Uuden ajan savotta. Vesa Linnera ja Antti Heinonen harjoittelivat jatkuvan kasvatuksen hakkuuta Toivakassa. Sivut 18 19

Transkriptio

1 METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI TORSTAINA 14. MAALISKUUTA 2013 Nro 5 Vesa Linnera ja Antti Heinonen harjoittelivat jatkuvan kasvatuksen hakkuuta Toivakassa. Sivut Ajankohtaista: Puunostajat passiivisina sivu 3 Metsälaki: Tutkija ennustaa ongelmia sivu 8 Puukauppa: Leimikon laadusta halutaan maksaa sivu 12 Palstalla: Turhaa syyllistämistä sivu 19 Mikko Riikilä Uuden ajan savotta

2 2 METSÄLEHTI PÄÄKIRJOITUS TÄSSÄ NUMEROSSA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja AJANKOHTAISTA eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Puuta pitää voida hakata lisää NÄKÖKULMA Jatkuvia hakkuita Uudistuva metsälainsäädäntö sallii lähes kaikenlaisen metsien käsittelyn. Hakattavat puut voi valita mielensä mukaan. Kun metsiemme kasvu on paljon suurempi kuin poistuma, on sinällään melko yhdentekevää, miten metsiä käsitellään. Enemmistö metsänomistajista pysynee perinteisillä linjoilla. Onhan heidän käyttämistään menetelmistä sekä tutkittua että käytännön kokemuksista saatua tietoa runsain määrin. Uudempien mallien toimivuus voi sen sijaan olla uskon varassa. Joka tapauksessa mikä tahansa hakkuu on taloudellisessa mielessä parempi kuin se, että ei hakata ollenkaan. Kun tämän ottaa vertailun lähtökohdaksi, jokainen voi todistaa käyttämänsä menetelmän järkeväksi. HANNU JAUHIAINEN Suomen biotalousstrategian valmistelijat kiirehtivät valmiiksi esitystään, joka on määrä tuoda hallituksen hyväksyttäväksi muutaman viikon kuluttua. Biotaloudesta puhutaan paljon, mutta silti strategian merkitys herättää epäilyksen. Onhan Suomessa aina eletty luonnonvaroihin perustuvaa biotaloutta, joskaan ei tuolla nimellä. Erilaisia strategioitakin on jo yli sata. Onko tästä uudesta jotain hyötyä? Toivottavasti ja todennäköisesti on, sillä maailmalla biotalous eli uusiutuvia luonnonvaroja kestävällä tavalla hyödyntävä talous elää uutta nousukautta. Biokuituja käytetään jo limsapulloissa, puhelimissa, ehkä pian myös autojen kitkarenkaissa. Ensimmäinen puupohjaista dieseliä tuottava jalostamo käynnistyy ensi vuonna, ja luontomatkailu lisääntyy. Euroopassa biotaloutta kehitetään etenkin maatalouden ympärille, mutta meillä vihreää taloutta on luonteva rakentaa metsien varaan. Niitä täällä on paljon, samoin metsiin liittyvää opetusta ja tutkimusta, mikä antaa kilpailuun erinomaiset lähtöasemat. Onnistuessaan strategia tuo puulle uutta kysyntää. Hyvät rahkeet eivät kuitenkaan vielä riitä, sillä myös biotaloudessa pitää osata kehittää ja valmistaa kilpailukykyisiä tuotteita sekä palveluja ja saada ne kaupaksi. Tarvitaan tutkimusta, investointeja ja markkinointia. On hyvä, että strategiaa on valmisteltu poikkeuksellisen laajalla joukolla. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren vetämässä johtoryhmässä on edustajia neljästä ministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi maa- ja metsätalousministeriöstä, ympäristöministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä. Tukevasta selkänojasta on hyötyä, kun päätetään tutkimusrahoista tai keinoista, joilla edistetään uutta liiketoimintaa. Hallituksen vankka sitoutuminen biotalouteen auttaa toivottavasti myös siten, että metsien hakkuita voidaan kasvattaa. Juuri nyt monet hankkeet niin Euroopan unionissa kuin kotimaassakin pyrkivät päinvastaiseen eli suitsimaan metsien hyödyntämistä entistä tiukemmin. SITAATTI Kansanedustajien on viime kädessä varmistettava, että tuleva laki turvaa metsäluonnon monimuotoisuuden nykyistä paremmin. Valitettavasti tämä tavoite on jäänyt lakimuutoksessa pahasti jalkoihin, vaikka Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder vetoaa eduskuntaan. Kravatit saivat lähteä Petri Parvinen ryhtyi tuulettamaan metsäsektoria. Sivut 4 5 Sahojen kurimus ei hellitä Sivu 6 Talvivaaraakin pahempi vitsaus Hapan maa koettelee Länsirannikon seutua. Sivu 7 Uutuusöljy ei enää tuki Sivu 9 Laserkeilauksesta apua puukauppaan Parhaillaan selvitetään maastolaserkeilauksen tarjoamia mahdollisuuksia. Sivut METSÄSTÄ Kuusikin uudistuu luontaisesti Sivut Seppo Samuli LUKIJAKUVA Walesin prinssi pelasi fortunaa Sivut Nelikymppisenäkin nuori metsänomistaja Juhlavuoden sarjassa tavataan tuttuja vuosien takaa. Sivu 20 Kuin henkien mekastusta Sivu 24 Taimikolla lentävä lähtö Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti. fi/metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti. fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Mallikkaasti perattua taimikkoa ja hyvin kehittyviä nuoria metsiä on kuvan ympäristössä runsaasti. Se energia-asentokin on aivan tuntematon käsite. Silmä lepää näitä hyvään kasvuun saatettuja taimikoita katsellessa. Suorittava porras Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p Toimitussihteeri: Eero Sala p AD: Tuomas Karppinen (sij.) p Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p Asiakaspalvelu: p Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, Helsinki Julkaisija: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi PILKKEITÄ Lukijan vinkillä ketju teräväksi Sivu 25 Rosenlewin vaiheista laadukas historiateos Sivu 27 Metsälakiuudistus puhuttaa edelleen Sivu 28 Alppikuusi kasvaa yli kahdessa kilometrissä Sivu 30

3 3 AJANKOHTAISTA METSÄLEHTI Puunostajat eivät juuri metsänomistajille soita Puukauppa on myyjien omaaloitteisuuden varassa. Ostajien yhteydenotot ovat harvinaisia, vaikka suuri enemmistö metsänomistajista pitää niitä toivottavina. HANNU JAUHIAINEN MIKKO RIIKILÄ Yhteydenotto olisi hyvä ja kauppojakin voisi syntyä, jos itsellä olisi myynnin tarvetta. Yhtiöt pitävät yksityismetsän omistajia reservinä, kun niillä on paljon omia metsiä. Isot yhtiöt hallitsevat liiaksi puu kauppoja. Kyselimme puhelinhaastatteluna metsänomistajien kokemuksia puunostajien ja metsänhoitoyhdistysten aloitteellisuudesta puumarkkinoilla. Jutun pontimena oli puunjalostajien toistama väite huonosti käyvästä puukaupasta ja metsänomistajien syyttely puun panttaamisesta. Esimerkiksi hämäläisen sahayhtiö Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra vaati metsänomistajille vuotuista 50 euron hehtaarikohtaista metsätilamaksua piiskaksi puukaupoille. Virteen yhtyi elinkeinoministeri, kokoomuksen Jan Vapaavuori. Halusimme selvittää, tekevätkö metsäyhtiöt ja sahat varmasti kaikkensa puuta saadakseen. Niinpä soitimme satunnaisesti valituille Pirkanmaalla, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa metsää omistavalle ja kysyimme, ovatko puunostajat viimeisimpien viiden vuoden aikana otta- Yhtiöt ja metsän hoitoyhdistykset voisivat olla yhteydessä naapuritilojen omistajiin, kun jonnekin päin on hakkuu suunnitteilla. Silloin saisi järkevästi kaupaksi pienempiäkin kohteita, kun koneet ovat jo palstan vieressä. 1 Kuinka usein myyt puuta? n. 5 vuoden välein 1 3 vuoden välein 3 Onko metsänhoitoyhdistys ottanut yhteyttä viimeisen 5 vuoden aikana? 5 Pidätkö hyvänä ajatusta, että puunostajat ottaisivat aktiivisesti yhteyttä metsänomistajiin? Metsälehti n. 10 vuoden välein 10 neet oma-aloitteisesti yhteyttä. Kysyimme myös, onko metsänhoitoyhdistyksestä soiteltu. Yhteydenotoksi tulkittiin puhelinsoitto tai käynti, ei esimerkiksi sähköpostin tai postikortin lähettämistä. Kyselyyn vastasi 31 metsänomistajaa, siis noin kymmenen joka maakunnasta. Vastaajat valittiin alle 70-vuotiaista metsänomistajista. Pienimmät tilat rajattiin pois. 4 harvemmin 2 Onko puun ostaja ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä viimeisen 5 vuoden aikana? a) Saha b) Muu ostaja 31 Ostajia ei kuutiometrin saarileimikko kiinnostanut. Jäätie kun kuulemma on riski. Tein itse jäätien ja hommasin hakkuukone yrittäjän töihin. Soitin naapuri tilalliselle. Hänkin innostui puu kaupasta, kun jää tiekin oli valmiina Oletko itse ottanut yhteyttä puunostajiin tai metsänhoitoyhdistykseen? 25 6 Voisitko tehdä puukaupan ostajan/metsänhoitoyhdistyksen aloitteesta? 26 Valtaosa myy säännöllisesti Vastausten perusteella puunostajien kannattaisi yrittää muutakin kuin syytellä metsänomistajia. Yli 80 prosenttia vastanneista myy puuta 1 5 vuoden välein, liki puolet 1 3 vuoden välein. Myyntiaktiivisuudessa näyttää olevan alueellisia eroja. Metsämaakunta Etelä-Savon vastaajista lähes kaikki kertoivat myyvänsä puuta 1 3 vuoden välein. Pohjois-Karjalassa ja varsinkin Pirkanmaalla puukauppoja tehtiin tätä harvemmin. Sahoilta ei paljon soitella Iso kysymyksemme oli, ovatko puunostajat ottaneet oma-aloitteisesti yhteyttä sinuun viimeisimpien viiden vuoden aikana. Vastaukset eivät mairittele puunostajia. Vain vajaa 40 prosenttia vastaajista kertoi ostomiesten ottaneen yhteyttä. Kaikki yhteydenotot tulivat isojen metsäyhtiöiden edustajilta. Sahayritysten ostomiehet eivät ole Olisi toivottavaa, että ostajat ottaisivat suoraan yhteyttä puun myyjiin eivätkä toimisi metsänhoito yhdistyksen kautta. Se voisi vähentää yhdistysten roolia puu kaupoilla. Ostajan yhteydenotto olisi oiva tapa viestittää, että puuta tarvitaan. soittaneet yhdellekään vastaajistamme. Kannattaisi ehkä ensin soittaa metsänomistajille eikä ministeri Vapaavuorelle, jos haluaa tehdä puukauppoja. Tulos on jokseenkin sama kuin MTK:n teettämässä, yli kymmenen kertaa suuremmalle metsänomistajajoukolle suunnatussa samansuuntaisessa Metsätutka-kyselyssä. MTK:n vuosittain toistama kysely osoittaa, että yhteydenottoja saavien metsänomistajien määrä 2000-luvun puolivälistä pienentynyt kymmenen prosenttiyksikköä. Havainnot asettavat outoon valoon vaatimukset rankaisuverojen säätämisestä metsänomistajille. Erään firman ostomies kertoi äskettäin, että heille on viime vuosina osoitettu niin moninaisia hommia, ettei aika tahdo enää riittää puun ostamiseen. Siltä tilanne näidenkin tulosten perusteella näyttää. Metsänhoitoyhdistykset osoittautuivat firmojakin laiskemmiksi soittelemaan metsänomistajille. Vain hieman yli 30 prosenttia vastaajista kertoi yhdistykseltä soitetun viiden vuoden aikana. Luulisi, että tähän tulee parin vuoden kuluttua muutos. Metsänomistaja odottaa soittoasi Valtaenemmistö, lähes 90 prosenttia, piti hyvänä ajatusta, että puunostajat ottaisivat yhteyttä. Lähes yhtä moni olisi myös valmis tekemään puukaupan tällaisen aloitteen perusteella. Toki sillä varauksella, että tarjottu hintataso tyydyttää, mikä ei liene kohtuuton varaus. Neljä viidestä kyselyymme vastanneesta kertoo ottaneensa itse yhteyttä puunostajaan tai metsänhoitoyhdistykseen myydäkseen puuta.

4 14 METSÄSTÄ METSÄLEHTI Kuusentaimet saattavat aluksi säikähtää ja juroa, kun ylispuut poistetaan. Kuusi on kuitenkin sitkeä. Hieskoivujen alla syntyneestä kuusialikasvoksesta kasvoi kahdessakymmenessä vuodessa terve kuusikko. Keskellä on ajoura, jonka avulla ylispuut kuljetettiin pois alalta. Hyödynnä alikasvos. METSÄNHOITO Viitseliäiden laji Paras tulos, jos taimia valmiiksi. Kuusen luontaisella uudistamisella on huono maine, osin syystäkin. Luontaisesti syntynyt elinkelpoinen alikasvos kannattaa kuitenkin hyödyntää. Kuusen uudistaminen onnistuu parhaiten aloilla, joissa on jo entuudestaan merkkejä taimettumisesta. TIIA PUUKILA H Uudista hyvän siemensadon aikaan. Kuusen luontaiselle uudistamiselle sopivia siemenvuosia on 3 4 vuoden välein. yvän metsänhoidon suositukset eivät puolla kuusen luontaista uudistamista kuin poikkeustapauksissa. Se on menetelmänä hidas ja epävarma sekä vaatii taitoa. Lopputuloksena voi syntyä aukkoinen taimikko tai pahimmassa tapauksessa odottelusta huolimatta uudistaminen ei onnistu laisinkaan. Varmin menetelmä kuusen uudistamiseen on istuttaminen. On kuitenkin tapauksia, joissa kuusen uudistaminen on varteen otettava vaihtoehto viljelylle. Esimerkiksi rehevillä ojitetuilla turv la hieskoivikon alle syntyy usein kuusialikasvos. Jos kuusen taimikko on syntynyt valmiiksi, on kannattavaa ja kustannustehokasta metsänhoitoa hyödyntää se, vaikka vähän harvempanakin, sanoo erikoistutkija Mikko Hyppönen Metsäntutkimuslaitokselta. Kun kuitupuun mittoihin yltänyt hieskoivikko hakataan, kuusialikas- voksesta syntyy ilman lisäkuluja uusi puusukupolvi. Avohakkuuvaihtoehto olisi huomattavasti tätä kalliimpi ja työläämpi. Aukko vaatisi raivauksen, voimakkaan maanmuokkauksen ja istutuksen lisäksi tehokkaan heinäämisen. Rehevien maiden muokatuilla avohakkuualoilla heinittyminen on todellinen ongelma, jolta luontaista uudistamista hyödyntämällä voidaan välttyä. Juurikäävän vaivaamilla aloilla luontaisen kuusialikasvoksen hyödyntäminen ei kuitenkaan tule kysymykseen, koska suurella todennäköisyydellä laho on levinnyt myös taimiin. Seuraa hyviä siemenvuosia Päätös luontaisesta uudistamisesta pitää tehdä hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta. Se pitää aina ajoittaa samaan aikaan hyvien siemenvuosien kanssa. Etelässä niitä osuu kohdalle kahdesta kolmeen kertaan kymmenessä vuodessa ja pohjoisessa vielä harvemmin. Parhaimmat edellytykset onnis- tuneelle kuusen luontaiselle uudistamiselle on aloilla, joissa on jo valmiiksi merkkejä taimettumisesta. Jos kuusen taimia putkahtelee kasvatettavan puuston alle ja kasvupaikka on kuuselle sopiva, uudistaminen voi onnistuakin. Kuusen uudistaminen vaatii enemmän paneutumista, viitseliäisyyttä ja taitoa kuin kuusen viljely, Hyppönen sanoo. Suojuspuusto suojaa hallalta Etenkin Pohjois-Suomessa kuusen luontaisen uudistamisen päämenetelmänä pidetään suojuspuuhakkuuta. Siinä kuusen taimikko yritetään saada syntymään alalle jätettävien suojuspuiden alle. Suojuspuuhakkuu onnistuu parhaiten tuoreen kankaan tai mieluiten lehtomaisen kankaan sekametsissä, joissa on kuusen lisäksi koivua ja/tai mäntyä. Menetelmä on harkinnan arvoinen etenkin rehevillä, herkästi heinittyvillä ja hallanaroilla kasvupaikoilla, esimerkiksi korpinorkoissa. Mäntyä ja/tai koivua pitäisi ol-

5 METSÄLEHTI Sama paikka 20 vuotta myöhemmin. Monesti rehevillä aloilla hieskoivikon alle syntyy kuusialikasvos. Viljavilla hallanaroilla kasvupaikoilla kuusikon uudistaminen onnistuu, kun hyödynnetään luontaista taimiainesta. Eri-ikäismetsissä opitaan tekemällä Vuosittaisista hakkuista viisitoista prosenttia on luontaisen uudistamisen hakkuita. Näistä suurin osa on tähdännyt männyn luontaiseen uudistamiseen. Kuusen uudistaminen saattaa kuitenkin lisääntyä metsälain uudistuessa ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistuessa. Miten kuusen uudistaminen jatkuvassa kasvatuksessa onnistuu? Metsäntutkimuslaitoksen vanhemman tutkijan Sauli Valkosen mukaan mahdollisuudet ovat hyvät, jos alikasvos on jo olemassa. Parhaiten taimettuvat kosteailla kasvupaikoilla, kuten turv la. Jos alikasvosreserviä halutaan ylläpitää ja kehittää, metsä on hakattava harvaksi. Kuusen eri-ikäiskasvatuksessa pitää hakata ainakin alle kymmenen pohjapinta-alan. Rehevillä aloilla reipas harvennus kuitenkin tietää hillitöntä heinittymistä etenkin pienaukoissa. Myös hitauteen on syytä varautua. Metsä kyllä uudistuu, mutta missä ajassa. Siihen ei kukaan pysty tällä hetkellä vastaamaan. Metsäntutkimuslaitoksen jatkuvan kasvatuksen kokeet ovat iältään vasta parikymppisiä. Sellaisia metsänhoitosuosituksia kuin tasaikäispuolella ei voida tehdä vielä pitkiin aikoihin, Valkonen sanoo. On opittava tekemällä ja kokeilemalla. Vinkkejä kuusen luontaiseen uudistamiseen Päätä luontaisesta uudistamisesta hyvissä ajoin ennen päätehakkuuta, ja ajoita se hyvän siemensadon aikaan. Paras tulos saavutetaan, jos alueella on jo valmiiksi merkkejä taimettumisesta. Hyödynnä luontaisesti syntynyt terve alikasvos, jos kasvupaikka on kuuselle sopiva. Älä säikähdä, jos ylispuuston alta vapautettu taimikko juroo muutaman vuoden. Kuusi on sitkeä ja jatkaa kasvua, kun se on saanut varjoneulasensa vaihdettua valoneulasiin. Rehevillä, herkästi heinittyvillä ja hallanaroilla aloilla kuusen uudistaminen on varteen otettava vaihtoehto viljelylle. Kuusen uudistaminen vaatii paneutumista, viitseliäisyyttä ja taitoa. la jopa puolet suojuspuumäärästä. Kuusi uudistuu parhaiten muiden puulajien alle, Hyppönen sanoo. Jotta taimien syntyä saadaan vauhditettua, metsikkö voidaan väljentää ennen varsinaista suojuspuuhakkuuta. Noin kymmenen vuotta ennen päätehakkuuta tehtävässä harvennuksessa poistetaan pääasiassa kuusta. Kasvamaan jätetään viitisensataa runkoa hehtaarille. Mikäli alalle syntyy elinvoimainen kuusialikasvos, tehdään varsinainen suojuspuuhakkuu, jossa säästetään sadasta kolmeensataan laadukkainta puuta hehtaarille. Kolmesataa on aika paljon, mieluummin hakataan harvemmaksi. Silloin siellä ei ole niin ahdasta ja valoa tulee enemmän. Kun suojuspuiden alle on syntynyt riittävästi kuusen taimia, tehdään viivyttelemättä ylispuuhakkuu ja vapautetaan taimikko. Suojuspuiden korjuu vaatii ammattitaitoa. Kuusentaimikko tuhoutuu tarpeettomasti, jos ajouria ei suunnittele tarkoin. Tutkimusten mukaan alikasvos kuitenkin säilyy kasvatuskelpoisena, jos sitä hakkuussa varotaan. Suojuspuuhakkuuta ei käytännössä juuri suosita, koska sitä pidetään monivaiheisena ja kivennäismailla epävarmana menetelmänä. Hyppönen ei kuitenkaan halua vielä tuomita sitä, koska tutkimustietoa menetelmän toimivuudesta on vähän. Hyppönen selvittää sitä parhaillaan Metsäntutkimuslaitoksen monivuotisessa hankkeessa yhdessä alan muiden tutkijoiden kanssa. köhän odoteta, että saadaan tutkimustuloksia, ja tehdään sen jälkeen ratkaisu menetelmän käyttökelpoisuudesta. Kaistaleita kivikkoisille rinteille Pienialaisia kaistaleita voidaan kangas- ja turv la uudistaa reunametsän siemennystä hyödyntäen. Kaistalehakkuuksi nimetyssä menetelmässä metsään hakataan alle viidenkymmenen metrin levyinen kaistale, jonka molemmilla reunoilla on siemennyskykyisiä kuusia. Kangasmailla kaistale kannattaa muokata äestämällä tai laikuttamalla. Hyppönen ei ole vakuuttunut menetelmän toimivuudesta. Minä kyllä viljelisin hakatun ja muokatun alan enkä jäisi odottelemaan. Kaistalehakkuu on kuitenkin harkitsemisen arvoinen kivikkoisilla mutta viljavilla rinteillä, joissa muokkaus ja istutus eivät onnistu. Viljavilla eroosioherkillä rinteillä on vaarana, että muokattuun maa- han istutetut taimet huuhtouvat sateen mukana. Pienaukot taimettuvat hyvin Pohjoisen rehevissä korvissa lupaavia tuloksia kuusen luontaisesta uudistamisesta on saatu pienaukkohakkuulla. Siinä metsään hakataan halkaisijaltaan metrisiä ympyränmuotoisia aukkoja. Tuoreessa tutkimuksessa aukot taimettuivat hyvin ilman maanmuokkausta noin kolmessa vuodessa. Pienaukkomenetelmä tuntuu tuottavan runsaasti taimiainesta korvissa. Taimia syntyy, mutta vielä ei pystytä sanomaan mitään taimikoiden myöhemmästä kehityksestä, sanoo erikoistutkija Hannu Hökkä Metsäntutkimuslaitokselta. Kun koetta jatketaan selviää, miten taimet kasvavat ja vaikuttaako aukon koko taimien kasvuunlähtöön.