VI. Boreniuksen kiisitys Kalevalasta, runomitasta ja -siivelistii.

Transkriptio

1 VI. Boreniuksen kiisitys Kalevalasta, runomitasta ja -siivelistii. Palattuaan ensimmdiseltii keruumatkaltaan Borenius al koi valmistella tutkimusta >Selityksiii runon-kerdyksistiini j a niiden johdosta muutamia mietteitd Kalevalasta>, jonka hdn julkaisi 1872 Kielettdren 3:nnessa vihossa. Lehden toimittaja Aug. Ahlqvist liitti siihen huomautuksen: >Tiimdn Kandidaatti A. Boreniuksen kertomuksen runomatkansa saaliista on Kielettdren toimittaja katsonut voivan miellyttiiii muitakin, niinkuin se on miellyttiinyt ja huvittanut h:intd. Kalevalan sisdllys on arvattavasti piidasiallisesti jeepa siihen jiirjestykseen, jonka Ltinnrot on sille antanut. Waan yhdessl ja toisessa seikassa siets.nee se kuitenkin muutoksia, samoin kuin vieraat ja ephepilliset kohdat siitd ovat poistettavat. Iloista on niihdii ett6, niinkuin thmiikin kirjoitus todistaa, tutkimuksen ja arvostelun henki nuorisossa ei vield ole lopen hukkunut paljaasen kiihkoilemiseen'd Boreniuksen tutkimus on rohkeasti ja teriiviisti laadittu, joten vielii nykyisinkin on paikallaan katsoa risen voivan miellyttiil muitakin>. Kirjoittaja alkaa Kalevalan tarkastelunsa Sammosta, johon eepoksemme piiatapahtumat keskittyviit. Hiin huomauttaa jo Castr6nin maininneen, etta rcnimmdt laulajat laulavat runot Sammosta yhdessii jaksossar' rkuitenkin on silla liian vdh:i sanottur, Borenius jatkaa, >silll paraat laulaiat laulauat ghtenri runona kertomukset maailman luomisesta ia Sammon uaiheista. Ettd maailman alku olisi tiille runolle vieras ja sattumalta siihen joutunut, ei ole luultava, vaikka ne uudessa Kalevalassa vieraiden ainetten lisiiyksestii ovat tul-

2 A. A. Borenius-Liihteenkorva. leet siltii niiyttiimiiiin. Sill?i ei ole entid selitftimltiiin seikka, miksi Sammon takominen yhdistyy luomisen kanssa. Jos, niinkuin puolestani uskallan katsoa kielffimettdmiiksi, Sampo on aurinko, ei koko Samporuno ole muuta kuin kertomus maailman luomisesta ia luomtsen uoimassa pitrimisestri.> Boreniuksen mielipide on, ettd rkalevalan ristiriitaset kuvailukset Sammosta ovat kasvaneet yhteen eri satujen juurista, ja ettii kertomus Sammon jauhamis-voimasta, joka jyrk[sti sotii sen muita ominaisuuksia vastaan. on alkuaan sille vieras>. Borenius perustaa kiisityksensii Anton Schiefnerin olettamukseen, ettl Sampo on aurinko ja jauhamisen kuvaus niinmuodoin mytih?iinen lisdpiirre. Selostettuaan runoja Auringon ja kuun kiitkemisestii sekd Viiin:irniiisen synnystl Borenius siirtyy Kanteleen syntyyn, jota h?in pitii?i Sampo-runon kanssa liiheisesti yhteen kuuluvana. Kirjoittaja jatkaa: >Suuren maailman synnyn, Samporunon, rinnalle on sen tdytteiksi pantava eriniiiset syntyrunot. Muutamia niistii onkin Kalevalassa siihen liitetty, niinkuin puun synty, tautien synty ja tulen synty. Puun synty n?iyttiiri vanhassa Kalevalassa saaneen oikean paikkansa, silki vasta kuin Sampo, aurinko, on valmistettu ja Pohjolasta vapautettu, kuin sen kautta kyntti, kylvii ja kaikenlainen kasvu on Kalevalan kansalle voitettu, silloin vasta seuraa luonnollisesti kertomus maan kylvdmisestd.r - Boreniuksen mielestii >Kaleualan runoien toisena pririaineena on luoiain keskintiiset olot ia uarsinkin heidrin naimistoimens a, s ekti r auhallis et ettri u rikiu alt as et.> Vliiniimiiisen naimapuuhia on Ltinnrot Kalevalassa varsin vapaasti kiisitellyt, muuttaen erdissd kohdin runojen alkuperiiisten henkildiden nimi6. Tiimii antaa Boreniukselle aiheen muutamiin muistutuksiin: htin esim. aivan oikein epdilee Osmoisen ja Kalevaisen identtisyyttii Viiiniimiiisen kanssa seki huomauttaa, ettii Viiiniimijisen ensimmdisellii Pohjolanretkelliizin kohtaaman Pohjolan neidon sijalla esiintyy runoissa Tuulikki, Tapion neiti taikka Katrina. Kalevalan kertomuksen mukaan Pohjolan emiintii lupaa tyttiirensd palkkioksi Sammon takojalle, minkti lupauksen nojalla Ilmarinen voittaa VAindmiiisen kilpakosinnassa. Sampo-runon ja

3 70 Enr<rr IrroNBN. Kilpakosinnan veilittiimiin yhteen liitttimisen Borenius hyvtiksyy t:iydellisesti. Ontreinen Jyrki oli nziet Samporunonsal lopussa virkkanut hdnelle: rsitten on eri laulu, kuin menevdt sitd neittd noutamaanr ja heti sen jdlkeen alkanut laulaa Kilpakosintaa. Ja Borenius sitii paitsi niikee viimeksi mainitun runon muutamissa vuorosanoissa selvdn kajastuksen molempien kertomusten yhteenkuuluvaisuudesta. Ilmarisen Pohjolan-retkeen hrin rinnastaa Aunuksen ja Vepsdn rajoilta saadun runon, jossa seppo Ilmolinen ldhtee kosimaan Hiiden ukon tytdrtd Kateriinaa. Paluumatkalla Hiitolasta Ilmolinen loitsii Kateriinan kajavaksi eli menettelee siis aivan samoin kuin Ilmarinen Kalevalan 38 runossa. - Borenius pohtii tutkimuksessaan myiis Kalevalan p:iahenkiliiiden keskindistii suhdetta. Hiin on sitii mieltii, ettl Lemminkriinen ja Joukahainen ovat oikeastaan yksi ja sama henkilii, ja vetoaa viiitteensd todistukseksi tuohon Vermlannista saatuun suorasanaiseen tarinaan, jossa kerrotaan, mitenkd Vtiiniimdinen ldhtee, seuranaan nuori Jompainen, hakemaan Sammasta. Niin ikiiiin Borenius mainitsee LencqvQ_tin teoksessa >De superstitione veterum fennorum> olevan runon Jouckauaisesta ja Vlinzimiiisestd. Siinii edellinen virkkaa: jolloin: rrlaula, laula Wriinzimtiinen, HyrAxi hywd sukuinen,>,,rtuopa wanha Wtiiniimtiinen \A'armon kylla wastaeli, Warainen on laulamaxi, Aicainen ilon teoxi. Leuwat lijcku, Piiii jflrisi, Kiwet rannalla rakowi, Paaet paucku kalliolla, Wiiinhmciisen laulaissa; Portit Pohjolan repaisi, Ilman kannet katkieli, WAiniimdisen laulaissa.,> Esimerkeillii kirjoittaja tahtoo osoittaa, ettzi Joukahainen saattaa olla Sammon ryiistiijiinl alkuperiiinen, vaikka I Bor. I 64.

4 A. A. Borenius-Llhteenkorva. IL Kalevalassa sekii useimmissa runoissa esiintyykin V[iniimOtsen toverina Lemminkdinen. Innostuttuaan tlllaisiin seikkoihin h:in ei malta olla jatkamatta vertailemistaan: rmutta yhtii likeinen on Kullervon ja Lemminkziisen luonteen suku- Iaisuus, ja kertomukset heistdkin kulkevat niin tasan ja hiimmentyvdt niin toisiinsa, ettd niitd on vaikea erottaa ja melkein tekisi mieli katsoa heitdkin ainoastaan kahdeksi puoleksi yhtii henkezi.r Analysoidessaan edelleen Kalevalan sisiillysti Borenius toteaa, ettd kertomukset l,emmink[isen kahdesta ensimmaisestii Pohlolan-retkestd eivlt tziysin vastaa kansanrunoja. Niissd ndet suuntautuu toinen matka Piiiudltitin, toinen taas anoppuaan, joka on nimeltldn Luotola, Luokoset Lai Lappi. Luotolaa voisi Boreniuksen mielestti verrata Kalevalan >Saareen>. Piiiviiliiii taas nimitet:irin muutamissa toisinnoissa Jumalistoksi eli Jumalan ioukoksi, suureksi ioukoksi, hgutiksi ioukoksi, Htirkiikiksi taikka Saariolaksi. Juominkien p[[henkilonii saattaa olla myds Kaukomieli, Ahti Saarelainen tai Joukkahainen. Loppukatsauksessa tutkija lausuu mm.: rtdmti esipuhe on tullut jotensakin laveaksi. Syy siihen on ollut, ettd olen tahtonut, runokokoukseni sislllystti esitellessdni, niiyttii?i kuinka Kalevalan ainekokous, sitii painoon toimitettaessa, mielesthni voisi ja pitiiisi jiirjestiiii Luominen on Kalevalan piidaine. Jo siitiikin syystii olisi luonnollisin alkaa siita. Toiseksi Kalevalan yhteys perustuu tithln luomis- eli Samporunoon, ja sen ttiydellisilll toisinnoilla olisi siis runojen yhteen jiirjestiiminen oikeutettava. u - Tdmzin Boreniuksen ensimmlisen tieteellisen tutkimuskokeen ansiot ja virheet ovat helposti havaittavissa. Se on tarkoitettu liihinnd Kalevalan analyysiksi, ja sellaisena se onkin hyvd, koska Boreniuksen tarvitsi eepoksemme sisiiltiii tarkastellessaan nojautua miltei yksinomaan vain Vienan Karjalan runostoon, jonka hiin perusteellisesti tunsi. NIutta erdrit kirjoittajan lausumista arveluista olisivat varmasti jii:ineet esittdmlttd, jos hdn olisi tarkemmin syventynyt muidenkin runoalueiden runoihin. Tiilldin esim. nuo identti svvsotaksumat olisivat korvautuneet silld paljoa luonnolli-

5 72 Enxxr IrxoNrN. semmalla selityksellii, ettd kysymyksessi on alkuaan eri kdsitteiden myiihiiisempi sekaannus, johon jo Ltinnrot viittaa uuden Kalevalan esipuheen 2 $:ssii. T{rkeintii Boreniuksen tutkielmassa on aate, ettii Sammossa kuvastuu runolaulajain ndkemys maailmankaikkeuden synnystd ja kehityksest5. Kaarle Krohn sanoo Boreniuksen esittdmristii mielipiteestd: utiillii lausunnolla on vield nykyisinkin arvonsa, vaikka vlhdn toisessa merkityksessii. Sillii vaikka Luomisja Sampo-runojen yhdistys ei ole alkupertinen, ei se mydskdiin ole satunnainen. Miten moneen osaan Sampo-virsi tieteellisesti paloiteltaneenkin, on tdmd Vienan ldlinin laulajain kiisityksessii ollut yksi runo.rl Boreniuksen tutkielmasta ilmenee erds mielenkiintoinen seikka: kiisitys Kalevalan sankarien jumalallisesta alkuperdstd. Niinpn Joukahaisesta hiin sanoo: lettii hzin, niinkuin Kalevalan muutkin henget, on luettava jumalien joukkoon on selvd.> Samoin Piiiviiliin kertonimet Jumalisto ja Jumalan joukko ovat hdnen mielestiiiin rtodistus muiden lisiiksi Kalevalan henkiltiiden jumaluudestar. VielI selvemmin ilmaistuna tapaamme tlmhn k:isityskannan eriidssl Boreniuksen myiihemmiissl kirjoituksessa DMite Kalevala sis:iltridrz, jossa hdn selittiid Kalevalan mytologiseksi eepokseksi. Lainaamme tiihiin sen lopun: ukalevalan sankarit ovat katsottavat j umaliksi. Meillii siis oli tdysi oikeus sanoa, ettd Kalevalaan on koottu yhteen ne runot, jotka k e r t o e n esittiivlt Suomen kansan muinaista usk o n t o a, ja me nd.emme myiiskin ett'ei ole satunnaista, etth Kalevala loppuu runolla, joka esittiih sen uskonnon katoamisen.> - Borenius ei tutkinut ainoastaan runojen alkuperril ja sisiillystd, vaan myiiskin niiden rakennetta. HAnen aikomuksenaan lienee ollut laatia jonkinlainen kokonaiskuvaus kalevalaisen runomitan laadusta, liihinnii tiiydennykseksi Ahlqvistin,rSuomalaiseen runous-oppiin>.3 T5mii tutkimus jdi kesken- 1 I{alevalan runojen historia 215. ' SKS; BII 189. TodennAkriisesti nuorisolle pidetty esitelmii. a Siihentuntuuviittaavan seaineisto (SKS; BII 160), jokatamhn kirjoittajalla on ollut kdytettiivissaiin. Nrimii muistiinpanot ovat kui-

6 A. A. Borenius-Lflhteenkorva. 73 erliseksi, sillii tavanmukaisella perinpohjaisuudellaan Borenius rupesi etsimhiin kiinnekohtia suomalaisten ja muiden kansojen runojen v:ilillii, eksyen lopulta niin loitolle kuin heprealaiseen runouteen, jonka mittaan hdn syventyi sellaisella innolla, ettii alkuperlinen. suunnitelma jiii kokonaan syrjiiiin. Muutama Boreniuksen papereista poimittu esimerkki selvittiiii hzinen kiisityksiiiiin suomalaisen runomitan laeista. Vokaalin heitosta hin sanoo: rvokaalin heitto tapahtuu parhaiten slkeen alussa. Heiton alaiset lienevdt kaikki lyhyet vokaalit kaikkien eri vokaalien edelld. Esim. Vesill' on venosen mieli. Miks' et laula ViiinAmiiinen. Kolm' on surmoa matalla. Ait' on rautainen rakettu. Yht' elii kutsu Kaukomieltii.r Borenius siis niikee asian toisin kuin Ahlqvist, jonka mielipide on: rtavallisin heitto on se, kuin a tahi ii sanan lopusta katoo seuraavaisen sanan :iiintiiin edessd, joka silloin taval- Iisesli on o, u eli ti, y, e; esim. Jumalall' on onnen ohjat, Pah' on olla paimenena. Tuop' Ukko ylinen luoja. Jott' ei Pilloa PitAisi' Hyv' on hylkehen elehr jne.r Huomattakoon myiis Boreniuksen arvelu takaheiton esiintymisestii: ltakaheitto tapahtuu useimmiten ru n o mi ta n va a ti m u k se sta sekii vai htel u n saavuttamiseksi eli proosakielen yksitoikkoisuuden v5lttdmiseksi. Sitii vastoin sointu ylimalkaan ei vaikuta takaheittoa. Semmoista tapahtuu ainoastaan harvoin, satunnaisesti, silloin vaihtelun saatenkin siksi niukkoja ettei niiden perusteella voi tehda mitahn varmaa johtopiiiittistti puheena olevan tutkimuksen tarkoituksesta' Vrt. tahhn sentaan Suomal. Kirjall. Seuran vuosikokouksessa 1889 tehdyn ptiytdkirjan 2 $:ssti olevaa lausetta:,rparhaillaan maisteri Boreniuslaatii kirjoitusta runokielestfr, joka sopii Suomi-kirjassa julkaistavaksi.rr I Suomalainen runous-oppi, $ 28.

7 74 Enxxr IrxoNaN. vuttamiseksi. Useimmiten kuitenkin jiitetiiiin paikoilleen erottava sana, taikkapa erotetaankin takaheitolla sointusanoja.r Ahlqvist, jonka kdsitykseen Borenius viittaa, on aivan p:iinvastaisella kannalla; hdn pitdii sointua takaheiton tarkeimpiinzi aiheuttajana.l - Boreniuksen syvrillinen perehtyminen suomalaiseen runolauluun osoittautuu tavassa, jolla hiin tulkitsee runosdveltemme luonnetta. HAn laati 1875 kirjoitelman rrunosdvelistd sananenr, jota esim. Julius Krohn ja F.. W. Rothsten kiittivat ansiokkaaksi tutkimukseksi. Sen alkulauseessa Borenius esittria omalaatuisen mielipiteensd runoistamme ja runosiivelistiimme. Hdn sanoo: utavallinen ajatus meidrin kansanrunoudesta on, ett:i se muka on erinomaisen surumieline': 'Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu'. Tosin kaikuvat surun vienot tai katkerat sdvelet kaikkien kansojen lyyrillisessii runoudessa heleimmristi, eikd pohjaisilra kansoilla v:ihimmin. Kuitenkin epillisestri runoudestamme turhaan etsii semmoisia surumielisyyden jalkia. piiinvastoin on Lemminkhinen, jonka iloinen sankariluonne niin vdhzin siihen kasitykseen soveltuu, kaikkialla, jossa varsinainen epilli'en runolaulu elad, kansan mielisankarina. Ja ilon te,entdd on runojen laulaminen viel6 nytkin harjoitettuna parhaitten pitotiloissa, joissa tunnetut kilvanlaulamisetkin tapahtuvat. Yht[ vl:ird on yleisin ajatus runojen savelista eli,sdvelestd', silla tavallisesti niitri arvellaankin olevan ainoastaan yksi. Metsrin kainoina kukkina ne kylla eiv:it loistavilla vdreilla koreile, jota muinaisrunon tasainen rakennuskin kielt6d, vaan ehkzi ansainnevat kuitenkin enemman huomiota. kuin niille tavallisesti on suotu.> TdmAn tutkimuksen oli mrizird ilmestyii Suomi-kirjassa, I lsoinlu-sanat vaatii runo seisomaan vierekk[in eli niin likekkain kuin mahdollista on. Thtd varten tapahtuu toisinaan se, mith suomalaisessa runo-opissa kutsutaan taka-heitoksi. Jos nim. liitto-sanassa jompi-kumpi sen osista on soinnussa toisen sanan kanssa shkeessd silla tavalla etth ne soinnulliset sanat eivdt ole vierekkain, irtautetaan soinnullinen osa liitoksestansa ja asetetaan sointu-toverinsa viereen. Toisinaan tehdtizin taka-heitto ei soinnun, vaan runomitan saanndllisyyden tiihden.l (Suomalainen runous-oppi, g -13.)

8 A. A. Borenius-LAhteenkorva. mutta hankkeen jostain syyst[ rauettua se ei koskaan tullut julkisuuteen. Jos sovelluttaa Boreniuksen sanoja nykyisiin oloihin, niin tiiytyy mydnteid, ettti yleinen kdsitys vanhan suomalaisen runolaulun ominaisuuksista on sitten hdnen aikojensa tuskin hivenenkdhn vertaa muuttunut. Tuon tuostakin ndkee kirjoituksia ja kuulee puheita, joissa on mottona:> Soitto on suruista tehtyr, ja aivan yhtii yleinen on luulo, ettti muinaisrunojamme laulettiin yhdellii ainoalla nuotilla' Sen tdhden olisi tosiaan kannattanut julkaista Boreniuksen ttttkielma Suomen kansalle opiksi ja valistukseksi.