VALIOKUNTAEHDOTUS. Valiokuntaehdotus kulttuuriuudistuksen seurannasta. Pohjoismaiden neuvosto. 1. Valiokunnan ehdotus

Transkriptio

1 VALIOKUNTAEHDOTUS Valiokuntaehdotus kulttuuriuudistuksen seurannasta 1. Valiokunnan ehdotus ehdottaa, että suosittaa Pohjoismaiden ministerineuvostolle, että se lisää erikseen vapaaehtois- ja harrastajasektorin panostukset ja toiminnot itsenäiseksi panostusalueeksi, jolla on oma budjetti Pohjoismaiden ministerineuvoston tulevassa strategiassa ja vuosien toimintasuunnitelmassa. että se takaa kulttuuriyhteistyön jatkuvuuden ja tasapainon niin, että myös toistuville projekteille kuten teatteripäiville ja festivaaleille tai vakiintuneille kulttuurilaitoksille voidaan myöntää tukea yli kolme kertaa peräkkäin. että se yksinkertaistaa hakuprosesseja sekä tutkii, voidaanko Pohjoismaisen kulttuuripisteen ja kulttuurirahaston tukiohjelmia koordinoida niin, että vältetään kaksinkertaisesta asiantuntijatyöstä aiheutuvia kuluja ja hakemusten kaksinkertaista hallinnointia. että Pohjoismaiden suhteellisen vähäisillä kulttuurin avustusrahoilla todella edistetään pohjoismaisesti laajaa kulttuuriyhteistyötä niin, että painotetaan ennen kaikkea selvää pohjoismaista ulottuvuutta ja laajuutta projekteissa, joille myönnetään tukea Pohjoismaiden ministerineuvoston ohjelmien kautta. että Pohjoismaiden taide- ja kulttuurielämä olisi pysyvämmin edustettuna Pohjoismaisessa kulttuurifoorumissa paremman jatkuvuuden mahdollistamiseksi foorumista toiseen. Esimerkiksi neljäs- tai kolmasosa kulttuurifoorumin osallistujista voisi olla pysyviä osallistujia, ja aihekohtaisesti kutsuttavia osallistujia voitaisiin kutsua saman verran.

2 Edustajia voidaan esimerkiksi nimetä 3 4 vuodeksi Pohjoismaiden taideneuvostosta ja muualta. että projektituen jaossa tulee olla selkeä jaottelu toisaalta virkamiestason ja projektisihteeristöjen ja toisaalta asiantuntijoiden kulttuurisen ja riippumattoman asiantuntemuksen ja arvioinnin välillä. Nämä kaksi osapuolta tulee pitää erillään niin, että riippumattomuusperiaate säilyy. että se käy läpi ja sopeuttaa asiantuntijaryhmät ja niiden toimintavapaudet tavoitteena varmistaa ryhmien riippumattomuus ja taiteellinen, syvä ja laaja kokoonpano ja asiantuntemus sekä avoimempi asiantuntijoiden valintaprosessi. että Pohjoismainen kulttuuriyhteistyö perustuu suurelta osin epävirallisiin verkostoihin, joita on muodostunut ajan myötä, mikä on erityisen merkittävää pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden kannalta tulevaisuudessakin. Pohjoismaiden ministerineuvoston tukiohjelmissa tulee entistä enemmän tukea näiden verkostojen toimintaa kehittämällä ja näkyvöittämällä niitä ennemmin kuin panostamalla uusiin verkostoihin. 2. Taustaa Hallitukset uudistivat pohjoismaista kulttuuriyhteistyötä laajalti kaksi vuotta sitten, ja haluaa nyt selvittää, onko uudistus vaikuttanut tarkoituksenmukaisesti. Uudistuksella oli laaja merkitys koko pohjoismaisen kulttuurimaiseman kannalta, ja on oleellista kiinnittää huomiota tekijöihin, joita on muutettava ja sopeutettava. Festivaalien ja kulttuuripäivien muodossa toteutettavan vakiintuneen ja toimivan pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön, erityisesti toistuvien projektien haku- ja tukimahdollisuudet ovat heikentyneet pohjoismaisessa yhteistyössä. Tämä voi johtaa taiteilijoiden ja kulttuurielämän aseman heikentymiseen pohjoismaisessa yhteistyössä, mikä voi vaikuttaa myös on ja Pohjoismaiden ministerineuvostoon, mikäli kansalaisten osallisuus ja tuki häviävät vähitellen eli pohjoismaisen yhteistyön pohja on vaarassa murentua alhaaltapäin. Kulttuurielämä tarvitsee ennen kaikkea jatkuvuutta ja pitkänäköistä suunnittelua, eikä pelkästään projektikeskeisyyttä ja uuden ajattelua. Taide on itsessään uutta luovaa ja innovatiivista. Sillä on itseisarvo, ja sen takia ei ole tarpeellista laatia yksityiskohtaisia ohjelmia, jotka ohjaavat taidetta tiettyjä painopisteitä kuten innovaatiota ja uuden luomista kohti. Projektikeskeisyys lisää toimijoiden välistä kilpailua, mikä voi hajaannuttaa kulttuuritoimijoita, joiden tulisi sen sijaan tehdä yhteistyötä luoden kasvupohjaa, verkostoja, synergiaa ja lisäarvoa. Kaiken kaikkiaan tämä voi merkitä sitä, ettei kulttuuripolitiikan yleinen kehitys pääse juurtumaan pohjoismaiseen kulttuurimaisemaan. Jatkuvuutta tarvitaan, jotta kulttuurityön sisältöä voidaan kehittää ilman puitteiden jatkuvaa muuttamista. Tapahtumalla tai festivaalilla voi esimerkiksi olla sama nimi joka vuosi, esimerkiksi Pohjoismaiset teatteripäivät, mutta näyttämö, isäntämaa, yleisö ja taiteilijat vaihtuvat joka vuosi. Kaikkea ei voi järjestää lyhyinä projekteina. Konseptien ja tuotemerkkien rakentaminen vie aikaa eikä ole tarkoituksenmukaista keksiä itseään koko ajan uudelleen. Toistuviin projekteihin on voitava saada tukea. Globalisaatio tuo mukanaan jännittäviä mahdollisuuksia etenkin kulttuurialalla. Globalisaatio on merkinnyt uutta voimaa ja näkyvyyttä pohjoismaiselle yhteistyölle. Myös pääministerit ovat kiinnittäneet entistä enemmän huomiota pohjoismaiseen yhteistyöhön. Puhutaan pohjoismaisen yhteistyön renessanssista. Perinteisesti yhteistyön vahvuutena ja perustana on ollut kansalaisten demokraattinen kulttuuriyhteistyö. sivu 2 / 2

3 3. Lausunnot Vuonna 2007 toteutettu Pohjoismaiden kulttuuriuudistus oli keskustelun aiheena, kun n kulttuuri- ja piti julkisen kuulemistilaisuuden (noin 130 osallistujaa) Kööpenhaminassa huhtikuussa. Keskustelussa nousi keskeisimpänä esiin toive vuoropuhelusta ja kansalaisten osallistamisesta. Sekä ammatti- että amatööritaiteilijat osallistuivat keskusteluun uudistuksen tärkeimmistä kohdista. Kuulemistilaisuudessa sai käsityksen siitä, mitä mieltä pohjoismaiset kulttuuritoimijat ovat kulttuurialan käynnissä olevista uudistuksista. Kuulemistilaisuudessa laadittiin 13 konkreettista suositusta (ks. ehdotuksen liite). 4. Valiokunnan näkemykset Valiokunnan mukaan kiinteitä varoja on yleisesti siirretty toistuvista tapahtumista määräaikaisiin kertaprojekteihin, joiden kautta pyritään varmistamaan heikosti määriteltyä uudistumista. Sen myötä evätään perinteinen tuki sekä ammattilaisten että harrastajien toteuttamilta pidemmiltä projekteilta. Lisäksi on väärinymmärrys väittää, että esimerkiksi Ung Nordisk Musik - festivaaleilla tai Biskops-Arnössä järjestettävien aloittelevien kirjailijoiden seminaareissa EI ole aikaisemmin ollut uudistumista ja innovaatioita, vaikka näin on ollut 70-luvulta lähtien. Juuri sen ansiosta, että puitteet olivat paikoillaan, uudet osallistujat pystyivät keskittymään sisällön uudistamiseen. On ongelmallista, ettei pitkän aikavälin näkökulmalla ole enää sijaa ja että olennaiset aloitteet lajitellaan pois vain sen takia, että niitä on järjestetty aiemmin. Sen myötä häviää kasvupohja, josta on voinut kehittyä uutta taiteellista yhteistyötä. Jatkuvuutta tarvitaan, jotta kulttuurityön sisältöä voidaan kehittää ilman puitteiden jatkuvaa muuttamista. Tapahtumalla tai festivaalilla voi esimerkiksi olla sama nimi joka vuosi, esimerkiksi Pohjoismaiset teatteripäivät, mutta näyttämö, isäntämaa, yleisö ja taiteilijat vaihtuvat joka vuosi. Kaikkea ei voi järjestää lyhyinä projekteina. Konseptien ja tuotemerkkien rakentaminen vie aikaa. Ei ole tarkoituksenmukaista keksiä itseään koko ajan uudelleen. Valiokunnan mukaan tämän vuoksi pitää voida saada tukea toistuviin projekteihin. Lisäksi on ratkaisevan tärkeää, että projekteissa on pohjoismaista laajuutta ja syvyyttä esimerkiksi niin, että kolme pohjoismaista tai balttilaista osallistujamaata toimii yhdessä ja että tukea EI myönnetä kahdenvälisiin projekteihin, jotka voivat saada tukea muulta. Vaikka globalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia, taiteen innokkaassa ohjaamisessa on vaarana kansan ja parlamenttien vaikutuksen heikentäminen sitä seuraavalla demokratiavajeella. Monet kuulemistilaisuuden osallistujat ilmaisivat, että pohjoismaista kulttuuripolitiikkaa on keskitetty suuresti, ja samalla koetaan, että kulttuuriministerit ohjaavat ja käynnistävät panostuksia keskushallinnosta huomattavasti aiempaa enemmän. Valiokunta on huolissaan siitä, että riippumattomuusperiaate heikentyy sen myötä huomattavasti. 5. Päätelmät Edellä esitetyn perusteella kulttuuri- ja ehdottaa, että suosittaa Pohjoismaiden ministerineuvostolle, että se lisää erikseen vapaaehtois- ja harrastajasektorin panostukset ja toiminnot itsenäiseksi panostusalueeksi, jolla on oma budjetti Pohjoismaiden ministerineuvoston tulevassa strategiassa ja vuosien toimintasuunnitelmassa. sivu 3 / 3

4 että se takaa kulttuuriyhteistyön jatkuvuuden ja tasapainon niin, että myös toistuville projekteille kuten teatteripäiville ja festivaaleille tai vakiintuneille kulttuurilaitoksille voidaan myöntää tukea yli kolme kertaa peräkkäin. että se yksinkertaistaa hakuprosesseja sekä tutkii, voidaanko Pohjoismaisen kulttuuripisteen ja kulttuurirahaston tukiohjelmia koordinoida niin, että vältetään kaksinkertaisesta asiantuntijatyöstä aiheutuvia kuluja ja hakemusten kaksinkertaista hallinnointia. että Pohjoismaiden suhteellisen vähäisillä kulttuurin avustusrahoilla todella edistetään pohjoismaisesti laajaa kulttuuriyhteistyötä niin, että painotetaan ennen kaikkea selvää pohjoismaista ulottuvuutta ja laajuutta projekteissa, joille myönnetään tukea Pohjoismaiden ministerineuvoston ohjelmien kautta. että Pohjoismaiden taide- ja kulttuurielämä olisi pysyvämmin edustettuna Pohjoismaisessa kulttuurifoorumissa paremman jatkuvuuden mahdollistamiseksi foorumista toiseen. Esimerkiksi neljäs- tai kolmasosa kulttuurifoorumin osallistujista voisi olla pysyviä osallistujia, ja aihekohtaisesti kutsuttavia osallistujia voitaisiin kutsua saman verran. Edustajia voidaan esimerkiksi nimetä 3 4 vuodeksi Pohjoismaiden taideneuvostosta ja muualta. että projektituen jaossa tulee olla selkeä jaottelu toisaalta virkamiestason ja projektisihteeristöjen ja toisaalta asiantuntijoiden kulttuurisen ja riippumattoman asiantuntemuksen ja arvioinnin välillä. Nämä kaksi osapuolta tulee pitää erillään niin, että riippumattomuusperiaate säilyy. että se käy läpi ja sopeuttaa asiantuntijaryhmät ja niiden toimintavapaudet tavoitteena varmistaa ryhmien riippumattomuus ja taiteellinen, syvä ja laaja kokoonpano ja asiantuntemus sekä avoimempi asiantuntijoiden valintaprosessi. että Pohjoismainen kulttuuriyhteistyö perustuu suurelta osin epävirallisiin verkostoihin, joita on muodostunut ajan myötä, mikä on erityisen merkittävää pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden kannalta tulevaisuudessakin. Pohjoismaiden ministerineuvoston tukiohjelmissa tulee entistä enemmän tukea näiden verkostojen toimintaa kehittämällä ja näkyvöittämällä niitä ennemmin kuin panostamalla uusiin verkostoihin. Tukholmassa 27. lokakuuta Ásmundur Einar Daðason (VG) Bente Dahl (RV), næstformand Monica Green (s) Bitten Høegh-Dam (S) Katrin Dahl Jakobsen (Jvfl) Mogens Jensen (S), formand Mats Johansson (m) Fredrik Karlström (ObS) Per Olaf Lundteigen (Sp) Gunn Olsen (A) Gunilla Tjernberg (kd) sivu 4 / 4

5 Liite n 17. huhtikuuta pidetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa muotoillut 13 suositusta: 1) Määritellään Pohjoismainen kulttuurifoorumin tehtävä vuoropuhelun työkaluna ja osallistujien sekä teemojen valintakriteerit tuodaan esille ja tehdään avoimemmiksi samalla kun kulttuurifoorumia ja muunlaisia kuulemistilaisuuksia koskeva viestintä ja taustatiedot suunnataan ja esitellään niin, että osallistetaan keskeiset kulttuuritoimijat. 2) Harrastaja- ja vapaaehtoissektorin merkitys ja oikeutus ilmaistaan selvästi sekä sisällytetään Pohjoismaiden ministerineuvoston tulevaan kulttuurialan toimintasuunnitelmaan ja strategiaan. 3) Pohjoismaisen kulttuurirahaston ei tule olla ainoa taho, joka tekee töitä vapaaehtoissektorin parissa. Harrastajille ja vapaaehtoisille tulee laatia muita tukimahdollisuuksia mielellään tämän sektorin Pohjoismaisen kulttuuripisteen muodossa. 4) Pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön monipuolisuus varmistetaan niin, että pohjoismaisen muotoilun, elokuvan ja median tuotemerkkien luominen ja vientiin liittyvät panostukset voidaan yhdistää ammattilaisten ja/tai kansalaisten projekteihin ja panostuksiin, jotka kulttuuritoimijat itse valitsevat ja muotoilevat vapaasti. 5) Yleisenä poliittisena tavoitteena tulee olla varmistaa poliittisesti, että kulttuuria ja taidetta ei ohjata. Taide itsessään on innovatiivista ja uudistavaa! Se on ollut yksi Pohjoismaiden kulttuurimallin ainutlaatuisista ominaisuuksista, ja ohjaamattomuudesta voi mahdollisesti tulla yksi Pohjoismaiden ainutlaatuisimmista kulttuuripolitiikan panostuksista globalisaatioprosessissa. Tämä on mahdollisuus tuoda Pohjoismaita esille maailman kulttuurimaisemassa tulevina vuosina. Se on haaste, jonka Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa Tanska voisi ottaa mukaan asialistalle vuoden 2010 alusta lähtien. 6) Projektituen jaossa tulee olla selkä jaottelu toisaalta virkamiestason ja projektisihteeristöjen ja toisaalta asiantuntijoiden kulttuurisen ja riippumattoman asiantuntemuksen ja arvioinnin välillä. Nämä kaksi osapuolta tulee pitää erillään niin, että riippumattomuusperiaate säilyy. 7) Tutkitaan, ollaanko uudistukseen liittyvän kulttuuriyhteistyön hallinnon järkeistämis- ja tehostamisinnon yhteydessä samalla "heitetty lapsi pesuveden mukana" niin, että aiemmin yhtenäisenä kokonaisuutena toimineet asiantuntemus ja hallinto ovat nyt rajattu erittäin pieneksi asiantuntijoiden joukoksi, jolla ei ole taidealan asiantuntemusta kaikista sivu 5 / 5

6 arvioitavana olevista taidelajeista ja -muodoista, minkä myötä suuri osa riippumattomasta kulttuurialan asiantuntemuksesta on menetetty. 8) Asiantuntijaryhmät ja niiden toimintavapaudet käydään läpi ja sopeutetaan tavoitteena varmistaa ryhmien riippumattomuus ja taiteellinen, syvä ja laaja kokoonpano ja asiantuntemus sekä avoimempi asiantuntijoiden valintaprosessi. 9) Luodaan tiivis yhteys Pohjoismaisen kulttuuripisteen ja Pohjoismaisen kulttuurirahaston sekä kansallisten apurahalaitosten välille konkreettisina sopimuksina hankevastuun siirtymisestä niin, että tuen loppumisen jälkeen pohjoismaiset panostukset voivat jatkua ja saada tukea kansallisesti. 10) Pohjoismaisessa kulttuuriyhteistyössä on edelleen mahdollista toteuttaa kaukonäköisiä aloitteita, esimerkiksi festivaaleja ja aloittelevien kirjailijoiden seminaareja, joissa puitteet ovat pysyvät ja taiteilijat voivat keskittyä sisällön uudistamiseen erityisesti verkostojen ja kasvupohjien tukemiseksi, minkä seurauksena voi kehittyä uusia yhteistyömuotoja. 11) Pohjoismainen kulttuuriyhteistyö perustuu suurelta osin epävirallisiin verkostoihin, joita on muodostunut ajan myötä, mikä on erityisen merkittävää pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden kannalta tulevaisuudessakin. Pohjoismaiden ministerineuvoston tukiohjelmissa tulee entistä enemmän tukea näiden verkostojen toimintoja kehittämällä ja näkyvöittämällä niitä ennemmin kuin panostamalla uusiin verkostoihin. 12) Saattaa kestää kymmenisen vuotta, että esimerkiksi yhteispohjoismaisesta festivaalista muodostuu merkittävä tilaisuus, ja tällaisen pitkän aikahorisontin tukemiseen on tarvetta. Poliittisesti päätettyjen panostusalueiden tai ohjelmien perusteella laaditut tapahtumat eivät luo verkostoja, jotka muodostavat tarvittavan pohjan uusien tärkeiden taideprojektien kasvulle. Terveet moniammatilliset yhteistyöt ja kasvualustat kasvavat alhaalta ylöspäin, eivätkä niin, että taiteilijoiden tulee keksiä projekteja, jotka sopivat ylhäältä määriteltyyn lokeroon. 13) Laaditaan ammatillisesti perustellut kriteerit kulttuurialoitteiden ja - hankkeiden muotoilulle ja valinnalle jatkossa, myös globalisaatioyhteyksissä. Mitä perusteita ja mittareita on globalisaation ja pohjoismaisen hyödyn takana? Se on nykyään epäselvää sekä monille kulttuuritoimijoille että useille poliitikoille ja päättäjille. Miten kilpailukyvyn ja pohjoismaisen lisäarvon käsitteet konkretisoidaan ja toteutetaan? Globalisaation perusteiden ja niiden pohjalta tehtävän kulttuuripanostusten valinnan kriteerien tulee pohjautua etukäteen toteutettavaan poliittiseen ja demokraattiseen keskusteluun ja prosessiin. sivu 6 / 6