VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Transkriptio

1 SUUREN VALIOKUNNAN LAUSUNTO 7/2002 vp Valtioneuvoston selvitys WTO-sopimusten uudistamisesta Valtioneuvostolle JOHDANTO Vireilletulo Valtioneuvosto antoi suurelle valiokunnalle perustuslain 97 :ssä tarkoitetun selvityksen valmistautumisesta Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimusten uudistamisesta (E 121/2001 vp). Valtioneuvosto on tämän jälkeen antanut lukuisia täydentäviä selvityksiä WTO-sopimusten uudistamisesta. Tämän lausunnon kohteena ovat valtioneuvoston antamat jatkokirjelmät 2. UM ja 5. UM , jotka koskevat WTO:n palvelukauppaneuvotteluita (GATS). Jaostovalmistelu Asiaa on valmisteltu suuren valiokunnan WTOjaostossa, joka on asetettu Jaoston puheenjohtajana on toiminut valiokunnan varapuheenjohtaja Kimmo Kiljunen /sd ja jäseninä Tuija Brax /vihr, Riitta Korhonen /kok, Juha Korkeaoja /kesk, Håkan Nordman /r, Leena Rauhala /kd ja Kari Uotila /vas. Jaosto on kuullut asiantuntijoina linjanjohtaja Vesa Himasta ja ulkoasiainsihteeri Okko-Pekka Salmimiestä ulkoasiainministeriöstä. Jaoston valtuuskunta teki tutustumismatkan Geneveen Valiokunta järjesti palvelukauppaneuvotteluita koskeneen avoimen kuulemistilaisuuden, johon osallistui ulkomaankauppaministeri Jari Vilén sekä 70 edustajaa kansalais- ja etujärjestöistä sekä tutkimuslaitoksista. Viitetiedot Valiokunta on saanut valtioneuvoston antamasta selvityksestä (jatkokirjelmä 2. UM ) lausunnon talousvaliokunnalta (TaVL 16/2002 vp). Lausunto on tämän lausunnon liitteenä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelukierrokseen liittyvät palvelukauppaneuvottelut, jotka koskevat markkinoillepääsyn parantamista ja sääntöjen selkeyttämistä, ovat edenneet alustavan tarjouksen viimeistelyvaiheeseen. Euroopan yhteisö on esittänyt palvelujen kaupan vapauttamista koskevia pyyntöjä WTO-partnereilleen ja myös itse vastaanottanut pyyntöjä. Maaliskuun 2003 loppuun mennessä EY:n kuten muidenkin WTO:n jäsenten tulisi pöydätä alustavat tarjouksensa, jotka toimivat lähtökohtana varsinaisille neuvotteluille. Ulkoasiainministeriö on toimittanut eduskunnalle muistion (HELD liit- E 121/2001 vp Versio 2.0

2 teineen) WTO:n palvelukauppaneuvottelujen ajankohtaisesta tilanteesta ja WTO-maiden Suomelle esittämistä markkinoillepääsyä koskevista pyynnöistä. Vastaavasti toimitetussa muistiossa (HEL liitteineen) käsitellään EY:n komission esitystä EY:n alustavaksi tarjoukseksi ja verrataan sitä Suomen olemassa oleviin GATS-sidontoihin ja voimassaolevaan lainsäädäntöön. Suuri valiokunta on antanut perustuslain 50 :n 3 momentin mukaisen vaitiolomääräyksen toimitetun muistion ja liiteasiakirjojen sisällöstä. Valtioneuvoston selvityksen mukaan edellisellä, nk. Uruguayn neuvottelukierroksella Suomen tekemät GATS-sidonnat perustuivat olemassa olevaan lainsäädäntöön. Lainsäädäntöä ei muutettu sidontojen tekemisen mahdollistamiseksi. Suomen kuten muidenkin EY:n jäsenten Uruguayn kierroksen yhteydessä tekemät markkinoillepääsyä koskevat sidonnat ovat varsin liberaaleja. Selvityksessä huomautetaan, että Suomen lainsäädäntö on ulkomaisten palveluntarjoajien markkinoillepääsyn osalta useissa kohdin liberaalimpi kuin Suomen olemassa olevat sidonnat WTO:ssa. Komission esityksessä on kyse alustavasta tarjouksesta eli lähtökohdasta varsinaisille neuvotteluille. Valtioneuvoston mukaan tarjoukseen sisältyvät sidontaesitykset eivät edellytä tässä vaiheessa muutoksia Suomen lainsäädäntöön. Ulkoasiainministeriön muistion liitteenä 1 on kooste Suomen olemassa olevista sidonnoista, komission esityksestä alustavaksi tarjoukseksi (sidontalistaluonnos) ja Suomen vallitsevasta lainsäädännöstä. Muistion liite 2 sisältää ne palvelusektorit, joissa EY:lle on osoitettu pyyntöjä WTO:n palvelukauppaneuvotteluissa ja joissa Suomi ei ole tehnyt sidontoja. Komissio ei ehdota sidontojen tekemistä näillä sektoreilla. Vaitiolomääräyksen vuoksi kyseisiä liitteitä ei voida tässä lausunnossa yksityiskohtaisemmin esitellä. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Yleisperustelut Valiokunta on jo aikaisemmin antanut tukensa Maailman kauppajärjestön WTO:n uudelle laajalle neuvottelukierrokselle (SuVL 1/2001 vp). Valiokunta pitää tärkeänä, että neuvotteluissa edetään ja että sovituista aikarajoista pidetään kiinni. Valiokunta antaa tukensa WTO:n neljännen ministerikokouksen hyväksymälle WTO:n kehitysagendalle ja sen päämäärille. Tavoitteena tulee olla yhteisiin normeihin perustuva, oikeudenmukainen sekä WTO-jäsenten erilaisen kehitysasteen tunnustava monenvälinen kauppajärjestelmä. Palveluiden kauppa muodostaa olennaisen osan Dohassa sovittua kehitysagendaa. Valiokunnan aikaisemmat kannanotot Ennen WTO:n neljättä ministerikokousta Dohassa marraskuussa 2001 suuri valiokunta antoi valtioneuvostolle lausuntonsa SuVL 1/2001 vp, jossa käsiteltiin laajasti myös palveluiden kaupan vapauttamista. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että "palveluiden vapauttaminen voi koskea mitä tahansa palvelusektoria, mukaan lukien infrastruktuuripalvelut, joiden yksityistämisestä on joitakin huonoja kokemuksia". Lausunnossa todettiin myös, että "palveluteollisuuden rakenne on hyvin erilainen teollistuneissa maissa ja kehitysmaissa ja vapauttamisen pelätään suosivan kohtuuttomasti teollisuusmaiden yrityksiä". Lisäksi todettiin, että palvelukaupan vapauttamiseen kytkeytyvät "oikeutetut huolet hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluiden, mm. terveys- ja koulutuspalveluiden kohtalosta". Valiokunta viittasi ulkoasiainministeriöltä saamaansa selvitykseen, jonka mukaan "GATSsopimuksen I artiklan 3 kohdan nojalla julkiset palvelut jäävät jo nyt GATS-sopimuksen ulkopuolelle. Selvityksen mukaan jokainen valtio itse määrittelee sen, mitä pidetään julkisena pal- 2

3 veluna. WTO:n jäseniä ei näin ollen voida pakottaa yksityistämään palveluita eikä myöskään tekemään sitoumuksia palveluiden avaamisesta kilpailulle enempää kuin ne itse haluavat. GATS-sopimus tunnustaa WTO:n jäsenten oikeuden säännellä palvelualoja kansallisten lähtökohtien pohjalta." Lausunnossa todettiin, että julkisten palveluiden määritelmä on kapea, eikä se välttämättä vastaa sitä, mitä Suomessa tarkoitetaan yhteiskunnallisilla peruspalveluilla. Lausunnossa todettiin vaara, että "esimerkiksi ostopalveluiden, liikelaitosten ja nk. kolmannen sektorin kautta tuotetut, usein kunnalliset palvelut jäävät tai voisivat jäädä palveluiden kaupan vapauttamisvelvoitteiden piiriin". Valiokunta katsoi, että "opetus, terveydenhoito, sosiaalipalvelut sekä kulttuuri ja ympäristönsuojelu ovat aloja, jotka tulee jatkossakin järjestää ennemminkin kansallisten sivistys-, kansanterveys-, ympäristö- ja kulttuuripoliittisten kuin kauppapoliittisten tai liiketaloudellisten linjausten pohjalta". Ennen Seattlen kolmatta ministerikokousta 1999 antamassaan lausunnossa (SuVL 1/1999 vp) valiokunta korosti sitä, että palvelusektorin liberalisointivelvoitteiden ulkopuolelle on jätettävä sosiaaliset, terveydelliset, sivistykselliset ja kulttuuriset peruspalvelut. Lausunnossaan SuVL 1/2001 vp valiokunta katsoi, että sillä "ei ole syytä muuttaa tätä kantaa, vaan se korostaa, että myös koulutuksen peruspalvelut ja ympäristönsuojelu tulisi pitää näiden velvoitteiden ulkopuolella". Valiokunta totesi niin ikään, että "neuvotteluissa tulisi varmistua myös siitä, että sellaiset palvelut, jotka Suomessa mielletään yhteiskunnallisiksi peruspalveluiksi niiden tuottamisen muodosta riippumatta eivät joudu palveluiden vapauttamisvelvoitteiden piiriin ilman, että asiasta tehdään kansallisella tasolla tietoinen päätös". Valiokunta katsoo, että yllä mainitut periaatteet muodostavat edelleen pitävän lähtökohdan tarkasteltaessa neuvotteluiden nykytilaa. GATS-sopimuksen järjestelmä ja siihen kohdistuva kritiikki Palveluiden kauppaa säätelevä yleissopimus GATS (engl. General Agreement on Trade in Services) perustuu jäsenten yksipuolisiin sidontoihin, joilla jäsenet sitoutuvat avaamaan valitsemiaan palvelusektoreita eri toimitusmuodoissa ulkomaisille yrityksille. Yhdelle WTO-partnerille tehty sitoumus tulee automaattisesti sovellettavaksi myös kaikkiin muihin nähden. Yksipuoliset sitoumukset kuitenkin muodostuvat viime kädessä monenvälisen neuvottelumekanismin tuloksena, ja ne tosiasiallisesti muodostavat palveluiden multilateraalisen kauppajärjestelmän, johon myös WTO:n riitojenratkaisumenettelyjä sovelletaan. Kuten WTO:n sopimusjärjestelmä yleensäkin, GATS sallii alueellisen taloudellisen integraation. Tämä merkitsee sitä, että EU-maat voivat vapauttaa palvelukauppaansa unionin sisämarkkinoilla laajemmin kuin GATS-sidonnat edellyttävät. EU-maiden toisilleen tekemät myönnytykset eivät automaattisesti tule osaksi GATS-järjestelmää, jos EU ja sen jäsenmaat eivät tee vastaavia sidontoja muihin WTO-partnereihin nähden. Voimassa oleva GATS-sopimus on tehty vuonna Tämä merkitsee sitä, että Suomen, Ruotsin ja Itävallan sidonnat on tehty erillään EU:n sidonnoista. Tämän neuvottelukierroksen yksi sivutuote tullee olemaan Suomen sidontojen yhdistäminen eli nk. konsolidointi EU:n sidontojen kanssa. Kritiikki ja vastauksia siihen GATS-sopimus ja sen uudistaminen on kohdannut runsaasti kritiikkiä ja vastustusta monestakin syystä. Monilla globalisaatioon kriittisesti suhtautuvilla tahoilla sen katsotaan mm. olevan uhka julkisille palveluille ja estävän julkiset tukitoimet tietyille palvelusektoreille, jotka katsotaan yhteiskuntapoliittisesti merkittäviksi ja yhteiskunnan peruspalveluiksi. Sen pelätään johtavan pitkällä tähtäyksellä julkisten palveluiden yksityistämiseen. Kehitysmaissa kansainvälisen kilpailun pelätään johtavan tiettyjen ihmisten perustarpeisiin liittyvien palveluiden, kuten vesipalveluiden, joutumiseen kansainvälisten yri- 3

4 tysten käsiin ja johtavan eriarvoistavaan kehitykseen. Valiokunnan WTO-jaoston saaman selvityksen mukaan, joka vastaa myös aiemmin valiokunnassa omaksuttuja näkemyksiä, GATS-sopimukseen kuitenkin liittyy moninkertainen "turvajärjestelmä". GATS-sitoumusten tekeminen on ensinnäkin aina kunkin WTO-jäsenen omassa harkinnassa. Mitään palveluita ei tarvitse avata, jos ei halua. Toiseksi, tietyn sektorin voi avata vain osittain tai avaamiseen voi liittää ehtoja ja rajoituksia. Kolmanneksi, kyseisen sidonnan tehneellä WTO-jäsenellä säilyy edelleen mahdollisuus säännellä ko. palvelusektoria. Sääntely ei kuitenkaan saa sisältää kansallisuuteen perustuvaa syrjintää, ellei tällaista rajausta ole sidonnan yhteydessä tehty. Vastauksena kritiikkiin kehitysmaiden ja joidenkin siirtymätalousmaidenkin osalta on korostettu sitä, että palveluiden vapauttaminen ulkomaisille yrityksille saattaa edesauttaa tiettyjen peruspalveluiden saatavuutta tilanteissa, joissa julkisella vallalla ei ole resursseja niiden hoitamiseksi. Tällaisessa tilanteessa valintana ei siis ole "julkiset vai yksityiset palvelut", vaan "yksityiset palvelut vai ei palveluita". Kansainvälisten palveluntarjoajien kautta voidaan luoda palveluntuotantoon järjestelmä, jossa tietyt palvelut hoidetaan julkisesti, osa yksityisesti. Toisaalta on todettu, että palveluiden avaaminen yksityisen sektorin kansainväliselle kilpailulle muokkaa peruuttamattomalla tavalla yhteiskunnallisia rakenteita, joilla hyvinvointipalveluita tuotetaan, eikä esim. Euroopassa pitkään vallinnut julkisiin palveluihin perustuva malli ole enää sellaisenaan käytettävissä. Kritiikkiin vastauksena on toisaalta myös todettu, että monissa EU-maissa, joissa esim. terveydenhuolto- tai koulutuspalvelut on avattu, erilaiset sekajärjestelmät toimivat ilman ongelmia, eikä lisäpanostuksia julkisen sektorin terveydenhuoltoon ole pidetty millään tavalla WTO-sopimusten vastaisina, koko kysymystä ei ole itse asiassa edes asetettu. Uusia huolenaiheita GATS-sopimuksen kohtaama kritiikki on myönteisellä tavalla pakottanut arvioimaan globalisaatiokehityksen eri ulottuvuuksia sekä tuonut esiin oikeutettuja huolenaiheita ja intressejä. Kritiikki pakottaa arvioimaan ja perustelemaan esitettyjä vaihtoehtoja. Kritiikki on kuitenkin osin ristiriitaista ja perusteiltaan epämääräistä. Kysymys on joka tapauksessa erittäin monitahoinen ja ristiriitainen. GATS-sopimuksen yleinen määritelmä sopimuksen piiriin kuuluvista palveluista on epäselvä, se sulkee pois vain palvelut, joita tuotetaan "under government authority", millä tarkoitetaan palveluita, joita ei tarjota kaupallisesti tai jotka eivät kilpaile muiden palveluntarjoajien kanssa. Jos WTO-jäsen on sitoutunut vapauttamaan jonkun palvelusektorin tekemättä sidontaan yleisiä horisontaalisia taikka sektorikohtaisia rajoituksia taikka poikkeuksia kansallisen kohtelun periaatteesta, koskee vapauttaminen periaatteessa kaikkia, myös "sekajärjestelmällä" tuotettuja peruspalveluita, vaikka tätä ei olisi tarkoitettukaan. Asiantuntijoiden kesken näyttää olevan erilaisia näkemyksiä siitä, onko määritelmän tarkentaminen tarpeen vai ei. Niin kauan, kun tulkintaoikeus säilyy jäsenmaalla itsellään, eli siihen saakka kun sidonta on tehty, väljä muotoilu on jäsenvaltion kannalta ongelmaton ja jopa edullinen. Jos sidonta on tehty, siirtyy tulkintakysymys WTO-mekanismiin. Käytännön ongelmia ei määritelmän kanssa kuitenkaan ole ainakaan vielä ollut, mutta yhä useampien sektoreiden vapauttaminen saattaa tähän johtaa. Samantyyppinen ongelma saattaa aiheutua myös siitä, että avatun palvelusektorin sääntely saattaa johtaa väitteisiin tosiasiallisesta syrjivyydestä joko markkinoillepääsyn taikka kansallisen kohtelun suhteen. Viime kädessä esim. julkisen vallan rajoitus-, sääntely- ja tukitoimenpiteiden sallittavuus riippuukin WTO:n riitojenratkaisumenettelystä, jota kautta WTO-jäsen voi saada kehotuksen muuttaa lainsäädäntöään taikka voi joutua korvausvelvolliseksi, jos sopimusvelvoitetta on rikottu. Palveluiden vapauttamiseen liittyvillä rajauksilla ja ehdoilla sekä koti- 4

5 maisella sääntelyllä onkin oleellinen merkitys sille, miten vapauttaminen onnistuu. Toinen ongelma, joka on luonteeltaan yleinen, mutta heijastuu myös palvelukauppaneuvotteluihin, liittyy eroihin WTO-jäsenten teknisessä kapasiteetissa ja niiden todelliseen asemaan neuvotteluissa. Vaikka GATS-sopimus perustuu jäsenten tekemiin vapaaehtoisiin sidontoihin, johtaa WTO-neuvotteluiden "single undertaking" -periaate (mistään ei ole sovittu, ennen kuin kaikesta on sovittu) siihen, että palveluneuvottelut kytkeytyvät muihin neuvottelualueisiin. Monien kehitysmaiden pääasialliset intressit liittyvät erityisesti maatalous- ja tekstiilituotteiden markkinoillepääsyyn. Onkin pelätty, että neuvottelutilanne voi johtaa siihen, että kehitysmaat vastentahtoisestikin avaavat palvelusektoreitaan osana kokonaispakettia ottamatta huomioon kaikkia vapauttamisen seurauksia. Kolmas ongelma, joka liittyy edelliseen, on se, että vaikka sidonnan voi tehdä rajoituksin ja vaikka valtiolla säilyy mahdollisuus säännellä vapautettua sektoria, monien kehitysmaiden hallinto ja lainsäädäntö eivät ole sillä tasolla, että sopimusjärjestelmään liittyvät mahdollisuudet voitaisiin käyttää hyväksi. On tapauksia, joissa oikeusvaltioperiaatteen ja instituutioiden heikkous, hallinnon puutteelliset resurssit sekä myös korruptio tekevät vapauttamisen seurausten analysoinnin ja riittävän sääntelyn toteuttamisen mahdottomaksi. Valiokunta katsoo, että EY:n tarjouksen tulee olla kaikilta osin asianmukaisesti määritelty ja rajattu siten, että mahdollisuus tehokkaaseen kansalliseen ja yhteisötason sääntelyyn ja valvontaan säilyy. Sidontojen tekemisessä on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta. Tehdyn sidonnan peruuttaminen on erittäin kyseenalaista. Toisaalta sidonnat määrittelevät vain minimitason, jonka pohjalta voidaan tarvittaessa vapauttaa markkinoita laajemminkin joko yhteisön tai jäsenvaltioiden omalla lainsäädännöllä. Valiokunta katsoo myös, että EY:n tulee edetä neuvotteluissa kehitysmaihin nähden maltillisesti siten, että yhtäältä kehitysmaiden intressit ja toisaalta niiden väliset ja sisäiset erot sekä niiden oikeudellinen ja hallinnollinen kapasiteetti palvelumarkkinoittensa hallittuun avaamiseen otetaan huomioon. Eriytetyn kohtelun periaatteiden mukaisesti on tunnustettava kehitysmaiden tarve ja oikeus pitää käytössään välineitä, jotka mahdollistavat niiden omaehtoisen kehityksen. Suomen kaupalliset intressit palvelukaupan alalla Suurelle valiokunnalle antamassaan lausunnossa (TaVL 16/2002 vp) eduskunnan talousvaliokunta on todennut, että "Suomen kannalta palveluiden maailmankaupan vapauttaminen tarjoaa merkittäviä etuja niin palveluiden viejien, kotimaisten palveluntuottajien kuin kuluttajienkin kannalta". Saadun selvityksen mukaan Suomessa palveluiden osuus kokonaistuotannosta on noin 57 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo nousee selvästi yli 60 prosentin. Myös Ruotsissa ja Tanskassa vastaavat luvut ovat 62 prosenttia ja 64 prosenttia. Palveluiden osuus työllisistä on maassamme kuitenkin jopa 67 prosenttia. Yhtenä syynä tähän epätasapainoon on mainittu Suomen palveluviennin matala taso suhteessa muihin samankokoisiin eurooppalaisiin maihin. Suomen palvelutase on negatiivinen. Arvioiden mukaan palveluiden viennissä ja palveluyritysten kansainvälistymisessä Suomella olisi paljon kasvumahdollisuuksia. Talousvaliokunta toteaakin edellä mainitussa lausunnossaan, että "palvelumarkkinoiden avaaminen edistää korkean teknologian leviämistä ja käyttöä. Suomen viennin lisäämisen ja palvelutaseen parantamisen kannalta tämä kehitys on myönteistä". Saadun selvityksen mukaan Suomen elinkeinoelämän kannalta keskeisiä palveluviennin aloja ovat mm. jakelu- ja kuljetuspalvelut, matkailupalvelut, liike-elämän palvelut sekä telekommunikaatiopalvelut. Oikeudelliset tai tekniset rajoitukset markkinoillepääsyssä sekä erilai- 5

6 set syrjivät protektionistiset vaatimukset muodostavat esteen viennin kehittymiselle myös sellaisissa maissa, joissa mainitut rajoitukset ja vaatimukset eivät ole perusteltuja kansallisen hyvinvointipolitiikan kehittämiseksi. Valiokunta katsookin talousvaliokunnan lausuntoon viitaten, että palvelukaupan vapauttaminen ja markkinoillepääsyn parantaminen erityisesti EU:n ulkopuolisiin kehittyneisiin maihin nähden on Suomen keskeinen kauppapoliittinen intressi meneillään olevissa neuvotteluissa. Yksityiskohtaiset perustelut Niin komission kuin valtioneuvostonkin yleinen linja on, että tulevalla neuvottelukierroksella uudet sidonnat tehdään pääsääntöisesti voimassa olevan yhteisö- ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. EY:n lainsäädäntö on varsin liberaalia, ja liberalisointi on jatkunut vuonna 1994 päättyneen Uruguayn kierroksen jälkeen yhteisön ja jäsenvaltioiden omilla päätöksillä. Valiokunta pitää komission ja valtioneuvoston omaksumaa peruslähtökohtaa perusteltuna Koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut sekä kulttuuri- ja audiovisuaalipalvelut Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston selvityksen mukaan komissio ei alustavassa tarjousluonnoksessaan esitä sidontojen tekemistä niillä sektoreilla, joilla Suomi ei ole aiemmin tehnyt sidontoja. Tämä koskee mm. koulutuspalveluita (peruskoulutus, keskiasteen koulutus, korkeakouluopetus, aikuiskoulutus ja muut koulutuspalvelut), terveys- ja sosiaalipalveluita (ml. työterveyshuoltopalvelut) sekä kulttuuri- ja audiovisuaalipalveluita viihdepalveluita lukuun ottamatta. Valiokunta katsoo, että tämä komission linjaus kattaa huomattavan osan Suomen nk. defensiivisistä intresseistä ja vastaa valiokunnan aikaisemmin esittämiä tavoitteita. Komission alustavan tarjouksen jatkokäsittelyssä on varmistettava, että komission linjausta ei tältä osin muuteta. Yleishyödylliset palvelut Komission alustavassa luonnoksessa esitetään, että Suomi, Ruotsi ja Itävalta yhtyisivät EY:n kaikkia sektoreita koskevaan horisontaaliseen rajoitukseen, joka koskee julkisiksi palveluiksi luokittelemattomia yleishyödyllisiä palveluita. Jäsenvaltioissa kansallisesti tai paikallisesti yleishyödyllisiksi katsottavissa palveluissa EY varaa oikeuden julkisiin monopoleihin taikka yrityksille myönnettäviin yksinoikeuksiin. Vastaavantapaista horisontaalista rajoitusta esitetään myös yrityksille myönnettävien julkisten tukien suhteen. Valiokunta pitää komission linjausta perusteltuna ja katsoo, että se vastaa kansallisia tarpeita yleishyödyllisten palveluiden ja kansallisen yritystukipolitiikan osalta. Palveluiden tarjoaminen luonnollisten henkilöiden kautta Komission alustavassa tarjousluonnoksessa merkittävimmät horisontaalisten sitoumusten muutokset sisältyvät palveluiden nk. neljättä toimitusmuotoa, eli palveluiden tarjoamista luonnollisten henkilöiden kautta, koskeviin rajoituksiin. Neljännellä toimitusmuodolla on yhteys ihmisten liikkuvuuteen ja maahanmuuttoon, ja tältä osin komission alustava tarjous ottaa huomioon yhteisön piirissä vallitsevan pidättyväisen politiikan. Komission tarjousluonnos on valiokunnan käsityksen mukaan varsin yhteneväinen työministeriön noudattamien Suomeen sijoittuneen ulkomaisen yrityksen henkilöstöä koskevien työlupaohjeiden kanssa. Niiden mukaan ylimmän johdon, keskijohdon ja suorittavan tason erityisosaamista vaativiin tehtäviin puolletaan työlupaa ilman arviota sopivan työvoiman saatavuudesta. Varsin salliva suhtautuminen on vallalla myös ulkomaisen liikkeen valtuuttamiin liikealan vierailijoihin silloinkin, kun 6

7 he toimivat ilman Suomeen sijoittunutta toimeksiantajaa. Komission alustavassa tarjouksessa olevat ehdotukset ovat perustellusti rajattuja. Luonnollisten henkilöiden kautta tarjottavien palveluiden laajamittainen vapauttaminen saattaisi johtaa siihen, että työvoimasta tulee enenevässä määrin tavaraa kansainvälisillä markkinoilla ja että nk. lähetettyjen työntekijöiden asemaa hyväksi käyttäen tapahtuva kansallisen työ- ja sosiaalilainsäädännön tosiasiallinen kiertäminen yleistyy. Siksi varovainen eteneminen on perusteltua. Valiokunnalla ei ole huomauttamista komission alustavaan tarjoukseen palveluiden neljättä toimitusmuotoa koskevien horisontaalisten rajoitusten osalta. Eräitä sektorikohtaisia sitoumuksia koskevia kommentteja Valiokunta katsoo, että posti- ja kuriiripalveluiden osalta yleispalveluvelvoitteiden täyttämiseksi tarvittavat toimilupajärjestelmät on pidettävä voimassa tavallisten kirje- ja pakettilähetysten osalta. Jakelupalveluiden osalta aseet, alkoholijuomat ja lääkeaineet tulisi edelleen rajata ulos jakelupalveluiden katteesta. Ympäristöpalveluiden (mm. vesi-, jätevesi-, jäte- ja puhtaanapitopalvelut) osalta valiokunta toteaa, että edellä mainittu horisontaalinen rajaus, joka koskee yleishyödyllisiä palveluita, koskee myös tätä palveluryhmää. Rahoituspalveluiden osalta valiokunta toteaa, että lakisääteistä eläkevakuutusta koskeva rajaus sisältyy komission alustavaan tarjoukseen. Viihdepalveluiden osalta Suomen tulee turvata mahdollisuudet kansallisen kulttuuriperusteisen tukipolitiikan harjoittamiseen teatteri- ja orkesteripalveluiden osalta. Tämä on erityisen tarpeellista pienen kielialueen näkökulmasta. Sidonnan tekeminen komission esityksen mukaisesti ei ilmeisestikään vastaa tätä tavoitetta, minkä vuoksi valtioneuvoston lähtökohtaisesti kielteinen kanta on perusteltu. Satamapalveluita koskevan lisäsitoumusesityksen suhde valmisteilla olevaan EY:n satamapalveludirektiiviin on selvitettävä. Valiokunta katsoo, että sitoumus voidaan tehdä vain voimassa olevan tai hyväksytyn yhteisölainsäädännön mukaisena. Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston selvityksen mukaan rautatieliikennepalvelut eivät tulle WTO:ssa neuvotteluiden kohteeksi eikä EU:n ulkopuolista kilpailua ole tarkoitus avata. Maantiekuljetuspalveluiden osalta tarvetta nykyistä vapaampiin sitoumuksiin ei ole katsottu olevan. Valiokunta korostaa edellä olevien yksityiskohtaisten huomautusten lisäksi periaatetta, jonka mukaan tässä vaiheessa Suomen ei tule antaa hyväksyntää sellaisille EY:n tarjouksille, jotka edellyttäisivät kansallisista lähtökohdista perustelemattomien muutosten tekemistä Suomessa voimassa olevan lainsäädännön sisältöön. Lausunto Lausuntonaan suuri valiokunta kunnioittavasti esittää, että valtioneuvosto ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty. 7

8 Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2003 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Esko Aho /kesk Kimmo Kiljunen /sd Eero Akaan-Penttilä /kok Maria Kaisa Aula /kesk Tuija Brax /vihr Tuula Haatainen /sd Jyri Häkämies /kok Jouko Jääskeläinen /kd Juha Korkeaoja /kesk Pekka Kuosmanen /kok Johannes Leppänen /kesk Jouko Skinnari /sd vjäs. Katja Syvärinen /vas Kari Uotila /vas Matti Vanhanen /kesk Matti Väistö /kesk Klaus Hellberg /sd Pertti Hemmilä /kok Markku Markkula /kok Kalevi Olin /sd Margareta Pietikäinen /r Riitta Prusti /sd Mirja Ryynänen /kesk Pentti Tiusanen /vas. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Pekka Nurminen. 8