Raamattu ja traditio Kirkon opin lähteenä

Transkriptio

1 isä Arto Leskinen1 Raamattu ja traditio Kirkon opin lähteenä Katekumeenipiiri isä Arto Leskinen

2 isä Arto Leskinen2 Raamattu ja traditio Kirkon opin lähteenä Puhuessaan kahdesta uskon lähteestä, Raamatusta ja traditiosta, ortodoksinen kirkko ei ymmärrä niitä kahtena erillisenä totuuden osana, vaan yhtenä kokonaisuutena. Kun ne historiallisesti on jaettu kahdeksi erilliseksi osaksi, ei ole tarkoitettu, että ne olisivat jumalallisen pelastavan totuuden elimellisesti erillisiä osia, vaan niitä on tarkasteltava Basileios Suuren mukaan yhtä arvokkaina, voimallisina ja pätevinä, ja jotka teologisesti täydentävät toisiaan RAAMATTU ORTODOKSISEN KIRKON PERINTEESSÄ Raamattu on kokonaisuus, josta ei tulisi nostaa esiin tiettyjä kohtia ikään kuin muita tärkeämpinä. Kristuksen uskon perimmäinen lähde on Raamattu, pyhien kirjoitusten kokonaisuus, joka muodostaa sanoman jumalallisesta ilmoituksesta Jumalan toimintana Pojassaan. Raamattu jaetaan VT: iin ja UT: iin ja molemmat yhdessä ovat ainoa ilmoituksen lähde. Raamatun sisältämä sanoma on toisaalta ihmisten julistamaa, toisaalta jumalallista sanomaa, joka on osoitettu meille Pyhän Hengen voimassa. Ortodoksiselle kirkolle Raamattu on tärkein jumalallisen opetuksen kirjallinen lähde, koska Jumala itse on vaikuttanut sen syntyyn Pyhällä Hengellä. Raamattu on Jumalan sanaa kirjallisessa muodossa, koska Jumala itse ilmoittaa siinä itsensä. Ortodoksinen kirkko tulkitsee Raamatun kokonaisuuden Kristuksesta: Kristus on Raamatun keksipiste. Raamattu on Kirkon keskeisen opetuksen ja julistuksen perusta. Tiettyjen evankeliumijaksojen edellytetään normaalisti olevan Kirkon julistuksen lähtökohtana liturgiajumalanpalveluksessa. TRADITIO ORTODOKSISEN USKON ALKULÄHTEENÄ Mitä traditio on? Pyhä Traditio eli perimätieto on Jeesuksen apostoleille sanallisesti antama uskon takaus, joka kulkee eteenpäin Kirkon piirissä yhdeltä sukupolvelta seuraavalle ilman lisäyksiä, vaihtamisia tai poistamisia. Tästä perimätiedosta käytämme usein ortodoksisen kirkon piirissä nimeä Perimätieto eli Traditio isolla alkukirjaimella erotuksena tavallisesta perimätiedosta. Kristillinen Traditio on se usko, jonka Jeesus Kristus antoi apostoleille ja joka apostolien ajoista lähtien on siirtynyt sukupolvelta toiselle kirkossa. Traditio tarkoittaa Raamattua, uskontunnustusta, ekumeenisten kirkolliskokousten säädöksiä ja isien kirjoituksia, kanoneja, jumalanpalveluskirjoja, pyhiä ikoneja - itse asiassa koko oppijärjestelmää, kirkkohallintoa, jumalanpalvelusta ja sitä taidetta, joka on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon kautta aikojen.

3 isä Arto Leskinen3 Apostolien aikana ja läpi koko varhaiskirkon historian TRADITIO eli PERINNE oli kristillisen opetuksen perusta ja uskon ainoa lähde. Traditio perustuu apostolien suulliseen opetukseen, Kristuksen pelastuksen evankeliumiin, ilosanomaan, sellaisena kuin sitä saarnattiin kristillisissä yhteisöissä. Tämä suullinen perinne on eri asia kuin apostolien kirjoitukset, jotka syntyivät parisen kymmentä vuotta myöhemmin apostolien tai heidän avustajiensa toimesta. Apostolien kirjoitettujen opetusten ilmestyttyä suullinen perinne lakkasi olemasta uskon ainoa lähde. Kuitenkin se edelleenkin on uskon perustana täydentäen apostolisia kirjoituksia, lähetyskirjeitä ja myöhempiä evankeliumeja auttaen uskovaisia paremmin ymmärtämään niitä Apostolien kuoleman jälkeen ja erityisesti heidän oppilaidensa ja seuraajiensa kuoleman jälkeen ilmestyi monia kirjoja, jotka pitivät itseään apostolisina, mutta joissa kristinuskoa esitettiin väärin. Nämä väärät opetukset ujuttautuivat kirkon yhteyteen ja ravistelivat apostolisen kirkon perusteita. Kirkon hallinto yritti säilyttää uskon alkuperäisen sisällön ja siirtää sen tuleville sukupolville. He tutkivat apostolisten kirjoitusten aitouden ja niistä muodostui UT:n kaanon. UT:n kirjoista tuli uskon tärkein normi ja ne auttoivat säilyttämään apostolien puhtaan tradition. UT on kirkon kallisarvoisin aarre. Pyhä Traditio on jumalallinen prosessi, joka ei ole jotain jähmettynyttä dogmaattisten määritelmien varmistamaa, vaan elävää Jumalan toimintaa historiassa, jossa ihminen on osallisena Kristuksen täydellisestä ihmisyydestä. Tässä valossa voidaan Tradition sanoa olevan pyhä. Kahdeksan ensimmäisen vuosisadan aikana pidettiin jakamattomassa kirkossa seitsemän kirkolliskokousta. Ortodoksinen kirkko pitää niiden opillisia määritelmiä erehtymättöminä ja katsoo niiden julkilausumilla olevan ikuinen pätevyys, ehdoton arvo ja arvovalta ja universaalinen ja sitova voima koskien kaikkia uskovia. Vaikka apostolit olivat kuolevaisia ja inhimillisille heikkouksille alttiita, heidän todistuksensa Kristuksesta muodostaa sen arvovallan, jolle kristinuskon apostolinen lähetystyö perustuu. Ainoastaan apostolit olivat Herran itsensä valitsemia. Heidät Kristus kutsui seuraamaan Häntä ja olemaan Hänen kanssaan. Hän ohjasi heitä apostolien työtä varten, jonka he aloittivat jo silloin, kun Kristus oli vielä heidän kanssaan maan päällä, ja jota työtä he jatkoivat Hänen taivaaseen astumisen ja Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen. Varhaiskirkko piti merkittävänä sitä, että Herra kutsui ja valitsi apostolit suoraan. Pyhän Tradition tärkeimmät vaalijat, piispat, ovat apostolien seuraajia, mutta he itse eivät ole apostoleja. Kaikki piispat ovat yhdenveroisia, vaikkakin jotkut piispat ovat erikoisasemassa

4 isä Arto Leskinen4 hiippakunnassa. Heidän arvonsa ja arvovaltansa on siinä, että he ovat apostolien seuraajia. Heidät on valittu jatkamaan apostolien työtä, eivätkä he voi lisätä tai poistaa mitään apostoliseen opetukseen liittyvää Oleellisesti traditio on sitä mitä siirretään. Apostolien opetus sisältää Jumalan suoraan heille ilmoittamat totuudet. Pyhän Tradition suuri merkitys ja sitä kohtaan osoitettu kunnioitus perustuu siihen, että se on säilyttänyt ja säilyttää edelleen apostolisen opetuksen lisäämättä ja vähentämättä. Vain tradition kautta kristinusko pysyy koskemattomana läpi aikakausien. Kirkon tietoisuudessa traditio on pyhien kirjoitusten erehtymätön selittäjä ja estää yksipuolisen Raamatun tulkinnan. Traditioon perustuvat Kirkon eri lait ja kanonit, samoin jumalanpalvelusten eri muodot. Pyhä Traditio on Kirkon elämää läpi aikakausien. Ilman traditiota ei ole Kirkkoa sellaisena kuin Kristus tarkoitti sen olevan ja sellaisena kuin apostolit siitä opettivat. Muuttuuko Traditio Toisin kuin monet perimätiedon mielikuvat populaarissa ajattelussa, ortodoksinen kirkko ei suhtaudu Pyhään Traditioon sellaisena, joka kasvaisi ja avartuisi jatkuvasti. Kirkko ei suhtaudu siihen siten, että se muodostaisi erilaisten käytäntöjen ja oppijärjestelmän kokoelman, joka ikään kuin kasvaisi korkoa, vähitellen tulisi joksikin kehittyneemmäksi ja lopulta tunnistamattomaksi asiaksi meille kristityille. Päinvastoin Pyhä Traditio on se sama usko, jonka Kristus puhumalla antoi apostoleille ja jonka he sitten antoivat omille opetuslapsilleen talletettavaksi koko Kirkolle ja erityisesti sen johtajille apostolisen sen, minkä olemme oppineet." Raamattu Tradition osana Vanhin eli ns. vanhatestamentillinen Israelin kansan Pyhä Traditio Kristuksen syntymään saakka on ilmaistu Raamatun Vanhassa testamentissa. Uusitestamentillista eli kristillistä traditiota kutsutaan myös apostoliseksi traditioksi tai Kirkon traditioksi. Keskeinen kirjoitettu osa tätä traditiota on kirjattuina Raamatun Uuteen testamenttiin, evankeliumeihin ja muihin apostolisen kirkon kirjoituksiin. Ne ovat pääasiallisia kirjoitettuja lähteitämme ja kaiken sen esimerkin ja inspiraation antajia, mikä on kehittynyt aikaisempina aikoina. Vaikka Pyhä Traditio on koottuna useissa kirjoituksissa, se ei ole rajoittunut siihen, mitä on kirjoitettu; se ei ole ainoastaan tuon pyhän kirjallisuuden runko. Se on sitä vastoin yhtenäisen Kirkon täydellinen elämä ja kokemus siirrettynä paikasta toiseen ja sukupolvelta toiselle. Traditio on itse Kirkon todellinen elämä sellaisena, kuin Pyhä Henki on sen inspiroinut ja ohjannut.

5 isä Arto Leskinen5 Mikä kuuluu ja mikä ei kuulu Traditioon Kaikki asiat eivät silti Kirkossa suinkaan kuulu Pyhään Traditioon, eikä kaikkea ole tehty tai tehdä Pyhän Hengen armosta. Kaikki Kirkon asiat eivät pääasiallisesti ja välttämättä ole osia Jumalan valtakunnan asioista. Jotkut asiat Kirkon piirissä ovat aivan ajallisia ja ohimeneviä asioita, ainoastaan ihmisten tapoja eivät iankaikkisten ja ikuisten asioiden arvoja. Sellaiset asiat itsessään eivät ole syntiä tai väärin. Päinvastoin ne voivat olla kovinkin positiivisia ja hyödyllisiä asioita Kirkon elämässä, niin kauan kuin niitä ei oteta sellaisina, mitä ne eivät ole. Siksi on erittäin tärkeää Kirkon piirissä tehdä ajoittain vertailua traditiossa siitä, mikä on ainoastaan maallista ja inhimillistä ja katoavaa verrattuna siihen, mikä on aitoa ja vilpitöntä Pyhää Traditiota, joka on osa taivaallista ja ikuista Jumalan valtakuntaa. On myös tärkeää tunnistaa, että Kirkonkin piirissä on olemassa asioita, jotka eivät kuulu Pyhään Traditioon ja joita ei katsota kuuluvan myöskään Kirkon positiivisen inhimillisen perinteen joukkoon. Tradition peruselementtejä Niistä osasista, joista Kirkko valmistaa Pyhää Traditiota, Raamattu on tärkein. Raamattu on tärkeä osa Traditiota, ei siis sen ulkopuolella olevaa. Seuraavina tulevat Kirkon liturginen elämä ja sen rukoukset, sitten kirkolliskokousten dogmaattiset päätökset, kirkkoisien kirjoitukset, pyhien elämät, kanoniset säädökset ja lopuksi ikonograafinen perimätieto yhdessä muiden luovien taiteiden kuten musiikin ja arkkitehtuurin ilmauksien kanssa. Kaikki Pyhän Tradition osaset ovat elimellisesti linkitettyjä todelliseen elämään. Yksikään niistä ei ole yksin. Yksikään ei ole erotettu tai eristetty muista tai Kirkon elämän kokonaisuudesta. Kaikki tulevat eläviksi Kirkon todellisessa elämässä kaiken ikäisille ja kaikille sukupolville, joka paikassa ja kaikkina aikoina. Niin kuin Kirkko jatkaa elämää Pyhän Hengen inspiraatiossa, Kirkon Pyhä Traditio jatkaa kasvamistaan ja kehittymistään ilmaisuissaan. Tämä prosessi jatkuu kunnes Jumalan valtakunnan tulee, aina aikojen loppuun saakka.