PELAAJA-ANALYYSI SM-LIIGAN HUIPPUPELAAJASTA. Aki Mäkelä

Transkriptio

1 PELAAJA-ANALYYSI SM-LIIGAN HUIPPUPELAAJASTA Aki Mäkelä Opinnäytetyö Vierumäen yksikkö syksy 2008

2 Tiivistelmä Liikunnanohjaajan koulutusohjelma Tekijät Aki Mäkelä Opinnäytetyön nimi PELAAJA-ANALYYSI SM-LIIGAN HUIPPUPELAAJASTA Ryhmä LOT 2008 Sivu- ja liitesivumäärä Ohjaajat Timo Vuorimaa, Tommi Kerttula Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida yhden parhaista SM-liigatason jääkiekkoilijan pelaamiseen liittyviä ominaisuuksia Totalscouting -analyysiohjelman avulla. Pelaamisen ominaisuuksia tutkittiin mm. kiekollisissa ja kiekottomissa tilanteissa, hyökkäys- ja puolustustilanteissa, yksittäisissä pelitilanteissa sekä erityyppisissä otteluissa ja otteluvaiheissa. Tutkittavaksi pelaajaksi valittiin Jarkko Immonen. Tutkimus tehtiin kauden peleistä. Tutkimukseen valittiin kymmenen Immosen ottelua tasaisesti kauden ajalta. Ottelut katsottiin DVD-nauhoitteina ja analysoitiin Tommi Kerttulan kehittämällä Totalscouting - tietokoneohjelmalla. Immosen tuloksia verrattiin Kerttulan aiemmin ohjelmalla tehtyyn analyysiin Janne Hauhtosesta. Lisäksi Immosen pelaamista verrattiin Immosen valmentaja Risto Dufvan arvioon. Immonen on arvokas pelaaja joukkueelleen SM-liigatasolla. Hän on kentällisen pelillinen johtaja, jonka kautta peli virtaa. Hän on hyökkäysorientoitunut pelaaja, parempi hyökkäämään kuin puolustamaan. Hän on pelissä jatkuvasti aktiivinen, hyökkäyspelissä puolustuspeliä aktiivisempi. Immosen vahvuudet ovat maalinteko, suoraviivainen toiminta ja kiekonriistopelaaminen. Hänen heikkouksiaan ovat maalinestopelaaminen ja riskienhallinta. Immonen on yhtä hyvä niin koti- kuin vieraspeleissä. Immosen suorituskyky pysyy samana koko ottelun ajan. Immonen pelaa samalla tasolla tehokkaissa ja tehottomissa otteluissa. Ohjelman antamat tutkimustulokset vastaavat hyvin lähelle valmentaja Dufvan arviota Immosesta. Opinnäytetyö tehtiin selventämään, mitä tarkoittaa hyvä pelaaminen jääkiekossa yksilötasolla. Tutkimusmetodi ja tutkimus ovat aiheessaan ensimmäisiä. Immosen tulokset asettivat tason, mitä johtavalta pelaajalta SM-liigassa vaaditaan Totalscouting -analyysin perusteella. Tulevaisuudessa tehtäviä tutkimuksia voidaan verrata nyt saatuihin tuloksiin. Asiasanat pelaaja-analyysi, pelaajatarkkailu, jääkiekko

3 Abstract 27 November 2008 Degree programme in Sport and Leisure Management Coaching Author Aki Mäkelä The title of thesis ANALYSIS OF A TOP SM-LEAGUE ICE HOCKEY PLAYER Group LOT 2008 Number of pages and appendices Supervisors Timo Vuorimaa, Tommi Kerttula The purpose of this thesis was to analyse the playing qualities of one of the best players in the SM-League with Totalscouting computer software. The qualities were studied in situations with and without the puck, offensive and defensive situations, individual game situations and different types of matches and parts of matches. The player studied was Jarkko Immonen. The study contained the analysis of ten matches evenly picked from the season The matches were observed from DVD-discs and analysed with Totalscouting -software developed by Tommi Kerttula. The results were compared with an earlier analysis of Janne Hauhtonen made by the creator of the software. Additionally the results of Immonen were compared to the evaluation presented by Immonen s coach. Immonen is a valuable player for his team at the SM-League level. He is a leader and a playmaker style of player. He is offensively oriented, better in offensive play than in defensive play. He is continually active, more active in offensive play than in defensive play. The strengths of his game are scoring, the ability to win space and the ability to regain the possession of the puck. The weaknesses of his game are poor risk management and the disability to prevent the opponent from scoring. Immonen plays as well in home games as in away games. The level of Immonen s performance remains the same throughout the match. No significant difference was found in the level of playing in the matches were he scored compared to the matches were he did not score. The results given by the software are very similar to the evaluation presented by Immonen s coach. The study was made to clarify what role good individual playing plays in ice hockey. The method is new and this study is the first one of its kind about this matter. The results of Immonen set the level of play that is needed to do well in a leader type role in SM-League according to Totalscouting analysis. The future research can be compared to the results of this study. Key words player analysis, scouting, ice hockey

4 Sisällys Työssä esiintyvät termit Johdanto Joukkuepelin perusteet jääkiekossa Joukkuetaktiikka pelialueittain Puolustusalueen hyökkäyspeli Keskialueen hyökkäyspeli Hyökkäysalueen hyökkäyspeli Hyökkäysalueen puolustuspeli Keskialueen puolustuspeli Puolustusalueen puolustuspeli Siirtyminen aluetaktiikasta toiseen Pelikäsitys Pelin ymmärtäminen Pelin lukeminen Ratkaisunteko Henkilökohtainen taktiikka Yksilön taktiset pelitaidot Hyökkäyspeli kiekollisena Hyökkäyspeli kiekottomana Puolustuspeli kiekollista vastaan Puolustuspeli kiekotonta vastaan Syötön vastaanotto Laukausten peittäminen Yksilön tekniset taidot Yksilön psyykkiset taidot Jääkiekon fyysiset vaatimukset Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Tutkimusmenetelmät Tutkimuksen kohdehenkilö Tutkimusasetelma Analyysimenetelmä... 30

5 8 Tulokset Yleisiä huomioita pelaajien toiminnoista Pelaajien aktiivisuus Toimintojen jakautuminen pelitilanneroolien kesken Toimintojen jakautuminen hyökkäys- ja puolustuspelitoimintoihin Toiminnot suhteessa kiekon sijaintiin Pelaajien vertailu pelitilannerooleittain Puolustuspeli kiekotonta vastaan Puolustuspeli kiekollista vastaan Hyökkäyspeli kiekollisena Hyökkäyspeli kiekottomana Kaikki pelitilanneroolit huomioiva kokonaisvertailu Pelaajien osaaminen yksittäisissä toiminnoissa Syöttötarjous eteen/väliin Kontrolli ahdistettuna Laukominen Kiekon toimitus 1-2 alueelle Taklauksen loppuun vienti Puolustus jalalla kiekollista pelaajaa vastaan Merkkaus maalille ajossa Immosen pelaaminen eri olosuhteissa Immosen pelaaminen koti- ja vieraspeleissä Immosen pelaaminen 1., 2. ja 3. erässä Immosen pelaaminen runkosarja- ja play-offs otteluissa Immosen pelaaminen tehokkaissa ja tehottomissa peleissä Immosen tulosten vertailu valmentajan arvioon Pohdinta Yleisiä huomioita pelaajien toiminnoista Pelaajien vertailu pelitilannerooleittain Pelaajien osaaminen yksittäisissä toiminnoissa... 57

6 9.4 Immosen pelaaminen eri olosuhteissa Immosen tulosten vertailu valmentajan arvioon Kokonaisvaltainen raportti Immosesta Tutkimuksen luotettavuus Ohjelman hyvät puolet Ohjelman kehitysehdotukset Tutkimuksen merkitys Lähteet Liitteet Liite 1. Termien määrittelyä Liite 2. Totalscouting -ohjelman ulkoasu Liite 3. Valmentaja Dufvan haastattelu Immosen pelaamisesta Liite 4. Immosen ominaisuudet taulukoissa... 78

7 Työssä esiintyvät termit suoraviivainen toiminta: Pelaajan ymmärrys käyttää tilanteessa oleva aika ja tila hyväksi, esim. reagointi hyökkäyssuuntaan heti riiston jälkeen. kiekonriistopelaaminen: Pelaajan kyky puolustaa kiekollista vahvalla jalkatyöllä tai mailahäirinnällä niin, että vastustajan kiekkokontrolli katoaa. Kiekotonta vastaan puolustettaessa valmius hakea irtokiekkoja ja katkoa syöttöjä pelin sisältä. riskien hallinta: Kiekollisen vastuun ymmärtäminen, tilanteeseen nähden oikean ratkaisun valitseminen, etenkin siniviivojen lähellä varman päälle pelaaminen. Irtokiekkotilanteissa kyky sijoittua keskustaan niin, ettei vastustaja pääse vastahyökkäysiin. B-piste: Katso liite 1 siirtokiekko: Syötetään kiekko eteenpäin ilman syöttökohdetta ja pyritään karvaamaan kiekko uudestaan joukkueen haltuun maalintekosektori: Katso liite 1 tilantekijä: Pelaaja, joka on erikoistunut tekemään tilaa ketjukavereilleen hyvällä kiekottomalla pelaamisella, esim. blokeilla ja maalille ajoilla maski: Sijoittuminen maalin eteen tavoitteena estää maalivahdin kiekon näkeminen pelin puoli: Pitkittäinen puoli kaukalosta, jolla kiekko sijaitsee viivan pito: Puolustajan sijoittuminen hyökkäyssiniviivan yläpuolelle tavoitteena estää vastustajia purkamasta kiekkoa omalta alueeltaan yksilön puolustusvalmius: Kiekollisen varmistaminen, nopea reagointi hyökkäyksestä puolustuspeliin mailaesto: Puolustaminen mailalla tuikkaamalla, koukkaamalla tai vastustajan mailaa nostamalla vartaloesto: Puolustaminen taklaamalla tai sijoittumalla vastustajan liikeradalle 1

8 takakarvaus: Vastustajan ahdistaminen vastustajan kenttäpäädyn suunnasta jatkuva peliote: Aktiivinen pelaaminen keskeytyksittä, nopea reagointi vaihtuviin pelitilanteisiin, myös kiekottomissa rooleissa voimahyökkääjä: Kontakteja kaihtamaton suoraviivaisiin ratkaisuihin pyrkivä hyökkääjä sniper: Pelkästään maalintekoon erikoistunut hyökkääjä rooli: Valmentajan ohjaama pelaajan tiettyyn tehtävään keskittyminen kokonaisvaltainen pelaaja: Pelaaja, joka osallistuu aktiivisesti peliin kaikissa pelitilannerooleissa ja tilanteissa pelintekijä: Pelaaja, joka on taitava syöttämään, avaamaan peliä ja luomaan maalitilanteita Syöttötarjous eteen/väliin: Aktiivinen esiintulo vapaaksi kiekottomana kiekollisen etupuolelle kontrolli ahdistettuna: Kiekon hallinta ja suojaaminen vastustajan ahdistaessa lähellä 3-4 alue: Katso liite 1 Puolustus jalalla kiekollista pelaajaa vastaan: Vastustajan tilan ja ajan eliminoiminen luistelemalla aktiivisesti kiinni vastustajan vartaloon Merkkaus maalille ajossa: Kiekottoman pelaajan maalille nousun vartiointi iso jää: Tilanne, jossa pelaajalla on aikaa ja tilaa, eli vastustaja ei ahdista aivan lähietäisyydellä pelirohkeus: Rohkeus mennä ahtaisiin väleihin, taklauksien alle ja maalin eteen kiekollinen rohkeus: Rohkeus kantaa vastuuta ja tehdä kiekollisia ratkaisuja virheitä pelkäämättä kiekosta luopuminen: Pelaajan tekemä siirto- tai purkukiekko ahdistetussa tilanteessa riskejä minimoiden 2

9 lyhyt liike: Reagointiin perustuva, esim. poikittaista liikkumista tai käännöksiä sisältävä luistelu pitkä liike: Suoraa luistelua tai kaarreluistelua sisältävä eteneminen pelipää: Kyky ennakoida pelitilanteita ja tehdä tilanteeseen nähden oikeita ratkaisuja kiekossa pysyminen: Kyky hallita kiekkoa, myös ahtaassa tilassa ja ahdistettuna oivaltava: Kyky tehdä peliä edistäviä ja maalitilanteita synnyttäviä ratkaisuja, joita vastustajan on vaikea ennakoida narsismi: Halu olla pelin keskipisteenä ja tuoda itseään esille positiivisesti. Esiintyy pelitilanteessa esim. runsaana laukomisena. pelinopeus: Hyökkäyspelissä koko viisikon luoma nopeus liikuttaa kiekko maalintekotilanteisiin. Puolustuspelissä pelinopeus tarkoittaa viisikon kykyä siirtyä organisoidusti hyökkäyspelistä puolustuspeliin. Korkea pelinopeus on tehokkaan hyökkäyksen ja puolustuksen edellytys. Korkeaan pelinopeuteen päästään mm. pitämällä viisikko tiiviinä, liikuttamalla kiekkoa lyhyillä syötöillä ja pyrkimällä avaamaan peli keskustan kautta. moderni jääkiekko: Pelinopeuden merkitystä painottava näkemys pelata jääkiekkoa moderni peliä tekevä keskushyökkääjä: Keskushyökkääjä, joka kykenee toimimaan kentän keskustassa sekä avaamaan peliä nopeasti ja taitavasti puolustuspeliliikkuminen: Kyky liikkua poikittain ja pysyä mukana vastustajan liikkumisessa niin, että katsekontakti kiekkoon säilyy painollinen laitahyökkääjä: Laitahyökkääjä, jonka puolella kiekko sijaitsee painoton laitahyökkääjä: Laitahyökkääjä, jonka puolella kiekko ei sijaitse kokonaisvaltainen analyysi: Arvio, jossa kaikki pelaamiseen osa-alueet otetaan huomioon laadukas laukaus: Laukaus, joka lähtee nopeasti ja lujaa maalia kohti 3

10 4

11 1 Johdanto Jääkiekko on suurta kansanhuvia. Pelaajat ovat voittajina suuria sankareita, häviäjinä pilkan kohteita. Tunteet käyvät kuumina, mutta samalla valmentajien ja pelaajien tulee pystyä keskittymään menestymisen osatekijöihin. Mistä hyvät pelaajat on tehty, tai mikä itse asiassa meni pieleen? Jääkiekko ei ole kannattavaa liiketoimintaa joukkueille. Suomessa vain yksittäiset joukkueet tekevät voittoa, suurin osa jää tappiolle. Pelaajien palkat ovat kasvaneet liian suuriksi tuottoihin nähden kulujen hallintaa tulisi parantaa pienemmällä palkkabudjetilla. Menestyksen kannalta pelaajien rekrytointiprosessin tehostaminen on entistä tärkeämpää, eli joukkueiden tulee pystyä tekemään entistä parempia hankintoja entistä pienemmällä rahalla. Tommi Kerttula valmistui liikunnanohjaajaksi Vierumäen englanninkieliseltä linjalta vuonna Hän tekin opinnäytetyökseen pelaaja-analysointiohjelman nimeltä Totalscouting. Ohjelma luotiin työkaluksi joukkueille pelaajien rekrytointiprosessin tehostamiseen. Tämä opinnäytetyö on ensimmäinen julkinen raportointi Kerttulan tekemällä ohjelmalla. Tutkimus pyrkii analysoimaan yhden huippupelaajan osaamisen syvällisesti. Ohjelman kehittäminen alkoi, kun Kerttula työskenteli Lahden Pelicans -joukkueen pelaajakoordinaattorina vuosina Työnkuva sisälsi pelaajien kartoitusta ja hankkimista joukkueeseen. Suuri vastuu hankinnoista tarkoittaa myös vastuuta joukkueen menestymisestä. Tehdäkseen työnsä paremmin Kerttula halusi selvittää perimmäiset syyt, mistä pelaajien taitoerot johtuvat. 5

12 Kokonaisvaltaista työkalua pelaajien arvioimiseen ei ole aiemmin tehty tiettävästi koko maailmassa. Aiemmin on kirjattu muistiin vain pelaajien yksittäisiä osa-alueita, esimerkiksi teknisiä ominaisuuksia, joiden perusteella hankintoja on tehty. Sellaisten arvioiden perusteella hankinnat ovat pitkälti sattumaa. Kerttula perehtyi asiaan ja päätteli, että laadukas arvio tulee tehdä pelisuorituksista. Arvion tulee sisältää näkemys pelaajasta kokonaisuutena. Lisäksi niin taktiset, tekniset, fyysiset kuin psyykkisetkin ominaisuudet tulee ottaa huomioon. Erityisesti psyykkisten ominaisuuksien arviointi itse pelisuorituksessa on puuttunut aiemmin täysin. Kerttula kehittyi pelaajien analysoimisessa vähitellen yrityksen ja erehdyksen kautta. Ensin ominaisuuksia tuli erotella ja ymmärtää, sitten jälleen yhdistää ne luomaan kokonaisnäkemys pelaajasta. Näkemyksen pohjalta tuli pystyä perustelemaan, kuinka hyvin kiekkoilija pelaa ja mistä syystä. Hänen opettajansa Erkka Westerlundin pelianalyysi antoi hyviä lähtökohtia pelaajien arvioimiseen, eli tietoa siitä, mikä pelaajan suorittama toiminta on laadukasta ja mikä ei. Westerlundin pelianalyysi antoi myös ohjelmalle rakenteen siihen, kuinka toimintoja voitiin tutkia alueittain ja pelitilannerooleittain. Kaudella ohjelma alkoi löytää muotoaan ja se valmistui Kerttulan lopputyönä vuonna Tähän mennessä ainoastaan Kerttula on käyttänyt ohjelmaa pelaajien analysoimiseen. Hän teki analyysejä lähinnä omaa pelaajatarkkailijan osaamistaan kehittääkseen. Kerttula teki analyysejä yhteensä noin 40:stä ottelusta ja noin 20:stä eri pelaajasta. Opiskelujen jälkeen Kerttula on jatkanut töitään useassa eri liigajoukkueessa pelaajakoordinaattorina ja tarkkailijana. Joukkueissa Tommin ohjelmaa pidettiin pätevänä työkaluna, mutta liian työläänä käytettäväksi päivittäisessä valmennus- ja pelaajahankintatyössä. Tommi jatkoi ohjelman kehittämistä käytännönläheisemmäksi. Nyt syksyllä 2008 hän on perustanut päivitetyn ohjelman ympärille yrityksen, joka myy ohjelmaa Euroopan huippujoukkueille. Jatkossa tähtäimessä on laajentuminen muihin lajeihin, sillä samaa pohjaa voi hyvin hyödyntää myös muiden lajien arvioimiseen. Media ja ihailijat ovat yhä enemmän kiinnostuneita pelaaja-arvioista, joten ohjelmasta on tekeillä heillekin tarkoitettuja sovelluksia. Idea opinnäytetyöstä syntyi työharjoittelun aikana pelaajatarkkailijana Kerttulan yrityksessä. Opinnäytetyö kartuttaa osaamista tällä ammattitaitoa vaativalla alalla. Ammattina pelaajatarkkailija on mielenkiintoinen vaihtoehto, joten opinnäytetyön tuoma uskottavuuden lisääntyminen kiekkoihmisten silmissä on tervetullutta. Opinnäytetyön tutkimustuloksia on mahdollista käyttää yrityksen koulutustyössä ja tuotteen myymisessä. Lisäksi työtä voidaan mahdollisesti esitellä alan julkaisuissa, jolloin yritys saa työstä myös markkinointiin liittyvää hyötyä. Näin aihe on työelämälähtöinen ja hyödyttää niin työntekijää kuin yritystä. 6

13 Tässä työssä tutkitaan SM-liigan parhaimpiin pelaajiin kuuluvan Jarkko Immosen pelaamista Totalscouting -analyysiohjelmalla. Kaikki tutkimuksessa analysoitavat asiat perustuvat kahteen kysymykseen. Mitä Immonen tekee jäällä ja kuinka hyvin hän toimissaan onnistuu? Jyväskylän jäähallin katsomossa on jo pitkään ihmetelty, kuka onkaan tuo numero 26 ja miten hän pärjää niin hyvin SM-liigan pistepörssissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ja miksi Jarkko Immonen on yksi SM- liigan parhaista pelaajista. 7

14 2 Joukkuepelin perusteet jääkiekossa Jääkiekko on joukkuepeli. Yksilön peliä arvioitaessa täytyy tuntea joukkuepelin periaatteet. 2.1 Joukkuetaktiikka pelialueittain Jääkiekko on taktisena pelinä perusperiaatteeltaan hyvin yksinkertainen. Joukkueen täytyy pyrkiä tekemään enemmän maaleja kuin vastustaja, eli tarkoitus on tehdä hyökkäyksessä maali ja puolustuksessa estää vastustajan maalinteko. Oman joukkueen peli on aina suhteessa vastustajan peliin, joten vastustajan pelitapa vaikuttaa oman joukkueen taktiikkaan. Kenttä on jaettu kolmeen osaan, puolustus-, keski- ja hyökkäysalueeseen. Jokaisella alueella on oma puolustusja hyökkäystaktiikkansa: on puolustusalueen hyökkäyspeli (avauspeli), keskialueen hyökkäyspeli (avauspeli), hyökkäysalueen hyökkäyspeli (kulmapeli/maalintekopeli), hyökkäysalueen puolustuspeli (karvaus), keskialueen puolustuspeli (karvaus) ja puolustusalueen puolustuspeli. Nämä kaikki tekijät ovat sidoksissa toisiinsa. Tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi hyökkäyspelissä keskialueen ylittämisen yhteydessä sattunut virhe, vaikkei kiekkoa siinä menetettäisikään, voi näkyä huonona puolustuspelaamisena kaikilla kentän osa-alueilla. (Aho 2001.) 2.2 Puolustusalueen hyökkäyspeli Hyökkäykseen lähdön, eli avauspelin lähtökohtana on puolustuspelin onnistuminen hyökkäystä edeltävässä tilanteessa. Nopea avauspeli antaa pelaajille aikaa muilla hyökkäyspelin alueilla. Avauspeli on sitä vaikeampaa, mitä ylempää ja mitä useammalla pelaajalla vastustaja karvaa kiekkoa hyökkäyspäässä. Tämä tarkoittaa sitä, että hyökkääjien pitää osata lukea peliä, liikkua ja hakea syöttölinjoja alempaa. Puolustuspelin vaikeuttamiseksi hyökkääjät voivat vaihtaa paikkoja hakutilanteessa, kuitenkin siten, että jokaisella kaistalla pysyy yksi mies (kenttä on jaettu kolmeen kaistaan pystysuunnassa). Pelaajat voivat liikkua eri syvyyksillä, mikä levittää pelattavaa tilannetta. Hyökkäykseen lähdössä maalinedusta on varmistettava. Näin siksi, että vastustajan karvauspeli voi onnistua ja kiekko voidaan menettää heille. (Aho 2001.) 8

15 Hyökkäyspelissä vastustajan karvatessa syvältä (eli pyrkiessä riistämään kiekon hyökkäysalueella) avaussyöttö on hyvä antaa liikkuvalle pelaajalle b-pistetason alapuolella. Tällä alueella hyökkäävällä joukkueella tulisi olla vähintään yhden miehen ylivoima; ainakin yksi oma pelaaja auttaa lähelle omaa kiekollista pelaajaa. Kiekollisen pelaajan tulisi pyrkiä pääsemään ahtaasta tilasta väljään. Karvauspelin (puolustavan joukkueen järjestäytynyt tapa häiritä hyökkäävää joukkuetta) vaikeuttamiseksi ja puolustajien työskentelyn helpottamiseksi hyökkääjien paikanvaihdot ovat välttämättömiä. Se, millä kuviolla hyökkäykseen lähtö onnistuu, riippuu vastustajan karvaustavasta. Avaus voi olla myös nopea pystysyöttö, jonka tarkoituksena on päästä ylivoimahyökkäyksiin (esim. 1-0 tai 2-1). Onnistunut hyökkäykseen lähtö on perusedellytys menestymiselle pelissä. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1997 b.) 2.3 Keskialueen hyökkäyspeli Keskialueen hyökkäyspelissä pyritään keskialue ylittämään mahdollisimman nopeasti. Tähän pyritään sen vuoksi, etteivät hyökkäyspelissä itsensä ohi karvanneet ehtisi osallistua puolustuspeliin ja kentälle jäisi enemmän tilaa. Nopea ylitys tapahtuu yleensä syötöillä tai kuljettamalla kiekkoa koko kentän leveydeltä. Kiekon vieminen hyökkäysalueelle pitää yleensä pyrkiä tekemään laidasta, koska tällöin peliä on helpompi kaventaa kohti maalialuetta (puolustajat sijoittuneet laitoihin) ja tällöin vastustajan on vaikeampi lähteä nopeisiin vastahyökkäyksiin. Jos vastustaja on ehtinyt organisoida keskialueen puolustuspelinsä, on keskialueella paljon miehiä ja vähän tilaa. Tällöin vastustajan on vaikeampi lähteä nopeisiin vastahyökkäyksiin. Silloin joukkue voi joutua tekemään siirtokiekon ja luottamaan omaan karvauspeliinsä tai pelaamaan kiekkoa alaspäin ja pyrkiä löytämään avauspaikkaa tai kuljetustilaa päästäkseen hyökkäysalueelle. Näissä tilanteissa korostuukin kiekottoman miehen toiminta. (Aho 2001.) 9

16 Keskialue pyritään ylittämään mahdollisimman nopeasti, jotta vastustaja ei ehtisi järjestäytyä puolustukseen. Alue ylitetään nopeilla syötöillä (kiekko kärkimiehelle) tai kuljettamalla kiekkoa käyttäen hyväksi koko kentän leveyttä. Keskialueen ylityksessä tulisi olla leveyden lisäksi syvyyttä (koko viisikko samalla alueella). Jos vastustaja on kuitenkin ehtinyt järjestäytyä puolustukseen, on hyökkäävällä joukkueella kaksi vaihtoehtoa: ampua kiekko vastustajan päätyyn ja pyrkiä saamaan se siellä haltuun hyökkäyspelin jatkamiseksi tai syöttää kiekko takaisin päin puolustajille ja aloittaa uusi hyökkäys keskialueelta puolustajien avustamana (tavoitteena siniviivan ylitys kiekko hallussa). (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1997 b.) 2.4 Hyökkäysalueen hyökkäyspeli Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä on tavoitteena päästä maalintekosektoriin. Hyvin toiminut puolustuspään tai keskialueen avauspeli on voinut johtaa ylivoimahyökkäykseen, jolloin sektoriin pääseminen on helpompaa. Tämä on kuitenkin aika harvinaista. Niinpä hyökkäysalueelle päästäessä ollaan usein 3-3 tai 4-4 tilanteessa, joka tasoittuu 5-5 tilanteeksi. Hyökkäyspäässä on vähän aikaa ja vähän tilaa. Tällöin isoon osaan nousee pelaajien taitotaso ja kyky toteuttaa henkilökohtaista taktiikkaa. Myös kiekottomien pelaajien rooli tilantekijöinä on suuri. Jollei ensimmäinen suora hyökkäys hyökkäysalueelle tultaessa ole onnistunut, tulee taustalta vielä pelaajia tukemaan hyökkäystä. Puhutaan toisesta ja kolmannesta aallosta, johon kiekko pyritään pelaamaan. (Aho 2001.) Hyökkäysalueella hyökkäävän joukkueen tavoitteena on päästä maalintekosektorille. Kiekollisen pelaajan on kuitenkin monesti vaikea päästä sinne. Tämän takia kiekollisen pelaajan apuna täytyy lähietäisyydellä olla aina vähintään yksi oma pelaaja, jotta hyökkäystä voidaan jatkaa (esim. syöttöjen tai blokkauksien avulla). Maaleja ei tule ilman laukauksia, joten on pyrittävä laukomaan runsaasti. Laukaukset suoraan kuljetuksesta tai syötöstä ovat tehokkaita. Yhden hyökkääjän on tällöin hyvä olla tekemässä maalivahdille maskia. Samalla hän voi tavoitella paluukiekkoja ja pyrkiä maalintekoon. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1997 b.) 10

17 2.5 Hyökkäysalueen puolustuspeli Hyökkäysalueen kiekonmenetyksen jälkeen hyökännyt joukkue siirtyy puolustamaan. Mikäli kiekko menetetään lähellä laitaa tai kulmassa, pyritään yleensä nopeaan aggressiiviseen karvaukseen tilan ja ajan poisviemiseksi. Karvaajia voi olla useampikin. Karvauksen tapahtuessa yhdellä miehellä toinen mies lukee peliä ja pyrkii katkomaan syöttöjä tai hakemaan irtokiekkoa. Kolmas hyökkääjä varmistaa hieman alempana. Mikäli kiekko on vastustajalla hyvässä kontrollissa, on karvaus erilainen. Se voi edelleenkin olla aggressiivinen tai sitten passiivinen. Tällöin pelaajat ovat kuitenkin ryhmittyneenä tiettyyn muotoon ja kiekollinen pelaaja pyritään ohjaamaan pieneen tilaan. (Aho 2001.) Kiekon menetyksen jälkeen joukkue siirtyy puolustuspeliin. Joukkueet käyttävät puolustuspelissä erilaisia pelijärjestelmiä. Karvauspelillä häiritään vastustajaa ennalta sovitulla tavalla (pelijärjestelmän mukaan) ja pyritään estämään (hidastamaan) tämän hyökkäyksiä mies- tai aluepuolustuksen avulla. Hyökkäysalueella miespuolustusta (esim ) käytettäessä hyökkääjät häiritsevät vastustajan puolustajia ja keskushyökkääjää. Pelin puolen puolustaja iskee vastustajan laitahyökkääjään ja toinen puolustaja varmistaa tarpeen vaatiessa liikkumalla keskialueelle. Aluepuolustuksessa (esim ) lähin hyökkääjä karvaa vastustajan kiekollista pelaajaa. Muut hyökkääjät vartioivat laitoja sekä keskialuetta ja puolustajat pyrkivät viivanpitoon mahdollisimman pitkään ja varmistavat myös keskialueen. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1997 a.) 2.6 Keskialueen puolustuspeli Keskialueen puolustuspelaaminen on paljolti keskialueen tukkimista. Tukkiminen voi tapahtua monella eri systeemillä esim. 2-3 tai Luvut kertovat pelaajien ryhmittymisestä. Tärkeää keskialueen puolustamisessa on siniviivan pitäminen. Puolustajat eivät saa valua siniviivan alle maalivahdin eteen, vaan heidän pitää pyrkiä antamaan painetta vastustajalle, jolloin toinen puolustajista varmistaa sitä. Paineen voi tietenkin antaa myös hyökkäävä pelaaja. Keskialueen pelissä toinen tärkeä seikka on takapaineen antaminen. Näin erityisesti silloin kun vastustaja ylittää keskialueen nopealla hyökkäyksellä tai vastahyökkäyksellä. Takapaine tarkoittaa vastustajan ahdistamista vastustajan kenttäpäädyn suunnasta. (Aho 2001.) Keskialueen puolustuspelissä voidaan käyttää esimerkiksi aluepuolustukseen pohjautuvaa kaksivaiheista karvausta, jossa siirrytään 1-2-2:sta 1-4:ään. Tällöin lähin hyökkääjä ahdistaa kiekol- 11

18 lista vastustajaa. Muut pelaajat osallistuvat keskialueen tukkimiseen laitahyökkääjien tiputtaessa laidoiltaan samaan linjaan puolustajien kanssa. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1997 b.) 2.7 Puolustusalueen puolustuspeli Puolustusalueen puolustuspeli tapahtuu usein mies miestä vastaan. Tarkoituksena on ohjata vastustaja pieneen tilaan, tässä tapauksessa kulmiin, jolloin maalinteko on vaikeampaa. Puolustusalueen peli perustuu miesten merkkaamiseen ja oman pään täyttöön. Oman pään täyttö tarkoittaa sitä, että ensimmäinen pelaaja puolustaa kiekollista vastustajaa vastaan, toinen pelaaja merkkaa pelitavasta riippuen joko maalinedustan tai toisena alueelle tulevan miehen, ja kolmas pelaaja merkkaa seuraavaksi vaarallisimman pelaajan. Neljäntenä merkataan pelinpuoleinen eli painollinen puolustaja ja viimeisenä painoton puolustaja. Oman pään puolustuspelaaminen tarkoittaa tilanteesta riippuen vaarallisimman miehen ensisijaista vartioimista. (Aho 2001.) Puolustusalueen puolustuspelissä pelaajan oikea sijoittuminen on tärkeää niin mies- kuin aluepuolustuksessa. Puolustavan pelaajan tulee sijoittua vastustajan ja oman maalin väliin. Lisäksi hänen tulee nähdä sekä pidettävä puolustaja että pelitilanne. Aluepuolustuksessa lähin puolustava pelaaja pyrkii häiritsemään vastustajan kiekollista pelaajaa. Muiden pelaajien tulee sijoittua tukkimaan parasta maalintekoaluetta. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1997 b.) 12

19 2.8 Siirtyminen aluetaktiikasta toiseen Tarkasteltaessa jääkiekkoa taktisena pelinä voidaan eritellä pelisysteemi, pelijärjestelmät ja pelaajien pelitilannetavoitteet. Pelisysteemi koostuu hyökkäys- ja puolustuspelin kokonaisuudesta, hyökkäys- ja puolustuspelijärjestelmistä kentän eri osa-alueilla sekä siirtymisestä puolustuspelistä hyökkäyspeliin tai päinvastoin. Pelijärjestelmät jakautuvat edellä mainittuihin alueisiin, joilla jokaisella on omat puolustus- ja hyökkäysjärjestelmät. Pelijärjestelmät on luotu pelitilannetavoitteiden saavuttamiseksi. Pelitilannetavoitteita hyökkäystilanteessa ovat maalinteko, tilan tai alueen voittaminen kohti maalialuetta, kiekon pitäminen joukkueen hallussa ja puolustusvalmius. Puolustusvalmius tarkoittaa valmiutta siirtyä kiekon menetyksen jälkeen mahdollisimman nopeasti puolustuspelaamiseen. Puolustuspelin pelitilannetavoitteita voivat olla mm. vastustajan maalinteon estäminen, kiekon riistäminen vastustajalta omalle joukkueelle, tilan estäminen maalintekoalueella tai hyökkäysvalmius. Hyökkäysvalmius tarkoittaa kiekon riistoa seuraavaa valmiutta siirtyä nopeasti hyökkäyspeliin. (Aho 2001.) Tehokkaan hyökkäys- ja puolustuspelin yhtenä tekijänä on pelaajien valmius (tahto) ja taidot nopeaan suunnanmuutospelaamiseen (esimerkiksi puolustava joukkue pyrkii käynnistämään oman hyökkäyksen mahdollisimman nopeasti riistettyään kiekon vastustajalta). (Westerlund 1992.) 13

20 Pelikäsitys Yksilön toiminnan taustalla pelitilanteessa on hänen pelikäsityksensä. Yksilöä analysoitaessa on tärkeää tietää, mitä pelikäsityksellä tarkoitetaan. Arvioitaessa, miten pelaajan tekemät ratkaisut kentällä palvelevat joukkueen tavoitteita, puhutaan pelikäsityksestä. Pelaaminen on jatkuvaa ympäristön havainnointia, ajatustoimintaa ja siihen perustuvaa ratkaisuntekoa, joka näkyy pelaajan toimintana kentällä. Hyvän pelikäsityksen omaava pelaaja tekee joukkueen kannalta edullisia ratkaisuja. (Westerlund 1992.) Pelikäsityksellä ymmärretään pelaajan taitoa ratkaista pelin perustilanteita pelivälineen kanssa ja ilman sitä tarkoituksenmukaisella tavalla omaa joukkuettaan hyödyttäen. Pelikäsityksen perustana on kyky nähdä peliä ja lukea sitä ennakoiden. (Luhtanen 1989, ) Pelikäsitys voidaan jakaa kolmeen osatekijään: pelin ymmärtämiseen, pelin lukemiseen ja ratkaisuntekoon. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1996 LOK 1.) 2.9 Pelin ymmärtäminen Pelin ymmärtäminen tarkoittaa sitä, miten pelaaja ymmärtää joukkueen tavoitteet ja yhteistyön periaatteet eri pelitilanteissa. Jotta pelaaja pystyy tekemään joukkueen kannalta edullisia ratkaisuja, hänellä on oltava tieto joukkueen pelitilannetavoitteista ja yhteistyön periaatteista. Vaikka pelaajien väliseen tehtävienjakoon pyritään pelijärjestelmien avulla, jää pelaajan ratkaisunteko pelitilanteiden tulkinnan varaan. Tulkintaa helpottaa tehtävien jakaminen pelitilannerooleihin eri pelitilanteissa. Pelaaja on aina jossakin neljästä eri pelitilanneroolista. 14

21 Taulukko 1. Pelitilanneroolit (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1996 LOK 1.) 1. Hyökkäyspeli kiekollisena 2. Hyökkäyspeli kiekottomana 3. Puolustuspeli kiekollista vastaan 4. Puolustuspeli kiekotonta vastaan Minuutissa pelaaja keskimäärin toimii hyökkäyspelissä kiekollisena viisi sekuntia, hyökkäyspelissä kiekottomana 25 sekuntia, puolustuspelissä kiekollista vastaan viisi sekuntia ja puolustuspelissä kiekotonta vastaan 25 sekuntia. (Aho 2001.) 2.10 Pelin lukeminen Vaikka lähtökohtana hyvälle pelikäsitykselle on pelin ymmärtäminen, pelaajan tekemä lopullinen ratkaisu tapahtuu kentällä vallitsevan tilanteen pohjalta. Pelin lukemisella tarkoitetaan oman joukkueen, vastustajien ja kiekon sijainnin sekä liikkumissuunnan ja -nopeuden havainnointia suhteessa pelitilanteeseen ja kenttään. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1996, LOK 1.) Keskeisin osa pelin lukemisessa on kiekollisen pelaajan tila ja aika, eli minkälainen mahdollisuus hänellä on pelata peliä eteenpäin. Kiekollisen pelaajan tila on riippuvainen häntä vastaan puolustavasta vastustajasta, samoin aika ratkaisuntekoon riippuu vastustajan sijoittumisesta. Kiekottomien hyökkääjien ja puolustavien pelaajien toiminta perustuu myös tilanteen tulkintaan, eli pelaajien yhteistyö pelitilanteessa sekä puolustus- että hyökkäyspelissä perustuu kiekollisen ja häntä vastustavan puolustavan pelaajan väliseen tilanteeseen. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1996 LOK 1.) 2.11 Ratkaisunteko Ratkaisunteko tarkoittaa valintaprosessia, joka liittyy pelaajan valitsemaan toimintoon pelitilanteessa. Samassa pelitilanteessa pelaajat voivat tehdä hyvin erilaisia ratkaisuja joukkueen kannalta. Pelkkä ratkaisunteko ei kuitenkaan pelissä riitä, vaan pelaajan on myös pystyttävä toteuttamaan ratkaisunsa käytännössä. Tähän pelaajalta vaaditaan pelitaitoja. (Luimula 2000; Suomen Jääkiekkoliitto 1996 LOK 1.) 2.12 Henkilökohtainen taktiikka 15

22 Henkilökohtainen taktiikka on eri pelitilanteista selviämistä erilaisilla tilanteeseen sopivilla teknisillä ratkaisumalleilla. Yksilön tavoitteena voi olla esim. murtautuminen maalintekopaikkaan kulman 1-1 tilanteesta. Pelaajan harhauttaessa hänen on ratkaistava miten hän käyttää painoaan, luistimen terää, mailaansa sekä koko vartaloaan kiekon tuomisessa sektorille. Henkilökohtaisen taktiikan valinnassa yksilö voi käyttää luovuutta. Suurin merkitys luovuudella on tilanteisiin, joissa yksilö toteuttaa yksilön taktisia ratkaisuja toisen yksilön taktiikkaa vastaan. (Harre 1983, ) Henkilökohtainen taktiikka perustuu taitoon, mutta vaatii pelaajilta myös muita pelillisiä asioita Näitä asioita ovat pelin ymmärtäminen, pelin lukeminen sekä ratkaisun teko. (Aho 2001). Pelaajat voivat tehdä hyvin eritasoisia ratkaisuja samassa pelitilanteessa. Luova pelaaja voi selviytyä vaikeastakin tilanteesta hyvään ratkaisuun. (Westerlund 1992.) Taidosta puhuttaessa on alettu korostaa taitoa suhteessa vastustajaan sekä taitoa joukkuepelin kannalta, eli esim. mitä hyötyä on eri yksilötaitojen osaamisesta joukkueen kannalta. Tämän vuoksi pyritään kehittämään pelaajien ajattelua vain ja ainoastaan joukkuepelin kannalta. Kaikkia jääkiekkotaitoja onkin käsiteltävä osana joukkuepeliä. (Westerlund 1992.) Yksilön taktiset pelitaidot Tutkimuksessa käytetty ohjelma jakaa yksilön taktiset ratkaisut erilaisiin toimintoihin. Seuraavassa esitellään kirjallisuudessa esitettyjä jaotelmia ja määritelmiä pelaajan taktisista vaihtoehdoista. Jääkiekkoilijalta vaadittavat pelitaidot voidaan jakaa hyökkäys- ja puolustuspelitaitoihin. Sen lisäksi eri pelitilanneroolit asettavat vaatimuksia pelitaidoille. 16

23 2.13 Hyökkäyspeli kiekollisena Taulukko 2. Taktiset pelitaidot hyökkäyspelissä kiekollisena (mukailtu Lukkarila 1997.) Maalinteko laukaus maalintekoalueelta syöttö vapaalle pelaajalle maalintekoalueella kuljetus (haastaminen, harhautus) parempaan paikkaan Tilan voittaminen kuljetus pienestä tilasta isoon tai ylöspäin toiselle alueelle syöttö eteenpäin vapaaseen tilaan tai liikkeeseen purku ja pelin nostaminen syötön jälkeen liikkuminen kiekottomana ylöspäin Kiekon pitäminen omalla joukkueella liikkuminen ja kiekon suojaaminen vastustajalta syöttö taakse tai sivulle vapaana olevalle pelaajalle puolustusvalmius pelin purkaminen nopea roolinvaihto kiekollista tai kiekotonta puolustavaksi Lukkarilan mukaan hyökkäyspelissä kiekollisena pelaajalla voi olla kolme eri pelitilannetavoitetta: maalinteko, tilan voittaminen tai kiekon pitäminen omalla joukkueella. Tavoitteen saavuttamiseksi toimintovaihtoehtoja on useita kutakin tavoitetta kohden, esim. maalinteossa laukaus maalinteko alueelta, syöttö maalintekoalueelle tai kuljetus parempaan paikkaan. 17

24 2.14 Hyökkäyspeli kiekottomana Taulukko 3. Taktiset pelitaidot hyökkäyspelissä kiekottomana (mukailtu Lukkarila 1997.) Maalinteko Tilan voittaminen Kiekon pitäminen omalla joukkueella Puolustusvalmius liikkuminen maalintekopaikalle tai syöttöpaikan tarjonta tilan tekeminen blokkauksella valmius paluukiekkoon maskinteko syöttöpaikan tarjoaminen eteenpäin tilan tyhjennys eteenpäin kiekollisen auttaminen blokkauksella syöttöpaikan tarjoaminen taakse tai sivulle tilan tekeminen kiekolliselle pelaajalle blokkauksella kiekollisen varmistaminen, hyökkäyksen tukeminen nopea vaihto puolustuspelirooleihin Lukkarilan mukaan hyökkäyspelissä kiekottomana pelaajalla voi olla neljä eri pelitilannetavoitetta: maalinteko, tilan voittaminen, kiekon pitäminen omalla joukkueella tai puolustusvalmius. Tavoitteen saavuttamiseksi toimintovaihtoehtoja on useita kutakin tavoitetta kohden, esim. puolustusvalmiudessa kiekollisen varmistaminen tai nopea vaihto hyökkäyspelaamisesta puolustuspelaamiseen. 18

25 2.15 Puolustuspeli kiekollista vastaan Taulukko 4. Taktiset pelitaidot puolustuspelissä kiekollista vastaan (mukailtu Lukkarila 1997.) Maalinteon estäminen yhteistyö maalivahdin kanssa laukausten peittäminen Kiekon riistäminen vastustajalta kiekollisen pelaajan puolustaminen syöttäneen pelaajan puolustaminen Tilanpoistaminen vastustajalta (kohti omaa maalia) keskustan suojaaminen sijoittuminen vastustajan ja oman maalin väliin kiekollisen pelaajan ohjaaminen pieneen tilaan Hyökkäysvalmius nopea siirtyminen hyökkäysrooleihin porrastaminen Puolustavan joukkueen tavoitteena on ensisijaisesti estää vastustajaa pääsemästä maalintekotilanteeseen eli eliminoida vastustajalta pelitila ja aika. Kiekollista pelaajaa puolustavalla on kaksi mahdollisuutta tehdä tämä. Ensinnäkin hän voi puolustaa aluetta ja peittää vastustajan pääsyn vartioitavalle alueelle ohjaamalla tämä ahtaaseen tilaan laitoihin ja maalin taakse. Toisena vaihtoehtona puolustajalla on puolustaa selkeästi miestä ja pyrkiä taklaukseen tai kiekon riistoon. Kaksinkamppailutilanteisiin päästään parhaiten kentän ahtailla alueilla. Pelitilanteissa pelaaja siirtyy alueen puolustamisesta miehen pelaamiseen tai päinvastoin. (Westerlund 1992.) 19

26 2.16 Puolustuspeli kiekotonta vastaan Taulukko 5. Taktiset pelitaidot puolustuspelissä kiekotonta vastaan (mukailtu Lukkarila 1997.) Maalinteon estäminen kiekottomien vastustajien vartiointi maalintekoalueella maskia ja blokkia tekevien puolustaminen Kiekon riistäminen sijoittuminen vartioitavan lähelle, pelaajavartiointi syöttölinjojen katkaiseminen kiekosta kamppailevaa paria lähimmän pelaajan valmius irtokiekon hakuun Tilan estäminen sijoittuminen vastustajan ja oman maalin väliin syöttölinjojen peittäminen keskustaan kiekollista puolustavan auttaminen, pariesto kiekottomia puolustavien keskinäinen vartioitavien vaihto valmius siirtyä kiekollista puolustavaksi Hyökkäysvalmius puolustuksen syvyys, ylempänä olevat pelaajat mahdollistavat nopeaan hyökkäykseen lähdön nopea vaihto hyökkäysrooleihin Perusta puolustustoiminnoille kiekottomien vastustajien puolustamisessa on liikkuminen ja sijoittuminen. Sijoittuminen keskustaan on tehokas keino vastustajan paikanvaihtopeliä vastaan. (Westerlund 1992.) Seuraavaksi määritellään muutamia yksittäisiä taktisia taitoja syvällisemmin. Jokaisella yksittäisellä taktisella taidolla on omat erilaiset vaatimuksensa. 20

27 2.17 Syötön vastaanotto Kiekottomien pelaajien ensisijaisena tehtävänä on tarjota syöttöpaikkaa kiekolliselle pelaajalle. Luodakseen syöttöpaikan kiekottoman pelaajan on useimmiten vapauduttava vastustajasta liikkumalla vapaaseen tilaan. (Westerlund 1992.) Jääkiekon strategiaan kuuluu se, että neljä kiekotonta pelaajaa ohjaavat liikkumisellaan kiekkoa hallussa pitävän pelaajan toimintaa eikä päinvastoin (Kingston 1986, 127; Johansson & Vairo 1980, 81). Kiekottomilla pelaajilla on mahdollisuus liikkua jäällä eri suuntiin. Tämä antaa kiekolliselle pelaajilla mahdollisuuden syöttää useampaan vapaaseen paikkaan (Johansson & Vairo 1980, 81). Hyvä syöttöpeli ei tarkoita pelkästään teknisesti nopeita ja tarkkoja syöttöjä, vaan myös taitoa löytää hyvä vastaanottopaikka ja taitoa ottaa kiekko vastaan sekä käsitellä sitä. Hyökkäyksessä mahdollisimman monella pelaajalla tulisi olla valmius vastaanottaa syöttö. Jos mahdollista, kiekko tulisi syöttää juuri edullisimmassa asemassa olevalle pelaajalle. Tämä onnistuu vain pelaajien yhteispelin avulla, missä vastustajan puolustajia pakotetaan seuraamaan useita vaihtoehtoisia vastaanottajia. (Horsky 1983, 82.) Syöttöpaikan tarjoaminen, eli jatkuvaa valmius ottaa syöttö vastaan on osa hyvää kiekotonta pelaamista. Syöttäminen helpottuu, jos kaikki kiekottomat pelaajat toimivat aktiivisesti pelin edistämiseksi tarjoamalla vaihtoehtoisia syöttöpaikkoja. Kiekon vastaanottaminen on helppoa, syöttäjä voi valita parhaimman ajankohdan syötölleen ja koko joukkueen yhteispeli tulee tehokkaaksi. (Horsky 1983, 82.) 21

28 Pelaajan täytyy liikkuessaan ja syöttöä vastaanottaessaan muistaa toimintansa päämäärä sekä oma roolinsa ja tehtävänsä hyökkäyspelissä tai sen rakentamisessa. Pelaajan tulee myös näyttää, että hän haluaa syötön ja että hän on valmis sen vastaanottamiseen esimerkiksi asettamalla mailan valmiiksi odotettuun syöttösuuntaan (Horsky 1983, 82, 85; Johansson & Vairo 1980, 81.) Lisäksi kiekko täytyy saada haltuun vaikeissakin tilanteissa, kuten ahdistettuna ja kovassa vauhdissa, laidan vieressä tai ilmasta. Myös epätarkat syötöt täytyy saada haltuun, joten vastaanotto täytyy onnistua myös luistimella (Bukac 1986.) 2.18 Laukausten peittäminen Laukausten peittäminen kuuluu yhtenä osana kiekollisen pelaajan puolustamiseen. Päävastuu laukausten torjumisesta kuuluu maalivahdille, mutta myös kenttäpelaajat voivat peittää laukauksia pudottautumalla toisen tai molempien polvien varaan sekä heittäytymällä kyljelleen. Laukausten eteen heittäytyminen kuvaa hyvin pelaajan puolustusasennetta ja uhrautuvuutta. (Westerlund 1992.) Tästä toiminnosta huomaamme, että pelisuorituksista on mahdollista arvioida välillisesti myös yksilön psyykkisiä ominaisuuksia. 22

29 3 Yksilön tekniset taidot Yksilö tarvitsee taktisten ratkaisujen toteuttamiseksi erilaisia teknisiä taitoja. Tekniset taidot voidaan jakaa hyökkäys- ja puolustuspelitilanteissa tarvittaviin taitoihin. Taulukko 6. Tekniset taidot (Lukkarila 1997.) Hyökkäyspelissä luistelu laukaus syöttö ja vastaanotto kiekonkäsittely harhautukset blokkaus ja maskinteko Puolustuspelissä luistelu laukausten peittäminen mailaesto vartaloesto Luistelu on jääkiekon perustaito, jonka päälle rakentuvat kaikki muut taidot. Urheilijan tulee hallita luistelutekniikka tullakseen hyväksi jääkiekkoilijaksi. Laukominen, syöttäminen, jarrutus ja mailatekniikka ovat kaikki suoraan riippuvaisia pelaajan luistelutaidosta. Laukausten peittäminen sekä estäminen mailalla tai vartalolla ovat tärkeitä teknisiä taitoja puolustuspelissä. (Miller 2001, 92, IIHF 2002, 1.) 23

30 4 Yksilön psyykkiset taidot Jääkiekossa tarvitaan vahvaa psyykkistä kapasiteettia. Jääkiekossa onnistuminen edellyttää kärsivällistä ja tarkkaa harjoittelua ja sen pohjana on oltava henkisiä valmiuksia. Tarvittavia kykyjä ovat mm. kunnianhimo, aggressiivisuus, itseluottamus, itsenäisyys, stressinsietokyky, johtamispyrkimys ja tunne-elämän kypsyys. Henkinen lujuus on läheisesti sidoksissa urheilijan persoonallisuuteen; menestyminen edellyttää lujaa tahtoa, päättäväisyyttä, kestävyyttä, joustavuutta ja kykyä saada itsestään irti paras suoritus vaativissa olosuhteissa. Urheilussa yleensä menestyneillä urheilijoilla on mm. motivaatiota, tavoitteita ja sitoutumista, ihmissuhdetaitoja, itsetuntemusta, kykyä luoda mielikuvia, ahdistuksensietokykyä, emotionaalisuutta ja keskittymiskykyä. (Kauppinen & Matikainen 2007; Hanin 2003.) Menestys urheilussa ja elämässä edellyttää kykyä ohjata omaa mieltään. On vaikeaa ohjata ajatuksiaan, jos tunteet ovat kontrolloimattomia, kuten vihaisena, ahdistuneena tai väsyneenä. Suoritustaso paranee, jos pystyy luomaan itselleen optimaalisen vireystilan, esim. rauhallisen ja voimakkaan tunteen. Monilla pelaajilla on vaikeuksia ylläpitää motivaatiotasoaan. Tämä ongelma voi johtua monista eri syistä: itseluottamuksen puutteesta, yliaggressiivisuudesta, ujoudesta, jännityksestä, keskittymisvaikeuksista tai jopa pelosta. Kaikki nämä syyt vaikuttavat negatiivisesti pelaajan peliesitykseen. Valmentajan pitäisi pystyä tunnistamaan näitä ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja yhdessä pelaajan kanssa. Valmentajan on tärkeä pystyä hyväksymään pelaajien erilaisuus ja se, että heidän tunteensa ovat vielä erilaisia pelissä ja harjoituksissa. Sen vuoksi jokaista pelaajaa tulee motivoida, kiittää tai rauhoittaa henkilökohtaisella tasolla. (Miettinen 1995, 167; Miller 2001, 23.) 24

31 5 Jääkiekon fyysiset vaatimukset Pelitaidot sisältävät psyykkisten, taktisten, teknisten ja fyysisien ominaisuuksien muodostaman kokonaisuuden. Kun valmentaja haluaa harjoituttaa ja kehittää laatua, hänen tulee olla tietoinen siitä, että kaikki ominaisuudet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa ja kaikilla on vaikutus kokonaisuuteen. Fyysisessä valmennuksessa vauhti- ja voimaharjoitusten ensisijaisena tavoitteena on kehittää pelaajan jääkiekkokykyjen säilymistä koko pelin läpi väsymättä. Pelissä, jossa on kaksi tasavahvaa joukkuetta, tulos ratkaistaan usein pelin lopussa. Se joukkue, joka voi säilyttää pelistrategiansa ja temponsa pelin loppuun, on lähempänä voittoa. Väsymyksen ehkäisemisessä perusasia on kestävyyden parantaminen ja sitä kautta muidenkin ominaisuuksien parantaminen. Hyvä jääkiekkokestävyys estää eri taitoja katoamasta, parantaa venymiskykyä ja mentaalista lujuutta. Samalla hyvä kestävyys auttaa pitämään yllä nopeaa tempoa koko pelin läpi. On tärkeää, että valmentaja on tietoinen sekä urheilussa tarvittavien perusominaisuuksien harjoittelusta että jääkiekossa tarvittavien erityisominaisuuksien kehittämisestä. (Summanen & Westerlund 2000.) Jääkiekossa yhden vaihdon kesto, eli pelaajan työjakso on keskimäärin sekuntia. Vaihdon aikana pelaaja luistelee noin metriä ja koko pelissä 5-7 kilometriä. Pelin intensiteetti yhden vaihdon aikana on lisääntynyt eli pelaajan täytyy olla entistä tehokkaampi työjakson aikana. Nopeus ja voima nousevat niin korkeille tasoille, ettei keho voi toimia koko työjaksoa väsymättä. Täten lajisuorituksessa anaerobinen kestävyys on tärkeää. Jääkiekon taitosuoritteet ovat maksimaalisia lyhytaikaisia voimaponnistuksia. Nopeus on tärkeä ominaisuus taitosuorituksissa. Nopeus tarkoittaa jääkiekossa luisteluvauhdin lisäksi myös hallittuja muutoksia luistelun rytmissä ja suunnassa. Reaktionopeutta tarvitaan nopeasti vaihtuvissa pelitilanteissa. Palautumisaika sekunnin pituisesta työjaksosta vaihtelee keskimäärin kolmesta viiteen minuuttiin. Lepotauon aikana suorituksessa syntynyt happivelka maksetaan takaisin. Nopea palautumien on tärkeää, koska pelaajan täytyy toistaa useita työjaksoja pelin aikana. Nopeampaan palautumiseen pelaaja tarvitsee hyvää aerobista kuntoa. (Summanen & Westerlund 2000.) 6 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida yhden SM-liigan parhaimmistoon kuuluvan jääkiekkoilijan, Jarkko Immosen, pelaamiseen liittyviä ominaisuuksia Totalscouting - 25

32 analyysiohjelman avulla. Tutkittavalle pelaajalle on valittu vertailupelaaja, Janne Hauhtonen, johon saatuja tuloksia verrataan. Tutkimus on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä tutkimusongelmassa selvitetään yleisiä huomioita pelaajien toiminnoista. Alaongelmat ovat seuraavat: Kumpi pelaajista on aktiivisempi? Miten pelaajien toiminnot jakautuvat eri pelitilanneroolien kesken? Miten pelaajien toiminnot jakautuvat hyökkäys- ja puolustuspelitoimintoihin? Miten pelaajien toiminnot jakautuvat suhteessa kiekon sijaintiin? Toisessa tutkimusongelmassa selvitetään pelaajien osaamista neljässä eri pelitilanneroolissa. Osion lopuksi verrataan myös kokonaisosaamista, jossa huomioidaan kaikki pelitilanneroolit. Alaongelmat ovat seuraavat: Kumpi pelaajista on parempi puolustuspelissä kiekotonta vastaan? Kumpi pelaajista on parempi puolustuspelissä kiekollista vastaan? Kumpi pelaajista on parempi hyökkäyspelissä kiekollisena? Kumpi pelaajista on parempi hyökkäyspelissä kiekottomana? Kumpi pelaajista on parempi huomioituna kaikki pelitilanneroolit? Kolmannessa tutkimusongelmassa selvitetään pelaajien osaamista yksittäisissä toiminnoissa. Alaongelmat ovat seuraavat: Miten pelaajat onnistuvat syöttötarjous eteen/väliin -toiminnossa? Miten pelaajat onnistuvat kontrolli ahdistettuna -toiminnossa? Miten pelaajat onnistuvat laukaus- toiminnoissa? Miten pelaajat onnistuvat kiekon toimitus 1-2 alueelle -toiminnossa? Miten pelaajat onnistuvat taklauksen loppuun vienti -toiminnossa? Miten pelaajat onnistuvat jalalla puolustaminen -toiminnossa? Miten pelaajat onnistuvat merkkaus maalille ajossa -toiminnossa? Neljännessä tutkimusongelmassa selvitetään Immosen pelaamisen tason vaihteluita eri olosuhteissa. Alaongelmat ovat seuraavat: Eroaako Immosen pelaamisen taso koti- ja vierasotteluiden välillä? Eroaako Immosen pelaamisen taso 1., 2. ja 3. erässä? Eroaako Immosen pelaamisen taso runkosarja- ja play-offs -otteluiden välillä? Eroaako Immosen pelaamisen taso tehokkaissa ja tehottomissa peleissä? 26

33 Viidennessä tutkimusongelmassa pyritään vertaamaan ohjelman antamia tuloksia pelaajasta hänen valmentajansa, Risto Dufvan, sanalliseen arvioon. Alaongelmana osiossa on: Miten ohjelman tulokset Immosen pelaamisesta vertautuvat valmentaja Dufvan arvioon? 27

34 7 Tutkimusmenetelmät Seuraavassa esitellään tutkimuksessa olleet pelaajat sekä tutkimuksen otos. Käytetystä analyysiohjelmasta selvitetään, mitä tietoa ohjelma kerää, miten ohjelma toimii ja mitä ohjelman tuloksista saadaan selville. 7.1 Tutkimuksen kohdehenkilö Immonen oli yksi johtavista pelaajista SM-liigassa kaudella Viitteitä Immosen pärjäämisestä antavat pistepörssin neljäs sija ja maajoukkue-esiintymiset Eurohockey -kiertueen turnauksissa Suomessa ja Venäjällä. MM-kisajoukkueesta hän tippui pois viimeisten joukossa. Tutkimalla johtavaa pelaajaa saamme tietoa siitä, mitä menestyminen tutkitulla tasolla vaatii. Immosen analyysi asettaa tavallaan tason, joihin muita saman roolin pelaajia voidaan verrata. Pelaajan saadessa yhtä hyviä tuloksia kuin Immonen, hänen voidaan olettaa kykenevän pelaamaan johtavassa roolissa SM-liigassa. Osaamisen lisäksi pelaajavalinnan lähtökohtana oli suomalaisuus, jotta tutkimuksen tuoma lisäarvo kohdistuu parhaiten suomalaisen jääkiekkoilun hyväksi. Immonen valittiin myös siksi, että hänen pelipaikkansa on keskushyökkääjä. Keskushyökkääjän analysoiminen antaa selkeimmän kuvan pelaamisen kokonaisuudesta, niin puolustus- kuin hyökkäyspelaamisesta. Immonen pelaa Suomessa tälläkin kaudella, joten analyysi SM-liigaa seuraaville on edelleen kiinnostava. Mahdollisen artikkelin julkaiseminen tutkimuksesta voisi edelleen herättää mielenkiintoa ja toisi samalla hyvää näkyvyyttä Totalscouting -ohjelmalle. Immosen valintaan vaikutti myös tutkijan kontakti Immosen joukkueen valmentajaan Risto Dufvaan. Verrattaessa ohjelman antamia tuloksia hänen arvioonsa analyysin saadaan yksi näkökulma lisää. Immosen tuloksia verrataan Janne Hauhtosen tuloksiin. Vertailu helpottaa tulosten tulkintaa. Hauhtonen pelaajana sopii vertailukohteeksi, sillä pelipaikka ja rooli ykköskentän johtavana keskushyökkääjänä ovat samat kuin Immosella. Hauhtosen pelit on analysoitu kaudelta 05-06, jolloin hän pelasi HIFK:n ykkösketjun keskushyökkääjänä ja sijoittui pistepörssissä viidenneksi. 7.2 Tutkimusasetelma 28