Historiska sevärdheter Historialliset nähtävyydet Historical sights - summary KARIS KARJAA

Transkriptio

1 Historiska sevärdheter Historialliset nähtävyydet Historical sights - summary KARIS KARJAA

2 Allmänt om Karis historia Förhistoria Yleistä Karjaan historiasta Esihistoria Karis har en lång och imponerande historia. De första invånarna kom till området redan på stenåldern för ca år sedan. Under järnåldern, för år sedan, hörde Karis till de tätast befolkade trakterna i Finland. Bland annat Brobacka fornminnesområde påminner oss om denna tid. Omgivningarna runt Karis erbjuder goda förutsättningar för att personligen studera förhistoria. Under cykelturer kan man stifta bekantskap med Karisbygdens mångahanda historiska sevärdheter. Bland de minnen från medeltiden som finns i staden kan nämnas ruinerna av det hemlighetsfulla Junkarsborg vid Svartån samt Grabbacka slott från 1400-talet som ligger endast några kilometer söder om Karis centrum. Man bör inte heller glömma de ståtliga ruinerna av Raseborgs slott i närheten av Karis. Under medeltiden var Karis en vidsträckt socken som genom Raseborgs slotts läge inom socknen blev säte för den världsliga förvaltningen i Nyland. Kungsvägen, som går genom västra Nyland och Karis, var under medeltiden en betydelsefull trafikled. Karis har i alla tider varit en viktig knutpunkt. De forna inflyttarna slog sig ner i bygden där en av de viktigaste vattenlederna till inlandet, idag kallad Svartån, mynnade ut i havet. De livnärde sig mestadels på jakt och fiske. Vattenleden var viktig även för andra än befolkningen vid dess stränder. Det svenska rikets makthavare insåg tidigt vikten av att behålla herraväldet över farleden. Om detta vittnar de tre borgarna som under medeltiden uppfördes i Karis. Borgtornen i Karis stadsvapen symboliserar de medeltida borgarna Raseborg, Grabbacka och Junkarsborg. Karjaalla on pitkä ja vaikuttava historia. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Karjaan alueelle jo kivikaudella noin vuotta sitten. Rautakaudella vuotta sitten Karjaa oli Suomen tiheimmin asuttuja seutuja. Tuosta ajasta muistuttaa Brobackan muinaismuistoalue. Karjaa tarjoaa hyvät edellytykset esihistorian omakohtaiseen tutkimiseen. Pyöräilyretkillä voi sujuvasti tutustua alueen monipuolisiin historiallisiin nähtävyyksiin. Keskiajan muistoja edustavat Mustionjoen rannalla sijaitsevan salaperäisen Junkarsborgin linnan rauniot sekä 1400-luvulla rakennetun Grabbackan linnan rauniot, jotka ovat vain muutaman kilometrin päässä Karjaan keskustasta etelään. Ei sovi myöskään unohtaa lähistöllä olevan Raaseporin linnan raunioita. Keskiajalla Karjaa oli laaja pitäjä, josta tuli Raaseporin linnan ansiosta Uudenmaan maallisen hallinnon keskus. Länsi-Uudenmaan ja Karjaan läpi kulkeva Kuninkaantie oli keskiajalla merkityksellinen kulkureitti. Karjaa on kaikkina historian aikoina ollut tärkeä liikenteen solmukohta. Muinaiset maahanmuuttajat asettuivat asumaan nykyisen Mustionjoen suistoalueelle. Mustionjoki oli tuolloin yksi merkittävimmistä sisämaahan johtavavista vesiväylistä. He elättivät itsensä pääasiassa metsästyksellä ja kalastuksella. Vesiväylä oli tärkeä muillekin kuin sen rantojen asukkaille. Ruotsin vallanpitäjät oivalsivat varhain, kuinka tärkeää oli säilyttää sen herruus. Osoituksena tästä ovat Karjaan kolme keskiaikaista linnaa. Karjaan kaupunginvaakunan kolme linnantornia kuvaavat keskiaikaisia linnoja Raaseporia, Grabbackaa ja Junkarsborgia. Historiska årtal - Historiallisia vuosilukuja 8000 f.kr. äldsta bosättningen/ekr. ensimmäinen asutus 1326 Karis socken nämns för första gången Ensimmäinen maininta Karjaasta 1560 Gustav Vasa grundar Svartå järnbruk Kustaa Vaasa perustaa Mustion rautaruukin 1870 Karis kommun grundas/karjaan kunta perustetaan 1873 Hangöbanan tas i bruk Hanko Hyvinkää rata otetaan käyttöön 1901 Kustbanan Helsingfors Åbo tas ibruk Rantarata Helsinki Turku otetaan käyttöön 1930 Karis blir köping/karjaan kauppala perustetaan 1977 Karis blir stad/karjaasta tulee kaupunki 2009 Karis, Ekenäs och Pojo sammanslås. Den nya staden heter Raseborg Karjaa, Tammisaari ja Pohja yhdistyvät. Uusi kaupunki on nimeltä Raasepori Brobacka fornminnesområde. Brobackan muinaismuistoalue. Foto/Kuva: Stefan Lindholm

3 Arkeologiska fynd Antalet arkeologiska fynd och minnesmärken är slående. De hittills äldsta arkeologiska fynden härrör sig från ca 6000 f.kr. Under den kamkeramiska tiden ca 3000 f.kr. var Karis, av de talrika arkeologiska fynden att döma, ett tätt befolkat område. Under bronsåldern ca f.kr. fanns det, enligt fynden vid Råckers gravrösen, redan en rätt stor bosättning i Karis med ett starkt inflytande från väster. Namnet Karis förekommer första gången i skrift Det anses syfta på ortnamnet Karja på Ösel i Estland, varifrån finsk befolkning skulle ha kommit till orten. Det är alltså ett lånenamn som vittnar om invandring. De äldsta fynden som påvisar finnarnas inflyttning från Estland har gjorts i Kroggårdsmalmen. Gravfynden är daterade till den romerska järnåldern, e.kr. Under vendeltiden e.kr. upplevde nejden starkt inflytande västerifrån. Detta gav anledning att bygga flera skyddsborgar söder om Läppträsket: Sutarkulla, Brobacka och Bocklints slottsbacke. Här har man även hittat Karisspännet som troligtvis är en offergåva från 700-talet. Rikligt med järnåldersfynd har även gjorts vid Enbacken i Kila samt på Högvalla. Arkeologisia löytöjä Arkeologisten löytöjen ja muinaismuistojen lukumäärä on hämmästyttävä. Vanhimmat tähänastiset arkeologiset löydöt ajoittuvat noin vuoteen 6000 ekr. Kampakeraamisella ajalla noin 3000 ekr. Karjaa oli lukuisten arkeologisten löytöjen perusteella tiheään asutettu alue. Pronssikaudella noin ekr. paikkakunnalla oli jo suhteellisen paljon asutusta, jonka elintavoissa näkyi vahvasti läntisiä vaikutteita, kuten voidaan päätellä Råckersin hautalöydöistä. Karjaa-nimi esiintyy ensi kertaa kirjallisessa muodossa vuonna Nimen katsotaan viittaavan paikannimeen Karja Viron Saarenmaalla, mistä Karjaan suomenkielinen asutus olisi ollut peräisin. Kyseessä on siis lainanimi, joka kertoo maahanmuutosta. Vanhin Virosta Karjaan alueelle muuttaviin suomalaisiin viittaava löytö on Kroggårdsmalmenin hautakalmisto, joka ajoittuu roomalaiselle rautakaudelle jkr. Karisspännet från 700-talet är upphittat vid Brobacka fornminnesområde. Brobackan muinaismuistoalueelta on löydetty ns. Karjaan solki. Foto/Kuva: Museiverket/Museovirasto Merovingiajalla vuosina seudulle virtasi voimakkaita vaikutteita lännestä. Tämä antoi aihetta rakentaa useampia suojalinnoituksia Lepinjärven eteläpuolelle, minne rakennettiinkin Sutarkullan, Brobackan ja Bocklintin esihistorialliset linnat. Tältä alueelta on myös löydetty Karjaan solki, joka luultavimmin on ollut uhrilahja 700-luvulla. Runsaita rautakaudelta peräisin olevia löytöjä on tehty myös Enbackanilla Kiilassa sekä Högvallassa. Kroggårdsmalmen - Kroggårdsmalmenin hautakalmisto. Junkarsborg fornminnesområde. Junkarsborgin muinaismuistoalue. Foto/Kuva: Gunnel Lindberg

4 Borgar, slott, kyrkor och järnbruk Vattenleden längs Svartån till Tavastland krävde försvar och ortsbefolkningen skulle skyddas. För ändamålet byggdes försvarsborgar. Under medeltiden, ca , har Junkarsborg norr om Karis vid Päsarträsket varit bebott. År 1239 upplevde nejden ett korståg upp längs Svartån till Tavastehus. Karis blev 1352 säte för den västnyländska förvaltningen hölls ett stort kyrkomöte i Karis. I mötet deltog en stor del av Nylands prästerskap. Ett par kilometer från stadens centrum, vid stranden av Kyrksjön, ligger Karis medeltida kyrka. Kyrkan, som enligt sägnen skulle ha haft borgarhustrun Katarina från Raseborg som byggmästare i brist på yrkeskunniga karlar, invigdes Kanhända har kyrkan fått sitt namn, S:ta Katarina kyrka, av denna modiga kvinna som fick sin gravsten upprest på kyrkogården De övermålade valv- och väggmålningarna togs fram vid kyrkans renovering Korfönstrets glasmålning från 1948 är målad av Gunnar Forsström, född i Svartå år Kyrkan renoverades år Linnoituksia, linnoja, kirkko ja rautaruukki Vesireitti Mustionjokea pitkin aina Hämeeseen saakka vaati puolustamista, ja paikallista väestöä piti myös suojella. Tarkoitusta varten rakennettiin suojalinnoituksia. Keskiajalla, noin luvuilla, on Karjaan pohjoispuolella Päsarträsket-järven rannalla sijaitseva Junkarsborg jo ollut asutettu. Vuonna 1239 Mustionjokea pitkin Hämeenlinnaan tehty ristiretki vaikutti myös alueeseen. Karjaasta tuli läntisen Uudenmaan hallinnon keskus vuonna Vuonna 1373 paikkakunnalla pidettiin suuri kirkolliskokous, johon osallistui suuri osa Uudenmaan papistosta. Parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta Kirkkojärven rannalla sijaitsee Karjaan keskiaikainen kirkko. Perimätiedon mukaan kirkon rakennutti ammattimiesten puuttuessa Raaseporista kotoisin oleva porvarisrouva Katariina. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1470, ja liekö Pyhän Katariinan kirkko saanut nimensäkin tämän rohkean naisen ansiosta. Katariinalle ainakin pystytettiin hautakivi kirkkomaalle vuonna Kirkon korjaustöiden yhteydessä holvi- ja seinämaalaukset palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Vuodelta 1948 peräisin olevan kuori-ikkunan lasimaalaus on Mustiolla vuonna 1894 syntyneen Gunnar Forsströmin käsialaa. Kirkkoa restauroitiin vuonna Läntisen Uudenmaan pitäjiä on kutsuttu Suomen ruukkialueeksi alueella vuosisatoja toimineiden lukuisten rautaruukkien ansiosta. Suosiolliset luonnonolosuhteet koskineen sekä aloitekykyiset ihmiset loivat perustan teolliselle toiminnalle maatalouden rinnalla. Suomen vanhin rautaruukki aloitti toimintansa, kun Juhana-herttua perusti pajan Mustiolle vuonna Mustion ruukin toiminta oli jonkin aikaa lakkautettu, mutta alkoi jälleen vuonna Billnäsin masuuni otettiin käyttöön vuonna Jacob Wolle loi perustan Mustion ruukin maaomistuksille vuosina Ruukin myötä Mustion väestö kasvoi. Mustion puukirkko rakennettiin ja sen kirkkotapuli vuonna luvun puolivälissä rakennus modernisoitiin perusteellisesti, ja kirkko sai uusgoottilaisen ilmeen. S:ta Katarina kyrka. Pyhän Katariinan kirkko. Foto/Kuva: Stefan Lindholm Västra Nylands socknar har kallats för Finlands bergslag på grund av de talrika järnbruk som verkat i landsändan under flera sekel. Lämpliga forsar och initiativrika människor har lagt en god grund för industriell verksamhet vid sidan om lantbruket. Finlands första järnbruk startade 1560 då hertig Johan inrättade en hammarsmedja i Svartå. Verksamheten vid Svartå bruk kom efter ett avbrott åter igång 1616 och Billnäs masugn anlades Jacob Wolle lade grunden till Svartå bruks jordbesittningar I och med järnbruket växte även befolkningen. Svartå träkyrka byggdes och klockstapeln I mitten av talet moderniserades byggnaden grundligt och kyrkan fick en nygotisk prägel. I Svartå finns också en av de mest betydande historiska byggnaderna i södra Finland. Svartå slott är en av Finlands värdefullaste herrgårdar. Huset är byggt under åren Själva byggnaden representerar övergångsperioden mellan rokoko och nyklassicism och den fasta inredningen är gustaviansk. Välbevarade gamla parkettgolv, väggmålningar och ståtliga Svartå slott. Mustion linna. Foto/Kuva: Christer Valtanen

5 kakelugnar pryder rummen i träslottet som omges av en gammal park med många ovanliga träd. Inkörsporten till Svartå kom till Svartå slott och dess parkområden ägs idag av Magnus Linder. Svartå slotts huvudbyggnad fungerar som museum. Mustiossa sijaitsee myös yksi Etelä-Suomen huomattavimmista historiallisista rakennuksista. Mustion linna on Suomen merkittävimpiä kartanoita. Vuosien aikana rakennettu kartano edustaa siirtymäkautta rokokoosta uusklassismiin, mutta kiinteä sisustus on kustavilaista tyyliä. Puulinnan huoneita kaunistavat hyvin säilyneet vanhat parkettilattiat, seinämaalaukset ja komeat kaakeliuunit. Rakennusta ympäröi vanha puisto, jossa on monia Suomessa harvinaisia puita. Mustion portti rakennettiin Magnus Linder omistaa nykyisin Mustion linnan ja sen puistoalueet. Päärakennus toimii museona. Minnesmärket vid Landsbro. I slaget vid Landsbro den 22 augusti 1713 kämpade en svensk trupp under befäl av överste Johan Stiernschantz mot ryssar som anfördes av Peter den store själv. Monumentet av skulptören Bertel Nilsson restes år Maasillan muistomerkki. Maasillassa taistelivat eversti Johan Stiernschantzin komentamat 500 ruotsalaista Pietari Suuren johtamia venäläistä vastaan. Kuvanveistäjä Bertel Nilssonin monumentti pystytettiin vuonna Raseborgs medeltida slottsruin - Raaseporin keskiaikainen linnanraunio. Endast en vallgrav finns kvar av den medeltida träborgen Junkarsborg, som var som störst på 1300-talet. Keskiaikaisen Junkarsborgin puulinnasta, joka oli suurimmillaan 1300-luvulla, on enää vallihauta jäljellä. Foto/Kuva: Gunnel Lindberg

6 Från stationssamhälle till stad Karis har blivit känt som ett järnvägssamhälle och en knutpunkt vid kustbanan. Hangö Hyvingebanan öppnades 1873 och Åbo Helsingforsbanan togs i bruk Karis vackra stationshus av trä härstammar från samma år och används fortfarande. År 1910 blev stationsbyn s.k. samhälle med sammanträngd befolkning som hade rätt att uppbära skatt av befolkningen, men 1930 ombildades det till köping och landsbygden runtomkring blev Karis landskommun. Karis landskommun och Karis köping förenades och år 1977 blev Karis äntligen stad. Den kommer Karis stad att gå samman med Ekenäs stad och Pojo kommun. Dessa tre bildar då en ny stad med ett ett gammalt namn: Raseborg. Det nuvarande invånarantalet är drygt och en hel del flyttar in från Helsingforshållet och pendlar till arbetet med tåg. Karis har prägeln av en trädgårdsstad med Pumpviken i centrum och det natursköna Läppträsket, fågelskådarnas paradis, i närheten. Arkitekten Hilding Ekelund ( ) utformade nästan alla offentliga byggnader i Karis under tre decennier. Asemayhdyskunnasta kaupungiksi Karjaa on kerännyt mainetta rautatiepaikkakuntana ja rannikkoradan solmukohtana. Hanko- Hyvinkää-rata avattiin vuonna 1873 ja Turku Helsinki-rata vuonna Karjaan kaunis puinen asemarakennus on peräisin samalta vuodelta ja on edelleenkin käytössä. Vuonna 1910 Karjaasta tuli ns. taajaväkinen yhdyskunta, joka verotti asukkaitaan, mutta vuonna 1930 siitä muodostettiin kauppala ja ympäröivästä maaseudusta Karjaan maalaiskunta Karjaan kauppala ja maalaiskunta yhdistyivät, ja vuonna 1977 Karjaasta tuli vihdoin kaupunki Karjaan kaupunki yhdistyy Tammisaaren kaupungin ja Pohjan kunnan kanssa. Nämä kolme kuntaa muodostavat silloin uuden kaupungin, joka saa vanhan nimen Raasepori. Kaupungin nykyinen asukasluku on runsaat Monet muuttavat paikkakunnalle Helsingin alueelta ja käyvät junalla töissä. Karjaalla on puutarhakaupungin leima, sillä keskustassa on luonnonkaunis Pumppulahden alue ja lähistöllä Lepinjärvi, lintuystävien paratiisi. Arkkitehti Hilding Ekelund ( ) on kolmen vuosikymmenen aikana suunnitellut suurimman osan Karjaan julkisista rakennuksista. Karis järnvägsstation. Karjaan juna-asema. Foto/Kuva: Henrik Ekberg St. Olofs kapell, en av de byggnader arkitekten Hilding Ekelund formgivit. Pyhän Olavin kappeli on yksi arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelemista rakennuksista. Foto/Kuva: Kim Björklund Flygbild av Karis Bild: Veljekset Karhumäki/Museiverket Ilmakuva Karjaalta Kuva: Veljekset Karhumäki/Museovirasto

7 Järnåldersgravfältet på Kroggårdsmalmen Kroggårdsmalmenin rautakautinen kalmisto Vid Gjuterigatan i centrum av Karis finns ett område med gravar från järnåldern. Under stenåldern var området en udde som sköt ut i vattnet och tjänade som boplats, för att senare, under tidig järnålder tas i bruk som gravplats. Gravfältet har ursprungligen bestått av tre låga stentäckta gravkonstruktioner som delvis hade förstörts av bebyggelse när det upptäcktes år Gravfältet räknas tillhöra den äldre romerska järnåldern (ca e.kr.) och kan vara en gravplats för forna invandrare från Wierland eller Ösel. Platsen är försedd med informationstavlor som Museiverket ställt upp. Gravfältet är inhägnat med järnstänger fästa på stenstolpar, återanvända från broräcket av den på 1950-talet rivna stenbron över Landsbro ström. Järnstängerna sägs vara smidesprodukter från Billnäs bruk. Karjaan keskustassa Valimonkadun varrella on alue, jossa on rautakautisia hautoja. Kivikaudella paikka oli veden ympäröimä niemi, jolla oli asutusta. Myöhemmin vanhemmalla rautakaudella aluetta käytettiin hautauspaikkana. Kalmistossa on ollut alun perin kolme matalaa, kivien kattamaa hautarakennelmaa. Ne olivat osittain asutuksen tuhoamia, kun kalmisto löydettiin vuonna Kalmisto on ajoitettu vanhempaan roomalaiseen rautakauteen (noin jkr.), ja se on mahdollisesti ollut aikoinaan Virumaalta tai Saarenmaalta tulleiden maahanmuuttajien hautausmaa. Alueella on Museoviraston opastauluja. Kalmisto on aidattu kivitolppiin kiinnitetyillä rautatangoilla, jotka ovat peräisin vanhan, 1950-luvulla puretun kivestä rakennetun Maasillan kaiteista. Rautatankojen kerrotaan olevan Billnäsin ruukin takorautatuotantoa. Kroggårdsmalmen. Gravfältets bottenplan - Kalmiston pohjakartta. Karta/Kartta: Musiverkset/Museovirasto Kroggårdsmalmenin hautakalmisto.

8 Brobacka Fornminnesområdet Brobacka ligger vid stranden av Läppträsket i Karis. Här finns spår av bebyggelse som sträcker sig från järnåldern fram till 1900-talet. Förutom fornlämningar finner man här en rik flora med många kulturväxter som berättar om människans verksamhet på området under lång tid. Brobackaområdet består av två kullar. Den södra omges av hasselsnår och granskog, medan den norra kullen täcks av ängsmark och tallskog. Ängsmarken breder ut sig också i svackan mellan kullarna och på områdets sydligaste del. De äldsta fornlämningarna i Brobacka härstammar från den yngre romerska järnåldern ( e.kr.) och folkvandringstiden ( e.kr.). På den södra kullen finns två fyrsidiga stensättningar, gravar från folkvandringstiden, i vilka man vid utgrävningar (1966) funnit delar av spjutspetsar, spännen, pärlor, en pilspets och en spiralring i brons. Ett spänne som daterats till merovingertiden ( e.kr.), det s.k. Karisspännet, hittades här. Arkeologerna antar att spännet är en offergåva som senare lagts i graven. Spännet har använts som modell för Kalevala Korus Karisspänne som fortfarande tillverkas. I närheten av de fyrsidiga gravarna finns spår av bosättning från historisk tid, nämligen grunden till ett torp med uthus och en delvis stenkantad åker som sträcker sig mot norr. Längre bort i sluttningen mot öster finns rester av ugnen från en ria och på ängen mellan Brobackakullarna kan man urskilja forna åkertegar, diken och stenhögar. På Brobackaområdet påträffar man även andra slag av stensättningar och rösen. Av dessa anses en del vara gravar från järnåldern, medan andra troligtvis har uppkommit senare och vittnar om åkerbruk eller om hus som en gång funnits. Från platsen för de fyrsidiga gravarna öppnar sig en storslagen vy mot väster över fält och kullar. På kullarna har man funnit många spår av förhistorisk bosättning, där finns också platsen för den medeltida gården Domargård. Brobacka fornminnesområde. Brobackan muinaismuistoalue. Brobacka Muinaismuistoalue Brobacka sijaitsee Lepinjärven rannalla Karjaalla. Alueella on jäänteitä asutuksesta, joka ajoittuu rautakauden alusta 1900-luvulle asti. Muinaisjäännösten lisäksi alueella on rikas kasvilajisto, jonka monet kulttuurikasvit kertovat ihmisen pitkäaikaisesta toiminnasta alueella. Brobacka muodostuu kahdesta kallioisesta kukkulasta. Eteläisen kukkulan avokalliota reunustaa pähkinälehto ja kuusikko. Pohjoisemmalla kukkulalla on kallioniitty ja mäntymetsää. Kallioniitty ulottuu kukkuloiden väliseen notkelmaan ja Brobackan eteläkärkeen. Karta över Brobacka fornminnesområde. Brobackan muinaismuistoalueen kartta. Foto/Kuva: Museiverket/Museovirasto Brobackan vanhimmat muinaisjäännökset ajoittuvat nuoremmalle roomalaiselle rautakaudelle ( jkr.) ja kansainvaellusajalle ( jkr.). Jälkimmäisen ajanjakson aikana eteläisen kukkulan laelle rakennettiin haudoiksi kaksi kiviladelmaa (ns. neli-sivuisia latomuksia). Hautojen kaivauksissa (1966) löydettiin vainajille hautalahjoiksi annettuja esineitä, mm. keihäänkärkien katkelmia, solkia, helmiä, nuolenkärki ja pronssinen spiraalisormus. Yksi löydetyistä soljista on ns. Karjaan solki. Se ajoittuu merovingiajalle ( jkr.), ja on tulkittu, että se on myöhemmin hautaan laitettu uhrilahja. Kalevala Koru valmistaa tähän solkeen perustuvaa mallia. Nelisivuisten latomusten läheisyydessä on jälkiä historiallisesta asutuksesta, sillä alueelta löytyy torpan ja sen ulkorakennusten pohjat sekä niiden pohjoispuolella kivillä reunustetut pellot. Kauempana itärinteessä on riihen kiukaan jäännökset. Brobackan kukkuloiden väliin jäävällä

9 Den rika floran på Brobacka består av ängs-, bergs- och lundväxter. Typiska kulturväxter kring gammal bosättning är tornört eller rockentrav (Arabis glabra), luddhavre (Avenula pubescens), piggstarr (Carex spicata), fyrkantig johannesört eller mannablod (Hypericum maculatum), spets-groblad (Plantago lanceolata) och harklöver (Trifolium arvense). Gamla trädgårdsväxter som syren, snöbär, humle, äppelträd, svarta vinbär och nyponros växer förvildade på det forna torpets gårdstun. Hasselbuskarna skapar en gynnsam livsmiljö för nötkråkan. niityllä on havaittavissa vanhojen peltojen palstoja, ojia ja viljelysröykkiöitä. Brobackan alueella on myös muita kivilatomuksia ja -röykkiöitä, joista osan on tulkittu olevan rautakautisia hautoja. Osa on kuitenkin ilmestynyt paikalle myöhemmin aikojen kuluessa, ja ne kertovat hävinneiden talojen paikoista ja paikalla harjoitetusta viljelystä. Nelisivuisten latomusten luota avautuu suurenmoinen näkymä länteen loivasti kumpuilevaan peltomaisemaan. Peltojen keskellä olevilta kukkuloilta on löydetty runsaasti merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta. Yhdellä kukkulalla on myös Domargårdin keskiaikaisen kartanon paikka. Brobackan runsaslajinen kasvillisuus muodostuu erilaisista pelto-, niitty-, kallio- ja lehtokasvillisuuden lajeista. Varsinaisia vanhaan asutukseen liittyviä kulttuurikasveja ovat pölkkyruoho (Arabis glabra), mäkikaura (Avenula pubescens), hakasara (Carex spicata), särmäkuisma (Hypericum maculatum), soikkoratamo (Plantago lanceolata) ja jänöapila (Trifolium arvense). Vanhan torpan pihapiirissä on säilynyt villeinä vanhoja tuttuja koriste- ja ryytimaakasveja kuten pihasyreeni, lumimarja, humala, omenapuu, mustaherukka ja orjanruusu. Pähkinäpensaat muodostavat suotuisan elinympäristön pähkinähakille. Forngrav vid Brobacka fornminnesområde. Brobackan muinaismuistoalueen kalmisto. Läppträsket - Lepinjärvi. Foto/Kuva: Stefan Lindholm Brobackaängen - Brobackan keto.

10 Grabbes kanal Grabbes kanal är en medeltida fornlämning från och 1300-talen. Den har fungerat som en transportled på torr mark. Kanalen är utgrävd vid Lojoåsens lägsta punkt i centrum av nuvarande Karis stad. Kanalen kan bäst beskådas längs med Kroggårdsvägen, mittemellan två industrifastigheter söder om järnvägen. Grabbes kanal har ursprungligen varit åtminstone 500 m lång och sträckt sig från Svartåns stränder ända ut till Kilamossen, som ännu vid slutet av järnåldern utgjort Läppträskets nordligaste strandområden. Den utgrävda sträckans placering har givit orsak att anta, att det kunde ha rört sig om en kanalliknande transportled som skulle underlätta trafiken längs vattenleden. En kanal i ordets verkliga betydelse kan den inte ha varit, eftersom bottnen ligger för högt uppe på land för att ha kunnat leda vatten. Möjligtvis har det rört sig om ett dike med fuktigt botten som underlättat dragandet av båtar över land. Grabbes kanal har förknippats med Raseborgs slotts byggnadsskeden, då man skulle ha transporterat kalk från inlandet till bygget. Av den ursprungliga kanalen finns nu enbart en sträcka på några tiotal meter kvar. Grabben kanava Grabben kanava on keskiaikainen muinaisjäänne luvuilta. Se on toiminut kuljetuskanavana, joka on kaivettu Lohjanharjun matalimmalle kohdalle, nykyisen Karjaan kaupungin keskustaan. Kaivannon hahmottaa parhaiten Kroggårdintien varrelta, ja se sijaitsee kahden teollisuuskiinteistön välissä junaradan eteläpuolella. Grabben kanava on alun perin ollut ainakin 500 metriä pitkä kaivanto ja ulottunut Mustionjoen rantamilta aina Kiilanevalle saakka, joka vielä rautakauden loppupuolella on ollut Lepinjärven pohjoisinta rantaa. Kanavan sijainnista on päätelty, että kyseessä olisi voinut olla vesiliikenteen helpottamiseksi kaivettu ura. Varsinaisesta kanavasta ei kuitenkaan voi olla kyse, sillä uran pohja on niin korkealla, ettei siinä olisi voinut olla vettä. Mahdollisesti kyseessä on ollut kosteapohjainen leveä oja, joka on helpottanut Grabbes kanal - Grabben kanava. veneiden vetämistä maitse. Grabben kanava on yhdistetty Raaseporin linnan rakennusvaiheeseen, jolloin kalkkia olisi kuljetettu sisämaasta rakennukselle. Alkuperäisestä kanavasta on nykyään jäljellä vain muutaman kymmenen metrin pituinen osa. Grabbes kanal från Kroggårdsvägen sett. Grabben kananva Kroggårdintieltä nähtynä. Pumpviken där Grabbes kanal kan tänkas ha utmynnat. Pumppulahti mihin Grabben kanava mahdollisesti ulottui.

11 Junkarsborg i Karis Ruinerna av den medeltida träborgen Junkarsborg finner man på en naturskön plats i norra Karis där Svartån möter Päsarträsket. Borgen har haft ett ypperligt läge med tanke på kommunikationslederna under medeltiden. Härifrån kunde man färdas längs ån både mot Lojo sjö i inlandet och till Pojoviken vid kusten. Endast några kilometer från Junkarsborg gick Stora Strandvägen som var den viktigaste landvägen. Junkarsborgs medeltida fäste hör till vårt lands så kallade jordborgar. Junkarsborg har bestått av en huvudborg, byggd av trä längst ute på en udde, och av en förborg mot nordväst som skyddat huvudborgen. Av förborgens försvarsverk återstår idag endast en ca 60 meter lång vallgrav som grävts vid uddens bas. Inuti förborgen, på västra delen av holmen som numera är fastland, fanns förrådsbyggnaderna, fähuset och stallen. Huvudborgens fyrkantiga borggård omges av ca 20 meter långa jordvallar. Lämningar av träbyggnader har vid undersökningar påträffats på borggården, men idag är endast en brunn med väggar av gråsten synlig innanför vallarna. När Junkarsborg var som störst på 1300-talet, bestod fästningen av en huvudbyggnad på 17 x 20 m i 5 våningar, vänd med huvudporten och vindbryggan mot forsen på östra sidan, där jordvallen är som tjockast. Karta över Junkarsborg Junkarsborgin kartta. Foto/Kuva: Museiverket/Museovirasto Junkarsborgin linnoitus Karjaalla Keskiaikaisen Junkarsborgin puulinnan rauniot ovat luonnonkauniilla paikalla Karjaan pohjoisosassa, Mustionjoen ja Päsarträsket-järven yhtymäkohdassa. Linnan sijainti on ollut erinomainen keskiajan kulkuyhteyksiä ajatellen. Täältä pystyttiin matkaamaan jokea pitkin niin Lohjanjärven suuntaan sisämaahan kuin rannikkoa pitkin Pohjanlahdelle. Vain muutaman kilometrin päässä Junkarsborgista kulki tärkein maantiereitti Stora Strandvägen, Suuri rantatie. Junkarsborgin keskiaikaisen linnoituksen katsotaan kuuluneen maamme niin sanottuihin vallilinnoituksiin. Junkarsborgin muodostivat kauimpana niemen kärjessä ollut puurakenteinen päälinna sekä esilinna, joka suojasi päälinnaa luoteispuolelta. Esilinnan puolustusvarustuksista on nykyisin jäljellä enää noin 60 metrin pituinen, niemen tyveen kaivettu vallihauta. Varastorakennukset, navetat ja tallit sijaitsivat esilinnassa silloisen saaren länsiosassa, joka nykyisin on mannerta. Päälinnan nelikulmaista linnanpihaa ympäröivät noin 20 metriä pitkät maavallit. Linnanpihalta on kaivauksissa löydetty puurakennusten jäänteitä, mutta nykyisin vallien sisäpuolella on nähtävissä ainoastaan harmaakiviseinäinen kaivo. Linnoituksen ollessa suurimmillaan 1300-luvulla se muodostui päärakennuksesta, joka oli 5-kerroksinen ja jonka pohjapinta-ala oli 17 x 20 m. Pääportti ja laskusilta olivat idässä, kosken puolella, jossa myös maavalli on paksuimmillaan. Junkarsborg rakennettiin luultavasti kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäinen rakennus oli puinen linnoitus, joka tuhoutui tulipalossa. Sen jälkeen paikalle rakennettiin puusta ja kivestä tehty linnoitus, joka rahalöytöjen avulla on ajoitettu 1300-luvun loppupuolelle. Tältä ajalta on peräisin myös ainoa linnoitusta koskeva kirjallinen lähde. Linnoituksen mainitaan 1395 olevan panttilääni, joka kuului Bo Joninpoika Gripen perillisille. Junkarsborgista ei ole säilynyt muita keskiaikaisia dokumentteja. Siksi linnan iänmäärityksessä on käytetty aineistoa, jota on löytynyt vuosien , 1937 sekä kaivauksissa. Muun muassa rahalöydöistä päätellen linna on todennäköisesti rakennettu 1300-luvun toisella neljänneksellä, ja linnan käytöstä on luovuttu 1400-luvun vaihteessa. Toisin sanoen linna oli käytössä varsin vähän aikaa. Linnoitus on luultavasti rakennettu vuoden 1300 tienoilla toisen ja kolmannen ristiretken yhteydessä. Nämä ristiretket suuntautuivat ja 1300-luvuilla Ruotsista rannikkomme yli mm. Hämeeseen ja Nevan alueelle Venäjälle. Sopiva kulkuväylä sotaretkillä oli Mustionjoki, jolle pääsi helposti vetämällä veneet maitse harjun yli Grabben kanavaa pitkin. Junkarsborgilla oli merkittävä strateginen sijainti väliasemana, joka takasi Ruotsin vallan jatkumisen Itämaassa, joksi Suomea keskiajalla kutsuttiin. Raaseporilla ja Hämeenlinnalla oli sama tehtävä. Junkarsborgin sijainnista keskellä Mustionjokea Päsarträsket-järven pohjoispäässä voidaan päätellä, että se on ollut vahvistettu linnoitus jo ennen keskiaikaa. Junkarsborgia on pidetty jopa Raaseporin edeltäjänä, sillä se sijaitsee keskiaikaisen Rasan verokunnan alueella. Nimi olisi sittemmin periytynyt uudelle linnoitukselle, joka pystytettiin lähemmäs rannikkoa. Junkarsborg-nimi on poistunut käytöstä Raaseporin perustamisen jälkeen 1300-luvulla, eikä sillä näytä olleen mitään merkitystä 1400-luvulta eteenpäin. Linnoitusta on mahdollisesti käytetty vielä Raaseporin rakentamisen aikoihin rakennustarvikkeiden tuotannon ja kuljetuksen valvomiseen. Linnoituksen itäpuolella on valmistettu tiiliä, ja linnoituksen lähistöllä on ollut kalkinpolttouuni ja paja.

12 Junkarsborg byggdes troligen i två olika skeden. Den första borgen var en träbyggnad som förstördes i en brand. Efter det byggdes ett trä- och stenslott, som enligt myntfynd daterats till 1300-talets slut. Från denna tidsperiod härstammar även den enda kända skriftliga källan. Borgen omnämns 1395 som ett pantlän som innehades av Bo Jonsson Grips arvingar. Andra medeltida dokument om Junkarsborg har inte bevarats. Vid datering av borgen har man därför använt sig av fyndmaterial från utgrävningar som gjorts , 1937 och På basen av bl.a. myntfynd antas att Junkarsborg sannolikt byggts under det andra kvartalet av 1300-talet och tagits ur bruk vid övergången till 1400-talet. Med andra ord har borgen varit i användning under en rätt kort tid. Man antar att borgen uppfördes omkring år 1300 i samband med det andra och det tredje korståget som på och 1300-talen gick från Sverige över våra kustområden in mot Tavastland och vidare till trakten av Neva i Ryssland. En lämplig vattenled för de militära operationerna var Svartån, som man kunde nå genom att dra båtarna över åsen genom Grabbes kanal. Junkarsborg behövdes som strategisk mellanstation och som säkerhet för det svenska väldets fortbestånd i Österlandet, den medeltida benämningen för Finland. Andra borgar med samma funktion var bl.a. Raseborg och Tavastehus. På grund av sitt läge på en holme mitt i ån i norra ändan av Päsarträsket har Junkarsborg med säkerhet varit ett befäst ställe redan före medeltiden. Junkarsborg har även ansetts vara Raseborgs föregångare, eftersom slottet ligger inom Rasa bols område. Namnet har sedan gått i arv till ett nytt slott, som byggdes närmare kusten. Namnet Junkarsborg har fallit ur bruk efter Raseborgs grundande och har inte haft någon betydelse efter 1400-talet. Slottet har möjligtvis tjänat som en anhalt där man övervakat produktionen och transporten av byggmateriel till Raseborg. Öster om slottet har man tillverkat tegel. En kalkugn och en smedja lär ha funnits nära slottet. Enligt sägnen fick borgen sitt namn efter Birger Jarls utomäktenskapliga son Bengt som bar hederstiteln junker. Denne Bengt Birgersson blev år 1284 hertig av Österlandet. Möjligen var Junkarsborg ett tidigt västnyländskt fogdesäte. Borgens betydelse ändrades, då kustbygden ansågs ha blivit så fredlig att man kunde dra administrativ och ekonomisk nytta av borgens läge vid vattenleden och handelsrutten. Under medeltiden hade Svartåforsen ett fall på 2 meter. På grund av Svartå bruks kraftverksbygge år 1899 några kilometer uppströms avlägsnades forsen vid Junkarsborg samtidigt som man sprängde två översvämningskanaler tvärs över udden, parallellt med huvudfåran. På den östra stranden mittemot huvudborgen finns flera kanaler och stenterrasser från talen. Junkarsborg är fortfarande till största delen outforskad. De få utgrävningar som gjorts tyder som sagt på att borgen övergivits redan under medeltiden. Enligt Zacharias Topelius fantasifulla roman Ljungars Saga, som skildrar riddarätten Ljungars öden, var det borgens sista härskare, den grymma riddaränkan Ursula, som år 1522 sprängde borgen för att den inte skulle falla i danskarnas händer. Vid den tiden pågick den ryktbare Nils Grabbes gerillakrig mot danskarna längs våra kuster. Holmen, på vilken ruinerna av Junkarsborgs huvudbyggnad ligger, samt forsrättigheterna i hela Svartån ägs numera av Fortum. Marken på östa stranden ägs av slottsherren på Svartå, Magnus Linder. Junkarsborg Foto/Kuva: Gunnel Lindberg Tarina kertoo, että linnoitus sai nimensä Birger Jaarlin aviottoman pojan Bengtin mukaan, jolla oli junkkerin arvonimi. Bengt Birgerinpojasta tuli vuonna 1284 Itämaan herttua. Mahdollisesti linnoitus oli alkujaan Länsi-Uudenmaan voudin toimipaikka. Linnoituksen merkitys muuttui, kun rannikkoseudun katsottiin olevan niin rauhoittunut, että linnoituksen sijainti vesireitin ja kauppatien varrella antoi mahdollisuuden hyötyä hallinnon ja taloudenpidon eduista. Keskiajalla Mustion kosken putous oli kokonaista 2 metriä. Kun Mustion ruukin voimalaitos rakennettiin muutaman kilometrin päähän ylävirtaan vuonna 1899, koski jouduttiin ruoppaamaan Junkarsborgin kohdalla. Samaan aikaan jouduttiin myös kaivamaan tulvimiskanavat pääuoman viereen niemen halki. Joen itäisellä rannalla on lukuisia kivipengerryksiä ja kanavia, jotka ovat peräisin luvuilta. Junkarsborg on edelleen suurilta osin tutkimatta. Harvat kaivaustulokset viittaavat kuten edellä mainittiin siihen, että linnoitus on hylätty jo keskiajalla. Zacharias Topeliuksen mielikuvituksellinen romaani Jungarin taru kertoo Jungarin ritarisuvun kohtaloista. Tarun mukaan linnoituksen viimeinen valtias, julma ritarinleski Ursula, räjäytti linnoituksen vuonna 1522, ettei se joutuisi tanskalaisten käsiin. Samaan aikaan rannikollamme riehui kuuluisa Nils Grabben sissisota tanskalaisia vastaan. Fortum omistaa nykyisin saaren, jolla päärakennuksen rauniot sijaitsevat, sekä Mustionjoen koskioikeudet. Itärannan taas omistaa Mustion linnanherra Magnus Linder.

13 Grabbacka På Grabbacka i Karis, öster om Läppträsket invid vägen från Karis till Snappertuna, ligger en ruin av ett privat stenhus från senmedeltiden och 1500-talet. Godset har ursprungligen tillhört släkten Grabbe. Henrik Gabriel Porthan anger, att Grabbacka byggdes av Måns Andersson Grabbe. Han var häradshövding i Raseborgs östra härad ca 1494 fram till Troligtvis namngav han godset efter att ha skapat egendomen genom sammanslagning av några bondehemman i Dalkarby enligt en lagmansdom från år Godset blev Grabbacka frälsesäteri och Grabbeättens medeltida sätesgård. Måns son Klas Grabbe var slottsherre efter sin far fram till Namnet Grabbacka nämns i skriftliga källor från detta år. Måns andra son Nils Grabbe utmärkte sig däremot under Gustav Vasas befrielsekrig genom att med sina män ansätta danskarna i Åbolands skärgård och i farlederna utanför Raseborg och Borgå. Möjligtvis var han med om att fördriva danskarna från Raseborg år På hösten belägrade Nils Grabbe Viborg. Gustaf Vasa belönade honom med utnämning till häradshövding i Raseborgs län på livstid fram till 1549 och till fogde över Västra Nyland med säte på Raseborg fram till 1527 och De sista åren tillbringade han på Grabbacka, där han dog Han begravdes i Karis kyrka. För sina förtjänster fick Nils Grabbe olika egendomar, och sitt jordinnehav utvidgade han genom köp. Arvet tillföll dottern Beata som 1545 gifte sig med Erik Arvidsson (Stålarm) som Grabbacka slottsruin. Grabbackan linnanrauniot. Foto/Kuva: Henrik Ekberg Grabbacka Karjaan Grabbackassa, Lepinjärven itäpuolella Karjaa Snappertuna-tien vieressä, sijaitsee myöhäiskeskiaikaisen kivirakennuksen rauniot. Tila on alun perin kuulunut Grabben suvulle. Henrik Gabriel Porthan mainitsee, että Grabbackan rakensi Måns Andersson Grabbe. Hän oli Raaseporin itäisen kihlakunnantuomari vuosina Vuodelta 1427 peräisin olevan laamannin tuomion mukaan Grabbe luultavimmin nimesi maaomaisuutensa kartuttaessaan sitä yhdistämällä muutamia Dalkarbyssä sijaitsevia talonpoikaistiloja. Maaomaisuudesta tuli Grabbackan rälssitila ja Grabbe-suvun keskiaikainen säterikartano. Månsin poika Klas Grabbe toimi linnanherrana isänsä jälkeen vuoteen Nimi Grabbacka mainitaan kirjallisissa lähteissä vuodesta 1526 alkaen. Månsin toinen poika Nils Grabbe sitä vastoin kunnostautui Kustaa Vaasan vapaussodan aikana ahdistelemalla sotilaineen tanskalaisia Turunmaan saaristossa sekä Raaseporin että Porvoon edustalla. Mahdollisesti hän myös osallistui tanskalaisten karkottamiseen Raaseporista vuonna Syksyllä Nils Grabbe piiritti Viipuria. Kustaa Vaasa palkitsi Grabben nimittämällä tämän Raaseporin läänin kihlakunnantuomariksi loppuiäkseen aina Grabben kuolemaan vuonna 1549 saakka sekä Länsi-Uudenmaan voudiksi Raaseporin linnaan aina vuoteen 1527 saakka sekä vuosien ajaksi. Viimeiset elinvuotensa Nils Grabbe vietti Grabbackassa, jossa hän kuoli vuonna Hänet haudattiin Karjaan kirkkoon. Nils Grabben omaisuus karttui hänen palveluksistaan, ja maaomaisuuttaan hän lisäsi ostamalla. Omaisuus siirtyi perintönä Beata-tyttärelle, joka meni naimisiin Erik Arvidssonin (Stålarmin) kanssa vuonna 1545, joka toimi kihlakunnantuomarina kuolemaansa 1566 saakka. Beata hoiti Grabbackaa aina vuoteen 1577 saakka. Perintöön kuului myös Lindö Tenholassa, josta Beatan pojan Arvid Eriksson Stålarmin aikana tuli suvun pääasiallinen olinpaikka. Arvidin veli Axel Stålarm, joka toimi maaherrana kuolemaansa 1656 saakka, omisti Grabbackan, kunnes Arvid Erikssonin perilliset saivat sen haltuunsa. He puolestaan omistivat Grabbackan vuoteen 1685 saakka, jolloin tila joutui Fagervikin rautaruukin maatilaksi noin kahdeksisadaksi vuodeksi. Vuosina tehdyissä kaivauksissa löydettiin raunio, joka oli mitoiltaan 22 x 14 m. Muurien liitokset kertovat eri rakennusvaiheista. Pohjakerroksen keskiosassa on vanhin, 1400-luvulta peräisin oleva tiiliin muurattu osa, joka on vain yhden huoneen kokoinen ja muodostaa asuintornin pohjakerroksen. Seuraavassa vaiheessa rakennettiin pohjoisen puoleinen torni siten, että talosta tuli suorakaiteen muotoinen rakennus, jossa oli kaksi erikokoista huonetta jokaisessa kerroksessa. Tämän tyyppinen kaksihuoneinen pohjakaava oli tyypillinen keskiajalla. Harmaakivisen linnan toinen kerros on osittain säilynyt, ja on mahdollista, että linnassa oli kolmas tai useampi kerros. Toinen kerros on luultavasti toiminut pääasiallisena edustuskerroksena, jossa on ollut ritarisali. Päärakennuksen ulkopuolella, pohjoisen puoleisella mäennyppylällä, on jäännöksiä muinaisesta linnoituksesta. Porthanin mukaan Måns Andersson rakensi ensimmäisen rakennuksen ja 1500-lukujen vaihteessa. Taloa laajennettiin myöhemmin sekä etelään että itään niin, että pohjakaavasta tuli epäsäännöllinen. On mahdollista, että osa laajennustöistä tehtiin Nils Grabben kälyn Erik Axelssonin toimesta, joka 6. joulukuuta 1555 vastaanotti Kustaa Vaasan vieraakseen. Vuonna 1672 kivitalossa riehui tulipalo. Pohjakerros säästyi ja siitä tuli suuren, vuonna 1689 rakennetun puutalon kivijalka. Puutalo seisoi paikallaan aina vuoteen 1865.

14 var häradshövding fram till sin död Beata innehade Grabbacka fram till Till arvet hörde även Lindö i Tenala som senare, under sonen Arvid Eriksson Stålarms tid, blev släktens huvudsäte. Arvids bror Axel Stålarm, landshövding fram till sin död 1656, var ägare av Grabbacka ända tills Arvid Erikssons arvingar fick det i sin besittning. De ägde Grabbacka fram till 1685, då det för ca 200 år blev ett landbohemman under Fagerviks järnbruk. Vid utgrävningarna frilade man en ruin som mätte 22 x 14 m. Fogar i murarna vittnar om olika byggnadsskeden. Mitt i bottenvåningen finns den tegelvälvda äldsta delen, som härstammar från 1400-talet och omfattar endast ett rum som samtidigt är bottenvåningen i ett bostadstorn. I följande skede byggdes ett torn mot norr så att huset blev rektangulärt, med två rum i varje våning, ett större och ett mindre. Denna typ av tvårumsplan var typisk för medeltiden. Delar av andra våningen är bevarade och det är möjligt att gråstensslottet hade tre eller flere våningar. Andra våningen tycks ha haft karaktären av huvudvåning och sannolikt inrymt en riddarsal. Utanför huvudbyggnaden finns lämningar efter en fornborg på bergskullen i norr. Enligt Porthan byggdes det första huset kring sekelskiftet 1500 av Måns Andersson. Huset byggdes sedan till både mot söder och öster och planlösningen blev därför oregelbunden. Det är möjligt att en del av utvidgningsarbetena utfördes av Nils Grabbes svärson Erik Axelsson, som den 6 december 1555 emottog Gustav Vasa som gäst. År 1672 drabbades stenhuset av en brand. Bottenvåningen skonades och blev källare och stenfot till ett stort trähus som byggdes 1689 och stod kvar ända fram till General history of Karis Prehistory Karis (Karjaa in Finnish) boasts a long and impressive history. The first settlers came to the region during the Stone Age, approximately 10,000 years ago. During the Ice Age, around 2,500 to 1,000 years ago, Karis was one of the most heavily populated regions in Finland. Remnants of this time can be found, for example, at the Brobacka archaeological site. The area surrounding Karis provides an excellent setting for the study of prehistory. The numerous historical sites found in Karis rural districts can be enjoyed by bicycle. Among the medieval relics found in Karis are the ruins of the mysterious Junkarsborg Castle on the Svartå River and Grabbacka Castle just a few kilometres south of the city centre. Located in close proximity to Karis, the ruins of Raseborg Castle should definitely not be missed. During the Middle Ages, Karis was an extensive parish, which, due to the presence of Raseborg Castle, became the seat of secular power in Uusimaa. The King s Road, which passes through Western Uusimaa and Karis, was a vital artery during the Middle Ages. Karis has always been a key nexus throughout the ages. Ancient settlers put down their roots at the mouth of one of the country s most important waterways, today known as the Svartå River. They provided for themselves primarily by fishing and hunting. The waterway was not only important to the settlers living along its banks. The Swedish Crown saw early on how important it would be to maintain control of this channel. This is evidenced by the three castles erected in Karis during the Middle Ages. The castle tower depicted on the Karis coat-of-arms symbolises the three medieval castles of Raseborg, Grabbacka and Junkarsborg. Historical timeline Ritning över Grabbacka slott, källarvåningen. Grabbackan linnan pohjapiirrustus, kellarikerros. Foto/Kuva: Museiverket/Museovirasto 8000 BCE oldest habitation 500 BCE CE one of Finland s four central settlement areas during the Iron Age 1326 Karis parish named for the first time 1470 St. Catherine Church consecrated 1560 Gustav Vasa founds Svartå Bruk ironworks 1870 Karis municipality founded 1873 Hanko Hyvinkää railroad opens for service 1901 Finnish Coastal Railway between Turku and Helsinki completed 1930 Karis becomes township 1969 Karis rural district merged with Karis township 1977 Karis becomes a city 2009 Ekenäs, Karis and Pohja merge. The new city is named Raseborg

15 Archaeological finds The number of archaeological finds and monuments is staggering. The oldest archaeological find to date is from approx. 6,000 BCE. During the Comb Ceramic period (approx BCE) Karis was a densely populated region, judging from its wealth of archaeological finds. During the Bronze Age (approx BCE) there were already large settlements in Karis with a major influx from the west, according to finds at the Råckers cairn. The name Karis appears in writing for the first time in This is presumably a reference to the place name Karja on Saarenmaa island in Estonia, from which the Finnish settlers were supposed to have originated. This is therefore a borrowed name that indicates immigration. The oldest find that shows Finnish immigration from Estonia was found at the Kroggårdsmalmen site (on Gjuterigatan). The burial site with graves dates back to the Roman Iron Age (0 400 CE). During the Vendel era ( CE) the region was subjected to strong influences from the west. This provided the impetus for building several fortifications south of Läppträsket.Numerous Iron Age finds have also been made at Enbacken in Kila and in Högvalla. Fortifications, castles, churches and ironworking The waterway running along the Svartå River to the Häme region required a defence infrastructure and the local populace needed protection. Defensive fortifications were built for this purpose. During the Middle Ages (approx CE), Junkarsborg, which is north of Karis on Lake Päsarträsket, was a population centre. In 1239 the area was the launching point for a crusade up the Svartå River to Hämeenlinna. In 1352 Karis became the seat of power in Western Uusimaa. In 1373 a major churchwide assembly was convened in Karis. A large portion of the Uusimaa clergy attended the assembly. Karis medieval church is located a couple kilometres from the city centre, on the shore of Lake Kyrksjön. Legend has it that the church, which was consecrated in 1470, was built by Catherine of Raseborg in the absence of skilled men. Indeed, it may be so that the church received its name, St Catherine s Church, from this intrepid woman, whose own tombstone was erected in the churchyard in The vault and wall paintings, which had been painted over, were revealed during the church s renovation in The stained glass choir window was made in 1948 by Gunnar Forsström, who was born in Svartå in The church was renovated again in Finland s first ironworks was opened 1560 when Duke Johan established a hammer smithy in Svartå. The Svartå Bruk ironworks resumed operations in 1616 and the Billnäs blast furnace was founded in Jacob Wolle acquired land for the Svartå Bruk ironworks in The local population grew along with the ironworking industry. The Svartå timber church was built in and the belfry in In the mid-1800s, the structure was completely modernised in a neo-gothic style. Svartå is also home to one of the most historically important buildings in Finland. Svartå Manor is one of Finland s most valuable manor estates. The structure was built in and represents the transitional period between Rococo and Neoclassicism, whilst the permanent interior furnishings are Gustavian. Well-preserved old parquet flooring, wall paintings and stately tile ovens adorn the rooms of this timber estate, which is surrounded by an old park with numerous unusual trees. The entry gate to Svartå Manor was added in The estate is currently owned by Magnus Linder. Svartå Manor s main building functions as a museum. During the years of unrest, war raged on in the region. The battle of Landsbro was fought on 22 August 1713 between the 500 men of Sweden s King Karl XII and the 13,800 men of Russian Czar, Peter the Great. Following its victory, the overwhelming Russian army could march on to Turku. The monument, which was erected in 1934, was sculpted by Bertel Nilsson. From whistle stop to city Karis has distinguished itself as a whistle stop village and a nexus on the Coastal Railway line. The Hanko Hyvinkää line opened in 1873 and the Turku-Helsinki line was opened for service in In 1910 Karis became village which collected taxes from its residents, but, in 1930, it became a township, with the rural areas surrounding it being incorporated as the Rural Municipality of Karis. On 1 January 1969 the Rural Municipality of Karis and Karis Township united and in 1977 Karis finally became a city. On 1 January 2009 the City of Karis will merge with the City of Ekenäs and Municipality of Pohja to form a new city with an old name: Raseborg. The current number of residents is just over 9,000, a large percentage of which comes from the Helsinki area and commutes to work by train. Karis has the look of a garden city, with Pumpviken Park in the city centre and the natural beauty of birdwatchers paradise, Lake Läppträsket, nearby. Architect Hilding Ekelund ( ) designed almost all of the administrative buildings in Karis over a three decade period. Brobacka The Brobacka archaeological site is located on the shore of Lake Läppträsket in Karis. The site holds traces of habitation that range from the Iron Age to the 20th century. In addition to the historical artefacts, the site also has a wealth of flora, with numerous cultivated plants that show human activity in the area over a long period of time. The Brobacka area consists of two hills. The south hill is ringed by hazel thickets and spruce stands, whilst the north hill is covered by meadows and pine forest. The meadows also extend across the hollow between the hills and to the southernmost part of the area. The oldest artefacts found at Brobacka date back to the Early Roman Iron Age ( CE) and Migration Period ( CE). On the south hill there are two four-sided stone settings -graves from the Migration period in which spearheads, brooches, pearls, an arrowhead and a bronze spiral ring were found in excavations conducted in A brooch dating back to the Merovingian Period ( CE), the Karis Brooch, was found here. Archaeologists believe that the buckle is a sacrificial offering, which was placed in the grave at a later date. The brooch served as the model for Kalevala Koru s Karjaa Brooch, which is still in production today. In close proximity to the four-sided graves are traces of historic-era habitation, namely the foundation of a farmstead with its outbuilding and a partially stone-walled field stretching to the north. Farther out on the hillside to the east are the remnants of an oven from a drying barn and in the meadow between the Brobacka hills one can just make out ancient fields, ditches and stone heaps. The Brobacka site also has other types of stone settings and cairns. Of these, some of the graves are assumed to be from the Iron Age, whilst others probably have later origins and indicate that farming was once practiced or a house had once stood there. Kroggårdsmalmen and Grabbe Canal In the Karis city centre on Gjuterigatan there is a burial site with graves from the Iron Age. In the Stone Age the region was a spit of land jutting out into the water that initially served as a settlement and was later used as a burial ground during the early Iron Age (approx CE). The burial site originally consisted of three low, stone-covered burial structures, which had been par-

16 tially destroyed by habitation when they were discovered in The Grabbe Canal is a medieval remnant from the 1200s to 1300s. It served as a transport route cut through the lowest point of the Lohja Ridge where the city centre of Karis stands today. The canal can best be seen alongside Kroggårdsvägen between two industrial lots south of the railway line. Grabbe Canal was originally at least 500 m long, stretching from the banks of Svartå River out to Kilamossen, which was till the northernmost shoreline of Lake Läppträsket at the end of the Iron Age. Junkarsborg in Karis The ruins of the wooden medieval fortress, Junkarsborg, are located in a place of natural beauty in north Karis, where the Svartå River meets Lake Päsarträsket. The fortress enjoyed an ideal situation in terms of communication channels during the Middle Ages. From here it was possible to travel up the river to inland Lake Lohjanjärvi and downriver to Pojo Bay on the coast. Finland s Great Coastal Highway, the country s most important artery, ran just a few kilometres from Junkarsborg. The medieval castle stronghold of Junkarsborg is one of Finland s earthenwork fortifications. Junkarsborg consisted of a main fortress built of timber placed out on a peninsula and a bailey facing the northwest to protect the main fortress. Of the bailey s defenceworks only an approximately 60 metre long moat dug along the base of the peninsula remains. Enclosed within the bailey were storage buildings, a cattle shed and stables on the western part of the island, which is today part of the mainland. The main fortress rectangular courtyard is surrounded by embankments approximately 20 metres in length. Although remnants of wooden buildings have been found in the courtyard during digs, only a well with grey stone sides is still visible within the embankments. At its height in the 1300s, the Junkarsborg fortress complex consisted of a five-storey main building (17 x 20 m) with the main gate and drawbridge facing the rapids on the east side, where the embankment is thickest. Junkarsborg is still mostly unexplored. Grabbacka At Grabbacka in Karis, east of Lake Läppträsket and next to the Karis-Snappertuna road is the ruins of a private stone manor from the Late Middle Ages and 16th century. The manor estate originally belonged to the Grabbe family line. Henrik Gabriel Porthan states that Grabbacka was initially built by Måns Andersson Grabbe. He was the district judge of Raseborg s Eastern District from approximately 1494 to He probably named the estate after having consolidated a few farms in Dalkarby, as stated in a lawman s verdict from The estate became Grabbacka, a property endowed with frälse rights (exemption from paying taxes), and the Grabbe family s manor. Following his father, Måns, Klas Grabbe was lord of the manor until The name Grabbacka appears in written sources dating back to Excavations in revealed a ruin which measured 22 x 14 m. Seams in the walls indicate that the structure was built in different periods. In the middle of the ground floor is the oldest part of the brick structure, which originates from the 15th century and consists of only a single room, which also serves as the ground floor for a residential tower. In the next period a tower was built on the north side, thus making the house rectangular in shape, with two rooms on each floor one small and one large. This type of two-room floorplan was typical of medieval homes. Parts of the second floor remain; it is possible that the greystone castle had three or more floors. The second floor is considered to have the characteristics of a main floor and probably included a knights hall. Outside the main building there are remnants of an ancient fortification on a hilltop to the north. Järnvägsstation / Rautatieasema Busstation / Linja-autoasema Hälsocentral / Terveyskeskus Apotek / Apteekki Servicestation / Huoltoasema Turistinformation / Matkailuneuvonta Minnesmärke / Muistomerkki Sevärdhet / Nähtävyys Post / Post Karis Stad, Mätningskontoret Karjaan kaupunki, Mittaustoimisto Brobacka Grabbes kanal / Grabben kanava Grabbacka Kroggårdsmalmen Landsbro Råckers St. Katarina kyrka Pyhän Katariinan kirkko

17 KARIS - KARJAA Turistinformation Matkailuneuvonta Tourist Information Centralg./Keskusk. 90, Karis/Karjaa Tfn/Puh (0) , culture@karis.fi