HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ KIINTEISTÖLAUTAKUNTA

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ LAUSUNTO KAUPUNGINHALLITUKSELLE YLIJÄÄMÄMASSOISTA TEHTYYN VALTUUSTOALOITTEESEEN (KAUKO KOSKINEN YM.) Kv , Khs Esityslistan asia Vp/5 Lautakunta päätti antaa Kauko Koskisen ja 20 muun valtuutetun valtuustoaloitteesta kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon: Taustaa Rakennustyömaiden ylijäämämassat ovat rakennustöiden vuoksi poistettavia puhtaita maita, joita ei voi sijoittaa muualle rakennuspaikalle tai sen lähialueelle. Noin kaksi kolmannesta näistä massoista on routivaa silttiä ja savea ja yksi kolmannes kitkamaita. Helsingissä syntyy vuosittain noin m 3 ylijäämämassoja, joista Helsingin kaupungin työmailta (kadut, puistot ja yleiset rakennukset) tulee noin 60 %. Vuoteen 1997 asti Helsinki sijoitti ylijäämämassansa pääosin oman hallintoalueensa rantatäyttöihin ja täyttömäkiin. Tämän jälkeen kaupunki on tehnyt selvityksiä uusien täyttöalueiden osoittamiseksi, mutta ne eivät ole johtaneet positiiviseen lopputulokseen. Viimeksi kaupunki luopui Malminkartanon täyttömäen laajennuksesta, vaikka hanke jo oli suunniteltu pitkälle ja sen YVA-tarkastelu oli tehty. Vaihtoehtojen puuttuessa Helsinki solmi Vantaan kaupungin kanssa sopimuksen, joka tämän vuoden alkuun asti mahdollisti yhteensä noin m 3 :n ylijäämämassojen sijoittamisen Vantaan Pitkäsuolle. Vantaa irtisanoi sopimuksen päättymään tammikuussa 2011, koska sijoituspaikka on täyttymässä lähivuosina ja Vantaa tarvitsee jäljellä olevan kapasiteetin omaan käyttöönsä. Akuutit toimenpiteet Helsinki pystyy toistaiseksi kierrättämään omien työmaidensa yli jäävät kitkamaat Jätkäsaaren ja Kalasataman välivarastokenttien avulla. Jonkin verran kitkamaita voidaan sijoittaa myös Vuosaaren kaatopaikan kunnostushankkeeseen. Saville ja silteille ei kuitenkaan ole sijoituspaikkaa Helsingin alueella ja ne joudutaan kuljettamaan km Porvooseen ja Hyvinkäälle. Yksityisille ei toistaiseksi voida osoittaa ylijäämämassojen sijoituspaikkoja. Ylijäämämassojen kitkamaiden osalta kierrätys ja hyötykäyttö on viime vuosina kehittynyt hyvin ja sijoittamisongelmat ovat niiden osalta vähäiset.

2 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ Lyhyen aikavälin sijoitusmahdollisuudet ovat rajalliset ilman pitkiä kuljetusmatkoja Ylijäämämassojen loppusijoitus on suuren volyymin toimintaa, joka edellyttää pitkiä suunnittelu- ja lupaprosesseja. Toiminta edellyttää pääsääntöisesti maankäyttölupien (maakunta/yleiskaava/ poikkeamislupa tai asemakaava/toimenpide- ja/tai rakennuslupa) lisäksi YVA-menettelyn (ympäristövaikutusten arviointiprosessi, kesto noin 2 vuotta) ja ympäristöluvan. Uuden, vailla lupia olevan sijoituspaikan avaaminen vie lupaprosesseineen ja alkutoimenpiteineen siten helposti 5-10 vuotta, ilman mahdollisia valituksiakin. Rakennusvirasto on käynyt neuvotteluja Espoon kaupungin kanssa mahdollisuudesta sijoittaa Helsingin ylijäämämassoja Ämmässuon viereiselle Kulmakorven alueelle. Alueen valmistelutyöt ovat pitkällisen lupaprosessin jälkeen käynnistyneet ja laajamittaisempi ylijäämämassojen vastaanotto voinee alkaa vuoden 2012 aikana. Helsinki omistaa itsekin maata Ämmässuon kaatopaikan vieressä, Kirkkonummella. Maat ovat osittain asemakaavan mukaisia kaatopaikan suojavyöhykkeitä, joiden osalta lupaprosessit lienevät täysin uutta sijoituspaikkaa sujuvammat. Helsingin työmaiden sijaintiin nähden molemmat paikat ovat kuitenkin kaukana, tiekm:n päässä. Malminkartanon mäen pienimuotosta maisemointia olisi syytä tutkia vielä kertaalleen virkistyskäytön kannalta. Tämä saattaisi tarjota mahdollisuuksia lyhyen aikavälin vaiheen puhtaiden savi- ja silttimassojen sijoittamiseen kohtuullisen nopealla aikataululla. Sijainniltaan alue olisi Helsingin työmaiden kannalta selvästi Ämmässuota/Kulmakorpea parempi ja antaisi hengähdysaikaa pitkän aikavälin ratkaisujen kehittämiseksi. Pitkän aikavälin kehittämis- ja ratkaisumahdollisuuksia Ylijäämämassojen vähentäminen Etenkin uusilla alueilla ylijäämämassojen kuljetus- ja sijoitusongelmia voidaan olennaisesti vähentää ottamalla massatalous mukaan alueen ja sen rakenteiden korkeusaseman kaavasuunnitteluun. Ideaalitapauksessa ylijäämämassat voi tällöin pääosin sijoittaa alueelle, kun savet ja siltitkin voidaan esimerkiksi puupaalustabiloinnin avulla käyttää rakennettavien puistojen maanpinnan korottamiseen ja

3 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ muotoiluun. Ennakoivalla toteutustoiminnalla nämä massat saattaisi myös pystyä käyttämään savikkojen tiivistämiseen, eli rakennettavuuden parantamiseen ylipenkereillä. Kaavoituksen yhdeksi lähtökohdaksi tulisikin uusilla kaava-alueilla ottaa alueellinen massatasapaino ja sen toteuttamista varten osoittaa hyötykäyttöalueet sekä alueita (väliaikaisille) välivarastointi- ja käsittelykentille. Alueen toteuttamisen jälkeen välivarastointi- ja käsittelykentät voidaan rakentaa kaavan mukaiseen käyttöönsä. Mikäli orgaanista ainetta sisältävien liejusavien ravinteet olisi hyödynnettävissä kasvualustana tai mullantuotantoon, näiden sijoittamisen kannalta teknisesti ja taloudellisesti hankalien massojen sijoittamistarpeet vähenisivät olennaisesti Savikoiden kantavuuden parantaminen stabiloinnein ja/tai ylipengerryksin sekä savesta poltetun kevyen kevytsoran laajempi käyttö rakennekerroksiin olisi myös omiaan vähentämään savimaiden sijoitustarvetta. Runsaasti energiaa vaativan kevytsoran valmistuksen ekologisuus on tuotteen hinnan ja saven laatuvaatimusten ohella kuitenkin haaste. Ikivanhan savi-olkiseoksen hyödyntäminen on Suomessa lähes kokonaan jäänyt unohduksiin. Suomessa on tehty joitakin pientalo- ja melumuurikokeiluja, mutta merkittävä liiketoiminta edellyttäisi teollisten prosessien kehittämistä. Alkuvaiheessa tavanomaista kalliimmat, mutta ekologiset tuotteet edellyttäisivät paitsi tuotekehittelytukea myös julkisen hallinnon pitkäjänteisiä ostositoumuksia. Merkittäviä määriä ylijäämämassoja ei kovin nopeasti pystyttäisi hyödyntämään. Uudet sijoituspaikkaratkaisut Vaikka uusilla kaavoitusalueilla ja savien hyötykäytöllä voisi tulevaisuudessa selvästikin vähentää ylijäämämassojen määrää, täydennysrakentamisessa niitä tulee edelleen syntymään runsaasti. Tulevaisuudessakin tarvitaan siksi ylijäämämassojen sijoituspaikkoja. Rakennusvirasto on helmikuussa 2011 aloittanut hankintaklinikkamenettelyn ylijäämämassapalvelujen järjestämisestä yhteistyössä Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry:n ja Helsingin seudun kuntien sekä maarakennusalan toimijoiden kanssa. Tarkoituksena on hakea yrittäjävetoista ylijäämämassojen hallintaa. Hankintaklinikan yhteydessä tutkitaan myös kiinnostusta kallioiden

4 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ syväottoon ja täyttöön ylijäämämassoilla sekä siihen liittyviä toimintakonsepteja. Perinteiseen täyttömäkitoimintaan nähden menettely säästäisi luontoa, kun toiminnan vaatima pinta-ala pienentyisi ja savien sitomiseksi tarvittava kallioaines olisi valmiiksi paikalla. Ratkaisu tarjoaisi myös kuormalavapesuun yhdistettynä mahdollisuuksia hukka-ajojen vähentämiseen kun kiviainesta voisi ottaa paluukuormana. Tällaisia uudenlaisia sijoitus/ottopaikkoja tarvittaisiin Helsingin seudulle vähintään kolme, lännessä (esimerkiksi Kulmakorpi), pohjoisessa (esimerkiksi Vantaan ja Tuusulan rajalla oleva maakuntakaavassa ottoalueeksi osoitettu Kiilan alue) ja idässä (paikka avoin, Östersundomista ehkä pienempi alue, Sköldvikin viereisestä Sipoon Metsäpirtistä ehkä pitkällä aikavälillä alue myös Söderkullan/Sibbesborgin tarpeisiin). Alueellisten monopolien välttämiseksi useampi alue olisi suotavaa. Toisaalta suurten alkukustannusten vuoksi kustannustehokas toiminta vaatii suuret volyymit, joita ei ehkä kovin monelle lisäalueelle riitä. Toinen varteenotettava, vaikkakin varsin haastava, pitkän aikavälin uusvanha keino ylijäämämassojen sijoittamiseen olisi rantaviivan lisääminen merkittävin rantatäytöin ja tekosaarihankkein kaupungin rakenteen ja vesiluonnon kannalta mielekkäisiin paikkoihin. Täyttöalueista olisi samalla luotavissa uusia mahdollisuuksia niin asuinrakentamiseen kuin merelliseen virkistykseen. Pitkän aikavälin ratkaisut vaativat Helsingiltä voimakasta tahtotilaa ja riittävät resurssit Maanrakennusala on suurten volyymien ja alhaisen yksikkökatteen ns. bulkkitoimintaa, joka vaatii kalliita investointeja maa-ainespaikkoihin ja kalustoon ja joiden toimintapaikkojen toiminta usein kestää kymmeniä vuosia. Alan varsin hajautunut toimijakenttä on konservatiivinen ja toimintakonseptimuutokset ovat alan luonteesta johtuen hitaat. Kun myös tilaajat - rakennusliikkeet, kunnat ja valtio pääosin ovat halunneet vain minimoida omat kulunsa, alan kehittämishalut ja -mahdollisuudet ovat jääneet vähäisiksi. Helsinki on ylijäämämassojen osalta elänyt viimeiset parikymmentä vuotta kädestä suuhun. Ylijäämämassat on vain pyritty ohjaamaan pois omalta alueelta, kaupungin rajojen sisäpuoliset hankkeet on hylätty eikä ylijäämämassojen hyötykäytön pitkäjänteiseen kehittämiseen, niiden synnyn vähentämiseen taikka sijoituspaikkojen innovatiiviseen kehittämiseen ole ollut investointi- taikka sitoutumishalua. Tämä polku on nyt kuljettu loppuun. Ilman toimenpiteitä kaupungin ja kaupungissa

5 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ toimivien yritysten ylijäämämassojen sijoituskulut kasvavat hyvin nopeasti kuljetusmatkojen kasvamisen myötä. Suhteellisesti kulujen nousu iskee tällöin erityisen raskaasti kaupungin talouteen kadunrakentamisen osalta. Lisääntyvät ylijäämämassojen käsittelykustannukset vaikuttavat luonnollisesti korottavasti myös talonrakentamisen kustannuksiin Helsingissä. Ylijäämämassoihin liittyvät tehtävät ovat Helsingissä hajautuneet moneen hallintokuntaan ilman selvää vetovastuuta taikka riittäviä resursseja. Kaupungin asiantuntijat ovat tehneet taustayhteistyötä kaupunginjohtajan vuonna 2009 perustamassa maankäytön muutosalueiden maamassoja koordinoivassa ns. massatyöryhmässä, jonka vetovastuu on talous- ja suunnittelukeskuksessa. Ryhmältä on kuitenkin puuttunut resurssit merkittävään ja pitkäjänteiseen kehittämistoimintaan. Ryhmä tarvitsisi kehittämis- ja sijoitustoimintaan myös maisemansuunnittelun ja/tai kaavoituksen asiantuntijaa. Toimenpide-ehdotukset Lautakunta esittää, että kaupunki voimakkaasti panostaa ylijäämämassojen synnyn vähentämistä ja hyötykäytön lisäämistä edistävään tutkimukseen ja niiden pohjalta tehtävään pilotointiin yhdessä alan toimijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa. Lautakunnan mielestä olisi syytä tutkia erityisesti kaavoituksen massatasapainon suunnittelu- ja toteutuskeinoja, puustabiloinnin käyttömahdollisuuksia heikosti kantavilla mailla, liejusavien kompostointimahdollisuuksia sekä savi-olkiseosten teollisia hyödyntämismahdollisuuksia esimerkiksi liikennemelusuojauksessa. Ylijäämäsavien ja silttien sijoituspaikkojen kehittäminen vaatii seudullista yhteistyötä, jossa Helsingin on oltava aktiivinen. Siihen liittyen kaupungin on aktiivisesti syytä tutkia ja kehittää mahdollisuuksia hyödyntää kallioalueiden syväoton tarjoamia sijoitusmahdollisuuksia. Talous- ja suunnittelukeskuksen massatyöryhmä on edellä mainittujen hankkeiden luonteva koordinointi- ja vastuutaho. Sen teknistä asiantuntemusta on kuitenkin syytä täydentää maisemansuunnittelun ja/tai kaavoituksen asiantuntijalla. Massatyöryhmälle tulisi lisäksi asettaa tehtäväksi laatia kaupunginhallitukselle kiireellinen ehdotus rakentamisen yhteydessä poistettavien puhtaiden savi- ja silttimaiden sijoituspaikoiksi Helsingin kuntarajojen sisäpuolella. Sijoituspaikkojen tulisi kattaa vähintään

6 HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 6/ viiden vuoden sijoitustarve. Pöytäkirjanote kaupunginhallitukselle. Lisätiedot: Haaparinne Peter, projektipäällikkö, puhelin Kurenlahti Katarina, toimistopäällikkö, puhelin Vähäaho Ilkka, osastopäällikkö, puhelin