Työssäoppiminen Hampuri, Saksa

Transkriptio

1 Elisa Isokoski, 2017 Työssäoppiminen Hampuri, Saksa Johdanto Tiesin jo ammattikoulun alkupuolella, että haluan lähteä Saksaan työssäoppimisjaksolla, jos vain mahdollista. Niinpä nyt kolmantena vuotena, kun asiaa alettiin oikeasti miettimään ja käsittelemään, päätin toteuttaa tämän haaveeni. Mietin jonkin verran, että mihin kaupunkiin haluaisin. Minulle ehdotettiin paikkoja, missä on aiemmin ollut jo muita, mutta mikään niistä ei tuntunut tarpeeksi houkuttelevalta. Sitten yhtenä päivänä mieleeni tuli Hampuri, kaupunki johon rakastuin jo 3 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran kävin siellä. Majoituin silloin Hampurin suomalaisessa merimieskirkossa, ja pidin paikasta, joten päätin hakea sinne työharjoitteluun. Sain myöntävän vastauksen syksyn loppupuolella, ja joulun jälkeen aloimme yhdessä opettajien kanssa suunnitella reissua. Se oli hieman hankalaa, koska olin samaan aikaan Syötteellä työharjoittelussa, enkä päässyt käymään koululla keskustelemassa asioista kunnolla, joten hoidimme suurimman osan asioista sähköpostin kautta. Varasin lentoliput kaksi kuukautta ennen matkaa, ja onnistuin saamaan melko halvat suorat lennot Finnairilta. Pääsin mukaan Erasmus+ -ohjelmaan, ja sitä kautta minulle myönnettiin myös apuraha, joka kattoi kaiken tarpeellisen. Muutama päivä ennen matkaa rahasta suurin osa tuli tililleni. Sain myös koululta vakuutuskortin, europassin ja paljon tietoa ulkomaan työssäoppimista varten. Muu tarvittava, esimerkiksi rokotukset, passi ja eurooppalainen sairaanhoitokortti minulla olivatkin jo. Lisäksi ennen matkaa tein Erasmus+ kielitestin. Matkustaminen Lauantai-iltana pakkasin, ja vanhempani veivät minut Kärsämäelle bussipysäkille, josta sitten nousin Onnibussiin. Lipun olin ostanut jo aiemmin. Matkustin Onnibussilla koko yön Helsinkiin asti musiikkia kuunnellen ja elokuvia katsellen. Helsingistä menin taksilla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin ollut kentällä aiemminkin, ja lentänyt useamman kerran, joten minulle oli helppoa liikkua siellä, ja tiesin mihin mennä seuraavaksi. Kahdeksan aikaan aamulla lentokone nousi ilmaan, ja lensi parissa tunnissa Saksaan Hampurin lentokentälle.

2 Kentällä minua opasti eteenpäin eräs lentoemäntä, jonka veli asui Hampurissa. Hän ja hänen veljensä auttoivat minua ostamaan oikean metrolipun, lukemaan metrokarttaa ja he myös näyttivät minulle, minne metro tulee, jotta pääsin varmasti oikeaan suuntaan. Landungsbrückenin metroasemalla kyselin ihmisiltä neuvoa, miten löydän perille vaikka työssäoppimispaikkani olikin vain parinsadan metrin päässä, ja lopulta sitten löysinkin sinne. Tosin aluksi koputtelin viereisen Norjan kirkon oveen, mutta he sitten opastivat minut oikealle ovelle. Minut otettiin vastaan todella lämpimästi ja ohjattiin huoneeseeni, jotta pääsin nukkumaan, koska en ollut nukkunut edellisenä yönä ollenkaan. Lähtöpäivänä eräs ystäväni, johon tutustuin reissun aikana, auttoi minua tavaroideni kanssa ja tuli mukanani metrolla lentokentälle turvatarkastukseen asti. Lentokentällä minulle ilmoitettiin, että lentoni oli ylibuukattu, joten en välttämättä olisi päässyt varaamalleni lennolle. Onneksi loppujen lopuksi mahduin mukaan, ja pääsin takaisin Suomeen. Helsinki-Vantaan lentokentältä jatkoin junalla Ylivieskaan asti, josta sitten vanhempani hakivat minut. Hampurin päärautatieasema Tseki-papukaija Käytännön järjestelyt työssäoppimispaikassa Oli todella hyvä, että he tarjosivat minulle koko ajaksi samasta rakennuksesta käyttööni yhden majoitushuoneista. Huoneessa oli laivanhytti-tyyppinen kerrossänky, pöytä, tuoli, kaappi sekä minijääkaappi. Pärjäsin niillä aivan hyvin, sillä sain vapaasti käyttää keittiötä. Lisäksi siellä oli langaton ilmainen WiFi yhteys, niin ei tarvinnut edes hankkia nettiliittymää tai käyttää paljoa mobiilidataa. Vuokraa minun piti maksaa 450 kuudelta viikolta. Joka tiistai teimme ruokaa reilusti, sillä silloin oli erilaisia perheryhmiä, kuten odottavat äidit, vauvamuskari, sekä kielikoulu, jossa lapsille opetettiin suomen kieltä. Siitä tiistairuuasta sain minäkin syödä, ja sitä usein riitti vielä seuraavallekin päivälle. Muina päivinä minun piti itse kehitellä jotain syömistä, sillä ei ollut aikaa käydä oikein missään syömässäkään kesken työpäivän. Yleensä minulla oli jotain valmisruokia tai vastaavaa sitten eväänä. Työpäivien jälkeen ja vapaapäivinä söin usein ulkona, ja jääkaapissani oli kokoajan jotain pientä aamupalaksi, iltapalaksi tai välipalaksi. Työssäoppimispaikkani oli kätevästi Hampurin portugalilaiskorttelin alueella, joten koko katu oli täynnä erilaisia ravintoloita. Minulle tulikin sieltä vakipaikaksi eräs italialainen ravintola.

3 Työskentely Minun päätehtävänäni oli asiakaspalvelu, ja olin suurimman osan ajasta tiskin takana. Ihmiset tulivat merimieskirkolle majoittumaan, ostamaan Suomikaupasta suomalaisia tuotteita, kahville ja syömään karjalanpiirakkaa tai korvapuustia, juttelemaan, käymään saunassa, katsomaan kirkkosalia, tutustumaan toimintaan tai osallistumaan ryhmiin, mitä siellä järjestettiin. Tietysti myös paikan oma puhuva papukaija Tseki houkutteli ihmisiä paikan päälle. Minä sitten olin siinä kassatyöntekijänä, vastailemassa puhelimeen, ottamassa Taustalla kaupan puolen Suomi-tuotteita vastaan majoittujia ja ohjeistamassa asiakkaita. Lisäksi tehtäviini kuului tilojen kuntoon laittamista erilaisia tapahtumia varten, huoneiden ja saunatilojen siivous, majoitussähköpostin seuraileminen, varausten tekeminen, kaupan hyllyjen täyttö, Tsekin aamu/iltaruokinta ja hoito, sekä erilaisten satunnaisten hommien tekeminen. Työ oli melko monipuolista ja vaihtelevaa. Mieleenpainuvin uusi asia jonka opin, oli munavoin tekeminen. Sitä tuli tehtyä aina pari kertaa viikossa. Lisäksi olisin saanut leipoa korvapuusteja, mutta joku muu kerkesi aina ensin. Ehkä suurin osa asiakkaista oli ulkomaalaisia; noin 60 %, joten englantia ja saksaakin sai kyllä puhua aivan reilusti. Kaikkea en osannut saksaksi sanoa tai selittää, vaikka yleensä ensisijaisesti yritinkin, mutta jos vain ei muistanut oikeita sanoja, niin vaihdoin englantiin, jos asiakas osasi puhua englantia. Huomasin matkani aikana, että iso osa saksalaisista ei osaa puhua englantia, mutta yleensä he kyllä ymmärtävät, kun sanoo jotain tarpeeksi selkeästi ja monta kertaa. Minullakin oli siellä eräs kaveri, joka ei puhunut paljoa englantia, enkä minä tarpeeksi hyvin saksaa, joten keskustelimme Google-kääntäjän avulla. Suomalaiset ja suomenmieliset tervehtimässä satamasynttäreiden kulkuetta Toimeen tulee siis kuitenkin yleensä aina, jos vain jotenkin osaa asiansa sanoa, sillä oman kokemukseni mukaan saksalaiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Ystävällisiä, avuliaita ja todella mukavia ja ihania ihmisiä olivat myös merimieskirkon työntekijät eli työkaverini, työpaikkaohjaajani Tiina Ylitalo sekä koko paikan johtaja Satu Oldendorff. Se, että työntekijät olivat suomalaissyntyisiä, toi tiettyä turvallisuutta ja helpotusta sekä kommunikointietuja minulle. He osasivat aina myös hyvin kertoa paikkoja, joissa minun kannattaa käydä, sekä antaa muitakin hyödyllisiä vinkkejä. Työnteko siellä ei oikein mitenkään eronnut suomalaisista työpaikoista, mikä on melko selvää silloin, kun kyseessä on suomalaistaustainen paikka. Työ kuitenkin itsessään oli todella kansainvälistä ja opettavaista.

4 Vapaa-aika Iltaisin ja vapaapäivinä yleensä aina olin jossain päin kaupunkia kiertelemässä ja katselemassa. Hampurissa on todella hyvät shoppailumahdollisuudet. Sieltä löytyy niin monenlaisia kauppoja ja liikkeitä, että kaikkia ei ehdi mitenkään käydä läpi. Useampi ostoskeskuskin sieltä löytyy, joissa vietinkin melko paljon aikaa, monesti koko päivän. Ruokapaikkoja on myös monenlaisia joka puolella. Mutta sehän on aivan normaalia isolle kaupungille. Erikoisemman Hampurista tekee mielestäni Elbe, arkkitehtuuri, sekä kaupungin vehreys. Joka puolella on puistoja, istutuksia ja puita. Kamerani on melko täynnä kuvia puistoista ja kauniista kasveista. Yhtenä vapaapäivänä menin Planten und Blomen puistoon, ja kiersin päivän aikana koko puiston läpi. Joskus taas en jaksanut lähteä mihinkään, vaan halusin vain makoilla sängyssä ja laiskotella, joten paistoin pakastepizzaa ja katselin Netflixiä koko illan. Tutustuin myös moniin ihmisiin kaupungilla jutellessani heille, ja osan heistä kanssa myöhemmin saatoin käydä kävelemässä ja katselemassa paikkoja ja muutenkin iltaa viettämässä tai tutustumassa Hampurin monipuoliseen yöelämään. Rathaus eli raatihuone Jungfernstiegin sillalta kuvattuna Planten und Blomen-puistossa oleva lampi Keskustaan oli noin kilometri matkaa jos sitäkään, mutta satama oli vielä lähempänä, joten siellä myös seikkailin melko paljon. Satama-alue oli ehkä Hampurin kuvauksellisinta aluetta, ja iso osa Hampuria muutenkin. Joka päivä se oli täynnä erilaisia laivoja ja veneitä. Minulla aika siellä meni lähinnä kierrellessä ja kuvia ottaessa. Hyppäsin myös eräänä iltana auringonlaskun aikaan lautalle, joita pysähtyy satamassa noin vartin välein. Se kiersi sataman pysäkkejä ilman maksua. Alueella oli paljon kahviloita ja matkamuistokojuja sekä hop in hop off-kiertoajelubusseja. Viikko ennen kuin lähdin takaisin Suomeen, oli syntymäpäiväni, ja myös samalla Hampurin sataman syntymäpäiväjuhlat. Tapahtuma kesti koko viikonlopun ajan. Koko sataman alue täyttyi yhdessä yössä kojuista, ihmisistä ja esiintymislavoista. Vaikka olinkin siellä yksin, löysin helposti ihmisiä, joiden kanssa vietin siellä aikaa ja juttelin, ja minulla oli todella hauskaa.

5 Satama yöllä Ihmisiä satamasynttäreillä Eräs Hampurin näyttävimmistä ja kuuluisimmista paikoista on Elbphilharmonie. Yhtenä päivänä päätin käydä siellä. Sinne mennäkseen piti ylittää Elben yli menevä silta, jota en ollut aiemmin ylittänyt. Toisella puolella oli suurimmaksi osaksi vain paljon rakennuksia, kuten yläpuolella oikealla puolella olevassa kuvassa näkyvä erikoinen peili-ikkunainen torni. Lisäksi bongasin siellä useampia kalliita hienoja autoja. Tuolloin oli juuri täydellinen sää, sopivasti pilviä ja kohta laskemassa oleva aurinko, joten satuin kyllä hyvänä päivänä menemään juuri sinne. Elbphilharmonien edessä minun piti ensin hakea lippu tiskiltä, jotta pääsin sisään, vaikka se olikin ilmaista. Todella pitkät liukuportaat veivät minut rakennuksen keskiosaan, josta lähti ympäri koko rakennuksen kiertävä ulkona seinän vierellä oleva käytävä. Sieltä oli upeat maisemat satamaan ja myös kaupunkiin päin. Se oli ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista paikoista, joissa kävin. Elbphilharmonien kaupunginpuoleinen maisemakävelytasanne

6 Mietteitä Kuusi viikkoa Hampurissa meni nopeammin kuin ikinä Suomessa. Rakastuin kaupunkiin uudestaan, näin ja koin paljon uutta ja haluaisin jo takaisin. Minulle ei myöskään tullut minkäänlaista kulttuurishokkia, vaikka huomasinkin satunnaisesti joitain pieniä eroavaisuuksia. Metrolla liikkuminen vain oli välillä hieman hankalaa, sillä joskus metrolinjat olivat hieman epäselviä ja kerrankin kun katsoin, että menen varmasti oikeaan metroon, koko metro olikin aivan tyhjä, ja ajoi suoraan parkkiin johonkin tunneliin. Siellä sitten istuin ja olin ainoa koko metrovaunussa, kukaan ei tullut sanomaan mitään, eikä kuulutuksia kuulunut. Jonkin ajan päästä huomasin, että metro vaihtoi linjaa toiselle puolelle, eli olin todennköisesti väärässä metrossa, vaikka tauluissa luki, että se olisi mennyt minun pääteasemalleni. Istuin kyydissä muutaman aseman eteenpäin, kunnes nousin pois ja huomasin, että olen jossain toisella puolella Hampuria keskellä ei mitään. Onneksi hoksasin mennä seuraavalla metrolla päärautatieasemalle, josta oli helppo jatkaa omalle asemalleni. En oikein tiedä, oliko enemmän hyvä vai huono asia, että menin sinne yksin. Tietysti se antoi minulle rohkeutta ja itsevarmuutta, mutta olisin välillä kaivannut seuraa ja ihmisiä keiden kanssa puhua ja oleskella jossain. Tunsin entuudestaan yhden henkilön, joka asuu Hampurissa, ja vietin hänen kanssaan viikonloppuisin aikaa. Hän myös esitteli minulle hienoja ja erikoisia paikkoja ympäri kaupunkia. Toinen henkilö, kenen kanssa vietin paljon aikaa oli erään työkaverini minua vuoden nuorempi tyttö. Hän osasi puhua suomea, joten keskustelimme yleensä suomeksi, mutta silloin, kun olimme hänen kavereidensa seurassa puhuimme englantia tai saksaa. Lisäksi tutustuin myös kahteen muuhun nuoreen, toiseen kaupungilla ja toiseen kaverin kautta. Ja seuraa kyllä olisi jokapuolella saanut helposti, mutta sen asian kanssa pitää käyttää järkeä, koska ihmisiä on monenlaisia. Hampurin suomalainen merimieskirkko on täydellinen paikka sellaiselle, joka haluaa Saksaan työssäoppimaan, mutta ei aivan vielä uskalla tai osaa kunnolla puhua saksaa. Siellä oppii ja rohkaistuu kyllä todella hyvin, ja saa samalla tehdä todella monipuolisia töitä ja aivan suoraan asiakkaiden kanssa. Siellä ei joudu vain tiskaamaan tai siivoamaan, vaan saa oikeasti tehdä asiakaspalvelu- ja majoitustyötä. Olen aina aikaisemmin ollut kunnon hotelleissa työssäoppimassa, ja tämä oli ihanan erilainen kokemus. Kaikkien, jotka ovat vähänkään kiinnostuneita, kannattaa Maisemat suosikkipaikastani Landungsbrückenin aseman yläpuolelta ehdottomasti käyttää tilaisuus hyväkseen ja lähteä ulkomaille. Tämä oli minulle mahtava kokemus ja uskon, että tästä tulee olemaan minulle hyötyä vielä myöhemminkin tulevaisuudessa. Suoritin asiakaspalvelun näytönkin siellä, ja kaikki sujui todella hyvin. Lähtisin ehdottomasti milloin tahansa uudestaan, jos vain tulisi tilaisuus.