SOSIAALITURVA. Laatusuositus: Avoimuutta vanhustenhuollon suunnitteluun

Transkriptio

1 Maaliskuu 5/2001 SOSIAALITURVA Laatusuositus: Avoimuutta vanhustenhuollon suunnitteluun Hämeenlinna antaa vanhustenhuollosta palvelusitoumuksen Helsingin vanhuspalveluissa rakenne muutettu, haasteena laatu SOSIAALITURVA 2/ /17/06, 12:35 PM

2 SOSIAALITURVA 5/ vsk Tässä numerossa Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2001 Julkaisija Huoltaja-säätiö Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Riitta Pihlaja Isännistön pj. Jaakko Tuomi varapj. Elli Aaltonen Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki puh , fax päätoimittaja Merja Moilanen puh merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen puh erja.saarinen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Lea Suoninen puh lea.suoninen@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset internet: puh , fax Tilaushinnat /1 vsk 270 mk 1/2 vsk 170 mk Irtonumerot Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 25 mk/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Ilmoitukset Talouspäällikkö Yrjö Saarinen puh , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Ilmoitushinnat 9,40 mk palstamm:ltä, hintoihin lisätään alv. 22 %. Tekstisivuille sijoitettavat mainosilmoitukset eri taksan mukaan. Aikakauslehtien liiton jäsen Painotalo Auranen Oy Forssa - ISO ISSN Avoimeen vanhustenhuoltoon Merja Moilanen 4 Kulkumiesten koti Erja Saarinen 7 Sosiaalipajatso Arja Tuomi 8 Hämeenlinna antaa vanhustenhuollosta palvelusitoumuksen Erja Saarinen 10 Miten selviytyä julkisuusmyllyssä? Erja Saarinen 10 Kantelu kiinnitti huomiota Vuorentaan vanhainkodin puutteisiin 13 Helsingissä vanhuspalvelujen rakenne muutettu haasteena laatu Lea Suoninen 17 Kohti asiakaskeskeistä vanhustyötä Eva-Maria Pellonpää Nina Räisänen Vanhusten palvelut muuttuivat vuosikymmenten aikana yhä vanhuslähtöisempään suuntaan. Onko säästöjen vuoksi taas edessä tehokas kollektiivinen hoito, jossa vanhuksen yksilöllisyyttä ei oteta riittävästi huomioon, kysyy Leena Paasivaara kirjoituksessaan sivuilla Kunnille vanhusten palvelujen laatusuositus 21 Hoitopalvelujen valvonta Saksassa Hannele Häkkinen 24 Kollektiivisesta hoidosta vanhuslähtöisempään hoitoon Leena Paasivaara LEA SUONINEN 2 3/17/06, 12:35 PM

3 22. maaliskuuta Aikuisopiskelijat suorittivat perustutkinnon näyttötutkinnolla Raili Hakala Maarit Haapanen Terhi Knuutila 27 Uutta lainsäädäntöä 28 Professori Kari Salavuo Sosiaalipolitiikan puolestapuhuja Veli-Matti Ritakallio 29 Sanoin kuvatut, kuvin sanotut Voittaja saa kaiken Eeva Mehto 30 Pekka Saarenmaa eläkkeelle Aira Heinänen 31 Itämaisista filosofioista uusia työvälineitä Heli Valokivi Kannen kuva: Jouni Rantanen Seuraava Sosiaaliturva 6/2001 postitetaan lukijoille 6. huhtikuuta. Lehteen tulevien työpaikka- ja koulutusilmoitusten pitää olla toimituksessa viimeistään 30. maaliskuuta. Avoimeen vanhustenhuoltoon Kunnat päättävät itse, miten ne järjestävät sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Valtion tehtävänä puolestaan on pitää huolta, että kansalaiset saavat tasa-arvoisen kohtelun riippumatta siitä, missä kunnassa he asuvat. Ennen vuoden 1993 valtionosuusuudistusta valtio huolehti normein ja valtionosuuksia kohdentamalla palvelujen tasapuolisesta saannista. Nykyisin valtio ohjaa kuntia suosituksin ja puuttuu asioihin enemmälti vain, jos kuntalaiset ovat valittaneet palvelujen puutteista. Kovin usein valtion ei ole tarvinnut asioihin puuttua. Valtio on kerännyt tämänhetkiset suosituksensa kunnille valtioneuvoston syksyllä 1999 hyväksymään Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaan Tatoon. Siinä on yhdeksi tavoitteeksi asetettu palvelujen laadunhallinta ja arviointi. Laadunhallintatyön tueksi Tatossa luvataan tuottaa laatusuositukset. Ensimmäisenä on valmistumassa vanhusten hoidon ja palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi helmikuun alussa suosituksen luonnoksen Hyvään vanhuuteen valtakunnallinen suositus iäkkäiden ihmisten hoidon ja palvelun sekä niiden laadun kehittämiseen. Suosituksen lopullinen versio valmistunee huhtikuussa. Suositus on tarkoitettu kuntien päättäjille ja johdolle ohjeeksi, kun he linjaavat vanhustenhuoltoa ja arvioivat voimavarojen tarvetta. Siksi siinä tarkastellaan vanhustenhuollon laatua lähinnä henkilöstömäärien näkökulmasta. Myöhemmin tulevan, henkilöstölle tarkoitetun oppaan on luvattu sisältävän muitakin laatuohjeita. Nimensä mukaan suositus on suositus. Se ei velvoita kuntia eivätkä kunnat saa sanktioita vaikka ne eivät yltäisikään vanhustenhuollossaan suosituksen mu- kaiseen palveluun. Valtio ei myöskään sitoudu rahoittamaan suositusten toteuttamista. Suosituksessa todetaan, että kunnat järjestävät vanhustenhuoltonsa voimavarojensa mukaan. Tässä mielessä suositus ei tuo vanhustenhuollon ongelmissa kamppaileville kunnille apua eikä takaa eri kunnissa asuvien kansalaisten tasa-arvoista kohtelua. Sen sijaan suositus tuo uusia näkökulmia sekä valtakunnalliseen että kuntien suunnitteluun. Hyvään vanhuuteen -suosituksen laadinta itsessään oli alku uudenlaiselle informaatio-ohjaukselle, jossa valtio, kunnat ja muut toimijat yhdessä etsivät hyviä toimintamuotoja. Kunnille suositellaan, että vanhustenhuoltoa suunnitellaan mahdollisimman avoimesti ja siihen vedetään mukaan sekä kunnan ylimmät päättäjät että kuntalaiset. Suosituksen ajatuksena on, että kuntalaiset yhdessä toteavat millaista vanhustenhuoltoa he haluavat ja tarvitsevat ja millaisiin palveluihin heillä on varaa. Kunnassa sovitaan tietystä palvelutasosta ja arvioidaan siihen tarvittavat voimavarat. Hyvänä apuna arviointityössä ovat monissa kunnissa jo käytössä olevat vanhusten hoidontarpeen mittarit. Jos asetettuun tavoitteeseen ei ylletä, kuntalaisille kerrotaan julkisesti syyt. Sosiaali- ja terveydenhuollon virkamiesten ja työntekijöiden ei tarvitsisi enää yksin vastata sellaisista vanhusten hoidon ja palvelujen puutteista, jotka johtuvat selkeästi voimavarojen riittämättömyydestä. Merja Moilanen 3 3/17/06, 12:35 PM

4 Kulkumiesten koti Heikki Talvensaari kuvaa metsätyömieskotia laiskan miehen paikaksi, mutta aivan toimettomana hän ei ole ollut. Olen ollut useana talvena nahkatyökurssilla. Hiihdän ja kävelen lähimetsissä. Kesällä marjastelen. Talvensaaren seurassa ovat hoitajat Sari Kyntäjä (vas.) ja Armi Holm. Laiskan miehen paikka, luonnehtivat Palosalmen metsätyömieskotia koko ikänsä savotoilla töissä olleet Heikki Talvensaari ja Martti Soutukorva. Palosalmi on yli viidenkymmenen vuoden ajan ollut vanhuuden koti liikkuvaa elämää viettäneille metsätyömiehille. Heikki Talvensaari on ollut metsätyömieskodissa toistakymmentä vuotta. Palosalmi on metsätyömiesten porukoissa tunnettu paikka ja Talvensaarelle oli selvää, että hän asettuu eläkepäiviksi sinne. Joskus tokaisin kesken raskasta työtä, että lähden jo Palosalmelle. Eläkeikään jaksoin kuitenkin töissä. Talvensaari oli metsätöissä ensimmäistä kertaa sotatalvena 1939 isänsä matkassa. Kansakoulu keskeytyi, kun opettaja lähti sotaan. Olin kämppämiehenä. Laitoin ruokaa ja kahvia ja lämmitin kämppää. Pienellä kämpällä ei ollut emäntää. Tukkeja ajettiin sinä talvena poroilla. Niille ei tarvinnut tallia. Talvensaari ei voinut valita ammattiaan. Hän on kotoisin Muoniosta, josta koulut olivat kaukana. Metsätöihin joutui vängellä. Kouluja ei pystynyt käymään kansakoulua pitemmälle. Enimmäkseen olin puun kaataja eli hakkuri, vaikka tein muitakin hommia, kuten raivausta, metsän istutusta ja kämppien pystytystä. Metsähallituksella tuli täyteen 36 palveluvuotta. Minut vakinaistettiin 60-luvun alkupuolella. Sitä ennen tein kausihommia, tosin töitä riitti melkein ympäri vuoden. Kämppäelämän ilmapiiriä Savotoilla oli ennen enimmäkseen perheettömiä kulkumiehiä kaikkialta Suomesta. He asuivat ympäri vuoden suurten metsätyömaiden kämpillä. Elämä oli melkein pelkkää työntekoa. Jotkut tekivät sunnuntainakin töitä, kun työmailta ei järjestetty kotiinkuljetusta. Kuljetuksia alettiin järjestää 1960-luvun alussa ja kämppämajoitus loppui vähitellen. Kämpillä oli ahdasta, yhdessä kämpässä yleensä 24 ukkoa. Ei siellä yksityisyyttä ollut. Sopeutuuhan ihminen mihinkä tahansa. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että se oli oikein muka- 4 SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:35 PM

5 KUVAT: ERJA SAARINEN Metsätyömieskoti on Palojärven rannalla. Kesällä miehet pääsevät nauttimaan rantasaunan löylyistä. Ossi Takkinen kertoo, että metsätyömieskodissa hyödynnetään Rovalan setlementin muita palveluita. Miehet käyvät allasvoimistelussa Rovalan palvelutalossa ja palvelutalon fysioterapeutti käy jumppauttamassa miehiä Palosalmella. Palosalmen metsätyömieskodissa eläkepäiviään viettävä Martti Soutukorva meni isänsä mukana savotoille jo poikasena. Työnteon keskeytti sotaväki ja sen aikana alkanut talvisota. Tuli pitkä reissu, viisi ja puoli vuotta. vaa aikaa, Talvensaari sanoo. Metsätyömieskodissa on jonkin verran samaa henkeä, kun asukkaina on vielä muutamia vanhoja metsätyömiehiä. Uusiahan ei enää tule ja täällä asuu jo muidenkin ammattien edustajia. Kotiin pääsisi nyt myös naisasukkaita. Tykkäsin kairoja kävellä Martti Soutukorva meni isänsä mukana savotoille jo poikasena. Metsätyön keskeytti sotaväki ja sen aikana alkanut talvisota. Sodan jälkeen metsätyöt jatkuivat muutaman talven. Jälleenrakennuksen aikana tarvittiin myös muunlaista työvoimaa ja Soutukorva päätyi putkihommiin eri puolille Lappia yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Lappi tuli tarkkaan kierrettyä, muun muassa rajavartioston ja armeijan taloja tehdessä. Tykkäsin kairoja kävellä, pitkiä päivämatkoja, mutta en kävele enää. Terveys on mennyt. Lääkkeiden avulla elän ja kipua on jatkuvasti. Juuri ja juuri pystyn vielä kävelemään ja pärjään täällä, kun täällä pitää pystyä itse liikkumaan, muun muassa asunnolta päärakennukseen syömään. Liikkuvasta työstä huolimatta Soutukorva perusti suuren perheen. Hänellä on seitsemän lasta. Vaimo oli lasten kanssa kotona. Hän kuoli yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kun ei kierretty työn perässä, kaivettin kotona kivikkomaasta perunamaata ja kalastettiin. Nälkää ei nähty, kun joessa oli kalaa ja metsässä riistaa. Soutukorva tuli Metsätyömieskotiin nelisentoista vuotta sitten. Sitä ennen hän asui vanhusten vuokratalossa. En tykännyt siitä ja panin tänne hakemuksen. Kaikki on täällä hyvin, en tartte parempaa. Kaikilla on omat kämpät. Ruoka on hyvää. Pyykit pestään. Saa saunoa puulämmitteisessä saunassa ja kesällä rantasaunassa. Kaupunkiin pääsee asioille. Metsätyömiesten olot setlementtiliikkeen huolena Rovalan Setlementin metsätyömieskodissa on vuosikymmenten kuluessa viettänyt vanhuudenpäiviään tukkisavotoilla ikänsä töitä tehneitä miehiä kaikkialta Suomesta. Koti sijaitsee 40 kilometrin päässä Rovaniemeltä. Vieläkin Palosalmella asuu muutama aito lentojätkä, joka on etelästä aikanaan tullut työn perässä savotoille pohjoiseen. Joillekin metsätyömieskoti on ensimmäinen pysyvä koti nuoruusvuosien jälkeen, Rovalan toiminnanjohtaja Ossi Takkinen kertoo. Palosalmen historia juontaa Suomen setlementtiliikkeen alkujuurilta. Liikkeen Suomeen tuonut pastori Sigrid Sirenius piti 1922 Helsingissä puheen, jonka kuuli kolme lappilaista kansanedustajaa. He pyysivät Sireniuksen Lappiin käymään. Sirenius kulki ympäri Lappia ja huomasi, että erityisesti metsätyömiesten kämppäolot ja sosiaalinen asema olivat huonoja. Niiden parantamiseksi tarvittiin setlementtityötä. Rovalan setlementti perustettiin Metsätyömiestyö oli yksi pohjoisen setlementtiliikkeen ensimmäisiä työmuotoja. Rovalan perustaja pastori Aaro Tolsa kulki savotoilla julistamassa jumalansanaa ja parantamassa työmiesten oloja. Häntä seurasi pastori Arvo Ohinen, joka alkoi puuhata jätkille kotia eläkepäiviksi. SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:35 PM

6 On mukavampi, että metsätyömiehet ovat erillään. Metsätyömieskoti perustettiin 1949 Palosalmen tilalle. Tilan rakennusten täydennykseksi on rakennettu asuntoja asukkaille ja henkilökunnalle sekä oleskelu- ja harrastetiloja, muun muassa oma kirjasto. Täysihoitoa ja joutenoloa Aiemmin miehet tekivät tilalla työtä, kun kunto ei enää kestänyt metsätöitä. Palosalmen tilalla viljeltiin pitkään peltoja ja pidettiin kotieläimiä. Tätä nykyä miehet nauttivat täysihoidosta, joutenolosta ja vapaa-ajan virkistyksestä. Kynnelle kykenevät liikkuvat tilaa ympäröivässä upeassa luonnossa. Kantatilan maita on yli 400 hehtaaria. Jänkällä on kämppiä, joissa voi käydä kahvilla. Martti Soutukorva on käynyt yhteisillä retkillä muun muassa Kuusamossa kylpylässä ja Heikki Talvensaari Norjassa ja Etelä- Suomessa. Mukava siellä on käydä kattelemassa, he toteavat. Metsätyömieskodista on reissattu myös kauemmaksi. Monet ovat päässeet ensimmäistä kertaa elämässään Helsinkiin ja myös etelänmatkoille. Jo passin hankkiminen on ollut monille uusi jännittävä kokemus, miesten kanssa matkustava Ossi Takkinen kertoo. Henkilöstö turvaa perusasumispalvelun Metsätyömieskodissa on seitsemän työntekijää. Osalla on sosiaalialan ja osalla perushoitajan koulutus. Toimistotöitä hoidetaan osittain Rovaniemeltä Rovalan keskustoimistosta. Miehet saavat terveydenhuollon ja kotisairaanhoidon Rovaniemen maalaiskunnalta. Henkilöstö turvaa perusasumispalvelun: ruoka-, pyykki- ja siivouspalvelun sekä asiointipalvelut. Muuten miehet asuvat omatoimisesti. Osa siivoaakin itse. Kaikissa asunnoissa on wc:t ja suihkut. Asukaspaikkoja on 27. Nuorimmat asukkaat ovat viisikymppisiä eläkeläisiä, vanhimmat yli 80-vuotiaita. Tavallinen palvelutalo olisi melkoinen muutos Asukkaat ovat erämiehiä. He ovat tottuneet elämään jätkäkulttuurissa. Tavallinen palvelutalo olisi monille melkoinen muutos, Takkinen sanoo. Setlementit vähäosaisten puolella Metsätyömieskodin emäntä Pirkko Koivurova ehti olla ja 70- luvun taitteessa metsätyömailla emäntänä, joten metsätyömiehet ovat hänelle tuttua porukkaa. Savotalla emännänkin työ oli kovaa: Aamuyöstä aloitettiin ja illalla lopetettiin. Jo aamuseitsemältä piti olla tarjolla käristystä ja pottuja. Taustalla metsätyömieskodin asukkaiden muotokuvia. On mukavampi, että metsätyömiehet ovat erillään. Ennen täällä oli enimmäkseen kulkuspoikia, Lapin jätkiä. Erityisesti heille oma paikka oli tarpeen, Talvensaari lisää. Hän kertoo, että miehet keskustelevat keskenään lähinnä käydessään syömässä ja kahvilla. Muuten asukkaat ovat paljolti omissa oloissaan: On oma koti, jossa saa tehdä mitä haluaa ja saa olla luonnossa, miten haluaa. Kukaan ei komentele. Paikka on rauhallinen. Sitä jotkut moittii, ettei oman asunnon ulkopuolella saa ottaa viinaa tai esiintyä juopuneena. Viinamies ei tahdo pysyä kämpässään. Erja Saarinen E nsimmäinen setlementti perustettiin Lontooseen Liikkeen perustivat opiskelijat ja yliopistoprofessorit Itä-Lontoon työläiskaupunginosiin vaihtoehdoksi seurakuntien yhteiskunnalliselle työlle. He asettuivat työläisten asuinalueille asumaan, settle down, mistä liike sai nimensä. Myös anglosaksinen kirkko alkoi perustaa setlementtejä teollisuustyöväestön asuinsijoille. Näiden yhdistelmä tuli Suomeen pappismiesten tuomana. Sigrid Sirenius toimi merimiespappina Lontoossa Hän toi setlementti-idean Englannista Suomeen perustettiin Teollisuusseutujen evankelioimisseura. Nimi muuttui myö- hemmin Kristillisyhteiskunnalliseksi työkeskusliitoksi ja 1983 Suomen Setlementtiliitoksi. Aikanaan setlementtejä perustettiin teollisuusseuduille. Tehtaiden patruunat ostivat niiden palveluita työväestölleen ja heidän perheilleen. Esimerkiksi Kajaanissa, Kemissä ja Äänekoskella on vanhat setlementit. Maailmanlaajuisella setlementtiliikkeellä on yhteiset kristillisyhteiskunnalliset perusarvot, muun muassa yksilön oikeuksien kunnioittaminen. Uskotaan siihen, että yksilöt ja yhteisöt pystyvät ratkaisemaan itsenäisesti omia ongelmiaan. Liike on myös sitoutunut huonompiosaisten auttamiseen. Rovalan Setlementin toiminnanjohtaja Ossi Takkinen kertoo, että perusarvot elävät ja näkyvät työssä. Poliittisesti ja uskonnollisesti setlementtiliike on kuitenkin sitoutumaton. Rovalassa ei enää edes ole pastoria ja silloin kun pastori vielä oli palkkalistoilla, oli sovittu, että kristillisen julistuksen hoitaa kirkko. Yksi setlementtien perusarvoista on paikallinen toiminta. Siksi liike ei ole valtakunnallisesti kovin tunnettu tai näkyvä, vaikka kyseessä on laaja kansalaisjärjestötoiminta. Suomessa on 36 setlementtiä ja kaksi tukiyhdistystä. Ne kuuluvat Suomen Setlementtiliittoon. Suomen vanhin setlementti on Helsingissä toimiva Kalliola, joka on kunnostautunut erityisesti päihdetyössä. Se pitää yllä muun muassa Kiskon klinikkaa ja on kehittänyt Myllyhoidon. Vuonna 1923 perustettu Rovala on yksi Suomen vanhimmista setlementeistä. Setlementtien keskeiset toiminta-alueet ovat vapaa sivistystyö kansalais- ja kansanopistoineen sekä sosiaali- ja nuorisotyö. Setlementtiliikkeellä on yli 700 päätoimista ja yli osa-aikaista työntekijää. Vapaaehtoisia on toiminnassa mukana tuhansia. Asiakkaita on yli vuodessa. Koko setlementtiliikkeen liikevaihto on yli 200 miljoonaa markkaa vuodessa. Erja Saarinen 6 SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

7 Rovalan eri toimintamuodot tukevat toinen toisiaan R ovalan setlementillä on toistakymmentä toimintamuotoa. Niistä muotoutuu toinen toisiaan tukeva kokonaisuus, Rovalan toiminnanjohtaja Ossi Takkinen kertoo. Kansanopisto järjesti esimerkiksi huumetyön koulutusta, kun Rovala perusti huumeyksikön. Mielenterveystyössä hyödynnetään kansalaisopiston opintopiirejä. Voimme käyttää Rovalan sisällä monenlaista omaa erityisosaamista ja myydä sitä myös ulkopuolisille. Henkilökunnallemme on arkipäivää tehdä monenlaisia töitä ja yhteistyötä eri yksikköjen välillä. Heistä pulppuaa ideoita uusiin toimintoihin ei tarvitse työntää ketään. Rovalalla on päätoimisia työntekijöitä lähes sata. Tilapäistyöntekijöineen palkkalistoilla on vuodessa noin 350 ihmistä. Asiakkaita on vuodessa noin 7 500, noin joka 7. ihminen Rovaniemen ja Rovaniemen maalaiskunnan muodostamalta Rovaseudulta. Jokkakallion palvelutalon tontille aletaan keväällä rakentaa vanhuksille ryhmäkotia. Vapaata sivistystyötä tehdään Rovaniemen kansalaisopistossa ja Rovala-opistossa. Sosiaalityön toimipisteitä ovat Palosalmen metsätyömieskoti, Jokkakallion palvelutalo, ikäihmisten ja erityisryhmien vuokratalot, Lapin nuorten päihde- ja huumeklinikka Romppu ja sosiaalipsykiatrinen päiväkuntoutuskeskus Jokkatupa. Nuorisotyöhön kuuluu kerhotoimintaa, muun muassa koululaisten iltapäiväkerhoja ja alle 18-vuotiaiden kriisitalo. Rovala kehittää uusia työmuotoja. Yksi uusi hanke on kolmevuotinen Koti-projekti maahanmuuttajille. Työikäisten työmarkkinavalmiuksia parannetaan, muun muassa atk-opetuksella, ja heitä työllistetään. Koko perheitä ja sukua, ei vain työikäisiä, pyritään integroimaan yhteiskuntaan entistä paremmin, Takkinen kertoo. Käsi kädessä -hankkeella Rovala on yhdessä työvoimahallinnon kanssa etsinyt vanhustenpalveluihin uusia toimintatapoja kotipalvelun ja palvelukeskuksen väliin. Työ on ammatillisesti ohjattua, mutta ei niin vaativaa työtä kuin esimerkiksi kotisairaanhoito tai kotipalvelu. Vanhuksille tarjotaan apua arjen askareisiin ja asiointiin. Kansalais- ja kansanopistoa rahoittaa opetusministeriö. Sosiaalipalveluja myydään kunnille ostopalvelusopimuksin. Tärkeä tulonlähde ovat myös asiakasmaksut. Jonkin verran toimintaan saadaan lahjoituksia. Myös työvoimahallinto ja lääninhallitus ostavat Rovalalta koulutusta. Raha-automaattiyhdistys ja Euroopan unioni ovat tärkeitä rahoittajia. Koko setlementtiliikkeellä on menossa 50 RAY:n ja toistakymmentä Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa hanketta. Erja Saarinen Sosiaalipajatso Useisiin alueellisiin sosiaaliasemiin hajonnut Tampereen sosiaalikeskus on vuosia sitten nimetty myös opetussosiaalikeskukseksi. Niinpä Tampereen yliopisto odottaa meidän kokeneiden, virassa olevien sosiaalityöntekijöiden ottavan alan opiskelijoita opettelemaan käytännön työtä. Tänä talvena, kun sosiaalitoimen työnjakoa on organisoitu uudelleen, työyhteisöni ei ollut kovin mielissään, kun työparini ja minä lupauduimme ottamaan taaskin pari harjoittelijaa. Kukaan ei sanonut moitteen sanaa, mutta ajatukset roikkuivat ilmassa ja näkyivät kollegojen kasvoilla: olimme ottamassa harjoittelijoita, vaikka tiesimme, millainen työvoimapula meillä oli ja on. Ja jota uudistukset ovat näköjään vain pahentaneet. Vaikka kaupungin väkiluku kasvaa, uusia sosiaalityöntekijän virkoja ei ole juuri perustettu. Niinpä vaihtoehtoja on kaksi: joko olla jatkuvasti palkatta ylitöissä tai antaa jonojen kasvaa kahteen kuukauteen ja ylikin. Tai sitten toimia huterin perustein, olla kuin jokin sosiaalipajatso. Joka päivä töistä lähtiessäni minulla on kuin tiukka panta pään ympärillä, kuvasi eräs kollega stressiään. Sama kokemus on meistä varmaan yhdellä ja toisella. Sitäkin on kysytty, miten pystymme vanhentuneilla työvälineillämme 1980-luvulta olevine atk-ohjelmineen perehdyttämään ketään opiskelijaa vastaamaan modernin tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Kysyimme taannoin apulaiskaupunginjohtaja Vesa Kauppiselta Aamulehden verkkohaastattelussa, milloin e-tampere -hanke etenee niin pitkälle, että sosiaalityöntekijätkin saavat asian- ja ajanmukaiset tietokoneet internet-yhteydellä varustettuna? Vastaus kuului: Sosiaalityöntekijöiden tietokonehankinnat eivät ole kytkyssä e-tampere -hankkeeseen. He saavat uudet tietokoneet heti, kun siihen löytyy budjetissa rahoitus. Mutta milloin rahoitus löytyy onkin toinen kysymys. Aivan hiljakkoin pyysimme sosiaaliasemamme työntekijöiden käyttöön emme autoa, jonka pyytäminen olisi myös ollut perusteltua vaan yhteistä polkupyörää, jolla olisi näppärää poiketa kotikäynneillä. Ja käytettykin kelpaisi, sanoimme. Törmäsimme samaan kuin tietokoneidenkin kanssa: kaupungilla ei ole rahaa. Koska polkupyörä on työpaikkamme sijainnin vuoksi tarpeellinen ja usein busseja joutuisampi ja ketterämpi työväline, olemme päättäneet hankkia sen itse. Pidämme jonkin yhdyskuntatyön tapahtuman yhteydessä arpajaiset. Sitä varten kukin meistä tuo tavaraa kotoaan. Sillä tavalla hankituilla rahoilla saamme pyörän. Jollakin lähellä työpaikkaa asuvalla tosin on käytössä myös oma pyörä. Opetussosiaalikeskus on kytkyssä yliopistoon, joka on tietojeni mukaan keskeisesti mukana e-tampere -hankkeessa, joten luulisi kytkyjä sosiaalityöntekijöihinkin olevan. Mutta keskeisin ja tärkein osa sosiaalityön käytännön osaamisesta ei ole riippuvainen työvälineistä. Päinvastoin ajattelen, että hiukan alkeellisissa oloissa harjaantuu työskentelemään joustavasti ja näkemään monia toimintavaihtoehtoja, mikä on erittäin tärkeä avu jokaiselle tässä ammatissa olevalle. Huomautinkin opiskelijalleni, että jos hän pystyy viihtymään sosiaalityössä meidän asemallamme, niin varmaan hän viihtyy missä vain, koska raskaammiksi työolot tuskin enää voivat mennä, mitä työmäärään ja -välineisiin tulee. Jos kohta meillä onkin hyvä työilmapiiri ja kaikki pyrkivät tukemaan toinen toisiaan. Olosuhteet ja työvälineet muuttuvat, mutta sosiaalityön ydinosaaminen, ihmissuhdetyö, pysyy samana. Arja Tuomi SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

8 KUVAT: ERJA SAARINEN Hämeenlinna Sitoumuksessa kerrotaan myös, millainen kunta on suhteessa muihin kuntiin. Palvelusitoumus tehdään samalla, kun laaditaan talousarviota. Näin palveluiden laatu ja kustannukset kulkevat rinta rinnan, perusturvan toimitusjohtaja Erkki Torppa kertoo. Hän painottaa, ettei palvelusitoumus voi vuodesta toiseen vaihdella kovin paljon, koska sen taustalla ovat pitkän aikavälin strategiat. Yhden vuoden lupaus on osa kokonaisuutta. Hämeenlinnassa on 1990-luvun puolivälistä ollut perusturvalautakunnan antama asiakaskohtainen palvelusitoumus. Asiakkaalle on luvattu hoito- ja palvelusuunnitelman mukaiset palvelut ja oikeudet niitä korvaaviin palveluihin. Uuden palvelusitoumuksen vahvistaa vuosittain kaupunginvaltuusto. Sitoumus vastaa sosiaali- ja terveysministeriön vanhustenhuollon laatuantaa vanhustenhuollosta palvelusitoumuksen Hämeenlinnalaiset saavat tänä vuonna vanhustenhuollon palvelusitoumuksen. Siinä kerrotaan, millaisia vanhuspalveluja kuntalaisten on lupa odottaa. suosituksessa edellyttämää tiedotetta kuntalaisille siitä, millaisen vanhuspalveluiden laadun kunta takaa. Ongelmat eivät ratkea nopeasti Hämeenlinnassa on rakennettu vanhustenhuollon strategiaa pitkäjänteisesti. Perusturvaviraston työryhmä pohti vanhustenhuollon haasteita vuonna Se totesi muun muassa Vuorentaan vanhainkodin tilojen ja henkilöstömäärän ja -rakenteen puutteet, joista yhden asukkaan omaiset tekivät seuraavana vuonna hallintokantelun Etelä- Suomen lääninhallitukseen. Työryhmä päätyi ongelmien ratkaisuesityksissään samanlaisiin henkilöstömääriin ja koulutustasoon kuin lääninhallitus viime syksynä kanteluun antamassaan päätöksessä. Torpan mukaan virkamiesten lisäksi myös päättäjät ovat tien- Erkki Torppa toivoo, että kunnat saisivat vanhainkotien korjaamiseen ja rakentamiseen myös valtionosuuksia. Lääninhallitus on kehottanut Hämeenlinnaa peruskorjaamaan laitoksiaan, mutta samaan aikaan valtio vähentää investointien valtionosuuksia. Heli Eskolinin mielestä laitoshoidon laadun lisäksi on tärkeää selvittää, miten ikäihmiset pärjäävät kodeissaan. Kotonaan sinnittelee ihmisiä kokonaan ilman kotihoidon palveluita tai liian vähäisten palveluiden turvin. 8 SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

9 neet ja ymmärtäneet vanhustenhuollon ongelmat. Talouden tiukkuuden vuoksi niitä vain ei ole saatu nopeasti ratkottua. Viime vuosikymmenen lopulla kaupungin piti lisätä vuosittain pari sataa päivähoitopaikkaa. Perusturvan voimavarat kuluivat päivähoidon subjektiivisten oikeuksien täyttämiseen. Perusturvalautakunta esitti myös vanhustenhuoltoon uusia virkoja vuosina 1998 ja -99. Joitain virkoja saatiin, mutta ne eivät riittäneet kaikkialle vanhustyöhön. Vanhainkotien tiloja ei ole saatu nopeasti peruskorjattua eikä uusia laitospaikkoja rakennettua. Torppa muistuttaa, että vanhustenhuollon ongelmia on kärjistänyt se, että 1990-luku on ollut kovan rakennemuutoksen aikaa. Erikoissairaanhoidosta siirrettiin sinne turhaan joutuneita potilaita perusterveydenhuoltoon. Sieltä taas huonokuntoiset pitkäaikaispotilaat päätyivät vanhustenhuollon vastuulle. Työnjaot eri toimijoiden välillä muuttuivat paljon. Vanhainkotien tilanne on huonontunut vuosi vuodelta, vaikka laitoksiin on saatu lisää henkilöstöä. Yhä huonokuntoisemmat vanhukset tarvitsevat yhä enemmän ja yhä koulutetumman henkilöstön apua. Työntekijöiden pitäisi pystyä entistä paremmin itse jatkuvasti arvioimaan työtään, jotta tällaisiin yksikön perustehtävien ja työn laadun muutoksiin pystyttäisiin reagoimaan herkemmin. Arvioinnin parantamiseksi tarvitaan lisää koulutusta. Katse kokonaisuuteen Tärkeintä on saada poliittiset päättäjät sitoutumaan vanhustenhuollon kehittämiseen. Vain siten ongelmat saadaan ratkottua ja vanhustenhuoltoa uudistettua. Hämeenlinnassa kaupunginhallitus asetti viime vuoden maaliskuussa poliittisista päättäjistä ja virkamiehistä koostuvan vanhustenhuollon palvelurakenteen kehittämistyöryhmän. Viimekeväisessä seminaarissaan kaupunginvaltuusto asetti vanhustenhuollon kehittämisen painopisteeksi. Työryhmä tarkastelee koko vanhustenhuoltoa terveyskeskuksen vuodeosastolta koti- ja omaishoitoon saakka. Suunnitelmat ulottuvat vuoteen Työryhmän esitys vanhuspoliittiseksi strategiaksi valmistuu toukokuussa. Hämeenlinna haluaa olla hyvä kaupunki ikäihmisille. Tavoite on kaupungin päättäjien yhteinen. Tarkastelemme ja kehitämme koko kaupungin toimintaa, esimerkiksi kaavoitusta ja liike-elämää siten, että ikäihmisten olisi hyvä asua täällä, Torppa painottaa. Kun lääninhallituksen kanteluun antama päätös koski nimenomaan Vuorentaan vanhainkotia, monet päättäjät ajattelivat, että sen ongelmat pitää ratkaista nopeasti ja muu vanhustenhuolto saa odottaa. Emme kuitenkaan tehneet näin, sillä se olisi vain vääristänyt vanhustenhuollon kokonaisuuden, vanhus- ja vammaishuollon johtaja Heli Eskolin korostaa. Muuhun Suomeen verrattuna vanhainkodit eivät ole suurin ongelmamme vaan kotihoidon ja omaishoidon tukemisen puutteet. Laitostyön ongelmat ovat vain selkeämmin nähtävissä, mutta myös kotihoitoa pitää seurata ja arvioida monin tavoin. Kehitämme kaikkia näitä ja laitamme kahdessa vuodessa myös vanhainkodit vähintään lääninhallituksen mitoittamalle tasolle. Paikoin tarvitaan selvästi enemmän työntekijöitä kuin lääninhallituksen päätös edellyttää, Torppa huomauttaa. Viime vuonna Hämeenlinna myi energiayhtiönsä ja rahaa on enemmän myös perusturvan menoihin. Tänä vuonna vanhustenhuoltoon laitetaan lisää rahaa kahdeksan miljoonaa markkaa. Kotihoitoon ja vanhainkoteihin saadaan molempiin 13 uutta virkaa. Koulutuskaruselli alkaa Keväällä alkava, Hämeen sosiaalialan osaamiskeskuksen rakentama vanhustenhuollon koulutuskaruselli ajantasaistaa jo pitkään työskennelleiden hoitotyön ammattilaisten tietoja ja taitoja. Vanhustenhuollon henkilöstön keski-ikä on aika korkea. Monet ovat valmistuneet ammattiinsa jo 1970-luvulla. Siksi ammatillinen osaaminen ei aina ole ajan tasalla, Eskolin sanoo. Kolmen vanhainkodin henkilöstö pääsee työajalla Hämeen ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Tavastian järjestämään koulutukseen. Heidän töitään tulee koulutuksen ajaksi tekemään oppilaitosten opiskelijoita ohjaajineen sekä samassa koulutuksessa olevia työttömiä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Eskolin muistuttaa, että jokaisen vanhustyöntekijän kannattaa aika ajoin tarkistaa osaamisensa ja asenteensa. Se on erityisen tärkeää siksi, että hoitopaikoissa ohjataan opiskelijoita. Heille on välitettävä ihmistä kunnioittavan vanhustyön malli. On huolestuttavaa, ettei opiskelijoilla ole kovin paljon intoa vanhustyöhön, jossa kuitenkin tulevaisuuden työpaikat ovat. Vanhainkodit uuteen uskoon Hämeenlinnaan tarvitaan noin sata uutta tai uudistettua vanhainkotipaikkaa. Vuorentaan vanhainkodin tiloiltaan hankalin osasto siirtyy aikanaan uuteen vanhainkotiin. Kiinteistöön jäävät kaksi osastoa on korjattu asukkaille sopiviksi. Myös kahta muuta vanhainkotia on uudistettava. Voutilan vanhainkodin peruskorjaus on aloitettu. Keskustassa kerrostalossa sijaitseva Uppsala-talon vanhainkoti on ahdas ja tiloiltaan hankala. Se muutetaan aikanaan vanhusten ryhmäkodiksi, kun kaupunkiin nousee uusi vanhainkoti. Uusi vanhainkoti on suunniteltu osaksi kaupungin ja muiden vanhustenhuollon toimijoiden yhteistä vanhustenhuollon keskusta. Se rakennettaisiin aivan Hämeenlinnan keskustaan Keinusaareen monipuolisten palveluiden viereen. Keinusaareen on tulossa varsinainen ikäihmisten asuntojen ja palveluiden keskittymä. Kunnallinen eläkevakuutus rahoittaa alueelle vanhusten vuokra-asuntoja. Sinne tulee myös järjestöjen palveluita, kuten palvelutalo ja täysin yksityisiä palveluita. Vanhustenhuollon osaamisen keskittymä Keinusaaren kokonaisuuden osaksi sijoittuvaan niin kutsuttuun seniorisentteriin aiotaan kootta julkisia ja yksityisiä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin palveluita, kuten terveysliikuntaa ja ikäihmisten yliopiston palveluita. Sentteriin kaavaillaan myös ikäihmisille suunniteltua malliasuntoa, jota pääsisi testaamaan. Vanhustenhuollon keskus toisi vastikään alkuun saatuun Hämeen osaamiskeskukseen vanhustyön osaamista. Keskuksen suunnittelussa ovat alusta pitäen mukana tutkimus- ja opetus, Tampereen yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu ja koulutuskeskus Tavastia. Keskuksesta tehdään hyvä käytännön opetuksen paikka, Torppa vakuuttaa. Vanhustenhuollon keskusta päästään rakentamaan ensi vuonna, jos rahoitus järjestyy. Kaupunki aikoo sijoittaa hankkeeseen sata miljoonaa markkaa. Toivon, että valtio vastaisi huutoonsa ja hankkeeseen saataisiin valtionosuutta. Lääninhallitus kehottaa korjaamaan tiloja ja samaan aikaan valtio vetää rahaa pois investoinneista, Torppa huokaa. Siivousta palvelusetelillä Torppa kertoo, että uudesta vanhustenhuollon keskuksesta kaavaillaan myös palveluiden kysynnän ja tarjonnan kohtauspaikkaa, joka välittäisi sekä julkisia että yksityisiä palveluja. Hämeenlinnassa otetaan keväällä käyttöön palveluseteli siivous- ja muuta pienimuotoista apua kotona tarvitseville vanhuksille. Kotipalvelun saajien suhteellinen osuus yli 65-vuotiaista väheni 1990-luvulla puoleen. Palvelusetelillä tarjotaan apua ryhmille, jotka ovat tippuneet asiakaskunnasta pois. Asiakaspalautteissa on valitettu, ettei siivoukseen saa apua. Setelillä apua voi hankkia. Näin lisätään ehkäisevää työtä. Samalla tuetaan paikallista yrittäjyyttä. Vastaisuudessa on yhä maksukykyisempiä vanhuksia, joista riittää yrittäjille asiakkaita, Eskolin toteaa. Seteli on tarkoitettu pienituloisille yli 75-vuotiaille ja sitä nuoremmille vammaisille henkilöille. Setelin saajat eivät pääsääntöisesti saa olla julkisen ko- SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

10 Miten selviytyä jul Ei ole helppoa vakuuttaa, että suositukset toteutuvat. tihoidon asiakkaita. Kaupungin maksaman setelin arvo on 70 markkaa tunnilta. Tämän hinnan päälle kaupunki saattaa joutua maksamaan arvonlisäveron. Kaupunki vahvistaa myös palveluiden enimmäishinnan. Vanhustenhuollon palvelusetelistä on Suomessa vähän kokemuksia. Siksi seuraammekin ensimmäisen vuoden toimintaa tarkasti. Jos varaa on, voimme laajentaa setelin saajien joukkoa, Eskolin kertoo. Kotikäyntejä 80-vuotiaille Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa suositellaan, että kunnat järjestäisivät 80-vuotiaille ongelmia ehkäiseviä kotikäyntejä. Hämeenlinnassa käytäntö aloitetaan tänä vuonna. Kotikäynnit tekee vanhustenhuollon sosiaalityöntekijä. 80 vuotta täyttäviä ikäihmisiä on vuodessa noin 230. Kirjeitse lähestytään kaikkia vuoden aikana 65 vuotta täyttäviä hämeenlinnalaisia. He saavat tietoa ikääntymisestä ja ikäihmisten palveluista. Vanhusten ja muiden ryhmien toteutuneesta hyvinvoinnista saadaan Hämeenlinnassa tänä vuonna uudenlaista tietoa, kun kunnassa valmistuu ensimmäistä kertaa hyvinvointiselonteko. Tarkastuslautakunta raportoi selvityksen eri väestöryhmien hyvinvoinnista kaupunginhallitukselle. Ideaaliin ei päästä julkisella rahoituksella Vaikka Hämeenlinnan vanhustenhuoltoon on tulossa paljon uudistuksia, pelkillä julkisilla palveluilla ei selvitä. Ministeriön vanhustenhuollon laatusuosituksen käsittely on Hämeenlinnassa vielä kesken, mutta karkeiden arvioiden mukaan kaupungin pitäisi neljän seuraavan vuoden aikana lisätä vanhustenhuoltoon noin 170 vakanssia, jotta suosituksiin päästäisiin. Vuoteen 2020 mennessä tarvittaisiin vielä 130 uutta vakanssia. Koko maassa pitäisi palkata noin uutta työntekijää. Alan työllisyys näyttää olevan aika hyvässä putkessa, Torppa tokaisee. Vakavasti ottaen ei ole helppoa vakuuttaa, että suositukset toteutuvat. Kun emme tiedä, miten talous ja muut menot kehittyvät, on hyvä, että kaupunki antaa palvelusitoumuksen vuosittain budjetin teon yhteydessä. Verotulot ovat vaikeasti ennustettavissa, samoin perusturvan menot. Toimeentulotukimenot ovat Hämeenlinnassa pysyneet suurina, vaikka lamasta on päästy. Lastensuojelun menot ovat viime aikoina kasvaneet kohisten muun muassa nuorten pitkien huumehoitojen vuoksi. Päivähoidon menotkaan eivät vähene, vaikka lapsia on vähemmän. Yhä suurempi osa heistä tulee kunnan päivähoitoon. Yksityinen raha avuksi Torpasta on selvää, että yksityistä rahaa pitää saada entistä enemmän myös vanhustenhuoltoon. Eläkkeet ovat yhä suurempia ja eläkeläisillä on entistä enemmän varallisuutta. Suuret ikäluokat ovat hankkineet yhteiskunnan tuella omistusasuntonsa. Pitäisi miettiä malleja, joilla ihmiset saataisiin käyttämään kertynyttä pääomaa omiin palveluihinsa. Julkinen rahoitus ei pysty vuonna 2020 kattamaan niin suurta osaa palveluista kuin nyt ja miksi sen pitäisikään. Olen ollut havaitsevinani, että ihmiset ovat yhä halukkaampia maksamaan palveluista kunhan niitä vain saisi. Monet ikäiseni ihmiset haluavat maksaa omasta hyvinvoinnistaan eivätkä niinkään jättää jälkeensä perintöä, Eskolin huomauttaa. Erja Saarinen Hämeenlinnan Vuorentaan vanhainkoti sai viime syksynä toimia kriittisen vanhuskeskustelun herättäjänä. Vanhainkotia koskeneesta kantelusta virinnyt keskustelu tuli tarpeeseen, vaikka yksipuolinen julkisuus oli aika ajoin raskasta, perusturvan toimitusjohtaja Erkki Torppa ja vanhus- ja vammaishuollon johtaja Heli Eskolin sanovat. Kantelu kiinnitti huomiota Vuore Etelä-Suomen lääninhallitukselle tehtiin 20. toukokuuta 1999 hallintokantelu XX:n ja muiden vanhusten turvallisuuden sekä koulutetun henkilökunnan riittävyyden ja toimitilojen asiamukaisuuden selvittämiseksi Hämeenlinnan Vuorentaan vanhainkodissa. Kantelijat olivat huolissaan vanhusten hoidosta ja turvallisuudesta. Heidän mielestään laitoksen tilat eivät sopineet vanhainkotitoimintaan. Vanhainkodissa tapahtui tapaturmaisia kaatumisia ja putoamisia, jotka piti kantelijoiden mielestä selvittää tarkemmin ja julkistaa. Turvajärjestelyissä oli puutteita. Kantelussa kuvataan vanhainkotiin tehtyä murtoa, jossa kanslian lukitusta kaapista vietiin vanhusten käteisvarat ja joidenkin vanhusten kotiavaimet. Hämeenlinnan perusturvalautakunnan kanteluun antamista selvityksistä kävi ilmi, että ongelmat olivat lautakunnan tiedossa. Se lupasi selvittää asukkaille sattuneet kaatumiset. Vanhainkodin pelastussuunnitelmia tarkistettiin ja turvallisuustoimia oli lisätty murron jälkeen. Henkilöstöä oli esitetty lisättäväksi ja osastoapulaisten va- kansseja muutettavaksi hoitajiksi. Vuoden 2000 virkapaketissa ei kuitenkaan kireän talouden vuoksi esitetty uusia virkoja Vuorentaan vanhainkotiin. Sen kaksi osastoapulaisen virkaa ehdotettiin muutettavaksi lähihoitajan viroiksi. Lääninhallitus antoi 21. syyskuuta 2000 kantelusta päätöksen, jossa se toi esille vanhainkodin henkilöstömitoituksesta ja -rakenteesta sekä toimitiloista löytämiään epäkohtia. Pääsääntönä yhden hengen huoneet Lääninhallituksen ja työsuojelupiirin tarkastuksessa havaittiin vanhainkodin tilojen olevan ahtaat ja osin sopimattomat nykyiseen käyttöön ja vanhusten hoitotarpeisiin. Vanhainkodissa on usean hengen asuinhuoneita. Osaston 1 tilojen epäkäytännöllisyys ja henkilöstövajaus aiheuttavat ergonomisia haittoja henkilöstölle. Useassa eri tasossa olevat lattiat vaikeuttavat niin asukkaiden kuin työntekijöidenkin liikkumista ja aiheuttavat vaaratilanteita. Pyörätuolilla on lähes mahdotonta mennä saunaan. Talvisin sauna on liukkaan ja kaltevan 10 SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

11 yä julkisuusmyllyssä? KUVAT: ERJA SAARINEN O limme kantelijoiden myönteisiä asioita tai laajempia kanssa parannusten tarpeesta näkemyksiä vanhustenhuollosta. Kirjoitin Helsingin Sanomiin yhtä mieltä. He tekivät kantelun vauhdittaakseen parannuksia. Se Hämeenlinnan vanhustenhuollon ongelmista ja ratkaisuista, oli ymmärrettävää ja tarpeellista, Erkki Torppa toteaa. mutta kirjoitustani ei julkaistu, Päätös kanteluun tuli viime Torppa kertoo. syksynä juuri kunnallisvaalien Kaupungin vanhustyöryhmä alla. Siksi vanhainkodin puutteista noussut julkisuus paisui kistaa väliraporttinsa vanhusten- oli viime syyskuussa aikeissa jul- suhteettomaksi. huollon kehittämisestä, mutta Eduskunnassa oppositio nosti asian valtakunnalliseen poliitkisuuteen juuri sitä ennen. Ke- lääninhallituksen päätös ehti jultiseen keskusteluun. Helsingin hittämisesitykset jäivät sitä seuranneen julkisuuden jalkoihin. Sanomien näyttävä kirjoittelu toi Vuorentaan vanhainkodin Kun kielteinen julkisuus alkoi kasautua, hyvät uutiset eivät kaikkien huulille. Kun julkisuusmylly pääsi enää olleet uutisia. Ne olisivat Heli Eskolin ja Erkki Torppa myöntävät, että keskustelua vanhustenhuollosta tarvitaan. Se olisi heistä kuitenkin saanut olla hieman valloilleen, julkisuuteen oli tylsistyttäneet kielteisen viestin mahdotonta saada mitään kärjen, Torppa toteaa. analyyttisempaa. Halpahintaista julkisuutta vanhustenhuolto ei kaipaa. iota Vuorentaan vanhainkodin puutteisiin kulkuyhteyden takana. Vanhainkotien tiloista ja varustuksesta ei ole sitovia normeja eikä ohjeita. Sosiaalihuoltolain 11 :ssä määritellään, että sosiaalihuollon toimintoja varten kunnalla tulee olla riittävät ja asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet. Lääninhallitus korostaa, että laitosasumiselle tulee asettaa samat vaatimukset kuin asumiselle yleensä. Laitokseen siirtyminen ei poista henkilön perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta yksityiselämään ja omaan rauhaan. Kahden vieraan ihmisen sijoittaminen samaan huoneeseen ei yleensä ole perusteltua. Vanhainkodeissa tulee olla pääsääntönä yhden hengen huoneet. Yhden hengen huoneen kooksi lääninhallitus suosittelee neliötä ja kahden hengen huoneen neliötä. Yhden asukkaan huoneen on oltava vähintään neliötä ja kahden asukkaan neliötä. Tilojen suunnittelussa ja toimintavarustuksessa on otettava huomioon asukkaiden palveluja hoitotarpeet. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, miten yksikkö sijoittuu lähiympäristöönsä. Pihapiirin on oltava liikuntaesteetön ja turvallinen unohtamatta esteettisyyttä ja viihtyvyyttä. Yksikön varustamisessa on otettava huomioon asukkaiden tarpeet sekä henkilökunnan työkyky ja jaksaminen. Turvallisuus on erityisen tärkeää unohtamatta viihtyvyyttä ja esteettisyyttä. Lisää ja koulutetumpaa henkilöstöä Perusturvalautakunta oli ilmoittanut hoitohenkilöstön määräksi 52 työntekijää. Siihen sisältyi 20 osastoapulaista. Lääninhallitus arvioi heidän työpanoksestaan 60 prosenttia hoitotyöhön ja 40 prosenttia lähinnä siivoustyöhön. Näin noin kahdeksan henkilötyövuoden panos kohdistuu muuhun kuin hoitotyöhön. Keskusteluissa tuli esille, että kolme osastonhoitajaa käyttää hoitotyöhön noin puolet työajastaan, jolloin noin 1,5 henkilötyövuotta kohdentuu muuhun kuin hoitotyöhön. Hoitohenkilöstöstä kaksi toimii luottamusmiehinä, minkä vuoksi he ovat vuodessa noin 60 päivää poissa hoitotyöstä. Tarkastushetkellä hoitotyöhön arvioitiin osallistuvan 42 työntekijää 100 asukasta kohden. Vanhainkotien henkilöstön määrää ei ole yksityiskohtaisesti normitettu lainsäädännössä tai muussa viranomaisohjeistuksessa. Lääninhallituksen mielestä Vuorentaan vanhainkodissa pitää nykyisen raskashoitoisen asiakaskunnan hoito- ja palvelutarpeet huomioon ottaen olla vähintään 0,55-0,60 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa työntekijää asukasta kohden. Mitoitusta tulee osastokohtaisesti korottaa 0,1-0,2:lla, jos asukkaat tarvitsevat erityishoitoa esimerkiksi vaikean dementian vuoksi. Myös henkilökunnan koulutus ja muut tekijät, kuten ikärakenne tai yksikön tilat, voivat edellyttää henkilöstön lisäämistä. Muun kuin hoitohenkilökunnan mitoitusperusteeksi suositellaan vähintään 0,10 0,15 työntekijää asukasta kohden. Muuta henkilöstöä tarvitaan esimerkiksi hallintoon ja tukipalveluihin, kuten ruokahuoltoon ja siivoukseen. Tapaturmien seurannassa puutteita Asukkaiden kaatumisten ja tapaturmien seurannassa havaittiin puutteita. Lääninhallitus viittaa Ilona Nurmen Helsingin yliopistossa viime vuonna valmistuneeseen väitöskirjaan, jossa hän esittää, että kaatumiset pitää rekisteröidä ja analysoida järjestelmällisesti. Asianmukaisella seurannalla selviäisi ongelman laajuus ja eri laitoksia voitaisiin vertailla. Kaatumisvaara tulisi arvioida jo hoitoon tullessa ja tarkistaa säännöllisesti. Arvio kaatumisvaarasta tulisi kirjata hoitosuunnitelmaan ja kaikki kaatumiset potilasasiakirjoihin, vaikka vanhus ei olisi vammoja saanutkaan. Lääninhallitus ei saanut XX:n kaatumisten kirjaamisessa sellaista näyttöä laiminlyönneistä, mikä antaisi aihetta jatkotoimiin irrallaan muusta vanhainkodin kehittämisestä ja voimavarojen lisäämisestä. Lääninhallitus kiinnitti vastaisen varalle Hämeenlinnan perusturvalautakunnan huomiota siihen, että sen velvollisuus on huolehtia vanhainkodin riittävistä voimavaroista ja muista toimintaedellytyksistä asianmukaisen vanhainkotitoiminnan turvaamiseksi. SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

12 Johto jäi ehkä liian paljon julkisuuden ansaan. Paikoin julkisuus oli yksipuolista ja halpahintaista. Odotin hieman analyyttisempaa keskustelua koko maan vanhustenhuollosta. Esimerkiksi eduskuntakeskustelu oli paikoin alatyylistä. Toisaalta paikallinen keskustelu lehdissä ja paikallisradiossa oli melko asiallista ja erilaisia näkökulmia valottavaa. Tämän vuoksi vahingot eivät olleet vielä suurempia. Henkilökunnasta sylkykuppi Vuorentaan vanhainkoti ei ole ongelmistaan huolimatta Suomessa poikkeavan huono laitos. Stakesin selvitysten mukaan hoitohenkilökunnan määrässä maan keskiarvo on 0,42 työntekijää vanhusta kohden. Se on sama määrä, jonka lääninhallitus arvioi olevan Vuorentaan vanhainkodissa. Vaikka vanhainkoti ei ollut keskivertoa huonompi, siitä tehtiin lyömäase, jolla keskustelua käytiin. Hämeenlinnalle ja vanhainkodille oli epäreilua joutua kaikkien vanhustenhuollon puutteiden symboliksi. Heli Eskolin kertoo, että Vuorentaan vanhainkodin henkilöstöstä julkisuusmylly tuntui hyvin pahalta. He tunsivat joutuneensa sylkykupiksi. Pahimman julkisuuden keskellä vanhainkotiin oli vaikea saada sijaisia. 12 SOSIAALITURVA 5/2001 Kuntalaiset huolissaan Julkisuus sai hämeenlinnalaiset huolestumaan siitä, miten heitä vanhoina hoidetaan. Monille kuntalaisille tuli mielikuva, että kunnan vanhustenhuolto on varsinainen syntisäkki ja kaltoinkohtelun pesä. Viime vuoden lopulla joka talouteen jaettiin kaavakkeet, joilla kuntalaiset voivat antaa hallinnolle palautetta. Vanhustenhuoltoa koski viime vuonna 121 palautetta. Niistä kritiikkiä esitettiin 25:ssä ja kiitosta 48:ssa. 48 palautteessa oli joko aloitteita tai kysymyksiä, Eskolin kertoo. Monissa kannanotoissa toivottiin, että vanhustenhuolto laitetaan ensin kuntoon ja vasta sitten rakennetaan uusi jäähalli, konserttitalo tai kävelykadun jatke. Palautetta tuli myös muilta kuin ikäihmisiltä. Mitä olisi voinut tehdä toisin? Hämeenlinnalaiset ovat huolissaan siitä, miten heitä vanhoina hoidetaan. Kunta selvittää asiaa heille palvelusitoumuksella. Torppa ei kohun jälkeen osaa sanoa, mitä tiedottamisessa olisi pitänyt tehdä toisin. Kun keskustelu oli saanut kielteisen suunnan, tuntui, ettei mikään tiedottaminen olisi muuttanut sitä. En usko, että sekään olisi auttanut, jos olisi voimakkaasti yrittänyt tuoda laajempaa näkemystä esiin muissa tiedotusvälineissä. Kaikki olisi katsottu selittelyksi ja ehkä pahentanut asiaa entisestään. Onnettominta oli, että lääninhallituksen päätös sattui kunnallisvaalien alle ja asiasta väännettiin poliittista peliä. Tiedottamisessa avoimuus on tärkeintä. Kerroimme mielestämme avoimesti, mitkä asiat meillä ovat huonosti, mutta myös sen, että meillä on ongelmiin ratkaisuja. Eskolinkaan ei keksi, mitä julkisuuden suhteen olisi voinut tehdä toisin. Jos tilanne tulisi uudelleen eteen, hän tukisi entistä enemmän henkilöstöä: Työntekijät saivat kriisiapua ja työnohjausta, mutta heitä olisi voinut tukea vielä enemmän myös hallinnosta. Torppa myöntää tämän ja arvioi, että johto jäi ehkä liian paljon julkisuuden ansaan: Oli valtavasti tekemistä, kun yritti vastata eri tiedotusvälineissä esitettyyn arvosteluun. Esimerkiksi tv-toimittajien käyttäytyminen oli välillä melko aggressiivista. Meidän piti yrittää puolustaa vanhainkodin asukkaiden yksityisyyttä. Huonokuntoisista vanhuksista ei voi tehdä julkisuuden riistaa. Torppa on miettinyt sitä, olisiko perusturvaviraston kannattanut jo aiemmin itse tuoda julkisuuteen vanhustenhuollon epäkohtia käyttää julkisuutta lyömäaseena kaupungin poliittisia päättäjiä kohtaan. Silloin kaupunki olisi ehkä säästynyt valtakunnalliselta kohulta. Olimme kuitenkin valinneet maltillisen kehittämisen tien ja uskon siihen edelleen. Pidimme tärkeänä, että kaupungin poliittiset päättäjät sitoutuvat siihen, että vanhustenhuollon ongelmat ratkaistaan. Tämän vuoksi olimme asettaneet ongelmia pohtimaan työryhmän, jossa oli myös poliittisia päättäjiä. Se päätyi jo ennen lääninhallituksen päätöstä samanlaisiin henkilöstölisäyksiin kuin lääninhallitus. Hämeenlinnan kaupunki ei olisi tarvinnut tällaista julkisuutta, jotta muutokset saataisiin tehtyä. Loppu hyvin, kaikki hyvin Eskolinista tuntuu nyt siltä, että yleisesti Hämeenlinnan vanhustenhuollossa ollaan sitä mieltä, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Asiat on käsitelty henkilöstön kanssa. Lisää virkoja on tulossa ja henkilöstölle ilmaista koulutusta työajalla. Torppa uskoo, että kaupungin organisaation ja työntekijöiden osalta asiat ovat hoidettavissa kuntoon. Hän arvelee kuitenkin, että Hämeenlinnan ikäihmisiin ja heidän omaisiinsa jupakka jätti pitempiaikaiset jälkensä. Koko maan vanhustenhuollon kannalta Torppa arvelee, että keskustelulla saavutettiin myönteinen lopputulos. Kun poliitikot kiinnostuivat vanhustenhuollosta, uudistuksia saadaan vietyä eteenpäin. Vanhustenhuollosta virisi 1980-luvulla samantapainen keskustelu Saara Finnin kirjoittaman Suruvaippa-nimisen kirjan pohjalta. Kirjassa arvosteltiin sitä, että vanhainkodin toimintaa määritti enemmän organisaatiolle ja työntekijöille sopiva rytmi kuin asukkaiden elämän rytmi ja tarpeet. Kirja sai ennen kaikkea alan ammattilaiset heräämään hyvin tarpeelliseen keskusteluun. Meitä kohdannut julkisuus aloitti samalla tavalla tarpeellisen keskustelun ja saa aikaan myönteisiä muutoksia. Suruvaippa-keskustelua enemmän nyt asiaa pohtivat myös tavalliset kansalaiset ja poliittiset päättäjät, kansanedustajat ja ministerit. Torppa toivoo, ettei kunnissa ryhdytä julkisten kohujen pelossa suinpäin lisäämään vaikkapa laitosten henkilöstöä vaan vanhustenhuoltoa suunnitellaan edelleen pitkäjänteisesti ja otetaan huomioon kaikki osa-alueet, kuten kotihoito ja omaishoidon tukeminen. Kun kunnissa tehtiin viime syksynä budjetteja, monet kunnan- ja sosiaalijohtajat kyselivät Hämeenlinnasta neuvoja laitostensa henkilöstömääriin. Joissain kunnissa henkilöstöä oltiin lisäämässä tutkimatta sen tarvetta tarkempaan. Poliittiset paineet vanhustenhuoltoa kohtaan olivat niin kovia. Erja Saarinen 12 3/17/06, 12:36 PM

13 LEA SUONINEN Helsingissä vanhuspalvelujen rakenne muutettu HAASTEENA LAATU Helsingissä vanhuspalvelujen rakennetta on muokattu entistä avohoitopainotteisemmaksi ja palveluja on alettu kohdentaa yhä selvemmin toimintarajoitteisille henkilöille. Uutena haasteena on kehittää kotihoitoa ja parantaa asiakaspalvelun laatua. Jaakko Valvanteen mielestä Helsingin vanhuspalveluiden rakennemuutos alkaa olla kunnossa, vaikka viilattavaa vielä onkin: Olen sitä mieltä, että pitkäaikaishoitoa ei pitäisi järjestää terveyskeskussairaaloissa juuri lainkaan. Vanhustenhuoltoa on Helsingissä kehitetty ohjelmilla vuodesta 1993, jolloin tehtiin kaupungin ensimmäinen vanhuspalveluohjelma. Nykyinen ohjelma on järjestyksessään toinen ja kattaa vuodet Sen keskeisenä tavoitteena on parantaa ikäihmisten mahdollisuuksia asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Vanhukset haluavat asua kotonaan niin pitkään kuin suinkin. Kun kotona ei enää pärjätä, toivotaan hyvää ja turvallista paikkaa, jossa saa tarpeeksi hoitoa. Vanhukset eivät halua olla riesana ja taakkana lapsilleen. Sitä kautta myös laitoshoidolla on oma paikkansa, sanoo Helsingin vanhuspalveluohjelman toteutumista seuraavan vanhuspalveluprojektin projektipäällikkö Jaakko Valvanne. Projekti alkoi vuosi sitten tammikuussa ja päättyy tämän vuoden lopussa. Geriatrian dosentti Valvanne on virkavapaal- la Kustaankartanon vanhainkodin johtajan ja ylilääkärin työstä. Ohjelman seurannan lisäksi projektilta odotetaan tarvittaessa esityksiä ohjelman tavoitteiden tarkistamiseksi. Laitospaikkoja vähennetty palveluasuntoja lisätty Suomessa perinteinen laitosasuminen on vähentynyt vuosikymmenessä noin kolmanneksen. Valtakunnalliset tilastot osoittavat, että sitä mukaa kuin laitospaikkoja on vähennetty, palveluasuntoja on lisätty. Määrät menevät jokseenkin yksi yhteen. Näin on tapahtunut myös Helsingissä. Kun Helsingissä on lisätty tehostettua palveluasumista 400 paikalla vuodesta 1996 vuoteen 1999, samanaikaisesti laitoshoitoa on vähennetty 4 700:sta 4 300:aan. Helsingissä puhutaan tehostetusta palveluasumisesta silloin, kun talossa on ympärivuorokautinen valvonta. Tavallisessa palveluasumisessa yöapua ei ole saatavilla. Palveluasuminen on Helsingissä hyvin kirjavaa: on vanhainkotihoidon tasoisia dementiaryhmäasuntoja, on hyvin vähän tuettua palveluasumista ja kaikenlaisia muotoja siltä väliltä. On monta palvelutaloa, jotka ovat aiemmin olleet vanhusten asuintaloja. Pari vuotta sitten niiden nimi vaan muutettiin palvelutaloiksi, vaikka taloissa ei muuttunut varsinaisesti mikään. Tämän vuoden aikana laadimme palveluasumisen kehittämisohjelman, jossa selkiytämme käsitteistöä ja tarkennamme palvelujen sisältöä, Valvanne kertoo. Kotipalvelua helpommin palvelutaloihin kuin kotiin Kotihoidon tehostaminen on Suomessa merkinnyt, että palvelut on suunnattu palvelutaloissa asuville ja kotona asuvien vanhusten palveluja on itse asiassa vähennetty. Valvanne sanoo, että Helsinki eroaa tässä muusta maasta edukseen. Helsingissä kotipalvelun vuotuinen peittävyys ei ole pienentynyt, vaikka kotipalvelua on kohdennettu aiempaa selvemmin toimintarajoitteisille vanhuksille. Peittävyys oli sekä vuonna 1996 että ,4 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä, kun laitosasukkaat on rajattu luvuista pois. Kun taas katsotaan poikkileikkaustilannetta eli paljonko oli asiakkaita joulukuun lopussa -96 ja joulukuun lopussa -99, niin kotipalvelua saavien henkilöiden määrä on huomattavasti lisääntynyt. Helsinki on ainoita kaupunkeja, jotka ovat kyenneet lisäämään kotipalvelua. Yhä enemmän on pitkäaikaisasiakkaita: palvelut kohdistuvat entistä selvemmin toimintakyvyltään heikentyneisiin asiakkaisiin ja heidän luonaan käydään aiempaa useammin, Valvanne tiivistää. SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

14 Mitä hyötyä RaVa-indeksistä? Palvelutaloissa asuvien luona käydään kaksinverroin niin usein kuin kotona asuvien luona. Helsinki on osallistunut Suomen Kuntaliiton ja yhdentoista suurimman kaupungin yhteisprojektiin, jossa kaupungit ovat muun muassa vertailleet vanhuspalvelujensa kohdentumista ja hoitokäytäntöjään. Palvelujen arviointia ja kohdentamista on helpottanut RaVa-indeksi, jota Helsingissä käytettiin ensimmäisen kerran syksyllä Tuorein RaVa-tutkimus on keväältä Se osoittaa, että palvelujen kohdentamisessa on Helsingissä vielä petrattavaa. Palvelutaloissa, erityisesti yksityisissä palvelutaloissa asuvat vanhukset näyttävät pääsevän helpommin kotipalvelun asiakkaiksi kuin kotona asuvat. Lisäksi palvelutaloissa asuvien luona käydään kaksinverroin niin usein kuin kotona asuvien luona, vaikka heidän toimintakykynsä on pikemminkin parempi kuin kotona asuvien kotipalvelun asiakkaiden, Valvanne sanoo. Talossa työskentelevien mielestä tämä on ihan luonnollista: kipaistaan vähän useammin, kun talossa kerran ollaan. Vaikka palvelutalosta katsottuna tämä olisi oikein, koko kaupungin näkökulmasta sitä ei oikein voi hyväksyä. Kysymyshän on yhteisten voimavarojen käytöstä. Tukipalvelut järjestettävä järkevämmin Kun yhtätoista Suomen suurinta kaupunkia verrataan syksyllä 1998 ja keväällä 2000 tehtyjen RaVa-mittausten valossa, erityisesti Jyväskylässä ja Lahdessa kotipalvelua on kohdennettu entistä raskaammin hoidettaville. Jyväskylässä ja Lahdessa tukipalveluja on järkiperäistetty. Parempikuntoiset eivät saa palveluita enää kotipalvelusta: se on organisoitu muulla tavalla. Esimerkiksi kauppapalvelut on siirretty kotipalvelulta kauppiaiden RaVa-indeksi on saanut nimensä kehittelijöidensä, turkulaisten vanhustenhuollon asiantuntijoiden Tapio Rajalan ja Eero Vaissin sukunimien alkukirjaimista. Se mittaa vanhuksen toimintakykyä ja päivittäistä avun tarvetta. Indeksi muodostuu 12 osiosta. Ne koskevat näköä, kuuloa, puhetta, liikkumista, virtsaamista, ulostamista, syömistä, lääkkeitä, pukeutumista, peseytymistä, muistia sekä psyykettä/käytöstä. RaVa-indeksi ei ota huomioon sosiaalisia tekijöitä. RaVa-indeksi on osoittautunut hyödylliseksi apuvälineeksi, kun vertaillaan ja luokitellaan eri hoitoyksiköitä. Indeksin keskiarvo kertoo, kuinka vaikeahoitoisia asukkaita yksikössä on. Keskiarvoja vertaamalla voidaan katsoa, onko vanhukset sijoitettu hoitoyksiköihin tarkoituksenmukaisesti: ovatko esimerkiksi eniten hoitoa tarvitsevat yksiköissä, joissa pystytään vastaamaan heidän hoidon tarpeeseensa. RaVa-indeksin arvot voidaan luokitella hoitoisuusluokkiin ja niitä vastaaviin sijoituspaikkasuosituksiin. Taulukossa 1. on Helsingin sijoituspaikkasuositukset RaVa-arvojen perusteella. Helsingin sosiaali- ja terveystoimen johto on hyväksynyt ne ohjeelliseksi suositukseksi vanhustenhuoltoon. Koska RaVa-mittarin edellyttämää atk-ohjelmaa ei Helsingissä vielä ole, luokituksen toimivuudesta hoitoonohjauksen apuvälineenä ei ole kokemusta. Taulukko 1. Luokiteltu RaVa-indeksi ja sijoituspaikkasuositukset Helsingissä RaVa -indeksi 1,29 1,49 1,50 1,99 2,00 2,49 2,50 2,99 3,00 3,49 3,50 4,03 Uudenlainen visio pitkäaikaissairaanhoitoon Vuoden 1998 RaVa-selvityksen jälkeen Helsingissä kartoitettiin henkilökuntamäärä terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidossa, vanhainkodeissa ja tehostetussa palveluasumisessa. Toimintakyvyn vaikeutuminen eli RaVa-indeksi selitti henkilökuntamitoituksen vaihtelus- Hoitoisuusluokka hoidettaviksi, Valvanne sanoo. Tätä me Helsingissäkin nyt suunnittelemme ja haemme sille poliittista siunausta. Miksi haaskata ammattityövoimaa sellaisiin hommiin, jotka voidaan hoitaa muullakin tapaa? Vanhuspalveluprojekti selvittää vielä tämän vuoden aikana, miten siivous-, kauppa-, pesulaja apteekkipalvelut voitaisiin järjestää niin, että palveluja tarvitsevat saavat niitä, mutta samalla vähennetään kotipalveluhenkilöstön niihin käyttämää aikaa. On tietysti eri asia, jos kodinhoitaja todella tekee ruokaa yhdessä asiakkaan kanssa ja menee hänen kanssaan kauppaan, silloin sitä voidaan perustella kuntoutuksena. Kuntoutusta ei ole kuitenkaan se, että kodinhoitaja paistaa silakkaa vanhuksen istuessa keinutuolissa, Valvanne huomauttaa. Sijoituspaikkasuositus (ensisijainen hoitopaikka alleviivattu) Itsenäisesti tai omaisen avulla kotona/kotihoito vain poikkeustapauksessa Kotihoito/tehostettu palveluasuminen erityistilanteissa Tehostettu kotihoito/tehostettu palveluasuminen Tehostettu palveluasuminen/vanhainkoti/tehostettu kotihoito Vanhainkoti/TK-sairaalan pitkäaikaishoito/tehostettu kotihoito TK-sairaalan pitkäaikaishoito/vanhainkoti/tehostettu kotihoito Laitospaikkoja vähennetty suunniteltua nopeammin Helsingissä on tavoitteena, että pitkäaikaisen laitoshoidon paikkoja vähennetään vuoden ,2 prosentista runsaaseen 10 prosenttiin 75 vuotta täyttäneiden määrästä vuoden 2002 loppuun mennessä. Vuodelle 1999 tavoite oli 12,6 prosenttia, mutta laitospaikkoja on vähennetty sitäkin nopeammin vuonna 1999 saavutettiin jo 12,3 prosentin taso. Laitospaikkoja on vähennetty noin 150 paikkaa vuodessa. Vähennys kohdistuu enimmäkseen terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaisosastojen sairaansijoihin. Vanhainkotipaikkojen ja sairaalapaikkojen suhde on muuttunut toivottuun suuntaan, sillä vanhainkotipaikkojen osuus pitkäaikaishoidon kokonaismäärästä on lisääntynyt 47 prosentista 58:aan. Alle 75-vuotiaiden pitkäaikaisen laitoshoidon tarve ei ole kuitenkaan vähentynyt yhtään kolmen vuoden aikana. Olemme nyt selvittäneet, keitä sairaaloissa ja vanhainkodeissa olevat alle 75-vuotiaat ovat. Siellä on psykiatrisia ja dementoituneita potilaita. Osalla on vahva alkoholitausta. Monella psyykkinen oireisto yhdistyy sosiaalisiin ongelmiin. Näyttää siltä, että heille vaihtoehtoisten palvelumuotojen tarjoaminen ei olekaan niin helppoa. Palveluasunnot on suunniteltu yli 75-vuotiaille vanhusasukkaille. Koko vanhuspalveluohjelma painottuu yli 75-vuotiaisiin. Olemme vasta nyt heränneet alle 75-vuotiaiden, jopa alle 65-vuotiaiden joukkoon. Alamme seuraavaksi suunnitella tälle ryhmälle palveluita. Sitä varten olemme perustaneet suunnitteluryhmän, Valvanne kertoo. 14 SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

15 Kotihoidon määritelmät Helsingissä Helsingin vanhuspalveluohjelmassa kotihoito, kotisairaanhoito ja kotipalvelu on määritelty seuraavasti: Kotihoidolla tarkoitetaan kotiin tuotavia terveysviraston kotisairaanhoidon ja sosiaaliviraston kotipalvelun palveluja. Niillä pyritään erilaisin terveyden- ja sosiaalihuollon keinoin turvaamaan mahdollisimman turvallinen kotona eläminen toimintakyvyltään heikentyneelle tai sairaanhoidon tarpeessa olevalle henkilölle. Kotisairaanhoidolla tarkoitetaan terveyskeskuksen ammattihenkilöstön antamaa, suunnitelmallista kokonaishoitoa potilaan kotona tai vastaavissa oloissa. Kotipalvelulla tarkoitetaan sosiaalikeskuksen antamaa, asumiseen, hoivaan ja huolenpitoon sekä jokapäiväiseen elämään liittyvää kodinhoitoapua. Kotipalvelun tukipalveluja ovat ateria-, kotisiivous-, kuljetus-, turva- ja muut palvelut, kuten vaatehuolto ja saunotus. Täydentäviä palveluja ovat päivä- ja kerhotoiminta. Lisäksi kotipalveluun sisältyy omaishoidon tuen hoitopalkkio läheisen hoitamiseksi kotona. Irja Eskolan ja Jaakko Valvanteen raportissa Kotihoidon kehittäminen Helsingissä kotihoidon määritelmään on lisätty, että kotona asuvan lisäksi kotihoito on tarkoitettu palveluasunnossa asuvalle. Lapsiperheiden kotipalvelu on rajattu muuksi toiminnaksi. Lisäksi kotihoito on eriytetty ns. peruskotihoitoon ja tehostettuun kotihoitoon. Tehostettu kotihoito on ympärivuorokautisesti turvattua erityishoitoa ja kotona selviytymisen tukea henkilöille, jotka toimintakyvyn heikentymisen tai vaikean sairauden vuoksi tarvitsevat paljon apua. ta 36 prosenttia. Mitoitus nousi, kun RaVa-indeksi nousi, mutta monet muutkin seikat näyttävät vaikuttavan henkilökuntamäärään, Valvanne kertoo. Valvanne oli sittemmin Helsingin laitoshoidon mitoitustyöryhmän puheenjohtaja. Ryhmä antoi syksyllä 1999 mitoitussuosituksensa: tehostetuissa palvelutaloissa pitäisi olla 0,4-0,5 työntekijää asukasta kohden, vanhainkodeissa 0,5-0,6 ja pitkäaikaissairaanhoidossa 0,6-0,7. Lisäksi suosittelimme, että mitoitusta nostetaan 0,1-0,2 työntekijällä, mikäli yksikössä hoidetaan vaikeasti oireilevia dementiapotilaita, psykogeriatrisia asiakkaita tai aivovammapotilaita tai yksikkö antaa kuntouttavaa lyhytaikaishoitoa tai jos henkilökunta on iäkästä ja sairastelee paljon. Jos kaikki suosituksemme oikeasti toteutuisivat, tilanne olisi hyvä. Tämä edellyttäisi, että työvuoroissa on todella väkeä eivätkä luvut ole vain laskennallisia. Valvanne huomauttaa, että nykytilanteessa saatettaisiin antaa vähän toisenlainen suositus: tehostettu palveluasuminen ja vanhainkotihoito rinnastettaisiin todennäköisesti toisiinsa Olemme myös alkaneet miettiä uusiksi koko terveyskeskussairaalahoitoa: olen sitä mieltä, että pitkäaikaishoitoa ei pitäisi järjestää terveyskeskussairaaloissa juuri lainkaan. Meillä on nyt uudenlainen visio pitkäaikaissairaanhoitoon: pitkäaikainen asuminen ja hoiva järjestettäisiin sosiaalitoimen laitoksissa, terveyskeskussairaaloissa keskityttäisiin arviointiin, diagnosointiin, hoitoon ja kuntoutukseen sekä epävakaassa tilassa olevien, vaikeasti oirehtivien potilaiden määräaikaiseen hoitoon. Ajatuksemme on, että kukaan ei enää muuttaisi asumaan loppuvuosikseen sairaalaan. Palvelurakennemuutos on lisännyt kustannuksia. Olemme lanseeraamassa tätä ajatusta Helsinkiin ja tekemässä sen pohjalta laitoshoidon suunnitelmaa vielä tämän vuoden aikana, Valvanne kertoo. Henkilöstön palkkaamiseen saatu rahaa Kuluvaksi vuodeksi Helsingin sosiaalivirasto sai 15 miljoonaa markkaa vanhainkotien henkilöstön palkkaamiseen. Käytännössä se merkitsee 79:ää uutta vakanssia. Henkilöstömitoitus on jo tämän vuoden alusta valtaosassa vanhainkoteja, etenkin kaupungin omissa vanhainkodeissa kaupungin suosituksen vähimmäistason mukainen. Ensi vuodelle sosiaalivirastolle on niin ikään luvassa 15 miljoonaa markkaa vanhainkotien ja tehostetun palveluasumisen henkilöstön palkkaamiseen. Henkilöstöä kohdennetaan yksiköihin, joissa on vaikeasti hoidettavia vanhuksia. Helsingin terveysvirasto sai puolestaan viime vuonna viisi miljoonaa markkaa lisää henkilökunnan palkkaamiseen pitkäaikaishoitoon. Sen ansiosta kaikki terveysviraston pitkäaikaishoitoyksiköt ovat päässeet suosituksen vähimmäistasolle. Hoitohenkilökunta pitää kuitenkin epäoikeudenmukaisena sitä, että sairaaloissa mitoitukseen lasketaan mukaan pelkkää siivoustyötä tekevät sairaalaapulaiset. Mitoitustyöryh- män suositusta, ettei hoitoja sairaala-apulaisia laskettaisi hoitohenkilökuntamitoitukseen, ei vielä noudateta. Kotihoidon henkilöstön lisääminen perustuu vanhuspalveluohjelmaan. Sen mukaisesti kotipalvelun voimavaroja piti lisätä 170 työntekijän ja kotisairaanhoidon 60 työntekijän työpanosta vastaavalla määrällä vuosina Kotipalvelun vakanssit ovat lisääntyneet tavoitetta ripeämmin: kotipalvelu on saanut 225 uutta vakanssia. Tämä ei tarkoita kuitenkaan samaa kuin työntekijän panos, sillä noin 80 kotipalvelun vakanssia oli täyttämättä. Lisäksi kotipalveluun tuli vielä täksi vuodeksi 80 uutta vakanssia. Kotisairaanhoidon henkilöstömäärän lisäystä on hankala osoittaa, koska sitä ei voi erottaa muusta väestövastuisesta työstä. Määrä ei takaa laatua Valvanne huomauttaa, ettei hoidon laadun ja henkilökuntamitoituksen välillä ole tutkimuksissa todettu suoraviivaista yhteyttä. Se tiedetään, että henkilökunta uupuu, ellei työntekijöitä ole tarpeeksi. Henkilökunnan uupumisesta on myös näyttöä. Keväällä 1998 Työterveyslaitos tutki Helsingin vanhusten kotipalvelutyössä olevan henkilöstön työkykyä ja hyvinvointia: vain 12 prosenttia kotipalveluhenkilöstöstä oli työhönsä erittäin tyytyväinen. Vaikka työssä on monia työtyytyväisyyttä tuovia tekijöitä, kuten työn itsenäisyys, haasteellisuus ja vaihtelevuus, työmäärä yhdessä heikentyneen työkyvyn kanssa näyttävät murentavan työtyytyväisyyttä ja työssä jaksamista. Jostain kertoo sekin, että vanhuspalveluiden asiakkaat voivat huonosti. Kevään 2000 RaVatutkimus osoitti, että asumismuodosta riippumatta joka neljäs tai viides vanhusasiakas on masentunut ja lisäksi noin puolet ympärivuorokautisessa hoidossa olevista vanhuksista on aggressiivisia, sekavia, häiritseviä tai harhailevia. Olin kauhuissani näistä tuloksista. Miten se voi olla mahdollista olemme kuitenkin tehneet niin paljon työtä hyvän hoidon eteen. Voi tietysti olla, että me emme kaikelle mitään voikaan. Valvanne lisää, että laadun arviointiin RaVa-indeksi ei ole kuitenkaan paras mahdollinen. Stakesissa kehitetään parhaillaan RAI-mittaria (Resident Assessment Instrument), jolla voidaan huomattavasti paremmin arvioida hoidon laatua ja myös henkilöstön riittävyyttä. RAImittari kertoo, onko hoidon laatu tarkasti määritellyiltä osiltaan SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

16 Johtamiskysymys pitää ratkaista niin selvästi, että ihmiset tietävät, kuka sanoo mitä tehdään ja minne mennään. riittävän hyvää ja onko henkilökuntamitoitus riittävä. Olen myös vakuuttunut, että helsinkiläiset vanhukset saavat tulevaisuudessa entistä parempaa palvelua mitoituksista riippumatta. Olen kysynyt monissa seminaareissa sadoilta kenttätyöntekijöiltä, onko helsinkiläisten vanhusten hyvinvointi heille henkilökohtaisesti tärkeää. Kaikki ovat poikkeuksetta nostaneet kätensä ylös myöntävän vastauksen merkkinä. Nykyaikainen ihminen on valmis panostamaan paljon asiaan, jota pitää itselleen tärkeänä. Muutos maksaa Helsingin vanhuspalveluohjelmassa oletettiin, ettei tavoitteiden toteuttaminen lisää kustannuksia. Oletus on osoittautumassa vääräksi: palvelurakennemuutos on kasvattanut kustannuksia, kun samaan aikaan henkilöstöä on lisätty ja kiinteistöjä saneerattu. Vuodesta 1996 vuoteen 1999 vanhuspalveluiden kokonaiskustannukset ovat nousseet 104 miljoonaa markkaa eli 7,4 prosenttia. Eniten kustannukset ovat lisääntyneet kotipalvelussa, 43 miljoonaa markkaa, ja tehostetussa palveluasumisessa, 24 miljoonaa markkaa. Kustannukset jokaista 75 vuotta täyttänyttä helsinkiläistä kohden ovat nousseet 3,1 prosenttia: vuonna 1996 summa oli markkaa, vuonna markkaa. Toimintaa ei voi kehittää ilman tavoitteita. Kotihoitoa kehittämään Helsingissä vanhuspalveluiden rakennemuutos alkaa olla valmis. Seuraava haaste on parantaa asiakaspalvelun laatua. Kotihoidon kehittämiseen on etsitty lääkkeitä useaan otteeseen. Kun kotipalvelu on sosiaaliviraston ja kotisairaanhoito terveysviraston alaista toimintaa ja lisäksi kaupungissa on seitsemän suurpiiriä, yhteistä säveltä ei ole tahtonut löytyä. Pienimuotoisia kokeiluja on ollut useita. Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannus- ja organiaatiokomitea, Soteko esitti mietinnössään toissa vuonna, että kotihoito järjestettäisiin tilaaja tuottaja-mallin mukaisesti. Kotipalvelusta ja kotisairaanhoidosta muodostettaisiin sosiaalivirastoon oma osasto, josta sosiaalipalvelutoimistot ja terveysasemat tilaisivat kotihoitopalveluita asiakkailleen. Tilaaja tuottajamallista on ainakin toistaiseksi luovuttu. Sen sijaan kotihoitoa kehitetään kokeiluluonteisesti vuoteen 2004 asti kaupungin suurpiirien laatimien, erilaisten organisointimallien mukaisesti, mutta kaupungin yhteisten tavoitteiden suuntaisesti. Tavoitteet löytyvät Soteko-komitean jatkoselvitysprojektin projektipäällikön Irja Eskolan ja Jaakko Valvanteen yhdessä Helsingin vanhustenhuollon asiantuntijoiden ja johtavien virkamiesten kanssa laatimasta kotihoidon kehittämissuunnitelmasta. Suunnitelmassa on linjattu, mitä kotihoito on, mikä on sen tavoite ja mitkä ovat sen kehittämisen suuntaviivat. Siinä on erittäin kunnianhimoiset, varsin yksityiskohtaiset ja vaativat kriteerit sille, milloin kotihoito on kunnossa. Oletuksemme on, että selvät tavoitteet ja laatukriteerit ovat tärkeämpiä kuin organisaatio. Kotihoidon kehittämisen tueksi Helsingissä ollaan luomassa Uusi maksujärjestelmä tekee puolisoiden väliset elatussopimukset tarpeettomiksi? Helsingin sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan alaisten laitosten pitkäaikaishoidon maksut ovat vuoden alusta määräytyneet uudella tavalla. Avioliitossa tai avioliiton omaisissa oloissa elävistä suurempituloisen puolison joutuessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon hänen nettotuloistaan vähennetään ensin 20 prosentin käyttövara. Jos jäljelle jäävä summa on suurempi kuin kotiin jäävän puolison nettotulot, summaan lisätään kotiin jäävän puolison tulot ja summa jaetaan kahdella. Näin saadaan hoitomaksun suuruus. Näissä tapauksissa ei oteta erikseen huomioon asumis- tai muita kustannuksia. Kotiin jäävälle puolisolle on kuitenkin aina jäätävä toimeentuloaan varten täyttä kansaneläkettä vastaava summa. Tämän turvaamiseksi hoitomaksun vähennyksenä otetaan huomioon myös kotiin jäävän puolison asumismenoja. Uuden maksujärjestelmän pitäisi tehdä tarpeettomiksi puolisoiden väliset elatussopimukset. laajaa koulutusohjelmaa: koulutuksen tavoitteena on tukea suurpiirejä kehittämään kotihoitoa yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Jokaiselle työntekijälle on tarkoitus laatia henkilökohtainen oppimissuunnitelma. Suurpiirien kokeilumallien kykyä saavuttaa toiminnalle asetetut tavoitteet arvioidaan määriteltyjen tulosmittareiden mukaisesti: Vuoden 2003 päätyttyä teemme perusteellisen arvion siitä, minkälainen organisaatiomalli näyttää tuottavan parhaan tuloksen. Tietysti toivomme, että kaikki organisaatiomallit tuottavat hyvän tuloksen, mutta jos joku osoittautuu muita paremmaksi, siitä voi vetää omat johtopäätöksensä. Valvanne pitää Helsingin kotihoidon kehittämisessä ja yleensäkin kaupungin vanhuspalveluissa ehdottomasti suurimpana haasteena johtamista: Me emme pääse tavoitteisiin, jos kotihoidossa ei ole ihmisiä, jotka tietoisesti johtavat toimintaa. Johtamiskysymys pitäisi ratkaista jokaisessa suurpiirissä niin selvästi, että ihmiset tietävät, kuka sanoo mitä tehdään ja minne mennään. Ylipäänsä toimintaa ei voi kehittää ilman tavoitteita. Toisaalta tavoitteiden toteutumista on seurattava. Mottoni on: mitä et voi määritellä, sitä et voi mitata. Mitä et voi mitata, sitä et voi johtaa. LÄHTEET Irja Eskola ja Jaakko Valvanne: Kotihoidon kehittäminen Helsingissä. Sosiaaliviraston julkaisusarja A 7/2000. Riku Nikkilä, Pirjo Tolkki, Inger Östergård ja Jaakko Valvanne: Suunta oikea kaikki mukaan. Vanhuspalveluasiakkaiden toimintakyky ja avun tarve Helsingissä vuonna Sosiaaliviraston julkaisusarja A 8/2000, Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja 2000:7. Jaakko Valvanne: Rakenne muuttuu haasteena laatu. Helsingin vanhuspalveluohjelman etenemisen arviointi ja tavoitteiden tarkistusesitys. Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, terveysvirasto, vanhuspalveluprojekti. Raportti lautakuntien seminaariin Vanhuspalveluohjelma , Helsingin kaupunginkanslian julkaisusarja A6/1998. Lea Suoninen 16 SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

17 Kohti asiakaskeskeistä vanhustyötä Ypäjällä vanhustyötä on kehitetty yhä asiakaskeskeisemmäksi henkilökunnan koulutus- ja kehittämishankkeella sekä palvelurakennetta monipuolistamalla. Kuvio 1. Keinoja asiakaskeskeisyyden saavuttamiseksi LAATU (Pellonpää, Räisänen 2000) TYÖTYYTYVÄISYYS PALVELU- ASIAKAS- MODERNI RAKENNE- KESKEISYYS VANHUS- MUUTOS KÄSITYS YHTEISTYÖ Tutkimme opinnäytetyössämme, miten asiakaskeskeinen vanhustyö toteutuu Ypäjällä. Tutkimus on osa marraskuussa päättynyttä Ypäjän kunnan vanhus- ja vammaistyön henkilökunnan kaksivuotista koulutusja kehittämishanketta. Tutkimuksemme perustuu kyselyihin ja haastatteluihin. Ypäjän vanhus- ja vammaistyön henkilökunnalle teimme kyselyn viime keväänä. Siihen vastasi 38 työntekijää. Henkilökunnan vastauksia vertasimme aiemmin tekemäämme palvelututkimukseen. Siinä haastattelimme 37:ää ypäjäläistä ikäihmistä ja kartoitimme omaisnäkökulmaa 15:lle vanhuksen omaiselle lähetetyllä postikyselyllä. Tutkimusmenetelmänä käytimme myös havainnointia, sillä olemme opiskelijoina olleet aktiivisesti mukana kehittämishankkeessa ja seuranneet kunnan vanhustyön kehittymistä. Tutkimusohjaajanamme toimi Ypäjän vanhus- ja vammaistyön johtaja Seija Sjöblom. Asiakas on asiantuntija Asiakaskeskeisyydellä tarkoitamme asiakkaan ottamista mukaan hoidon ja palveluiden suunnitteluun. Asiakas on asiantuntija, jonka mielipiteet otetaan huomioon. Palveluita kehitetään asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Asiakaskeskeinen vanhustyö rakentuu monipuolisesta palvelurakenteesta, palveluiden hyvästä laadusta, modernista vanhuskäsityksestä, työntekijöiden työtyytyväisyydestä ja yhteistyöstä siis viiden tärkeän osa-alueen yhteissummasta. Välimaaston palveluita Monen ikäihmisen toive on asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Siksi on kehitettävä kotona asumista tukevia palveluita, kuten avo- ja lähipalveluita. Ypäjällä on aktiivisesti kehitetty yhdessä henkilökunnan kanssa avohoitoa sekä avo- ja laitoshoidon välimaastoon sijoittuvia palveluita. Ypäjän palvelukeskukseen on perustettu pienryhmäkoti muistihäiriöisille, on aloitettu ikäihmisille suunnattua päivätoimintaa ja lähiaikoina on avautumassa kuntosali kaikille kunnan ikäihmisille ja henkilökunnalle. Eroon vanhoista rutiineista Kehittämishankkeen yksi keskeisimmistä tavoitteista on ollut, että henkilökunta purkaa vanhat rutiinit ja luo uusia asiakaskeskeisempiä toimintatapoja. Tässä on osin onnistuttu. Henkilökunta on omaksunut asiakaskeskeisen lähestymistavan: heidän tavoitteenaan on toteuttaa yksilöllistä hoitoa. Henkilökunta kokee kuitenkin, ettei tavoitteeseen ole vielä päästy, koska asiakkaille ei ole riittävästi aikaa eikä heidän mielipiteitään ehditä riittävästi kuunnella. Syyksi mainitaan kiire, jonka koetaan johtuvan siitä, että henkilökuntaa on liian vähän. Asiakaskeskeisen vanhustyöhön tarvitaan toki riittävästi henkilökuntaa. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Lisäksi on omaksuttava asiakaskeskeinen toimintakulttuuri ja toteutettava sitä. Toimintakulttuurilla tarkoitamme kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä ja tapoja, jotka ohjaavat työyhteisön toimintaa. Vaikka henkilöstöä lisättäisiin, hoidon laatu ei parane, ellei työyhteisön toimintatapaa samalla kehitetä asiakaskeskeiseksi. Toimintakulttuurin muuttaminen on kuitenkin hidas ja vaativa prosessi. Suunta on oikea Vanhus- ja vammaistyön henkilökunta on oikealla suunnalla. Se on motivoitunut kehittämään asiakaskeskeisestä vanhustyötä. Tätä tukee se, että henkilökunta on omaksunut modernin vanhuskäsityksen. Työntekijät arvostavat vanhuksia ja näkevät heidät yhteiskunnan voimavarana. Käytännön työssä asiakaskeskeisyys näkyy muun muassa sii- JYRKI LEHTIÖ Ypäjän palvelukeskuksessa toimii hoivakoti ja palvelutalo. Keskukseen sijoittuvat myös kotihoidon toimipiste ja vammaistyön palvelut. nä, että muistihäiriöisten pienryhmäkodissa asukkaat saavat herätä ja syödä aamiaisensa silloin, kun haluavat. Hoivakodissa on aloitettu säännölliset toimintatuokiot, joilla tuetaan asukkaiden viihtyvyyttä. Ypäjällä haastava muutosprosessi etenee kohti tavoitettaan asiakaskeskeistä vanhustyötä. Eva-Maria Pellonpää Nina Räisänen Kirjoittajat ovat sosionomiopiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa. Heidän aiemmin tekemäänsä ypäjäläisten ikäihmisten palvelututkimusta on esitelty Sosiaaliturvassa 3/2000. SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

18 Sosiaali- ja terveysministeriöltä Kunnille vanhusten palvelujen laatusuositus STM:n luonnoksena 1. helmikuuta 2001 julkaisemassa suosituksessa asetetaan kunnan vanhuspolitiikan yleiseksi tavoitteeksi, että mahdollisimman moni ikääntynyt voi elää itsenäisesti kotonaan tutussa asuinympäristössään läheistensä keskuudessa ja sosiaalisissa verkostoissaan. Kotona asumista pitää tukea nopeasti saatavilla, ammattitaitoisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla. Kunnat saavat vastakin järjestää vanhusten palvelut itsenäisesti, mutta vanhustenhuollosta on tehtävä niin avointa, että kuntalaiset tietävät, mihin vanhustenhuollossa pyritään ja millä voimavaroilla. Palvelujen laadun ja määrän arvioinnin avuksi STM antaa suosituksia riittävistä voimavaroista. Kuntien on tehtävä vanhuspoliittinen strategia STM suosittelee, että jokaisessa kunnassa laaditaan vanhuspoliittinen strategia ja sen osana palvelurakenteen kehittämisohjelma. Vanhuspoliittisessa strategiassa määritellään, miten kunnassa edistetään iäkkäiden kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia ja tuetaan itsenäistä suoriutumista. Strategian pitäisi perustua julkiseen arvokeskusteluun kunnassa ja kokonaisnäkemykseen ikääntyvien tarpeista ja elinoloista sekä yhteisön toimenpiteistä ja kehityksestä. Strategiassa valitaan palvelujen kehittämisen linja ja painopisteet, asetutaan tietyn kehittämisvaihtoehdon taakse. Strategian pitäisi katsoa noin 5-10 vuotta eteenpäin, investointitarpeiden osalta vuotta. Strategian keskeiset tavoitteet tulisi sisällyttää kuntasuunnitelmaan. Vanhuspoliittisen strategian ja palvelurakenteen kehittämisohjelman laadintavastuu ja vahvistaminen kuuluvat kunnan poliittiselle johdolle, valmistelutyö ja täytäntöönpano viranhaltijajohdolle. Strategia ja ohjelma pitäisi laatia yhteistyössä eri hallintokuntien sekä paikallisten, omaiset ja asiakkaat mukaan lukien, ja seutukunnallisesti tärkeiden sidosryhmien kanssa. Laadinnassa sovitetaan yhteen eri toimijoiden näkemykset yhteiseksi ymmärrykseksi siitä, 18 SOSIAALITURVA 5/2001 mihin pyritään. Siinä määritellään myös eri hallintokuntien ja muiden sidosryhmien vastuut tavoitteiden toteuttamisessa. Tavoitteiden toteutumista, palvelutasoa ja palvelujen saannin ehtoja seurataan järjestelmällisesti ja seurannan tuloksista tiedotetaan vuosittain kuntalaisille ymmärrettävässä muodossa. Mikäli palvelutasossa ja henkilöstömitoituksissa poiketaan asetetuista tavoitteista, se perustellaan luotettavasti. Kuntaan nimetään yhteyshenkilö, johon asukas voi ottaa yhteyttä palveluja koskevissa kysymyksissä. Yhteydenotot kirjataan ja raportoidaan osana palvelukatsausta. Suositusluonnoksessa perustellaan vanhuspoliittisen strategian ja palvelurakenteen kehittämisohjelman laadintaa sillä, että ne selkiyttävät luottamushenkilöille, kunnan johdolle, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle ja kuntalaisille, millaiset kunnan palvelut ja voimavarat ovat ja mitkä ovat ikääntyneiden kuntalaisten ja heidän omaistensa oikeudet palveluun ja tukeen. Kun ikääntyneet ja heidän omaisensa tietävät sekä oikeutensa että kunnan voimavarat, myös he voivat osallistua keskusteluun paikallisesta palvelutasosta ja eri palvelujen tärkeydestä sekä valvoa oikeuksiensa toteutumista. Luottamushenkilöille selkeät Vanhuspalvelujen asiakkaat % kaikista yli 75-vuotiaista , koko maa* muutos % Kodinhoitoapu 46,2 28,8 26,2 25,4-45,0 Tukipalvelut 36,1 32,6 32,7 31,2-13,6 Omaishoidon tuki 4,2 3,8 4,0 4,0-4,8 Palveluasunnoissa 2,1 4,6 5,6 6,0 185,7 Vanhainkotipaikat 10,5 7,0 7,6 7,8-25,7 Terveyskeskuksen pitkäaikaispaikat 4,1 4,0 4,2 4,0-2,4 Erikoissairaanhoidon pitkäaikaispaikat 3,0 0,3 0,3 0,2-93,3 Pitkäaikainen laitoshoito yhteensä 17,0 12,0 12,2 12,0-29,4 *) Laskennallinen luku: Asiakkaat 65+ suhteutettu 75 vuotta täyttäneeseen väestöön. Tilastointimuutokset otettu huomioon. (Evergreen 2000) 1990-luvun alussa aloitettiin palvelurakennemuutos ja annettiin suositus laitoshoidon supistamisesta ja korvaamisesta avopalveluilla ja palveluasumisella. Perinteisen laitoshoidon osalta tavoite on saavutettu. Rinnalle on tullut palveluasuminen. Osa hyvin runsaan kotihoidon tarpeessa olevista asuu nykyisin palveluasunnoissa. Kotipalvelun työpanoksesta menee noin 30 prosenttia palveluasumiseen. Kun kotipalvelun voimavarat eivät ole juuri kasvaneet, palveluasumiseen annettava kotipalvelu on pois kotiin annettavista palveluista. Seurauksena tästä monessa kunnassa jonot laitoksiin ja palvelutaloihin ovat taas alkaneet kasvaa, mikä on kasvattanut paineita lisätä laitoshoitoa. 18 3/17/06, 12:36 PM

19 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 1996 tavoitteeksi, että vuoteen 2001 mennessä yli 75-vuotiaista 90 % asuu tavallisissa asunnoissa 3-5 % palveluasunnoissa 5-7 % vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa. ja terveydenhuollon henkilöstölle laatutavoitteet ja niiden seuranta asettavat yhtenäisen viitekehyksen, jossa toimia käytännön palvelutyössä. Mitattavat tavoitteet Palvelurakenteen kehittämisohjelmassa asetetaan mitattavissa olevat tavoitteet ikääntyneiden kuntalaisten palveluille ja palvelutoiminnan voimavaroille sekä määritellään toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Palvelutarjonnan tulee perustua kunnan ikääntyneiden asukkaiden tarpeisiin ja muuttua niiden myötä. Avopalvelut ja kotona asumisen tuki ovat ensisijainen vaihtoehto. Arvioinnin lähtökohtana ovat paikalliset olosuhteet. Valtakunnallisia lukuja ei aina voida pitää hyvinä mitoitusperusteina, koska ne eivät perustu paikallisiin tarpeisiin. Ensisijaisesti ikäihmiset vastaavat itse lähiverkostonsa avulla omasta hyvinvoinnistaan ja käyttävät samoja palveluja kuin muutkin kuntalaiset. Vasta kun niiden käyttäminen ei onnistu, he turvautuvat erityisesti ikääntyneille tarkoitettuihin palveluihin. Alentunut toimintakyky on palvelujen käytön yleisin peruste. Dementia on yksi eniten palvelujen tarvetta aiheuttavista tekijöistä. Alentuneen toimintakyvyn ohella myös yksinasuminen, puutteellinen asunto ja asuinympäristö sekä omien tukihenkilöiden puute aiheuttaa palvelun tarvetta. Paikallisen palvelutarpeen arvioinnin lähtökohtana voidaan pitää seuraavia tekijöitä: Väestön ikärakenne ja sen muutokset vuosina Erityistä huomiota tulee kiinnittää muutoksiin ja yli 85- vuotiaiden ikäryhmissä. Yli 75-vuotiaiden terveydentilan ja toimintakyvyn kehitys, erityisesti dementian esiintyvyys. Ikääntyneiden elinajanodote ja sen kehitys. Ikääntyvän väestön taloudel- tavoitteet ja seuranta antavat perusteluja päätöksille siitä, minkä tasoista palvelua ja kuinka paljon iäkkäille kuntalaisille ja heidän omaisilleen annetaan heidän maksamiensa verojen vastineeksi. Tavoitteiden vahvistaminen kunnan poliittisissa päätöksentekoelimissä valtuustoa myöten varmistaa, että poliittiset tavoitteet ja käytännön toiminta ovat linjassa keskenään. Kunnan viranhaltijajohdolle päätökset konkreettisista tavoitteista antavat tukea toimintojen suunnitteluun ja johtamiseen. Sosiaalilinen tila (eläkkeiden taso, verotettavat tulot/asukas). Ikääntyvien asumisolot ja niiden kehitys: yksinasuvat, vuokralla asuvat, puutteellisesti asuvat ja erittäin puutteellisesti asuvat. Ikääntyvien asuinympäristö ja sen puutteet: pitkät välimatkat, turvaton ympäristö, itsenäistä liikkumista vaikeuttavat tekijät. Sosiaaliset verkostot, erityisesti epävirallisen avun saatavuus. Ikääntyvän väestön toimintakykyä selvittävien mittausten tulokset. Muuttoliikkeen vaikutus. Riittävien voimavarojen turvaaminen Palvelujen määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteuttamiselle on osoitettava paikallisten olojen pohjalta riittävät voimavarat, joita ovat: Henkilöstön määrä. Henkilöstön kelpoisuus ja koulutustaso. Toimitilat koti- ja laitoshoidossa. Vanhusten palvelujen henkilöstön määrän valtakunnalliset keskiarvot Esimerkkejä tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon henkilöstömitoitustavoitteista Hoito- henkilöstö /asiakas Koko henkilöstö /asiakas Tehostettu Vanhainkoti Terveyskeskusten palvelu - pitkäaikaishoidon asuminen yksiköt Vanhainkodeissa 0,61 0,69 0,42 Terveyskeskuksissa 0,86 0,66 Tehostetussa palveluasumisessa 0,36 (Tietoa ei käytettävissä) Henkilöstön suhteen keskiarvon alapuolella oli 34 prosenttia vanhainkodeista, 60 prosenttia terveyskeskuksista ja 64 prosenttia palveluasunnoista. Helsinki 1 0,40 0,50 0,50 0,60 0,60 0,70 Rovaniemi 0,60 0,70 0,80 Turku 0,50 0,59 ı Hoitohenkilökunta mitoitusta lisätään :llä mikäli yksiköissä hoidetaan erityisosaamista edellyttäviä potilasryhmiä, kuten vaikeita käytösoireita potevia dementoituneita henkilöitä, psykogeriatrisia asiakkaita tai aivovammapotilaita tai yksikkö antaa kuntouttavaa lyhytaikaishoitoa tai yksikön koko ja/tai rakenteelliset puitteet aiheuttavat henkilökunnan lisätarpeita. Hoitoon osallistuvan henkilökunnan määrä vanhusten laitoshoidossa 25-paikkaisella osastolla Erinomainen: 1,2/asukas, 30 hoitajaa/osasto Hyvä: 0,80/asukas, 20 hoitajaa/osasto Keskiverto: 0,50 0,60/asukas, 12,5-15 hoitajaa/osasto Riittämätön: 0,32/asukas, 8 hoitajaa/osasto TT mitoitus TT mitoitus TT /mit. 0,5 TT /mit. 0,6 TT mitoitus Aamuvuoro 9,5 0,38 6 0,24 4 0,16 4 0,16 2,5 0,1 Iltavuoro 9,5 0,38 6 0,24 3 0,12 4 0,16 2,5 0,1 Yövuoro 2 0,08 2 0,08 1 0,04 2 0,08 1 0,04 TT = Hoitajien laskennallinen kokonaismäärä. Mitoitus = hoitajia/asiakas/työvuoro. Laskelmassa on otettu huomioon henkilökunnan lakisääteiset vapaapäivät: kaksi vapaapäivää/työntekijä/viikko. Erinomaisella hoitohenkilökunnan mitoituksella pystytään toteuttamaan kuntouttavaa työotetta ja huolehtimaan asiakkaiden ulkoilusta. Hoitajilla on mahdollisuus olla läsnä ja keskustella asiakkaiden kanssa, silloin kun nämä sitä haluavat. Työvuorossa olevaa yhtä työntekijää kohden on tällöin kolme asiakasta. Riittämätön mitoitus ei mahdollista asukkaiden välttämättömistäkään fyysisistä perustarpeista huolehtimista, jos he ovat hyvin huonokuntoisia ja dementoituneita. SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM

20 Pitkän aikavälin tavoitteena pitäisi olla, että vanhustyössä toimivilla on sosiaali- tai terveydenhuollon peruskoulutus. Palvelujen määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteuttamiseksi kunnissa tulisi määritellä kullekin palvelulle riittävä henkilöstömitoitus. Siinä tulisi ottaa huomioon: Asiakkaiden yleinen avuntarve. Erityisosaamista edellyttävien asiakkaiden määrä, kuten dementoituneet, aivovammapotilaat sekä mielenterveydellisistä ongelmista kärsivät. Mahdollisuus lisätä henkilöstöä joustavasti erityistilanteissa (saattohoito, haasteellisesti käyttäytyvät potilaat). Laitoksissa epätarkoituksenmukaiset tilat, kuten sokkeloisuus ja portaat, lisäävät henkilökunnan tarvetta. Jos yksikkö antaa kuntouttavaa lyhytaikaishoitoa tai järjestää päivätoimintaa, se pitää ottaa huomioon henkilöstön määrässä. Henkilöstön korkea ikä, työuupumus ja sairauspoissaolot lisäävät henkilöstötarvetta. Jokaiseen työvuoroon tulee turvata riittävästi henkilöstöä. Työvuorot tulee suunnitella ikääntyneiden asiakkaiden, ei henkilöstön tarpeista lähtien. Laitoshoidon henkilöstötarvetta pitää arvioida myös siitä näkökulmasta, montako hoitajaa nykyisellään riittää ja montako tarvittaisiin eri vuoroihin. Monissa laitoksissa henkilökuntaa on ilta- ja yövuoroissa huolestuttavan vähän. Stakesin tekemän laitostutkimuksen mukaan henkilöstömitoitus heijastelee akuuttihoidon, ei ikääntyneiden pitkäaikaishoidon tarvetta. Keskimäärin henkilöstöä oli aamuvuoroissa 0,2 hoidettavaa kohden, iltavuoroissa 0,1 ja yövuoroissa vielä vähemmän. Henkilöstön riittävyyttä pitäisi arvioida tutkimalla, paljonko henkilökunnalta liikenee aikaa yksilölliseen hoitoon asiakasta kohden vuorokaudessa. Onko asiakkailla mahdollisuus säännölliseen ulkoiluun ja kiireettömään ruokailuun. Jos voimavarat eivät riitä tarvittavan palvelutason turvaamiseen, siitä on avoimesti tiedotettava kuntalaisille ja henkilöstölle, jotta asiasta voidaan käydä paikallinen arvokeskustelu ja sen perusteella päättää, mihin voimavarat kohdennetaan. Henkilöstömitoituksissa voidaan käyttää tukena seudullisia tai valtakunnallisia keskiarvoja tai samaan kuntaryhmään kuuluvien kuntien tietoja. Hyvän perustan tarjoavat olemassa olevat hyvät käytännöt. Huonoiksi todetut käytännöt puolestaan voivat toimia hälytysrajoina. Vertailukohtana voidaan käyttää myös muiden Pohjoismaiden tietoja. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on sekä kotihoidossa että laitoshoidossa suhteellisesti vähiten vanhuksia. Myös Suomen vanhuspalvelujen henkilöstömäärä vanhusten määrään suhteutettuna on muita Pohjoismaita pienempi. Henkilöstön kelpoisuus ja johtaminen Iäkkäitä ihmisiä hoitavan henkilöstön pitää olla tehtävään soveltuvaa ja tavoitteeksi on asetettava, että henkilöstöllä on mahdollisuuksien mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa vaadittava kelpoisuus. Niille työntekijöille, joilta säädetty kelpoisuus puuttuu, pitäisi järjestää mahdollisuus ammattitaidon täydentämiseen. Pitkän aikavälin tavoitteena pitäisi olla, että vanhustyössä toimivilla on sosiaali- tai terveydenhuollon peruskoulutus. Organisaatioiden ja henkilöstön osaamisen kehittämisessä tulisi painottaa sisältöjä, joilla voidaan vastata keskeisten hoidettavien asiakas- ja potilasryhmien hoidollisiin tarpeisiin ja toisaalta työmenetelmien kehittämistarpeisiin. Kehittämisessä on suositeltavaa yhdistellä yksittäisten työntekijöiden koulutusta, koko työyhteisön yhteistä koulutusta ja muuta kehittämistoimintaa. Organisaatioiden johdon on turvattava henkilöstön työssä Suositus on osa Taton tavoitteista Hyvään vanhuuteen iäkkäiden ihmisten hoidon ja palvelun sekä niiden laadun kehittämisestä -suositusluonnos on osa Taton tavoitteista. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman Taton yhtenä tavoitteena on, että kuntien palvelujen laadunhallinnan tueksi valmistellaan suositukset. Vanhustenhuollon lisäksi suosituksia on tulossa mielenterveyspalveluihin, kouluterveydenhuoltoon, vammaisten asumispalveluihin ja päihdetyöhön. Vanhustenhuollon suositusluonnoksen on valmistellut Stakes peruspalveluministeri Osmo Soininvaaran toimeksiannosta. Stakesin lisäksi sen laadintaan ovat osallistuneet Suomen Kuntaliitto, vanhusjärjestöt, omaisjärjestöt, yliopistojen tutkijat ja muita asiantuntijoita. Suositusluonnoksesta on kerätty helmi-maaliskuun aikana palautetta ja se otetaan huomioon suosituksen lopullisessa versiossa. Painettu suositus-versio valmistunee huhtikuussa ja lähetetään kunnille. Stakes valmistelee suositustuksen perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja henkilöstölle Iäkkäiden henkilöiden hyvän hoidon ja palvelun oppaan. Siinä keskitytään johtamiseen, asiakkaan hyvään kohteluun ja palvelukohtaiseen laadun kehittämiseen käytännön työssä. STM, Stakes ja Suomen Kuntaliitto järjestävät alan järjestöjen, lääninhallitusten, kuntien ja palvelujen käyttäjien kanssa tilaisuuksia ja koulutusta, joissa laatusuositusta tehdään tunnetuksi. Suosituksen tiivistelmä on luettavissa internetissä STM:n kotisivulta Suositus ei ole kuntia sitova normiohjauksen aikaisten normien tapaan eikä suosituksen saavuttamattomuudesta seuraa mitään sanktioita. jaksaminen ja työyhteisön toimivuus. Henkilöstöpolitiikalla on turvattava riittävä hoidon jatkuvuus asiakkaille. Henkilöstön hyvä ammattitaito, hyvinvointi ja sitoutuminen työhönsä vaikuttavat hoidon laatuun myönteisesti. Tavoitteellisella ja kannustavalla johtamisella, työn organisoinnilla henkilöstöä motivoivaksi sekä turvallisella ilmapiirillä voidaan lisätä työviihtyvyyttä. Työjärjestelyillä voidaan vähentää työn kiireisyyttä, rutiininomaisuutta sekä fyysistä kuormittavuutta. Työyhteisön johtamisen laadulla on siten erittäin suuri vaikutus sille, miten voimavaroja käytetään. Toimitilat Ikääntyville tarkoitettujen laitosten, ryhmäkotien ja palvelutalojen toimivuus pitäisi arvioida esteettömyyden, hoidon, varustuksen ja yksikkö- ja ryhmäkokojen kannalta. Arvioinnilla tarpeet voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen ja näin luoda kunnan hoitoympäristöjen parantamisohjelma, jota toteutetaan strategisten tavoitteiden mukaisesti. Esteettömyys ja asuinympäristön soveltuvuus kaikille käyttäjille eivät vielä toteudu kaikessa uudisrakentamisessa. Korjausrakentamisen yhteydessä ei myöskään aina ole arvioitu rakennusten toimintaesteitä. LÄHDE Hyvään vanhuuteen. Valtakunnallinen suositus iäkkäiden ihmisten hoidon ja palvelun sekä niiden laadun kehittämisestä. Luonnos Stakes. Suosituksen laatijat: YTT, tutkimuspäällikkö Marja Vaarama, Stakes, sosiaalijohtaja Jaakko Luomahaara, Hämeenkyrö, vanhainkotipalvelujen tuottajakeskuksen johtaja Arja Peiponen, Helsinki, tutkija Päivi Voutilainen, Stakes. 20 SOSIAALITURVA 5/ /17/06, 12:36 PM