Tutkimustyöselostus valtausalueella Tiilikallio 1 (kaiv.rek.nro 9115) vuosina tehdyistä kultatutkimuksista

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Länsi-Suomen yksikkö Kokkola /2015 Tutkimustyöselostus valtausalueella Tiilikallio 1 (kaiv.rek.nro 9115) vuosina tehdyistä kultatutkimuksista Olavi Kontoniemi Koskee: Kaiv.rek.nro 9115 Seinäjoki, Tiilikallio Länsi-Suomen mineraalipotentiaalin arviointihanke, nro

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MALMINETSINTÄLUVAN VUOSI- JA LOPPURAPORTOINTI KUVAILULEHTI Kohteen nimi: Seinäjoki, Tiilikallio 1 Raportin tekijä/tekijät: Malminetsintäluvan tunnus: Kaiv 9115 Luvan haltija(t): Geologian tutkimuskeskus Raportin tyyppi (vuosiraportti/loppuraportti): Kontoniemi Olavi Loppuraportti Raportin otsikko: Tutkimustyöselostus valtausalueella Tiilikallio 1 (kaiv.rek.nro 9115) vuosina tehdyistä kultatutkimuksista Tiivistelmä: Geologian tutkimuskeskus tutki Seinäjoen Haapaluoman kylän Tiilikallion kultapotentiaalia vuosien aikana. Kohteella tehtiin geofysikaalisia mittauksia, moreenigeokemiaa, geologista kartoitusta ja syväkairausta. Tiilikallion kultaesiintymä on tyypillinen svekofenninen hiertovyöhykesidonnainen orogeeninen esiintymä, jonka isäntäkivi on plagioklaasi- tai uraliittiplagioklaasiporfyyri. Porfyyrimuodostuman NE-reunassa on parin metrin levyinen voimakkaammin hiertynyt ja kvartsiutunut vyöhyke, jossa on myös eniten sulfidimineraaleja (arseenikiisu, magneettikiisu). Hiertymisen seurauksena porfyyri on muuttunut lähinnä granoblastiseksi ja siinä on nähtävissä vain jäänteitä plagioklaasi- ja sarvivälkehajarakeista. Kvartsiutumisen lisäksi kivi on saussuriittiutunut, serisiittiytynyt ja kloriittiutunut ja paikoin on myös kvartsikarbonaattijuonia. Kultaa ja sen seuralaismineraaleja (eniten metallista vismuttia) esiintyy sekä silikaattien yhteydessä että arseenifaasissa omina rakeinaan. Hilakultaa ei ole merkittävästi. Kairausten perusteella tutkitun alueen SE-osassa on tavoitettu parhaita kultapitoisuuksia. Paras yksittäinen lävistys saatiin reikään N R6, jossa syvyydellä (7 m) oli keskimäärin 1490 ppb kultaa ja 4637 ppm arseenia. Lauri Tuovinen teki kohteesta vuonna 2013 Oulun yliopistolle pro gradu tutkielman. Sivumäärä: liitettä Liitetiedostojen lukumäärä nimineen: 4 kpl Kaiv 9115_template2_ xlsx Kaiv 9115_template3_ xlsx Kaiv 9115_template5_ xlsx Kaiv 9115_template6_ xlsx Kirjallisuusviitteet: Tuovinen, L Seinäjoen Tiilikallion kulta-aiheen geologia, mineralogia ja geokemia. Pro gradu tutkielma. Oulun yliopisto. 77 s. + 4 liites. Luvan haltijan yhteystiedot: Geologian tutkimuskeskus, Länsi-Suomen yksikkö PL 97, KOKKOLA Puh.: Olavi Kontoniemi , olavi.kontoniemi@gtk.fi Päiväys: Raportoijan allekirjoitus ja nimen selvennys: Olavi Kontoniemi, geologi Päiväys: Yksikön käsittely: Olli Breilin, aluejohtaja

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date / Rec. no / 8/2015 Authors Kontoniemi Olavi olavi.kontoniemi@gtk.fi Type of report Claim report Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Tutkimustyöselostus valtausalueella Tiilikallio 1 (kaiv.rek.nro 9115) vuosina tehdyistä kultatutkimuksista Abstract Geological Survey of Finland mapped during gold potential of Tiilikallio at the Haapaluoma village in Seinäjoki, western Finland by geophysical measurements, till geochemistry, geological mapping and drilling. The Tiilikallio gold mineralization is a typical Svecofennian, shear zone related, orogenic gold deposit, hosted by plagioclase or uralite-plagioclase porphyry. Within the NE-contact of the porphyry, occurs a couple of metres wide, strongly sheared and silicified zone with lot of sulphides like arsenopyrite or pyrrhotite. Texturally the porphyry is granoblastic and the rock is altered partly to saussurite, serisite and chlorite also containing quartz-carbonate veins. Gold and associated minerals (mostly bismuth) occur as inclusions both in the silicate and arsenic phase. Based on drilling results, the best potential is located in the SE-part of Tiilikallio. The best intersection at Tiilikallio was found in drill hole N R6 from m to m ( ppb gold and 4637 ppm arsenic. Lauri Tuovinen made his Master s Thesis from the Tiilikallio deposit for Oulu university in Keywords Gold, orogenic, shear zone, porphyre, Tiilikallio Geographical area Western Finland, Seinäjoki, Haapaluoma village, Tiilikallio Map sheet N344 Other information Tuovinen, L Seinäjoen Tiilikallion kulta-aiheen geologia, mineralogia ja geokemia. Pro gradu tutkielma. Oulun yliopisto. 77 s. + 4 liites (in Finnish) Report serial Claim report Total pages app. Unit and section Western Finland office Signature/name Language Finnish Archive code 8/2015 Price Project code Signature/name Confidentiality public Olavi Kontoniemi Olli Breilin

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO 1 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET Kallioperäkartoitus Geofysikaaliset maastomittaukset Maaperägeokemialliset tutkimukset Syväkairaus Petrologiset ja mineralogiset tutkimukset Kemialliset analyysit Muut tulokset Aineiston varastointi ja arkistointi 15 3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 15 4 LÄHDELUETTELO 16 LIITTEET

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 1 JOHDANTO Seinäjoella ja sen lähialueilla Etelä-Pohjanmaalla tehtiin kultatutkimuksia jo ja 1990-luvuilla (mm. Kontas 1981, Oivanen 1985, Lestinen 1988, Huuskonen 1991, Kärkkäinen 1992 ja 1993, Kärkkäinen & Huuskonen 1992). Etelä-Pohjanmaan kultapotentiaalia kuvastavat lukuisat kultapitoiset lohkareet (Huuskonen 1991). Viimeisen kymmenen vuoden aikana Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) kultatutkimukset Seinäjoki- Alavus-alueella (kuva 1) ovat keskittyneet Sikakankaalle (Isomaa et al. 2010), Pastoon, Timanttimaalle ja Tiilikalliolle (Hartikainen 2011 ja Wik 2014). Tässä raportissa kerrotaan tarkemmin Tiilikallion tutkimuksista. Sikakangas Kuva 1. Geologian tutkimuskeskuksen kultatutkimuskohteet Seinäjoki-Alavus-alueella alkaneella 2000-luvulla. Fig. 1. The locations of gold exploration targets in the area of Seinäjoki-Alavus in the 21th century luvun tutkimukset käynnistivät useat kiviharrastaja Perälän lähettämät kallionäytteet Tiilikallion alueelta. Parhaimmassa näytteessä (K/7296) oli kultaa 23.3 ppm (Oivanen 1985). Silloiset tutkimukset eivät kuitenkaan johtaneet varsinaisen kultaesiintymän löytymiseen. Tiilikallion kohteelle palattiin uudelleen vuonna 2009 muiden alueella tehtävien tutkimusten yhteydessä. Tutkimukset tehtiin pääosin Niilo Kärkkäisen vetämässä Etelä-Suomen malmivarojen inventointi - hankkeessa ( ), mutta viimeinen kairausvaihe vuonna 2014 tehtiin allekirjoittaneen vetämässä Länsi-Suomen mineraalipotentiaalin arviointi -hankkeessa ( ). Käytännössä edellisen hankkeen

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 2 maastotyöt veti geologi Jorma Isomaa Länsi-Suomen yksiköstä. Oulun yliopiston opiskelija Lauri Tuovinen (2013) teki Tiilikallion kulta-aiheesta pro gradu tutkielman allekirjoittaneen ohjauksessa. Tutkimuksia varten haettiin Tiilikallio 1 niminen varaus marraskuussa 2009 ja vuotta myöhemmin joulukuussa haettiin TEM:stä valtausta nimellä Tiilikallio 1. Päätös valtauksesta saatiin TUKES:sta Koska valtauspäätös kesti yli kolme vuotta, jouduttiin tutkimuksia tekemään suurimmaksi osaksi maanomistajien luvalla. Kuvassa 2 on näkyvissä valtausalueen maanomistussuhteet. Valtausalueella on kaikkiaan 23 kiinteistön maata ja omistajista suurin osa on Seinäjoelta, pari Alavudelta ja yksittäisiä Teuvalta ja Kaarinasta. Kuva 2. Valtausalue Tiilikallio 1:n sijainti. Fig. 2. Location of the claim area Tiilikallio 1. Tiilikallion tutkittu kultaesiintymä sijaitsee Seinäjoen Haapaluoman kylällä välittömästi Alavus- Peräseinäjoki tien S-puolella. Lähimpään asuttuun taloon on matkaa n. 200 m ja Tiilikallion alueella on kyläläisten käytössä valaistu ulkoilureitistö. ELY-keskuksen tietojen mukaan tutkimusalueella ei ole luonnonsuojelulain 29 ja 49 mukaisia luontotyyppi- ja lajiesiintymiä. Lähimmät suojelualueet ovat Larvannevan (n. 12 km koilliseen) ja Kuivasjärven (n. 15 km itään) Natura-alueet.

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 3 Tiilikallio itsessään on n. 400 m pitkä, muutaman metrin korkuinen ja SE-NW-suuntainen selänne, joka koostuu vaihtelevasti suuntautuneesta ja hiertyneestä porfyyriyksiköstä (kuva 4), jossa on vaihtelevasti kvartsijuonia ja kiisuuntumista (arseenikiisu, magneettikiisu). Haapaluoman entinen pegmatiittilouhos sijaitsee Tiilikalliosta n. 3 km itään. Haapaluoman alueen kallioperä kuuluu Mäkitien ja Lahden (2004) mukaan svekofenniseen provinssiin sijaiten Pohjanmaan liuskejakson ja Keski-Suomen granitoidikompleksin raja-alueella. Liuskejakso koostuu kiilleliuskeiden ja gneissien lisäksi liuskettuneista, ulkonäöltään vaihtelevista, andesiittisista uraliittija plagioklaasiporfyriiteistä, jotka voivat olla kymmeniäkin metrejä paksuja. Usean neliökilometrin laajuiset tonaliitit ja granodioriitit ovat vaihtelevasti deformoituneita ja vaihettuvat toisikseen ja kvartsidioriitiksi. Tonaliitit sisältävät yleisesti useiden aarienkin kokoisia kiillegneissisulkeumia. Paikoin granodioriitti leikkaa tonaliittia. Tonaliitti on paikoin graniittiutunutta, jolloin se sisältää kalimaasälpäkiteitä ja on siten litologisesti porfyyristä granodioriittia. Laajahkot, korkeintaan vähän deformoituneita, liuskeita ja tonaliittis-granodioriittista kallioperää leikkaavat graniitti-intruusiot ovat yleensä porfyyrisiä. Pienialaisia pegmatiittijuonia ja suonia esiintyy alueella myös. Moreeni peittää muutaman metrin paksuisena kerroksena kauttaaltaan lähes tasaisen tutkimusalueen kallioperää ja alavilla mailla moreenipeite on paksuimmillaan. Kalliopaljastumia on paikoin hyvinkin runsaasti, kuten Tiilikallion alueella. Lajittuneita maalajeja on ohuina kerroksina alavimmilla alueilla, soilla ja jokien tulvatasangoilla (Hartikainen 2011). 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET Tiilikallion alueella on tehty geologista kallioperäkartoitusta, geofysikaalista maastomittausta, moreeninäytteenottoa ja syväkairausta vuosien aikana. Tutkimuksista on tehty aikaisemmin jo Aimo Hartikaisen (2011) raportti ja Lauri Tuovisen pro gradu tutkielma (2013). Kallioperäkartoituksissa on käytetty nimimerkkejä LETU (Lauri Tuovinen) ja MMP$ (Mikko Pelkkala). 2.1 Kallioperäkartoitus Tiilikallion kohteella tehtiin kesinä 2011 ja 2012 yhteensä 35 kallioperähavaintoa (LETU ja LETU ). Kartoitus keskittyi varsinaisen Tiilikallion porfyyrin alueelle, mutta joitakin havaintoja tehtiin pro gradua varten ympäristön granitoideista ja vulkaniiteista (kuva 3). Havaintojen pohjalta on piirretty valtausalueelta hieman digikp200:sta eroava kartta (kuva 4). Tämän lisäksi oli vuonna 2009 tehty 10 paljastumahavaintoa (MMP$ ) litogeokemiallisen näytteenoton takia.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 4 Kuva 3. Tiilikallion alueen kallioperähavainnot. Pohjana DigiKP200/2015/GTK. Fig. 3. Bedrock observations of the Tiilikallio area on the bed rock map DigiKP200/2015/GTK. Kuva 4. Tiilikallion valtausalueen litologinen kartta. Muunneltu DigiKP200/2015/GTK. Fig. 4. Litological map of the Tiilikallio claim. Modified after DigiKP200/2015/GTK. PORF GRDR = porphyric granodiorite, KIILL = mica schist, IVULK = intermediate volcanic rock, URALPLAGPF = uralite plagioclase porphyry.

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 5 Ainakin Tiilikallion NE-puolella on kiilleliusketta, koska monissa koilliseen kairatuissa rei issä viimeisenä kivilajina on ollut andalusiittipitoinen kiilleliuske. Kiilleliuskeen ja porfyyrimuodostuman kontaktialueella esiintyy kapeana, mutta jatkuvana kerroksena vaaleata, tiivistä ja kvartsirikasta tuffiittia (kuva 5), (Mäkitie & Lahti 2004, Tuovinen 2013). Porfyyri leikkaa loivalla kulmalla tuffiittisten kerrosten kulkua. Itse Tiilikallion porfyyri koostuu uraliitti(sarvivälke)porfyriiteistä, sarvivälkeplagioklaasiporfyyreistä ja plagioklaasiporfyyreistä, jotka vaihettuvat toisikseen ilman teräviä kontakteja. Porfyyrejä leikkaa metadiabaasijuonet, joissa on myös jäähtymisreunus. Porfyyrit ovat koostumukseltaan kalkkialkalisia, mutta diabaasi selvästi tholeiittinen (Tuovinen 2013). Porfyyri on kauttaaltaan vaihtelevasti hiertynyttä, mutta NE-kontaktialueella erottuu parin metrin levyinen voimakkaasti hiertynyt vyöhyke, jossa on myös kapeita kvartsijuonia sekä kohtalaisesti kiisuja (arseenikiisu + löllingiitti, magneettikiisu). Tiilikallion alueen granitoideista yleisin on vaihtelevasti porfyyrinen granodioriitti, joka vaihettuu paikoin punertavaksi porfyyriseksi graniitiksi (kuva 6). Kuva 5. Tuffiitin (alhaalla) ja plagioklaasiporfyyrin kontakti paljastumalla LETU TM35FIN-koordinaatit: , Fig. 5. Contact between tuffite (below) and plagioclase porphyry in the outcrop LETU

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 6 Kuva 6. Porfyyristä granodioriittia paljastumalla LETU Koord , Fig. 6. Porphyric granodiorite in the outcrop LETU Geofysikaaliset maastomittaukset Tiilikallion työmaalla tehtiin kesällä 2010 magneettista mittausta ja IP-mittausta N-S-suuntaisin profiilein yhteensä 0.55 km 2 :n alueella. Geofyysikkona toimi Jaana Lohva E-Suomen yksiköstä. Magneettinen mittaus tehtiin protonimagnetometrillä (ENVI-Mag.) maa-asemakorjattuna 50 m:n linjavälillä ja 10 metrin pistevälillä. Maa-aseman taso oli mittausajankohtana nt. IP-mittaus tehtiin dipoli-dipoli mittauksena 100 m:n linjavälillä ja 20 m:n pistevälillä (a = 10 ja n = 1-8). Mittaus tehtiin Scintrex:n IPR- 12-laitteella. Tuloskartat ovat nähtävissä kuvassa 7. Kuva 7. Geofysikaaliset kartat Tiilikalliolta, vasemmalla magneettinen, oikealla IP-varautuvuus (n =3). Fig. 7. Ground geophysical maps of the Tiilikallio target, magnetic map on the left, IP-chargeability on the right (n = 3).

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperägeokemialliset tutkimukset Tiilikallion alueelle tehtiin kairausten suuntaamiseksi 135 pisteen (ID /2010) moreeninäytteenotto, josta on raportoinut jo erikseen Aimo Hartikainen raportissaan (2011). Näytteitä koottiin GTK:n Terri-näytteenottokalustolla talvella 2010 kaikkiaan 270, joista kallionäytteiksi tulkittiin 107, rapakallionäytteiksi 25 ja moreeninäytteiksi 138. Maapeite alueella on ohut: Kallionpinta- ja rapakallionäytteiden keskisyvyys oli 2.2 m. Kuvan 8 itäisempi anomalia-alue osuu suunnilleen yksiin Tiilikallion voimakkaimman hierto- ja kiisuvyöhykkeen kanssa, mutta läntisemmällä anomalialla ei ole vastaavuutta suoranaisesti kallioperässä. Vain kolmessa näytteessä oli kultapitoisuus yli 100 ppb. Osa näytteistä on selvästi As-, Bi-, Sb-, Te- ja W- anomaalisia. Pääsääntöisesti nämä näytteet muodostavat kuvassa 8 olevat punaisella rajatut kultapotentiaalisimmat alueet. Kuva 8. Kulta-, arseeni- ja wolframipitoisuus yhdistetyissä moreeni- ja kallionpintanäytteissä sekä korkeimpien pitoisuuksien perusteella piirretyt anomaliat Seinäjoen Tiilikalliolla (Hartikainen 2011). Taustana magneettinen maanpintamittauskartta. Fig. 8. Gold, arsenic and tungsten content in combined till samples and samples taken from surface of bedrock. Anomalies (red lines) are marked around the highest contents of these elements on the map of magnetic field measurements (Hartikainen 2011). Korkea Au-, As- tai W-pitoisuus = high Au, As or W content. 2.4 Syväkairaus Tiilikalliolla kairattiin GTK:n GM150-kalustolla kolmessa vaiheessa vuosien 2011, 2012 ja 2014 aikana 15 kohdassa yhteensä 1093 m (kuva 9, taulukko 1).

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 8 Kuva 9. Tiilikallion kairanreikien sijainti. Fig. 9. Location of drill holes at Tiilikallio. Taulukko 1. Tiilikallion syväkairaukset vuosina 2011, 2012 ja Table 1. Diamond drilling of Tiilikallio during 2011, 2012 and Tunnus Hole ID N R1 N R2 N R3 N R4 N R5 N R6 N R7 N R8 N R25 N R26 N R27 N R28 N R53 N R54 N R55 X_koord Y_koord Z_koord Kairaussuunta Azimuth Lähtökaltevuus Dip Pituus (m) Length (m) Yht. / Sum Kairauksista R1 R28 on suunnitellut ja raportoinut Jorma Isomaa ja vuoden 2014 kairaukset ovat Olavi Kontoniemen raportoimia, joten kivilajinimissä esiintyy kirjavuutta. Kaikkien reikien kairaussuunta on koilliseen ja ainakin etummaiset reiät on kairattu NE-puolella reunustaviin sedimenttikiviin saakka.

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 9 Tiilikallion kairaukset keskittyivät kultakriittisen hiertovyöhykkeen ja porfyyriyksikön lävistämiseen. Porfyyriyksikkö koostuu mafisesta uraliitti- tai uraliittiplagioklaasiporfyriitistä ja intermediäärisestä plagioklaasiporfyyristä. Emäksiset juonet leikkaavat porfyyrejä, jotka taas vastaavasti leikkaavat NE-puolisia tuffitti- (ks. kuva 5) ja kiilleliuskekerroksia. Porfyyrien suhdetta alueen granitoideihin ei saatu selville. Varsinkin voimakkaasti hiertyneessä ja kvartsiutuneessa porfyyrissä esiintyy yleisesti kiisuja, eniten arseenikiisua, löllingiittiä ja magneettikiisua. Kulta ja sen seuralaiset esiintyvät hyvin hajanaisesti hiertovyöhykkeessä, mutta Tiilikallion SE-päässä on tavattu korkeimmat Au-pitoisuudet. Taulukossa 2 on parhaat kultalävistykset. Taulukko 2. Parhaat kultalävistykset Tiilikalliolla. Table 2. Best intersections (Au) at Tiilikallio. Reikätunnus Hole-ID Yläsyvyys From Alasyvyys To R R (including) R (including) R (including) Väli (m) Interval (m) Au (ppb) As (ppm) Cu (ppm) Kuvassa 10 on nähtävissä parhaan lävistyksen (R6) hiertynyttä porfyyriä, jossa on kohtalaisesti kapeita kvartsijuonia ja arseenikiisua. Juonien yhteydessä on heikkoa propyliittistä muuttumista, mutta yleisesti ottaen kivi ei eroa muusta hiertyneestä plagioklaasiporfyyristä. Kuva 10. Kairansydäntä R6:ssa. Punaisella korostetussa osassa kultapitoisuus vaihtelee ppb. Fig. 10. Core samples of BH 6. With red highlighted parts have gold content between 540 and 3700 ppb.

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Petrologiset ja mineralogiset tutkimukset Petrologisia ja mineralogisia tutkimuksia varten tehtiin kaikkiaan 25 kokokivi- ja hivenanalyysiä sekä 25 kiillotettua ohuthiettä. Analyysinäytteistä 19 ja hienäytteistä 13 otettiin paljastumista ja loput kairansydämistä. Tutkimuksen tulokset on kuvattu tarkasti Tuovisen (2013) pro gradu tutkielmassa, mutta seuraavassa lyhyesti eräitä havaintoja. Tiilikallion kultapotentiaalinen porfyyri koostuu uraliitti(sarvivälke)porfyriiteistä, sarvivälkeplagioklaasiporfyyreistä ja plagioklaasiporfyyreistä, jotka vaihettuvat toisikseen ilman teräviä kontakteja. Porfyyrejä leikkaa metadiabaasijuonet, joissa on myös jäähtymisreunus. Porfyyrit ovat koostumukseltaan kalkkialkalisia, mutta diabaasi selvästi tholeiittinen (Tuovinen 2013). Porfyyrissä hajarakeiden määrä ja uraliittin ja plagioklaasin määräsuhteet vaihtelevat suuresti. Uraliittiporfyriitti on selvästi tummempaa rapautumispinnaltaan, koska plagioklaasi on rapautunut syvemmälle ko. porfyriitissä. Voimakkaimmin hiertyneessä porfyyrissä on runsaasti kapeita kvartsijuonia ja vaihtelevasti kiisuuntumista. Mikroskooppisesti tarkasteltuna porfyyri on rakenteeltaan useimmiten blastoporfyyristä tai siinä on enää vähän jäänteitä hajarakeista (kuva 11), jolloin se on lähinnä granoblastista. Sarvivälke on muuttunut paikoin biotiitiksi ja vastaavasti taas biotiitti on kloriittiutunut. Plagioklaasi on hajonnut vaihtelevasti saussuriitiksi, karbonaatiksi ja kloriitiksi (kuva 12). Hieissä on usein nähtävissä kvartsi-, karbonaatti- tai kvartsikarbonaattijuonia sekä biotiitti-amfiboli-kloriittisaumoja, joissa esiintyy kiisuja ja kultaa seuralaisineen (kuvat 13 ja 14). Biotiitti-kloriittisaumat leikkaavat myös kvartsijuonia. Kuva 11. Voimakkaasti hiertynyt uraliittiplagioklaasiporfyyri. LETU , tasopolarisoitu valo. Fig. 11. Strongly sheared uralite plagioclase porphyry. Plane polarized light, sample LETU

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 11 Kuva 12. Voimakkaasti hiertynyt ja muuttunut plagioklaasiporfyyri. LETU , tasopolarisoitu valo. Fig. 12. Strongly sheared and altered plagioclase porphyry. Plane polarized light, sample LETU Kuva 13. Kvartsijuonta leikkaava biotiitti-kloriittihierto. N R4_26.50, tasopolarisoitu valo. Fig. 13. Quartz vein cut by biotite chlorite shear. Plane polarized light, sample N R4_26.50.

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 12 Kuva 14. Au- ja Bi-Te-mineraaleja biotiitti-kloriittihierrossa. Sama paikka kuin kuvassa 13, tasopolarisoitu heijastuva valo. Fig. 14. Au- and Bi-Te-minerals within biotite chlorite shear. Same location as in figure 13, plane polarized reflected light. Tiilikallion hiertyneessä porfyyrissä on tavattu kohtalaisesti sulfideja ja oksideja sekä paikka paikoin kultaa ja sen seuralaismineraaleja. Oulun yliopistossa tehtiin kiillotetuista ohuthieistä mineraalimäärityksiä, jotka on kuvattu tarkemmin Tuovisen gradussa (2013). Taulukossa 3 on luettelo tavatuista malmimineraaleista. Taulukko 3. Tiilikallion malmimineraalit. Yleisimmät paksunnettuna. Table 3. Ore minerals at Tiilikallio. Major ore minerals with bold. Sulfidit Oksidit Alkuaineet Sulfosuolat Arseenikiisu Magneettikiisu Löllingiitti Kuparikiisu Rikkikiisu Sinkkivälke Lyijyhohde Glaukodootti Ilmeniitti Rutiili Vismutti Kulta Hopea Sulfotsumoiitti (Bi 3 Te 2 S) Eclariitti [Pb 9 (Cu,Fe)Bi 12 S 28 ] Kultaa esiintyy voimakkaimmin hiertyneessä porfyyrissä sekä silikaattifaasissa että arseenifaasin yhteydessä. Tuovisen (2013) mukaan kultarakeiden kultapitoisuus vaihteli %. Arseenifaasissa kulta esiintyy yleensä sulkeumina yhdessä metallisen vismutin kanssa joko arseenikiisussa (kuva 15), löllingiitissä ja/tai mineraalien rajapinnoilla (kuva 16). Silikaattiosassa kultaa ja seuralaisia on pieninä rakeina kiisumineraalien läheisyydessä tai raejonoina kvartsijuonissa ja biotiitti-kloriittisaumoissa (kuva 14).

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 13 Kuva 15. Au- ja Bi-sulkeumia arseenikiisussa ja silikaatissa. Näyte N R3_ Fig. 15. Inclusions of Au and Bi in arsenopyrite and silicate. Sample N R3_ Kuva 16. Au- ja Bi-sulkeumia löllingiitissä ja sen ja arseenikiisun kontaktissa. Näyte N R6_ Fig. 16. Inclusions of Au and Bi in löllingite and in the contact of that and arsenopyrite. Sample N R6_58.40.

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kemialliset analyysit Tutkimusten kuluessa Tiilikallion alueelta tehtiin moreenianalyysejä (143 kpl), kokokivianalyysejä (25 kpl) ja malmianalyysejä sekä paljastumanäytteistä (10 kpl) että kairansydännäytteistä (709 kpl). Kaikki analyysit tehtiin Labtium Oy:n menetelmillä heidän laboratorioissaan. Taulukossa 4 on lueteltu analyysit tyypeittäin ja analyysitilauksittain. Taulukko 4. Kemialliset analyysit Tiilikallion näytteistä. Menetelmäkoodit ovat Labtium Oy:ltä. Table 4. Chemical analyses of samples from Tiilikallio. Method codes are from Labtium Oy. Näytetyyppi Sample type Analyysitilaus Order number Analyysinumerot Analyse numbers Menetelmäkoodit Method codes Määrä (kpl) Amount Moreeni L PM 143 Kokokivi L X, 720PM, 520U 25 Malmi - paljastumat - kairansydän L L , L L L L L L L L L P, 522U 511P, 704P tai 705P Tiilikallion iskuporausnäytteet (270 kpl), joissa oli sekä moreeni- että rapakallio- tai kallionäytteitä, yhdistettiin, ellei niitä ollut tarvetta analysoida erikseen (esim. kiisuja). Kaikki 143 näytettä kuivattiin ja jauhettiin kokonaan. Jauheet liuotettiin kuningasvedellä ja niistä tehtiin monimetallianalyysi ICP-MStekniikalla (515M, Labtium-koodi) ja ICP-OES-tekniikalla (515P). Paljastuma- (19 kpl) ja kairansydännäytteistä (6 kpl) tehtiin kokokivi- ja hivenalkuaineanalyysejä Tuovisen (2013) pro gradu tutkielmaa varten. Näytteiden esikäsittely sisälsi murskauksen leukamurskaimella (Mn-terästä) ja jauhatuksen karkaistussa hiiliteräsastiassa. XRF-analyysiä (175X) varten jauheista tehtiin jauhebriketti ja GFAAS-tekniikalla (520U) tehtyä alkuainemääritystä varten alinäyte (5 g) liuotettiin kuningasveteen (20 o C) ja kerasaostettiin elohopealla. Hivenalkuainemäärityksiä varten tehtiin natriumperoksidisulate (0.2 g:n alinäyte), joka analysoitiin sekä ICP-MS- että ICP-OES-tekniikoilla (720PM). Malmianalyyseistä paljastumanäytteet murskattiin Mn-teräs-leukamurskaimella ja jauhettiin karkaistussa hiiliteräspannussa. Jauhe liuotettiin kuningasvedellä 90 o C:ssa ja liuoksesta tehtiin monimetallimääritys ICP-OES-tekniikalla (511P). 20 g:n alinäyte liotettiin 20 asteisessa kuningasvedessä ja kerasaostettiin elohopealla GFAAS-tekniikalla suoritettua jalometallianalyysiä (522U) varten. Kairansydännäytteet otettiin puolittamalla timanttisahalla n. 1 m:n pituiset sydänpätkät ja esikäsittelemällä ne samoin kuin paljastumanäytteet. Tilauksen näytteiden esikäsittelyssä käytettiin robotoitua murskaus- ja jauhatuslinjaa. Jauheille tehtiin monimetallianalytiikka paljastumanäytteiden tapaan 511P:llä. Jalometallianalyysit tehtiin kuitenkin fire assay:llä 25 tai 50 g:n punnituksesta (704P, 705P).

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Muut tulokset Lauri Tuovinen teki vuonna 2013 Tiilikalliolta kerätystä kartoitus- ja kairausaineiston perusteella Oulun yliopistoon pro gradu tutkielman otsikolla Seinäjoen Tiilikallion kulta-aiheen geologia, mineralogia ja geokemia. 2.8 Aineiston varastointi ja arkistointi Tutkimusaineisto, mm kairasydänraportit, analyysitulokset ja muu paikkatietoon sidottu aineisto on tallennettu Geologian tutkimuskeskuksen geotietoytimeen. Kairasydämet on lähetetty Lopella sijaitsevaan GTK:n kairasydänarkistoon. Analyysijauheet ovat joko Länsi-Suomen yksikön varastossa tai Lopen kairansydänarkistossa. Tähän raporttiin liittyvät aineistot on luovutettu TUKES:lle seuraavin liitetiedostoin (templates): Kaiv 9115_template2_ xlsx Kaiv 9115_template3_ xlsx Kaiv 9115_template5_ xlsx Kaiv 9115_template6_ xlsx Lisäksi on luovutettu seuraavat alkuperäiset analyysitiedostot, jotka on jaoteltu tilausnumeroittain: Kaiv 9115_drill core assays_ _order xlsx Kaiv 9115_drill core assays_ _order xlsx Kaiv 9115_drill core assays_ _order xlsx Kaiv 9115_drill core assays_ _order xlsx Kaiv 9115_drill core assays_ _order xlsx Kaiv 9115_drill core assays_ _order xlsx Kaiv 9115_drill core assays_ _order xlsx Kaiv 9115_drill core assays_ _order42554.xlsx Kaiv 9115_litogeochemistry_ _order xlsx Kaiv 9115_litogeochemistry_ _order xlsx Kaiv 9115_surface_geochemistry_ _order xlsx Ja alkuperäiset geofysiikan mittaustiedostot: Kaiv 9115_mg_N344_2010_Euref.xyz Kaiv 9115_IP_N344_2010_IPR12_Euref.xyz Tämän raportin liitteenä on myös CD-ROM, jossa on pdf-muotoinen raportti ja tarpeelliset kuva- ja aineistotiedostot eri hakemistoihin jaoteltuina. 3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Geologian tutkimuskeskus selvitteli Seinäjoen Haapaluoman kylän Tiilikallion kultapotentiaalia vuosien aikana. Kohteella tehtiin geofysikaalisia mittauksia, moreenigeokemiaa, geologista kartoitusta ja syväkairausta. Lauri Tuovinen teki kohteesta vuonna 2013 Oulun yliopistolle pro gradu tutkielman. Tiilikallion kultaesiintymä on tyypillinen svekofenninen hiertovyöhykesidonnainen orogeeninen esiintymä, jonka isäntäkivi on plagioklaasi- tai uraliittiplagioklaasiporfyyri. Porfyyrimuodostuman NE-reunassa on parin metrin levyinen voimakkaammin hiertynyt ja kvartsiutunut vyöhyke, jossa on myös eniten kiisuja (arseenikiisu, magneettikiisu). Hiertymisen seurauksena porfyyri on muuttunut lähinnä granoblastiseksi ja siinä on nähtävissä vain jäänteitä plagioklaasi- ja sarvivälkehajarakeista. Kvartsiutumisen lisäksi kivi on saussuriittiutunut, serisiittiytynyt ja kloriittiutunut ja paikoin on myös kvartsikarbonaattijuonia.

20 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 16 Kultaa ja sen seuralaismineraaleja (eniten metallista vismuttia) esiintyy sekä silikaattien yhteydessä että arseenifaasissa omina rakeinaan. Hilakultaa ei ole merkittävästi. Kairausten perusteella tutkitun alueen SE-osassa on tavoitettu parhaita kultapitoisuuksia. Paras yksittäinen lävistys saatiin reikään N R6, jossa syvyydellä (7 m) oli keskimäärin 1490 ppb kultaa ja 4637 ppm arseenia. Geologian tutkimuskeskus katsoi tässä vaiheessa tehdyt tutkimukset riittäviksi ja luopui Tiilikallio 1 valtauksestaan. Tämä kohde ja muut Seinäjoen-Alavuden alueen kultakohteet (Pasto, Timanttimaa) ovat kuitenkin selvästi potentiaalisia ja jatkotutkimukset perusteltavissa jonakin toisena ajankohtana. 4 LÄHDELUETTELO Hartikainen, A Tutkimustyöselostus maaperägeokemiallisista kultatutkimuksista Seinäjoen Haapaluoman alueen kohteilla Pastossa, Timanttimaalla ja Tiilikalliolla vv Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 16/ s + 3liites. Huuskonen, M Luettelo Geologian tutkimuskeskuksen Etelä-Pohjanmaan tutkimusalueen Au-pitoisista lohkare- ja paljastuma-aiheista. 23 s. + 1 liitekartta Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M10/-91/3. Isomaa, J., Koistinen, E., & Kärkkäinen, N Sikakangas gold prospect at Seinäjoki, Western Finland. Geol. Surv. Finland, Report M19/2222/2010/ p + 24 App. Kontas, E Geokemialliset kultatutkimukset Seinäjoen-Nurmon antimonivyöhykkeellä. 22 s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/2222/-81/1/30Au. Kärkkäinen, N Kultamalminetsintää Nurmon Ylijoen alueella ja Ämmälänkylässä v s., 12 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2221,2222/-92/4/10. Kärkkäinen, N Kultamalminetsintää Peräseinäjoen ja Alavuden Timanttimaalla vuosina s., 13 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2223/-92/1/10. Kärkkäinen, N., Huuskonen, M Kultamalminetsintää Seinäjoen Tulisilmän alueella vuosina s., 25 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2222/-92/1/10. Lestinen, P Seinäjoen alueen geokemialliset tutkimukset vuosina s., 30 l. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, S/41/2222/1/1988. Mäkitie, H. & Lahti, S Jalasjärven kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Jalasjärvi map sheet area. Geologian tutkimuskeskus, Suomen geologinen kartta 1: Kallioperäkarttojen selitykset, Lehti 2221, 60 s. Oivanen, P Malmitutkimukset Peräseinäjoen Tiilikallioilla Haapaluomassa v s., 8 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2221/-85/1/10. Tuovinen, L Seinäjoen Tiilikallion kulta-aiheen geologia, mineralogia ja geokemia. Pro gradu tutkielma. Oulun yliopisto. 77 s. + 4 liites. Wik, H Paston kultatutkimukset Etelä-Pohjanmaalla vuosina Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 43/2014. LIITTEET Liite 1. Tiilikallion kohteen kairanreikien pintaprojektio. App. 1. Surface projection of drill holes at the Tiilikallio target. Liite 2. Poikkileikkaus profiililta R27 R4. App. 2. Cross section through the profile BH27 BH4.

21 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Liite_App. 1

22 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Liite_App. 2