossa. Esimerkiksi Vancouverissa Kanadassa retkeilijät saivat susilauman kesyyntymään ruokkimalla, ja sudet alkoivat hyökkäillä ihmisten kimppuun, jos herkkupaloja ei tipahtanutkaan. Aivan samoin kuin hirvivaara voidaan estää hirviaidoilla, myös sähköistetyt susiaidat toisivat turvaa. Susiaitojen rakentaminen on kuitenkin kuin veden kantamista kaivoon. Aidat maksavat paljon, eikä niitä voida saada aukottomiksi. Aidat pitäisi rakentaa kaikkialle metsän laitoihin. Niistä olisi lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Susien kaataminen olisi kaikessa mielessä järkevämpää. Kaatolupajärjestelmä ei saisi olla niin moniportainen, koska tarve voi olla hyvinkin akuutti. Vaikka suden ei tiedetä tappaneen ihmisiä yli sataan vuoteen Suomessa, ihmisten pelkoon ei voida olla reagoimatta. On otettava huomioon, että sudet ovat tappaneet esim. paimenkoiria, jotka ovat kaksi kolme kertaa lapsen kokoisia. Versio 2.0

2 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten susien aiheuttamia vaaroja voidaan entiestään vähentää, ja voidaanko sudet saada pois EU:ssa laaditulta Suomen uhanalaisten eläinlajien listalta? Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2007 Mikko Alatalo /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 461/2007 vp Mikko Alatalo /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Alatalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 461/2007 vp: Miten susien aiheuttamia vaaroja voidaan entisestään vähentää, ja voidaanko sudet saada pois EU:ssa laaditulta Suomen uhanalaisten eläinlajien listalta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Maa- ja metsätalousministeriö seuraa jatkuvasti susikannan kehittymistä ja sen aiheuttamia vaikutuksia. Maamme susikantaa hoidetaan jo hyväksytyn Suomen susikannan hoitosuunnitelman toimenpidekokonaisuuksien pohjalta, joista voidaan esimerkinomaisesti mainita muutamia seuraavia toimenpiteitä, joiden toteuttaminen on parhaillaan käynnissä. Metsästäjäorganisaation toteuttamalla neuvonnalla ja koulutuksella sekä vahinkojen estotoiminnan kehittämisellä estetään käytännössä kotieläimille aiheutuneita suurpetovahinkoja. Maa- ja metsätalousministeriö on tukenut koirien suojaamiseen tähtäävää susiliivihanketta sekä laumanvartijakoiratutkimusta sekä käynnistänyt suurpetoneuvottelukuntia koskevan hankkeen. Hoitosuunnitelman mukaisesti taajamasuurpetojen karkottamiseen on tarkoitus käynnistää ensi vuoden aikana toimintamallin laatiminen poliisille ja koulutuspaketin laatiminen metsästäjille. Kaikilta osin vahinkojen estämiseksi ei aina ole olemassa toimivia keinoja, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää tapauskohtaiseen harkintaan perustuva vahinkoyksilöiden poisto poikkeusluvin. EU:n luontodirektiivi 92/43/ETY luokittelee suden yhteisön tärkeänä pitämäksi lajiksi, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Suojelusta voidaan poiketa ainoastaan erityisen merkittävistä syistä tarkkoja kriteerejä noudattaen (liite IV). Suomi sai jäsenyysneuvotteluissa poikkeuksen poronhoitoalueelle, joka mahdollistaa tiukkaa suojelua väljemmän menettelyn (liite V) ja lähtökohtaisesti kansallisen päätöksenteon suden metsästämisestä. Kuten jo kansanedustaja Lauri Oinosen kirjallisen kysymyksen KK 135/2007 vp vastauksessa on todettu, maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt viime keväänä EU:n komissiolle, että susi tulisi siirtää koko maan osalta luontodirektiivin liitteeseen viisi, jolloin suden metsästys olisi lähtökohtaisesti sallittua. Tällöin seurannalla, kiintiöillä sekä muilla erityisillä toimenpiteillä varmistettaisiin, ettei metsästys vaaranna luontodirektiivin tarkoittamaa suden suotuisaa suojelutasoa. Suden suojelustatuksen muuttaminen on kuitenkin pitkä prosessi, joka on yksinomaan komission aloitevallassa ja edellyttää myös kaikkien muiden EU:n jäsenvaltioiden hyväksyntää. Toteutumisen edellytyksenä on lisäksi, että komissio uskoo Suomen nykyisen suurpetopolitiikan ja suden metsästyksen olevan myös tulevaisuudessa luontodirektiivin mukaista. Maa- ja metsätalousministeriön saamien tietojen mukaan komis- 3

4 Ministerin vastaus siossa ei ole suunnitteilla kysymyksessä esitettyä muutosta varsinkaan, kun kyse on yksittäisen lajin siirrosta liitteestä toiseen. Maa- ja metsätalousministeriö pyrkii jatkossakin vaikuttamaan kansainvälisiin sopimuksiin ja EY:n säädöksiin siten, että kansalliset erityispiirteet tulevat esille päätöksenteossa. Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2007 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 4

5 Ministerns svar KK 461/2007 vp Mikko Alatalo /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 461/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Alatalo/ cent: På vilket sätt kan de faror som vargarna orsakar minskas ytterligare och är det möjligt att stryka vargen från den lista över Finlands hotade djurarter som utarbetats i EU? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Jord- och skogsbruksministeriet följer fortgående upp utvecklingen av vargstammen och de verkningar som detta medför. Vargstammen förvaltas utgående från den sammanhängande uppsättningen åtgärder som ingår i förvaltningsplanen för vargstammen i Finland som godkändes Som exempel bland dessa kan nämnas vissa åtgärder som genomförs som bäst. I praktiken hindras skador på husdjur orsakade av rovdjur genom jägarorganisationens rådgivning och utbildning samt genom att man utvecklar mot skador förhindrande åtgärder. Jordoch skogsbruksministeriet har gett stöd till vallhundsforskning och vargvästprojekt som syftar till skydd av hundar, samt inlett ett projekt som rör stora rovdjursdelegationer. I överensstämmelse med förvaltningsplanen och i syfte att driva bort stora rovdjur från tätorter är avsikten att under nästa år inleda utarbetandet av en verksamhetsmodell för polisen och ett utbildningspaket för jägare. Det finns inte alltid fungerande metoder för att förebygga alla skador och då är det enda alternativet att man eliminerar de individer som vållar skada. Detta skall dock ske enligt prövning från fall till fall med hjälp av undantagstillstånd. EU:s habitatdirektiv 92/43/EEG klassificerar vargen som en för gemenskapen prioriterad art som förutsätter strikt skydd. Skyddet kan frångås endast av särskilt vägande skäl och med iakttagande av noggranna kriterier (bilaga IV). Under medlemskapsförhandlingarna fick Finland undantag för renskötselområdet vilket medger ett mer liberalt förfarande än strikt skydd (bilaga V) och i princip att besluten om jakt på varg fattas på det nationella planet inom detta område. Så som redan konstaterades i svaret på riksdagsledamot Lauri Oinonens skriftliga spörsmål SS 135/2007 rd lämnade jord- och skogsbruksministeriet i våras ett förslag till EU kommissionen att vargen i hela landet flyttas till bilaga V till habitatdirektivet, vilket innebär att vargjakt i princip skulle vara tillåten. Då skulle man med hjälp av uppföljning, kvoter och andra särskilda åtgärder säkra att jakten inte äventyrar den gynnsamma bevarande statusen som avses i habitatdirektivet. Att ändra vargens bevarandestatus är dock en lång process där initiativet ligger enbart hos kommissionen. Därtill förutsätts att alla andra medlemsländer enhälligt godkänner ändringen. Ett villkor är dessutom att kommissionen anser att Finlands nuvarande politik om stora rovdjur och jakt på varg också framöver är förenlig med habitatdirektivet. Enligt de uppgifter som jordoch skogsbruksministeriet har fått har kommissi- 5

6 Ministerns svar onen inga planer på en sådan ändring som anges i spörsmålet, minst av allt när det gäller flyttning av en enskild art från en bilaga till en annan. Jord- och skogsbruksministeriet försöker också i fortsättningen inverka på de internationella avtalens innehåll och på EU:s rättsakter så att de nationella särdragen beaktas vid beslutsfattandet. Helsingfors den 30 november 2007 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 6