Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 16/2002 vp Valtioneuvoston selvitys WTO-sopimusten uudistamisesta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 16 päivänä lokakuuta 2002 lähettänyt jatkokirjelmän 2. UM asiassa valtioneuvoston selvitys WTO-sopimusten uudistamisesta E 121/2001 vp talousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ulkoasiainsihteeri Okko-Pekka Salmimies, ulkoasiainministeriö - osastopäällikkö Pirkko Haavisto, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT - ekonomisti Peter J. Boldt, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry - erityisasiantuntija Marjatta Melto, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ - elinkeinopoliittinen asiamies Maritta Iso- Aho, Palvelutyönantajat ry - osastopäällikkö Jarkko Eloranta, Kunta-alan ammattiliitto KTV - kehityspoliittinen sihteeri Suvi Virkkunen, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry. Lisäksi valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:ltä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Yleistä Palvelukauppaneuvottelut ovat osa käynnissä olevaa WTO:n neuvottelukierrosta. Palvelukauppaneuvottelujen jatkamisesta sovittiin jo edellisen, Uruguayn neuvottelukierroksen yhteydessä. Ne liitettiin marraskuussa 2001 Dohan ministerikokouksessa osaksi laajapohjaisen neuvottelukierroksen kokonaisuutta. Palvelukauppaneuvotteluja käydään markkinoille pääsyn osalta pyyntö-tarjousmenettelyn pohjalta. Palvelukauppaa koskevat pyynnöt tuli esittää WTO-partnereille mennessä. Pyynnöt koskevat lähinnä eri palvelusektorien markkinoille pääsyn parantamista, asetettujen E 121/2001 vp rajoitusten poistamista tai selventämistä. Palvelukauppaa koskevat tarjoukset, eli esitykset siitä, mitä myönnytyksiä itse ollaan valmiita tekemään, tulee esittää WTO-partnereille mennessä. Pyyntöjen ja tarjousten pohjalta neuvotteluja tullaan käymään aina neuvottelukierroksen loppuun saakka, eli tämänhetkisen aikataulun mukaisesti vuoden 2004 loppuun asti. Neuvotteluissa sovitut myönnytykset tullaan "sitomaan" ja sisällyttämään sopimusosapuolten "sidontalistoihin". Sitominen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, ettei sopimusosapuoli voi heikentää sitomaansa myönnytystä ilman eril- Versio 2.0

2 lisiä neuvotteluja ja heikentämisen kompensaatiota. Sidonnat ovat siis se myönnytysten vähimmäistaso, jonka WTO:n jäsen tarjoaa muille jäsenille. Tosiasiallisesti Suomen lainsäädäntö on ulkomaisten palvelujentarjoajien markkinoille pääsyn osalta laajalti liberaalimpi kuin sidontamme WTO:ssa. EU:n muille WTO:n jäsenille esittämät pyynnöt EU on maailman suurin palvelujen viejä ja tuoja; sen osuus maailman palvelukaupasta on noin 26 prosenttia, kun vastaava osuus tavarakaupasta on 20 prosenttia. EU:n muille WTO:n jäsenille esittämät pyynnöt koskevat seuraavia sektoreita: ammatilliset, liike-elämän, telekommunikaatio-, posti- ja kuriiri-, rakennus-, jakelu-, rahoitus-, energia-, ympäristö-, turismi-, kuljetus-, uutispalvelu- ja koulutuspalvelut. Pyynnöt eivät sisällä terveys-, kulttuuri-, urheilu-, virkistyseikä audiovisuaalipalveluja. EU on esittänyt pyyntöjä yhteensä 109:lle WTO:n jäsenelle. Pyyntöjä ei esitetä EU-kandidaattimaille, ETAmaille eikä myöskään Venäjälle, joka ei ole vielä WTO:n jäsen. EU:n yksittäiset pyynnöt koskevat sidontojen tekemistä ja ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: a) pyydetään avaamaan tietty sektori/alasektori tai harkitsemaan sen avaamista, b) pyydetään poistamaan ao. maan sidontalistassa oleva tietty rajoitus tai c) pyydetään selventämään tietyn rajoituksen merkitystä ja soveltamista. Pyyntöluonnokset on suhteutettu kunkin WTO-partnerin kehitystasoon. Tätä varten WTO-partnerit on jaettu kolmeen maaryhmään. Ensimmäiseen maaryhmään kuuluvat 36 OECD-, ASEAN-, Mercosur-, Persianlahden öljyntuottaja- ja keskeisintä kehitysmaata. Näille maille esitetyt pyynnöt ovat kattavimpia. Toiseen maaryhmään kuuluu 23 keskisen tulotason kehitysmaata. Kolmannen maaryhmän osalta (kattaen 50 vähiten kehittynyttä maata ja köyhää kehitysmaata) pyynnöt ovat laadultaan ja määrältään selkeästi vaatimattomampia kuin 1. ja 2. ryhmän osalta. Vähiten kehittyneiden maiden osalta pyyntöjä kohdistetaan ainoastaan 3 5 palvelusektorille, kun teollistuneiden maiden kohdalla pyynnöt kattavat keskimäärin 10 sektoria. EU:lle ja Suomelle esitetyt pyynnöt Tähän mennessä EU:lle pyyntöjä on esitetty sen horisontaalisiin rajoituksiin liittyen sekä seuraavien yksittäisten palvelusektoreiden osalta: ammatilliset palvelut, liike-elämän palvelut, televiestintäpalvelut, audiovisuaalipalvelut, posti- ja lähettipalvelut, rakennuspalvelut, jakelupalvelut, koulutuspalvelut, ympäristöpalvelut, rahoituspalvelut, vapaa-ajan palvelut, uutistoimistopalvelut, kuljetuspalvelut ja energiapalvelut. Pyyntöjä on lisäksi esitetty poikkeuksiin, joita EU on tehnyt yleisen suosituimmuuskohtelun myöntämisen osalta. Erityisesti Suomelle on pyyntöjä esittänyt tähän mennessä 12 WTO-jäsentä. Suomelle esitettyjä pyyntöjä on määrällisesti esitetty eniten televiestintä- (kuuden WTO-jäsenen esittämissä pyynnöissä), turismi- ja matkailu- (6) ja rahoituspalveluihin (4) sekä horisontaalisiin rajoituksiin (4) liittyen. Laadullisesti erityisesti Suomelle esitetyt pyynnöt voidaan jakaa karkeasti seuraavaan viiteen ryhmään: 1) Pyynnöt koskien horisontaalisten rajoitustemme poistamista/lieventämistä, esim. ulkomaalaisten osakehankintoihin liittyvät rajoitukset ja yritysten avainhenkilöiden asuinpaikkavaatimukset. Näistä useimpien osalta lainsäädäntö on muuttunut liberaalimpaan suuntaan sitten 1994 tehtyjen sidontojen. 2) Sektorit, kuten televiestintä- ja rahoituspalvelut, joissa sidontamme ovat jo nyt suhteellisesti tarkasteltuna varsin liberaalit. 3) Sektorit, kuten rakennus- ja ympäristöpalvelut, joissa sidontamme ovat verrattain vaatimattomia verrattuna keskimääräiseen EU-maiden tasoon. 4) Sektorit, joihin liittyy voimakkaita defensiivisiä intressejä, kuten alkoholijuomien ja lääkkeiden jakelupalvelut, ja joita ei ole tarkoitus sitoa käynnissä olevien neuvottelujenkaan yhteydessä. 5) Palvelujen tarjoamisen neljänteen toimitusmuotoon, eli palvelujen tarjoaminen luonnollisten henki- 2

3 löiden toimesta, liittyvät pyynnöt, joissa liikkumavara niin Suomen kuin muidenkin EU-maiden kohdalla on hyvin vähäinen. Valtioneuvoston arvio EU:n muille WTO-partnereille tekemät pyynnöt kattavat hyvin Suomen offensiiviset intressit, jotka painottuvat erityisesti telekommunikaatio-, ympäristö-, energia-, rakennus- ja konsulttipalveluihin. Suomi on antanut tukensa sille, että 1. ryhmään kuuluvien kehitysmaiden pyyntöjen kunnianhimotasoa madalletaan ja näiltä ei pyydetä samaa kuin teollisuusmailta. Suomi tuki myös täsmennyksen lisäämistä pyyntöihin siltä osin, ettei EU pyynnöillään pyri julkisten palvelujen purkamiseen tai yksityistämiseen. Lisäksi kannatimme veden jakeluun liittyvien palvelujen osalta tarkennusta, etteivät pyynnöt kohdistu vesivarantojen hallinnoimista koskeviin oikeuksiin. Defensiivisten intressiemme osalta Suomi on ottanut kriittisen kannan koskien pyyntöjen esittämistä koulutuspalveluissa. Valtioneuvosto on todennut suullisesti ja kirjallisesti, ettei Suomella ole taloudellisia tai muita intressejä pyyntöjen esittämiseksi. Suomi ei ole itse edellisellä neuvottelukierroksella sitonut koulutuspalveluja eikä ole myöskään aikeissa sitoa niitä nyt käynnissä olevalla kierroksella. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valtioneuvoston selvitykseen ja saamiinsa asiantuntijalausuntoihin viitaten valiokunta toteaa, että Suomen kannalta palveluiden maailmankaupan vapauttaminen tarjoaa merkittäviä etuja niin palveluiden viejien, kotimaisten palveluntuottajien kuin kuluttajienkin kannalta. Suomen tavaraviennin arvosta on jo noin 13 prosenttia palveluita. EU vastaa noin neljänneksestä palveluviennin maailmanmarkkinoista. Kuitenkin Suomen palvelutase on negatiivinen. Arvioiden mukaan palveluiden viennissä ja palveluyritysten kansainvälistymisessä Suomella olisi paljon kasvumahdollisuuksia. Palvelumarkkinoiden avaaminen edistää korkean teknologian leviämistä ja käyttöä. Suomen viennin lisäämisen ja palvelutaseen parantamisen kannalta tämä kehitys on myönteistä. Myös palveluiden käyttäjien kannalta parempi kansainvälinen työnjako ja alentuneet hinnat edistävät taloudellista kehitystä. Kilpailun avaaminen toimii myönteisenä kannustimena myös kotimaisten palveluntuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi. Saadun selvityksen mukaan Suomen elinkeinoelämän kannalta keskeisiä palvelusektoreita ovat telekommunikaatiopalvelut, jakelu- ja kuljetuspalvelut, rahoituspalvelut, energia- ja ympäristöpalvelut sekä ammatilliset palvelut. Näiden osalta palvelukaupan laaja-alainen vapauttaminen ja markkinoillepääsyn parantaminen ovat Suomen keskeisiä nk. offensiivisia intressejä neuvotteluissa. Valiokunta haluaa kuitenkin korostaa sitä, että Suomen ja EU:n tulee edetä varovasti, kun pyyntöjä palvelukaupan rajoitusten poistamisesta esitetään kehitysmaille taikka kehittyneemmillekin maille, joissa on merkittäviä eroja sosiaalisessa kehityksessä. Kansainvälisillä markkinoilla toimivilta yrityksiltä ostettavilla palveluilla voidaan joissain tapauksissa tosiasiallisesti parantaa erilaisten peruspalveluiden saatavuutta silloin, kun julkisen vallan resurssit niiden tuottamiseen ovat olemattomat. Kuitenkin erot näiden valtioiden kyvyssä huolehtia peruspalveluita koskevasta sääntelystä ja säännösten valvonnasta, esimerkiksi yleispalveluvelvoitteiden toteuttamisesta, ovat erittäin suuret. Puutteet ihmis- ja perusoikeusjärjestelmässä, työntekijöiden järjestäytymis- ja neuvotteluoikeuksissa sekä oikeusvaltion toiminnassa sekä myös hallinnon korruptoituneisuus muodostavat esteen palveluiden asianmukaiselle vapauttamiselle. Valiokunta katsoo, että EU:n on kannettava tässä suhteessa vastuunsa myös kehitysmaiden väestöä kohtaan ja edettävä neuvotteluissa 3

4 tarvittaessa pidättyvästi. Samalla voidaan ehkäistä sitä, että palveluiden maailmankaupassa syntyy saarekkeita, joista käsin palveluiden sosiaalinen tai kestävän kehityksen vastainen polkumyynti, jopa ihmiskauppa, on mahdollista. Suomelle esitettyjen pyyntöjen arviointia vaikeuttaa se, että pyynnöt perustuvat ennen Suomen EU-jäsenyyttä tehtyihin sidontalistoihin. Suomessa on 1990-luvun aikana, osittain myös EU-jäsenyyden myötä, liberalisoitu lainsäädäntöä voimakkaasti. Osittain palveluiden vapauttaminen on koskenut vain Euroopan unioniin ja ETA-maihin sijoittuneita palveluntarjoajia, osittain vapauttaminen on ollut yleistä, myös kolmansien maiden palveluntarjoajat kattavaa. Olemassaolevan lainsäädännön kartoittaminen onkin ehdoton edellytys sille, että arviot Suomelle ja EU:lle esitetyistä pyynnöistä voidaan tehdä luotettavasti voimassa olevaan oikeuteen verraten. Yleisesti ottaen palveluiden kauppa on varsin liberaalia EU:n lainsäädännön mukaan. Saadun selvityksen mukaan lisävapauttaminen ei ole erityisen tarpeellista. Myös EU:lle osoitettujen pyyntöjen vähäinen määrä osittain kertoo siitä, että EU:n markkinat ovat jo nyt varsin avoimet muiden WTO-partnereiden yrityksille. Yksityisellä sektorilla tuotettujen ja kilpailtujen palveluiden sitomiselle GATS-sopimuksessa EU:n lainsäädännön rajoissa ei liene periaatteellisia esteitä. On varmistettava, että sidonta kuitenkin tapahtuu EU:n ja Suomessa voimassa olevan kansallisen sääntelyn ja viranomaisvalvonnan puitteissa siten, että esimerkiksi alueellisesti ja sosiaalisesti välttämättömät yleispalveluvelvoitteet voidaan pitää voimassa. Myös palveluiden tarjonnassa luonnollisten henkilöiden kautta (toimitusmuoto 4) on edettävä hyvin varovaisesti. Tarkempien kantojen ottaminen ilman olemassaolevan lainsäädännön kartoitusta ei kuitenkaan ole mahdollista. Tällä hetkellä Suomi ei ole tehnyt sidontoja koulutuspalveluiden alalla, eikä saadun selvityksen mukaan sellaisia ole tarkoituskaan tehdä käynnissä olevalla neuvottelukierroksella, vaikka asiaa koskevia pyyntöjä onkin Suomelle esitetty. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tilanne on pitkälti samanlainen, sidonta on tehty ainoastaan terveydenhoidon ammatillisten palveluiden osalta sairaanhoitopalveluissa. Suomelle ei ole esitetty näitä palveluita koskevia pyyntöjä. Valiokunta katsookin, että tässä yhteydessä näitä pääosin julkisesti tuotettuja peruspalveluita koskevia sidontoja ei ole syytä lisätä. Valiokunta haluaa myös korostaa WTO-neuvotteluprosessin avoimuutta niin kansallisiin parlamentteihin kuin eri etu- ja kansalaisjärjestöihinkin nähden. Myös tämän vuoksi realistisen pohjan saaminen esitettyjen pyyntöjen ja neuvotteluiden arvioinnille on välttämätöntä. Lausunto Lausuntonaan talousvaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston toimintalinjaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia, erityisesti tarvetta kartoittaa voimassa oleva lainsäädäntö verrattuna Suomen ja EU:n tekemiin sidontoihin sekä Suomelle ja EU:lle esitettyihin pyyntöihin. 4

5 Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2002 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Leena Luhtanen /sd Mari Kiviniemi /kesk Klaus Hellberg /sd Mikko Immonen /vas Reijo Kallio /sd Marja-Leena Kemppainen /kd Kalervo Kummola /kok Pekka Kuosmanen /kok vjäs. Mika Lintilä /kesk Olli Nepponen /kok Jussi Ranta /sd Antti Rantakangas /kesk Mauri Salo /kesk Juhani Sjöblom /kok Veijo Puhjo /vas. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Pekka Nurminen. 5