Aleksandrian keskiaikainen kirjasto

Transkriptio

1 Professori Jaakko Frösén ja tutkija Mika Hakkarainen Uusi patriarkaatti entisessä Tositsan koulurakennuksessa peruskorjauksen aikana vuonna Kirjaston tilat ovat vasemmassa takanurkassa. Aleksandrian keskiaikainen kirjasto Aleksandrian keskiaikainen kirjasto on erittäin huonosti tunnettu, mutta se on edelleen olemassa. Se on yksi maailman merkittävimmistä kreikkalaisten käsikirjoitusten kokoelmista. Edes kansainväliset käsikirjoitustutkijat, kodikologit, eivät tiedä siitä juuri mitään. Monestakin syystä, joita voi arvailla hyvällä menestyksellä, pääsy kirjastoon sekä arvokkaiden käsikirjoitusten ja varhaisten painotuotteiden tutkiminen on ollut vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta. Kokoelman omistaa Aleksandrian Kreikkalais-Ortodoksinen Patriarkaatti. Aleksandrian pyhät isät ovat vain harvoin olleet kiinnostuneita kirja-aarteistaan, viimeksi kauan sitten. Kokoelma on siksi päässyt erittäin huonoon kuntoon. Siinä onkin yksi syy, vaan ei suinkaan ainoa. Aleksandrian kaupungissa on ollut aikojen saatossa monia kirjastoja. Tunnetuimpia ovat antiikin ajan kuuluisin Museionin kirjasto kuninkaanpalatsin yhteydessä ja sen tytärkirjasto Sarapiksen temppelissä. Molemmat ovat kadonneet, ehkä tulipalossa, ehkä ne on poltettu tahallaan tarinoita on monia. Monelle tuttu lienee myös Aleksandrian uusin kirjasto, joka on vastikään rakennettu kaupungin satamarantaan. Toistaiseksi se on lähinnä postmodernin arkkitehtuurin huomattava turistinähtävyys, mutta myös kulttuurikeskus, jossa järjestetään monenlaisia tapahtumia, ei pelkästään kirjallisuuteen liittyviä. Siitä on tarkoitus kehittää myös yksi maailman suurimmista kirjakokoelmista, jonka kirjat ovat niin perinteisessä kuin sähköisessäkin muodossa. Se vaatii rahaa ja kirjalahjoituksia siis aikaa. Aleksandrian Kreikkalais-Ortodoksisen Patriarkaatin kirjastossa on nykyään n. 530 käsikirjoitusta, useimmat niistä kreikkaa, n varhaista painettua kirjaa monet niistä inkunaabeleita eli ennen vuotta 1501 tuotettuja ns. Kehtopainatteita ja verrattain vähän, jonkin verran yli , nykyajan (tosin eilispäivän) tutkimuskirjallisuutta. Kokoelma kätkee sisäänsä myös patriarkaatin arkiston alkaen luvulta sekä muuta ainutkertaista kirjoitettua aineistoa, joka kertoo Egyptin kreikkalaisista ja heidän kristillisestä seurakunnastaan. Patriarkaatilla on myös kokoelma mittaamattoman arvokkaita ikoneita, kirkkotekstiilejä ja muita kirkollisia esineitä alkaen 700-luvulta (ikonoklasmin ajalta!). Suunnattomat aarteet ovat varastoituina Aleksandrian ja koko Afrikan Patriarkaatin rakennuksiin. Kun suomalaiset tutkijat aloittivat työnsä keskiaikaisen kirjaston pelastamiseksi vuonna 2000, rakennuksissa ei ollut ilmastointia eikä mitään välineitä palontorjuntaan. Vartiointikin oli vähän niin ja näin. Kokoelmat suorastaan huusivat välittömiä toimenpiteitä. Peruskorjaus Kiireellisimmät toimenpiteet rakennusten peruskorjaamiseksi oli tosin aloitettu jo pari vuotta aiemmin vuonna 1998, osin Egyptin ja Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyö-hankkeen puitteissa professori Pekka Häyryn aloitteesta ja edesmenneen patriarkka Petros II:n toivomuksesta. Entinen Tositsa-koulu, joka sijaitsee Evangelismos-kirkon (Maarian ilmestyksen kirkon) yhteydessä Manseyahin kaupunginosassa oli ollut kirjaston kotipaikkana. Koulu oli päätetty peruskorjata ja muuttaa täysin patriarkan uudeksi residenssiksi. Arkkitehdin suunnitelmat olivat saaneet viranomaisten luvat. Rakennustyö kesti kauan ja sen ajaksi käsikirjoitukset, samoin kuin muut aarteet, siirrettiin patriarkan väliaikaiseen residenssiin kaupungin keskustassa sijaitsevaan Pyhän Sabbaksen luostariin. Keväällä 2006 patriarkaatin uusi rakennus vihittiin vihdoin käyttöönsä ja henkilökunta muutti vähitellen uuteen residenssiin. Aarteet ovat vieläkin Sabbaksen luostarissa odottamassa uuden kirjaston ja museon kunnostustöiden päättymistä. Ne saattavat viedä vielä aikansa, sillä myös turvajärjestelyt ja tietokoneistus täytyy toteuttaa, ennen kuin aarteet löytävät loppusijoituspaikkansa. Suomalainen tutkimushanke Suomalainen tutkimushanke, jonka tarkoituksena on mm. pelastaa Aleksandrian keskiaikainen kirjasto on osa laajempaa Helsingin yliopiston klassillisen filologian laitoksen tutkimusyksikköä Antiikin ja keskiajan kreikkalaiset asiakirjat, arkistot ja kirjastot, joka sai Suomen Akatemialta huippuyksikön aseman vuosille Yksikkö aloitti toimintansa Alek- 8 9

2 Pyhän Sabbaksen luostari toimi väliaikaisena patriarkaattina vuoden 1975 peruskorjauksen jälkeen aina kevääseen sandriassa parin vuoden neuvottelu- ja suunnittelujakson jälkeen vuonna Toisen huippuyksikköjakson aikana nimi on lyhyempi Antiikin Kreikan kirjoitetut lähteet. Aleksandrian tutkimushankkeen tehtävä nä on keskiaikaisen kirjaston käsikirjoitusten ja varhaisten painotuotteiden pelastaminen tuholta, niiden säilyttäminen ja tutkiminen. Tehtävä jakautuu kodikologiseen tutkimukseen, konservointiin ja säilyttämiseen sekä pergamentti- ja paperikäsikirjoitusten digitaalikuvaukseen. Palimpsestit eli päällekkäin kirjoitetut käsikirjoitukset kuvataan multispektritekniikalla. Nykytutkimuksen vaatimukset täyttävä tieteellinen luettelo, joka ulkoisen kuvauksen ja sisällön lisäksi käsittää myös tiedot kunkin käsikirjoituksen ja kirjan historiasta, sekä uusimmalla digitaalitekniikalla tuotetut kuvat sijoitetaan tietokantaan. Näin syntyvä Aleksandrian keskiajan virtuaalikirjasto on internetin kautta kaikkien käytettävissä milloin ja missä tahansa ympäri maailman. Tutkimushankkeen tavoitteena on myös rekonstruoida Aleksandrian keskiaikaisen kirjaston kaikki entiset kirjavarat mukaanlukien ne käsikirjoitukset, jotka ovat aikojen saatossa tuhoutuneet tai syystä tai toisesta kulkeutuneet muihin kokoelmiin. Niiden joukossa on myös pakanallisen antiikin käsikirjoituksia. Näin syntyy myös keskiakaisen kirjaston historia. Se antaa mielenkiintoisia uusia näkökulmia Aleksandrian kaupungin poliittiseen ja kulttuurihistoriaan aluksi kristillisessä ja sittemmin islamilaisessa Egyptissä. Tämä on osa laajempaa koko itäisen Välimeren alueen sosiaali-, kulttuuri- ja aatehistoriaa. Käsikirjoitusten tieteellinen julkaiseminen ei siis tässä vaiheessa ole tutkimushankkeen keskeisiä tehtäviä, mutta ei se myöskään ole suljettu ulkopuolelle. Sanomattakin on selvää, että kun mielenkiintoisia julkaisemattomia kirjoituksia löytyy, suomalaisilla tutkijoilla on etulyöntiasema. Varhaiskristillinen kirjasto Perimätiedon mukaan Aleksandrian keskiaikainen kirjasto on jäänne siitä kuuluisasta kristillisestä kirjastosta, joka perustettiin kristinuskon ja varhaisen seurakunnan vakiinnuttua Aleksandrian diasporajuutalaisten keskuuteen. Juutalaisilla oli ollut pitkä ja maineikas historia Egyptin kreikkalaisilla alueilla pohjoisesta etelään jo kauan ennen ajanlaskumme taitetta. Traditio ja lukuisat kirjoitetut lähteet kertovat siitä, miten Pyhä Markus, apostoli ja evankelista (koki marttyyrikuoleman vuonna 62) perusti seurakunnan ja kirkon n. vuonna 43. Markus itse oli syntyisin aivan naapurista Cyrenaican (nykyisin itäistä Libyan rannikkoa) roomalaisen maakunnan juutalaisperheestä. Koko myöhäisantiikin ajan Aleksandria oli oppineisuuden keskus. Siksi monet varhaisen kristillisen ajan keskeiset uskonnolliset ja kulttuurivaikuttajat kuuluivat Aleksandrian kirkkoon. Heidän joukossaan oli entinen stooalainen filosofi Pantainos, joka oli kotoisin Sisiliasta ja kirkkohistorioitsija Eusebioksen mukaan sittemmin n. vuonna 180 perustamansa Aleksandrian kuuluisan katekeettakoulun johtaja. Koulun yhtenä päätarkoituksena oli toimia komentokeskuksena taistelussa oikean uskon puolesta Egyptin harhaoppisten gnostilaisten hyökkäyksiä vastaan. Siellä toimivat myös Clemens Aleksandrialainen (n. 150 n. 215), hänen oppilaansa Origenes ( ). Myöhemmin, suurten vainojen jälkeen ja etenkin kristinuskon saatua keisari Konstantinos Suuren Milanossa vuonna 313 antamassa julistuksessa hyväksytyn ja virallisen aseman Rooman valtakunnassa, suurimpia vaikuttajia olivat Athanasios Suuri ( ) ja Kyrillos Aleksandrialainen ( ). Aleksandrian ensimmäinen kirkko, Pyhän Kolminaisuuden ensimmäinen palvontapaikka, oli rakennettu kaupungin itäosaan lähelle Kuun porttia (Kanopos-porttia) eli sitä paikkaa, jonka kautta Markus oli aikanaan tullut kaupunkiin. Jo ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Nikeassa vuonna 325 Aleksandrian piispa (patriarkkoja ei silloin vielä ollut) eli Pyhän Markuksen seuraaja oli arvojärjestyksessä toinen heti Rooman piispan eli Pyhän Pietarin seuraajan jälkeen. Ennen sitä Aleksandrian piispa oli kauan ensimmäinen auktoriteetti ja Rooman kreikankieliset piispat olivat hänelle kuuliaisia opillisissa kysymyksissä. Myöhemmin Aleksandrian ja koko Afrikan Paavi ja Patriarkka, kuten hänen virallinen tittelinsä kuuluu, sai päästää ohitseen myös Konstantinopolin eli toisen Rooman ekumeenisen patriarkan ja tyytyä kolmanteen sijaan. Suuri skisma Kristillinen usko levisi Egyptissä nopeasti ensin juutalaisten keskuudesta kreikkalaisille ja edelleen egyptiläisille. Se jakautui kreikkalaiseen ja egyptiläiseen seurakuntaan. Jälkimmäinen käytti muinaisegyptin viimeistä kielimuotoa koptin kieltä. Kreikkalaisesta filosofiasta ja Lähi-idän viisaudesta ja uskonnoista levisi vaikutteita kreikankieliseen kristinuskoon ja näin syntyi gnostilainen harhaoppi, joka levisi eri muodoissa myös latinankieliseen länteen. Egyptinkielinen seurakunta imi vaikutteita sen lisäksi myös pakanallisesta muinaisegyptiläisestä viisauskirjallisuudesta ja uskonnosta. Aleksandrian kreikkalaisessa kirkossa taistelu gnostilaisuutta vastaan sai päähuomion ja koptilainen kirkko kehitti rauhassa omaa oppiaan. Ennen pitkää koptilaisella kirkolla oli oma piispansa 10 11

3 Vanha kirjasto ja entinen kirjastonhoitaja Isä Makarios, joka nykyään on Kenian metropoliitta. Käsikirjoitukset pakattiin vuonna 1999 laatikoihin odottamaan evakuointia rakennustöiden ajaksi. edustajanaan opillisissa keskusteluissa ja sittemmin ekumeenisissa kirkolliskokouksissa. Neljännessä ekumeenissessa kirkolliskokouksessa Khalkedonissa vuonna 451 opilliset erimielisyydet olivat kasvaneet siihen pisteeseen, että piispa Shenuda koptilaisine kirkkoineen joutui marssimaan kokouksesta ulos, koska ei pystynyt hyväksymään päätöslauselmaa Kristuksen kahdesta luonnosta eli olemuksesta. Koptilainen kirkko oli omaksunut monofysitistisen kannan, eli sen mukaan Kristuksella oli vain jumalainen olemus, ei maallista ihmisen luontoa. Kreikkalais-ortodoksinen kirkko pysyi lojaalina Konstantinopolille ja keisarille. Siksi sitä kutsutaan joskus myös melkiittiseksi kirkoksi, kuninkaan eli Konstantinopolin keisarin kirkoksi. Molemmat kirkot kantavat edelleen Markuksen perustaman Aleksandrian varhaiskristillisen seurakunnan perimää ja kiistelevät vielä tänään ortodoksisten patriarkkojensa asemasta ekumeenisessa kristillisessä yhteisössä. Islamin tulo Kristillisessä Egyptissä kreikkalaiset edustivat vähemmistöä, mutta säilyttivät Bysantin tuen avulla myös poliittisen arvostuksen ja arvovallan aina arabisotajoukkojen ja islamin tuloon vuonna 642. Tuolloin Kreikkalais-Ortodoksisen Kirkon patriarkka kieltäytyi muuttamasta uuteen pääkaupunkiin al-qahiraan eli Kairoon, jonne koptilainen patriarkka oli valmis siirtymään valloittajan ja uuden isännän valvovan silmän alle. Niskoitteleva patriarkka joutui maanpakoon Bysantin keisarin suojiin lähes sadaksi vuodeksi. Vuonna 727 Bysantin keisari Leo lähetti valitsemansa ja virkaan asettamansa partiarkka Kosmas I:n Konstantinopolista runsain lahjoin pyytämään kalifi Hishamilta, että kristittyjen tukalaa asemaa Egyptissä huojennettaisiin ja arabien, kuten myös koptien, takavarikoimat kirkot sekä niiden omaisuus palautettaisiin oikeille omistajille. Kirjaston kohtalo islamilaisen kauden alkaessa on hämärän peitossa. Todennäköisesti se evakuoitiin Pyhän Katariinan (silloin vielä Mooseksen) luostariin Siinaille niiden 11 kuukauden aselevon ja piirityksen aikana ennen lopullista valtausta, jolloin sotapäällikkö Amr Ibn al-aas odotteli kalifi Omarin tarkempia määräyksiä Aleksandrian kohtalosta. Mielikuvituksellinen kertomus siitä, miten valtauksen jälkeen Aleksandrian kirjaston (jonkin niistä) kirjakääröillä lämmitettiin kaupungin lukuisia kylpylöitä kuuden kuukauden ajan, lienee keksitty vasta joskus ristiretkien aikana. Ainakin 700-luvun puolivälissä eli vähän patriarkan paluun jälkeen tiedämme ainakin osan keskiaikaista kirjastosta olleen entisessä Caesareumissa (Kaisareion), joka oli jälleenrakennettu Kreikkalais-Ortodoksisen Patriarkaatin kirkoksi vielä patriarkka Kosmas I:n aikana. Eutykhios eli Said Ibn Batriq, joka oli Aleksandrian patriarkkana , kirjoitti kuuluisat kronikkansa arabiaksi samaisessa kirjastossa, jonka hän myös oli kunnostanut ja järjestänyt uudelleen. Kairon kirjasto Viimein aivan 900-luvun lopulla myös Kreikkalais-Ortodoksinen Patriarkaatti muutti Kairoon. Suurin osa kreikkalaisista, joiden lukumäärä oli suorastaan romahtanut, oli siirtynyt sinne jo aikaisemmin. Aleksandriaan jääneet pitivät kaupungin keskustan Pyhän Sabbaksen luostaria hengellisenä tukikohtanaan. Kairossa patriarkaatti muutti paikasta toiseen. Sydänkeskiajalta lähtien joskus 1200-luvun puolivälistä sijainti oli Haret el-roumin kortteleissa eli roomalaiskortteleissa kuutisensataa vuotta aina 1830-luvulle. Silloin se muutti Hamzawyn Pyhän Nikolaoksen kirkon tuntumaan lähelle Khan el-khalilin kuuluisaa basaarialuetta. Siellä patriarkan Kairon residenssi on vielä tänä päivänä. Mohammed Alin aika Mohammed Alin hallintokaudella ( ) Egyptille koitti uusi aikakausi. Hän oli itse syntyisin Pohjois-Kreikan Kavallan kaupungista. Yksi hänen modernisointistrategioistaan olikin saada kreikkalaiset käsityöläiset ja kauppiaat työskentelemään Egyptin talouselämän kehittämiseksi. Kreikkalaisten jalanjäljissä tulivat juutalaiset, italialaiset, ranskalaiset ja vähän myöhemmin britit. Monikansallinen ja monikielinen kosmopoliittinen Aleksandria oli syntynyt uudelleen. Siitä tuli taas monen vuosisadan jälkeen Egyptin tärkein satama ja kaupallinen keskus. Tärkeimpiä tekijöitä oli puuvillakauppa, sillä Amerikan sisällissodan ( ) johdosta sen keskus siirtyi lännestä Eurooppaan ja Välimerelle. Yhä useammat kreikkalaiset lähtivät Kreikan mantereelta ja saaristosta sekä Vähä-Aasiasta Egyptin siirtolaisiksi. Muuttoliike jatkui aina 1920-luvulle. Vuoden 1937 väestölaskennan mukaan Aleksandriassa oli lähes kreikkalaista. Aleksandrian kreikkalaisyhteisö Kreikkalaiset perustivat Aleksandriaan oman yhteisön (paroikia) vuonna Pienestä kreikkalaisesta tuhannen henkilön patriarkaatista oli äkkiä kasvanut suurimmillaan :n jäsenen seurakunta. Se perusti 1908 oman kirjapainon ja alkoi julkaista kahta aikakausilehteä. Vuonna 1928 patriarkaatin aika oli vihdoin, lähes tuhannen vuoden jälkeen, muuttaa takaisin Aleksandriaan. Kirkon keskus oli aluksi kaupungin itäosassa Ibrahimian kaupunginosassa.vuonna 1971 residenssi 12 13

4 C.Alex.18/Hesiodos Codex Alexandrinus 18 (1400-luku) sisältää valikoiman antiikin runoutta. Folioissa 264v ja 265r on kuvitettu loppu Hesiodoksen teoksesta Työt ja päivät. C.Alex.88/Aristoteles Codex Alexandrinus 88 (1400-luku) sisältää Aristoteleen teoksen Luonnosta. Marginaaleihin on kopioitu Theodoros Metokhiteen ( ) selitykset. Hän aikansa Bysantin huomattavimpia kulttuurivaikuttajia. ja kirjasto muutti entiseen Tositsan kouluun Manseyahin kaupunginosaan. Sen peruskorjauksen ajaksi patriarkka asettui perinteiseen kreikkalaisten uskonnolliseen keskukseen Pyhän Sabbasin luostariin kaupungin keskustaan. Luostarin nykyinen kirkko on rakennettu jo 1687 vanhemman kirkon raunioille. Se taas rakennettiin 615, vähän ennen islamin tuloa, pakanallisen Mithran temppelin paikalle. Luostari ja kirkko peruskorjattiin vuonna Vallankumouksen jälkeen Lähes sadan vuoden ajan Egyptiin länsimaista tullut väestönosa hallitsi maan talouselämää ja ulkomaankauppaa Aleksandriasta käsin toisen maailmansodan päättymiseen asti. Tosin jo ennen sotaa uudet tuulet olivat alkaneen puhaltaa Egyptissä. Nouseva arabinationalistinen liike näki luonnollisesti ulkomaisen lähinnä kreikkalaisen väestönosan Egyptin omaehtoisen kehityksen esteenä sekä ennen että jälkeen vuoden 1952 vallankumouksen. Vaikka kreikkalainen väestö oli ehdoitta Egyptin puolella sekä Suezin kriisin aikana 956 että maan irroittautuessa brittien dominiosta, presidentti Gamal Abdel Nasserin (joka itse oli aleksandrialainen) politiikka ei säästänyt kreikkalaisiakaan painostukselta ja takavarikoinneilta. Aleksandrian kreikkalaisista lähes lähti pakolaisiksi ympäri maailman luvun alussa. Jäljelle jäänyt yhteisö muuttui taas noin tuhannen jäsenen seurakunnaksi, saman kokoiseksi kuin se oli ollut ennen Muhammed Alia. Aleksandrian ja koko Afrikan Patriarkaatti ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään. Syynä siihen on kreikkalaisten muutto Aleksandriasta muualle Afrikkaan ja uusien kreikkalais-ortodoksisten seurakuntien perustaminen mustaan Afrikkaan. Nykyään lähes jokaisessa keski- ja eteläisen Afrikan maassa on kreikkalais-ortodoksinen piispanistuin. Kirjaston kohtalot Aleksandrian keskiaikaisen kirjaston historia on vielä kirjoittamatta. Sen kohtalo on tietenkin ollut sidoksissa Kreikkalais- Ortodoksisen Patriarkaatin ja Egyptin kreikkalaisen yhteisön vaiheisiin poliittisten tilanteiden muuttuessa. Vaikka kirjaston vanhimmat käsikirjoitukset, niiden joukossa jo 400-luvulla kirjoitettu kuuluisa Raamatun käsikirjoitus Codex Alexandrinus (nykyään British Libraryssa Lontoossa), ovat joutuneet muihin kokoelmiin, kirjasto sinänsä on ollut olemassa niin kauan kuin kreikkalainen kristillinen seurakunta on toiminut Aleksandriassa ja Kairossa. Välillä se on ollut evakuoituna Siinain Pyhän Katariinan luostariin, jonne paluumuuton jälkeen on kuitenkin jäänyt osa käsikirjoituksista. Luostarin kirjastossa on vieläkin maailman toiseksi suurin kokoelma kreikkalaisia käsikirjoituksia. Pyhät isät eivät ole aina ymmärtäneet kirjaston arvoa, mutta oppineiden ja valveutuneiden patriarkkojen aikana ja 1600-luvuilla keskiaikainen kirjasto on uudelleen järjestetty ja sinne on hankittu uusia käsikirjoituksia ja painettuja kirjoja patriarkkojen yksityiskokoelmista. Näitä olivat muiden muassa Meletios Pegas ja Metrofanes Kritopoulos oman aikansa ei pelkästään uskonnolliset vaan myös huomattavat kultuurielämän vaikuttajat, joilla oli hyvät kontaktit Italiaan ja muualle Eurooppaan. Kirjasto on myös kärsinyt erilaisista katastrofeista kuten tulipaloista, maanjäristyksistä, tulvista sekä poliittisista ja sosiaalisista levottomuuksista. Tuorein katastrofi oli vuoden 1905 tulipalo, 14 15

5 C.Alex.35/menaion Codex Alexandrinus 35 (1100-luku) sisältää liturgisen pyhimyskalenterin toukokuusta elokuuhun. Folio 41r avaa kesäkuun 17. päivän, joka on marttyyrien Manuel, Sabel ja Ismael muistopäivä. Summary The Medieval Library of Alexandria The Medieval Library of Alexandria is not well known. For various reasons, access to the Library and the consultation of the manuscripts and the early printed books has been difficult. The Library contains today approximately 530 manuscripts, mostly in Greek, approximately 2700 early printed books, and more than volumes of modern research literature. Furthermore, the Archives of the Patriarjoka lähes tuhosi kirjaston. Sen jälkiä on vieläkin näkyvissä monissa käsikirjoituksissa ja kirjoissa. Käsikirjoitukset karkuteillä Nykyään kirjaston vanhin käsikirjoitus Codex 34 on kopioitu vuonna 968 Konstantinopolissa. Se käsittää Johannes Khrysostomoksen (Kultasuun) Raamatun selityksiä. Se lahjoitettiin 1200-luvun lopulla Aleksandrian patriarkka Athanasios III:lle. Se kuitenkin katosi. Kun patriarkka Joakim I ( ) kävi pyhiinvaellusmatkalla Pyhän Katariinan luostarissa, hän löysi käsikirjoituksen sieltä ja palautti sen Kairoon, jossa kirjasto silloin oli, ja merkitsi tapahtuman käsikirjoituksen loppuun. Siellä oli ennestään muita merkintöjä, mm. kopioitsijan päiväys, mutta myös maininta käsikirjoituksen lahjoittamisesta ja siihen liitetty kirous sitä henkilöä kohtaan, joka vie teoksen sen uudesta kotipaikasta. Siellä on myös varkaan, Katariinan luostarin korkean pappishenkilön, omakätinen tunnustus teoksen viemisestä luvun lopulla 13 käsikirjoitusta, joissa on Aleksandrian kirjaston omistusmerkintä, joutui toistaiseksi tuntemattomasta syystä Roomaan kardinaali Pietro Ottobonin ( ) kirjastoon ja hänen kuolemansa jälkeen Vatikaanin kokoelmiin. Vatikaanin kreikkalaisten käsikirjoitusten kokoelman on maailman suurin ja siellä on koko joukko muitakin käsikirjoituksia, jotka ovat peräisin Aleksandrian patriarkaatin kirjastosta. Tunnetuin esimerkki Aleksandrian diaspora-käsikirjoituksista on edellä mainittu Codex Alexandrinus. Se on yksi vanhimpia tunnettuja koko Raamatun käsikirjoituksia ja siksi mittaamattoman arvokas ja tärkeä lähde Raamatun alkutekstin rekonstruoimisessa. Kun Kyrillos Lukaris, Aleksandrian patriarkka , valittiin Konstantinopolin ekumeeniseksi patriarkaksi, hän vei mukanaan useita käsi- kirjoituksia, nimenomaan vanhimmat ja arvokkaimmat. Sittemmin hän jakoi niitä kuninkaille ja muille arvohenkilöille ympäri Eurooppaa vastalahjojen tai -palvelujen toivossa. Codex Alexandrinus oli yksi näistä. Se kulkeutui brittien Konstantinopolin suurlähettilään kautta kuningas Jaakko I:lle. Käsialan perusteella se on kopioitu 400-luvun alussa tai viimeistään puolivälissä, mahdollisesti jo 300-luvun lopulla Aleksandriassa. On kuitenkin tietoja, joiden mukaan käsikirjoitus on ollut jo keskiajalla Konstantinopolissa ja arabiankielinen merkintä kertoo sen kulkeutumisesta Kairoon vasta 1200-luvun alussa. Kuitenkin jo vuodelta 908 löytyy kirjallinen maininta Raamatun 300-luvun käsikirjoituksesta Codex Alexandrinuksesta, jonka kotipaikka on in cubiculo Patriarchali Kahira eli Kairon patriarkan residenssissä. Tuorein menetys on kirjattu toisen maailmansodan aikaan. Tavalla tai toisella 1000-luvulla kopioitu miniatyyrikäsikirjoitus, joka sisältää pyhimyskalenterin, purettiin sidoksestaan. Kannet jäivät Aleksandrian kirjastoon, mutta lehdet ilmestyivät sittemmin huutokauppaan Yhdysvalloissa. Walters Art Gallery osti ne Baltimoreen. chate have been stored in the Library since the 16th century and other ecclesiastical treasures, starting from the 8th century. These treasures have been housed within the buildings of the Patriarchate of Alexandria. The Finnish research project in Alexandria has been a part of a larger research unit of the University of Helsinki called Ancient and Medieval Greek Documents, 16 17

6 Archives and Libraries, with the status of a Centre of Excellence in Research granted by the Academy of Finland. The project started its work in Alexandria in the beginning of the year The library project has been working under the patronage of His Beatitude Petros VII and his successor His Beatitude Theodoros II, Pope and Patriarch of Alexandria and all Africa. The project aims pro primo at rescuing and studying the manuscripts and rare editions of the Library. The task consists of codicological research, preservation and conservation, and digital imaging of the written material on parchment and paper. The scientific catalogue with all the information about the history of each manuscript and early printed book, together with the digital images, will be recorded in a database, which will be accessible on the World Wide Web, thus creating a new virtual Library of Alexandria. The project aims pro secundo at the reconstructing the bulk of manuscripts of the Medieval Library, and finally at writing the history of the Patriarchal Library. The reconstruction of the Library s history will give an interesting viewpoint to the cultural and political history of Alexandria after the Christianisation of Egypt and after the coming of Islam. All this is part of the cultural and social history and the history of ideas of the Eastern Mediterranean. Greeks and the Greek Patriarchate in Egypt According to the tradition, the Library is the remnant left of the illustrious Church Library which originated with the foundation of the Christianity among the Jews of Alexandria. The church was established by Saint Mark the Apostle and Evangelist (martyred 62). Because of the flourishing scholarly and philosophical tradition in Alexandria, the history of the Alexandrian Church includes many of the most central personalities of the early church. According to a canon adopted by the First Ecumenical Council of Nicea in 325, the Bishop of Alexandria was ranked second after the Bishop of Rome. Currently, in the Orthodox hierarchy, the Pope and Patriarch of Alexandria and all Africa ranks second only to the Ecumenical Patriarch of Constantinople. At the Church Council of Chalcedon in 451, the Greek speaking Church stayed loyal to Byzantium and the imperial church, when the Coptic speaking Egypt s indigenous Christian population evolved features of its own and did choose the other way. The Greek-Orthodox Church maintained its political position due to the support of the Byzantine authority till the conquest of Egypt by the Arab forces in 642. The conquest was followed by an almost one hundred years vacancy until the year 727. The fate of the Library during this time is unknown. Most probably it was evacuated to the Monastery of Saint Catherine in Sinai. In the last decade of the 10th century the patriarch was finally transferred from Alexandria to Cairo. During the reign of Mohammed Ali Pasha ( ) a new era began in Egypt. One of the main reasons for this was the cotton boom caused by the American Civil War which attracted further more Greeks from mainland and Asia Minor to Egypt. The Greek community was the biggest non-egyptian population and the most prominent of the western fractions in Egypt. That meant an enormous growth of population for the Greek Patriarchate. It increased into an almost one hundred thousand at its peak. In 1928, after a period of almost one thousand years in Cairo, the patriarch returned from Cairo back to Alexandria. The Western population dominated Egyptian trade and economy almost one hundred years until the end of the Second World War. The growing Arab nationalism saw for obvious reasons the foreign, mainly Greek, population as one of the obstacles for the development in Egypt on Egyptian conditions both before and after the revolution of The confiscation policy of President Gamal Abdel Nasser did not save the Greeks and they were forced to leave Egypt at the beginning of the 1960 s. The Greek community dwindled into a tiny fraction of some thousand persons. The Library The history of Library still remains to be written. The basic supposition is that there has been a library during all the centuries of Greek Christian presence in Alexandria and Cairo. The collection of manuscripts and early prints was accumulated by the learned Patriarchs and clergy but it also suffered of several catastrophes because of fire, earthquakes, floods of Nile and political and social tumults. Besides a large amount of liturgical, biblical, homiletic and theological manuscripts, the collection contains many manuscripts on history, philosophy and other literature written by Byzantine authors. Also the Ancient Greek literary and philosophical tradition, despite several losses during the early centuries, is still present in the library. The oldest dated manuscript in the collection was copied in 968 in Constantinople. A considerable part of the collection can be traced back to the private libraries of the Patriarchs, especially of Meletios Pegas and Metrophanes Kritopoulos. Besides valuable acquisition to the collections the library has suffered bitter losses during its history. In the end of 17th century, 13 manuscripts were acquired to the Library of the Cardinal Pietro Ottoboni in Rome. Soon after his death the whole Library was annexed to the Vatican. The most well known of the diaspora manuscripts is the Codex Alexandrinus, now preserved in the British Library. It is one of the oldest known Greek Bibles and has played an important part in the textual criticism of the Bible. When Kyrillos Lukaris (patriarch ) was elected as the Ecumenical Patriarch, he brought with him several manuscripts to Constantinople, and later on presented them as gifts to the Kings and dignitaries of various European countries. Codex Alexandrinus was one of them. The latest loss in the collection took place sometimes during the Second World War, when the textblock of a miniature manuscript copied in the 11th century disappeared and did show up later in the USA in an auction. More information J. Frösén, M. Hakkarainen, The Medieval Library of the Greek-Orthodox Patriarchate in Alexandria. Proceedings of the Finnish Institute in the Middle East 1/