Luku IV: Ammatillisen Koulutuksen hallintojärjestelmä 101

Transkriptio

1 Aikuisten koulutusmahdollisuudet 75 Omaehtoinen aikuiskoulutus 76 Omaehtoinen ammatillinen aikuiskoulutus 76 Yleissivistävä aikuiskoulutus ja vapaa sivistystyö 78 Korkeakoulujen aikuiskoulutus 78 Oppisopimuskoulutus 7 Henkilöstökoulutus 80 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 83 Muut työvoimapalvelut Opiskelun taloudelliset tukijärjestelmät 87 Omaehtoisen aikuiskoulutuksen tuki 88 Oppisopimuskoulutuksen tuki 88 Henkilöstökoulutuksen tuki 8 Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen tuki 8 Kuntouttavan koulutuksen tuki Aikuiskoulutuksen oppilaitosverkko, laajuus ja sisältö Osallistumisen määrät ja muutokset viime vuosikymmeninä Julkisen valvonnan ulkopuolinen koulutustarjonta Erityisopetus ja erityisryhmien opetus Erityisopetus Saamelaisten aikuiskoulutus Romaniväestön aikuiskoulutus Maahanmuuttajien aikuiskoulutus Luku IV: Ammatillisen Koulutuksen hallintojärjestelmä Koulutuksen säätely Tutkintorakenteen ja sisällön säätely Koulutuksen määrän ja rahoituksen säätely Lakisääteisten oppilaitosten säätely Koulutuksen rahoitus Rahoitusjärjestelmien periaatteita Nuorten ammatillisen koulutuksen rahoitus Aikuiskoulutuksen rahoitus 106 Luku V: Koulutuksen laadullisia näkökohtia Tulosohjaus ja arviointi Tutkinnot 5.3 Oppilaitoksen ylläpito ja koulutustehtävä Opettajien pätevyysvaatimukset ja opettajakoulutus Koulutuksen arviointi ja laadullinen kehittäminen 5.6 Ammatillisen koulutuksen tutkimus Luku VI: Trendejä ja perspektiivejä Yleistä Kehittämissuunnitelma vuosille Työelämäyhteydet 6.4 Elinikäinen oppiminen Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelma Oppilaitosten yhteistyön lisääminen 6.7 EU-rakennerahasto-ohjelmat Tutkintojen vertailtavuus Eurooppalaiset ulottuvuudet 120 LIITTEET 123 LIITE 1 Lyhenteitä 124 LIITE 2 Ammatillisen koulutuksen järjestämiseen ja säätelyyn liittyviä organisaatioita 125 LIITE 3 Ammatillista koulutusta käsittelevää kirjallisuutta LIITE 4 Ammatillisen koulutuksen terminologiaa LIITE 5 Ammatilliset tutkinnot 132

2

3 Luku IV Ammatillisen koulutuksen hallintojärjestelmä 4.1 Koulutuksen säätely Suomen julkista hallintoa uudistetaan parhaillaan: normiohjausta puretaan, päätöksentekotasoja vähennetään ja ratkaisuvaltaa siirretään alemmille tasoille. Muutos koskettaa myös opetushallintoa. Opetus- ja työhallinnon tasot ovat Suomessa seuraavat: Kuvio 40. Opetus- ja työhallinnon rakenne KESKUSTASO Eduskunta Hallitus Opetusministeriö Työministeriö Opetushallitus ALUETASO Lääninhallitukset Työvoimapiirit* PAIKALLISTASO Kunnat Työvoimatoimistot Oppilaitosten ylläpitäjät * syyskuusta 17 lähtien työvoima- ja elinkeinokeskukset LÄHDE OPETUSHALLITUS Eduskunta säätää lait ja päättää valtion talousarvion yhteydessä määrärahoista, jotka voidaan käyttää koulutukseen. Lakien sisältö määrittelee yhteiskunnan säätelemän koulutuksen yleisperiaatteet Valtioneuvosto säätää lakeja täsmentävät asetukset ja tekee niistä johtuvat laajakantoiset päätökset. Valtioneuvosto päättää myös koulutuksen kehittämislinjojen periaatteista Opetusministeriöllä on koulutuksen ylin johto. Sen toimialaan kuuluu mm. lainsäädännön sekä koulutusta koskevien yleispäätösten valmistelu sekä opetustoimen strateginen johtaminen. Lisäksi se päättää koulutuksen määrästä, rakenteesta ja alueellisesta jakautumisesta. Ministeriöllä on neuvoa-antavia elimiä, jotka koostuvat eri intressiryhmien edustajista. Luku IV Ammatillisen koulutuksen

4 Luku IV Opetushallitus on opetusministeriön alainen asiantuntijavirasto, joka vastaa koulutuksen kehittämisestä sekä arvioi ja edistää koulutuksen tuloksellisuutta. Opetushallitus avustaa lisäksi opetusministeriötä koulutuspoliittisten päätösten valmistelussa. Korkeakouluopetus ei kuulu opetushallituksen toimialaan Lääninhallitukset ovat valtion aluehallintoviranomaisia. Niiden yleisenä tehtävänä on edistää lääninsä kehitystä. Tähän sisältyy myös läänin koulutuksen tarjonnasta päättäminen opetusministeriön antamissa kehyksissä. Lisäksi lääninhallituksilla on koulutusta koskevia erityistehtäviä. Omaehtoisessa ammatillisessa aikuiskoulutuksessa lääninhallitukset lähinnä päättävät, miten ammatillista aikuiskoulutusta varten myönnetyt määrärahat suunnataan. Työhallinto päättää alueorganisaationsa avulla, miten työvoimapoliittinen aikuiskoulutus suunnataan Kunnat ylläpitävät suurinta osaa ammatillista oppilaitoksista. Niiden lakisääteisenä tehtävänä on järjestää oppisopimuskoulutusta. Kuntien muu aikuiskoulutustoiminta syntyy niiden oman aloitteellisuuden pohjalta Työvoimapalveluita ja työllisyyden edistämistoimenpiteitä varten Suomessa on työministeriö sekä 13 työvoimapiirin toimistoa (syyskuusta 17 alkaen 15 työvoima- ja elinkeinokeskusta) ja 186 työvoimatoimistoa, joiden käytössä on koko maan laajuinen atk-tietojärjestelmä Suomessa työmarkkinaosapuolet osallistuvat koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Opetusministeriön yhteydessä toimii koulutussuunnittelun neuvottelukunta, joka kolmikantaperiaatteella pyrkii ennakoimaan eri alojen työelämän muutoksia ja tekee aloitteita ja esityksiä koulutuksen linjauksista. Työministeriön yhteydessä toimii samoin kolmikantaperiaatteella työvoimapoliittinen neuvottelukunta, jonka koulutusjaoston tehtäviin sisältyy muun muassa työvoimapalveluiden ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen suunnittelu ja kehittäminen. Opetushallituksen yhteydessä toimii nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen sekä työelämän yhteyksien kehittämiseksi koulutustoimikuntia, joissa ovat edustettuina työmarkkinaosapuolet, opettajat sekä kyseisen alan tutkimus. Vastaavasti kolmikantaperiaatteella toimii ammatillisen aikuiskoulutuksen tutkintojen kehittämiseksi tutkintotoimikuntia, joiden tehtävänä on muun muassa valmistella oman alansa tutkintojen perusteita sekä järjestää tutkintotilaisuuksia Työmarkkinoiden keskusjärjestöillä on eri päätoimialoilla koulutussopimukset, jotka ovat lähes kaikkien alakohtaisten työehtosopimusten pohjana. Niissä säädetään palvelussuhteiden ehtojen ohella työelämässä olevien aikuisten henkilöstökoulutuksen ehdoista ja luottamushenkilökoulutukseen osallistumisesta. Yksittäisissä yrityksissä on käytössä myös omia järjestelyitä, jotka eivät perustu työehtosopimukseen.

5 Ammatillisen Koulutuksen hallintojärjestelmä Ammatillisissa oppilaitoksissa voi toimia yksi tai useampia neuvottelukuntia, joiden tehtävänä on oppilaitoksen toiminnan ja paikallisten työelämäyhteyksien kehittäminen. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina yleensä työmarkkinaosapuolet sekä yksittäiset työpaikat. 103 Tutkintorakenteen ja sisällön säätely Valtio säätelee keskushallinto- ja aluehallintotasolla koulutusta - sekä tutkintorakenteiden että opetussisältöjen kannalta - voimakkaimmin yleissivistävässä ja ammatillisessa peruskoulutuksessa. Korkeakoulutasoiset tutkinnot vahvistetaan laissa ja asetuksissa. Ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen tutkinto-nimikkeistä ja rakenteesta päättää opetusministeriö, joka tekee erilliset päätökset nuorten ja aikuisten tutkintorakenteiden suhteen. Opetusministeriö vahvistaa myös ammattikorkeakoulujen tutkintonimikkeet ja koulutusohjelmat Opetusviranomaiset ohjaavat ammatillisten perusopintojen ja yleissivistävän peruskoulutuksen sisältöä hyväksymällä opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet sekä näyttökokeissa suoritettavien tutkintojen perusteet (tutkintojen ammattitaitovaatimukset) Opetusministeriö vahvistaa yleiset pääsyvaatimukset ammatilliseen perus- ja jatkokoulutukseen. Pääsyvaatimuksissa määritellään ikärajat sekä muut osallistumisen yleisehdot. Opetusviranomaiset päättävät myös ammatillisen jatkokoulutuksen enimmäis- ja vähimmäiskeston. Valtio ei säätele sellaisen koulu-tuksen rakennetta, tavoitteita eikä sisältöä, joka järjestetään vapaana sivistystyönä tai ammatillisena täydennyskoulutuksena. Koulutuksen määrän ja rahoituksen säätely Valtio säätelee nuorten koulutuksen mitoitusta määrällisillä tavoitteilla - sekä alueittain, koulutuslohkoittain että kieliryhmittäin. Aikuiskoulutuksen määrää valtio säätelee etupäässä rahoituksella. Valtio rahoittaa pääasiassa lakisääteisten oppilaitosten järjestämää aikuiskoulutusta sekä jonkin verran muiden yleishyödyllisten tai kaupallisten koulutusorganisaatioiden järjestämää koulutusta. Lakisääteisten oppilaitosten säätely Erilaisia julkisen valvonnan alaisia oppilaitoksia säätelee rakenteeltaan samankaltainen lainsäädäntö Valtioneuvosto tai opetusministeriö myöntää luvan oppilaitoksen perustamiseen ja hyväksyy oppilaitoksen valtionrahoituksen piiriin koulutustarpeen perusteella. Luku IV Ammatillisen koulutuksen

6 Luku IV 104 Kullekin oppilaitostyypille on määritelty pääasiallinen tai pääasialliset koulutustehtävät, toimintamuodot sekä muu toiminta, johon sillä on oikeus Jos oppilaitostyyppi on oikeutettu järjestämään tutkintotavoitteista koulutusta, sitä varten on määritelty viranomainen, joka antaa tarkempia määräyksiä koulutuksen sisällöstä ja sisällön yleispiirteistä. Oppilaitostyypin hallinnon yleispiirteet sekä rehtorin ja vakinaisen opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimukset on määritelty erikseen. 4.2 Koulutuksen rahoitus Rahoitusjärjestelmien periaatteita Oppilaitosten rahoituksesta vastaa ylläpitäjä, jolle myönnetään valtionosuutta sekä oppilaitoksen perustamis- että käyttökustannuksiin. Rahoitusperusteet ovat yhdenmukaiset oppilaitoksen omistusmuodosta riippumatta. Käyttökustannusten valtionosuus myönnetään laskennallisten yksikköhintojen perusteella, jotka vahvistetaan oppilasta, opetustuntia tai muuta suoritetta kohden erikseen vuosittain. Peruskoulun ja lukion yksikköhinnat vahvistetaan kuntakohtaisesti, ammatillisen koulutuksen yksikköhinnat oppilaitos- ja oppilaitosryhmäkohtaisesti Opetusministeriön hallinnonalan menot olivat vuonna 14 noin 14% valtion budjetin menoista. Menot ovat reaalisesti laskeneet vuodesta 12 vuoteen 14 noin 14%. Taulukko 21. Valtion menot vuonna 16 hallinnonaloittain (miljoonaa markaa) Miljoonaa markkaa Sosiaali- ja terveysministeriö Valtiovarainministeriö Opetusministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Työministeriö 11 5 Puolustusministeriö Liikenneministeriö Sisäasiasinministeriö Kauppa- ja teollisuusministeriö Ympäristöministeriö Ulkoasiainministeriö 2 30 Oikeusministeriö LADHE: VALTIOVARAINMINISTERIO

7 Ammatillisen Koulutuksen hallintojärjestelmä Taulukko 22. Opetustoimen määrärahat vuonna % 16 milj.mk Korkeakoulut Opintotuki Peruskoulut, lukiot Ammattiopetus (muorten ossus) Aikuiskoulutus Muut käyttötarkoitukset Yhteensä LAHDE: OPETUSMINISTERIO Valtion ja kuntien väliset toimivaltasuhteet muuttuivat oleellisesti vuoden 13 alusta. Rahoitusjärjestelmän uudistamisella pyrittiin lisäämään valtionavun saajien mahdollisuuksia joustavaan ja tulokselliseen toimintaan sekä vähentämään hallinnollista työtä. Toimintaa sääteleviä normeja poistettiin ja toiminnan sääntelyä kevennettiin merkittävästi Opetushallinnon alueella uudistus loi konkreettisia edellytyksiä päätösvallan siirtämiselle oppilaitosten ylläpitäjille. Uudistuksella pyrittiin kustannustietoisuuden ja tehokkuuden lisäämiseen siirtymällä menoperusteisesta valtionosuudesta kunnalle laskennallisin perustein määräytyvään valtionosuuteen. Järjestelmän laskennallisuudella pyrittiin myös parantamaan järjestelmän hallittavuutta ja ennustettavuutta Vaikka valtionosuus myönnetään sektoreittain ja oppilaitosmuodoittain, kunnan oma päätöksenteko ratkaisee, miten resurssit kohdennetaan eri tehtäväalueille. Rahoitusjärjestelmää ei ole sidottu toiminnan tuloksellisuuteen Opiskelijoilla on vapaa hakeutumisoikeus mihin tahansa toisen asteen oppilaitokseen. Silloin, kun opiskelija käy koulua muussa kuin kotikunnassaan sijaitsevassa oppilaitoksessa, opiskelijan kotikunta on velvollinen maksamaan opetuksesta aiheutuneet kulut kyseisen oppilaitoksen ylläpitäjälle. Tämä kotikuntien korvausvelvollisuus koskee sekä nuorten että aikuisten ammatillista peruskoulutusta. Nuorten ammatillisen koulutuksen rahoitus Opetus- ja kulttuuritoimen käyttömenoja koskeva valtionosuusjärjestelmä uudistettiin vuoden 13 alussa, jolloin tuli voimaan laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta. Laki kat-taa lähes kaiken ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksen ja myös eräät aikuiskoulutusta tarjoavat oppilaitosmuodot ja tehtäväalueet (mm. aikuislukion ja kansalaisopistot). Kansanopistojen, oppisopimuskoulutuksen sekä ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten rahoitus on järjestetty erillislainsäädännöllä. Luku IV Ammatillisen koulutuksen

8 Luku IV Ammatillisen koulutuksen rahoitus jakaantuu valtion ja kuntien kesken. Vuonna 14 keskimääräinen opiskelijakohtainen kustannus oli markkaa, josta valtion osuus oli keskimäärin vajaa 60 prosenttia. Laskennallisen perusteen ylittävistä kustannuksista vastaavat oppilaitosten ylläpitäjät. Ammattikorkeakoulujen rahoitusperiaatteet noudattavat ammatillisten oppilaitosten rahoitusjärjestelmän periaatteita Opetus- ja sivistystoimen valtionosuus maksetaan oppilaitoksen ylläpitäjälle kuukausittain yhtenä summana (as a block grant). Valtio ei kontrolloi myöntämiensä varojen käyttöä, vaan oppilaitosten ylläpitäjät päättävät itsenäisesti resurssien kohdentamisesta ja tuotettujen palvelujen tasosta, toteutustavasta ja rahoituksesta. Järjestelmän tavoitteena on ollut siirtää päätösvalta ja vastuu paikallistasolle ja aikaansaada näin toiminnan tehostumista Ammatillisen koulutuksen rahoitus perustuu Suomessa laskennalliseen yksikköhintaan ja oppilaitoksen opiskelijamäärään. Rahoitusta ollaan kehittämässä siten, että koulutuksen tulokset vaikuttaisivat myös valtionosuuden määrään. Yhdeksi oppilaitosten toiminnan arviointikriteeriksi on ajateltu opiskelijoiden työelämään sijoittumista Koulunkäynti on opiskelijalle pääsääntöisesti maksutonta. Opiskelijat saavat päivittäin yhden maksuttoman aterian. Oppikirjat ja muun materiaalin he joutuvat yleensä kustantamaan itse. Koulutukseen liittyvästä harjoittelusta opiskelijat voivat saada palkkaa. Aikuiskoulutuksen rahoitus luvun lopulla määriteltiin ammatillisen aikuiskoulutuksen keskeiset tehtäväalueet sekä tahot, joille kunkin sektorin rahoitusvastuu kuuluu. Henkilöstökoulutuksessa rahoitusvastuu kuuluu työnantajille, omaehtoisessa ammatillisessa aikuiskoulutuksessa sekä opetushallinnolle että opiskelijoiden kotikunnille ja työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa työhallinnolle Ammatillisen aikuiskoulutuksen tavoitteena on ollut 180-luvun lopulta alkaen monipuolistaa aikuisoppilaitosten rahoituslähteitä, tarjota aikuiskoulutusta kysynnän mukaan ja taata opiskelijan toimeentulo elämäntilanteen eikä koulutusmuodon mukaan. Aikuisoppilaitokset voivat siten saada rahoitusta useista lähteistä, kuten työhallinnolta (työvoimapoliittinen aikuiskoulutus), opetushallinnolta (omaehtoinen ammatillinen aikuiskoulutus, yleissivistävä aikuiskoulutus, korkeakoulujen aikuiskoulutus ja oppisopimuskoulutus) sekä työnantajilta (henkilöstökoulutus).

9 Ammatillisen Koulutuksen hallintojärjestelmä Kuvio 41. Hallinnon työnjako 107 Vastuulliset viranomaiset KANSALLINEN ALUEELLINEN PAIKALLINEN OPPILAITOS/ ORGANISAATIO Nuorten koulutus (6) 8 10 Korkea-asteen koulutus Työssä olevien uudelleenkoulutus Työllisyyskoulutus () ( 10) Opetusministeriö 2. Työministeriö 3. Opetushallitus 4. Lääninhallitukset 5. Työvoimapiirit 6. Kunnat ja kuntayhtymät 7. Työvoimatoimistot 8. Oppisopimuskoulutuksen paikallishallintoviranomaiset. Oppilaitokset 10. Yksittäiset yritykset ja organisaatiot ( ) Organisaatio, joka on suluissa, ei ole keskeisessä roolissa Tehtävä Järjestelmän sääntely Sisällön määrittely Arviointi ja todistuksenanto Tiedotus ja ohjaus Tarjonta Vain oppilaitoksissa tai koulutuskeskuksissa Oppisopimuksena Itseopiskeluna Vain työpaikalla Luku IV Ammatillisen koulutuksen

10 Luku IV Ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset ovat tulosvastuullisia yksiköitä, jotka rahoittavat toimintansa pääasiassa myymällä koulutuspalveluja. Suurin osa palveluista myydään julkiselle sektorille Valtio vastaa oppisopimuskoulutuksen kustannuksista lähes kokonaan. Valtionapu myönnetään paikallisviranomaisille, jotka ostavat koulutuksen oppilaitoksilta ja yrityksiltä. Työnantaja maksaa opiskelijalle palkan sekä siihen liittyvät sivukulut. Työnantajan järjestämästä työnopetuksesta suoritetaan työnantajalle koulutuskorvausta. Opiskelija voi saada tietopuolisen koulutuksen ajalta opintososiaalisia etuuksia Omaehtoista ammatillista aikuiskoulutusta on järjestetty aikuisille, jotta he voivat kehittää itseään ammatillisesti työnantajista riippumatta. Pääasiassa yli 25-vuotiaille järjestettävän ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen rahoittavat opetushallinto, opiskelijoiden kotikunnat ja oppilaitoksen ylläpitäjät sekä vähäisessä määrin opiskelijat itse. Valtionrahoitus määräytyy samoin perustein kuin kyseisen oppilaitosmuodon ammatillisen koulutuksen rahoitus yleensä. Sen sijaan alle puolen vuoden kestävän täydennyskoulutuksen ovat rahoittaneet aikuisopiskelijat itse ja osittain opetushallinto. Vuoden 17 alusta lääninhallitukset voivat ostaa ammatillista lisäkoulutusta oppilaitoksilta tai muilta koulutuksen järjestäjiltä valtion talousarvion puitteissa Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen toteuttavat koulutuksen järjestäjät ja koulutuksen hankinnasta vastaa työhallinto. Työvoimaviranomaiset ostavat aikuiskoulutuksen ja koulutuksen rahoitus kulkee työministeriön kautta. Koulutukseen osallistujat voivat saada opintososiaalisia etuuksia Koulutuksen taloudelliset tukijärjestelmät ovat sekä sen järjestäjän että opiskelijan kannalta yleensä sidoksissa siihen, onko kyseessä omaehtoinen ammatillinen aikuiskoulutus, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, henkilöstökoulutus vai kuntouttava koulutus. Rahoituksesta vastaavat valtio, työnantaja, kunnat ja opiskelijat Henkilöstökoulutuksen järjestää työnantaja. Työnantaja maksaa koulutuksen kustannukset, palkan ja päivärahan sekä korvaa työntekijälle koulutuksesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset Ammatillisesti kuntouttava koulutus on tarkoitettu henkilöille, joiden työkyky tai ansiomahdollisuudet ovat sairauden tai vamman takia olennaisesti heikentyneet, mutta joiden työkytyä voidaan kuntoutuksen avulla parantaa. Kuntouttavan koulutuksen rahoittaa Kansaneläkelaitos tai vakuutusyhtiöt. Tuki koostuu kuntoutusrahasta ja erilaisista korvauksista Työelämästä siirtyvät aikuisopiskelijat voivat saada aikuisopintorahaa. Aikuisopintoraha määräytyy aikuisopintoja edeltävien tulojen mukaan. Aikuisopiskelijoille myönnetään erilaisia tukia, joita pyritään pitkällä aikavälillä yhtenäistämään ja yksinkertaistamaan.