Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 344/2010 vp Vahinkoa ja vaaraa aiheuttaneen suurpedon välitön eliminointi Eduskunnan puhemiehelle Suurpetovaara on todellisuutta, joka on kohdattu viimeksi mm. Äänekoskella muutama päivä sitten suden viedessä yöllä koiran kotipihaltaan ja raadellessa sen kuoliaaksi muutaman sadan metrin päässä huolimatta ihmisäänistä. Kyseisen suden on havaittu liikkuvan useiden muidenkin asuintalojen pihapiireissä Äänekosken Parantalan sekä Hietaman ja Mämmen kylillä. Näitä voi asuinrakenteensa osalta pitää maaseudun asuintaajamina. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että vahinkoa tehnyttä sutta ei ole voitu kuitenkaan metsästää aiheuttamasta lisää vaaratilanteita ja pelkoa. Koska eläin ei tunne asuinrakennuksia ja ihmisiä kohtaan luontaista vaistonvaraista pelkoa, on ennakoitavissa, että peto jatkaa pihapiireissä käyntejään, ja varsinkin, kun se on jo onnistunut saamaan koiran saaliikseen. Susi on kookas petoeläin, joka on vaarallinen aikuisille ihmisillekin, saatikka lapsille tai vanhuksille. Riista-asiantuntijoiden mukaan kyseisellä seudulla on metsissä riistaa, mutta susi on siirtynyt liikkumaan asutuksen piiriin. Täten kyse olisi mitä ilmeisimmin välittömästi metsästettävästä yksilöstä. Menettely metsästyksen toteuttamiseksi on kuitenkin liian hidas nykykäytännönkin mukaan. Asiassa tuntevat neuvottomuutta niin poliisiviranomaiset kuin muutkin vastuutahot. Pitäisi välittömästi saada selkeät menettelytapaohjeet, joilla vaaraa ja vahinkoa aiheuttanut susi tai suurpeto voitaisiin tämänkaltaisissa tilanteissa, kuten Äänekoskella nyt on kyse, metsästää välittömästi aiheuttamasta lisää vaaraa tai vahinkoja. Jos metsästys voitaisiin toteuttaa välittömästi vahingon tai vaaran aiheuttamisen jälkeen, se olisi helpommin toteutettavissa ja kohdistettavissa myös oikeaan vaaraa aiheuttaneeseen eläimeen. Samalla viranomaisten toimesta johdettu pedon metsästys loisi turvallisuuden tunnetta maaseudun asukkaille ja myös vapaa-ajanviettäjille. Jos suurpetovaara saataisiin poistettua, voitaisiin maaseutua ja sen kyliä suositella entistä enemmän turvallisena ja luonnonläheisenä asuinympäristönä myös lapsiperheille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että vahinkoa ja vaaraa aiheuttanut suurpeto, kuten perusteluissa mainitussa tapauksessa Äänekoskella liikkunut susi, voidaan välittömästi metsästää aiheuttamasta vaaraa ja lisää vahinkoa sekä luomasta elämää rajoittavia todellisuuteen liittyviä pelkoja erityisesti lapsille? Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2010 Lauri Oinonen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 344/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että vahinkoa ja vaaraa aiheuttanut suurpeto, kuten perusteluissa mainitussa tapauksessa Äänekoskella liikkunut susi, voidaan välittömästi metsästää aiheuttamatta vaaraa ja lisää vahinkoa sekä luomasta elämää rajoittavia todellisuuteen liittyviä pelkoja erityisesti lapsille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Susi poronhoitoalueen ulkopuolella, ilves ja karhu kuuluvat EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin. EU:n jäsenenä Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi. Suomen suurpetokantojen hoito perustuu hoitosuunnitelmiin, jotka on valmistelu ottaen huomioon EU:n luontodirektiivin ja perustuslain sekä muun lainsäädännön vaatimukset ja yhteensovittamalla paikallisen väestön näkökulmia laajan kansalaisten osallistamisen avulla. Riistanhoitopiirit voivat myöntää poikkeuslupia suurpetojen metsästämiseksi metsästysasetuksen 28 :n nojalla tiettyjen luontodirektiivistä johtuvien edellytysten vallitessa muun muassa yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä mihin vuoden aikaan hyvänsä, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja poikkeaminen ei haittaa kannan suotuisan suojelutason säilyttämistä. Maa- ja metsätalousministeriö asettaa vuosittaisilla määräyksillään riistanhoitopiirejä sitovat suden suurimmat sallitut saalismäärät. Määräyksillä varmistetaan, että suojelusta poikkeaminen ei haittaa suurpetokantojen suotuisan suojelutason säilyttämistä. Määräyksen suurimmat sallitut saalismäärät perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tekemiin arvioihin kantojen koosta ja kantojen kestävän verotuksen määrästä sekä kansallisten suurpetokantojen hoitosuunnitelmien linjauksiin. Suurpetojen aiheuttamat tilanteet ovat usein ennalta arvaamattomia ja aina ei ole aikaa tai mahdollisuutta metsästyslain ja -asetuksen mahdollistamin riistanhoitopiirien myöntämin poikkeusluvin reagoida sellaisiin nopeasti yhä uhkaavammaksi kehittyviin, ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin. Tällaisissa kiireellisiä toimenpiteitä vaativissa tilanteissa sovellettavaksi tulee luontevimmin poliisilain 25 :n mahdollistama poliisin toimivalta lopettaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle aiheuttama eläin. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa käsityksenään, että poliisilain 25 :n soveltaminen suurpetojen osalta on viime vuosina toiminut hyvin ja poliisilla on hyvät valmiudet tehdä asiaan liittyviä päätöksiä tarvittaessa nopeastikin, vaikka poliisiviranomaisten on riistanhoitopiirien lailla otettava luontodirektiivin edellytykset mm. muun tyydyttävän ratkaisun olemassa olosta huomioon. Suurpetokonfliktitilanteiden hoitamiseen on myös kehitetty poliisin avuksi riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä suurriistavirka-apuorganisaatio (SRVA), jonka avulla taajamiin samoin kuin myös haja-asutusalueille asutuksen läheisyyteen kulkeutuneet suurpedot karkotetaan tai poistetaan. SRVA-organisaation puitteissa konfliktitilanteiden hoitamiseen 2

3 Ministerin vastaus KK 344/2010 vp Lauri Oinonen /kesk osallistuu tarvittaessa suuri joukko koulutuksen saaneita vapaaehtoisia paikallistason toimijoita sekä riistahallinnon asiantuntijoita. Näissä tilanteissa poliisi hoitaa tilanteen yleisjohtamisen, mutta itse eläimen käsittely vaatii sellaista erikoisosaamista, jota on vain kokeneilla tehtävään valituilla ja koulutetuilla metsästäjillä. Näin ollen sekä metsästyslainsäädäntömme että poliisilaki mahdollistavat rauhoituksesta poikkeamisen tilanteissa, joissa ihmisten koskemattomuus tai turvallisuus on vaarantunut tai omaisuudelle on aiheutumassa erityisen merkittäviä vahinkoja. Vaarantuminen on kuitenkin aina yksilöitävä ja osoitettava tapauskohtaisesti, sillä pelkästään suurpedon liikkuminen alueella, taajamassa tai haja-asutusalueella, ei automaattisesti tarkoita, että esimerkiksi kansalaisten turvallisuus olisi vaarantunut tavalla, joka edellyttää viranomaisten toimenpiteitä. Suurpetoihin liittyviä pelkoja pyritään lieventämään tarjoamalla tietoa suurpedoista muun muassa internetissä -sivuilla. Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2010 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 344/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att stora rovdjur, liksom vargen i det fall i Äänekoski som nämns i motiveringarna, omedelbart kan fällas utan att orsaka fara och mer skada och utan att väcka livsbegränsande realistiska rädslor i synnerhet hos barn? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt bilaga IV till EU:s habitatdirektiv (92/43/EEG) hör varg utanför renskötselområdet, lodjur och björn till s.k. strikt skyddade arter. Som EU-medlem har Finland skyldigheten att införa gemenskapsbestämmelserna och följa målen i bestämmelserna för att bevara en gynnsam skyddsstatus. Förvaltningen av stammarna av stora rovdjur i Finland bygger på förvaltningsplaner som har arbetats fram enligt kraven i EU:s habitatdirektiv, grundlagen och den övriga lagstiftningen samt genom harmonisering av den lokala befolkningens aspekter med hjälp av ett brett engagemang. Jaktvårdsdistrikten kan med stöd av 28 i jaktförordningen under vilken tid som helst på året bevilja undantagstillstånd för jakt på stora rovdjur under vissa förhållanden som definierats i habitatdirektivet, bland annat av tvingande skäl som rör allmän säkerhet eller något annat särskilt viktigt allmänt intresse, om det inte finns någon annan tillfredsställande lösning och om undantaget inte är till förfång när det gäller att bevara stammens gynnsamma skyddsstatus. Jord- och skogsbruksministeriet fastställer årligen de högsta tillåtna fångstmängderna för varg i sina föreskrifter, som är bindande för jaktvårdsdistrikten. Syftet med dessa föreskrifter är att se till att undantag från skyddet inte stör bevarandet av den gynnsamma skyddsstatusen för stammarna av stora rovdjur. De största tillåtna fångstmängderna i den berörda föreskriften bygger på uppskattningar av Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet (VFFI) gällande stammarnas storlek och stammarnas hållbara beskattning samt på riktlinjerna i de nationella förvaltningsplanerna för stora rovdjur. Stora rovdjur försätter ofta människan i en oväntad situation. Man har inte alltid tid eller möjlighet att utnyttja de undantagstillstånd som tack vare jaktlagen och jaktförordningen kan utfärdas av jaktvårdsdistrikten när man vill reagera på sådana situationer som snabbt blir alltmer hotfulla och där människors liv eller hälsa utsätts för fara. I situationer där det krävs snabba insatser är det naturligast att tillämpa polislagens 25. Denna lag ger polisen behörighet att avliva ett djur som hotar människors liv eller hälsa. Jord- och skogsbruksministeriet är av den uppfattningen att tillämpningen av polislagens 25 har fungerat bra under de senaste åren i fråga om stora rovdjur och polisen har god beredskap att vid behov även fatta snabba beslut om sådana frågor, även om polismyndigheterna i likhet med jaktvårdsdistrikten ska beakta villkoren i habitatdirektivet bl.a. med tanke på att det eventuellt finns någon annan tillfredsställande lösning. För att hantera konflikterna med stora rovdjur har man även inrättat en organisation för storviltsfrågor (SRVA) som ger handräckning till polisen och som upprätthålls av jaktvårdsföreningarna. Organisationen hjälper till med att driva bort eller avlägsna 4

5 Ministerns svar KK 344/2010 vp Lauri Oinonen /kesk sådana stora rovdjur som vandrat till tätorter eller kommit nära bosättningen i glesbygder. Vid behov deltar en stor skara frivilliga utbildade aktörer på lokal nivå och sakkunniga inom området för viltförvaltning i hanteringen av dessa konfliktsituationer inom ramen för SRVA-organisationen. I dessa situationer axlar polisen ansvaret för den allmänna ledningen. När det gäller att hantera djuret rent konkret krävs det emellertid sådant särskilt kunnande som endast innehas av erfarna jägare som valts ut för denna uppgift och som har fått utbildning för ändamålet. Såväl enligt vår jaktlagstiftning som enligt polislagen är det således möjligt att göra undantag från fredningsbestämmelserna i situationer där människors integritet eller säkerhet hotas eller där det föreligger risk för att extremt stora skador tillfogas någons egendom. Hotet eller risken ska dock alltid specificeras och bevisas från fall till fall. Om ett stort rovdjur enbart rör sig i ett område, en tätort eller en glesbygd innebär detta nämligen inte automatiskt att till exempel medborgarnas säkerhet hotas på ett sådant sätt att det krävs åtgärder från myndigheternas sida. För att mildra rädslan för stora rovdjur ger man information om stora rovdjur bland annat på webbplatsen suurpedot.fi. Helsingfors den 18 maj 2010 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 5