Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 603/2009 vp Lukiolaisten koulu-uupumukseen puuttuminen Eduskunnan puhemiehelle Suomen Akatemia julkisti toukokuun alussa tutkimuksen, jonka mukaan jopa 20 prosenttia lukioikäisistä tytöistä kärsii koulu-uupumuksesta. Siirtymä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen on haastava monelle nuorelle. Lukioon siirtyvät nuoret kokevat enemmän uupumisasteista väsymystä kuin ammatillisiin oppilaitoksiin menevät nuoret. Erityisesti tyttöjen riittämättömyyden tunteet lisääntyvät lukiossa. Tytöillä koulu-uupumusta esiintyy enemmän kuin pojilla. Lukioon siirtyneillä pojilla puolestaan lisääntyy kyynisyys ja negatiivinen suhtautuminen kouluun. Suomen Akatemian tutkimuksessa on selvitetty erityisesti opiskelijoiden hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin polkuja opintojen siirtymävaiheissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että koulu-uupumus lukiossa vaikeuttaa siirtymää jatko-opintoihin, kun taas kouluinto ennustaa onnistunutta siirtymää seuraavan asteen opintoihin. On myös selvää, että nuoret tarvitsevat tukea näissä siirtymävaiheissa. Kodin tuki on välttämätöntä. Myös koulun aikuisten ja erityisesti kouluterveydenhuollon tuki vähentää koulu-uupumusta. Mitä enemmän lukiolaiset saavat myönteistä kannustusta ja huomiota opettajilta, sitä vähemmän koetaan koulu-uupumusta. Nuorisomme opiskelupaineiden seurauksena on turhan usein uupumista, kyynisyyttä ja negatiivista suhtautumista kouluun. Tämä on otettava huomioon, kun pohditaan keinoja, joilla nopeuttaa nuorten siirtymistä jatkokoulutukseen ja työelämään. Maassa, jonka väestö ikääntyy kovaa vauhtia, ei kerta kaikkiaan ole varaa menettää yhtään nuorta koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että lukioikäisten nuorten uupuminen vähenee, jaksaminen lisääntyy ja asenne koulunkäyntiin paranee? Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2009 Merikukka Forsius /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merikukka Forsiuksen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 603/2009 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että lukioikäisten nuorten uupuminen vähenee, jaksaminen lisääntyy ja asenne koulunkäyntiin paranee? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Koulu-uupumus on pitkittynyt kouluun liittyvä stressioireyhtymä, joka ilmenee uuvuttavana väsymyksenä, kyynisenä suhtautumisena koulunkäyntiin sekä kouluun liittyvinä riittämättömyyden tunteina. Hoitamattomana koulu-uupumus saattaa johtaa masennukseen. Lukiossa opiskelevilla ei ole säädetty subjektiivista oikeutta opiskelijahuoltoon opiskelun yhteydessä. Koulutuksen järjestäjällä on kuitenkin velvollisuus antaa erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle tieto hänen käytettävissään olevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja ohjata hänet hakeutumaan näihin palveluihin. Erityistä tukea tarvitsevalla lukio-opiskelijalla on oikeus opiskelijahuollon palveluihin siten kuin siitä on erikseen säädetty kansanterveyslaissa. Sen mukaisesti lukiolaisten opiskeluterveydenhuollon järjestäminen on oppilaitoksen sijaintikunnan velvollisuus. Terveydenhuoltoon luetaan opiskeluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden edistäminen, opiskelijoiden terveyden ja opiskelukyvyn edistäminen, terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen, mielenterveyspalvelut ja suun terveydenhuolto mukaan lukien, järjestäminen opiskelijoille sekä omalta osaltaan koko opiskeluyhteisön hyvinvoinnin varmistaminen. Tarkempia säännöksiä opiskeluterveydenhuollon sisällöstä on annettu valtioneuvoston asetuksella (380/2009). On ilmeistä, että läheskään kaikki kunnat eivät järjestä säädettyjä opiskelijahuollon palveluja tarpeita vastaavasti. Opetusministeriö käynnisti oppilashuollon kehittämistoiminnan toukokuussa 2007 myöntämällä sadalle kunnalle valtion erityisavustusta oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen kehittämiseen. Vuonna 2008 Opetushallitus myönsi 92 kunnalle jatkorahoitusta aloitetun kehittämistoiminnan vakiinnuttamiseen sekä laajentamiseen lukiokoulutukseen. Vuonna 2009 jaettiin valtion erityisavustusta 92 uudelle kunnalle oppilas- ja opiskelijahuollon palvelurakenteen kehittämistoiminnan käynnistämiseen. Tällä hetkellä kehittämistoiminnassa on siis mukana yhteensä 192 kuntaa. Valtionavustusta myönnettiin niin yksittäisten kuntien kehittämistoimintaan kuin seudulliseen kuntien yhteistoimintaankin. Oppilas- ja opiskelijahuollon palvelurakenteen kehittämistoiminnassa painotetaan moniammatillista eri hallintokuntien, organisaatioiden ja koulutusasteiden rajat ylittävää yhteistyötä, johon osallistuvat esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus sekä kuntien opetus-, sosiaali- ja terveystoimi. Kehittämistoiminnan keskeisenä tavoitteena on parantaa oppilashuollon palvelujen (erityisesti koulupsykologien ja -kuraattoreiden) saatavuutta sekä luoda uusia ennalta ehkäiseviä toimintatapoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Koulu-uupumukselta suojaavia tekijöitä ovat hyvä itsearvostus, opettajien myönteinen suhtautuminen ja motivointi sekä kouluterveydenhuollon tuki. Palvelujen saatavuuden edistäminen tullee jatkossa vaikuttamaan myön- 2

3 Ministerin vastaus KK 603/2009 vp Merikukka Forsius /kok teisesti niin koulu-uupumuksen vähenemiseen kuin myös kouluviihtyvyyden ja oppimismotivaation lisääntymiseen. Koulutuksen arviointineuvosto toteuttaa parasta aikaa lukion opetussuunnitelmien arviointia, jonka osana tarkastellaan myös opetussuunnitelman kuormittavuutta. Opetusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotuksia lukiokoulutuksen kehittämiseksi. Työryhmän tulee pohtia muun muassa lukiokoulutuksen yleisiä tavoitteita ja yleissivistystä muuttuvassa maailmassa, opinto-ohjauksen ja opiskelijan tukitoimien järjestämistarvetta ja asemaa sekä sitä, miten lukioiden opiskelijahuolto olisi järjestettävä. Saatavien arviointitulosten ja työryhmän tekemien ehdotusten pohjalta tullaan linjaamaan lukion tulevat kehittämistoimenpiteet. Helsingissä 15 päivänä heinäkuuta 2009 Opetusministeri Henna Virkkunen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 603/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Merikukka Forsius /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att minska skoltröttheten bland gymnasieelever och för att de ska orka bättre med skolgången och få en positivare inställning till den? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Med skoltrötthet avses ett långvarigt och till skolan relaterat stressyndrom som yttrar sig som en utmattande trötthet och cynisk inställning till skolgången samt otillräcklighetskänslor i förhållande till skolan. Obehandlad skoltrötthet kan leda till en depression. I fråga om gymnasieelever finns det inga bestämmelser om subjektiv rättighet till studerandevård i samband med studierna. Utbildningsanordnaren ska dock se till att de studerande som är i behov av särskilt stöd ges information om de social- och hälsovårdstjänster som står till buds för dem och handleda dem att söka dessa tjänster. De gymnasieelever som är i behov av särskilt stöd har rätt till studerandevårdstjänster i enlighet med vad som särskilt föreskrivs om detta i folkhälsolagen. Kommunen har enligt folkhälsolagen skyldighet att ordna studerandehälsovård för gymnasieelever vid läroanstalter som finns inom kommunens område oberoende av studerandes hemort. Till studerandehälsovården hänförs främjande av en trygg och sund studiemiljö, främjande av de studerandes hälsa och studieförmåga samt ordnande av hälso- och sjukvårdstjänster, inklusive mentalvårdstjänster och munoch tandvård, för de studerande, samt att för egen del trygga välbefinnandet i hela studiesamfundet. Bestämmelser om det noggrannare innehållet i studerandehälsovården har utfärdats genom förordning av statsrådet (380/2009). Det är uppenbart att långt ifrån alla kommuner ordnar lagstadgade studerandevårdstjänster i den omfattning som det skulle behövas. Undervisningsministeriet beviljade i maj 2007 hundra kommuner statligt specialunderstöd för att utveckla kvaliteten och servicestrukturen inom elevvården. År 2008 beviljade Utbildningsstyrelsen 92 kommuner fortsatt finansiering för att etablera verksamheten och utvidga den till gymnasiet. År 2009 utdelades statligt specialunderstöd till 92 nya kommuner för att inleda utvecklingsverksamhet inom elev- och studerandevården. För närvarande deltar således sammanlagt 192 kommuner i utvecklingsverksamheten. Statsunderstöd beviljades såväl för utvecklingsverksamhet i enskilda kommuner som för kommunöverskridande samarbete inom regionerna. I utvecklingsverksamheten i relation till servicestrukturen för elev- och studerandevården läggs vikt vid yrkesövergripande samarbete som omfattar olika förvaltningsgrenar, organisationer och utbildningsnivåer. I samarbetet deltar förskoleundervisningen, den grundläggande utbildningen och gymnasieutbildningen samt utbildnings-, social- och hälsovårdsväsendet i kommunerna. Det centrala målet för utvecklingsverksamheten är att förbättra tillgången till elevvårdstjänster (särskilt skolkuratorer och skolpsykologer) och skapa nya förebyggande verksamhetssätt för att trygga barns och ungas välfärd. Skyddande faktorer mot skoltrötthet är bra självkänsla, positivt bemötande från lärarnas sida, motivation och stöd via skolhälsovården. Genom 4

5 Ministerns svar KK 603/2009 vp Merikukka Forsius /kok att främja tillgången till tjänster kommer man framöver antagligen också att kunna både minska skoltröttheten och öka trivseln i skolorna och motivationen. Rådet för utbildningsutvärdering utvärderar för närvarande gymnasiets läroplaner. Som ett led i utvärderingen granskas även hur påfrestande läroplanerna är. Undervisningsministeriet har tillsatt en arbetsgrupp för att bereda förslag till en utveckling av gymnasieutbildningen. Arbetsgruppen ska dryfta bl.a. allmänna mål för gymnasieutbildningen och dess allmänbildande uppgift i en föränderlig värld, behovet av att ordna stödåtgärder för studerande och deras ställning och ordnandet av studerandevården i gymnasierna. Utifrån de utvärderingsresultat som fås och de förslag som arbetsgruppen lägger fram kommer det att dras upp riktlinjer för de utvecklingsåtgärder som ska vidtas inom gymnasieutbildningen. Helsingfors den 15 juli 2009 Undervisningsminister Henna Virkkunen 5