OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ. Hankkeen loppuraportti. Hankkeen tuottamat erillisliitteet:

Transkriptio

1 OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ Hankkeen loppuraportti Hankkeen tuottamat erillisliitteet: Ohjeistus lastensuojelulain mukaisen jälkihuollon järjestämisestä ja työskentelystä Läheisverkoston kartoitus ja sukulaissijoitus opas työskentelyyn Lapsen ja vanhemman kanssa työskentely huostaanoton ja sijaishuollon aikana keessa tuotettua materiaalia Hankkeen ulkoinen arviointi: Pahtakari, Marjo Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön arviointiraportti. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiaalityön laitos. keen toiminnan raportointi Arja Honkakoski & Anna Kylmäluoma

2 OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ -HANKE Hankkeen toteutusaika: Hankekuvaus: Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhanke oli hanke, joka pyrki vahvistamaan lastensuojeluun liittyvää osaamista Oulun seudulla. Hankkeen taustalta löytyvät lastensuojelutyön toimintaympäristössä luvuilla tapahtuneet muutokset: muun muassa uudistunut lastensuojelulaki sekä lastensuojeluun liittyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan pirstaleisuus ja heikko hyödynnettävyys. Hankkeen taustalta löytyvät myös alueelliset ja valtakunnalliset lastensuojelutyön käytäntöjä ja kehittämistyötä tukevat ja määrittävät linjaukset. Hankkeen kehittämisen kohteeksi määrittyi osaaminen: osaaminen lastensuojelutyön asiakasprosesseissa sekä työtä tukevissa ja ohjaavissa rakenteissa. Kehittämistyötä ohjaavina periaatteina olivat lapsen osallisuuden vahvistaminen, asiakasprosessien hahmottaminen kokonaisvaltaisesti sekä lastensuojelutyön vaikuttavuuden arviointi. Kehittämistyö toteutui teemallisten kehittämisryhmien, foorumeiden, koulutusten, seminaarien, konsultaation sekä työparityöskentelyn kautta. Lisäksi lastensuojelun suunnitelmien valmisteluprosessissa käytettiin työkokouksia. Hankkeen tavoitteet: Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhankkeen tavoitteena oli lastensuojelupalveluiden seudullinen ja sisällöllinen kehittäminen sekä lastensuojelullisen osaamisen vahvistaminen ja ylläpitäminen. Osaamista vahvistamalla pyrittiin välillisesti parantamaan lastensuojeluperheille suunnattujen palveluiden laatua. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli luoda alueelle pysyvä kehittämistoiminnan rakenne. Hankkeen tulokset: Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhankkeessa onnistuttiin luomaan edellytyksiä lastensuojelullisen osaamisen vahvistamiselle ja ylläpitämiselle sekä rakenteellisen lastensuojelutyön edelleen kehittämiselle. Hankkeen tuloksena syntyivät seuraavat lastensuojelutyöntekijöiden työtä tukevat oppaat ja toimintaohjeet: Ohjeistus lastensuojelulain mukaisen jälkihuollon järjestämisestä ja työskentelystä Läheisverkoston kartoitus ja sukulaissijoitus opas työskentelyyn Dokumentoinnin tukimateriaali Lapsen ja vanhemman kanssa työskentely huostaanoton ja sijaishuollon aikana Perhekuntoutuksen laatukäsikirja (työyhteisön sisäiseen käyttöön) Lisäksi hankkeen tuloksena ja tiiviissä yhteistyössä seudun kuntien kanssa - syntyivät lastensuojelulain edellyttämät Lastensuojelun suunnitelmat yhdelletoista Oulun seudun kunnalle Hankkeen toteuttajat ja yhteistyökumppanit: Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhanketta hallinnoi Oulun kaupunki. Hankekokonaisuuden sisällöllisestä ja hallinnollisesta ohjauksesta vastasi Oulun seudun kuntien, järjestöjen koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden edustajista koottu ohjausryhmä. Hankkeen koordinoinnista ja raportoinnista vastasi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikkö. Hankkeen toiminta-alue oli Oulun seutu. Kuntatoimijoiden mukaantulo hankkeeseen tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa mukaan tulivat Oulu, Ylikiiminki, 2

3 Oulunsalo, Kempele, Hailuoto, Liminka ja Tyrnävä. Toisessa vaiheessa, (vuoden 2009 alusta) mukaan tulivat Haukipudas, Kiiminki, Lumijoki, Muhos ja Yli-Ii. Oppilaitoksista mukana olivat Lapin yliopiston sosiaalityön laitos, Oulun seudun ja Diakonian Pohjoinen ammattikorkeakoulut sekä Oulun yliopiston koulutus- ja tutkimuspalvelut. Järjestöistä mukana olivat Nuorten Ystävät ry, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry, Oulun ensi- ja turvakoti ry, Pelastakaa Lapset ry:n Pohjois-Suomen aluetoimisto sekä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Lisäksi yhteistyötä tehtiin Oulun seudun kuntien lastensuojelutyön kehittämishankkeen (Lasse-hanke), Haapajärvi-Nivalan seudulla toteutetun Lapsen kanssa hankkeen, Tampereen yliopiston lastensuojelua koskevan tutkimushankkeen sekä Lapin sosiaalityön kehittämisyksikön kanssa. Hankkeen rahoitus: Rahoitus Kuntien osuus 34,06% ,98 Valtionavustus 65,94% ,98 Yhteensä ,00 3

4 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO HANKKEEN HALLINTO, HENKILÖSTÖ JA RAHOITUS KEHITTÄMISTYÖN KOHTEET, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET KEHITTÄMISTYÖN TOTEUTUS JA TULOKSET ASIAKASTYÖN PROSESSIT RAKENTEELLINEN LASTENSUOJELUTYÖ LASTENSUOJELUN PYSYVÄ KEHITTÄMISRAKENNE KEHITTÄMISYKSIKÖN TOIMMINNAN JA TULOSTEN ARVIOINTIA KEHITTÄMISYKSIKÖN TOIMINNAN SISÄISTÄ ARVIOINTIA KEHITTÄMISYKSIKÖN ULKOINEN ARVIOINTI LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISTYÖN TULEVAISUUS OULUN SEUDULLA...21 LIITTEET

5 1 JOHDANTO Käsillä oleva raportti on Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhankkeen loppuraportti. Sen tarkoituksena on tehdä näkyväksi hankkeen tarkoitus ja tavoitteet, hankkeessa toteutettu kehittämistyö sekä hankkeen tulokset. Lisäksi raportin tarkoituksena on arvioida hankkeessa toteutettua kehittämistoimintaa. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhanke lähti vastaamaan lastensuojelutyön toimintaympäristössä luvuilla tapahtuneisiin muutoksiin ja kehityskulkuihin, joiden nähtiin haastavan lastensuojeluun liittyvän osaamisen ja tätä kautta lastensuojelun asiakasperheille tarjottavien palveluiden laadun Oulun läänissä. Lastensuojelulain uudistamistyö oli hanketta suunniteltaessa käynnissä. Laki astui voimaan nostaen lapsen kokemukset ja näkemykset entistä selkeämmin lastensuojelun keskiöön sekä asettaen lastensuojelun kaikkien tehtäväksi. Uuden lain myötä lastensuojelun asiakaslähtöisyys korostui, mikä merkitsi muun muassa lastensuojelutyötä koskevaan asiakassuunnitelmiin ja dokumentointiin liittyvien vaatimusten lisääntymistä ja täsmentymistä. Lastensuojelun kehittämistoiminnan keskeisiksi ongelmiksi oli niin paikallisesti kuin yleisemminkin todettu toiminnan pirstaleisuus, tulosten heikko hyödynnettävyys ja juurrutettavuus sekä toiminnan koordinoimattomuus ja lyhytjänteisyys. Samat ongelmat oli liitetty myös lastensuojeluun liittyvään tutkimustoimintaan. Edelleen eri yhteyksissä oli noussut esille, kuinka lastensuojelun käytännöt, tutkimus ja kehittämistyö eivät kohtaa ja kuinka haastavaa lastensuojelun käytännön työssä on seurata ja hyödyntää tutkimustietoa. Alueellisten ja valtakunnallisten linjausten ja kehittämissuuntien 1 nähtiin lastensuojelun kehittämisyksikköhanketta suunniteltaessa tukevan kunta- ja ammattikuntarajat ylittävän hankkeen toteuttamista. Lisäksi alueellisten ja valtakunnallisten linjausten ja kehittämisen suuntien tulkittiin vielä vuonna 2007 tukevan pysyvän lastensuojelun kehittämisyksikkörakenteen perustamista. Lastensuojelun kehittämisyksikkö -hanke tavoitteli tätä päämäärää. Näistä lähtökohdista kaksitoista Oulun seudun kuntaa, viisi järjestöä sekä viisi opetus- ja tutkimuslaitosta lähtivät toteuttamaan Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhanketta. Vahvasti verkostoituneena, seudullisena, käytännön, tutkimuksen ja kehittämistyön yhdistävänä rakenteena hankkeen uskottiin vastaavan lastensuojelun toimintaympäristön esiin nostamiin haasteisiin. 1 Muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS-hanke), Pohjois-Suomen sosiaalialan toimintaohjelma, Sosiaalialan kehittämishanke, Lastensuojelun kehittämisohjelma, Titus-hanke ja Lasse-hanke 5

6 2 HANKKEEN HALLINTO, HENKILÖSTÖ JA RAHOITUS Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö -hankkeen hallinnoinnista vastasi Oulun kaupunki. Hankekokonaisuuden sisällöllisestä ja hallinnollisesta ohjauksesta vastasi ohjausryhmä, joka koostui hankkeeseen osallistuvien toimijoiden (kuntien, järjestöjen ja oppilaitosten) edustajista 2. Hankkeen koordinoinnista ja raportoinnista vastasi Pohjois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (POSKE), Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikön sosiaalityön kehittämispäällikkö. Hankkeen työntekijöinä toimivat sosiaalityön kehittämispäällikkö ja kaksi kehittäjäsosiaalityöntekijää. Kehittäjä-sosiaalityöntekijät työskentelivät sekä hankkeessa mukana olevien kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työpareina että lastensuojelutyön sisällöllisen ja menetelmällisen kehittämisen tukena. Kehittäjä-sosiaalityöntekijät sijoittuivat Oulun kaupungin lastensuojelun yksikköön, josta käsin he jalkautuivat kuntiin. Hanke sai valtionavustusta sosiaali- ja terveysministeriön Sosiaalialan kehittämishankkeesta. Valtionavustuksen osuus hankkeen kokonaiskustannuksista oli 65,94 % ja rahoittajana toimi Oulun lääninhallitus. Budjetoitu Toteuma Toteuma Toteuma Toteuma hankkeelle 2007 v yht. Henkilöstömenot , , , ,52 Palvelujen ostot yhteensä , , , ,47 Asiantuntijapalvelut , , , ,02 Painatukset ja ilmoitukset ,00 0, , ,51 Majoitus- ja ravitsemuspalvelut , , , ,21 Matkustus- ja kuljetuspalvelut , , , ,55 Koulutus- ja kulttuuripalvelut , ,39 0, ,36 Muut palvelujen ostot , , , ,82 Aineet, tarvikkeet ja tavarat ,41 565, , ,51 Vuokrat , , , ,71 Investointimenot yhteensä ,00 0,00 0, ,00 Koneet ja kalusto ,00 0,00 0, ,00 Muut menot , , , ,50 Yhteensä , , , ,71 Valtionavustus 65,94 % , , , , ,59 Kuntien osuus 34,06 % , , , , , , , , , ,71 2 Ohjausryhmän kokoonpano ja kokoontumiset, ks. liite 1 6

7 Hankkeessa mukana olleiden kuntien rahoitusosuudet olivat seuraavat: Rahoitus Yhteensä Oulun kaupunki ,70 Hailuoto 512,44 Haukipudas 4 260,50 Kempele 7 680,75 Kiiminki 2 944,08 Liminka 4 113,99 Lumijoki 449,01 Muhos 2 025,65 Oulunsalo 4 877,61 Tyrnävä 3 065,31 Yli-Ii 515,34 Ylikiiminki 959,74 Yhteensä ,12 7

8 3 KEHITTÄMISTYÖN KOHTEET, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET Hankesuunnitelmassa Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikköhankkeen tavoitteeksi määriteltiin lastensuojelun asiakasperheiden tarvitsemien palveluiden kehittäminen ja laadun parantaminen. Tavoitteen nähtiin olevan saavutettavissa 1) vahvistamalla ja ylläpitämällä lastensuojelun työntekijöiden sisällöllistä ja menetelmällistä erityisosaamista koulutuksen, konsultoinnin, tutoroinnin ja verkostoitumisen keinoin seudullisena yhteistyönä. 2) luomalla osaamista tukevat ja kehittävät seudulliset ja monitoimijaiset koulutus-, tutkimus- ja kehittämistyön yhteistyörakenteet ja osaamisverkosto. 3) kehittämällä ja rakentamalla lastensuojelun seudullista palvelutuotantoa. Hankesuunnitelmassa tavoitteet jäsennettiin sisällöllisiin ja rakenteellisiin tavoitteisiin. Sisällöllisiksi tavoitteiksi määriteltiin lastensuojelullisen osaamisen vahvistaminen sijais- ja jälkihuollon kehittäminen lastensuojelun avohuollon palveluvalikon vahvistaminen ja kehittäminen seutukunnalliset suunnitelmat lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä tiedottaminen ja myönteisen imagon vahvistaminen. Rakenteellisiksi tavoitteiksi määriteltiin koulutuksellisen yhteistyön kehittäminen kehittämistyön rakenteen luominen tutkimuksellisen yhteistyön kehittäminen käytännön, tutkimuksen ja kehittämistyön vuoropuheluareenoiden vahvistaminen tietoteknologisten rakenteiden luominen ja käyttöönotto kehittämisyksikköverkoston luominen. Hankesuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden, kunta- ja tiimikäyntien 3 sekä voimaan astuneen lastensuojelulain pohjalta hankkeen kehittämistyön keskeiseksi tavoitteeksi konkretisoitui lastensuojelutyöhön liittyvän osaamisen vahvistaminen. Kehittämisen kohdealueiksi määriteltiin asiakastyön prosessit, rakenteellinen lastensuojelutyö sekä osaamista ylläpitävien ja kehittävien rakenteiden luominen. Näille kehittämisen kohdealueille määriteltiin keskeiset kehitystavoitteet ja toimenpiteet, joiden avulla tavoitteet pyrittiin saavuttamaan. Kehittämiskohteittain määritellyt tavoitteet ja toimenpiteet käydään tarkemmin läpi seuraavassa luvussa 4. 3 Kunta- ja tiimikäynnit toteutettiin syksyllä

9 4 KEHITTÄMISTYÖN TOTEUTUS JA TULOKSET Hankkeen kehittämisen kohteet, tavoitteet ja toimenpiteet on esitetty kuviossa 1. Siinä kehittämistyön päätavoite, osaamisen vahvistaminen, on tiivistetty kahteen kohteeseen: asiakastyön prosesseihin ja rakenteelliseen lastensuojelutyöhön. Kehittämistyön läpäiseviksi tavoitteiksi nostettiin lapsen osallisuuden vahvistaminen, asiakasprosessin kokonaisuuden hahmottaminen sekä työn vaikuttavuuden arviointi. Näistä viimeisen tavoitteen toteuttaminen jäi resurssisyistä liian vähäiselle huomiolle. Kehittämistyön rakenteilla OULUN SEUDUN LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ KEHITTÄMISEN KOKONAISUUS Asiakastyön prosessit Rakenteellinen lastensuojelutyö Kehittämistyön rakenteet Kehittämisen areenat käytännön ja teorian vuorovaikutukselle: teemaryhmät, foorumit, koulutukset, työkokoukset, tietoon perustuva lastensuojelutyö Ohjauksellinen tuki: konsultaatio, työparityöskentely ja tiimiohjaus Pysyvän yhteistyörakenteen luominen lastensuojelun käytännön kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen integroimiseksi K E H I T T Ä M I S T Y Ö Vanhemman ja lapsen kanssa työskentely huostaanoton ja sijaishuollon aikana Jälkihuolto Dokumentaatio Kuntien lastensuojelun O S A A M I N E N Läheisverkoston kartoittaminen ja sukulaissijoitus Perhetyö Tiedontuotanto suunnitelmat (11) LASTENSUOJELUTYÖTÄ LÄPÄISEVÄT KEHITTÄMISKOHTEET: Lapsen osallisuuden vahvistaminen Asiakasprosessin hahmottaminen kokonaisuutena [Työn vaikuttavuuden arviointi] P E R U S T Y Ö KEHITTÄMISTYÖN TULOSTEN ARVIOINTI LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISTYÖN TULEVAISUUS OULUN SEUDULLA Kuvio 1. Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö -hankkeen kehittämistyön kokonaisuus 9

10 luotiin edellytykset teorian ja kokemuksen vuorovaikutukselle perustuvien kehittämisprosessien toteuttamiselle. Toisaalta pysyvän kehittämisrakenteen luominen sinänsä oli kehittämisyksikön keskeinen tavoite, joka toteutuessaan olisi merkinnyt pitkäjänteistä lastensuojelun kehittämistä käytännön, opetuksen ja tutkimuksen suunnitelmallisella yhteistyöllä. Seuraavaksi tarkastellaan asiakasprosesseihin, rakenteelliseen lastensuojeluun sekä pysyvän kehittämisrakenteen luomiseen kohdistuneen kehittämistyön toteutusta ja keskeisiä tuloksia. Samalla arvioidaan, miten kehittämistyön työtavat ja rakenteet loivat edellytyksiä tavoitteiden toteuttamiselle. Kehittämistyön ja perustyön suhteen problemaattisuutta ja sen vaikutuksia kehittämistyön tuloksiin arvioidaan luvussa ASIAKASTYÖN PROSESSIT Asiakastyön prosesseja kehittämällä hankkeessa pyrittiin lastensuojelun kokonaisuuden systemaattiseen vahvistamiseen niin, että lastensuojelun asiakkaat saisivat laadukkaan palvelun. Tavoitteeksi asetettiin lastensuojelutyön sisältöjen ja menetelmien kehittäminen. Tavoitteet pyrittiin saavuttamaan teemallisten kehittämisryhmien ja lastensuojelutyön tukirakenteiden vahvistamisen kautta. Teemallisia kehittämisryhmiä perustettiin kuudelle lastensuojelutyön keskeiselle sisällölliselle osa-alueelle: lapsen ja vanhemman kanssa työskentely huostaanottoprosessin ja sijaishuollon aikana, läheisverkoston kartoittaminen ja sukulaissijoitus, jälkihuolto, perhetyö, dokumentaatio ja tiedontuotanto. Kullakin osa-alueella ryhmien työskentelyn tavoitteena oli työkäytäntöjen ja työn sisältöjen kehittäminen lastensuojelun asiakkuuden näkökulmasta. 4 Teemaryhmien työskentelyn myötä hankkeessa koostettiin neljä käytännönläheistä opasta (toimintaohjetta) lastensuojelun käytäntöjä, muun muassa huostaanottoprosessia, jäsentämään. Asiakastyön prosessien kehittämiseen pyrittiin lisäksi lastensuojelutyön tukirakenteita vahvistamalla. Toimenpiteinä tukirakenteet tarkoittivat kehittäjä-sosiaalityöntekijöiden 10

11 konsultaatiota, ohjausta ja työparityöskentelyn mahdollisuutta, kehittämisyksikön tarjoamia koulutuksia, seminaareja ja foorumeita sekä kunta- ja tiimikäyntejä. Myös edellä kuvatut teemalliset kehittämisryhmät toimivat työn tukirakenteina. Konsultaatiossa kehittäjä-sosiaalityöntekijät tarjosivat lastensuojelun työntekijöille mahdollisuuden Toiset silmät konsultaatioon. Asiakastapauksia oli mahdollista tarkastella toisen lastensuojelun ammattilaisen kanssa. Kyse saattoi olla kertaluonteisesta konsultaatiosta tai pidempikestoisesta asiakasprosessissa mukana olosta (konsulttina). Kyse saattoi lisäksi olla kehittäjä-sosiaalityöntekijän jalkautumisesta tiimiin/työyhteisöön reflektoimaan asiakastapausta konsultaation keinoin. Koulutusten ja seminaarien tavoitteena oli voimaan astuneen lastensuojelulain avaaminen sekä keskeisten lastensuojelun sisältöalueiden syventäminen. Koulutus- ja seminaaripäivien teemoina olivat muun muassa lapsen osallisuus, päätöksenteko lastensuojelussa, perhe ja läheisverkosto suunnitelmallisessa sosiaalityössä sekä dokumentointi. 5 Foorumien tavoitteena oli järjestää vuoropuheluareenoita käytännön, tutkimuksen ja kehittämistyön keskinäiseen käyttöön. Foorumeissa lastensuojelun käytännön toimijoita koottiin säännöllisesti yhteen yhteisille keskusteluareenoille. Lisäksi foorumeilla oli keskeinen merkitys kehittämisyksikön eri toimintojen koostamiseksi ja kehittämistyön arvioinnissa. Foorumeissa käytiin läpi voimaan astuneen lastensuojelulain muutoksia, tiedon ja tietämisen asemaa lastensuojelutyössä sekä perhetyön ja sosiaalityön yhteensovittamista lastensuojelutyössä. 6 Kunta- ja tiimikäyntien tarkoituksena oli auttaa kuntien lastensuojelun työntekijöitä ottamaan haltuunsa lapsilähtöisiä työskentelymenetelmiä ja työvälineitä. Esimerkkeinä mainittakoon elämänjana, verkostokartta ja sukupuu. Kunta- ja tiimikäyntien avulla pyrittiin siis vahvistamaan lapsilähtöisten menetelmien käyttöönottoa sekä lapsen osallisuutta asiakasprosesseissa. Kunta- ja tiimikäynnit mahdollistivat lastensuojelun työntekijöiden vertaistuen toteutumisen, kun osa käynneistä yhdistettiin useamman kunnan yhteiseksi kokoontumiseksi. Kunta- ja tiimikäyntien myötä hanke pyrki lisäksi varmistamaan sen, että kehittämistoiminta etenisi myös teemaryhmätyöskentelyn ulkopuolella. 4 Teemallisiin kehittämisryhmiin osallistuneiden määrät, ks. liite 2 5 Koulutuksiin ja seminaareihin osallistuneiden määrät, ks. liite 3 6 Foorumeihin osallistuneiden määrät, ks. liite 3 11

12 Lastensuojelun asiakastyön prosesseihin kohdistuvan kehittämistyön tulokset 1. Edellytysten luominen lastensuojelun osaamisen vahvistamiselle ja ylläpitämiselle 2. Edellytysten luominen käytännöstä nousevan kokemuksellisen tiedon ja tutkimuksellisen tiedon kohtaamiselle 3. Lastensuojelutyöntekijöiden työtä tukevat oppaat ja toimintaohjeet 7 Ohjeistus lastensuojelulain mukaisen jälkihuollon järjestämisestä ja työskentelystä Läheisverkoston kartoitus ja sukulaissijoitus opas työskentelyyn Dokumentoinnin tukimateriaali Lapsen ja vanhemman kanssa työskentely huostaanoton ja sijaishuollon aikana Perhekuntoutuksen laatukäsikirja (työyhteisön sisäiseen käyttöön) 4.2 RAKENTEELLINEN LASTENSUOJELUTYÖ Oulun seudun kuntien lastensuojelun suunnitelmien työstäminen avasi merkittävän mahdollisuuden rakenteellisen lastensuojelun kehittämiseen. Suunnitelmien valmistelu toteutettiin seudullisena työprosessina, jossa seudun yhdelletoista kunnalle tuotettiin 8 lastensuojelunlain edellyttämät lastensuojelun suunnitelmat. Valmisteluprosessin johtamisesta ja suunnitelmien kirjoittamisesta vastasi lastensuojelun kehittämisyksikkö yhteistyössä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikön kanssa. Kunnat olivat tiiviisti mukana valmistelussa nimeämiensä yhdyshenkilöiden ja poikkihallinnollisten työryhmien kautta. Valmisteluprosessi käynnistettiin vuoden 2009 helmikuussa ja suunnitelmat luovutettiin kunnille loka- marraskuussa. Lastensuojelun suunnitelma tarjoaa uutena lakiin perustuvana velvoitteena välineen lastensuojelun rakenteelliseen kehittämiseen kunnassa. Sen avulla on mahdollista luoda vakiintunut toimintatapa lastensuojelun suunnittelua, toteuttamista, arviointia ja kehittämistä varten. Lastensuojelun suunnitelmien sisällölliseksi lähtökohdaksi otettiin lain tarkoittama laaja tulkinta kunnan lastensuojelun tehtävistä. Sen mukaan kunnan on huolehdittava 1) kunnassa asuvien lasten kasvuolojen kehittämisestä sekä ongelmien vähentämisestä ja ehkäisemisestä, 2) lasten vanhempien ja muiden lasten kasvatuksesta huolehtivien tukemisesta sekä ehkäisevän lastensuojelun ja 3) lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun järjestämisestä. Lastensuojelun suunnitelman tiedon tarpeet poikkeavat sekä määrällisesti että laadullisesti aikaisemmista sektorikohtaisista suunnitelmakäytännöistä. Lain mukaan suunnitelman perustana tulee olla tiedot: 1) lasten ja nuorten kasvuoloista ja hyvinvoinnin tilasta, 2) lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista, 3) lastensuojelun tarpeesta kunnassa, 4) lastensuojeluun varattavista voimava- 7 Oppaat ja toimintaohjeet, ks. erillisliitteet www-sivuilla: tuotettua materiaalia 12

13 roista, 5) lastensuojelulain mukaisten tehtävien hoitamiseksi käytettävissä olevasta lastensuojelun palvelujärjestelmästä, 6) yhteisyön järjestämisestä eri viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä sekä 7) suunnitelman toteuttamisesta ja seurannasta. Valmisteluprosessissa luotiin ensimmäinen sovellus lastensuojelun suunnitelman tiedontuotannon toteuttamisesta (Kuvio 2). Tilastot Demografiset sosio-ekonomiset ja lastensuojelun indikaattorit (SotkaNet, Tilastokeskus) Toimintaympäristön analyysi ja muutos Palvelujen tuottajien asiantuntijanäkemykset Palvelukartoitus Fokusryhmäkeskustelut (2) Tilastollinen kuva kunnan lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä Väestöprofiilin kehitys Lapsiperheiden sosioekonomisten tekijöiden kehitys Lastensuojelutarpeen kehitys Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja ongelmien ehkäiseminen kunnassa Kuntakohtaisen aineiston perusteella tehty arviointi hyvinvointityön nykytilasta kunnassa Kehittämistarpeet: Lastensuojelun strategia, tavoitteet, toimenpiteet Jatkossa täydennettävät tiedonlähteet Asiakastietojärjestelmien tieto Puuttuva tieto Lasten, nuorten ja perheiden kokemukset hyvinvoinnista Kuvio 2. Lastensuojelun suunnitelman perustana oleva tieto (ideaalitilanne) Lastensuojelun suunnitelman merkitys rakenteellisen lastensuojelun näkökulmasta liittyy sen kaksoistehtävään. Suunnitelma toimii samanaikaisesti lastensuojelun strategisena suunnannäyttäjänä ja konkreettisena toimenpideohjelmana. Lastensuojelun strategian perusteet ja sisällöt johdettiin toimintaympäristön analyysistä sekä kehittämistarpeista, jotka nousivat esille lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen ja ongelmien ehkäisemisen nykytilan arvioinnissa. Kuntakohtaisten analyysien perusteella lastensuojelun kehittämistarpeet olivat Oulun seudulla hyvin samankaltaisia. Tältä pohjalta lastensuojelun strategian sisältöalueet (5) määriteltiin yleisellä tasolla samoiksi Oulun seudun kunnissa. Lastensuojelun strategialla ja sen toimeenpano-ohjelmalla on tarkoitus vastata lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin rakenteellisiin edellytyksiin sekä yksilötason vaikeutuneisiin elämäntilanteisiin. Lastensuojelun suunnitelmien strategisissa päämäärissä korostuu vahvasti rakenteellinen vaikuttaminen. Päämääränä on, että kunnan lastensuojelu - perustuu lasten ja perheiden hyvinvointia koskevaan tietoon ja osaamiseen. - vaikuttaa hyvinvoinnin edellytyksiin, - ehkäisee ongelmia, 8 Yhden kunnan suunnitelma valmistuu vuoden 2010 puolella. 13

14 - auttaa lasta ja perhettä sekä - on systemaattisesti seurattavaa ja arvioitavaa toimintaa ja palvelua. Strategian sisältöalueet kattavat tarkoituksellisesti koko lastensuojelun toiminta-alueen, josta kunta on vastuussa. Kunnan lastensuojelun strategiassa on kaksi tasoa, seudullinen ja kuntakohtainen. Kunta voi periaatteessa toteuttaa kaikki strategian sisältöalueet joko yksin tai toimia yhteistyössä seudun kuntien kanssa. Kunkin sisältöalueen tavoitteiden ja toimenpiteiden konkretisointi on kuitenkin kunnan tehtävänä ja vastuulla samoin kuin seudullisesta yhteistyöstä sopiminen. Erityisesti lastensuojelun tiedontuotantoa, osaamista sekä seuranta- ja arviointijärjestelmää koskevilla strategian sisältöalueilla tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä. Rakenteellisen lastensuojelutyön kehittämisen tulokset 1. Kehittämistyöllä tuotettiin lastensuojelun suunnitelmat vuosille Oulun seudun kunnille (10 vuonna 2009 ja 1 keväällä 2010). 2. Lastensuojelun suunnitelmien seudullinen ja kuntien sisällä tapahtunut valmisteluprosessi syvensi tietoisuutta lastensuojelun tehtävästä ja strategisesta merkityksestä kunnassa. 3. Lastensuojelun suunnitelmatyön myötä lastensuojelun kehittämisyksikön kehittämistyö laajeni rakenteelliselle tasolle, mikä antaa hyvät edellytykset kunnille jatkaa lastensuojelun kokonaisvaltaista kehittämistä. 4. Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu perustui analysoituun tietoon. Vaikka kansalaisilta kerättävää ja asiakastietojärjestelmien sisältämää tietoa ei ollut mahdollista saavuttaa resurssisyistä, loi näin toteutettu tiedontuotannon malli hyvän pohjan jatkokehittämiselle. 5. Kunnan lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen ja ongelmien ehkäisemisen arviointiin kehitettiin arviointimetodi, jota voi jatkossa käyttää sekä aineistojen pohjalta toteutettavaan ulkoiseen arviointiin tai kunnan sisällä toteutettavaan itsearviointiin. 6. Lastensuojelun seuranta- ja arviointijärjestelmän kehittäminen osana lastensuojelun suunnitelmia toteutetaan keväällä 2010 yhteistyössä seudun kuntien ja sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. Se tarjoaa puitteet rakenteellisen kehittämistyön jatkamiselle. 7. Rakenteellisen lastensuojelutyön kehittämisen kriittiseksi tekijäksi voi muodostua kuntien välisen yhteistyön hidastuminen, jonka seurauksena lastensuojelun suunnitelmien seudullisesti toteutettavien tavoitteiden toimeenpano ei lähde liikkeelle. 4.3 LASTENSUOJELUN PYSYVÄ KEHITTÄMISRAKENNE Kehittämisyksikön 9 keskeisenä tavoitteena oli pysyvän kehittämisrakenteen luominen. Kehittämistyön aikana hahmoteltiin varsin pitkälle idea ja rakenne, jossa käytäntöjen kehittämistä, opetusta ja tukimusta voidaan yhdistää ja kehittää yhteistyössä (Kuvio 3, Liite 4). Sen pohjalta käytiin substanssikohtaisia keskusteluja yhteistyön konkretisoimiseksi hankkeessa mukana olevien koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. Tavoitteena oli luoda toiminnallinen rakenne, jossa käytännön työstä nousevat kehittämis- ja 9 Pysyvän kehittämisrakenteen luominen oli kaikkien Sosiaalialan kansallisen kehittämishankkeen aikana käynnistettyjen kehittämisyksiköiden tavoitteena. 14

15 tutkimustarpeet olisivat suunnitelmallisen yhteistyön ja kumuloituvan tiedonmuodostuksen kohteena. Toiminnan avulla uskottiin päästävän eroon aiempaan kehittämistyöhön heikosti integroituvista pätkähankkeista. Yhteistyötä pysyvän kehittämisrakenteen luomiseksi tehtiin Lapin yliopiston ja Oulun seudun ammattikorkeakoulujen kanssa. Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen kanssa jäsennettiin sosiaalityön koulutusohjelman sisältöjä niin, että teoriaopetusta ja tutkimusopintoja olisi ollut mahdollista integroida lastensuojelun kehittämistyöhön. Yhteistyö Lapin yliopistoon toteutui lisäksi käytännön opetuksen opiskelupaikkojen järjestämisenä kehittämisyksikön toimintaan sekä pilottina Oulu ekskursio, jossa pieni ryhmä opiskelijoita orientoitui sosiaalityön eri toiminta-alueille ensimmäisenä opiskeluvuonna. Ekskursio liitettiin opiskelijoiden teoriaopintoihin ja ensimmäiseen tieteelliseen kirjoittamisen oppimistehtäviin. Niin ikään kehittäjä-sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön kehittämispäällikkö olivat asiantuntijoina sosiaalityöntekijöiden opetuksessa. Pysyvän kehittämisrakenteen valmistelu keskeytyi, koska valtakunnan tasolla ei enää jatkettu kehittämisyksiköiden toimintaa. Tehty kehittämistyö sosiaalityön osalta jäi näin odottamaan uusia valtakunnallisia linjauksia ja alueellisia aloitteita. Myös Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa työstettiin yhteistyötä opetuksen ja opinnäytetöiden integroimiseksi käytännön työn kehittämisen. Yhteistyö sai varsin pian konkreettisia muotoja. Kymmenkunta sosionomi(amk) opiskelijaa ja pari opettajaa osallistui Perhetyön kehittämisen teemaryhmään yhdessä kentän ammattilaisten kanssa. Teemaryhmän aiheiden ympäriltä valmistuu useita opinnäytetöitä. Mukana kehittämistyössä oli myös muutamia ylemmän amk -tutkinnon opiskelijoita opinnäytetöineen. Käytännön perhetyöntekijät toimivat asiantuntijoina sosionomien opetuksessa samoin kuin kehittäjä-sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön kehittämispäällikkö. Samansuuntaista, mutta pienimuotoisempaa yhteistyötä perhetyöhön liittyen oli myös Diakonian Pohjoisen ammattikorkeakoulun kanssa. Pysyvän kehittämis-, opetus- ja tutkimustoiminnan rakenteen luominen jäi lopulta kesken, koska valtakunnallisia kehittämistoiminnan linjauksia muutettiin kesken hankkeen toimintakauden. Lastensuojelun kehittäminen kanavoitiin Oulun seudulla syksyn 2008 jälkeen KASTE -ohjelmasta rahoituksensa saaneeseen Tukeva -hankkeeseen. Lastensuojelun pysyvän kehittämisrakenteen valmistelun "tulokset" 1. Vaikka kehittämisyksiköistä ei muodostunut pysyviä kehittämisrakenteita, käytäntöjen kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyön sisällöllinen ja rakenteellinen pohdinta ja valmistelu tuskin ovat menneet hukkaan. On ajan kysymys, missä vaiheessa ja miten keskeisten toimijoiden intressit kohtaavat. Tällä hetkellä sosiaalityön- 15

16 tekijöiden ja sosionomien (AMK) koulutukset ovat liian kaukana käytännöstä. Toisaalta nykyisten sosiaalialan käytäntöjen välimatka teoriaan ja aktiiviseen tiedonmuodostukseen on ohentunut työn katkelmallisuuden ja työntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi. Lisäksi kehittämisyksiköiden jälkeinen hanketoiminta ei näytä tuovan ratkaisua pitkäjänteiseen ja tutkimukselliseen tietoon perustuvaan kehittämistyöhön. 2. Lastensuojelun suunnitelmien yhtenä jatkotoimenpiteenä nousee esille verkostomaisten yhteistyörakenteiden luominen käytännön kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen toteuttamiseksi Oulun seudulla. (ks luku 6.) 16

17 5 KEHITTÄMISYKSIKÖN TOIMMINNAN JA TULOSTEN ARVIOINTIA 5.1 KEHITTÄMISYKSIKÖN TOIMINNAN SISÄISTÄ ARVIOINTIA Kehittämisyksikön hanketyöntekijöiden oman arvioinnin mukaan kehittämisyksikön toiminnassa onnistuttiin: - lastensuojelun kokonaisuuden jäsentämisessä konkreettisiksi kehittämisen kohdealueiksi ja kehittämistavoitteiksi, joista teemaryhmissä työstetyt asiakastyön prosessit ja lastensuojelun suunnitelmien valmisteluprosessi nousivat keskeisimmiksi - kehittämisen kohdealueiden, tavoitteiden ja kehittämistoimenpiteiden integroimisessa toisiinsa kohtuullisella tavalla (ks. myös Kehittämistyössä jäi liian vähälle huomiolle) - käytännön ja teorian näkökulmien yhdistämisessä kehittämistyössä, joskin kehittämisalueiden laajuudesta ja syvällisyydestä johtuen se jäi liian ohueksi - alkuideoiden hahmottamisessa käytännön, koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyön rakenteista ja sisällöistä - tietoisuuden heräämisessä lastensuojelun tehtävän laajuudesta kunnissa muidenkin toimijoiden kuin sosiaalitoimen keskuudessa, mikä näkyi poikkihallinnollisten työryhmien työskentelyssä kuntien lastensuojelun suunnitelmien valmistelussa - uuden lastensuojelulain hengen ja vaatimusten kesyttämisessä osaksi arjen työtä: uuden lain edellyttämien menettelytapojen huomioon ottaminen työkäytännöissä, kuten lapsen osallisuuden vahvistaminen, asiakassuunnitelmat ja dokumentointi, läheisverkoston kanssa työskentely sekä lastensuojelun suunnitelmallisuuden vahvistaminen (lastensuojelun suunnitelmat) - hanketoimijoiden verkostoitumisessa ja kollegiaalisten osaamisverkostojen synnyttämisessä seudulla - lastenkotien ja perhekuntoutuksen henkilökunnan mukaan saamisessa kehittämistyöhön Kehittämistyössä jäi liian vähälle huomiolle: (johtuen tehdyistä valinnoista) - esimiesten roolin ja aseman konkretisointi kehittämistyössä, minkä seurauksena kehittämistyön prosessien ja tulosten siirtyminen perustyöhön jäi puutteelliseksi - kehittämistyön etenemisen varmistaminen myös teemaryhmätyöskentelyn ulkopuolella, esimerkiksi kunta- ja tiimikäynneillä ajallisten mahdollisuuksien rajoissa - konsultatiivisen tuen ja työparityöskentelyn vieminen kuntien ja tiimien arkeen - henkilöstön vaihtuvuus ja sen vaikutukset kehittämistyöhön vai ovatko henkilöstö- ja organisointikysymykset ylipäänsä hankkeen ratkaistavissa - edellytysten luominen lastensuojelun asiakasperheiden suoralle osallistumiselle kehittämistyöhön - kehittämistyön eri kohteiden ja prosessien nivominen kokonaisuudeksi paremmin; sama koskee kehittämistyötä läpäisevien tavoitteiden ja teemaryhmien työskentelyn integroimista toisiinsa - kehittämistyön itsearvioinnin toteuttaminen kehittämistyön aikana - tiedottaminen ja tiedon jakaminen kotisivujen kautta Kehittämisyksikkö ei saavuttanut tavoitteitaan: - pysyvien kehittämis-, osaamis- ja tutkimusrakenteiden luomisessa johtuen valtakunnallista ratkaisuista - seudullisten lastensuojelun palvelujen kehittämisessä, mikä johtui seudulla käynnissä olevista lukuisista kuntaliitos- ja yhteistoimintaselvityksistä Kehittämistyön suurimmaksi puutteeksi koettiin esimiesten ulkopuolisuus hankkeessa. Kehittämistyön ja perustyön ja integrointi jäi liikaa yksittäisten rivityöntekijöiden varaan. 17

18 Esimiesten mukanaolo teemaryhmissä ja sovittu keskinäinen työnjako olisi pitänyt tiedostaa heti hankkeen alussa, kun kehittämisen kohteita jäsennettiin ja kehittämistyötä organisoitiin. Esimiesten ulkopuolisuus vaikeutti tavoitteiden toteuttamista ja kehittämistyön ja perustyön nivomista toisiinsa. Esimiesten rooli kehittämistyössä on nähtävä yleisenä kehittämistyön ja perustyön johtamisen rajapintaan liittyvänä kysymyksenä. Kehittäjien tehtävänä on vetää kehittämistyön prosesseja, jossa yhdistyy kehitettävän toiminnan eli lastensuojelun ja kehittämistyön substanssiosaamiset. Perustyön esimiehen tehtävänä on johtaa lastensuojelun työprosesseja ja kehittämistyön prosessien integroimista osaksi perustyötä. Jotta tällainen kehittämistyön jaettu johtajuus olisi mahdollistunut kehittämisyksikön toiminnassa, olisi se edellyttänyt esimiesten roolin sekä yhteisen rajapinnan tarkastelua hankkeen alussa. Toisaalta esimiesten rooli liittyy kehittämistyön lähestymistapaa koskevaan valintaan: Kumpi, horisontaalinen (kunnan / työyhteisön rajojen ylittävä) vai vertikaalinen kunnan / työyhteisön sisäinen) kehittämistyön organisointi tuottaa paremman tuloksen kehittämistyön ja perustyön integroinnissa toisiinsa. Tulosten juurtumisen kannalta jälkimmäinen on ilman muuta tehokkaampi, koska siinä esimiesten rooli voidaan määritellä selkeämmäksi kuin horisontaalisessa rakenteessa. Vastaavasti uusien ajatusten ja vuorovaikutuksen kannalta kunta- ja työyhteisörajat ylittävä rakenne on parempi vaihtoehto. Miten yhdistää nämä kaksi rakennetta käytännössä - siinä on varmaankin laajojen hankkeiden yleinen haaste. Kysymykset palautuvat myös kehittämistulosten juurruttamisen mahdollisuuksiin. 5.2 KEHITTÄMISYKSIKÖN ULKOINEN ARVIOINTI Hankkeen ulkoisesta arvioinnista vastasi Lapin sosiaalityön laitos. Ulkoinen arviointi toteutettiin syksyllä Arvioinnin lähtökohtana olivat kehittämisyksikön toiminnalleen asettamat tavoitteet sekä yleisesti kehittämisyksiköille asetetut tavoitteet. Keskeiseksi arviointitehtäväksi määriteltiin kehittämisyksikön substanssin hahmottaminen eri ulottuvuuksineen. Arvioinnissa oli kyse tuloksellisuusarvioinnista sekä työprosessin kehittämiseen ja uusien näkemysten ja ratkaisujen tuottamisen arvioinnista. 10 Ulkoisessa arvioinnissa arvioinnin kohteena olivat kehittämisyksikölle asetettujen kriteerien onnistuminen, kehittämisyksikön yleinen merkitys ja vaikutukset lastensuojelupalveluihin sekä kokemukset yksikön kehittämistoimintaan osallistumisesta. 10 Pahtakari 2009, s. 4 18

19 Arvioinnissa todettiin, että lastensuojelun kehittämisyksikön toiminnalle oli ollut yhteistä muiden kehittämisyksikköjen 11 toimintaan verrattuna erilaisten foorumien ja koulutustilaisuuksien järjestäminen. Yhteisiä toimintamuotoja olivat olleet myös erilaiset teema- ja kehittämisryhmät. Eroja oli ollut ryhmien kokoonpanoissa ja toiminnan sisällöissä sekä siinä, että Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikkö -hankkeessa järjestötaso oli ollut toiminnassa aktiivisemmin mukana. Kehittämis- ja tutkimustoiminnan yhteen nivominen oli puolestaan ollut vähäisempää. Asiakaskohderyhmän hyvinvoinnin edistäminen ja osallisuus oli Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikössä ollut pääsääntöisesti välillistä kehittämisen välittömän kohteen painotuttua työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. 12 Kehittämisyksikön toimintaa arvioitiin Kehittämisyksiköiden työryhmän laatimien Sosiaalialan kehittämisyksiköiden kriteerien kautta. Kriteerit ovat rakenteellisia, alueellisia ja toiminnallisia. Arvioinnissa todettiin, että kehittämisyksikön toiminnan verkostoitumisen voi katsoa onnistuneen. Erityisen mielekkääksi vastaajat olivat kokeneet yhteistyön eri kuntien työntekijöiden kesken, järjestötoimijoiden kanssa ja konsultaation yhteydessä tapahtuvan työntekijöiden kahdenkeskisen työskentelyn. Verkostoitumisen yhteydessä kritiikki kohdistui eri ammattialojen (esim. päihdetyö ja koulutoimi) ja hierarkkisten suhteiden (johto-työntekijä) ylittävän yhteistyön vähäisyyteen. Verkostoituminen oli kehittämisyksikön selkeästi parhaiten tunnettu osa-alue rakenteellisia kriteerejä tarkasteltaessa. 13 Alueellisia kriteerejä tarkasteltaessa tyytyväisyys kohdistui alueellisen tiedon jakoon sekä alueellisten/seudullisten asiakasprosessien kehittämiseen. Tyytymättömyyttä oli puolestaan kuntien yhteisen toiminnan konkreettisuudessa sekä keskeisten toimijoiden osallisuudessa. 14 Toiminnalliset kriteerit toteutuivat arvioinnin mukaan parhaiten, varsinkin työn kehittäminen ja koulutus. Kehittämisyksikkö oli erityisesti onnistunut tukemaan työntekijöiden osaamista tiedon avulla sekä työn kehittämistä tukemalla. 15 Pysyvän tutkimus- ja kehittämisrakenteen toteuttamiseen ei lastensuojelun kehittämisyksikköhankkeenkaan osalta päästy, koska rahoitus ei toteutunut. Arvioitsijan mukaan hankkeen lyhyenä toiminta-aikana (reilut kaksi vuotta) oli kuitenkin onnistuttu luomaan toimintakäytäntöjä ja verkostoja, jotka onnistuivat vastaamaan lastensuojelun työntekijöiden työn kehittämisen tarpeisiin. Varsinkin pienten kuntien osalta hanke oli 11 Arvioinnissa Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön toimintaa ja tuloksia verrattiin Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön (Varhiksen) ja Pohjois-Pohjanmaan ikääntyvien palveluyksikön (Pippurian) toimintaan ja tuloksiin. Ks. Pahtakari 2009, s Pahtakari 2009, s Pahtakari 2009, s Pahtakari 2009, s Pahtakari 2009, s

20 ollut kehittämistyön edellytys. Hanke toimi parhaiten luomalla kehittämis-, koulutus- ja yhteistyöfoorumeja. Tutkimukselliset tavoitteet toteutuivat heikommin. 16 Kehittämisen haasteiksi arvioitsija nosti lastensuojeluasiakkaiden osallisuuden varmistamisen kehittämisen eri vaiheissa, kehittämistoiminnan asiakaslähtöisyyden sekä lasten ja perheiden osallisuuden jatkuvuuden varmistamisen koko kehittämistyön ajan. Lisäksi haasteiksi nousivat työyhteisö ja työn kehittämisen mahdollisuudet, muun muassa johdon rooli, arjen työnteon ja kehittämistyön yhteensovittaminen sekä kehittämisen pitkäjänteisyyden ja tiedollisen perustan turvaaminen Pahtakari 2009, s Pahtakari 2009, s

21 6 LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISTYÖN TULEVAISUUS OULUN SEUDULLA Oulun seudun lastensuojelun kehittämisyksikön toiminta ajoittui murroskohtaan, jossa on selvitetty tulevien kunta- ja palvelurakenteiden vaihtoehtoja. Lastensuojelun järjestämisen ja kehittämisen näkökulmasta käynnissä olevalla rakenteellisella murroksella on merkitystä. Lastensuojelun ilmiöt ja tarpeet ylittävät kuntarajat sekä yhden kunnan tai yhteistoiminta-alueen voimavarat. Oulun seutua valtakunnallisesti profiloiva lapsiväestön määrän erittäin voimakas kasvu lisääntyvine palvelutarpeineen lähes kaikissa seudun kunnissa, lastensuojelun henkilöstön saatavuus, pätevyys, pysyvyys ja osaaminen sekä ajantasaiseen tietoon perustuva lastensuojelun kehittäminen ovat haasteita kaikille seudun kunnille. Seudullisen yhteistyön välttämättömyys lastensuojelussa tulisikin nähdä erityisenä kysymyksenä suhteessa Oulun seudun kunta- ja palvelurakenteita koskeviin lähiajan ratkaisuihin. 18 Lastensuojelun kehittämisessä ei ole syytä jäädä odottamaan yhteistoiminta-alueita koskevia perusratkaisuja, joiden jälkeen konkretisoituvat myös lastensuojelupalvelujen järjestäminen seudulla. Kunnat voivat jatkaa voimavarojensa yhdistämistä kehittämistyön alueella. Kehittämisyksikön valmistelemissa kuntien lastensuojelun suunnitelmissa kuntakohtaisuus ja seudullisuus muodostavat sisällöllisesti hedelmällisen, toisiinsa integroituvan kokonaisuuden. Tämä kaksitasoisuus näkyy myös lopullisissa kuntien lastensuojelun suunnitelmissa. Erityisesti lastensuojelun osaamisen kehittämistä, tiedontuotantoa sekä seuranta- ja arviointijärjestelmää koskevat tavoitteet edellyttävät laajaa kuntien välistä yhteistyötä. Lastensuojelun suunnitelmissa todetaan, että kuntien yhteistyön näkökulmasta suunnitelmat on mahdollista nähdä lastensuojelun seudullisena kehittämisohjelmana. Se tukisi kuntien lastensuojelun suunnitelmien käytäntöön viemistä ja sitä kautta lastensuojelun kokonaisvaltaista kehittämistä. Erityisesti tämä koskee niitä lastensuojelun strategian sisältöalueita, joita kunnat eivät pysty yksin toteuttamaan. Lastensuojelun kehittämisyksikön loppuraportin voi perustellusti päättää tulevaisuuskuvaan, joka on realisoitavissa toimeenpanemalla seuraavat lastensuojelun suunnitelmien suositukset seudullisesti toteutettavista tavoitteista Yhteistyössä Oulun seudun kuntien ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa valmistellaan Oulun seudun lastensuojelun kehittämisohjelma, jonka sisällön muodostavat lastensuojelun suunnitelmissa määritellyt seudullisesti toteutettavat sisältöalueet: 18 Oulun seudun kuntien lastensuojelun suunnitelmat vuosille emt 21

22 Seudullisen tiedontuotannon järjestelmän luominen: a) tilastollisen tiedon, b) kansalaisilta koottavan tiedon, c) palveluntuottajan tiedon ja d) asiakastietojärjestelmien tiedon yhdistäminen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia koskevan kokonaiskuvan luomiseksi ja tiedon hyödyntämiseksi Lasten ja nuorten kasvuolosuhteisiin vaikuttaminen: a) Lapsinäkökulman huomioon ottaminen maankäytön, asuinalueiden, rakennusten ja kasvuympäristöjen suunnittelussa sekä palvelujen järjestämisessä, b) Lapsivaikutusten arvioinnin kehittäminen ja c) Lasten, nuorten ja vanhempien osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen Ehkäisevän lastensuojelun kehittäminen: a) Käsitteellinen, sisällöllinen ja menetelmällinen vahvistaminen, yhteisten toimintamallien jäsentäminen ja painopisteen siirtäminen ehkäisevään työhön, b) Vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä ja c) Toimintamallien luominen erityisen tuen tarpeen tunnistamiseksi ja järjestämiseksi Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun kehittäminen: a) Lastensuojelun tarpeiden tunnistamisen kehittäminen, b) Lastensuojelun sisällöllinen kehittäminen lastensuojelulain hengen mukaisesti ja c) Lastensuojelun tehtävärakenteiden uudistaminen Osaamisen ja työn tukirakenteiden kehittäminen Lastensuojelun seuranta- ja arviointijärjestelmän luominen (osana tiedontuotantoa) 2. Selvitetään mahdollisuudet liittää lastensuojelun kehittämisohjelman toteuttaminen osaksi Oulun seudun lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa/ohjelmatyötä (TUKEVA) 3. Lastensuojelun kehittämisohjelman tavoitteiden toteuttamisessa käytetään muun muassa seuraavia keinoja / menetelmiä ja rakenteita: Tutkimus: erityisesti lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia koskevassa tiedontuotannossa sekä lastensuojelun seurannassa ja arvioinnissa Koulutus- ja kehittämisprosessit: esimerkiksi lapsinäkökulman huomioon ottamisessa ja lapsivaikutusten arvioinnissa Käytännön kehittämisen, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyö, jota varten luodaan Oulun seudun kuntien, Oulun seudun ammattikorkeakoulun, Lapin yliopiston, Oulun Yliopiston ja Posken kanssa verkostomaiset yhteistyörakenteet. Yhteistyön toiminta-aluetta ovat toisaalta osaamisen kehittäminen (rakenteellinen, ehkäisevä ja lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu) ja toisaalta koko lastensuojelun kehittämisohjelma erityisesti lastensuojelua koskevan tiedonmuodostuksen näkökulmasta. Lastensuojelun kehittämisohjelma olisi yksi verkostomaisen yhteistyörakenteen toimintalinja. Muita sisällöllisiä alueita voidaan luoda tarpeen mukaan esimerkiksi vanhustyöhön ja aikuissosiaalityöhön. 4. Lastensuojelun kehittämisohjelma ajoitetaan ensimmäisessä vaiheessa kuntien lastensuojelun suunnitelmien vuosille Kehittämisohjelman rahoitusvaihtoehtoina selvitetään KASTE -ohjelma ja erityisesti mahdollisuudet yhdistää lastensuojelun kehittämisohjelma osaksi muita Oulun seudun / Pohjois-Suomen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin liittyviä hankkeista. Lisäksi selvitetään Oulun seudun kuntien kiinnostus ja rahoitusmahdollisuudet. 22

23 LIITTEET LIITE 1. LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ -HANKKEEN OHJAUSRYHMÄ Kokoonpano: Olli Sirkka-Liisa (pj.), Oulun kaupunki Pirilä-Karlström Sisko (vpj.), Oulun kaupunki Huhanantti Leena, MLL (varajäsen Sutela Arja, Oulun ensi- ja turvakoti) Simojoki Kristiina, Oulun yliopisto (varajäsen Luoma-aho Pirjo, Oulun yliopisto) Karppinen Anne, PeLa ry Simojoki Anne-Maria, Oulun kaupunki Mustakangas-Mäkelä Anne, STKL Palsinajärvi-Äikäs Eija, Oulun kaupunki Heikkinen Arja, Oulun kaupunki Tuovinen-Kakko Tarja, DIAK (varajäsen Weissenfelt Kerttu, DIAK) Valkama Eeva-Maarit, Kempeleen kunta (varajäsen Maija-Leena Lehto, Oulunsalon kunta) Honkakoski Arja, (esittelijä/sihteeri), POSKE Kivistö- Pyhtilä Tuula, kehittäjä-sosiaalityöntekijä, saakka Makkonen Mirva, kehittäjä-sosiaalityöntekijä, saakka Kylmäluoma Anna, tutkija, Poske, ja Kokoontumiset: Vuosi Päivämäärä , ja , 10.6., 31.8., ja

24 LIITE 2. LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖ HANKKEEN TEEMARYHMÄT Teemaryhmä Osallistujat Lapsen ja vanhemman kanssa työskentely huostaanottoprosessin ja sijoituksen aikana 6-14 Läheisverkoston kartoittaminen ja sukulaissijoitus 11 Jälkihuolto 8-13 Perhetyö Dokumentointi? Tiedontuotanto

25 LIITE 3. LASTENSUOJELUN KEHITTÄMISYKSIKKÖHANKKEEN JÄRJESTÄMÄT KOULUTUK- SET, SEMINAARIT JA FOORUMIT SEKÄ LASTENSUOJELUN SUUNNITELMIEN VALMISTELUPROSESSIIN LIITTYVÄT TYÖKOKOUKSET Ajankohta Koulutus Osallistujat ja , 7.5 ja x 24 henkilöä vuonna Läheisneuvonpitokoulutus (yhteistyössä Lassehankkeen kanssa) Lastensuojelutarpeen selvitys ja arviointi (yhteistyössä Lasse-hankkeen kanssa) Sukulaissijaisvanhemmuus perhekohtainen työskentelymalli sijaisvanhemmaksi haluavien valmennukseen ja valintaan Ero lapsiperheessä miten voin tukea lasta ja vanhempia? Ajankohta Seminaari Osallistujat Lastensuojelulaki sosiaalityön arjessa -seminaari 53 (yhteistyössä Lasse-hankkeen kanssa) Lastensuojelulaki lastensuojelutyön arjessa - 53 seminaari (yhteistyössä Lasse-hankkeen kanssa) Osaaminen lastensuojelussa - päätösseminaari 45 Ajankohta Foorumi Osallistujat Aloitusfoorumi ½ pv Järjestöt kehittämisyksikön toiminnassa n ½ pv Esimiesten rooli ja tehtävät kehittämistyön integroinnissa perustyöhön ½ pv Esimiestyö kehittämisessä Syytettynä, syyttäjänä vai suojelijana? Lastensuojeluasiat hallinto-oikeudessa Miten lapsi tulee autetuksi? Lapsilähtöisyyden vahvistaminen lastensuojelussa Kehittämistyötä näkyväksi teemaryhmätyöskentelyn avaaminen Perhetyön ja sosiaalityön yhteistyön kehittäminen lastensuojelussa Palveluita perheen arkeen vai järjestelmälle? näkökulmia asiakaslähtöisyyteen Lastensuojelun jälkihuolto oikeus, velvoite vai riittävää tukea?

26 Ajankohta Työkokous Osallistujat ½ pv Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu/ Yhteys lapsi- ja nuorisopoliittiseen ohjelmatyöhön Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu 1. työkokous Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu 1.työkokous Jotka eivät päässeet 6.2) Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu 2. työkokous Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu 3. työkokous Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu 4. työkokous Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu 5. työkokous Lastensuojelun suunnitelmien valmistelu 6. työkokous 25 1o

27 LIITE 4 Sosiaalialan kehittämisyksiköt käytännön, opetuksen ja tutkimuksen kehittämisen areenoina Kehittämisyksiköt ovat alansa asiantuntijoita (yhteisöjä tai verkostoja) alueellaan muodostaen kunnille kehittämis-, opetus- ja tutkimustoiminnan pysyvän rakenteen. Toimijoina ovat kunnat, kuntayhtymät ja järjestöt sekä oppilaitokset ja tutkimusorganisaatiot. Toiminnan tavoitteena on kunkin substanssialueen käytäntöjen kehittäminen vahvistamalla osaamista ja uudistamalla toiminnan rakenteita. Kehittämistavoitteiden konkretisointi yksilöidyt kehittämiskohteet ja toimet systemaattinen kehittämisohjelma kehittämisteemat Kehittämisyksiköt (Pohjois-Suomi): Lastensuojelu (P-P) Sosiaalityö (L) Varhaiskasvatus (P-P) Pippuria (P-P) (Seniori- ja vanhustyö (L) Vammaispalvelut (P-S) Päihdetyö (P-S) Tehtävät: 1. Osaamisen vahvistaminen: käytännön kehittämistyön, tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutuksen luominen kullakin substanssialueella 2. Palvelujen kehittäminen 3. Pysyvän kehittämisrakenteen luominen kumuloituva tiedonmuodostus ja kehittäminen Kehittämistä tukeva tutkimus ja tiedonmuodostus tiedontuotanto- ja tutkimustarpeet tutkimusohjelma tutkimusteemat Käytännön, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyön areenalla: käytännön, kehittämistyön, oppimisen ja tutkimuksen vuorovaikutus palvelujen sisällöllisessä ja rakenteellisessa kehittämisessä: käytäntö - teoria - tutkimus tiedonmuodostus kehittäminen - käytännön opetuksen, opinnäytetöiden ja tutkimusten ohjauksen kehittämisen uusi konteksti - kehittämistoiminnan arviointi kehittämistyön osaamisen kehittäminen Oppilaitokset: Lapin ja Oulun yliopistot Oulun seudun ammattikorkeakoulut Käytännön opetuksen integrointi kehittämisyksikön kehittämisohjelmaan Sosiaali- ja terveyspalvelujen käytännön edustajat - asiakastyön vaikuttavuuden parantaminen - palvelujen ja palvelurakenteiden kehittäminen - kehittämistoiminnan ja perustyön integrointi Tutkimustoiminta: Eritasoisten opinnäytetöiden ja tutkimusten integrointi kehittämisyksikön tutkimusohjelmaan temaattiset tutkimusryhmät Järjestöjen toimijat Kansalaisnäkökulma, vapaaehtoistyö, palvelutuotanto, ehkäisevä työ Toimijat fokusoivat osan ydintehtävästään kehittämiseen suuntautuneesti yhdistäen omat intressit kehittämisyksikön sisällölliseen ja rakenteelliseen kehittämistyöhön Kuvio 3. Idea lastensuojelun pysyvän kehittämisrakenteen sisällöstä, toiminnasta ja toimijoista 27