Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1039/2006 vp Susien aiheuttamien haittojen ennaltaehkäisy Eduskunnan puhemiehelle "Sudet tappoivat kaksi poroa lähellä Ämmänsaaren taajamaa." "Susi liikkuu omakotialueella Kiteellä." "Suden epäillään syöneen peuran Liedossa." Vastaavanlaisia uutisotsikoita on lehdissä päivittäin. EY-tuomioistuimen julkisasiamies on esittänyt, että Suomi tulisi tuomita laittomasta susien metsästämisestä. EU:n ympäristölainsäädäntö edellyttää, että uhanalaista sutta on suojeltava tiukasti eikä sen tahallinen tappaminen ole sallittua muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Julkisasiamiehen mukaan Suomessa kaadetaan susia perusteettomasti eikä keskitytä ainoastaan vakavaa uhkaa aiheuttaviin yksilöihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvelee Suomen susikannan olevan noin 200 yksilöä. Määrä on todennäköisesti selvästi suurempi. Suomen susista 60 prosenttia elelee Suomen kaakkoisosissa, Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueella. Erityisesti itärajan tuntumassa susia vaeltaa Venäjän puolelta Suomeen paikoin suuriakin määriä. Tavoitteena on ollut susien levittäytyminen tasaisesti koko Suomeen. Vuonna 2005 susia kaadettiin 17, viimeisten vuosien aikana keskimäärin noin 10 sutta vuodessa. Susien pyynnin tulee tapahtua riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla pyyntilupakiintiöiden puitteissa ja säädettynä metsästysaikana. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt poikkeuslupia pääasiassa niinä aikoina, kun riistanhoitopiireillä ei ole ollut mahdollisuutta suden suojelusta poikkeamiseen. Riistanhoitopiirit voivat metsästysasetuksen mukaan myöntää lupia sudenkaatoon vain poronhoitoalueella. Muualle niitä voi myöntää aina vain maa- ja metsätalousministeriö. Susien aiheuttamat vahingot kotieläintaloudelle erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä nykyisin myös yhä enemmän muuallakin Suomessa ovat olleet mittavia. Esimerkiksi poronhoitoalueella susien aiheuttamat vahingot vaarantavat jo koko elinkeinon tulevaisuuden. Itä- Suomessa monet lampaankasvattajat ovat joko kokonaan luopuneet elinkeinostaan tai tehneet mittavia investointeja kotieläinten aitaamiseksi. Keskimäärin viime vuosina sudet ovat tappaneet koiraa vuosittain. Kun sudet ovat levinneet pohjoisesta ja idästä myös tiheämmin asutuille seuduille Etelä- ja Länsi-Suomeen, susien ja ihmisten kohtaamiset ovat lisääntyneet. Sudet vierailevat yhä röyhkeämmin talojen pihapiireissä ja myös tappavat lemmikkieläimiä. Itärajan tuntumassa useilla paikkakunnilla lapsia kuljetetaan kouluun, koska sudet liikkuvat niin lähellä asutusta. Viime syksystä alkaen myös Varsinais-Suomessa monissa kunnissa, mm. Yläneellä ja Mynämäellä, on jouduttu susivaaran takia järjestämään lapsille koulukuljetus. Maa- ja metsätalousministeriön suurpetopolitiikka vaikuttaa kovin ristiriitaiselta. Toisaalta sen lähtökohtana on, että kaikista suurpedoista pitää olla ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti elinvoimaiset kannat. Lisäksi tavoitteisiin kuuluu, että suurpetojen määriä voitaisiin edelleen lisätä siellä, missä sopivia alueita on ja missä kannat ovat suhteellisen heikkoja. Toisaalta ministeriön periaatteiden mukaisesti suurpedois- Versio 2.0

2 ta ei kuitenkaan saa aiheutua millekään alueelle, väestöryhmälle tai elinkeinolle kohtuutonta rasitusta. Susien kuuluisi elää erämaaseuduilla omassa ympäristössään eikä ihmisten ilmoilla käyttäen ravinnokseen koti- ja lemmikkieläimiä ja aiheuttaen vaaraa myös ihmisille. On selvää, ettei Brysselissä istuvalla virkamiehellä ole kovinkaan todenmukaista käsitystä siitä, mitä Suomessa käytännössä tarkoittaa susien kanssa eläminen, millaisia vahinkoja ne aiheuttavat kotieläintaloudelle ja millaista vaaraa ne aiheuttavat ihmisille. Lähtökohtana on oltava se, että ihmistä suojellaan sudelta eikä sutta ihmiseltä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että susien aiheuttamat vaarat kyetään minimoimaan ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että EU:ssa ymmärretään Suomen susiin liittyvät suuret ongelmat ja sallitaan susien suojelun sijasta tarvittavat toimenpiteet susien aiheuttamien vahinkojen ennalta estämiseksi ja minimoimiseksi? Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2007 Pertti Hemmilä /kok Seppo Lahtela /kok Petri Salo /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 1039/2006 vp Pertti Hemmilä /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1039/2006 vp: Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että susien aiheuttamat vaarat kyetään minimoimaan ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että EU:ssa ymmärretään Suomen susiin liittyvät suuret ongelmat ja sallitaan susien suojelun sijasta tarvittavat toimenpiteet susien aiheuttamien vahinkojen ennalta estämiseksi ja minimoimiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Maa- ja metsätalousministeriö seuraa jatkuvasti susikannan kehittymistä ja sen aiheuttamia vaikutuksia. Maamme susikantaa hoidetaan jo hyväksytyn Suomen susikannan hoitosuunnitelman toimenpidekokonaisuuksien pohjalta, joista voidaan mainita esimerkinomaisesti muutamia, joiden toteuttaminen on parhaillaan käynnissä. Metsästäjäorganisaation toteuttamalla neuvonnalla ja koulutuksella sekä vahinkojen estotoiminnan kehittämisellä estetään käytännössä kotieläimille aiheutuneita suurpetovahinkoja. Maa- ja metsätalousministeriön on rahoittanut käytettävissä olevien varojen puitteissa suurpetoaitatarvikkeita, joita riistanhoitopiirit ovat jakaneet edelleen tarpeen mukaan. Maa- ja metsätalousministeriö on tukenut koirien suojaamiseen tähtäävää susiliivihanketta sekä laumanvartijakoiratutkimusta sekä käynnistänyt suurpetoneuvottelukuntia koskevan hankkeen. Susien lähetinseurannan kehittämiseksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on hankkimassa maa- ja metsätalousministeriön suurpetotutkimukselle myöntämän rahoituksen turvin kevään kuluessa lisää lähetinpantoja. Saatua tietoa voidaan hyödyntää erilaisissa sovellutuksissa ja mahdollistetaan esim. susipuhelinpalvelun toteuttaminen. Kaikilta osin vahinkojen estämiseksi ei aina ole olemassa toimivia keinoja, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää tapauskohtaiseen harkintaan perustuva vahinkoyksilöiden poisto poikkeusluvin. Tästä lähtökohdasta suden pyyntilupia on myönnetty kunkin kannanhoitoalueen tavoitteen mukaisesti keskittyen susikantaan kohdistuvissa poistoissa ja susikannan kasvun säätelyssä ensisijaisesti erityisen merkittäviä vahinkoja aiheuttaviin sekä ihmisasutuksen tuntumaan toistuvasti tuleviin susiin. Vaikka julkisten varojen käytön painopistettä on pyritty muuttamaan susivahinkojen korvaamisesta susivahinkojen ennaltaehkäisyyn, on todettava, että kaikkia susien aiheuttamia poro- tai kotieläinvahinkoja ei kuitenkaan aitaamalla tai muilla keinoilla pystytä täysin estämään. Tämän johdosta susien aiheuttamat vahingot korvataan edelleenkin talousarvion rajoissa valtion varoista petoeläinvahinkojen korvaamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (277/2000) nojalla. Tätäkin korvausjärjestelmää pyritään kehittämään. Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaankin parhaillaan uutta riistavahinkolakia asiaa koskeneen työryhmämietinnön pohjalta (MMM:n julkaisuja 2005:13). Siltä osin kuin kysymys koskee suhdetta EU:hun, voidaan todeta, että Suomesta ollaan jatkuvasti yhteydessä komissioon ja komissio pidetään tietoisena susien aiheuttamista ongelmista ja poikkeuslupien myöntämistilanteesta. Susi kuu- 3

4 Ministerin vastaus luu luontodirektiivin liitteeseen IV, joka edellyttää tiukkaa suojelua ja tästä poikkeamiselle on erittäin tiukat kriteerit. Mikäli Suomi haluaa nykyistä vapaammin päättää ongelmallisten yksilöiden poistamisesta, tulisi susi siirtää myös poronhoitoalueen ulkopuolisen alueen osalta direktiivin liitteestä IV liitteeseen V. Tämä muutos on kuitenkin komission aloitevallassa ja edellyttää myös kaikkien muiden EU:n jäsenvaltioiden hyväksyntää. Kyseessä on pitkä prosessi, jonka toteutumisen edellytyksenä on, että komissio uskoo Suomen nykyisen suurpetopolitiikan olevan luontodirektiivin mukaista ja uskoo sen jatkuvan myös tilanteessa, jolloin suden metsästys olisi lähtökohtaisesti sallittua. Helsingissä 5 päivänä helmikuuta 2007 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 4

5 Ministerns svar KK 1039/2006 vp Pertti Hemmilä /kok ym. Till Riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1039/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml m.fl.: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att de faror som vargar orsakar kan minimeras och vad tänker regeringen göra för att man inom EU förstår de stora problemen som Finland har med vargar och att man i stället för att skydda vargen tillåter nödiga åtgärder som syftar till att hindra och minimera vargskador? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Jord- och skogsbruksministeriet följer fortgående upp utvecklingen av vargstammen och de verkningar som detta medför. Vargstammen förvaltas utgående från den sammanhängande uppsättningen åtgärder som ingår i förvaltningsplanen för vargstammen i Finland som godkändes Som exempel bland dessa kan nämnas vissa åtgärder som genomförs som bäst. I praktiken hindras skador på husdjur orsakade av rovdjur genom jägarorganisationens rådgivning och utbildning samt genom att man utvecklar förhindrande åtgärder. Jord- och skogsbruksministeriet har inom ramen för tillgängliga medel beviljat anslag för stängselmaterial som viltvårdsdistrikten har utdelat vidare enligt behov. Ministeriet har gett stöd till vallhundsforskning och vargvästprojekt som syftar till skydd av hundar, samt inlett ett projekt som rör storrovdjursdelegationer. För att förbättra sändaruppföljningen av vargar tänker Vilt- och fiskeriforskningsanstalten anskaffa flera sändarhalsband under våren. Finansieringen sker med anslag som jord- och skogsbruksministeriet har beviljat för storrovdjursforskningen. Informationen kan sedan utnyttjas i olika tillämpningar och till exempel vargtelefontjänsten görs möjlig. Det finns inte alltid fungerande metoder för att förebygga alla skador och då är det enda alternativet att man eliminerar de individer som vållar skada. Detta ska dock ske enligt prövning från fall till fall med dispens. Utgående från detta har man beviljat jaktlicenser enligt målet för varje stamförvaltningsregion med primär fokus, när det gäller eliminering och reglering av vargstammen, på vargar som orsakar speciellt stor skada eller som regelbundet vistas i närheten av människoboningar. Även om man har försökt fokusera användningen av allmänna medel på förebyggande åtgärder i stället för ersättning av vargskador måste man konstatera att alla skador på renar eller husdjur inte helt kan förhindras med stängslen eller andra metoder. Därför utbetalas ersättning för vargskador fortsatt av statsmedel inom ramen för budgeten med stöd av statsrådets förordning om ersättning av skador som orsakats av rovdjur (277/2000). Avsikten är att även detta ersättningssystem utvecklas vidare. Arbetet med att bereda en ny lag om viltskador utifrån ett arbetsgruppsbetänkande (JSM:s publikationer 2005:13) pågår som bäst på jord- och skogsbruksministeriet. Till den del som spörsmålet gäller relationen till EU kan man konstatera att Finland har en konstant kontakt till kommissionen och att kommissionen underrättas om vargproblemen och läget för beviljande av dispens. Vargen är upptagen i bilaga IV till habitatdirektivet som kräver 5

6 Ministerns svar strikt skydd och kriterierna för avvikelser är väldigt stränga. Om Finland vill besluta friare om elimineringen av problematiska individer, borde vargen flyttas från direktivets bilaga IV till bilaga V också när det gäller områden utanför renskötselområdet. Initiativet till ändringen ligger emellertid hos kommissionen och förutsätter att även alla andra EU-länder godkänner ändringen. Det är en lång process och genomförandet av processen kräver att kommissionen är övertygad om att Finlands gällande rovdjurspolitik överensstämmer med habitatdirektivet och att den också i fortsättningen ligger i samma linje då jakt på varg i princip skulle vara tillåten. Helsingfors den 5 februari 2007 Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja 6