Luku IV: Ammatillisen Koulutuksen hallintojärjestelmä 101

Transkriptio

1 Aikuisten koulutusmahdollisuudet 75 Omaehtoinen aikuiskoulutus 76 Omaehtoinen ammatillinen aikuiskoulutus 76 Yleissivistävä aikuiskoulutus ja vapaa sivistystyö 78 Korkeakoulujen aikuiskoulutus 78 Oppisopimuskoulutus 79 Henkilöstökoulutus 80 Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 83 Muut työvoimapalvelut Opiskelun taloudelliset tukijärjestelmät 87 Omaehtoisen aikuiskoulutuksen tuki 88 Oppisopimuskoulutuksen tuki 88 Henkilöstökoulutuksen tuki 89 Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen tuki 89 Kuntouttavan koulutuksen tuki Aikuiskoulutuksen oppilaitosverkko, laajuus ja sisältö Osallistumisen määrät ja muutokset viime vuosikymmeninä Julkisen valvonnan ulkopuolinen koulutustarjonta Erityisopetus ja erityisryhmien opetus Erityisopetus Saamelaisten aikuiskoulutus Romaniväestön aikuiskoulutus Maahanmuuttajien aikuiskoulutus 99 Luku IV: Ammatillisen Koulutuksen hallintojärjestelmä Koulutuksen säätely Tutkintorakenteen ja sisällön säätely Koulutuksen määrän ja rahoituksen säätely Lakisääteisten oppilaitosten säätely Koulutuksen rahoitus Rahoitusjärjestelmien periaatteita Nuorten ammatillisen koulutuksen rahoitus Aikuiskoulutuksen rahoitus 106 Luku V: Koulutuksen laadullisia näkökohtia Tulosohjaus ja arviointi Tutkinnot 5.3 Oppilaitoksen ylläpito ja koulutustehtävä Opettajien pätevyysvaatimukset ja opettajakoulutus Koulutuksen arviointi ja laadullinen kehittäminen 5.6 Ammatillisen koulutuksen tutkimus Luku VI: Trendejä ja perspektiivejä Yleistä Kehittämissuunnitelma vuosille Työelämäyhteydet 6.4 Elinikäinen oppiminen Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelma Oppilaitosten yhteistyön lisääminen 6.7 EU-rakennerahasto-ohjelmat Tutkintojen vertailtavuus Eurooppalaiset ulottuvuudet 120 LIITTEET 123 LIITE 1 Lyhenteitä 124 LIITE 2 Ammatillisen koulutuksen järjestämiseen ja säätelyyn liittyviä organisaatioita 125 LIITE 3 Ammatillista koulutusta käsittelevää kirjallisuutta LIITE 4 Ammatillisen koulutuksen terminologiaa LIITE 5 Ammatilliset tutkinnot 132

2

3 Luku VI Trendejä perspektiivejä 6.1 Yleistä luvun keskeiset koulutuspoliittiset haasteet liittyvät nopeiden ja vaikeasti ennakoitavien muutosten analysointiin ja koulutuksen kehittämiseen eri tasoilla niin, että siinä voitaisiin joustavasti ottaa huomioon yhteiskunnalliset muutokset. Tähän suuntaan on viime vuosina edettykin: jäykästä, keskitetysti säädellystä ohjauksesta on siirrytty informaatio-ohjaukseen ja tuloksellisuuden arviointiin Oppilaitoksia kannustetaan löytämään uusia yhteistoiminnan muotoja eri alojen ja eri tasojen oppilaitosten sekä työelämän kesken. Samalla keskeiseksi pyrkimykseksi on noussut opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksien lisääminen sekä aikaisempaa avoimempi vuorovaikutus omaan ympäristöön, sen kulttuuriin ja työelämän organisaatioihin. Paikallisen tason kokonaisvaltaista kehittämistä yhdessä yritysten ja järjestöjen kanssa on vauhdittanut myös liittyminen EU:iin Päätöksenteon hajauttaminen oppilaitosten ylläpitäjille ja oppilaitoksille itselleen on luonut edellytyksiä uudenlaiselle kehittämistyölle. Luovuuden, innovaatioiden ja yrittäjyyden korostaminen koulutuksessa ja tutkimuksessa nähdään pohjoismaisen hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta keskeisenä. 6.2 Kehittämissuunnitelma vuosille Valtioneuvosto hyväksyy Suomessa joka neljäs vuosi suunnitelman koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämiseksi. Valtioneuvosto on joulukuussa 1995 hyväksynyt suunnitelman vuosille Suunnitelman mukaan koulutuksen lainsäädäntö uudistetaan kokonaisuudessaan lähivuosina. Yksittäiset koulutusta koskevat lait kootaan yhtenäiseksi lainsäädännöksi Kehittämissuunnitelmassa esitetään periaatteet koulutuksen kehittämiseksi. Joulukuussa 1995 hyväksytyssä kehittämissuunnitelmassa keskeisiä kriteerejä ovat korkea laatu, koulutuksellinen tasa-arvo ja elinikäisen oppimisen periaate Ammatillisen koulutuksen alalla koulutusta lisätään vuosina Koulutuksen tarjonta lisääntyy - hallituksen työllisyysohjelman mukaisesti - noin 9000 paikalla vuodessa. Lisäys suunnataan potentiaalisille kasvualoille. Vailla ammatillista koulutusta oleville nuorille annetaan etusija valinnoissa. Ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen tehtävänä on opiskelijoiden työllistymisen edistäminen ja seuranta. Itsearviointi on kaikkien oppilaitosten ja korkeakoulujen tehtävä Koulutuspaikkojen määrä mitoitetaan niin, että koko peruskoulun päättävälle ikäluokalle voidaan tarjota toisen asteen koulutuspaikka. Noin %:lle ikäluokasta tarjotaan koulutuspaikka ammattikorkeakoulussa tai yliopistoissa. Luku VI Trendejä ja perspektiivejä

4 Luku VI Toisen asteen ammatilliset tutkinnot uudistetaan vuoteen 2000 mennessä. Tutkintonimikkeiden määrää vähennetään oleellisesti ja tutkintoja laaja-alaistetaan. Kaikkiin tutkintoihin liitetään vähintään puolen vuoden työssä oppimisen jakso. Tutkinnon tavoitepituus on vastaisuudessa kolme vuotta. Kokeilu koulumuotoisen koulutuksen ja oppisopimustyyppisen työssä oppimisen yhdistämisestä kolmivuotiseen (2+1) tutkintoon käynnistetään Opintotukijärjestelmää kehitetään siten, että se kannustaa yksilöä valitsemaan koulutuksen vuotiaiden opiskelijoiden opintotuki pyritään nostamaan samalle tasolle 20 vuotta täyttäneiden opintotuen kanssa Ammattikorkeakoulu-uudistus toteutetaan suunnitelmakauden aikana. Ammattikorkeakouluopetukseksi kehitetään suurin osa opistoasteen koulutuksesta. Opistoaste nykymuodossaan poistuu. Ammattikorkeakouluja muodostuu noin Aikuiskoulutuksen alueella yleissivistävää ja ammatillista aikuiskoulutusta kehitetään tasapuolisesti. Erityisosaamiseen liittyvä ammatillinen aikuiskoulutus järjestetään pääosin ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin johtavana koulutuksena. Tutkintojärjestelmä laajennetaan kattamaan kaikki keskeiset erityisosaamisen alueet. 6.3 Työelämäyhteydet Ammatillisessa koulutuksessa lähivuosien keskeinen tehtävä on kehittää koulutuksen ja työelämän yhteyksiä. Suomessa ammatillinen koulutus on painottunut oppilaitoksissa annettavaan opetukseen, johon on liittynyt tietty määrä työharjoittelua työpaikoilla. Tavoitteena on parantaa koulutuksen ja työelämän yhteyksiä ja vahvistaa työelämän osuutta koulutuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa Vuoden 1996 aikana arvioidaan laajasti ammatillisten oppilaitosten toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka liittyvät työelämäyhteyksiin. Tarkoituksena on toteuttaa vuosina useita aiheeseen liittyviä kehittämis- ja arviointihankkeita. Keskeistä on työllisyyden edistäminen, koulutuksen joustavuuden lisääminen ja elinikäisen oppimisen periaatteen toteuttaminen käytännössä.

5 Trendejä ja perspektiivejä Hankkeilla selvitetään ja suunnitellaan uusia toimintamalleja oppilaitosten ja työelämän yhteyksien parantamiseksi. Tavoitteena on kehittää tutkintorakenteita ja opetussisältöjä, työpaikkakoulutuksen järjestämistä, ammattitaitovaatimusten ennakointia ja pätevyyksien arviointia, rahoitusjärjestelmiä yhteistyötä ja työelämään sijoittumista suosivaksi sekä luoda palveluverkkoja pienen ja keskisuuren teollisuuden kehittämistoimintojen avuksi. Opiskelijoiden työelämään sijoittumista ja harjoittelutoimintaa tehostetaan lisäämällä paikallisella tasolla työvoimaviranomaisten, ammatillisten oppilaitosten, opiskelijoiden ja työnantajien yhteistyötä. - Myös EU:n rakennerahastoohjelmat tukevat alueellista näkökulmaa ja yhteistyötä Elinikäinen oppiminen Suomalaisen koulutuspolitiikan johtoajatuksiin kuuluu elinikäisen oppimisen periaate. Valtioneuvosto totesi tämän jo aikuiskoulutuksen suunnittelusta ja kehittämisestä vuonna 1978 tekemässään periaatepäätöksessä. Päämääräksi asetettiin kehittää Suomen koulutusjärjestelmää siten, että jokaisella ihmisellä on kaikkina ikäkausinaan mahdollisuudet oman persoonallisuutensa jatkuvaan, monipuoliseen kehittämiseen järjestelmällisen ja joustavan opiskelun avulla. Koulutuksen, työelämän ja muun toiminnan vuorottelua on helpotettava. Elinikäisen oppimisen periaate koskee koko koulutusjärjestelmää ja koko väestöä Valtioneuvosto on maaliskuussa 1996 asettanut komitean, jonka tehtävänä on laatia kansallinen elinikäisen oppimisen strategia. Strategian lähtökohtana ovat muun muassa seuraavat ajatukset: keskeisenä näkökulmana on koulutuksen sijasta oltava oppiminen ja kouluttautuminen jatkuvan uuden oppimisen on muodostettava olennainen osa elämäntapaa uutta tekniikkaa on käytettävä koulutuksen organisoimiseen opiskelijoiden vaihtelevien tarpeiden edellyttämällä tavalla lasten, nuorten ja aikuisten koulutuksen on muodostettava toimiva kokonaisuus nuorten koulutuksen tulee tuottaa valmiudet aikuisiässä tapahtuvaa opiskelua varten oppilaitoksissa tapahtuvan koulutuksen rinnalla on kaikissa ikäryhmissä työ ja vapaa-ajan toiminnat miellettävä ympäristöiksi, joissa opitaan merkittävä osa tarvittavista uusista asioista 6.5 Suomi tietoyhteiskunnaksi -ohjelma Vuodesta 1996 lukien opetusministeriön toimialan yhtenä keskeisenä kehittämishankkeena on "Suomi tietoyhteiskunnaksi - koulutus tiedon valtatielle" -ohjelma. Sillä pyritään lisäämään tietotekniikan käyttöä opetuksessa ja liittämään koulut ja oppilaitokset kiinteäksi osaksi kansainvälisiä tietoverkkoja. Lukiot ja ammatilliset oppilaitokset liitetään niihin vuoteen 1998 mennessä ja peruskoulut vuoteen 2000 mennessä. Kaikki koulut ja oppilaitokset varustetaan riittävällä määrällä työasemia. Luku VI Trendejä ja perspektiivejä

6 Luku VI Tavoitteena on, että oppilaitokset pystyvät antamaan opiskelijoilleen tietoyhteiskunnassa tarvittavat valmiudet niin, että opiskelijat ovat toisella asteella sisäistäneet tieto- ja viestintätekniikan oleelliseksi osaksi tiedon hankintaa, hallintaa ja käsittelyä. He osaavat käyttää tekniikkaa suunnittelun ja työskentelyn apuvälineenä työelämässä ja kansalaisina Hanke muodostuu kolmesta ohjelmasta, joiden avulla kannustetaan ammatillisten oppilaitosten ylläpitäjiä liittämään oppilaitoksiaan kansainvälisiin tietoverkkoihin, kehittämään uusia tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä viestintämenetelmiä ja oppimateriaaleja sekä opettajien täydennyskoulutusta. 6.6 Oppilaitosten yhteistyön lisääminen Suomessa ovat ammatilliset oppilaitokset olleet yleensä yhden koulutusalan, esimerkiksi maatalousalan, koulutusta antavia oppilaitoksia luvulla on yhdistetty eri alojen oppilaitoksia monialaisiksi ja kooltaan suuremmiksi. Tavoitteena oppilaitosten yhdistämisessä ovat paitsi kustannussäästöt myös monipuolisemmat ja laadukkaammat koulutuspalvelut. Viime vuosina tehdyistä oppilaitosten yhdistämisistä on saatu pääosin myönteisiä kokemuksia. Samanaikaisesti oppilaitosten yhdistämisen kanssa on toteutettu ylläpitäjämuutoksia siten, että uuden yhdistetyn oppilaitoksen ylläpitäjäksi on useimmiten tullut kuntien yhteenliittymä, kuntayhtymä. Vuonna 1995 voimaan tullut kuntalaki vahvistaa tätä kehitystä Suomessa on vireillä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskeva lakiuudistus, joka kattaa kaikki tasot esiopetuksesta korkeakouluopetukseen. Uudistus luo edellytyksiä oppilaitosten väliselle yhteistyölle. Lakiuudistuksessa korvataan muun muassa koulutusaloittaisia oppilaitosmuotoja koskevat säädökset yhdellä, kaikkia ammatillisia oppilaitoksia koskevalla lainsäädännöllä - ammattikorkeakouluja lukuun ottamatta. Niitä varten on oma lainsäädäntönsä Ammatillisen koulutuksen uusi tutkintorakenne korostaa opiskelijoiden yksilöllisyyttä ja erilaisia valinnanmahdollisuuksia. Opiskelija voi valita tutkintoonsa opintokokonaisuuksia myös oman oppilaitoksensa ulkopuolelta. Tämä mahdollisuus edellyttää hyvää ja joustavaa yhteistyötä oppilaitosten kesken.

7 Trendejä ja perspektiivejä 6.7 EU-rakennerahasto-ohjelmat Suomi on EU:n uutena jäsenmaana ensimmäistä vuotta mukana rakennerahastoohjelmissa. Rakennerahasto-ohjelmat ovat jo valmistuneet Suomen osalta ja ensimmäiset ohjelmia toteuttavat projektit on hyväksytty. Koulutukseen liittyviin projekteihin Suomi saa tukea EU:n aluekehitysrahastolta ja sosiaalirahastolta. Niiden tuella rahoitetaan ammatilliseen koulutukseenkin liittyviä hankkeita ja projekteja Ammattitaito Suomi -hanke kuuluu sosiaalirahaston tavoite 4 -ohjelmaan. Hankkeen lähtökohtana on kehittää yritysten henkilöstön osaamista niin, että se vastaa yritystoimintaan kohdistuvia vaatimuksia. Hanke pyrkii muun muassa kehittämään henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutusjärjestelmää sekä arvioimaan tutkintoja ja antamaan palautetta niiden edelleen kehittämiseksi. Samalla työnantajat hyödyntävät aiempaa enemmän aikuiskoulutusjärjestelmän ja tutkintojärjestelmän resursseja. Hankkeessa testataan, miten erilaisia tutkintoja ja niiden osia voidaan käyttää yrityskohtaisina työkaluina henkilöstön ammattitaidon kohottamiseen ja varmistamiseen. Ammattitaito Suomi toteutetaan kolmikantaisena yhteistyönä työnantajien, työntekijöiden sekä julkisen hallinnon ja koulutusorganisaatioiden kesken Työelämän, työmarkkinoiden ja ammatillisten vaatimusten muutosten ennakointi on sosiaalirahaston tavoite 4 -ohjelmaan kuuluva hanke, jolla pyritään ennakoimaan työelämän ja työmarkkinoiden muutoksia. Perinteiset tavat ennakoida näitä muutoksia ovat liian makro-orientoituneita ja liian hitaisiin tilastollisiin menetelmiin perustuvia. Hankkeen tavoitteena on luoda uusi, nopeampi, luotettavampi, jatkuviin prosesseihin perustuva järjestelmä kyseisten muutosten ennakointiin. Ennakointitoimintaan osallistuvat yritysten lisäksi työministeriö, opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetushallitus sekä työmarkkinajärjestöjen ja muiden työelämän organisaatioiden edustajia Työpaikkakouluttajien koulutus sisältyy sosiaalirahaston tavoite 3 -ohjelmaan. Tavoitteena on tukea oppisopimuspaikkojen lisäämistä, vaikuttaa oppisopimuskoulutuksen laatuun, edistää yritysten henkilöstön kehittämistä ja luoda yrityksiin oppisopimuskouluttajaverkosto. Myös työpajojen ohjaajat voivat osallistua koulutukseen. 6.8 Tutkintojen vertailtavuus EU-maissa on käytössä useita koulutusta kuvaavia järjestelmiä ja koulutusluokituksia. Tutkintojen vertailua varten EU:ssa on kehitetty 5-portainen tasoluokitus. Koulutuksen vertailtavuuden päätavoitteena on työntekijöiden vapaan liikkuvuuden edistäminen ja olosuhteiden luominen sellaiseksi, että kaikilla koulutuksen suorittaneilla tai tietyn ammattitaidon omaavilla on yhtäläinen pääsy työelämään. Luku VI Trendejä ja perspektiivejä

8 Luku VI Monet käytössä olevat luokitusjärjestelmät palvelevat tiettyä käyttäjäryhmää kuten esim. työvoimaviranomaisia ja opetusviranomaisia. Kuitenkin eri maissa käytössä olevat luokitusjärjestelmät poikkeavat toisistaan, joten koulutuksen vertailtavuus koulutusluokitusten perusteella on erittäin vaikeaa Opetushallitus on käynnistänyt Suomessa projektin, jonka tavoitteena on sekä suomalaisten tutkintojen vertaaminen kansainvälisesti käytössä oleviin koulutus/ammattiluokituksiin että ehdotusten tekeminen suomalaisten tutkintojen sijoittumisesta EU:n viisitasoiseen koulutustasoluokitukseen. Projekti on saanut ehdotuksensa keväällä 1996 valmiiksi Eurooppalaiset ulottuvuudet Ammatillisten oppilaitosten kansainväliset suhteet olivat satunnaisia aina luvun loppupuolelle asti. Suurimmalle osalle oppilaitoksista opintovierailut ja tutustumiskäynnit olivat ainoa kansainvälisten kontaktien muoto. Tekniikan ja kaupan alalla oli joitakin yhteistyöprojekteja ja metsä-, maatalous- ja kotitalousoppilaitokset osallistuivat jossakin määrin kehitysyhteistyöhön. Nyt kansainvälinen vuorovaikutus on arkipäivää useimmille ammatillisille oppilaitoksille. Tavoitteena on saada kaikki toisen asteen jälkeistä (post-secondary) ammatillista koulutusta antavat laitokset mukaan kansainväliseen vaihtoon niin, että jokaisella ammattiin opiskelevalla on mahdollisuus liittää opintoihinsa jaksoja ulkomailla Ammatillisen koulutuksen kansainvälistyminen alkoi merkittävästi edetä EFTA-maiden tehtyä erilliset sopimukset osallistumisesta unionin COMETT- ja ERASMUS-vaihto-ohjelmiin. Kansallisen päätöksen mukaan kaikki ammatilliset oppilaitokset kolmannella asteella olivat kelpoisia ERASMUS-ohjelmaan. Ei-yliopistosektorin oppilaitokset olivatkin heti alusta lähtien hyvin aktiivisia ERASMUS-ohjelman tuen hakijoita. Tämä erillissopimukseen perustunut vaihto loi pohjan yhteistyölle LEONARDOn ja SOCRATESin puitteissa Neuvostoliiton hajoamisen ja Baltian maiden itsenäistymisen myötä Suomi on merkittävästi lisännyt yhteistyötä omilla lähialueillaan. Erityisesti Virossa ja Karjalan ja Pietarin alueilla Venäjällä Suomen ammatillisilla oppilaitoksilla on monia yhteistyöoppilaitoksia. Näillä alueilla suomen kieli voi usein toimia yhteistyön kielenä, joten Suomella on mahdollisuus toimia unionin sisällä yhteistyön välittäjänä. Suomi osallistuu myös aktiivisesti TACIS- ja PHARE-ohjelmiin. Suomelle on tärkeää, että sen lähialueiden yhteiskunnallinen kehitys jatkuu tasaisena ja rauhallisena. Koulutus on eräs tae rauhanomaiselle kehitykselle ja siksi Suomi haluaa osaltaan tukea lähialueidensa koulutuksen kehittämistä Tulevaisuudessa Suomi tehostaa edelleen osallistumistaan LEONARDO-ohjelman kaikkiin osioihin. Samoin ammattikorkeakoulut ja muut korkea-asteen ammatillista koulutusta antavat oppilaitokset tiivistävät SOCRATES-ohjelman mukaista yhteistyötä aikuisoppilaitosten, korkeakoulujen ja muiden korkea-asteen oppilaitosten

9 Trendejä ja perspektiivejä kanssa. Suomi pyrkii kehittymään Baltian ja Venäjän alueen osaajana voidakseen unionin itärajalla osaltaan edistää yhteiskuntaolojen vakiintumista näissä maissa ja Venäjän pohjoisilla alueilla. Myös Euroopan pohjoisimmissa osissa rakennetaan monenkeskistä yhteistyötä Norjan, Ruotsin, Venäjän ja Suomen kalottialueiden kesken Suomella on vankkaa alkutuotannon koulutuksen tieto-taitoa. Tätä osaamista tarjotaan edelleen sekä unioniyhteistyössä, lähialueilla että kehitysyhteistyössä. Metsäalan koulutuksella on suuri merkitys kestävän kehityksen takaamisessa kehitysmaissa ja yhteiskuntamuutoksen alaisissa Itä-Euroopan maissa Euroopan ulkopuolelle Suomella on ollut yhteistyötä jo vanhastaan kehitysmaiden - erityisesti Afrikan maiden - kanssa. Viime aikoina teknologian ja kaupan alan ammatilliset oppilaitokset ovat rakentaneet yhteistyötä Aasian kasvavien talousalueiden kanssa. Sitä kautta ne ovat samalla lisänneet omaa Aasian olojen ja kulttuurien tuntemustaan. Luku VI Trendejä ja perspektiivejä

10 122