A. A. Bonnnrus-LAHTEEN KoRvA

Transkriptio

1 A. A. Bonnnrus-LAHTEEN KoRvA TINSaNRUNoUDE,N KI,RAAJA JA TUTKIJA KIRJOITTANUT ERKKI ITKONEN HELSINKI 1936 SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA

2 HELSINKI 1936 SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINON OY.

3 rfaiima kuvaus on suomalaisen ja vertailevan kansanru- I noudentutkimuksen opintojen yhteydessii lukttvuonna tekemdni laudaturtutkielma, joka nyt pdtisee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hyvintahtoisuudesta julki-. suuteen. Sen kohteena on A. A. BonrNlus-LAHrpaNI{oRVAn folkloristina suorittama tyq, ei hdnen eldmiinsd kulku kokonaisuudessaan. Aiheen rajbittaminen tzillii tavoin on oikeutettu jo esityksen yhteniiisyydenkin liannalta. Liihteenkorvan tieteellinen ura piidttyi 1890-luvunf alussa, ja h[nen seuraavat 30 elinvuottaan kuluivat koulumiehen toimessa, jonka hoitaminen ei my6ntdnyt tilgisuutta entisten harrastusten jatkamiseen. lioska tame ajaliiakso niin ollen liittyy perin liiyhiisti sitl edelt[neeseen k?uteen, ei sen yksityiskohtainen kiisittely ole tarpeen Ldhteenkorvan tieteellisen toiminnan merkityst:i suppeasti arvioivan kirjoitelman puitteissa..iotta esitykseni ei silti jiiisi tiissti;uhteessa aivan vajanaiseksi, olen sen lopussa luonut lyhyen katsauksen Ltihteenkorvan mydhemmiinkin eliim?in piiiitapahtumiin. Aineistonani on ollut Liihteenkorvan julkaistujen tutkimusten ja keriiysten sekii muun hiintfl koskevan kirjallisuuden lisdksi hiinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallussa oleva laaja kiisikirjoituskokoelmansa, jonka varaan tutkielmani piiiiasiallisesti rakentuukin. Kiitollisena n'.ainitsen, ettd sitii laatiessani olen pitkin matkaa saanut opastusta prof. VArNo Serursnr,ra ja ettti sitl painokunloon valmisteltaessa ovat kiisikirjoitusta tarkastaneet tri AenNs ANrrrr.l, tri M,rRTTr Heevro, maist. Suro HerrsoNBN sekh maist. ErNo LBsxrNEN. Helsingissd helmikuun 10 p:nii I{iriotttaia.

4 A. A. BORENIUS-LAHTEENKORVA 19. iii 't. II. 19:t1

5 Sisiillys. Sivu Alkusanat :J L Johdanto. Boretriuksen suliuperd ja opintovuoclet 5 II. Ensimm:iiset runonkeruurnatkat l.l III. ufran runoi'samli'gs-expeclitione' IIir ia r>missii I(alevala IV. V. vi. on syntynyt?'r Myrihemmiit keruumatkat... t4 Borenius kerriajanii rg Boreniuksen k:isit5rs Iialevalasta, runomitastn ia -siivelistri toisinnot... VIL l(alevalan VIII. Boreniuksen nruut tuil<imukset ja,iulliaisrrt IX. El:imrin vaiheita. Loppukatsaus ltu {t7

6 'I. Johdanto. Boreniuksen sukuperii ja opintovuodet. Kysymys: onko Kalevala Suomen kansan luoma eepos, vaiko ainoastaan Lonnrotin sommittelem'a, kansanrunoihin perustuva runoelnta, oli 1800-luvun puolivdlissii eritttiin t5rkeii. Heti vanhan Kalevalan ilmestyttyii esiintyi epiiilijiiitii, jotka tahtoivat kieltii?i siltd eepoksen arvon. Mutta nuorten tiedemiesten valiojoukko kuului Kalevalan ihailijoihin. He ottivat sen vastaan valtavalla innostuksella, oivaltaen tlysin sen merkityksen ei ainoastaan suomalaisen kirjallisuuden, vaan myiis koko kansallisen eltimiin elvyttiijiin[. M. A. Castr6nin oivallinen kiianniis oli omiaan hankkimaan Kalevalalle ystiivid suomenkieltii taitamattomienkin keskuudessa. Niiytti jo siltii, kuin olisi Kalevalan arvbsta piiasty yksimielisyyteen. V Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimies, professori Gabriel Rein, totesi vuosikatsauksessaan: >Kalevala mursi viimeinkin pitkdllisen viilinpitdmiittrimyyden, jolla suomalaista kirjallisuutta oli siihen asti kohdeltu. Ne yksityiset hdnet, jotka salavihkaa tahtoivat ladella mikii mitiikin, etti muka sen toimittaja olisi pannut omiansa, saadakseen kaikki siten yhdeksi kokonaiseksi, vaikenivat pian yleisen ihastuksen rinnalla.r Mutta uusi Kalevala joutui viel5 ankaramman kritiikin alaiseksi kuin edellinen laitos. Arvostelijat osoittivat kokoonpanijan tekemiit erehdykset, pitiviit niiden poistamista suotavana sekri vaativat, ettd tutkimukselle olisi hankittava tarpeelliset vdlineet, joiden avulla Kalevalan todellinen arvo olisi mtiiiriteltiivissii. Ja tiim[ voitaisiin saavuttaa ainoastaan julkaisemalla kaikki keriityt kansanrunot alkuperdisessa muodossaan.

7 6 Enxxr Irxor'.rBN. 'fzimdn ajatuksen ensimmdinen esittiijii oli Castren, joka arvosteli 1850 >Litteraturbladissa>r Kalevalan uutta laitosta. Kirjoituksessaan Castrdn huomauttaa aluksi ristiriitaisuuksista (Viiiniimdinen heti synnytty66n laulaa muinaisia muistoja; pellon poika Pellervoinen kylviiii metsit, mutta ei kylvakiiiin itse peltoja jne.), joita Liinnrot ei ole osannut kokoonpanotyossiirin viilttiiii. Neita erehdyksiti hiin pitiii anteeksiannettavina, mutta sen sijaan runoja haittaava yksitoikkoisuus saa osakseen hdnen ehdottoman tuomionsa. Castr6n lausuu: rjo ensimmiiisessii painoksessa on muutamia runoja kuormitettu viisyttdveilla pitkiiveteisyydella, ja syyn:i tiihtin on sekd kansan yleinen luonne ettii mytis osaksi kokoonpanijan tunnontarkka pyrkimys saada kukin runo julkaistuksi mahdollisimman tdydellisenii. On tunnettua, ettd Ltinnrot pd:istiikseen tahiin t?iydellisyyteen kirjoittaa eri laulajilta kaiken, minkii he osaavat sanella jostakin aineesta ja sitten parhaan kykynsti mukaan liittea yhteen hajanaiset katkelmat. Hiinen menettelyiinszi vastaan ei ole siniins?i mitdiin muistuttamista, koska omasta kokemuksestani tiediin, ettd harvoin yksi ainoa laulaja esittiiii runon niin t?iydellisend, ettei siinii ilmenisi siellii teelle joitakin aukkoja, erindisten laulukatkelmien vaihtumista tai sekaannusta, paikkojen ja henkiliiiden virheellista sotkemista, minkd kokoonpanija voi poistaa vain Siten, ettei hiin tyydy yhden ainoan laulajan saneluun, vaan 'koettelee kaikkia ja valitsee parhaan'.> Ttillaiseen valikointiin sekd runojen lopulliseen jarjestelyyn Lonnrot ei ole Castrenin mielest:i kiinnittiinyt tarpeeksi huomiota - seikka, josta Kalevalan sisiiinen kauneus ja yhtendisyys on suuresti kiirsinyt. Arvostelija lopettaa katsauksensa seuraavin sanoin: rrvaikkakin mind lukiessani uutta Kalevalan laitosta luulen tulleeni siihen vakaumukseen, ettei kaikkia siinii olevia runoja voi pitiiti yhteniiisend kokonaisuutena, en kuitenkaan voi enkd tahdo lausua niiden jiirjestelysta mitii2in varmaa vakaumusta, koska on mahdollista, ettd tulevat tutkimukset vield voivat tuoda pdivanvaloon uusia lauluja, jotka tavalla tai toisella saattavat vaikuttaa niin 1 Litteraturblad frir alhnln medborgerlig bildning 1850 s

8 A. A. Borenius-LAhteenkorva. 7 kokonaisuuden kuin sen eri osienkin yhteyteen. Sen sijaan haluan esittiiii asiantuntijain.tutkittavaksi, eikii maksaisi vaivaa ja kustannuksia painattaa vastaisuudessa kokoelma yksityisin runoja ja runojaksoja, kiinnittfimiittii lainkaan huomiota niiden keskindiseen eepilliseen yhteyteen. Tella tavoin voitaisiin toivoa v[hitellen saatavan koko Kalevalakirjallisuus tiiydellisesti julkaistuksi ja saatettavaksi se joka suhteessa tarkan kritiikin alaiseksi. Vasta sitten kun tiimii on tapahtunut, voi olla aika ryhtyii viimeistelemdiin sitii teosta, jonka me toivomme ellvdn ldpi vuosisatojen ja vievrin jelkimaailmalle viestin siitl kansasta, joka nyt eliiii Suomen kamaralla.> Seuraavana vuonna Castr6n luennoi yliopistossa Kalevalasta ja silloin hrin uudelleen esitti saman ajatuksen sekd piti, sen toteuttamista kansanrunouden tutkimuksen ensimmaisenl tehtdvdnh. Castrenin aatetta kannattamaan nousi kaukoniikiiinen D.E.D. Europaeus. Hiin piti Kristianiassa esitelmiisarjan Kalevalasta ja mainitsi tiilliiin mm.: rtoteutetuksi ansaitsisi tulla tuuma, etki Kalevalan runot toimitettaisiin niin, ettd joka paikkakunnan yhteen kuuluvat laulut esitetiidn siind muodossa, jossa ne todellisuudessa el:ivtit laulajain suussa sek:i liittdmiilll joka seudun yksityisten laulajain muistamat toisinnot. On myonnettlvd, ettei muutamia runoja missadn lauleta kokonaisuudessaan, vaan toisella paikkakunnalla puuttuu tdm6, toisella tuo osa. Silloin on kyllin ajateltavissa paitsi maantieteellistii, myiiskin historiallinen toimitustapa, mutta v?ilttiim?illii kaikenkaltaisten, runon yhteyteen kuulumattomien toisintojen liiallista yhteensullomista. On totta, ettii moni laulajakin sekoittaa runoon siihen kuulumattomia toisintoja ja kappaleita, mutta ndmii syrjdiset ainekset korkeintaan otettakoon huomioon, mutta iilkiitin niita itse runoihin otettako. Itsestiidn on ymmilrrettdvd, ettii timii tyti on annettava kokonaan yhden arvostelukykyisen miehen toimeksi. Sitdpaitsi, jos halutaan piiiistii tyydyttiiviin tuloksiin, on perinpohjainen, kaikki runoalueet kiisittiivti ker:iys pantava toimeen.r Olikin jo aika vaatia asiaan puuttumista, silld, mytis

9 8 Enxxr IrxoNEN, eriiiit ulkomaalaiset tiedemiehet olivat ottaneet Kalevalakysymyksen pohdittavakseen. Heiddn epiiluuloinen suhtautumisensa Kalevalaan oli tdysin ymmarrettiiydik olivathan'koko sivistyneen F.uroopan ylistiimiit Ossianin laulut osoittautuneet viiiirennetyiksi. Tiille epiiileviille kannalle asettui myris etevii esteetikko C. G. Estlander 1858 kirjoituksessaan rnationaldikter och deras samlander.r Mainitun tutkielman alkuosa on omistettu Ossianin lauluille ja Macphersonille, josta Estlander kaiken aikaa puhuu hyvin epdsuopeaan siivyyn. Englantilaisille tiedemiehille, jotka olivat tehneet parhaansa todistaakseen Ossianin laulut kansanomaisiksi, han sen sijaan antaa tunnustuksensa, pitden heidiin menettelyddn Kalevalan tutkijoille velvoittavana esimerkkinii. Kaikesta havaitsee, ettd Estlander suorastaan vertaa Liinnrotia Macphersoniin. Meikiiliiisten tutkijain Kalevalan harrastus, hln jatkaa, on kuitenkin ollut paljon laimeampaa kuin englantilaisten tiedemiesten innostus skottilaisia ja walesilaisia lauluja kohtaan. Joka tapauksessa on suomalaisille lauluille ainakin Saksassa - >kiitos ansiokkaiden kridnntistenn - suotu paikka- rnaailmankirjallisuudessa. Estlander lausuu: >Mutta voiko tdmzi olla kylliksi? Eikii enaii Kalevalan kokoamisessa ja jiirjestdmisessa ole mitiiiin tehtiiviiii? Joskih edellii mainittujen olosuhteiden vallitessa runoja muistiinpantaessa olisi noudatettu niin suurta tarkkuutta, ettei, kuten Kalevalan myrihemman painoksen esipuheessa. rnainitaan, keriiiimzittiimiii tiihfln kuuluvia runoja enld olisi saatavissa, on kansanrunojen jiirjestliminen, kansanrunojen, jotka ovat niin laajoja ja ker5tyt niin kaukana toisistaan olevilta seuduilta, pulmallinen ja vaikea tehtiivii, jota vielii vaikeuttaa toisinnoissa esiintyvii nimien vaihtelu ja joka helposti houkuttelee konstruoimiseen historiallisen johdon puuttuessa. Piiiiasia tdssd on, ettd perusteellisen kritiikin viilineet ovat saatavissa, jotta jokainen, jota haluttaa, voi tehdii huomautuksiaan asiassa. Ainoastaan sellaisen yleisemmdn ja eloisamman kritiikin avulla voidaan viihitellen oikea episodien yhteys, niiden synnyn historia sekd runon sivistyshistoriallinen merkitys tdyd"111r".,i saada 1 Helsingfors Tidningar,

10 A. d. BOrenius-Llhteenkorva. selville. Ensiksi olisi tarpeen julkaista kaikki Kalevalan kiisikirjoitukset, niin pienet kuin suuretkin; mutta kun niin laajaa te o sta ei toistaiseksi voita ne. odotta a, pithisi kuitenki n p iiiist[ii asiaan innostunut niiden siiilytyspaikkaan, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastoon. Mutta siellii hdnen mytis pitiiisi saada seikkaperdinen ja tiiydellinen selostus muistiinpanotavasta sekd paikasta, jossa itsekukin laulukatkelma on paperille pantu, ja osittain myiis henkildistii, jotka ovat ne laulaneet, jotta saataisiin pdteviin kritiikin perusteet. Tdmd lienee l?ihin tarve, joka t?iytyisi tyydyttiia niin kauan kuin se vielii voi tapahtua.r - Niiin oli viitoitettu tie, jota myohempien tutkijain oli kulkeminen. Seuraavan vuosikymmenen kasvattama tiedemiespolvi otti kehoituksesta vaarin; tyii, johon sen erddt nuoret edustajat asiaa kdytinniissd toteuttaakseen ryhtyiviit, on tieteellisen kansanrunoudentutkimuksen varsinainen alku. Se heistd, joka hartaimmin omaksui edeltajiiinsd aatteen ja sitii johdonmukaisimmin sovellutti toimintaansa, oli A. A. B o r e n i u s. Voi sanoa; ettd Castrenin lausuma kehoitus teki Boreniuksesta tiedemiehen; se ndet antoi hiinen harrastuksilleen alusta pitiien varman suunnan ja siten muodosti ikiiiin kuin taustan.koko hiinen tieteelliselle elamiintyrillenyd. Tiitii seikkaa ei sovi unohtaa Borenius-LAhteenkorvan toiminnan merkitystri arvioitaessa. Borenius-suvun kantaisl on kiskolainen Henrik Matinpoika, joka -furkuun, siirtyi kauppaporvariksi asettuen 1680Juvulla asumaan Ison-Ldhteenkorvan taloorr. Mainitun talon mukaan hiintii nimitettiin Lhhteenkorvaksi. Hiinen poikansa Erik (n ), ioka oli ammatiltaan pappi, muutti sukunimensi muotoon Borenius, joka on saatu kiiiintamiillii alkupeliiinen nimi puolittain hepreaksi (hor : vesisiiiliii, lflhde), puolittain latinaksi. trrikillii oli kolme poikaa, kaikki pappeja. Keskimmiiinen, Henrik ( ), oli kirkkoherrana Uudenkirkon pitiijiissd. Hrin oli naimisissa kaksi kertaa. Jiilkimmdisestii avioliitosta syntyi kolme poikaa ja yksi tytdr. Pojista rupesi Henrik ( ) isiinsd uralle, toimi Kivennavan kirkkoherrana ia sittemmin

11 10 Enxrr I'rxoNnN. viipurin rovastikunnan ltirininrovastina. Hiinen lapsistaan nuorin oli Alerand.er Ferdinand, kansanrunouden tutkijan isii. Alexander Ferdinand Ilorenius syntyi Uudellakirkolla tammiliuun 7 p:n?i Hiin tuli ylioppilaaksi lokakuun 10 p:na 1825 ja filosofian kandidaatiksi 1831; papiksi hhnet vihittiin \r hiin sai matematiikan lehtorin viran Porvoon lukiossa ia hoiti t[t[ tointa liihes nelj?ikymmentii vuotta' Porvoon tuomiokapitulin asessor,ina Borenius oli v:sta 1870 kuolemaansa (v. 1881) asti. Hiinet valittiin useille valtiopiiville pappissaiidyn edustajaksi. Hiin julkaisi matematiikan alalta "taita tutkimuksia sekzi rluvunlaskun oppikirjanr (1844)' Kauniin tyon asessori Borenius suoritti huuromykkien opettajana; hzin nziet toimi Porvoon kuuromykkiikoulun inspehtorina vv ja sen jiilkeen opiston kouluneuvoston puheenjohtajana. Boreniuksen muista sivuharrastuksista mainittakoon rahojen tutkimus. Hiin julkaisi mm' uborga Tidningarissa> numismaattisia kirjoitelmia. Asessori Borenius oli naimisissa Anna Lovisa Gustava Ehrstrtimin ( ) kanssa. Heidiin lapsistaan neljas, Arel Augusf, syntyi maaliskuun 19 p:na Axel Borenius kzivi aluksi Porvoon koulua ja sitten Iukiota (1860-3), josta hdn tuli ylioppilaaksi syyskuun 25 p:nii 1863, ryhtyen jatkamaan lukujaan Helsingin yliopistossa uusmaalaisen osakunnan jrisenend. Boreniuksen ylioppilaaksitulo sattui aikaan, jona kiista Kalevalan kansanomaisuudesta oli kiivaimmillaan. Niihin vaitteisiin, rjotka salavihkaa tahtoivat.ladellar, ettl Kalevalan toimittaja olisi omavaltaisesti muovaillut runoja, oli Estlander puhaltanut eldviin hengen: rinnastus lvlacpherson-ldnnrot oli kaikkien huulilla. Tiedemiespiireistii levisi v?iittely ylioppilasosakuntiin; niissd pidet-' tiin esitelmiii, joiden tarkoituksena oli osoittaa Kalevala kirjalliseksi tuotteeksi ja niinmuodoin arvottomaksi kantamaan kansaneepoksen nimeii. Kerrotaan, ettil noihin aikoihin kansanrunouden ystiivdt olivat kuin tulisilla hiilillii, rnilloin puhe sattui kiiiintymddn Kalevalaan - ainoa, joka saattoi pyt-"-a rauhallisena, oli Ltlnnrot. Hdnen omatuntonsa oli p.,troot, silld hdn tiesi menetelleensii parhaan ymmdrryksensa mtrl<aan.

12 A. A. Borenius-LAhteenkorva. 11 Oli luonnollista, ett i myiis Axel Borenius, joka oli valinnut p:iztaineekseen Suomen kielen ja kirjallisuuden, joutui pohtimaan tuota kysymystii. Tiimii nuori ylioppilas kuului Kalevalan ihailijoihin; hdn oli oppinut pitiimiiiin sitd Suomen kansan kalliina aarteena. Sen tiihden hiinestti tiiytyi tuntua tuskalliselta kuulla sen arvoa halvennettavan. Mutta hiin oli lukenut Castrenin arvostelun, ja sen kehoittavat sanat olivat sattuneet nuorukaisen syddmeen. Hiinessii kypsyi pfliitris koettaa todistaa, ettii Kalevala on alkuperiiistii kansanrunoutta. Myiihemmissii muistiinpanoissaan Borenius mainitsee, etta hiinelle oli rcastr6nin arvostelu alituisena muistutuksenar, jonka johdosta hiin suoritti ensimmdisen runonkeruumatkansa.l Opintojansa Borenius harjoitti uutterasti ja menestyksell6, antamatta niiden silti milleiiin tavoin kahlitavapauttaan. Niinpii hdn lukutyrin ohessa oli opettajana mnr. han hoiti historian ja maantiedon opetusta 1868 Blomqvistin yksityisessii tyttrikoulussa - kirjoitteli sanomalehtiin jne. Ylioppilaalle tarpeellista raha-ansiota tuotti tyiiskentely kirjastoalalla. Borenius toimi v:sta 1865 ylioppilaskirjastossa ja sen jdlkeen vv yliopiston kirjaston ylim?iiiriiisend amanuenssina. Joutohetkien yksitoikkoisuutta hzilvensivtit osahunnan illanvietot, teatteri, tanssiaiset sekii ennen kaikkea musikaaliset tilaisuudet: ooppera ja laulukuoron harjoitukset. Soitannollisesti rikkaan suvun jasenen:i Borenius oli erikoisesti mieltynyt musiikkiin. Hzinen harrastuksensa siihen oli selkead ja ennakkoluuloista vapaata; se ei rajoittunut vain taidemusiikin alalle, vaan aivan yhtii suurella liimmdlla kohdistui kansanseiveliinkin. Hdn tajusi niiden yksinkertaisen, puhtaan kauneuden. Jo ennen opintoaikansa piitittymista Borenius alkoi koota kansansdvelmiii; hiinen melodiakokoelmansa varhaisin merkinto on v:lta Akateemisen nuorison sdveltaiteellisissa riennoissa Borenius oli innokkaasti osallisbna; hiin oli ylioppilaslaulajien parhaita tenoreja. Hdnen laulajakautensa ja ehk[pii koko opintoaikansa merkittiivin tapaus sattui 1869, jolloin ylioppilaslaulajien valioista muo- L SI(S; B II 157.

13 12 Enrrr l:rxorqpn. clostettu 12-miehinen konserttikvartetti, kolmas laatuaan, Itihti kiertiimtidn Suomen kaupunkeja. Borenius oli mukana, laulaen toista. tenoria. Maamme silloisessa kiiyhiissii musiikkieliimlssii oli tiimiinkaltaisilla konserteilla bietenkin suuri merkitys. Niinpii nytkin yleisii kaikkialla suhtautui nuoriin esiintyjiin sangen suopeasti, joten matka muodostui laulajille ikiiiin kuin yhtiimittaiseksi juhlaksi.' Sen kestdessd tekemiinsl muistiinpanot Borenius julkaisi rhelsingfors Dagbladissar lehden toimituksen pyynniistii. Ne ilmestyivdt viitenii katkelmana nimelli ustudentsangarnes fiirder (Dagboksanteckningar af en deltagare)u.l Tiissd sopinee hieman selostaa noiden huvittavien kuvausten sisiiltdl. Professori Paciuksen harjoittama kuoro antoi ensi konserttinsa toukokuun 20 p:niiyliopistossa. Tilaisuudessa oli ldsnii 600 kuulijaa, joiden suosionosoitukset toistuivat voimakkaina koko ajan. Useat laulut piti esittii?i da capo. rharvoin olen tuntenut itseni niin iloiseksi, olisin tahtonut sulkea koko maailman syliinilrr huudahtaa Borenius. Porvoossa konsertoitiin 23 p:nii. Teelle >tolfvanr k:ivi myiis laulutervehdyksellii Runebergin luona. Suurta runoilijaa miellytti kunnianosoitus, hdn tahtoi kuulla laulajain nimet ja puristi jokaisen katte. rmoni olisi kadehtinut meitd tuona hetken'ii>; kirjoittaja lausuu. Juhlatunnelma nousi korkeimmilleen, kun piiytiiiin kannettiin punssilla tiiytetty mahtava hopeakannu - lahja, jonka runoilija oli saanut Viinrikki Stoolin tarinain sankarien jzilkeltiisiltii. Sitten matka vei Hlmeenlinnaan, Tampereelle, Loviisaan, Haminaan ja Viipuriin. Menestys oli edelleen valtava: rsuosionosoitukset eiviit tahtoneet loppua lainkaanr. Saimaan kanavaa myiiten noustiin sisdmaan kaupunkeihin. Mikkeli toivotti laulajat tervetulleiksi juhlapuhein ja koristetuin salein, Savonlinna peittiimiillii laulukorokkeen kukkassateeseen. Juhlahumusta pdivrin sankarit pakenivat hetkeksi Olavinlinnan rauniokammioihin; heidiin mielensd tlyttyiviit suurella hartaudella pienessd rukouskappelissa,' >jossa mvrskvisinii aikoina niin moni liimmin rukous on kohonnut r 'rhelsingfors Dagbladr 1869, n:ot 735, 747, 762, 791, 207.

14 I I t A. A. Borenius-Lhhteenkorva. 1:-t kiiden leviitessd miekan kahvalla>. Juhannusyri valvottiin Puijon jylhan kauniita ntikiialoja ihaillen. Kuopiosta retkeilijiit kii intyiviit eteliiii kohti ja kdviviit viela Porissa, Raumalla, Uudessakaupungissa, Naantalissa ja Turussa. Matka, joka oli kullekin osanottajalle tuottanut rrikkaat muistst ja kolmesataa veljedrr, kuten Borenius leikillisesti toteaa, piiiittyi rakenteilla olevan ylioppilastalon seinien sisiillii laulettuun Maamme lauluun. - Yliopistolliset opintonsa, jotka Suomen kielen ja kirjallisuuden lisiiksi koskivat pohjoismaiden historiaa, filosofiaa, Rooman kirjallisuutta, estetiikkaa sekii kasvitiedettzi ia astronomiaa, Borenius piiiitti keviilllii Julkisen filosofian kandidaattitutkinnon hiin suoritti toukokuun 5 p:nd, saaden 12 puolto?idntii sekd yleisen mainesanan radmodum dignusr. Maisteriksi hiinet promovoitiin toukokuun 30 p:nii 1873.