Kiinalaiset kuvakirjaimet ( Kanjit)

Transkriptio

1 Kiinalaiset kuvakirjaimet ( Kanjit) Japanilaiset omaksuivat kiinalaiset kuvakirjaimet, eli Kanjit, luvulla j.kr. mutta tieteiden, taiteiden, ja Buddhismin mukana niitä on omaksuttu lisää mantereelta myöhemmin. Kanjit ovat ideogrammeja eli kuvakirjaimia. Jokainen merkki viittaa johonkin esineeseen, asiaan tai käsitteeseen. Kun kanjit siirtyivät Japaniin, niille muotoutui uusi japanilaisperäinen lukutapa Kunyomi. Alkuperäistä kiinalaista lukutapaa kutsutaan Onyomi, joka viittaa äänteelliseen lukutapaan. Kunyomi on japanilaisen merkityksen sisältävä lukutapa. Esim. on japanin alkuperäiskielellä [ki], joten [ki] on kyseisen kiinalaista alkuperää olevan kuvakirjaimen Kunyomi. Kiinalainen ääntämistapa kuvakirjaimelle oli [ MOKU ] Kiinassa. Lukutapa tuotiin sellaisena japanin kieleen nk. Onyomiksi. Koska merkkien lukutapoja on kaksi, on niiden käyttö oltava määritelty. Kunyomilla luetaan silloin kun kuvakirjainta käytetään erillisenä vastineena japanilaiselle sanalle, ts. kuvamerkki on yksin Hiragana ja Katakana -äännemerkkien piirittämänä. Onyomilla luetaan silloin kun muodostetaan kahdesta tai useammasta kuvakirjaimesta uusi merkkiliitossana ( jukugo ) : 1. Kuvakirjain luetaan japanilaisittain Kunyomilla: Kono ki wa shirakawa desu. Tämä puu on koivu. i

2 2. Kuvakirjain luetaan kiinalaisittain Onyomilla: Kyoo wa mokuyoobi desu. Tänään on torstai.. Esimerkkilauseet osoittavat, että puuta tarkoittava kuvakirjain luetaan Onyomilla [ MOKU ], kun sitä käytetään muodostamaan uusi merkkiliitossana, mokuyoobi = torstai ( puun päivä ). 3. Miten opiskella kanjeja? Oppiaksemme hallitsemaan molemmat lukutavat ja silmien kautta aivoihin rekisteröimään mahdollisimman tehokkaasti kuvakirjaimia meidän olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon nk. "muistikuvia. Kuvien liittäminen ennestään muistissa oleviin käsitteisiin, asioihin, henkilöihin ja esineisiin helpottaa kuvakirjaimien muistamista. 1. vaihe: Muistetaan siis, että tuo kuva, on puu. Voimme muistella pihakoivua tai miksipä ei joulukuusta. Erilaiset kanji -opetusvihkoset sisältävät ohjeet kuvakirjaimen oikeata piirtämistä varten. Olemme näin oppineet kuvakirjaimen merkityksen. 2. vaihe: Mietitään, mitä sana puu on japaniksi. Siis ki. Yhdistetään se tieto edelliseen vaiheeseen ja muistikuviin. Pihakoivusta, jonka pikimustat jykevät oksat pistävät taivasta kohden silmiemme edessä, on tullut, ki. Olemme oppineet kuvakirjaimen japanilaisen lukutavan eli Kunyomin. 3. vaihe: Tämä vaihe on vaikein. Tässä vaiheessa sanavarastossamme tulee olla sana torstai = Mokuyoobi. Opimme, että sana kirjoitetaan kuvakirjaimilla merkkiliitossanana, jossa on kolme kuvakirjainta + + ( moku + yoo + bi ). Emme kuitenkaan ole kiinnostuneita muista kuvakirjaimista kuin ensimmäisestä, ja painamme mieleemme, että puun kuvakirjain esiintyy mokuyoobi sanassa ensimmäisenä. Meidän tulee muistaa, että torstai on puun päivä, yksi ii

3 luontoelementti, josta maailma kiinalaisten mukaan muodostui. Yhdistämme tiedon sanaan mokuyoobi. Erilaisten pikku tarinoiden ja mielikuvien avulla pyrimme muistamaan, että puun merkki esiintyi sanassa torstai ja että se luettiin moku. Muistissamme siis tulee olla ketju: mokuyoobi = torstai moku = puu puu = moku = 4. Miten käytämme kanjien lukutaitoa? Kun seuraavan kerran näemme japanilaisen sanan, jossa on edellisestä tuttu kuvakirjainpuu esimerkiksi, tiedämme, että sana alkaa Moku... Olemme siirtäneet edellä opitun tiedon seuraavaan sanaan. Olimme oppineet tutusta torstaita tarkoittavasta sanasta Mokuyoobi, että kuva luetaan kuvakirjainyhdistelmäsanoissa moku. Jos jostain toisesta yhteydestä opimme jälkimmäisen kuvakirjaimen lukutavan zai ( = materiaali, aine, massa ) päättelisimme seuraavasti : = puu ( luetaan moku materiaali, aines ( luetaan zai ) = puu(materiaali), ( luetaan mokuzai ) puuaines iii

4 5. Kanjien opiskelua BASIC KANJI - kirjasta. Basic Kanji -kirjassa luvut alkavat yleensä kuvilla, joissa kerrotaan kanjien alkuperästä. Luvussa 1 (sivu 3) kerrotaan tarkkaan kanjien piirustustekniikasta. Kuvakirjaimet muodostuvat vedoista (=piirroista). Piirrot pitäisi tehdä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Kuvakirjain piirretään tarkkaan määritellyn piirtojärjestyksen mukaisesti. Piirtojen lukumäärä tietyssä kuvakirjaimessa on kerrottu korteissa, jotka selittävät vasemmassa ylänurkassa olevan kirjainmerkin. Esimerkiksi puuta tarkoittavan kuvakirjaimen kortti (Kortti numero 3) on kirjassa sivulla 4. Piirtojärjestys ja piirtojen lukumäärä on kuvattu tarkoin. Pieniin neliön muotoisiin ruutuihin harjoitellaan piirtojärjestystä sekä piirtojen lukumäärää. Myöhemmässä vaiheessa etsittäessä tuntemattomien kuvakirjainten merkitystä ja lukutapaa erityisistä kuvakirjainten hakuteoksista, kanji-sanakirjoista, on tärkeätä tietää piirtojen lukumäärä, sillä haku tapahtuu piirtojen lukumäärän perusteella. Piirtojärjestyksen opetteleminen on tärkeätä, jotta käsinkirjoitetut merkit olisivat oikein kirjoitettu. Lukijat kyllä erottavat, jos piirrot on tehty sääntöjen vastaisesti. Katsokaamme nyt miten kanji - kortti on muotoiltu. iv

5 Kuva-ki rjain merkitys kunyomi ONYOMI ( piirtojen (hiraganalla) (KATAKANALLA) lukumäärä ) piirtojärjestys esimerkkinä annettu merkkiliitossanoja ts. kuvamerkkejä yhdistelemällä muodostuneita uusia termejä, sanoja tai sanontoja puu ki MOKU BOKU ( 4 ) puuherra Kimura torstai puu Huom! Kuvakirjainten lukutavoissa on paljon poikkeuksia. Yllä olevat periaatteet ja määritelmät ovat kuitenkin yleissääntöjä. Yksi poikkeavuus esiintyy (Herra Kimura) yllä olevassa kanjikortissa. Nimittäin henkilöiden nimet luetaan useimmiten Kunyomeilla vaikka nimi muodostuu enemmästä kuin kahdesta kuvakirjaimesta. Kimura merkitsee puukylää ( ki = puu, mura =kylä ). v