Kannonkosken kunta. Kannonkosken Pellonpään luontoselvitys 2016 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Kannonkosken kunta Kannonkosken Pellonpään luontoselvitys 2016 AHLMAN GROUP OY RAPORTTEJA 24/2016

2 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 4 Raportista... 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Luonnonympäristö... 5 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Liito-oravaselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Liito-oravan elinpiiristä... 5 Liito-orava lainsäädännössä... 5 Tulokset ja päätelmät... 6 Viitasammakkoselvitys... 6 Viitasammakon tunnistaminen... 6 Viitasammakon elinpiiristä... 7 Viitasammakko lainsäädännössä... 7 Tutkimusmenetelmät... 8 Tulokset ja päätelmät... 8 Pesimälinnustoselvitys... 8 Tutkimusmenetelmät... 8 Pellonpään linnustosta... 8 Lajikohtaista tarkastelua... 9 Päätelmät Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2016: Kannonkosken Pellonpään luontoselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 Kasvillisuusselvitys Tutkimusmenetelmät Pellonpään kasvillisuudesta Kuviokohtaiset kuvaukset Päätelmät Maisemalliset arvot Kirjallisuus

4 1:909 1:816 1:242 1:529 1:415 1:241 1:243 1:57 1:41 Yht. 878:1 1:659 1:531 1:530 1:532 1:163 1:162 1:208 1:169 1:77 895:1:6889 1:205 1:206 1:207 1:862 1:170 1:921 1:177 1:424 1:847 1:423 1:863 1:668 1:124 1:83 1:322 1:173 1:603 1:520 1:14 1:376 1:690 1:377 1:378 1:897 1:379 1:381 Yht. 878:5 1:922 1:690 1:737 1:867 1:479 Yht. 876:31 1:779 1:520 Yht. 876:7 1:749 1:897 1:634 1:698 1:731 1:419 1:698 1:866 1:743 1:589 1:493 1:590 Yht. 876:4 1:946 1:907 1:624 Yht. 876:1 2:827 1:729 2:818 Yht. 878:6 2:261 2:829 1:896 2:800 2:922 1:947 2:735 2:705 2:924 2:923 2:706 N 3:570 2:969 Yht. 876:21 3:601 Yht. 876:48 3:642 3:646 2:1027 3:557 2:754 2:969 2:1033 2:394 2:49 2:487 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Kannonkosken kunnan tilaaman Pellonpään luontoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä asemakaavoituksessa. Osana asemakaavoitusta toteutettiin luonto- ja maisemaselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen pesimälinnusto, mahdolliset liito-oravan reviirit, viitasammakoiden elinpiirit ja kasvillisuus sekä maisemalliset arvot. RAPORTISTA Tässä raportissa esitetään toukokuun alun ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana 2016 toteutetun pesimälinnusto-, liitoorava-, viitasammakko- ja kasvillisuus- ja maisemaselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. Kannonkoski Pellonpään alueen asemakaavamuutos 2016 Mittakaava 1:7500 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Pellonpään asemakaava-alue sijaitsee noin 800 metriä Kannonkosken keskustan eteläpuolella Syväjärven rannalla. Tutkimusalue on 4,7 hehtaarin laajuinen kokonaisuus, jossa on lähes yksinomaan kulttuurivaikutteisia elinympäristöjä, Uimaranta kuten pihapiirejä, viljelysalue ja pieniä metsälaikkuja. Kaava-alue rajautuu itälaidaltaan Syväjärveen (kuva 1). Vesialueet eivät kuitenkaan Kirkko kuulu tutkimuksen piiriin S.talo Pellonpää Kuva 1. Pellonpään tutkimusalueen sijainti (paksu punainen rajaus)

5 LUONNONYMPÄRISTÖ Kannonkoski lukeutuu kasvimaantieteellisesti eteläboreaaliseen järvi-suomen vyöhykkeeseen sekä metsäkasvillisuusvyöhykkeeltään eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Seutukunta on keskiboreaalisen vyöhykkeen rajamailla. Kannonkosken alueen kallioperä koostuu syväkivestä (Plutonic rock), joka on karkearakeinen magmakivi. Pellonpään alueen maaperä on pääosin karkearakeista maalajia, jonka päälajitetta ei ole selvitetty (Geologian tutkimuskeskus 2016). Pellonpää rajautuu Syväjärvi-nimiseen vesistöön, mutta varsinaisella tutkimusalueella ei kuitenkaan ole vesistöjä, ainoastaan ojituksia. Lähimmät pohjavesialueet sijaitsevat Kiihkovuorella noin 150 metriä alueen luoteispuolella sekä Mannilankylässä noin 1,6 kilometriä alueen itä-kaakkoispuolella (Suomen ympäristökeskus 2016). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kannonkosken Pellonpään luontoselvityksen maastotöistä vastasi liito-oravien, pesimälinnuston ja viitasammakoiden osalta Toni Ahlman. Kasvillisuus- ja maisemaselvityksestä sekä raportoinnista vastasi lintuihin, putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman. LIITO-ORAVASELVITYS TUTKIMUSMENETELMÄT Pellonpään tutkimusalue kierrettiin huolella läpi 3.5., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisten jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. Lisäksi useiden muiden puiden tyvet tutkittiin, vaikka liito-orava ei yleensä niitä suosi. LIITO-ORAVAN ELINPIIRISTÄ Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. 5

6 Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. LIITO-ORAVA LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. TULOKSET JA PÄÄTELMÄT Pellonpään tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinympäristöä ole alueella. Lisäksi alueelta ei tunneta aiempia liito-oravahavaintoja (Suomen ympäristökeskus 2016). Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida asemakaavoituksessa. VIITASAMMAKKOSELVITYS VIITASAMMAKON TUNNISTAMINEN Viitasammakko (Rana arvalis) muistuttaa ulkonäöltään huomattavasti sammakkoa (Rana temporaria), mutta se voidaan erottaa tiettyjen tuntomerkkien avulla. Viitasammakko on teräväkuonoinen ja takajalkojen räpylöiden ulkopuolelle jää 2,5 3 varvasluuta. Sammakolla niitä on korkeintaan kaksi. Lisäksi jalkapohjan sisäsyrjässä on kova ja kookas metatarsaalikyhmy (jalkapöydän luu), joka on vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta. Värituntomerkit ovat haastavampia, mutta kutevilla koirailla on usein sinertävä kurkku. Toisinaan lähes koko ruumis saattaa olla varsin selvästi sinertävän sävyinen. Parhain tuntomerkki on koiraan tunnusomainen soidinääni voup, voup, voup.... Se on hidastempoinen ääni, joka muistuttaa uppoavaa pulloa. Lajin havaitsee parhaiten nimenomaan soidinäänen perusteella, sillä elintavoiltaan se on varsin piilotteleva ja arka. Laji voidaan tunnistaa myös melko luotettavasti mätimunista eli kudusta. Viitasammakolla ne kelluvat välivedessä ja ovat jokseenkin pieniä. Sammakon kutu on tyypillisesti selvästi kookkaampaa ja se on aivan veden pinnassa. Rupikonnan (Bufo bufo) kutu on usean metrin mittaista helminauhaa, joka poikkeaa suuresti viitasammakon ja sammakon mätimunista. 6

7 VIITASAMMAKON ELINPIIRISTÄ Viitasammakko on mieltynyt erityisesti reheviin vesistöihin, ja sitä pidetäänkin usein nimenomaan rehevien lintujärvien lajina. Se suosii kuitenkin myös hieman karumpia lampareita, mutta kutupaikaltaan se vaatii riittävästi suojaisaa kasvillisuutta. Pienet kosteat painanteet tai vaikkapa ojat eivät sille kelpaa muuta kuin liikkumisreitiksi. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen laji, joka pysyttelee vain muutaman neliökilometrin alueella läpi vuoden. Talvehtimaan viitasammakot hakeutuvat huomaamattomasti syys-lokakuussa, jolloin ne katoavat sopivien vesistön pohjiin muun muassa kivien alle. Viitasammakot kerääntyvät muiden sammakoiden tavoin ryhmäsoitimelle jo hyvin varhain keväällä, kun jääpeite sulaa ja yöpakkaset laantuvat. Sopivia kutupaikkoja ovat muun muassa rehevät luhtarannat, ilmaversoiskasvillisuuden laiteilla olevat suojaisat sopukat ja muut vastaavat paikat. Mätimunaklimpit ovat usein vesirajalla vesisammalten ja muun kasvillisuuden lomassa. Viitasammakoiden liikehtimistä on tutkittu hyvin vähän, mutta eräiden eurooppalaisten tutkimusten (Kovar ym. 2009) mukaan keskimääräinen liikkumismatka on noin metriä. Liikkumisreitteinä ne käyttävät usein kosteita ja suojaisia ojia, mutta esimerkiksi kuiville mäntykankaille ne nousevat ilmeisesti harvoin. Kesänsä viitasammakot viettävät vesistöjen lähellä rannoilla, rantapensaikoissa, tuoreissa metsissä, soilla ja pelloilla. Ravinnonsaantimahdollisuudet vaikuttavat lajin elinpiirin valintaan. Kutupaikoilta poistuvien ja niillä kesää viettävien yksilöiden prosentuaalisia suhteita ei tiedetä. Todennäköisesti viitasammakot pysyttelevät mahdollisimman lähellä kutu- ja talvehtimispaikkoja jotka voivat sijaita samalla järvellä mikäli ravintoa on riittävästi tarjolla. Viitasammakon kudusta kehittyy toukkia noin kolmessa viikossa. Toukkavaihe kestää keskimäärin 2 3 kuukautta, riippuen kesän sääolosuhteista. Toukkien muodonmuutoksen jälkeen pienet sammakot nousevat yleensä maalle, mutta niiden liikehtimisestä on niukasti tietoja saatavilla. VIITASAMMAKKO LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. IV(a)-liitteen lajit ja niiden elinympäristöt ovat tiukasti suojeltuja. Luonnonsuojelulain mukaan paikallinen ELY-keskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeusluvan, vaikka toiminta aiheuttaisikin varmuudella haittaa direktiivilajille. Edellytyksenä on kuitenkin se, että hanke koskee yleistä etua ja muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa viitasammakko on elinvoimainen (LC, Least Concern). Suomalaisessa uhanalaisuusluokituksessa viitasammakkoa ei ole luokiteltu uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). 7

8 TUTKIMUSMENETELMÄT Viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit tehtiin 3.5., jolloin käytiin läpi kaikki potentiaaliset kohteet. Tutkimusalueella tällaisia paikkoja on koko lähes koko rantaviiva. Maastotyöt tehtiin linnustoselvitysten yhteydessä, ja ne keskittyivät varhaiseen aamuun ja aamupäivään, pääosin noin klo väliseen aikaan, jolloin rannat kierrettiin läpi hiljaa ja rauhallisesti. Inventointien aikana pysähdyttiin tietyin välimatkoin useiksi minuuteiksi, sillä viitasammakot ovat hyvin arkoja ja voivat säikähtäessään pysytellä pitkään piilossa. TULOKSET JA PÄÄTELMÄT Tutkimusalueella ei havaittu yhtään viitasammakkoa tai lajin mätimunia maastotöiden aikana, eikä myöskään soidinääntelyä kuultu. Lisäksi alueelta ei tunneta aiempia viitasammakkohavaintoja (Suomen ympäristökeskus 2016). Lajin esiintymistä ei näin ollen tarvitse huomioida asemakaavoituksessa. PESIMÄLINNUSTOSELVITYS TUTKIMUSMENETELMÄT Pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskennoin 3.5., ja Ensimmäinen inventointikerta tehtiin liito-oravaselvityksen ohessa. Kartoitukset tehtiin kello 4 11 välisenä aikana, jolloin linnut olivat aktiivisesti äänessä. Yksi inventointikerta kesti 1 1,5 tuntia. Yölaulajiin keskittyviä inventointeja ei tehty. Menetelmä soveltuu hyvin pienten ja rikkonaisten alueiden kartoituksiin, ja se perustuu siihen, että kaikki pareiksi tulkittavat havainnot merkitään karttapohjalle, jotta päällekkäisyyksiltä vältytään. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari. Kartoituslaskenta on tarkin mahdollinen linnustonselvitysmenetelmä, ja kolmen inventointikerran selvitystä voidaan pitää riittävän tarkkana. Vesilinnut tulkittiin vesilintulaskentaohjeiden mukaan. PELLONPÄÄN LINNUSTOSTA Selvitysalueen luontotyypit ovat pienestä pinta-alasta riippumatta monipuolisia (katso kasvillisuusselvitys s. 16), mikä heijastuu lajistoon selvästi tavanomaista tiheämpänä parimääränä. Alueella pesi yhteensä 36 paria (taulukko 1). Pesimälajiston tyypillisiä lintuja olivat peippo, räkättirastas ja talitiainen. 8

9 LAJIKOHTAISTA TARKASTELUA Tässä osiossa käsitellään Pellonpään alueella maastotöiden aikana havaittuja lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Reviirit esitetään reviirikartoissa sivulla Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Käpytikka (Dendrocopos major) Rajaukselta merkittiin yksi reviiri (reviirikartta 1). Käpytikka viihtyy hyvin monenlaisissa metsäisissä elinympäristöissä, mieluiten kuitenkin havumetsissä. Västäräkki (Motacilla alba) Kaava-alueen kaakkoisrannalla oli yksi elinpiiri (reviirikartta 1). Västäräkki pesii monentyyppisissä elinympäristöissä hakkuualoilta pihapiireihin. Tiheimmillään pesimäkannat ovat kuitenkin kosteikkojen laiteilla. Punarinta (Erithacus rubecula) Rajauksella oli kaksi laulavaa koirasta (reviirikartta 1). Punarinta kelpuuttaa pesimäpaikoikseen monipuolisesti kaikenlaisia elinympäristöjä, mieluiten kuitenkin kuusikoita. Mustarastas (Turdus merula) Tutkimusalueelta varmistettiin kaksi elinpiiriä (reviirikartta 1). Mustarastas esiintyy runsaimpana etenkin tiheissä kuusikoissa ja pihapiirien laiteilla. Räkättirastas (Turdus pilaris) Tutkimusalueella oli viisi reviiriä (reviirikartta 1). Räkättirastasta voidaan pitää kulttuurisidonnaisena lajina, joka pesii usein löyhinä yhdyskuntina pihapiireissä ja viljelysten laitamilla. Pieni osa kannasta on kuitenkin ns. metsäpesijöitä, eivätkä ne vaadi pihapiirien läheisyyttä. Räkättirastas oli Pellonpään toiseksi runsain pesimälaji. Laulurastas (Turdus philomelos) Tutkimusalueen lounaisosassa oli yksi reviiri (reviirikartta 1). Laulurastas on erityisesti kuusija mäntyvaltaisten kankaiden tyyppilaji. Punakylkirastas (Turdus iliacus) Alueella oli kaksi reviiriä (reviirikartta 2). Punakylkirastas kykenee asuttamaan monenlaisten metsätyyppien lisäksi jopa taimikot. Se on Suomen runsaimpia pesimälintuja. Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Rajauksella lauloi yksi lintu (reviirikartta 2). Tiltaltti on tyypillinen kuusikkolaji, joka asustaa mieluiten iäkkäissä metsissä. Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Alueen eteläosassa oli ainoa elinpiiri (reviirikartta 2). Pajulintu suosii käytännössä kaikkia metsäisiä alueita. 9

10 Harmaasieppo (Muscicapa striata) Lajin reviirejä löydettiin vain yksi (reviirikartta 2). Harmaasieppo asuttaa koko maatamme, ja se on pesivänä runsas monenlaisissa elinympäristöissä. Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Alueella pesi kaksi paria (reviirikartta 2). Kirjosieppo pesii vanhoissa tikankoloissa tai muissa luonnonkoloissa, jos ei linnunpönttöjä ole saatavilla. Hömötiainen (Poecile montanus) [VU] Tutkimusalueelta löydettiin yksi elinpiiri (reviirikartta 2). Hömötiainen kovertaa itse pesäkolonsa lahoon pökkelöön tai käyttää luonnonkoloja hyväkseen. Se on tyypillinen iäkkäiden havumetsien laji. Hömötiainen on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU). Sinitiainen (Cyanistes caeruleus) Rajaukselta varmistui yhteensä kaksi reviiriä (reviirikartta 3). Sinitiainen on usein kulttuurisidonnainen laji, mutta se viihtyy myös kauempana asutuksista rehevillä metsämailla, joissa on pesäkoloja tarjolla. Talitiainen (Parus major) Kolme paria asettui pesimään alueelle (reviirikartta 3). Talitiainen pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan pesäkoloja on tarjolla. Se oli Pellonpään kolmanneksi runsain laji. Varpunen (Passer domesticus) [VU] Yksi pari pesi Pellonpään alueella (reviirikartta 3). Varpunen on täysin kulttuurisidonnainen laji, joka pesii tyypillisesti asuinrakennuksiin. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU). Peippo (Fringilla coelebs) Alueella lauloi viisi lintua (reviirikartta 3). Peipon tapaa pesivänä kaikenlaisissa metsissä, myös pihapiireissä. Se oli Pellonpään runsaslukuisin pesijä. Viherpeippo (Carduelis chloris) [VU] Kaksi paria pesi alueella (reviirikartta 3). Viherpeippo on tavallinen kulttuuriympäristöjen sekä muun muassa hakkuualojen pesijä. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut (VU). Vihervarpunen (Carduelis spinus) Yksi pari pesi rajauksella (reviirikartta 3). Vihervarpunen on tyypillisesti kuusikoiden laji, jonka pesimäkannat vaihtelevat voimakkaasti kuusten siemensatojen mukaan. Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) [VU] Alueella oli yksi reviiri (reviirikartta 4). Punatulkku pesii kuusivaltaisissa metsissä, eikä ole missään erityisen runsas. Se on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU). 10

11 Keltasirkku (Emberiza citrinella) Keskiosassa oli yksi elinpiiri (reviirikartta 4). Keltasirkku on monenlaisten viljelysmaiden laji, joka viihtyy myös hakkuuaukoilla ja tienlaiteilla. Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) [VU] Kaakkoisrannalla oli yksi reviiri (reviirikartta 4). Pajusirkku suosii elinympäristöinään kosteikkojen ruoikoita ja rantapensaikkoja. Se on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU). PÄÄTELMÄT Pellonpään pesimälinnusto on varsin tavanomaista, mutta tiheys on reilusti keskimääräistä korkeampi; noin 766 paria neliökilometriä kohden. Tiheyteen vaikuttaa ns. reunavaikutus, jonka seurauksena erilaisten elinympäristöjen lajit kohtaavat pienellä alueella. Pienien alojen tiheyslaskelmat antavat kuitenkin usein virheellisen lukeman, sillä sattuman osuus on hyvin suuri. Kokonaisuudessaan Pellonpään tutkimusalueella ei ole sellaisia linnustollisia arvoja, jotka vaikuttavat alueen maankäytön suunnitteluun, sillä ainoat huomionarvoiset lajit olivat hömötiainen, varpunen, viherpeippo, punatulkku ja pajusirkku. Kaikki ovat hyvin runsaslukuisia lajeja Suomessa, vaikka ne ovatkin valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneita (VU). Lajeilla on kuitenkin runsaasti tarjolla soveliaita elinympäristöjä, eivätkä ne tyypillisesti pesi vuosittain samassa paikassa. Laji Parimäärä Laji Parimäärä Käpytikka 1 Hömötiainen 1 Västäräkki 1 Sinitiainen 2 Punarinta 2 Talitiainen 3 Mustarastas 2 Varpunen 1 Räkättirastas 4 Peippo 5 Laulurastas 1 Viherpeippo 2 Punakylkirastas 2 Vihervarpunen 1 Tiltaltti 1 Punatulkku 1 Pajulintu 1 Keltasirkku 1 Harmaasieppo 1 Pajusirkku 1 Kirjosieppo 2 Yhteensä 36 Taulukko 1. Pellonpään pesimälinnusto parimäärineen. 11

12 1:909 1:816 1:242 1:529 1:415 1:241 1:243 1:57 1:41 Yht. 878:1 1:659 1:531 1:530 1:532 1:163 1:162 1:208 1:169 1:77 895:1:6889 1:205 1:206 1:207 1:765 1:862 1:170 1:921 1:177 1:424 1:847 1:423 1:863 1:668 1:124 1:83 1:322 1:173 1:603 1:520 1:14 1:376 1:690 1:377 1:378 1:897 1:379 1:381 Yht. 878:5 1:922 1:690 1:737 1:867 1:479 Yht. 876:31 1:779 1:520 Yht. 876:7 1:749 1:897 1:634 1:698 1:731 1:419 1:698 1:866 1:743 1:589 1:493 1:590 Yht. 876:4 1:946 1:907 1:624 Yht. 876:1 2:827 1:729 2:818 Yht. 878:6 2:261 2:829 1:896 2:800 2:922 1:947 2:735 2:705 2:924 2:923 2:706 3:570 3:645 2:969 Yht. 876:21 3:643 3:601 Yht. 876:48 3:642 3:646 2:1027 3:557 2:754 2:969 2:1033 2:394 2:49 2:487 Reviirikartta 1. Käpytikan (1 pari), västäräkin (1 pr), punarinnan (2 pr), mustarastaan (1 pr), räkättirastaan (4 pr) ja laulurastaan (1 pr) reviirit. Kannonkoski Pellonpään alueen asemakaavamuutos 2016 Käpytikka Mittakaava 1:7500 Punarinta Räkättirastas Västäräkki Mustarastas Laulurastas Uimaranta 1.5 Kirkko S.talo Pellonpää Naisvirta 12

13 1:909 1:816 1:242 1:529 1:415 1:241 1:243 1:57 1:41 Yht. 878:1 1:659 1:531 1:530 1:532 1:163 1:162 1:208 1:169 1:77 895:1:6889 1:205 1:206 1:207 1:765 1:862 1:170 1:921 1:177 1:424 1:847 1:423 1:863 1:668 1:124 1:83 1:322 1:173 1:603 1:520 1:14 1:376 1:690 1:377 1:378 1:897 1:379 1:381 Yht. 878:5 1:922 1:690 1:737 1:867 1:479 Yht. 876:31 1:779 1:520 Yht. 876:7 1:749 1:897 1:634 1:698 1:731 1:419 1:698 1:866 1:743 1:589 1:493 1:590 Yht. 876:4 1:946 1:907 1:624 Yht. 876:1 2:827 1:729 2:818 Yht. 878:6 2:261 2:829 1:896 2:800 2:922 1:947 2:735 2:705 2:924 2:923 2:706 3:570 3:645 2:969 Yht. 876:21 3:643 3:601 Yht. 876:48 3:642 3:646 2:1027 3:557 2:754 2:969 2:1033 2:394 2:49 2:487 Reviirikartta 2. Punakylkirastaan (2 paria), tiltaltin (1 pr), pajulinnun (1 pr), harmaasiepon (1 pr), kirjosiepon (2 pr) ja hömötiaisen (1 pr) reviirit. Kannonkoski Pellonpään alueen asemakaavamuutos 2016 Mittakaava 1:7500 Punakylkirastas Pajulintu Kirjosieppo Tiltaltti Harmaasieppo Hömötiainen Uimaranta 1.5 Kirkko S.talo Pellonpää Naisvirta 13

14 1:909 1:816 1:242 1:529 1:415 1:241 1:243 1:57 1:41 Yht. 878:1 1:659 1:531 1:530 1:532 1:163 1:162 1:208 1:169 1:77 895:1:6889 1:205 1:206 1:207 1:765 1:862 1:170 1:921 1:177 1:424 1:847 1:423 1:863 1:668 1:124 1:83 1:322 1:173 1:603 1:520 1:14 1:376 1:690 1:377 1:378 1:897 1:379 1:381 Yht. 878:5 1:922 1:690 1:737 1:867 1:479 Yht. 876:31 1:779 1:520 Yht. 876:7 1:749 1:897 1:634 1:698 1:731 1:419 1:698 1:866 1:743 1:589 1:493 1:590 Yht. 876:4 1:946 1:907 1:624 Yht. 876:1 2:827 1:729 2:818 Yht. 878:6 2:261 2:829 1:896 2:800 2:922 1:947 2:735 2:705 2:924 2:923 2:706 3:570 3:645 2:969 Yht. 876:21 3:643 3:601 Yht. 876:48 3:642 3:646 2:1027 3:557 2:754 2:969 2:1033 2:394 2:49 2:487 Reviirikartta 3. Sinitiaisen (2 paria), talitiaisen (3 pr), varpusen (1 pr), peipon (5 pr), viherpeipon (2 pr) ja vihervarpusen (1 pr) reviirit. Kannonkoski Pellonpään alueen asemakaavamuutos 2016 Sinitiainen Mittakaava 1:7500 Varpunen Viherpeippo Talitiainen Peippo Vihervarpunen Uimaranta 1.5 Kirkko S.talo Pellonpää Naisvirta 14

15 1:909 1:816 1:242 1:529 1:415 1:241 1:243 1:57 1:41 Yht. 878:1 1:659 1:531 1:530 1:532 1:163 1:162 1:208 1:169 1:77 895:1:6889 1:205 1:206 1:207 1:765 1:862 1:170 1:921 1:177 1:424 1:847 1:423 1:863 1:668 1:124 1:83 1:322 1:173 1:603 1:520 1:14 1:376 1:690 1:377 1:378 1:897 1:379 1:381 Yht. 878:5 1:922 1:690 1:737 1:867 1:479 Yht. 876:31 1:779 1:520 Yht. 876:7 1:749 1:897 1:634 1:698 1:731 1:419 1:698 1:866 1:743 1:589 1:493 1:590 Yht. 876:4 1:946 1:907 1:624 Yht. 876:1 2:827 1:729 2:818 Yht. 878:6 2:261 2:829 1:896 2:800 2:922 1:947 2:735 2:705 2:924 2:923 2:706 3:570 3:645 2:969 Yht. 876:21 3:643 3:601 Yht. 876:48 3:642 3:646 2:1027 3:557 2:754 2:969 2:1033 2:394 2:49 2:487 Reviirikartta 4. Punatulkun (1 pari), keltasirkun (1 pr) ja pajusirkun (1 pr) reviirit. Kannonkoski Pellonpään alueen asemakaavamuutos 2016 Punatulkku Mittakaava 1:7500 Pajusirkku Keltasirkku Uimaranta 1.5 Kirkko S.talo Pellonpää Naisvirta 15

16 KASVILLISUUSSELVITYS Pellonpään kasvillisuus ja luontotyypit selvitettiin 8.7., mutta kevätlajistoa havainnoitiin myös linnustoselvitysten yhteydessä. TUTKIMUSMENETELMÄT Aluerajaus kierrettiin järjestelmällisesti läpi, jolloin kirjattiin kaikki löydetyt putkilokasvilajit, myös puutarhoista ja pihoista villiintyneet lajit. Jokainen kuvio tyypiteltiin maastossa ja niiden rajat piirrettiin maastokartalle, sillä tarkoituksena oli löytää mahdolliset arvokohteet, kuten esimerkiksi metsä-, vesi- ja luonnonsuojelulain mukaiset elinympäristöt. Kustakin kuviosta kirjoitettiin yleisluonnehdinta ja mahdolliset lisätiedot. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukainen. PELLONPÄÄN KASVILLISUUDESTA Tutkimusalue on kasvillisuuden kannalta hyvin monipuolinen, mikä johtuu ihmistoiminnan aiheuttamista muutoksista; luonnontilaisuutta ei juuri ole. Maanmuokkauksen seurauksena alueelle on syntynyt varsin sekavia elinympäristöjä, kuten kulttuurivaikutteista lehtimetsää. Pihapiirien vuoksi alueella on varsin runsaasti koristelajistoa. KUVIOKOHTAINEN KUVAUS Tässä osiossa kuvataan jokaisen kasvillisuuskuvion (kuva 2) yleisluonnehdinta ja maankäyttösuositukset. Lisäksi tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset (esimerkiksi EN = erittäin uhanalainen ja NT = silmälläpidettävä) on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. Mikäli kyseessä on viljelysalue tai jokin muu luontotyyppi, joka uupuu uhanalaisuusluokituksesta, käytetään pelkkää viivaa. 1. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [ ] Kulttuurivaikutteinen mustikkatyypin (MT) tuore kangas, jossa haapa muodostaa valtapuuston. Tiheään puustoon lukeutuu myös mäntyjä ja pihlajia. Runsaita lajeja ovat muun muassa mustikka ja metsäimarre. Osa pienestä kuviosta on käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasta. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 2. Kesanto / heinäpelto [ ] Kesanto, jossa on lähinnä nurmitähkiötä, alsikeapilaa, puna-apilaa ja nurmikoita. Laiteilla kasvaa runsaasti ns. rikkalajistoa, kuten esimerkiksi peltohatikka ja -lemmikki. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 16

17 Kuva 2. Pellonpään kuviokohtaiset rajaukset (kuviokartta). 3. Mustikkatyypin (MT) tuore kangas [NT] Mäntyvaltainen mustikkatyypin (MT) tuore kangas, jossa kasvaa myös hieman koivuja ja kuusia laitavyöhykkeillä. Pensaskerroksessa esiintyy lähinnä vähän pihlajien ja kuusien taimia. Mustikka on hyvin runsas varpu, myös puolukkaa on paikoin runsaasti. Ruohoista tavataan oravanmarjaa ja metsätähteä. Pieni osa lohkosta on puolukkatyypin (VT) kuivahkoa kangasta. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 4. Kulttuurivaikutteinen lehtimetsä [ ] Pienialainen lehtimetsä, joka on kauttaaltaan kulttuurivaikutuksen alainen. Puusto koostuu koivuista, mutta sekapuina kasvaa myös raitaa ja harmaaleppää. Kasvillisuus on kokonaisuutena hyvin sekavaa. Peruslajeja ovat kuitenkin maitohorsma, mesiangervo, koiranputki ja heinät. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 17

18 5. Asuinalue [ ] Omakotitalojen muodostama asuinalue, johon lukeutuu useita pihapiirejä koristekasveineen. alue on kokonaisuudessaan kulttuurivaikutuksen alainen, sillä pihojen välissä on myös hyvin pienialaisia joutomaalaikkuja rikkalajistoineen. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. 6. Kesanto [ ] Viljelemätön peltolohko, jossa kasvaa hyvin runsaasti heiniä, kuten esimerkiksi timoteitä. Myös suurruohoja on paljon, mutta erityisesti mesiangervo ja suo-ohdake ovat tyyppilajeja. Seassa kasvaa myös muun muassa rönsyleinikkiä ja puna-apilaa. Maankäyttösuositus: kuviolla ei ole erityisiä luontoarvoja tai lakien mukaan suojeltavia luontotyyppejä, joten maankäytölle ei ole esteitä. PÄÄTELMÄT Pellonpään tutkimusalue on melko sekavaa, sillä kaikkialla on voimakasta kulttuurivaikutusta, minkä vuoksi luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista aluetta ei ole lainkaan kuviota 3 lukuun ottamatta. Tutkimusalueelta ei löydetty huomionarvoisia elinympäristöjä, joten maankäytölle ei ole rajoituksia tai esteitä. Rajaukselta löydettiin 145 putkilokasvia (taulukko 2), mikä on melko suuri määrä pinta-alaan nähden. Havaituista putkilokasveista yksikään ei lukeudu valtakunnalliseen tai alueelliseen uhanalaisuusluokitukseen. Lisäksi alueelta ei tunneta uhanalaisten lajien esiintymiä (Suomen ympäristökeskus 2016). 18

19 Taulukko 2. Pellonpään selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhalajeja tai viljelysjäänteitä. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahokeltano Hieracium (sektio) vulgata Kotipihlaja Sorbus aucuparia Ahomansikka Fragaria vesca Kurjenjalka Comarum palustre Ahopukinjuuri Pimpinella saxifraga Kylänurmikka Poa annua Ahosuolaheinä Rumex acetosella Käenkaali Oxalis acetosella Alsikeapila Trifolium hybridum Lampaannata Festuca ovina Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Leskenlehti Tussilago farfara Haapa Populus tremula Lillukka Rubus saxatilis Harmaaleppä Alnus incana Luhtakuusio Pedicularis palustris Heinätähtimö Stellaria graminea Luhtamatara Galium uliginosum Hevonhierakka Rumex longifolius Luhtavuohennokka Scutellaria galericulata Hieskoivu Betula pubescens Maitohorsma Epilobium angustifolium Hietakastikka Calamagrostis epigejos Mesiangervo Filipendula ulmaria Hiirenvirna Vicia cracca Mesimarja Rubus arcticus Huopaohdake Cirsium helenioides Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Isonokkonen Urtica dioica Metsäapila Trifolium medium Isotalvikki Pyrola rotundifolia Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Jouhivihvilä Juncus filiformis Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Juolavehnä Elytrigia repens Metsäkorte Equisetum sylvaticum Jänönsara Carex ovalis Metsäkuusi Picea abies Järvikorte Equisetum fluviatile Metsälauha Deschampsia flexuosa Järviruoko Phragmites australis Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Kaitapihatatar Polygonum aviculare ssp. neglectum Metsämänty Pinus sylvestris Kangasmaitikka Melampyrum pratense Metsätähti Trientalis europaea Kanerva Calluna vulgaris Mustaherukka Ribes nigrum Karhunputki Angelica sylvestris Mustikka Vaccinium myrtillus Karvaskallioinen Erigeron acer Myrkkykeiso Cicuta virosa Kataja Juniperus communis Niittyhumala Prunella vulgaris Keltakannusruoho Linaria vulgaris Niittyleinikki Ranunculus acris Ketohopeahanhikki Potentilla argentea ssp. argentea Niittymaarianheinä Hierochloë hirta Ketosilmäruoho Euphrasia stricta Niittynurmikka Poa pratensis Kevätpiippo Luzula pilosa Niittysuolaheinä Rumex acetosa Kiiltopaju Salix phylicifolia Nuokkutalvikki Orthilia secunda Kirjopillike Galeopsis speciosa Nurmihärkki Cerastium fontana Kissankello Campanula rotundifolia Nurmilauha Deschampsia cespitosa Koiranheinä Dactylis clomerata Nurminata Festuca pratensis Koiranputki Anthriscus sylvestris Nurmipiippo Luzula multiflora Komealupiini * Lupinus polyphyllus Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Korpi-imarre Phegopteris connectilis Nurmirölli Agrostis capillaris Korpipaatsama Franfula alnus Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense 19

20 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ojakärsämö Achillea ptarmica Rauduskoivu Betula pendula Oravanmarja Maianthemum bifolium Rentohaarikko Sagina procumbens Paimenmatara Galium album Rentukka Caltha palustris Peltohanhikki Potentilla norvegica Rohtotädyke Veronica officinalis Peltohatikka Spergula arvensis Ruotsinkeltano Pilosella floribunda Peltokorte Equisetum arvense Rönsyleinikki Ranunculus repens Peltolemmikki Myosotis arvensis Sarjakeltano Hieracium umbellatum Peltomatara Galium spurium Savijäkkärä Gnaphalium uliginosum Pelto-ohdake Cirsium arvense Siankärsämö Achillea millefolium Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Siperianunikko * Papaver croceum Peltoukonnauris Erysimum cheiranthoides Soikkovuorenkilpi * Bergenia crassifolia Peurankello * Campanula glomerata Soreahiirenporras Athyrium filix-femina Pietaryrtti Tanacetum vulgare Suo-ohdake Cirsium palustre Piharatamo Plantago major Suomentatar * Aconogon x fennicum Pihasaunio Matricaria suaveolens Suo-orvokki Viola palustris Pihatähtimö Stellaria media Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Pikkulaukku Rhinanthus minor Terttualpi Lysimachia thyrsiflora Pikkutalvikki Pyrola minor Tarha-alpi * Lysimachia punctata Pikkuvesitähti Callitriche palustris Terijoensalava * Salix fragilis bullata Poimulehti Alchemilla sp. Tummarantavihvilä Juncus alpinoarcticulatus ssp. alpinoarcticulatus Pullosara Carex rostrata Tähtisara Carex echinata Puna-ailakki Silene dioica Töyhtöangervo * Aruncus dioicus Puna-apila Trifolium pratense Ukonkello * Campanula latifolia Punanata Festuca rubra Ulpukka Nuphar lutea Puolukka Vaccinium vitis-idaea Unkarinsyreeni * Syringa josikaea Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Vaahtera * Acer platanoides Raita Salix caprea Vaalea-amerikanhorsma Epilobium ciliatum Ranta-alpi Lysimachia vulgaris Vadelma Rubus idaeus Rantakukka Lythrum salicaria Valkoapila Trifolium repens Rantaleinikki Ranunculus reptans Vanamo Linnaea borealis Rantalemmikki Myosotis laxa Vesisara Carex aquatilis Rantaluikka Eleocharis palustris Viiltosara Carex acuta Rantamatara Galium palustre Voikukka Taraxacum sp. Rantanurmikka Poa palustris Yhteensä 145 lajia 20

21 MAISEMALLISET ARVOT Pellonpään alueelle suunnitellaan lisää asuintontteja, jotka keskittyisivät lähinnä Saarijärven- ja Syväjärventien väliselle peltolohkolle. Näin ollen maisemalliset vaikutukset eivät koske esimerkiksi Syväjärven rantavyöhykkeitä, sillä ne ovat pitkälti puustoisia. Lisäksi jo rakennetut talot estävät näkyvyyttä järveltä kohti Saarijärventietä. Kaavasuunnitelman mukaan uusien tonttien maisemalliset vaikutukset kohdistuvat rakennettujen talojen pihapiireihin sekä erityisesti Saarijärventielle. Vaikutuksien katsotaan kuitenkin olevan hyvin vähäisiä, sillä kyse on vain muutamien uusien tonttien kaavoituksesta jo olemassa olevan asuinalueen jatkumoksi. Maisemakuva ei näin ollen muutu merkittävästi, sillä Saarijärventieltä avautuu näkymä rakennettuun ympäristöön. Alueen rantavyöhykkeet suositetaan pidettävän rakentamattomina kaavasuunnitelman mukaisesti. Kesantoa Saarijärventien laiteilla. 21

22 KIRJALLISUUS Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Geologian tutkimuskeskus 2016: Maankamaran karttapalvelu. < Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: Kwet, A. 2009: European Reptile and Amphibian Guide. New Holland Publishers. United Kingdom. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 22

23 Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristökeskus 2016: Hertta-tietokanta. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M. & Below, A. ym. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 23

24 24