Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 114/2010 vp Peruskoulujen oppilashuollon parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Koulujen ja oppilaitosten oppilas- ja opiskelijahuollon kohentamisen tarpeesta on puhuttu jo useamman vuoden ajan. Viimeistään Jokela-surmien jälkeen on vallinnut yksimielisyys siitä, että oppilas- ja opiskelijahuollon puutteelliset resurssit muodostavat vakavan uhan lasten ja nuorten terveyden myönteiselle kehitykselle. Ongelmia ei havaita, eikä niihin ehditä puuttua ajoissa. Peruskouluikäisten oppilashuollosta säädetään perusopetuslaissa ja lastensuojelulaissa. Näiden lakien mukaan oppilaalla on oikeus oppilashuoltoon, jonka olennainen osa ovat kouluilla sijaitsevat koulupsykologi- ja kuraattoripalvelut. Palvelujen järjestäminen on koulujen ylläpitäjien eli kuntien vastuulla. Yhteiskunnallinen keskustelu oppilashuollon puutteista on kuitenkin jatkunut edelleen. Viimeisimmäksi keskusteluun on ottanut osaa oikeuskansleri Jaakko Jonkka, joka on todennut, että peruskoulujen oppilashuolto ei täytä lain vaatimuksia. Hän toteaa, että tilanne on ollut perusoikeuksien kannalta epätyydyttävä jo pitkään. Esimerkiksi koulupsykologien saatavuus ei toteudu yhdenvertaisesti, vaan paikkakunta- ja koulukohtaiset erot ovat huomattavia. Erityisen huono tilanne on alle sadan oppilaan kouluissa sekä maakunnissa ruuhka-suomen ulkopuolella. Oikeuskansleri onkin pyytänyt opetusministeriötä antamaan vuoden loppuun mennessä arvionsa peruskoulujen oppilashuollon tasa-arvoisesta toteutumisesta ja sen kehityksestä. Hän ryhtyi tutkimaan koulujen työoloja oma-aloitteisesti, kun julkisuudessa käyty keskustelu antoi perusteita kysyä, toteutuuko oppilashuolto käytännössä lain mukaisesti. Vaikuttaa siltä, että peruskoulujen oppilashuollon tilaa on jo tutkittu monella taholla ja sen huono tila on havaittu. Ei ole perusteltua, että opetusministeriö vielä 10 kuukauden ajan selvittäisi oppilashuollon tilaa ja vasta sen jälkeen pohdittaisiin, millaisiin toimenpiteisiin tehtyjen havaintojen pohjalta olisi syytä ryhtyä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mikä on opetusministeriön tämänhetkinen arvio peruskoulujen oppilashuollon tilasta ja tasa-arvoisesta toteutumisesta, mihin toimenpiteisiin hallitus on tähän mennessä ryhtynyt peruskoulujen lakisääteisen oppilashuollon parantamiseksi ja mihin toimenpiteisiin opetusministeriö on ryhtynyt, että oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelut saadaan lakisääteisiksi ja osaksi koulujen käytännön toimintaa Versio 2.0

2 myös nuorisoikäisten kohdalla lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa? Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2010 Outi Alanko-Kahiluoto /vihr 2

3 Ministerin vastaus KK 114/2010 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 114/2010 vp: Mikä on opetusministeriön tämänhetkinen arvio peruskoulujen oppilashuollon tilasta ja tasa-arvoisesta toteutumisesta, mihin toimenpiteisiin hallitus on tähän mennessä ryhtynyt peruskoulujen lakisääteisen oppilashuollon parantamiseksi ja mihin toimenpiteisiin opetusministeriö on ryhtynyt, että oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelut saadaan lakisääteisiksi ja osaksi koulujen käytännön toimintaa myös nuorisoikäisten kohdalla lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluiden keskeinen ongelma ovat alueelliset ja kuntakohtaiset erot saatavuudessa ja resursseissa, epäyhtenäiset käytännöt sekä oppilas- ja opiskelijahuollon lainsäädännön pirstaleisuus. Tutkimusten mukaan 20 prosenttia perusopetuksen oppilaista ei ollut saanut lainkaan henkilökohtaista ohjausta (OPH 2002), lisäksi on huomattavia puutteita psykososiaalisissa palveluissa (kuraattorit ja psykologit). Edelleen palveluista 80 prosenttia on keskittynyt Etelä-Suomen lääniin ja kasvukeskuksiin. Kouluterveydenhuolto on pääsääntöisesti turvattu alueellisesti Stakes & OPH 2007). Epäyhtenäinen käytäntö oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa on synnyttänyt eroja kuntien välille ja heikentänyt oppilaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppilas- ja opiskelijahuollon saamiseen. Käytännössä tulkintaongelmia ja epäselvyyttä on ollut oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa sekä säännösten, esimerkiksi tietosuojasäännösten, soveltamisessa. Ongelmia on ollut myös koulukuraattori- ja koulupsykologitoiminnan ohjauksen koordinoinnissa ja valvonnassa, sillä valtakunnallista ja alueellista seuranta- ja valvontavastuuta ei ole säädetty minkään hallinnonalan tehtäväksi. Vuodesta 2007 lähtien on kehittämistoimintaa esi- ja perusopetuksen oppilashuollon palvelurakenteen ja laadun kehittämiseksi toteutettu ja laajennettu myös lukiokoulutukseen yhteensä yli 200 kunnassa yli viidellä miljoonalla eurolla. Tuloksena on syntynyt seudullisia tai kuntakohtaisia strategioita, prosessikuvauksia, hallinnon asteiden ja rajojen ylittämistä, yhteistoiminnan uusia rakenteita, oppilashuollon käsikirjoja, ohjeistuksia, palvelukarttoja ja -polkuja ja oppilashuollon suunnitelmia. Oppilas- ja opiskelijahuollosta säädetään koululaeissa, kansanterveyslaissa ja lastensuojelulaissa. Toimintana oppilas- ja opiskelijahuolto on opetustoimen, sosiaalitoimen ja terveystoimen toimintaa, jota toteutetaan moniammatillisena ja monialaisena yhteistyönä koulu- ja opiskeluyhteisössä. Oppilas- ja opiskelijahuoltotyö edellyttää kiinteää opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä kouluissa ja oppilaitoksissa. Vuoden 2009 oppilas- ja opiskelijahuoltotyöryhmän toimenpide-ehdotusten mukaisesti on 3

4 Ministerin vastaus käynnistetty hallituksen esityksen valmistelu yhden ja yhtenäisen oppilas- ja opiskelijahuoltolain säätämisestä. Lain valmistelu on lähtökohtaisesti kokoavaa ja täydentävää lainsäädäntöä, missä eri hallinnonalojen rahoitussuhteet säilyvät nykyisellään eikä uusia velvoitteita aseteta. Työ perustuu sosiaali- ja terveysministeriön asettaman oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön uudistamistyöryhmän (STM selvityksiä 2006:33) ja oppilas- ja opiskelijahuoltotyöryhmän (STM 2009:34) toimenpide-ehdotuksiin. Hallituksen esitys valmistellaan opetusministeriössä kiinteässä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton kesken. Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 2010 Opetusministeri Henna Virkkunen 4

5 Ministerns svar KK 114/2010 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 114/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna: Hur bedömer undervisningsministeriet situationen just nu vara när det gäller elevvården och dess jämlikhet, vilka åtgärder har regeringen hittills vidtagit för att förbättra den lagstadgade elevvården i grundskolorna och vilka åtgärder har undervisningsministeriet vidtagit för att elev- och studerandevårdstjänsterna ska bli lagstadgade och en del av den praktiska verksamheten i skolorna även för ungdomarna i gymnasierna och vid yrkesläroanstalterna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Ett centralt problem i elev- och studerandevårdstjänsterna är regionala och kommunala skillnader i tillgång och resurser, oenhetlig praxis samt en splittrad lagstiftning gällande elev- och studerandevården. Enligt undersökningar har 20 procent av eleverna i den grundläggande utbildningen inte alls fått någon individuell handledning (UBS 2002) och därtill finns det anmärkningsvärda brister i de psykosociala tjänsterna (kuratorer och psykologer). Vidare har 80 procent av tjänsterna koncentrerats till Södra Finlands län och tillväxtcentra. Skolhälsovården har i huvudsak tryggats regionalt (Stakes & UBS 2007). Den oenhetliga praxisen i anordnandet och genomförandet av elev- och studerandevården har gett upphov till skillnader mellan kommunerna och försämrat möjligheterna för eleverna att jämlikt erhålla elev- och studerandevård. I praktiken har det funnits tolkningsproblem och oklarheter i anordnandet och genomförandet av elev- och studerandevården samt i tillämpningen av bestämmelser, till exempel bestämmelserna om dataskydd. Det har också förekommit problem i koordineringen och övervakningen av styrningen av skolkurator- och skolpsykologverksamheten, eftersom det nationella och regionala uppföljnings- och tillsynsansvaret inte har ålagts något förvaltningsområde. Sedan 2007 har man utvecklat servicestrukturen hos och kvaliteten på elevvården i förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen för över fem miljoner euro och utvidgat den till att gälla även gymnasieutbildningen i sammanlagt över 200 kommuner. Resultatet har varit kommunala strategier, processbeskrivningar, överskridningar av förvaltningsstadier och förvaltningsgränser, nya strukturer för samverkan, handböcker för elevvården, anvisningar, servicekartor och servicevägar samt planer för elevvården. Bestämmelser om elev- och studerandevården finns i skollagarna, folkhälsolagen och barnskyddslagen. Elev- och studerandevården en verksamhet som hör till undervisningsväsendet, socialväsendet och hälsoväsendet och den genomförs som ett multiprofessionellt och branschövergripande samarbete i skol- och studiesamfundet. Elev- och studerandevårdsarbetet förutsätter ett nära samarbete mellan undervisningsväsendet samt social- och hälsovårdsväsendet i skolorna och läroanstalterna. I enlighet med de förslag till åtgärder som arbetsgruppen för elev- och studerandevården lade 5

6 Ministerns svar fram 2009 har beredningen av en regeringsproposition inletts för att stifta en enhetlig lag om elevoch studerandevården. Beredningen av lagen är i princip en samlande och kompletterande lagstiftning, där finansieringsförhållandena mellan de olika förvaltningsområdena bibehålls och inga nya skyldigheter åläggs. Arbetet grundar sig på de åtgärdsförslag som den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta arbetsgruppen för förnyandet av lagstiftningen gällande elevvården (SHM:s rapporter 2006:33) och arbetsgruppen för elev- och studerandevård (SHM 2009:34) lagt fram. Propositionen bereds vid undervisningsministeriet i nära samarbete med social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund. Helsingfors den 16 mars 2010 Undervisningsminister Henna Virkkunen 6