ASEKAIKENIA PELASTI SUOMEN

Transkriptio

1 ---'----,~=======~ VUOTTA SITTEN Suojeluskuntalaisten viimeinen palvelus isänmaalle ASEKAIKENIA PELASTI SUOMEN Suojeluskunnat lakkautettiin Suomessa välirauhansopimuksen mukaisesti syksyllä Tasavallan presidentti vahvisti lain , ja puolustusministeriö teki päätöksen marraskuun 6. päivänä, että suojeluskunnat on lakkautettava seuraavana päivänä. Piiritasolla suojeluskuntien tehtävät siirtyivät sotilaspiireille. Mutta entiset suojeluskuntalaiset tekivät vielä isänmaalleen palveluksen. Asekätkentä ei olisi ilman suojeluskuntalaisia onnistunut. Suojeluskuntalaiset asekätkijät pelastivat Suomen. Teksti: Lauri Väättänen, yleisesikuntaeverstiluutnantti 60 SUOMEN SOTILAS

2 Isänmaata valmistauduttiin puolustamaan pahimmassakin tilanteessa. oppuke!>ällä 1944, kun sota oli vielä käynnissä, ideoivat Päämajan everstiluutnant ti Usko Haahtl seka majurit Reino Lukkari ja Reino Arimo suunnitelman pahimman vaihtoehdon varalle. Jos Neuvostoliitto pyrkisi Suomen miehittämiseen, maan puolustusta vanen hajavarastoitaisiin sotavarustusta miehelle ja kuhunkin suojeluskuntapiiriin organisoitaisiin pataljoonan suuruinen taisteluosasto. Hajavarastointisuunnitelma sai e\crsti Valo Nlhtllän ja päämajoitusmestari, kenraaliluutnantti Aksel Airon hyväksynnän. Airo informoi asiasta myös Suomen marsalkkaa. joka oli elokuussa aloittanut tehtävänsä tasavallan presidenttinä. Everstiluutnantti Usko Haahden suunnitelman mukaan maan 34 suojeluskuntapiiriin määrättiin hajavarastointia johtamaan 2. yleisesikuntaupseeri. Nämä huolellisesti valitut upseerit saivat Mikkelissä tehtävämääräyksensä syys-lokakuun vaihteessa. Päämajassa asioita hoidettiin salaisesti, ja sama periaate toteutettiin piiritasolla ja myös kunnissa kenttätasolla. Tehtävät olivat salaisia, mutta ne kuuluivat normaaliin maanpuolustustyöhön. Isänmaata valmistauduttiin puolustamaan pahimmassaklo tilantee~sa. Hajavarastointisuunnitelma-nimi ei asioita tutki valle kommunistisille Valpolie ja sisäasiainministeriön tutkintaelimelle sopinut. Niinpä alettiinkin puhua salaisesta ja laittomasta asekätkennästä. Toiminnassa mukana olevia miehiä alettiin nimittää asemiehiksi. Asekätkennän merkitys Sotavarustus onnistuttiin hajavarastoimaan syksyn 1944 ja talven 1945 aikana. Koko Suomea valmistauduttiin puolustamaan. Oli tehty tarvittavat valmistelut, aseita ja \'arustusta kärttäisivät tarvittaessa suojeluskuntapiirien, ja niiden tultua lakkautetuiksi, sotilaspiirien iskupataljoonat. Liittoutuneiden valvontakomissio huomasi pian, että hajavarastointisuunnitelma oli normaaliin maanpuolustusvalmisteluihin kuuluvaa suunnittelua ja vaimistclua. Komissio ei pidempään enää tukenut vasemmiston väitteitä laittomasta asekätkennästä. Kun Stalin lähetti Zdanovin Suomeen, oli ohjeena ollut, että Zdanov hoitaisi Suomessa asiat samalla tavalla kuin ne oli tehty Virossa vuonna Miehitysvalmisteluja tehtiin jossakin. Sen tiesi Zdanovkin. Suomalaisten arkistolähteiden mukaan Arvo Poika luominen tapasi myöhemmin 1950-lu\'Ulla Pariisissa Valo Nihtilän ja kertoi everstille, että asekätkentä oli pelastanut Suomen. Tuominen perusteli väitettään sillä, että Valvontakomission johtaja Andrei Zdanov oli raportoinut Moskovassa Stalinille Suomessa valmistellusta operaatiosta. Stalinin päätös oli tämän jälkeen ollut!>e, että Suomen vuoro tulee myöhemmin. On muistettava, että sota ei todellakaan ollut vielä syksyllä 1944 ohi. :'\euvostoliitto keskittyikin Suomen sijaan omien operaatioidensa loppuunsaattamiseen Puolassa, Unkarissa ja Hekkoslo\ akiassa. Näitä operaatioita ei saisi vaarantaa hukkaamalla niukkoja resursseja Suomen suunnalle. Arvo Poika Tuomisen todistuksen valossa näyttäisi siis siltä, että Suomi pelastui asekätkennän ansiosta. Vasta sen jälkeen, kun ~'loskovan arkistot avautuvat, saadaan tietää tämän asian venäläinen todellisuus. Asemiehet Suomalaistutkijat perustavat omat arvionsa asekätkennän merkityksestä osittain edellä mainittuun tietoon Arvo Poika Tuomisen kertomuksesta eversti Nihtiläl Je ja toisaalta omiin tutkimuksiinsa. Asekätkentätutkija eversti Ma ttl Lukkari on todennut asekätkenniln ja nimenomaan sen paljastumisen olleen varoitus 1\euvostoliitolle. Marttll\Jrtola arvioi, että Neuvostoliitto olisi saattanut vuonna 1944 pyrkiä Suomessa samaan, minkä se saavutti vuosina Virossa. Suomen hajavarastointivalmistelut oli tehty niin hyvin, että Suomen miehittäminen olisi vaatinut runsaasti joukkoja, ja Neuvostoliitto olisi toimillaan hankaloittanut länsisuhteidensa solmimista. Puna-armeija kävi myös til}1tä sotaa Euroopassa vielä toukokuun 1945 alkuun asti. SUOMEN SOTILAS

3 70 VUOTTA SITTEN Suomessa ei voida saavuttaa sotilaallista menestystä, mutta Suomesta voidaan sotakorvauksilla saada tukea neuvostotaloudelle. Vakka-Suomen Suojeluskuntapiirin 2. yleisesikuntaupseerin Lauri Miettisen valitsemista kymmenestä kuntasolun johtajasta vain yhdellä ei ollut aktiivi suo jeluskuntalaisen taustaa. Helsingin Sanomien arvostettu toimittaja ja kolumni~ti OUI Klvlnen ( ) kertoi oman näkemyk sensä asekätkennän merkitykses tä joulukuussa Kivisen mukaan asekätkentä oli jatkoa torjuntataisteluille. Neuvostoliiton mahdolliset miehitystoimet Suomessa olisivat asekätkennän takia vaarantanect tai jopa estäneet rauhansopimukscs sa sovittujen sotakorvausten maksamisen. Suomessa ei voida saavuttaa sotilaallista menestystä, mutta Suomesta voidaan sotakorvauksilla saada tukea neuvostotaloudelle. Telakoiden '{örauha tuli taata. Neuvostoliitto tarvtt~i sotakorvauksiin kuulu'.ia aluksia. Stalin ja hänen Moskovan asiantun tijansa sitoivat miehitysvalmistelu- jen keskeyttamiseuä näin Zdanovin ja Suomen kommunistien kädet. Asekätkentä pelasti Suomen, siis myös näiden todisteiden valossa Eversti Pertti Kllkld on kirjoittanut Nihtilän elämäkerran. Sen mukaan Nihtilä oli Pariisissa Tuomisen tavatessaan kysynyt tältä lopuksi Suomen pelastamisesta. "Mahtaako olla var ma, että näin on?" Hän 1\tominen - sanoi: "Aivan varmasti näin on. En puhu Teitä lohduttaakseni." Ketkä kätkivät aseet? Olen tutkinut asekätkentää ja kirjoit tanut kirjan Lauri Miettinen ja asekät kentä Vakka-Suomessa. Olen selvit tänyt kymmenen vakkasuomalaisen kunnan osalta, miten siellä sotavarustusta hajavarastoitiin. Kymmenestä kuntasolun johtajas ta \'ain yhdellä ei ollut aktii'.isuojeluskuntalaisen taustaa. Hänkin, eli Lokalahden kuntasolun johtaja Uuno Heininen oli ollut suojeluskunnan jäsen, mutta todennäköisesti majuri Lauri Miettinen 2. yleisesikuntaupseerina oli tehnyt valintansa sillä pe rusteella, että Heininen ja ~tiettinen olivatjatkosodan aseveljiå.lauri Miettinen oli Vakka-Suomen Suojeluskun tapiirin aluepäällikkönä Vehmaalla vuodesta 1937 alkaen ja edelleen vä lirauhan aikana Muut Vakka-Suomen kuntavastaa vat olivat tullessaan tehtäviin valituik si oman paikallisen suojeluskuntaosa johdossa. Apulaisikseenkin he valitsivat useimmissa tapauksissa suojeluskuntamiehiä. Maakunnissa ja kunnis sa sotavarusruksen haja\arastointia tehtiin todellisena suojcluskuntaryönä. Uudenkaupungin kauppias Arvo Mäkinen, Laitilan huoltojohtaja Antti Ee rola ja Mynämtlen turkiskasvattaja Väinö Metsämäki olivat aktiivisuojeluskuntalatsia tai oman suojeluskuntaosa paikallispäälliköitä. Suojeluskuntalaisista asekätkennän runkomiehitys Matti Lukkarin Asekätkentti-kirjassa esitetään perusvaaumukset tehtäviin nimetyille 2. yleisesikumaupseereille. Yksi näistä on: "Hänen tuli tuntea suojeluskuntapiirinsä alue ja sen avainhenkilöitä jo ennestään. Kirjoittaessaan siitä, millaisia kenitätason asekätkijät olivat Lukkari toteaa: "Lähes kaikkia asekätkennässä mukana olleita yhdisti vel\'ollisuudentunnon ohella suojeluskunta-aate. Mynämaen asekatkennan kuntasolun johtaja turkiskasvattaja Vai no Metsamäki oli kuulunut suojeluskuntaan vuodesta SUOMEN SOTILAS

4 --- Oli kuntia, joissa Uihrs kaikki asekuntoiset miehet kuulut\'at suojeluskuntaan. Myös kun tien ja kylien tärkeimmät mielipidevaikuttajat olivat poikkeuksetta oman suojeluskuntaosa johtomiehiä. Useassa tapauksessa oli suorastaan mahdotonta sivuttaa suojeluskunnan paikallispäällikköä valittae~~a kunnan solun johtajaa." Lukkari toteaa edelleen, että yli 99 prosenttia syytteeseen asetetuista oli kuulunut suojeluskuntaan Joukosta ei voi lö} tåä muuta yhteistä piirrettä. On perusteltua todeta sotavarustuksen hajavarastoinnin olleen suojeluskuntalaisten työtä. Asekätkentä kiinnostaa edelleen Tutkin vttosina viiden vakkasuomalaisen kunnan asekätkentää. Tutkimusteni tulokset julkaistiin näiden kuntien veteraanimatrikkeleissa. Niiden sivuilta ovat veteraanien jälkeläiset päässeet tutustumaan myös paikalliseen asekätkentään. Tiedän, että näitä kirjoja on luettu ahkerasti. Jatkoin asekätkentätutkimuksiani \iiden lisäkunnan osalta. Tutkimuksiini liittyen pidin monna 2014 alustuksia ja keskustelutilaisuuksia asekätkennästä Laitilassa, Mynämäellä ja Uudrssakaupungissa Iltatilaisuuksiin osallistui satoja henkilöitä. Pitkään salattu ja vaiettu aihe koettiin kiinnostav-ill<si. Keski-Suomen museo Jyväskylässä järjesti kesällä asekätkcntänäyttelyn. Siellä viisituhatta näyttelyvierasta sai "oppitunnin asekatkennästä". Esillä oli paljon keskisuomalaista asekätkentää. Esiin kaivetuista kätköistä oli tuotu näytteille aseluurankoja. Valokuvin ja tekstein esiteltiin muun muassa Viitasaaren sankarihaudasta monna 2006 esiin otetut kätköaseet. Eversti Valo Konstantin Nihtilä ( ) on kenties itsenäisyytemme ajan merkittavimpiä sotilaita. Nihtilä oli merkittava vaikuttaja niin talvi- kuin jatkosodan kohtalonhetkillä. Asekatkennässä hänen roolinsa oli keskeinen. Kiitokseksi palveluksistaan Nihtilä karsi vankeustuomion. Ja hantä ei koskaan ylennetty kenraaliksi, eikä hän saanut Mannerheim-ristiä. Kaikkeen tutkimustyössä käytettyyn lähdemateriaaliin en ole päässyt vieläkään tutustumaan. vaieta. Kaikkeen tutkimustyössä käytettyyn lähdemateriaaliin en ole pääs S)1 vieläkaan tutustumaan. Kapteeni (myöhemmin eversti) Martti Keskitalo laati tutkimuksensa otsikolla "Suomen puolustusvoimain vuoden 1944 asekätkennän tausta, organisaatio. suunnitelmat ja niiden toteuttaminen sekä toiminnan paljastumiseen johtaneet tekijåt" Työtä ei leimattu salaiseksi, mutta Puolustusvoimat vaikeni siitä. Keskitalo joutui antamaan silloiselle Sotakorkea-.... Asekätkennästä on myös vaiettu Sain kesallä 2013 \inkin \UOnna 1967 Sotakorkeakoulussa laaditusta asekätkentaä käsittelevästä dtplomityöstä. Nyt tiedän, että tuota työtä pidettiin vuosia lukkojen takana ja siitä piti SUOMEN SOTILAS

5 70 VUOTTA SITTEN koulun johtajalle kunniasanan. että ei puhu tai esitelmöi tutkimuksestaan. Oman tutkijakappaleensa Keskitalo sai vasta vuonna Tästä tutkimuksesta on johonkin joutunut yksi liite, joka puuttuu sekä Keskitalon kappaleesta että Kansallisarkbtossa säilytettävästä kappaleesta. l.iitteen otsikko on "Pirkka-Hämeen Suojeluskuntapiirin alueella paljastuneet ja paljastumattomat materiaalikätköt sekä sissitoiminnan johtamista varten tiedustellut komentopaikat ja rakennettu johdinlinja (kartta)". En ole yrityksistäni huolimatta onnistunut kadonnutta liitettä lö}tämään. Pitkä hiljaisuus päättyy Koettaessani selvittäa, miksi Keskitalon työstä \'aiettiin samaan aikaan. kun tasavallan presidentti Urho Kek konen mm1tt1 puolustusministeri Arvo Pentin esityksestä kenraalima juri Yrjö Keinosen puolustusvoimain komentajaksi ja jatkossa vielä kenraaliluutnantti Reino Arlmon pääesikunnan päälliköksi. Pentti, Keinonen ja Arimo olivat kaikki tulleet aikanaan tuomituiksi asckätkentäoikeudenkäynneissä. Olisiko vaikenemisen ja saiaarnisen perusteena ollut sama syy kuin itse asekätkennässäkin. Asekätkentä oli ollut varautumista pahimman vaih toehdon varalta, ja nyt vaiettiin pa himman vaihtoehdon varalta. Eversti Valo Nihtilän ja hänen apulaistensa suunnitelma oli jo asekätkentäaikaan samanlainen kuin 1960-luvulla kä;ttöön otetun alueellisen puolustuksen suunnitelma. Varmuuden vuoksi oli parempi vaieta. että tiedot eivät vuoda ulkopuolisille ja ulkomaille. Varauksellisesta suhtautumisesta asekatkentään kertoo myös se, enä vuonna 1984 ei Matti Lukkari saanut esimiehiltään eikå palvelustovereiltaan mitään kommentteja julkaise mastaan Asekätkentä-kirjasta. Tämä tal:)u on osittain hälvennyt vasta, kun Elisabeth Rehn antoi vuonna 1992 maanpuolustuskurssin heessaan tunnustuksen nällc ja asemiehille. :J avajaispu asckätken- leksu: laun \'äattanen SUOMEN TUNNETUIN ASEKA TKENTAASE M ikkelin Päämajan organisoiman asekätkennän lisäksi tapahtui myös spontaania kätkemistä. Epäonnistunut esimerkki tästä on Helsingissä tapahtunut ruotsinkielisen Old Boys -suojeluskunnan omien aseidensa kätkeminen. Kätköt paljastuivat jo marraskuussa Old Boys -kätkentä ja Helsingin Suojeluskuntapiirin kätkentä olivat täysin erillisiä. Jatkosodan aikaisen l. Divisioonan jääkärikomppanian päällikkö Lauri Törni kätki yhdessä komppanian asealiupseerin Arvo Männlstön kanssa toisten tietämänä vastaisuuden varal Ie komppanian aseita Enon korpimet sään. Kun Lauri Törni kaatui vuonna l966vietnamissa, tiesi tästä Enon kätköstä enää Arvo Männistö. Yhdessä Sotamuseon kanssa Männistö oli valmis purkamaan vanhan kätkön vuonna Olikohan Männistö saanut vinkin maaliskuisesta Elisabeth Rehnln puheesta? Ensim mäinen yritys löytää kätkö tehtiin syksyllä Kätkö jäi silloin löytyrnättä. Toukokuussa 1993 tehtiin uusi yritys ja kätkö sekä aseet löytyivät. Arvo Männistö kertoi silloin, että kesällä 1944 oli Törnin komppaniassa kolme pikakiväärimiestä. Yksi heistä oli ollut Mauno Koivisto eli todennäköisyydellä yhden suhde kolmeen olisi kätköstä esiin otettu Degtjarev eli Emma ollut presidentin ase. Asetta tunnistettaessa siitä puuttui kantohihnan yiäkiinnike sekä tukija lat. Näillä perusteilla ase saanaisi olla Kotviston ase. Lopullisesti presidentti tunnisti aseen omakseen, kun sen tukin ontelosta löytyi kirjautu sotasaaliiksi otenu nenäliina. Sellaisen oli pikakiväärimies Mauno Koivisto laittanut aseeseensa. Tämä Suomen tunnetuin asekätköase on esillä Sotamuseossa. Näyttelyvitriinissä on esillä myös löytymisestä kertovia tekstitauluja ja valokuvia. a Sotamuseossa on esillä presidentti Mauno Koiviston käytössä ollut Degtjarev- eli Emma-pikakivääri. Kuvassa näkyy myös aseen tukln onteloon kätketty nenäliina, jos ta Koivisto tunnisti aseen omakseen. 64 SUOMEN SOTILAS

6