Merenkulun yhteistyön tulokset näkyvät Resultatet av samarbetet inom sjöfarten kan ses

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Merenkulun yhteistyön tulokset näkyvät Resultatet av samarbetet inom sjöfarten kan ses"

Transkriptio

1 MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Albatrossen 3/2009 Merenkulun yhteistyön tulokset näkyvät Resultatet av samarbetet inom sjöfarten kan ses Laivan arki tallentuu jälkipolville Fartygets vardag dokumenteras för efterkommande generationer Luottamus tuo työn iloa asiakaspalveluun Förtroendet för med sig arbetsglädje i kundservicen 1

2 Albatrossen 3/2009 MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Päätoimittaja/Huvudredaktör: Helena Jaatinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Marina Paulaharju Käyntiosoite/Besöksadress: Uudenmaankatu 16 A Nylandsgatan 16 A Postiosoite/Postadress: PL 327, Helsinki PB 327, Helsingfors Puhelin/Telefon: Telefax: Sähköposti/E-post: Osoitteenmuutokset/Adressförändringarna: Ulkoasu/Layout: bbo, Better Business Office Oy Painopaikka/Tryckeri: Solver palvelut Oy ISSN: Painos/Upplaga: nro/nr ilmestyy/utges 4/2009 vko/vecka 50 Kannen kuva/pärmbild: Jukka Nurminen, Abyss Art Oy Tammikuussa 1915 lastattiin Tukholmassa 75-metristä ruotsalaista höyrylaiva Drottia. Elettiin ensimmäisen maailmansodan alkuaikaa. Saksa ja Venäjä olivat sodassa keskenään. Suomi oli Venäjän alaisuudessa osallisena sotaan, ja Ruotsi oli puolueeton. Rauma määrättiin pääsatamaksi, jonka kautta meriliikenne länteen tuli pääasiassa ohjata. Kyseessä oli Drottin ensimmäinen matka Raumalle. Miehistön kauhuksi Drott ajoi saksalaiseen miinaan. Alus upposi keula edellä, ja ahterin ollessa ilmassa potkuri pyöri yhä. Tämä kaikki kesti vain kaksi ja puoli minuuttia. I januari 1915 lastades det 75 meter långa ångfartyget Drott i Stockholm. Första världskriget hade just börjat. Tyskland och Ryssland krigade med varandra. Finland hörde till Ryssland och var därför inblandat i kriget. Sverige var neutralt. Raumo hade fastställts som destinationshamn för Drott. Det var bestämt att sjötrafiken västerut i huvudsak skulle ske via Raumo. Resan var den första för Drott till denna hamn. Till besättningens förfäran gick fartyget på en tysk mina. Drott sjönk med stäven före. Propellern roterade ännu när aktern steg upp i luften. Allt detta tog inte mer än två och en halv minut. 2 Sisällys Innehåll PÄÄKIRJOITUS Iloa tiedosta LEDAREN Vetskap ger glädje 17 MERENKULKUALAN YHTEISTYÖ KANTAA HEDELMÄÄ Hyvä yhteistyö on jo parantanut alan kilpailuedellytyksiä, iloitsee Suomen Varustamot ry:stä uusien haasteiden pariin siirtynyt Mika Nykänen. SAMARBETET INOM SJÖFARTEN BÄR FRUKT Ett bra samarbete har redan förbättrat branschens konkurrenskraft, gläder sig Mika Nykänen, som övergått från Rederierna i Finland till nya utmaningar. MERITYÖN ARKI TALLENTUU JÄLKIPOLVILLE Merihistorian amanuenssi Anne Ala-Pöllänen dokumentoi nykypäivän merenkulkua. SJÖARBETETS VARDAG DOKUMENTERAS FÖR KOMMANDE GENERATIONER Amanuensen i sjöhistoria Anne Ala-Pöllänen dokumenterar dagens sjöfart. VROUW MARIAN ARVOITUS KIEHTOO Museovirasto suosittaa kulttuurihistoriallisesti merkittävän hylyn säilyttämistä löytöpaikallaan veden alla. VROUW MARIAS GÅTA FASCINERAR Museiverket rekommenderar att det kulturhistoriskt betydelsefulla vraket bevaras på den plats på havsbottnen där det påträffades. ASIAKKAIDEN LUOTTAMUS ILAHDUTTAA Eläkeratkaisija Eva Westerbacka viihtyy työssään merenkulkijoiden eläketurvan parissa. KUNDERNAS FÖRTROENDE GLÄDER Pensionshandläggare Eva Westerbacka trivs i sitt arbete med sjöfararnas pensionsskydd. PINGVIINIT PIRISTÄVÄT MATRUUSIN KOTIA Pingviinejä keräilevä Saga Forsman ei pelkää raskaitakaan töitä. PINGVINERNA PIGGAR UPP MATROSENS HEM Pingvinsamlaren Saga Forsman räds inte tunga arbeten. MERIMIESELÄKELAKIIN TULEVAT MUUTOKSET 2010 JA 2011 ÅREN 2010 OCH 2011 KOMMANDE ÄNDRINGAR I SJÖMANSPENSIONSLAGEN KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA FRÅGOR OCH SVAR MATKOJA MAAILMAN MERILLÄ Henry Hudson ei löytänyt Koillisväylää, mutta hänen nimensä jäi elämään useissa Pohjois-Amerikan paikannimissä. RESOR PÅ VÄRLDENS HAV Henry Hudson upptäckte inte Nordostpassagen, men hans namn lever kvar i namnen på många platser i Nordamerika. HYLYN TARINA II: LUNA Höyrylaiva Luna oli yksi kolmesta laivasta, jotka osuivat saksalaisen Deutschland-aluksen Selkämerelle laskemaan miinasulkuun joulukuussa VRAKETS HISTORIA II: LUNA Ångfartyget Luna var ett av de tre fartyg som gick på minor i det minfält det tyska fartyget Deutschland hade lagt ut i Bottenhavet i december UUTISIA NYHETER 12 20

3 Iloa tiedosta Albatrossin ensimmäisen numeron ilmestymisestä on tänä vuonna kulunut kymmenen vuotta. Aika ei ole kovin pitkä, mutta viestinnän kannalta se on Merimieseläkekassan toimintahistorian merkittävin. Oma lehti on ollut lippulaiva, jonka vanavedessä tiedonkulkua asiakkaille ja sidosryhmille on määrätietoisesti monipuolistettu ja tehostettu. Albatrossi ilmestyi aluksi vain kerran, sittemmin kaksi kertaa vuodessa. Vuonna 2005 julkaistiin jo kolme numeroa, ja pari vuotta myöhemmin ilmestymiskertoja lisättiin nykyiseen neljään. Samaan tahtiin lehden sivumäärä on kasvanut ensinumeron 8:sta jopa nelinkertaiseksi. Albatrossi syntyi vastaamaan eläkeasioita koskevan tiedontarpeen kasvuun. Ensimmäisen numeron pääkirjoitus viittasi tapahtuneisiin ja odotettavissa oleviin eläkejärjestelmän muutoksiin, joista kaikkien aikojen mittavin suuri eläkeuudistus astui voimaan vuoden 2005 alusta. Tiedon jakaminen siitä sekä useista vähäisemmistä mutta tärkeistä uudistuksista on ollut haasteellinen tehtävä. Lehti on kuitenkin onnistunut siinä hyvin. Viime vuodenvaihteessa tehdyn lukemistutkimuksen mukaan lukijat pitävät Albatrossia luotettavana tietolähteenä ja 63 prosenttia kyselyyn vastanneista on erittäin tai melko tyytyväisiä lehden sisältöön. Tiedonvälityksen haasteet mutta samalla myös keinot ja mahdollisuudet ovat Albatrossin ilmestymishistorian aikana lisääntyneet huimasti. Merimieseläkekassan viestinnän pääkanavaksi lehden rinnalle ovat nousseet omat verkkosivut, jotka ovat tuoneet kaikkien ulottuville täyden palvelun tietopankin MEL-eläkkeistä sekä eläkekassan palveluista. Verkkosivujemme Loki-palvelussa merenkulkija voi mm. seurata oman eläketurvansa kertymistä sekä laskea eläkkeensä arviomäärän eri eläkeikävaihtoehtojen mukaan. Palvelun kautta voi myös tarkistaa työeläkeotteensa, jonka tietojen pohjalta eläke aikanaan lasketaan. Monenlaiset asiat, jotka aiemmin vaativat käyntiä paikan päällä eläkekassan toimistossa, hoituvat nyt nopeasti ja kätevästi verkossa asiakkaalle parhaiten sopivana ajankohtana. Albatrossi, verkkopalvelut, tiedotustilaisuudet ja henkilökohtainen neuvonta muodostavat yhdessä Merimieseläkekassan viestinnän mediapaletin, jota tarpeen mukaan täydennetään erityispalveluin. Niinpä tämän syksyn aikana kaikki MELin piiriin kuuluvat merenkulkijat ja eläkeläiset saavat opastusta verkkopalvelujemme käyttöön kotiosoitteeseen jaettavan tiedotevihkosen myötä. Suomalainen työeläkejärjestelmä on yksi maailman parhaista. Siksi on ilo myös jatkossa kehittää kanavia ja palveluita, jotka takaavat MEL-vakuutetuille ja -eläkkeensaajille yhä tehokkaamman ja monipuolisemman tiedonsaannin hyvinvointimme peruspilarista, työeläketurvasta. Pääkirjoitus Ledaren Marina Paulaharju Vetskap ger glädje Innevarande år har det förflutit tio år sedan det första numret av Albatrossen utkom. Tiden är inte särskilt lång, men ur informationssynpunkt den viktigaste i Sjömanspensionskassans verksamhetshistoria. Den egna tidningen har varit ett flaggskepp i vars kölvatten spridningen av information till kunder och intressegrupper målmedvetet har gjorts mångsidigare och effektivare. Till en början utkom Albatrossen bara en gång, sedermera två gånger per år gavs det redan ut tre nummer och två år senare utökades utgivningen till nuvarande fyra nummer per år. I samma takt har sidoantalet i tidningen ökat fyrfalt från det första numrets åtta sidor. Albatrossen kom till för att svara på det ökade behovet av information om pensionsfrågor. Ledaren i det första numret hänvisade till redan inträffade och väntade ändringar i pensionssystemet, av vilka alla tiders mest omfattande den stora pensionsreformen trädde i kraft från början av Spridande av information såväl om den som om ett flertal mindre men viktiga reformer har varit en utmanande uppgift. Tidningen har dock lyckats bra i denna informationsuppgift. Enligt en vid senaste årsskifte genomförd läsarundersökning anser läsarna att Albatrossen är en tillförlitlig informationskälla och 63 % av dem som besvarade enkäten var mycket eller rätt så nöjda med innehållet i tidningen. Informationsförmedlingens utmaningar men samtidigt också medlen och möjligheterna har under Albatrossens utgivningshistoria ökat enormt. Vid sidan av tidningen har också de egna webbsidorna blivit en huvudkanal för Sjömanspensionskassans spridning av information. De har fört in i bilden en databank med full service om SjPLpensionerna och pensionskassans tjänster inom räckhåll för alla kunder. På våra webbsidors Loggtjänst kan sjöfararen bl.a. följa upp intjänandet av det egna pensionsskyddet samt göra uppskattningar av sin kommande pension enligt olika alternativ för pensioneringsåldern. Via tjänsten kan sjöfararen också kontrollera sitt arbetspensionsutdrag. I sinom tid beräknas sjöfararens pension utgående från uppgifterna i utdraget. Många ärenden som tidigare krävde ett besök på pensionskassans kontor kan nu snabbt och behändigt skötas på webben vid den lämpligaste tidpunkten för kunden. Tillsammans bildar Albatrossen, nättjänsterna, informationsmötena och den personliga rådgivningen Sjömanspensionskassans mediepalett som vid behov kompletteras med särskilda tjänster. Så kommer t.ex. alla sjöfarare och pensionärer som omfattas av SjPL under innevarande höst att få handledning i utnyttjandet av våra nättjänster i form av ett informationshäfte som distribueras till allas hemadresser. Det finländska arbetspensionssystemet är ett av världens bästa. Därför är det en glädje att också i fortsättningen utveckla kanaler och tjänster som garanterar en allt effektivare och mångsidigare tillgång till vetskap om grundpelaren för vårt välbefinnande, arbetspensionsskyddet, för de SjPL-försäkrade och -pensionstagarna. MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Meriklusteri mahdollisuuksien markkinoilla Sjöklustret på möjligheternas marknad Tervaskannot kunniaan Krutgubbarna till heders Merimieseläkekassan kalenteri vuodelle 2010 ilmestyy joulukuussa Albatrossin 4/2009 välissä. Sjömanspensionskassans kalender för 2010 publiceras i december som instick i Albatrossen 4/ Albatrossen 2/2008 3

4 4

5 Mika Nykänen tyytyväisin mielin uusiin asemiin Hyvän yhteistyön tulokset näkyvät Merenkulkuala on viime vuosina tehostanut yhteistyötään. Elinkeinon kannalta keskeisiä uudistuksia on ajettu määrätietoisesti, toimijoiden yhteisvoimin. Varustamojen edunvalvonnan keulapaikalta elokuussa uusiin asemiin siirtynyt Mika Nykänen summasi lähtöhaastattelussa tuloksia tyytyväisin mielin: yhteinen kurssi on parantanut selkeästi alan kilpailuedellytyksiä ja lisännyt uskoa tulevaisuuteen. Teksti: Maria Hallila Kuvat: Marina Paulaharju ja Plugi Ratkaisevaa on ollut alan kaikkien toimijoiden ryhmittyminen samalle puolelle yhteisissä elintärkeissä edunvalvontakysymyksissä. Mika Nykäsen viisivuotisen johtajakauden aikana varustamoalan ykköshaasteet ovat liittyneet tavalla tai toisella kilpailuaseman vahvistamiseen. Aloittaessani vuonna 2004 Suomen Varustamoyhdistyksen toimitusjohtajana Suomen lipun kilpailukyvyn heikentyminen oli tuonut suuria muutoksia varustamojen toimintaedellytyksiin. Olimme tietyiltä osin vaativassa tilanteessa myös työmarkkinakentällä, Nykänen muistelee. Molemmilla sektoreilla on hänen mukaansa saatu aikaan merkittäviä parannuksia reseptillä, jonka avaintekijä on yhteistyö. Samalle viivalle markkinakilvassa Ratkaisevaa on ollut alan kaikkien toimijoiden ryhmittyminen samalle puolelle yhteisissä elintärkeissä edunvalvontakysymyksissä, Mika Nykänen sanoo. Hän kertaa viime vuosien hyviä tuloksia, joista huomattavimpiin kuuluvat kauppa-alusluettelolain muutokset, merityön tukijärjestelmiin saadut parannukset ja hallituksen elokuun lopun budjettiriihessä hyväksytty uusi tonnistoverolakiesitys. Vuosia vireillä ollutta tonnistoverolain uudistushanketta Mika Nykänen luonnehtii oman työnsä ykkösprioriteetiksi. On tärkeää, että nyt aikaansaatu ja eduskunnassa syksyn aikana valmiiksi saatettava uudistus on aidosti kilpailukykyinen, hän tiivistää. Uudistus saattaa suomalaisen merenkulkuelinkeinon kilpailukyvyn vihdoin tasolle, jolla kilpailijamaamme ovat olleet jo pitkään. On myös merkittävää, että lakiin on sisällytetty kolmen vuoden siirtymäaika, jotta varustamot voivat tehdä tarpeelliset valmistelut ja reagoida mahdollisiin toimintaympäristön muutoksiin. Alan toimintaedellytysten parantamiseksi on nyt hyödynnetty EU:n sallimat tukijärjestelmät aikaisempaa paremmin. Kaikki mukana pelikentällä Merenkulkualan työntekijäjärjestöjen tuki viime vuosien uudistushankkeissa on Mika Nykäsen mukaan ollut merkittävä voimatekijä. Hän pitää tärkeänä, että merenkulkijat ovat jatkossakin niin yritystasolla kuin järjestöjen yhteistyössä aktiivisesti mukana ratkomassa alan kilpailukyvyn keskeisiä kysymyksiä. Työmarkkina-asioissa voimme joissain asioissa olla eri linjoilla, mutta alan menestymisen edellytysten parantaminen on vahvasti yhteinen int- 5

6 Nykyinen markkinakilpailu on niin kovaa, että kaikkien on oltava mukana kentällä. Tässä pelissä ei ole katsomoa, josta voisi vain huudella ohjeita pelaajille. Konkurrensen på marknaden är idag så hård att alla måste vara med på planen. I det här spelet finns det inte läktare från vilka det går att ropa råd åt spelarna. ressimme. Hyvä yhteistyö on ollut selkeästi edesauttamassa tavoitteiden toteutumista, hän sanoo. Nykyinen markkinakilpailu on niin kovaa, että kaikkien on oltava mukana kentällä. Tässä pelissä ei ole katsomoa, josta voisi vain huudella ohjeita pelaajille, Nykänen painottaa. Koko pelikentän yhteistyötä on tarvittu ja tarvitaan edelleen myös merenkulun imagokampanjassa, joka on aloitettu. Sen avulla pyritään kohottaman alan profiilia ja lisäämään meriammattien kiinnostavuutta opintojaan aloittavien nuorten keskuudessa. Kampanjan pääviesti, jossa merenkulku kuvataan korkean osaamisen, kasvun ja monien mahdollisuuksien alaksi, on Mika Nykäsen mukaan saavuttanut näkyvyyttä ja vastakaikuakin kohderyhmässä. Tulevaisuudessa varustamoala käy muun elinkeinoelämän kanssa yhä kovempaa kilpailua osaavasta työvoimasta. Rummutusta on jatkettava, sillä viestin perillemeno ja tuloksiin pääsy vaatii vuosien, jopa vuosikymmenien panostuksen ja sitoutumisen. Viestiä on kerrottava ulospäin ei vain jo ennestään tutuille kohderyhmille, Nykänen painottaa. Haasteellisia tavoitteita työmarkkinapuolella riittää hänen mukaansa myös tulevaisuudessa ja niitä ratkottaessa on joskus tasapainoiltava keskenään ristiriitaisiltakin tuntuvien tarpeiden kanssa. Esimerkiksi osaavan työvoiman houkuttelemiseksi ja sitouttamiseksi tehtävillä ratkaisuilla ei pitäisi päästää työn hintaa karkaamaan liian korkeaksi. Vahva yhteinen ääni Varustamoelinkeinon toimintaedellytyksiä ja etuja on reilun vuoden ajan valvonut yksi yhtenäinen järjestö, Suomen Varustamot ry. Se syntyi, kun alan kolme perinteikästä erillistä toimijaa Suomen Varustamoyhdistys, Rahtialusyhdistys ja Ålands Redarförening keväällä 2008 kokosivat voimansa yhteisen lipun alle. Jo järjestön ensimmäinen toimintavuosi on Mika Nykäsen mukaan osoittanut selkeästi, että uudistus oli onnistunut ja alan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä askel. Tyytyväisyys on kuten yleensäkin hyvien ratkaisujen yhteydessä kiteytynyt kysymykseen: miksi tätä ei ole tehty jo aikaisemmin. Varustamoelinkeino puhuu nyt yhdellä äänellä, kun aiemmin näkemyksiä on esitetty kolmen järjestön suulla ja usein lisäksi vielä niiden ulkopuoleltakin. Hajanaisuus söi uskomattoman paljon pienen alan voimavaroja. Nyt elinkeino saa päättäjien tietoon alan selkeät viestit, joissa olennainen voi erottua epäolennaisesta, hän tiivistää yhdistymisen tärkeimmän hyödyn. Vahvaa yhteistä ääntä ja osaavaa edunvalvontaa tarvitaan lähitulevaisuudessa lukuisissa yhteyksissä niin Helsingin kuin Brysselinkin suunnalla. Suurimmat haasteet liittyvät Mika Nykäsen mukaan kansainvälisiin ympäristösäädöksiin ja -sopimuksiin. Hän painottaa aktiivisen roolin tärkeyttä asioiden valmistelussa ja kiittää hyvin toimivaa yhteistyötä kotimaan viranomaisten kanssa. Suomalainen varustamoelinkeino voi vaikuttaa päätöksiin, osatessaan ja halutessaan, Nykänen korostaa. Hyvät eväät menestykseen Mika Nykäsen siirtyminen varustamoalan keulapaikalta Metallinjalostajat ry:n toimitusjohtajaksi ja Teknologiateollisuus ry:n johtajaksi osuu ajankohtaan, jolloin lähitulevaisuuden näkymät merenkulun kuten elinkeinoelämän piirissä yleisestikin ovat epävarmat ja odotukset varovaiset. Tästä huolimatta hän näkee alan tulevaisuuden lupaavana. Suomalaista varustamoelinkeinoa ja merenkulkua on ollut helppo kehua päättäjille, koska sen piirissä on niin paljon potentiaalia. Olen ylpeä siitä, että olen voinut olla mukana parantamassa sen kilpailukykyä, hän sanoo. Merenkulun taitotieto on merkittävää kansallista osaamispääomaa. Menestyäkseen alan on toimittava niin kuin iso, kehittyvä ala toimii: on katsottava reilusti eteenpäin, keskityttävä ydinasioihin, tehtävä työtä pitkäjänteisesti ja oltava kaikissa asioissa luotettava yhteistyökumppani, Mika Nykänen tiivistää kokemuksensa ja näkemyksensä viiden vuoden vaativan kipparoinnin jälkeen. Komentosilta vaihtuu, mutta suunta on edelleen sama: suomalaiseen laatuun ja osaamiseen perustuvan kilpailukyvyn vahvistaminen sekä elinkeinoelämän menestyksen vauhdittaminen. 6

7 Mika Nykänen övergår nöjd till sinnes till nya uppgifter Resultaten av ett bra samarbete kan ses Sjöfarten har under de senaste åren intensifierat samarbetet i branschen. Aktörerna i branschen har med gemensamma krafter målmedvetet drivit på för näringen centrala reformer. Mika Nykänen, som i augusti övergick från en förgrundsplats inom rederiernas intressebevakning till en ny position summerade under sin avskedsintervju nöjd till sinnes uppnådda resultat: den gemensamma kursen har klart förbättrat branschens konkurrenskraft och ökat tron på framtiden. Under Mika Nykänens femåriga ledarperiod har rederibranschens främsta utmaningar på ett eller annat sätt tangerat stärkandet av konkurrenspositionen. När jag 2004 tillträdde som vd för Rederierna i Finland hade den finska flaggens försvagade konkurrenskraft medfört stora förändringar i rederiernas verksamhetsförutsättningar. Till vissa delar befann vi oss också i en krävande situation på arbetsmarknadsfältet, påminner sig Nykänen. Inom vardera sektorn har det enligt honom åstadkommits betydande förbättringar med ett recept, vars nyckelfaktor är samarbete. Samma utgångspunkt i konkurrensen på marknaden Det har varit helt avgörande att alla aktörer i branschen har grupperat sig på samma sida i gemensamma livsviktiga intressefrågor, säger Mika Nykänen. Han upprepar de utmärkta resultaten under de senaste åren. Till de mest betydande bland dessa hör ändringarna i lagen om handelsfartygsregister, erhållna förbättringar av stödsystemen för sjöarbete och den nyligen i regeringens budgetmangling godkända nya propositionen om tonnagebeskattningslag. Projektet för revidering av lagen om tonnagebeskattning, som redan länge har varit aktuellt, karaktäriseras av Mika Nykänen som det primärt prioriterade i hans arbete. Det är viktigt att den reform som nu åstadkommits och under höstens lopp ska få sin slutbehandling i riksdagen är genuint konkurrenskraftig, sammanfattar han. Reformen lyfter äntligen den finländska sjöfartsnäringens konkurrenskraft till den nivå på vilken våra konkurrentländer varit redan länge. Det är också betydelsefullt att det har intagits en treårs övergångsperiod i lagen så att rederierna kan vidta behövliga förberedelseåtgärder och reagera på eventuella förändringar i verksamhetsmiljön. För att förbättra branschens verksamhetsförutsättningar har vi nu utnyttjat de av EU tillåtna stödsystemen bättre än tidigare. Alla med på spelplanen Stödet från arbetstagarorganisationerna inom sjöfartsbranschen har enligt Mika Nykänen varit en betydelsefull maktfaktor för reformprojekten. Han anser det vara viktigt att sjöfararna även i fortsättningen såväl på företagsnivå som för organisationernas samarbetes del är aktivt med och löser för branschens konkurrensförmåga centrala frågor. För arbetsmarknadsfrågornas del kan vi ha olika åsikter i en del saker, men förbättrandet av förutsättningarna för branschens framgång är ett starkt gemensamt intresse för oss. Det goda samarbetet har tydligt främjat uppnåendet av ställda mål, konstaterar han. Konkurrensen på marknaden är idag så hård att alla måste vara med på planen. I det här spelet finns det inte läktare från vilka det går att ropa råd åt spelarna, understryker Nykänen. Samarbete har behövts på hela spelplanen och kommer fortsättningsvis att behövas även i den imagekampanj sjöfarten inlett. Målet är att med hjälp av den höja branschens profil och öka intresset för sjöyrken bland unga som nu inleder sina studier. Enligt Mika Nykänen har kampanjen, som beskriver sjöfarten som en bransch som präglas av högtstående know-how, tillväxt och många möjligheter, redan fått stor uppmärksamhet och genklang hos målgruppen. I framtiden kommer rederibranschen att konkurrera allt hårdare med det övriga näringslivet om kunnig arbetskraft. Det är bara att fortsätta att slå på trumman, för innan budskapet har gått hem och resultat uppnåtts krävs det upp till tiotals års satsning och bindning. Budskapet ska föras ut inte bara berättas för målgrupper som är kända sedan tidigare, understryker Nykänen. På arbetsmarknadssidan finns det enligt Nykänen utmanande mål så det räcker också i framtiden. Vid realiserandet av dem måste man ibland även gå en balansgång mellan behov som sinsemellan verkar motstridiga. Exempelvis då det är fråga om att locka och binda kunnig arbetskraft bör man akta sig för att tappa greppet om arbetets pris så att det inte skjuter alltför mycket i höjden. En stark gemensam röst I drygt ett års tid har rederinäringens verksamhetsförutsättningar och intressen bevakats av en enhetlig organisation, Rederierna i Finland rf. Organisationen uppstod när de tre traditionella separata aktörerna Rederierna i Finland, Fraktfartygsföreningen och Ålands Redarförening på våren 2008 samlade sina krafter under gemensam flagg. Redan organisationens första verksamhetsår har enligt Mika Nykänen tydligt visat att reformen var lyckad och ett för branschens framtid utslagsgivande viktigt steg. Tillfredsställelsen med beslutet kan som så ofta i samband med goda beslut sammanfattas i frågan: varför har vi inte gjort det här redan tidigare. Rederinäringen talar nu med en mun mot att synpunkterna tidigare har framförts med tre organisationers röst. Ofta därtill ännu någon ytterom dessa. Splittringen tärde otroligt mycket på en liten näringsgrens resurser. Nu kan näringen framföra tydliga budskap från branschen till beslutsfattarna där det väsentliga kan urskiljas från det oväsentliga, sammanfattar han den viktigaste nyttan med fusionen. En stark gemensam röst och en kunnig intressebevakning behövs också inom närmaste framtid vid talrika kontakter på såväl H:fors- som Brysselhåll. De största utmaningarna ansluter sig enligt Mika Nykänen till internationella miljöbestämmelser och -konventioner. Han understryker vikten av en aktiv roll vid beredningen av frågor och berömmer det välfungerande samarbetet med våra myndigheter. Den finländska rederinäringen kan påverka besluten när den så kan och vill, betonar Nykänen. Bra vägkost för framgång Mika Nykänens övergång från en förgrundsplats inom rederibranschen till posten som vd för Metallinjalostajat ry och direktör vid Teknologiateollisuus ry inträffar vid en tidpunkt då den närmaste framtidens utsikter för såväl sjöfarten som näringslivet i allmänhet är osäkra och förväntningarna försiktiga. Trots detta ser han branschens framtid som lovande. Det har varit lätt att lovorda den finländska rederinäringen och sjöfarten för beslutsfattarna, eftersom det inom ramen för den finns så mycket potential. Jag är stolt över att jag fått vara med om att förbättra dess konkurrenskraft, säger han. Sjöfartens know-how är ett betydelsefullt kunskapskapital. För att ha framgång bör branschen fungera så som en stor bransch i utveckling fungerar: se rejält framåt, koncentrera sig på kärnområden, göra ett långsiktigt arbete och vara en pålitlig samarbetspartner i alla frågor, sammanfattar Mika Nykänen sina erfarenheter och synpunkter efter ett femårigt krävande skepparbeting. Kommandobryggan byts ut, men målet är fortsättningsvis detsamma: att stärka vår på finländsk kvalitet och know-how grundade konkurrenskraft och sätta fart på det finländska näringslivets framgångar. 7

8 Tutkija tallentaa merenkulkijoiden työnkuvaa jälkipolville Helsingin yliopiston merihistorian ja museologian amanuenssi Anne Ala-Pöllänen ajautui merenkulun maailmaan sattumalta. Meri kiehtoo tutkijaa, joka opiskelijoineen dokumentoi merenkulun nykytilaa. Teksti: Suvi Artti Kuvat: Marina Paulaharju ja Miguel Vera 8

9 Merihistorian oppiaine käsittää kolme osaaluetta: merihistorian, merietnologian ja meriarkeologian. Näistä merietnologian eli merikulttuurin tutkimuksen opetus on Anne Ala- Pölläsen vastuulla. Amanuenssin aika ei juuri riitä omalle tutkimukselle, mutta opetusvelvollisuus merietnologiassa ja siihen kuuluvat dokumentoinnit takaavat, että kosketus kenttään säilyy. Anne Ala-Pöllänen päätyi merialalle hakiessaan vastavalmistuneena kansatieteen maisterina töitä Museovirastosta. Hänen silloinen avomiehensä muisti tuolloin vielä Korkeasaaren vieressä sijainneen merimuseon. Anne Ala-Pöllänen soitti sinne, vaikkei ollut koskaan kuullutkaan mistään Hylkysaaresta, ja päätyi tutkijaksi merimuseoon. Nykyiseen tehtäväänsä hän siirtyi vuonna Suljettu työyhteisö kiehtoo Oma merityökokemus on Anne Ala-Pölläsen mukaan taustalla monessa merimiesaiheisessa pro gradu -työssä. Hän kuitenkin korostaa, että tällaisessa tapauksessa tutkijan on aina kerrottava omat taustansa ja sidonnaisuutensa. Itsekin ruotsinlaivalla kesätöitä tehneenä Ala- Pöllänen ymmärtää laivalla työskennelleiden opiskelijoiden kiinnostuksen tutkia aihetta. Onhan laivan sosiaalisesti eristäytynyt, suljettu yhteisö kiinnostava tutkimuskohde, hän pohtii ja kertoo huomanneensa saman ilmiön joka kerta laivalla työskennellessään. Vaikka laiva on vähän väliä tutussa ympäristössä Kauppatorin vieressä, koko ulkomaailma lakkaa kiinnostamasta, kun on ollut laivalla vuorokauden. Maissa olen esimerkiksi ihan riippuvainen Hesarista, mutta laivalla lehti lakkaa kiinnostamasta. Ulkopuolisuudesta kuten myös nuoruudesta ja naiseudesta on hänen mukaansa usein etua dokumentointiin liittyvässä haastattelutilanteessa varsinkin miesvaltaisissa työpaikoissa; haastateltavat selostavat asioita maallikolle perinpohjaisesti, isällisellä otteella. Ruotsinlaivan arkea jälkipolville Keväällä 2006 Anne Ala-Pöllänen opiskelijoineen dokumentoi työntekijöiden arkea Silja Serenadella. Alukselta valittiin kahdeksan työntekijää, joiden työtä ja vapaa-aikaa seurattiin 24 tunnin ajan. Otannassa otettiin huomioon eri ammattiryhmien edustavuus sekä reitin erityispiirteet. Haastateltaviksi valikoituivat yliperämies, matruusi, konekorjausmies, à la carte -kokki, buffetin tarjoilija, trend shopin myyjä, purseri ja risteilyisäntä. Neljän vuorokauden ajan opiskelijat keräsivät aineistoa: haastattelivat, valokuvasivat, videoivat ja kirjoittivat kenttäpäiväkirjaa. Aineistosta koottiin 50-sivuinen raportti, ja tuolloin kerättyä kuva-aineistoa on nähtävillä Suomen merimuseon päänäyttelyssä. Dokumentointi on Anne Ala-Pölläsen mukaan opiskelijoille hauska ja mieleenpainuva, mutta myös opettavainen ja vaativa kokemus. Kyllähän ne huuli pyöreenä siellä ihmettelevät, hän kertoo hymyillen opiskelijoiden reaktioista. Rahtilaivan aikataulut haasteena Syksyllä 2006 vuorossa oli dokumentointi rahtialuksella. Anne Ala-Pöllänen ja Johanna Aartomaa tallensivat arkea Suomen tuolloin suurimmalla kuivarahtialuksella m/s Arkadialla. Merimuseon toivomuksesta tarkoituksena oli kuvata hiilen tulo Helsinkiin. Dokumentointi osoittautui kuitenkin aikataulullisesti haastavaksi. Alus ei ollut käynyt Suomessa yli vuoteen, joten tutkijoilla ei ollut etukäteen mahdollisuutta tutustua tiloihin. Myöskään tarkkaa ajankohtaa ei voinut sopia, sillä kuivarahtialuksen aikataulut ovat viitteellisiä. Olimme sopineet, että olemme laivalla viikon, ja sitä varten olin raivannut kalenteristani kolme viikkoa tyhjäksi, Ala-Pöllänen muistelee. Kun alus oli vihdoin Helsingin vesillä, dokumentoijat joutuivat odottamaan vielä kaksi vuorokautta, ennen kuin pääsivät kyytiin. Torstaina puolenyön aikaan pääsimme vihdoin laivaan. Perjantaina aloitimme lossauksen Kellosaaressa, mutta jouduimme keskeyttämään sen, koska paikallinen asukasyhdistys oli kieltänyt lastin purkamisen viikonloppuisin. Niinpä pääsimme lähtemään Latviaan hiiltä hakemaan vasta maanantaina. Seurasimme laivan elämää vielä Latviasta Kristiinankaupunkiin, joka oli seuraava etappi. Aikataulujen venyessä ja suunnitelmien muuttuessa dokumentoijat pääsivät toden teolla tutustumaan rahtilaivan arkeen, ja tilanteisiin piti reagoida nopeasti. Esimerkiksi aikomus seurata messin elämää 24 tunnin ajan osoittautui huonoksi ideaksi, Anne Ala-Pöllänen viettää myös vapaaaikaansa merellä. Kierrellessämme kesällä purjeveneellä Turun saaristoa löysin sieltä museon, jossa en ollut ennen käynyt. Mies kyllä vähän marmatti, että onko pakko olla lomallakin töissä, hän nauraa. sillä messi oli suurimman osan ajasta tyhjillään. Tuli siis dokumentoitua sekin, että työntekijät viettivät suuren osan vapaa-ajastaan omissa ja toistensa hyteissä, Anne Ala-Pöllänen toteaa. Dokumentointi on valintojen tekemistä Laivojen lisäksi merietnologian opiskelijat ovat dokumentoineet telakan ja tavarasataman arkea. Hietalahden telakalla opiskelijaryhmä pääsi keväällä 2007 dokumentoimaan neljän eri vaiheessa olevan laivan valmistumista. Helsingin kaupunginmuseon toivomuksesta tehdyssä Katoava satama -projektissa taas tallennettiin tunnelmia Sompasaaren ja Länsisataman tavarasatamissa lokakuussa 2008, juuri ennen satamatoimintojen siirtymistä Vuosaareen. Seuraavaksi suunnitelmissa on purjehduskulttuurin dokumentointia tilaustyönä Helsingin kaupunginmuseolle, ja tulevaisuudessa Anne Ala-Pöllänen haluaisi tallentaa perinnelaivojen entisöintiä. Toiveissa on jatkaa myös nykymerenkulun tallentamista vielä linjaliikenteen aluksella, konttialuksella ja tankkerilla. Nykydokumentointi on Ala-Pölläsen mukaan vasta tulossa Suomeen. Ruotsi on maailmanlaajuisesti alan edelläkävijä. Siellä nykydokumentointia on tehty jo 30 vuotta, hän kertoo. Merihistorian amanuenssi pitää nykyhetken tallentamista tärkeänä. Tiedon määrä vain kasvaa, eikä kaikkea voi mitenkään dokumentoida, vaan aina 9

10 on tehtävä valintoja. Esimerkiksi Sompasaaressa ja Länsisatamassa aineistoa keräsi seitsemän opiskelijaa kahden päivän ajan, ja toimijoita satamissa on yli 150. Kaikkea ei ole edes tarkoitus saada tallennettua, vaan tärkeintä on perustella, miksi juuri tämä asia tallennetaan. Suomalaisen merenkulun tila huolettaa Nykymerenkulkua tallentaessaan Anne Ala-Pöllänen on kerta toisensa jälkeen sattumalta tai tarkoituksella osunut paikalle murrosvaiheessa. Siljalla kävimme sattumalta kaksi kuukautta ennen sen myyntiä Tallinkille, ja myös kuivarahtialus Arkadia myytiin pari vuotta dokumentoinnin jälkeen. Sen kokoluokan kuivarahtialuksia ei enää vesillämme juuri näy. Myös Hietalahden telakka on hiljentynyt vuoden 2007 jälkeen. Länsisatamassa ja Sompasaaressa puolestaan dokumentoitiin tarkoituksella nimenomaan satamatoiminnan lopettamista. Välillä tulee olo, että minne tahansa menee, tallennuksesta tuleekin pelastusdokumentointia, Anne Ala-Pöllänen huokaa. Ulosliputukset ja huoltovarmuuden heikkeneminen huolestuttavat. Laivoilla olen vaistonnut, että jonkinlaisiin myönnytyksiinkin oltaisiin valmiita, jos sillä saataisiin pelastettua laivoja Suomen lipun alle. Toisaalta yleinen ilmapiiri on hänen mielestään liiankin negatiivinen eikä epävarmuudelle ole aina todellisuuspohjaa. Suuri haaste on lisätä merenkulun ammattien kiinnostavuutta nuorten silmissä. On hyvä muistaa, että suomalaisen merenkulkuosaamisen laatua arvostetaan maailmalla, Anne Ala-Pöllänen huomauttaa. Sitä pitäisi korostaa myös nuorille. Forskaren dokumenterar sjöfararnas arbeten efterkommande gene Anne Ala-Pöllänen tillbringar också sin fritid på sjön. När vi i somras kryssade omkring i Åbo skärgård med segelbåt hittade jag ett museum som jag inte tidigare besökt. Min man knorrade nog litet och undrade om man är tvungen att jobba också under semestern, skrattar hon. Amanuensen i sjöhistoria och museologi vid Helsingfors universitet, Anne Ala-Pöllänen kom in i sjöfartens värld av en slump. Havet fascinerar forskaren, som tillsammans med sina studenter dokumenterar nutillståndet inom sjöfarten. Läroämnet sjöhistoria omfattar tre delområden: marin historia, marin etnologi och marin arkeologi. Av dessa ansvarar Anne Ala-Pöllänen för undervisningen i marin etnologi, dvs marin kultur. Amanuensens tid räcker just inte till för egen forskning, men undervisningsskyldigheten i marin etnologi och därmed sammanhängande dokumentation borgar för att kontakten med fältet bibehålls. Anne Ala-Pöllänen stannade för sjöbranschen när hon som nyutexaminerad magister i etnologi sökte arbete på Museiverket. Hennes dåvarande sambo kom ihåg sjöfartsmuseet, som då ännu var granne med Högholmen. Anne Ala-Pöllänen ringde till museet, trots att hon då aldrig hade hört om någon Vrakholmen, och blev forskare på sjöfartsmuseet. Till sin nuvarande uppgift övergick hon Den slutna arbetsgemenskapen fascinerar Den egna erfarenheten av arbetet finns enligt Anne Ala-Pöllänen i bakgrunden i månget pro graduarbete med sjömans- 10

11 för rationer tema. Hon understryker dock att forskaren i sådana här fall alltid ska redogöra för sin egen bakgrund och sina bindningar. Genom att hon själv haft sommararbete på en Sverigebåt förstår Ala-Pöllänen intresset hos studenter som jobbat på båt för att forska i temat. Visst är fartygets socialt isolerade slutna gemenskap ett intressant forskningsobjekt, funderar hon och säger sig ha observerat samma fenomen varje gång hon jobbar på ett fartyg. Trots att fartyget alltemellanåt befinner sig i den bekanta miljön intill Salutorget upphör hela omvärlden att intressera efter att jag varit ombord på fartyget ett dygn. Iland är jag t.ex. helt beroende av Hesari, men ombord upphör tidningen att intressera. Enligt Ala-Pöllänen ger utanförskapet liksom det att vara ung och kvinna ofta fördelar i en intervjusituation vid dokumentation, särskilt på mansdominerade arbetsplatser; de intervjuade redogör grundligt och med faderligt handlag för aktuella frågor för den utomstående. Sverigebåtens vardag för efterkommande generationer Våren 2006 dokumenterade Anne Ala-Pöllänen med sina studenter arbetstagarnas vardag ombord på Silja Serenade. På fartyget utsågs åtta arbetstagare med syftet att följa med deras arbete och fritid under 24 timmar. Vid samplet beaktades olika yrkesgruppers representativitet samt ruttens särdrag. Utvalda för intervju blev överstyrmannen, en matros, en maskinreparatör, en à la carte-kock, en bufféservitör, en trendshopförsäljare, pursern och kryssningsvärden. Under fyra dygn samlade studenterna material: intervjuade, fotade, videobandade och förde fältdagbok. Av materialet sammanställdes en 50-sidors rapport och det då insamlade fotomaterialet finns till påseende på huvudutställningen på Finlands sjöfartsmuseum. Dokumenteringen är enligt Anne Ala-Pöllänen en trevlig och oförglömlig, men också lärorik och krävande erfarenhet för studenterna. Visst förundrade de sig där med öppna munnar, berättar hon småleende om studenternas reaktioner. Fraktfartygets tidtabeller som utmaning Hösten 2006 var dokumentering på ett fraktfartyg i turen. Anne Ala-Pöllänen och Johanna Aartomaa registrerade vardagen ombord på Finlands då största torrlastfartyg m/s Arkadia. Avsikten var att på begäran av sjöfartsmuseet skildra kolets ankomst till Helsingfors. Dokumenteringen visade sig dock vara utmanande tidtabellsmässigt. Fartyget hade inte anlöpt Finland på över ett år, så forskarna hade inte möjlighet att på förhand bekanta sig med dess utrymmen. De kunde inte heller komma överens om exakt tidpunkt, för torrlastfartygens tidtabeller är bara riktgivande. Vi hade kommit överens om att vi stannar ombord en vecka och till den ändan hade jag hållit tre veckor tomma i min kalender, påminner sig Ala- Pöllänen. När fartyget äntligen befann sig på Helsingforsvatten var dokumenterarna ännu tvungna att vänta i två dygn innan de fick komma ombord. Vid midnattstid en torsdag fick vi äntligen komma ombord. På fredagen inleddes lossningen vid Skällaren, men den måste avbrytas eftersom den lokala boendeföreningen hade förbjudit lossning under veckoslut. Det innebar att vi kom iväg först på måndagen med kurs på Lettland för att hämta kol. Vi följde ännu med livet på fartyget under resan från Lettland till Kristinestad, som var följande etapp. När tidtabellerna fördröjdes och planerna ändrades fick dokumenterarna på allvar bekanta sig med ett fraktfartygs vardag, och det gällde att reagera snabbt på situationerna. T.ex. avsikten att följa upp livet i mässen under 24 timmar visade sig vara en dålig idé, för den var största delen av tiden tom. Men på det viset blev också det dokumenterat att arbetstagarna fördrev en stor del av sin fritid i sina egna eller varandras hytter, konstaterar Anne Ala- Pöllänen. Vid dokumentation är de fråga om att fortlöpande prioritera Utöver fartyg har marinetnologistudenterna dokumenterat vardagen på ett skeppsvarv och i en godshamn. På Sandvikens varv fick en studentgrupp våren 2007 tillfälle att dokumentera fyra fartyg i olika konstruktionsskeden. På begäran av Helsingfors stadsmuseum förevigades inom ramen för projektet Den försvinnande hamnen stämningarna i Sumparns hamn och Västra hamnen i oktober 2008 strax innan hamnfunktionerna skulle överföras till Nordsjö. Följande projekt i planerna är dokumentation av seglationskulturen som beställningsarbete för Helsingfors stadsmuseum. En framtida önskan som Anne Ala-Pöllänen vill genomföra är att dokumentera rekonstruktionen av traditionsfartyg. Bland önskemålen finns också en ytterligare dokumentation av dagens sjöfart på ett fartyg i linjetrafik, ett containerfartyg och ett tankfartyg. Modern dokumentation är enligt Ala-Pöllänen först på kommande till vårt land. Sverige är på global nivå en föregångare i branschen. Där har modern dokumentation redan utförts i 30 år, berättar hon. Amanuensen i sjöhistoria anser att dokumentationen av dagens situation är viktig. Mängden information bara ökar och allt kan inte på något sätt dokumenteras. Därför måste man alltid prioritera. T.ex. materialet om Sumparn och Västra hamnen insamlades av sju studenter under två dagar. Antalet aktörer i hamnarna var över 150. Avsikten är inte ens att få allt dokumenterat. Det viktigaste är att kunna motivera varför just den eller den saken dokumenteras. Tillståndet inom den finländska sjöfarten oroar Under sin dokumentation av dagens sjöfart har Anne Ala-Pöllänen gång efter annan av en slump eller avsiktligt kommit till platsen i ett brytningsskede. På Silja var vi av en slump två månader innan rederiet såldes till Tallink. Också torrlastfartyget Arkadia såldes två år efter dokumentationen. Torrlastfartyg av den storleksordningen ser man inte just mera på våra vatten. Också Sandvikens skeppsvarv har mattats av efter I Västra hamnen och på Sumparn dokumenterade vi igen avsiktligt uttryckligen avslutandet av hamnverksamheten. Emellanåt får jag en känsla av att vart uppdragen än för mig blir det fråga om en räddningsdokumentation, suckar Anne Ala-Pöllänen. Utflaggningen och den försvagade försörjningssäkerheten oroar. På fartygen har jag haft på känn att man t.o.m. skulle vara beredd till något slags eftergifter om det kunde bidra till att fartygen hålls under finsk flagg. Å andra sidan är nog den allmänna stämningen enligt henne t.o.m. alltför negativ och osäkerheten saknar ofta verklighetsgrund. Den största utmaningen är att få ungdomens intresse för sjöfartsyrken att öka. Det är bra att komma ihåg att den finländska sjöfararens egenskaper är uppskattade ute i världen, påpekar Anne Ala-Pöllänen. Det bör understrykas också för ungdomen. 11

12 Vrouw Marian vedenalainen arvoitus kiehtoo Saaristomeren lounaisosassa, Nauvon ulkosaaristossa, lepää 41 metrin syvyydessä kiehtova todiste 1700-luvun lopun eurooppalaisesta kaupankäynnistä. Hyvin säilynyt, kulttuurihistoriallisesti merkittävä hylky mahdollisine taideaarteineen on herättänyt intohimoja löytymisestään lähtien. Teksti: Suvi Artti Kuvat: Marina Paulaharju, Jouni Polkko, Stefan Wessman ja Tiina Miettinen Hollantilainen kauppa-alus Vrouw Maria lähti viimeiselle matkalleen Amsterdamista kohti Pietaria syyskuussa Sen lastina oli tavanomaisen sekatavaran mm. sokerin, väriaineiden, sinkin ja kankaiden lisäksi arvokkaita taideesineitä, joita Venäjän keisarinna Katariina II oli ostattanut hollantilaisen taiteenkeräilijän Gerrit Braamcampin kuolinpesän huutokaupasta. Alus tullattiin Juutinraumassa, josta se jatkoi kohti Pietaria. Matka katkesi myrskyisessä säässä lokakuun 3. päivänä, kun alus iskeytyi kaksi kertaa karille Nauvon ulkosaaristossa. Haaksirikon jälkeen Vrouw Maria pysyi pinnalla useita päiviä, joiden aikana miehistö ja auttamaan saapuneet saaristolaiset yrittivät pumpata sitä tyhjäksi vedestä ja onnistuivat pelastamaan osan lastista. Lokakuun 9. päivänä haaksirikkopaikalle saapunut miehistö havaitsi Vrouw Marian kadonneen. Uppoamisen jälkeen Venäjän ja Ruotsin viranomaiset kävivät diplomaattista kirjeenvaihtoa taideesineiden löytämiseksi, ja Vrouw Mariaa yritettiin etsiä vielä kesällä 1772 tuloksetta. Aluksen haaksirikko unohtui pariksi vuosisadaksi, kunnes merihistorian tutkija Christian Ahlström löysi ensimmäiset johtolangat hylystä luvun alussa. Merihistorian toimiston päällikkö Christoffer Ericsson koki lähteissä mainitun aluksen niin tärkeäksi, että teki etsintäsuunnitelman hylystä vuonna Etsinnät eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet suunnitelmien mukaisesti, koska tarvittavia resursseja ei saatu luvun alussa hylky nousi uudelleen yleiseen tietoisuuteen Ahlströmin kerrottua Vrouw Marian tarinan kirjassaan Syvyyksien sylistä. Hylky sai tarunhohtoisen maineen sukeltajien keskuudessa, ja sitä yritettiin paikantaa useaan otteeseen luvun lopussa käynnistettiin systemaattiset etsinnät. Kesällä 1999 Rauno Koivusaaren johtama ryhmä rajasi etsintäalueen Christian Ahlströmin löytämien arkistolähteiden avulla ja saavutti monien sukeltajien unelman. Kadonnut aarrelaiva oli löydetty. Hylyille armollinen Itämeri Vrouw Marian hylky sijaitsee Itämeren altaan reunalla, kallioluotojen ympäröimässä pienessä tasa- 12

13 Jouni Polkko 2001 Sukeltaja Vrouw Marian hylyn keulassa. Museoviraston meriarkeologian yksikkö tekee hylyllä kenttätutkimusta joka kesä. Tuorein sieltä nostettu näyte on reilun metrin pituinen tammipalkki, jota tutkitaan monipuolisesti puun kunnon ja konservointihaasteiden selvittämiseksi. En dykare i fören på Vrouw Marias vrak. Museiverkets marinarkeologiska byrå utför varje sommar fältundersökningar på vraket. Det färskaste provet som lyfts från vraket är en drygt meterlång ekbalk, som ska undersökas mångsidigt för att utreda trävirkets kondition och konserveringens utmaningar. Sallamaria Tikkanen (vas.), Riikka Alvik ja Eero Ehanti selvittävät mahdollisuuksia Vrouw Marian vedenalaiseen tutkimiseen ja esittelyyn. Sallamaria Tikkanen (t.v.), Riikka Alvik och Eero Ehanti utreder möjligheterna för Vrouw Marias submarina undersökningar och presentation. pohjaisessa syvänteessä. Hylky on hyvin säilynyt. Vain aluksen peräosa, kansirakenteet ja takila ovat vaurioituneet haaksirikossa ja pelastustoimien yhteydessä. Onhan se satumaisen hieno, toteaa arkeologi Riikka Alvik Museoviraston meriarkeologian yksiköstä. Lähes kokonainen laiva, joka makaa kölillään pystyssä merenpohjassa. Tutkimussukeltajanakin toimineen Alvikin toistaiseksi ainoa sukelluskerta Vrouw Marialla osui harvinaisen valoisalle päivälle, jolloin hylky näkyi merenpohjassa ilman keinovaloakin. Itämeri on tunnettu hyvin säilyneistä hylyistään, sillä meren kylmyys, pimeys, vähäsuolaisuus sekä voimakkaiden merivirtojen, vuoroveden ja puuta tuhoavan Teredo navalis -nilviäisen puuttuminen ovat edesauttaneet puuhylkyjen ja muiden materiaalien säilymistä. Vrouw Marian löytymisen jälkeen hylkyä on tutkinut Museovirasto, joka vastaa Suomen muinaismuistolain mukaisesti kaikkien yli sata vuotta sitten uponneiden hylkyjen suojelusta. Hylyn ympärille on perustettu ympyränmuotoinen, halkaisijaltaan 1,5 km:n suoja-alue, jonka sisäpuolella sukeltaminen ja ankkurointi on kielletty, elleivät ne liity vaarassa olevan aluksen meripelastustoimintaan tai Museoviraston ohjaamaan tutkimus- tai sukellustoimintaan. Hylky sijaitsee sattumalta Saaristomeren kansallispuiston ns. rajoitusosassa, jossa liikkumista on rajoitettu muutenkin, kertoo Museoviraston Vrouw Maria veden alla -hankkeen projektipäällikkö Sallamaria Tikkanen. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä hylky Riikka Alvik luonnehtii meriarkeologiaa historiallisen tiedon yhdistämiseksi arkeologiseen dataan. Vrouw Marian historiallinen merkitys perustuukin runsaaseen ja monipuoliseen arkistomateriaaliin, jonka avulla hylky on voitu identifioida. Lisäksi se edustaa aikakautensa yhtä tyypillistä ilmiötä, snautakilaista kauppa-alusta, ja on sellaisena kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Alus kuvastaa hyvin omaa aikakauttaan; valistuksen aikaa, jolloin tiede ja taide alkoivat kukoistaa, Alvik sanoo. Suomenlahti oli 1700-luvun lopulla yksi kansainvälisen merikaupan valtaväylistä. Eri siirtomaista ja Euroopasta peräisin olevia tavaroita välitettiin mm. Amsterdamin kautta muualle Eurooppaan erityisesti Venäjälle, Pietarin kasvavan suurkaupungin tarpeisiin. Aluksen lasti: sokeri, kankaat ja siirtomaatuotteet olivat kaikki tuolle ajalle tyypillisiä kauppatavaroita. Myös Vrouw Mariassa olleet arvokkaat taideesineet kertovat 1700-luvun lopun ajankuvasta. Katariina II haali Talvipalatsiin eurooppalaista, erityisesti 1600-luvun hollantilaista taidetta. Hänen agenttinsa osti hollantilaisesta huutokaupasta ainakin kaksi sen arvokkainta taulua, Gerard Doun ja Paulus Potterin teokset, jotka olivat Vrouw Marian lastina. Aluksen kuljettamien taideteosten kokonaismäärästä ei ole tietoa arviot vaihtelevat kahdesta useisiin kymmeniin. Osa tauluista oli tehty puupaneeleille, osa kankaalle. Myöskään sitä ei tiedetä, miten teokset oli pakattu. Todennäköisesti puulaatikoihin, jolloin ne ovat olleet vettyneessä tilassa vuodesta 1771, arvelee Vrouw Maria -hankkeessa taidehistorioitsijana ja konservaattorina työskentelevä tutkija Eero Ehanti. Säilymisen suhteen ratkaisevaa on, ovatko taideteokset olleet kosketuksessa meriveteen. Seinille ripustettavaa tavaraa ne eivät missään nimessä enää ole, mutta olisivat hienoja tutkimuskohteita, Ehanti selvittää ja harmittelee, että meren alta löytyvien maalausten konservoinnista ei ole maailmanlaajuisestikaan juurikaan kokemusta. Taideaarteiden kiehtova mysteeri Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin haaksirikon jälkeen diplomaattista kirjeenvaihtoa taide-esineiden löytämiseksi. Lisäksi on säilynyt Katariina II:n kirjeenvaihtoa ranskalaisten valistusfilosofien, kuten Voltairen, kanssa. Kirjeenvaihdossa hän kertoo ensin tilanneensa tauluja ja sitten menettäneensä ne uponneen laivan mukana, Eero Ehanti kertoo. Voisi kuvitella, että nyt kun hylky on löydetty, tiedettäisiin myös, ovatko taideteokset edelleen aluksen sisällä. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka arkistolähteet sijoittavat taideteokset vahvasti Vrouw Marialle, niistä ei ole tehty havaintoja hylyllä. Aluksen sisälle ei voi sukeltaa, sillä se vaarantaisi lastin, hylyn ja sukeltajien turvallisuuden. Sen sijaan ruumaa on tutkittu kameroilla. Siellä näkyy pakkauslaatikoita, mutta niiden päälle kasautunut sedimenttikerros peittää näkyvyyttä. Juutinrauman tullin lastiluetteloon taide-esineitä ei ole kirjattu, mutta tuon ajan merikaupalle on 13

14 Tiina Miettinen, Museovirasto tyypillistä, että lasteissa on määrittelemätöntä kappaletavaraa. Hoville osoitettuja tavaroita ei tullivapauden vuoksi tarvinnut eritellä. Vrouw Marian tarinaan liittyykin mielenkiintoisia arvoituksia: Miksi taulut eivät ole karilleajon jälkeisinä päivinä pelastettujen tavaroiden luettelossa? Eikö miehistö tiennyt niistä, vai olivatko ne niin vaikeasti pakattuja, että pelastaminen oli mahdotonta? Tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä aluksesta saatiin pelastettua mm. kymmenen tynnyrillistä hopeaa. Eero Ehannin mukaan arvokas lasti säilytettiin usein kapteenin hytissä, mutta Vrouw Marian kapteenin hytti on tyhjä; siellä olleet tavarat on todennäköisesti pelastettu haaksirikon jälkeisinä päivinä. Pelastustöihin osallistui tuolloin 34 saaristolaista, mutta pelastukseen liittyvää muistitietoa ei ole jäänyt jälkipolville. Olisi kiva kuulla, jos jonkun suvussa on kulkenut tarinoita tästä, Sallamaria Tikkanen vinkkaa. Suosituksena vedenalainen säilytys Vuonna 2007 ilmestyneessä selvityksessään Museovirasto suosittaa Vrouw Marian hylyn säilyttämistä toistaiseksi löytöpaikallaan veden alla, jossa sitä voidaan tutkia ja esitellä yleisölle esimerkiksi vedenalaisten online-kameroiden ja virtuaalisimulaation avulla. Sukellusturismi hylyllä ei ole mahdollista vaativien olosuhteiden ja hylyn säilymisen vuoksi. Hylyn suojelu edellyttää sukeltamisen minimointia. Tämä koskee myös tutkimussukeltamista; turhan päiten hylylle ei mennä, Riikka Alvik painottaa. Kansainväliset meriarkeologiset sopimukset suosittavat vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemista ja ylläpitämistä mieluiten alkuperäisessä ympäristössään sekä ei-kajoavien tutkimusmenetelmien käyttöä esineiden nostamisen sijaan. Vedenalaisen säilytyksen puolesta puhuvat myös taloudelliset syyt: Itse nosto tulisi kalliiksi, ja myös noston jälkeiset vaiheet konservointi ja museointi ovat aikaa vieviä ja kalliita. Kohteen ylläpito vaatii jatkuvia investointeja; tiloja ja henkilökuntaa vuosikymmeniksi eteenpäin, Sallamaria Tikkanen luettelee. Eero Ehanti huomauttaa hylyn konservoinnin olevan hyvin haasteellista, kuten ruotsalaisen Vasalaivan esimerkki osoittaa. Rauta- ja rikkiyhdisteet ovat aiheuttaneet Vasa-laivassa ongelmia vuosia konservoinnin jälkeen, Ehanti kertoo. Näitä yhdisteitä on myös Vrouw Mariassa. Hylyn säilyttäminen toistaiseksi veden alla ei myöskään sulje pois mahdollista myöhemmin toteutettavaa nostoa, mikäli rahoitus nostoa, konservointia ja museointia varten järjestyy. Tällöin Yleiskuva Vrouw Maria -hylystä. En översiktsbild av Vrouw Marias vrak. Mittausten perusteella tehty mallinnus Vrouw Maria -hylystä. En avbildning av Vrouw Marias vrak som gjorts utgående från utförda mätningar. olisi ratkaistava nostotekniikat, konservointimenetelmät sekä lopullinen sijoituspaikka, Sallamaria Tikkanen sanoo ja huomauttaa, että koska hylky sijaitsee Natura-alueella, nosto pitäisi arvioida myös Natura-prosessissa. Tällöin saataisiin varmuus siitä, onko nosto edes mahdollista luontoarvoja vaarantamatta. Lähteenä on käytetty Museoviraston meriarkeologian yksikön vuonna 2007 julkaisemaa selvitystä Vrouw Maria Selvitys tutkimuksista, tuloksista ja tulevaisuuden eri vaihtoehdoista. 14

15 Vrouw Marias submarina gåta fascinerar På 41 meters djup i den sydvästra delen av Skärgårdshavet i Nagu yttre skärgård vilar ett fascinerande bevis på den europeiska handeln under senare delen av 1700-talet. Ett välbevarat, kulturhistoriskt betydelsefullt vrak med sina eventuella konstskatter har ända sedan det påträffades väckt begär. Det holländska handelsfartyget Vrouw Maria avgick på sin sista resa i september 1771 från Amsterdam med destination S:t Petersburg. Fartygets last bestod utöver diverse sedvanliga handelsvaror bl.a. socker, färgämnen, zink och tyger av värdefulla konstföremål som den ryska kejsarinnan Katarina II hade låtit köpa vid auktionen av den holländska konstsamlaren Gerrit Braamcamps dödsbo. Fartyget förtullades av Öresundstullen och fortsatte därefter mot S:t Petersburg. Resan avbröts i stormigt väder den 3 oktober efter att fartyget två gånger stött på grund i Nagu yttre skärgård. Efter skeppsbrottet hölls Vrouw Maria på ytan i flera dagar. Under den tiden försökte besättningen och skärgårdsbor som kommit tillstädes för att hjälpa pumpa fartyget läns och lyckades rädda en del av lasten. Men när besättningen den 9 oktober kom till platsen för skeppsbrottet kunde de bara konstatera att Vrouw Maria försvunnit. Efter att skeppet sjunkit förde myndigheterna i Ryssland och Sverige en diplomatisk korrespondens för att hitta konstföremålen. Ännu på sommaren 1772 försökte man hitta Vrouw Maria utan resultat. Fartygets skeppsbrott glömdes bort för två århundraden tills forskaren i sjöhistoria Christian Ahlström fann de första ledtrådarna om vraket i början av 1970-talet. Byråchef Christoffer Ericsson vid sjöhistoriska byrån ansåg att det i källorna nämnda fartyget var såpass viktigt att han 1973 gjorde en plan för att söka vraket. Sökandet förverkligades dock aldrig enligt planerna pga att man inte lyckades skaffa de resurser som behövdes. I början av 1980-talet dök vraket upp på nytt i det allmänna medvetandet efter att Ahlström berättat Vrouw Marias historia i sin bok Syvyyksien sylistä. Vraket fick ett sägenomspunnet skimmer bland dykarna och man försökte i flera repriser lokalisera det. I slutet av 1990-talet inleddes systematisk sökning. Utgående från de av Christian Ahlström påträffade arkivkällorna avgränsade en grupp som leddes av Rauno Koivusaari sommaren 1999 ett område där vraket antogs vara och lyckades uppfylla många dykares dröm. Det försvunna skattskeppet var funnet. Den för vrak nådiga Östersjön Vrouw Marias vrak ligger vid kanten av Östersjöbassängen i en liten fördjupning med jämnt botten och omgiven av klippor. Vraket är välbevarat. Endast vrakets akter, däckets konstruktioner och riggen har skadats i samband med skeppsbrottet och räddningsarbetet. Visst är det sagolikt fint, konstaterar arkeolog Riikka Alvik vid Museiverkets marinarkeologiska enhet. Nästan hela fartyget ligger upprätt på sin köl på havsbottnen. Alvik, som också har arbetat som forskningsdykare, har tillsvidare varit bara en gång nere vid Vrouw Maria, men det råkade vara en sällsynt ljus dag så att vraket kunde urskiljas tydligt på havsbottnet utan artificiellt ljus. Östersjön är känd för sina välbevarade vrak, för havets kyliga vatten, mörker, låga salthalt och kraftiga havsströmmar, avsaknaden av tidvatten och den träförstörande mollusken Teredo navalis har främjat hållfastheten hos trävrak och andra material. Efter att Vrouw Maria hittades har vraket undersökts av Museiverket, som enligt vår lag om fornminnen svarar för skyddet av alla över hundra år gamla sjunkna vrak. Runt vraket har det inrättats ett cirkelformat skyddsområde med en diameter på 1,5 km. Inom skyddsområdet är det förbjudet att dyka och ankra, om detta inte är knutet till sjöräddningsverksamhet eller forsknings- /dykningsverksamhet som leds av Museiverket. Vraket ligger av en slump inom den s.k. begränsningsdelen av Skärgårdshavets nationalpark där rätten att röra sig annars också är begränsad, berättar chefen för Museiverkets projekt Vrouw Maria under vattnet, Sallamaria Tikkanen. Varppausankkuri aluksen vasemmalla kyljellä reelingin päällä. Varpningsankaret på relingen på fartygets babords sida. Jouni Polkko

16 Näkymä hylyn ruumasta. Kuvassa hollantilaisia valkosavesta tehtyjä tupakkapiippuja. En vy från vrakets lastrum. På bilden holländska kritpipor. Jouni Polkko 2001 Kulturhistoriskt betydelsefullt vrak Riikka Alvik beskriver den marina arkeologin som en förening av historiska uppgifter med arkeologiska data. Vrouw Marias historiska betydelse grundar sig därför på ett rikligt och mångsidigt arkivmaterial med vars stöd vraket har kunnat identifieras. Därtill representerar vraket ett för sin tid typiskt fenomen, ett snauriggat handelsfartyg, och är som sådant t.o.m. internationellt sett unikt. Fartyget ger en god bild av sin egen tidsperiod; upplysningens tidevarv, då vetenskap och konst började blomstra, säger Alvik. Mot slutet av 1700-talet var Finska viken en av huvudfarlederna för den internationella sjöhandeln. Varor från kolonierna och Europa förmedlades bl.a. via Amsterdam till det övriga Europa särskilt till Ryssland för att fylla behoven i S:t Petersburg, den växande storstaden. Fartygets last: socker, tyger och kolonialvaror var för den tiden typiska handelsvaror. Även de värdefulla konstföremålen ombord på Vrouw Maria berättar om tidsbilden i slutet av 1700-talet. Katarina II skaffade europeisk, särskilt holländsk 1600-tals konst, till Vinterpalatset. På den holländska auktionen ropade hennes agenter in åtminstone två av auktionens värdefullaste tavlor, Gerard Dous och Paulus Potters verk, som fanns bland lasten på Vrouw Maria. Uppgifter om det totala antalet konstverk på fartyget finns inte uppskattningarna varierar från två till flera tiotal. En del av målningarna var målade på träpaneler, en del på dukar. Man vet inte heller hur verken var packade. Sannolikt i trälådor. Det innebär att de befunnit sig i blött tillstånd ända sedan 1771, förmodar forskaren Eero Ehanti, som arbetar som Vrouw Maria-projektets konsthistoriker och konservator. För frågan om hur de bevarats är det avgörande om konstverken kommit i beröring med havsvattnet. Nånting att hänga upp på väggen är de i vilket fall som helst inte mera men de skulle vara fina forskningsobjekt, förklarar Ehanti och förargar sig över att det inte ens globalt finns just någon erfarenhet av hur målningar som påträffas i havet ska konserveras. Det fascinerande mysteriet med tavelskatterna Efter skeppsbrottet fördes en diplomatisk korrespondens mellan Sverige och Ryssland med syftet att hitta konstföremålen. Därtill har Katarina den II:s korrespondens med franska upplysningsfilosofer, bl.a. Voltaire, bevarats. I breven berättar hon att hon beställt tavlor, men sedan förlorat dem med det havererade fartyget, berättar Eero Ehanti. Man kan föreställa sig att nu när vraket är funnet så skulle man också veta om konstverken fortfarande finns i fartyget. Så här är det dock inte. Trots att arkivkällorna styrker att konstverken ska finnas ombord på Vrouw Maria har det inte gjorts observationer av dem på vraket. In i fartyget kan man inte dyka, för det skulle äventyra lastens, vrakets och dykarnas säkerhet. Däremot har lastrummet undersökts med kameror. På bilderna ser man att där finns packlådor, men det har samlats ett sedimentskikt på dem som täcker sebarheten. I Öresundstullens förteckning över lasten har det inte antecknats konstföremål, men för den tidens sjöhandel var det typiskt att det fanns odefinierat styckegods i lasten. Till hovet adresserade varor behövde pga tullfrihet inte specificeras. Det finns också andra intressanta mysterier i anslutning till Vrouw Marias historia: Varför finns inte tavlorna på listan över varor som räddades dagarna efter grundstötningen? Visste inte besättningen om dem eller var de så svårt inpackade att det var omöjligt att rädda dem? Det här verkar osannolikt eftersom man bl.a. lyckades rädda tio tunnor silver. Enligt Eero Ehanti förvarades värdefull last ofta i kaptenens hytt, men Vrouw Marias kaptenshytt var tom; de varor som fanns där har sannolikt räddats under dagarna efter skeppsbrottet. I räddningsarbetena deltog då 34 skärgårdsbor men några muntliga minnesbilder från räddningen har inte lämnats till efterlevande generationer. Det skulle vara skojigt att höra om någon i släkten har hört berättelser om skeppsbrottet, tipsar Sallamaria Tikkanen. Undervattensförvaring rekommenderas I sin 2007 publicerade redogörelse rekommenderar Museiverket att Vrouw Marias vrak tillsvidare förvaras under vattnet på den plats där vraket påträffades. Där kan det undersökas och presenteras för allmänheten, t.ex. med hjälp av online-kameror under vattnet och virtuell simulering. Dykningsturism till vraket är inte möjlig pga krävande förhållanden och behovet av skydd för vraket. Skyddet av vraket förutsätter en minimering av dykandet. Det här gäller också för forskningsdykandet; vraket ska inte besökas i onödan, understryker Riikka Alvik. De internationella marinarkeologiska konventionerna rekommenderar att submarina kulturarv helst skyddas och underhålls i sin ursprungliga miljö samt att icke vidrörande undersökningsmetoder används istället för att lyfta föremålen. För undervattensförvaring talar också ekonomiska skäl: Själva lyftningen skulle bli dyr, men också de skeden som följer på lyftningen konservering och bevarandet som museiföremål är tidskrävande och dyra. Underhållet av objektet kräver fortlöpande investeringar; utrymmen och personal för tiotals år framåt, räknar Sallamaria Tikkanen upp. Eero Ehanti påpekar att konserveringen av vraket är en synnerligen utmanande uppgift, som även det svenska exemplet Vasaskeppet visar. Järn- och svavelföreningar har i åratal efter konserveringen skapat problem på Vasa berättar Ehanti. De här föreningarna finns också på Vrouw Maria. Förvaring under vatten tillsvidare av vraket utesluter inte heller en eventuell senare lyftning av vraket, om finansieringen av lyftning, konservering och upprätthållande som museiföremål ordnar sig. I ett sådant fall måste frågor som lyftningsteknik, konserveringsmetod och slutlig förvaringsplats lösas, säger Sallamaria Tikkanen och påpekar att eftersom vraket befinner sig i ett Naturaområde måste lyftningen också utvärderas i en Naturaprocess. Då skulle säkerhet erhållas om lyftning ens är möjlig utan att äventyra naturvärden. Som källa har använts den av marinarkeologiska enheten vid Museiverket 2007 publicerade rapporten Vrouw Maria Rapport om undersökningar, resultat och olika framtida alternativ. 16

17 Luottamus tuo työn iloa asiakaspalveluun Jo ensimmäinen työvuosi Merimieseläkekassan eläkeratkaisijana on saanut Eva Westerbackan huomaamaan, että merenkulkijat luottavat oman eläkekassansa asiantuntemukseen. Asiakaspalvelussa luottamuksellinen ilmapiiri on hänen mukaansa tärkeä työn ilon lähde. Teksti: Maria Hallila Kuvat: Marina Paulaharju Eva Westerbacka viihtyy asiakaspalvelutyössä, mutta kannustaa MEL-vakuutettuja ja -eläkeläisiä käyttämään hyväkseen myös Merimieseläkekassan monipuolisia verkkopalveluja, jotka mahdollistavat helpon ja nopean asioinnin mihin kellonaikaan tahansa. MEKin vankalla asemalla on Eva Westerbackan mukaan todelliset ja vahvat perusteet. Merenkulkijoiden eläketurva kaikkine erityispiirteineen on tämän talon ydinosaamista, ja vakuutettujen tiedot ovat rekistereissämme hyvin hallinnassa, hän sanoo silmäillen pöydällään käsittelyä odottavaa eläkehakemusnippua. Tarkistamme moneen kertaan, että kaikki on kunnossa, ennen kuin eläkepäätös tehdään. Valituksia tuleekin meille melko harvoin. Haastattelupäivänä elokuun lopulla Eva Westerbackan käsiteltävänä oli kymmenkunta vireillä olevaa eläkehakemusta. Kun niihin ennen syyskuun puoliväliä on saatu varustamoilta tiedot hakijoiden loppupalkoista, eläkepäätökset syntyvät kolmessa neljässä viikossa. Palvelun monet muodot Merimieseläkekassassa on viisi eläkeratkaisijaa, jotka vuosittain käsittelevät noin 600 eläkehakemusta. Kassan myöntämistä eri eläkelajeista vanhuuseläkkeet ovat suurin ryhmä. Hakemusten käsittelyssä eläkeratkaisijoita työllistää Eva Westerbackan mukaan eniten puuttuvien tietojen hankinta. Päivittäiseen työhön kuuluu lisäksi olennaisena osana eläkekysymyksiin vastaaminen puhelimitse ja sähköpostitse. Myös henkilökohtaista tapaamista varten voi varata ajan eläkeratkaisijalta. Kyselyjen määrä on kylläkin supistunut sitä mukaa kuin yhä useammat asiakkaamme ovat ryhtyneet hakemaan tietoa netistä, Eva kertoo ja vakuuttaa Merimieseläkekassan verkkosivuilta (www. merimieselakekassa.fi) löytyvän nopeasti ja vaivattomasti vastaukset lähes kaikkiin mahdollisiin MELeläkettä koskeviin kysymyksiin. Siellä on runsaasti tietoa myös eläkekassan tarjoamista eduista ja palveluista. MEL-vakuutetut saavat nykyisin Loki-verkkopalvelustamme muun muassa arviolaskelman tulevan eläkkeensä määrästä. Lisäksi he voivat varmistaa, että kaikki siihen vaikuttavat työsuhdetiedot ovat rekisterissä oikein. Eva Westerbacka kannustaa merenkulkijoita tarttumaan verkkoon. Helpottaakseen Loki-pal- 17

18 veluun tutustumista ja sen käyttöä Merimieseläkekassa julkaisee alkusyksystä esitteen, joka postitetaan kaikille MEL-vakuutetuille ja eläkkeensaajille. Pieni organisaatio joustaa Eva Westerbackalla on kokemusta eläkeratkaisijan työstä myös Ruotsista. Hän tuli nykyiseen tehtäväänsä naapurimaan valtiollisesta Försäkringskassan-organisaatiosta, jossa hänen tehtäviinsä kuului ulkomailta tulevien eläkehakemusten käsittely. Hakemuksia tuli eri puolilta maailmaa henkilöiltä, jotka jossain elämänsä vaiheessa olivat työskennelleet Ruotsissa. Hakijoiden joukossa oli paljon myös suomalaisia suurten ikäluokkien edustajia, jotka 1970-luvun maaltapaon vuosina hakivat leveämpää leipää naapurista ja olivat nyt tulleet eläkeikään, Eva kertoo työstään, jonka ulkoiset puitteet olivat ainutlaatuisen upeat: ulkomaaneläkkeistä vastaava Försäkringskassanin osasto oli organisaation hajasijoituksen myötä saanut toimitilat idyllisestä Visbystä, keskiaikaisen kehämuurin sisäpuolella sijaitsevista historiallisista rakennuksista. Tuhansien työntekijöiden jättiorganisaatio oli kuitenkin toimintatavoiltaan Evan mielestä byrokraattinen ja jäykkä. Hän vertaa Suomen Kelaa vastaavaa maanlaajuista valtiollista eläkelaitosta nykyiseen työyhteisöönsä, ja vaaka kallistuu selkeästi pienen organisaation puolelle. Suurorganisaation rattaissa tunsin itseni todella pieneksi. Tein työni, mutta en voinut millään tavoin kehittää sitä tai työyhteisöäni. Nykyisessä työssäni tunnen sen sijaan pystyväni vaikuttamaan asioihin ja saamaan mielipiteeni kuuluviin. Kotiutuminen merenkulkijoiden eläkejärjestelmän ympyröihin on Evan mukaan käynyt nopeasti. Pienen organisaation etuina hän näkee joustavuuden ja tehokkuuden. Hän kiittelee myös työyhteisön hyvää yhteishenkeä, jonka ansiosta apua on helppo pyytää, hommat sujuvat ja töihin tulee joka aamu mielellään. Työn höysteenä elämäntarinoita Pohjanmaalta kotoisin olevan Eva Westerbackan äidinkieli on ruotsi, mutta hän sanoo palvelevansa mielellään parhaansa mukaan myös suomenkielisiä asiakkaita. Ensimmäinen vuosi on tuonut valtavasti uutta tietoa ja oppia. Pyrin edelleen jatkuvasti työtehtävien lomassa syventämään osaamistani lukemalla alan kirjallisuutta. Työeläkejärjestelmän aihepiiri on niin laaja, että siinä riittää kyllä haasteita, hän toteaa. Valtiotieteen opinnot Åbo Akademissa ovat hänen mielestään antaneet hyvän tietopohjan nykyisiin työtehtäviin. Hyödyllinen ja antoisa koulu on ollut myös opiskeluaikainen kesätyö merellä, matkustaja-aluksen kahvila-, ravintola- ja buffetpuolen tehtävissä. Kolme kesää jatkunut pesti tutustutti tehokkaasti merenkulun ammatteihin, työympäristöön ja -yhteisöön. Merenkulkijoita Eva luonnehtii rennoiksi ja mukaviksi asiakkaiksi. Erityisen mieluisia kohtaamistilanteita vakuutettujen ja eläkeläisten kanssa ovat hänelle olleet merenkulkuun ja työeläkejärjestelmään liittyneet yleisötapahtumat, joissa MEK on ollut mukana jakamassa tietoa MEL-eläkkeestä ja kassan palveluista. Puhelinkeskusteluissa merimiesten kanssa saa useinkin varsinaisen asian höysteeksi kuulla kiinnostavia kertomuksia ja elämäntarinoita. Ne piristävät päivää, hän kertoo. Työ on Eva Westerbackalle tärkeä osa elämää, mutta ei koko elämä. Perhe ja ystävät ovat keskeisiä voiman lähteitä, ja energiaa hän ammentaa myös luonnossa liikkumisesta, uinnista ja matkailusta. Talvikauden alkaessa uusin harrastus lumilautailu tuo toimistotyön vastapainoksi myös vauhdin hurmaa eläkeratkaisijan elämään. Förtroendet för med sig glädje i kundservicen Redan det första arbetsåret vid Sjömanspensionskassan som pensionshandläggare har fått Eva Westerbacka att inse att sjöfararna litar på sin egen pensionskassas sakkunskap. Den tillitsfulla atmosfären vid kundservicen är enligt henne en viktig källa till arbetsglädje. Eva Westerbacka trivs i kundservicearbetet, men uppmuntrar de SjPLförsäkrade och -pensionärena att också utnyttja Sjömanspensionskassans mångsidiga nättjänster, som möjliggör ett enkelt och snabbt uträttande av ärenden vid vilken tidpunkt på dygnet som helst. 18 SPKs säkra ställning har enligt Eva Westerbacka reella och starka grunder. Sjöfararnas pensionsskydd med alla sina särdrag är kärnan i kassans know-how och uppgifterna om de försäkrade är under god kontroll i våra register, säger hon och kastar ett öga på bunten med pensionsansökningar som väntar på handläggning på hennes bord. Vi kollar många gånger att allt är i sin ordning innan pensionsbeslutet fattas. Faktum är att vi ganska sällan får klagomål. På intervjudagen i slutet av augusti hade Eva Westerbacka under arbete ett tiotal anhängiggjorda ansökningar om pension. Efter att kassan före medlet av september fått uppgifter om sökandenas slutlön av rederierna tar det tre-fyra veckor innan pensionsbesluten är klara. Servicens många former Sjömanspensionskassan har fem pensionshandläggare. Årligen behandlar de omkring 600 pensionsansökningar. Av de pensionsslag kassan beviljar utgör ålderspensionerna den största gruppen. Vid behandlingen av ansökningarna är det anskaffandet av saknade uppgifter som sysselsätter pensionshandläggarna allra mest enligt Eva Westerbacka. En väsentlig del av det dagliga arbetet består därtill av att svara på frågor om pensioner i telefon eller per e-post. Det går också att reservera tid hos pensionshandläggaren för ett personligt möte. Men antalet frågor har nog sjunkit anefter allt fler av våra kunder har börjat söka information på nätet, berättar Eva och försäkrar att svaren på nästan alla tänkbara frågor om SjPL-pensionen snabbt och behändigt hittas på Sjömanspensionskassans

19 webbplats (www.sjomanspensionskassan.fi). Där finns också rikligt med uppgifter om förmåner och tjänster som erbjuds av pensionskassan. Nuförtiden får de SjPL-försäkrade bl.a. också en uppskattning av sin kommande pension på vår Loggtjänst. Dessutom kan de försäkra sig om att alla uppgifter om arbetsförhållanden som påverkar pensionen är korrekta i registret. Eva Westerbacka uppmuntrar sjöfararna att nappa tag i nätet. För att göra det lättare att bekanta sig med Loggtjänsten och lära sig att använda den publicerar Sjömanspensionskassan i början av hösten en folder som postas till alla SjPL-försäkrade och pensionstagare. En liten organisation flexar Eva Westerbacka har också erfarenhet av arbete som pensionshandläggare i Sverige. Till sin nuvarande uppgift kom hon från grannlandets statliga Försäkringskassa, där det ingick i hennes uppgifter att handlägga pensionsansökningar som kom från utlandet. Ansökningarna kom från olika delar av världen från personer, som i något skede av sitt liv hade arbetat i Sverige. Bland sökandena fanns det också många finländska representanter för de stora åldersklasserna som under 1970-talets emigrationsår sökte bättre utkomst hos grannen och nu hade uppnått pensionsålder, berättar Eva om sitt arbete, vars yttre ramar var unikt förnäma: den avdelning på Försäkringskassan som svarade för utlandspensionerna hade i och med utlokaliseringen av organisationen blivit placerad i idylliska Visby i historiska byggnader innanför den medeltida ringmuren. Jätteorganisationen med sina tusentals anställda var dock enligt Eva till sina verksamhetsrutiner byråkratisk och stel. Hon jämför den landsomfattande statliga pensionsanstalten, som motsvarar Fpa i vårt land, med sin nuvarande arbetsgemenskap och vågen väger klart över till förmån för den mindre organisationen. I den stora organisationens kugghjul kände jag mig verkligt liten. Jag utförde mitt arbete, men kunde inte på minsta sätt utveckla det eller min arbetsgemenskap. I mitt nuvarande arbete känner jag däremot att jag kan påverka saker och få min åsikt hörd. Att börja känna sig hemma i sjöfararnas pensionsvärld har enligt Eva gått snabbt. Som fördelar med en liten organisation ser hon flexibiliteten och effektiviteten. Hon rosar också den goda andan i arbetsgemenskapen. Tack vare den är det lätt att be om hjälp, arbetet löper och till jobbet kommer man gärna varje morgon. Berättelser ur livet som arbetets krydda Eva Westerbacka är bördig från Österbotten och har svenska som modersmål, men säger att hon gärna efter bästa förmåga betjänar också finskspråkiga kunder. Det första året har fört med sig enormt med nya kunskaper och lärdomar. Vid sidan av jobbet försöker jag fortlöpande fördjupa mitt kunnande genom att läsa litteratur i branschen. Arbetspensionssystemet är ett så omfattande ämnesområde att det finns utmaningar så det räcker, konstaterar hon. De statsvetenskapliga studierna vid Åbo Akademi har enligt hennes åsikt gett ett bra kunskapsunderlag för de nuvarande arbetsuppgifterna. En nyttig och givande skola var också sommarjobbet till sjöss under studietiden med uppgifter på en passagerarfärjas kafe-, restaurang- och buffetsida. Jobbet som fortsatte under tre somrar gav en god inblick i sjöfartens yrken, arbetsmiljö och -gemenskap. Eva karaktäriserar sjöfararna som lättsamma och trevliga kunder. Som särskilt angenäma möten med försäkrade och pensionärer tycker hon att de sammankomster för allmänheten i anslutning till sjöfarten och arbetspensionssystemet har varit. Där har SPK varit med och delat ut information om SjPL-pensionen och kassans tjänster. Under telefonsamtalen med sjömännen får jag ofta som krydda till det egentliga ärendet höra intressanta berättelser och levnadsskildringar. De piggar upp dagen, berättar hon. För Eva Westerbacka är arbetet en viktig del av livet, men inte hela livet. Familjen och vännerna är viktiga kraftkällor och energi får hon genom att röra sig i naturen, simma och resa. När vintersäsongen börjar kan hon utöva sitt senaste fritidsintresse, att åka snowboard. Det fungerar bra som motvikt till kontorsarbetet och för in litet av fartens tjusning i pensionshandläggarens liv. Merimieseläkekassan verkkosivuilla ja Loki-palvelussa asioit vaivattomasti juuri silloin, kun sinulle sopii. Työeläkeotteen tarkistus Arviolaskelma eläkkeestäsi Yhteystietojen päivitys Vuokra-asuntohakemus MEKin kiinteistöihin Tiedon haku MEL-eläkkeistä, kuntoutuksesta, vuokra-asunnoista sekä eläkekassan muista palveluista. På Sjömanspensionskassans webbsajt och Loggtjänst kan du uträtta dina ärenden bekvämt precis när det passar dig. Kontroll av arbetspensionsutdraget Beräkning av din pension Uppdatering av kontaktuppgifter Ansökan om hyresbostad i SPKs fastigheter Ta reda på uppgifter om SjPL-pensioner, rehabilitering, hyresbostäder och andra av pensionskassans tjänster. Osoitteestamme löydät vaivattomasti vastauksia eläkekysymyksiisi sekä runsaasti tietoa toiminnastamme. Sieltä voit myös ladata eläke- ja asumispalveluihin liittyviä lomakkeita. På vår adress hittar du enkelt svar på frågor om pensionen och rikligt med fakta om vår verksamhet. Där kan du också ladda ner blanketter för pensions- och boendetjänster. Tartu verkkoon! Nappa tag i nätet! 19

20 Kaikki alkoi vitsistä Paljasjalkainen turkulainen, Varustamoliikelaitoksessa matruusina työskentelevä Saga Forsman sananmukaisesti kulkee useimmiten paljasjaloin ja keräilee pingviinejä. Keräilyharrastus on jatkunut jo reilut toistakymmentä vuotta. Hänen kotiansa Varsinais-Suomen Yliskulmassa koristavat sadat pingviinit eri muodoissaan. Teksti ja kuvat: Marina Paulaharju kun aloitin laskemisen, lopetin päästyäni 150:een. Onhan niitä paljon mutta ei riittävästi, naurahtaa iloi- Viimeksi nen Saga. Kaikki alkoi eräästä pingviiniaiheisesta vitsistä, jolle yhdessä äitini kanssa naurettiin. Vähän myöhemmin sain häneltä lahjaksi kirpputorilöydön eli ensimmäisen pingviinini. Siitä keräily sitten alkoi. Kaikki ystäväni, sukulaiseni ja tuttavani tietävät keräilyinnostuksestani. Omien hankintojen ja kädentaitojen tuotosten lisäksi olen saanut lahjaksi pingviinejä muodossa jos toisessa monilta kotimaan- ja ulkomaanmatkoilta. Karaistunut monitaituri Ihmetellessäni eikö sukattomana kulkeva Saga koskaan palele, hän toteaa: Kyllä, mutta en jaloista. Kuljin jo pienenä tyttönä paljain jaloin, enkä vieläkään käytä sukkia edes talvella. Saga kertoo joutuneensa teini-ikäisenä kaverin kanssa talvella auto-onnettomuuteen. Minulla oli 20 jalassani pelkät ballerinatossut, ja onnettomuustilanteessa ne olivat sitten lentäneet jonnekin. Ei siinä muuta voinut kuin kävellä kengittä lumessa. Jalkapohjat ovat varmasti tästä karaistuneet, mutta seikkailunhaluinen Saga on kouliintunut merimiehen ammattiin jo nuoresta tytöstä lähtien monin tavoin. Tämä moottoripyörääkin ajava nainen on varsin monitaitoinen. Hän pärjää merillä miesten tavoin, ei hätkähdä pienistä ja selviytyy varmasti tilanteesta kuin tilanteesta. Meriala oli kakkosvaihtoehto Merimiehen ammattiin Saga hakeutui aivan sattumalta. Selasin ammatinvalintaopasta, ja toisena vaihtoehtona sattumalta ruksasin Kotkan merenkulkuoppilaitoksen. En tuntenut ketään merellä työskentelevää entuudestaan. Ajattelin, että se voisi olla kiva ammatti, Saga kertoo. Ennen merikoulua lähdin ensin seikkailemaan ulkomaille, Kreikkaan. Seikkailu päättyi karkotukseen, kun tein töitä ilman työlupaa, hän muistelee. Reipas tyttö palasi koti-suomeen ja äidin kauhuksi lähti vielä liftaamaan ympäri maata. Kreikanseikkailujen aikaan kotiin oli tullut vahvistus pääsystä sekä hotelli- ja ravintolakoulun esimieslinjalle että merikouluun Kotkaan. Äiti oli vastannut tyttärensä puolesta myönteisesti molempiin oppilaitoksiin. Suomi-turnee liftaten oli myös varsinainen seikkailu. Tavoitteena oli päästä mm. Naarajärvelle, mutta matkalla sinne Sagalle selvisi niitä olevan kaksi. Ei muuta kuin suunta kohti sitä oikeaa, hän naurahtaa. Liftireissulla pääsin kerran rekkakuskin matkaan, ja hän totesi minulle: Kyllä sinä sinne merelle sovit. Näin sitten pakkasin kotona tavarani ja suuntasin kohti Kotkaa, Saga kertoo. Merikoulusta matruusiksi Opiskeluaikaa Saga muistelee mukavana jaksona. Seilasimme koulualuksella ja harjoittelujaksoja rahtialuksilla. Kävin Englannissa, Tanskassa, Norjassa ja Saksassa. Näin, koin ja opin paljon. Olin

21 Tervetuloa Sagan ja pingviinien valtakuntaan! aina valmis lähtemään harjoitteluun, jopa toisten puolesta. Ensimmäisen vuoden aikana hänellä oli jo puolimatruusin kirjaan vaadittavat seilauspäivät koossa. Sagan valmistuttua 1990-luvun alkupuolella Suomen talous oli taantumassa. Nuori naismatruusi ei löytänyt työtä. Osin tämä johtui varustamojen ennakkoluuloista. Selvitäkseen vuokrasta ja elämisestä ylipäätään Saga teki muutaman vuoden maissa muita töitä. Meriura alkoi Siljan Wasa Queenilta, jossa Saga hoiti sekalaisia tehtäviä talousapulaisen nimikkeellä. Samantyyppisiä töitä hän teki myös mm. Silja Europalla, Finnjetillä ja Festivalilla. Saga oli ja on edelleen aina valmis tarttumaan uusiinkin haasteisiin, ja niin hän oli mm. mukana hakemassa FG:n Finnmaidia korjaustelakalta. Ensimmäinen työ puolimatruusina Vuoden 1997 kesällä Sagaa kysyttiin pariksi viikoksi Viking Cinderellalle sijaiseksi puolimatruusin tehtäviin. Sijaisuutta seurasi lyhyitä pestejä puolimatruusina. Saga ei kuitenkaan lannistunut pätkätöistä vaan yritti edelleen löytää vakituista työtä merellä. Vuonna 1998 häntä onnisti. Hän pääsi koeajalle Boren laivalle ja kuukauden testiajan jälkeen puolimatruusin tehtäviin. Aluksen muu miehistö suhtautui naispuoliseen kollegaansa hyvin. Reitti kulki aluksi Ruotsin ja Suomen eri satamien välillä; lasti oli hyvin sekalainen. Saga muistelee myös aikaa, jolloin kyseiseen alukseen tuli perämieheksi nainen. Miehistö oli aluksi pidättyväinen, mutta huomattuaan, että hän oli hyvä tyyppi, ei kukaan edes ajatellut naisia olevan laivalla töissä. Oltiin kaikki yhtä porukkaa. Tanskan-hommat vaihtuvat jäänmurtoon Bore-varustamon palkkalistoilla Saga oli aina vuoteen Viimeisen vuoden hän seilasi Tanskan sisäisten satamien välillä kuuden viikon vuorottelulla. Merimatka satamien välillä kesti vain kuusi tuntia. Homma oli yhtä lastausta ja purkua. Työ sujui hyvin, vaikka olikin raskasta. Saga muistelee laivan mukavaa porukkaa. Kerran saimme vieraiksi tanskalaisia isoja herroja. Wau! he totesivat nähdessään täkkäreinä naisia, ja vielä niin raskaassa hommassa. Kyllä kipparikin oli silloin ylpeä. Homma oli kuitenkin niin rankkaa, että miehistö ja päällystö vaihtuivat tiuhaan. Saga irtisanoi pestinsä tammikuun alussa 2003 ja palasi työnhakuun Suomeen. Melko pian Sagaa pyydettiin Merenkulkulaitoksen Voima-jäänmurtajalle. Jäänmurtajat ja monitoimimurtajat ovat tulleet hänelle sittemmin tutuiksi. Hän on käynyt työkeikoilla mm. Kanadassa, Englannissa ja Norjassa. Ilolla hän muistelee aikaa, jolloin hän työskenteli Sisussa parinaan puolimatruusi Tanja. Hommat hoituivat ja juttu luisti. Olemme ystäviä yhä edelleen, vaikka työmielessä tiemme ovatkin erkaantuneet. Tanjalla on perhe Uudessakaupungissa, ja minä elelen pingviinien kanssa Yliskulmassa. Pingviinit eläintarhassa ja kotona Keräilyinnostaan huolimatta Saga on nähnyt oikean pingviinin vain Espanjassa eläintarhassa. Etelämantereelle, jossa pingviinejä myös elää, ei ole vielä tullut työkeikkaa. Sagan täytyy siis tyytyä elämään Yliskulmassa omien pingviiniensä seurassa. Talon portailla odottaa jo ensimmäinen, ja jokaisessa huoneessa on jotain pingviineihin liittyvää. Löytyy keramiikkaa, puutöitä, takorautaa, pehmoleluja, käsitöitä, keittiötarvikkeita, mattoja, wc-istuin ja mukeja. Sentään pingviinilakanoissa Saga ei nuku. Saga osallistuu aktiivisesti Merimiespalvelutoimiston (MEPA) kädentaitokursseille aihealueenaan totta kai pingviinit. Työkaverit laivoilla tietävät hänen keräilyharrastuksestaan ja ovatkin tehneet hänelle muistoja mm. savesta, puusta ja takoraudasta. Vaikka esineitä on jo paljon, Saga toivottaa kaikki pingviinit tervetulleiksi. Hän lähettää terveisiä Albatrossin lukijoille: Otan ilolla vastaan kaikki uudet pingviinit! Allt började med en vits Infödda Åbobon Saga Forsman, som jobbar som matros på Rederiaffärsverket har en ovanlig hobby, hon samlar på pingviner. Samlarhobbyn har redan pågått i drygt tio år. Hennes hem i Yliskulma by i Egentliga Finland pryds av hundratals pingviner i alla de former. Sagan pingviinit saavat kerääjältään erityiskohtelun. Sagas pingviner får specialbehandling av sin samlare. jag började räkna dem kom jag till 150, men sen slutade jag. Visst är Senast de många, men inte tillräckligt många, skrattar den glada Saga. Allt började med en vits om pingviner som fick både min mor och mig att skratta. Litet senare fick jag i gåva av henne ett lopptorgsfynd, min första pingvin. Det var starten på samlandet. Alla mina vänner, släktingar och bekanta är medvetna om min samlarhobby. Utöver mina egna förvärv och produkter av eget hantverk har jag fått pingviner av alla möjliga slag i present från många resor både i vårt eget land och utomlands. Härdad mångsysslare När jag undrar om inte Saga, som går omkring utan strumpor, nånsin fryser konstaterar hon: Visst gör jag det men inte om fötterna. Redan som liten flicka gick jag barfota och jag använder fortfarande inte strumpor ens på vintern. Saga berättar att hon som tonåring tillsammans med en kamrat råkade ut för en bilolycka vintertid. På fötterna hade jag ingenting annat än ballerinaskor och vid olyckan hade de sedan flugit all världens väg, så det fanns sen inte annat att göra än att tassa iväg barfota i snön. Fotsulorna har säkert härdats av det här, men den äventyrslystna Saga har lärt sig sjömansyrkets rutiner på många sätt ända sedan hon ännu var en ung flicka. Men hon är rätt mångkunnig också i övrigt, bl.a. kör hon motorcykel. På sjön klarar hon sig som en man och hajar inte till för småsaker utan klarar sig säkert i situation som situation. 21

22 Välkommen till Sagas och pingvinernas rike! Sjöbranschen var alternativ två Saga sökte sig helt av en slump till sjömannens yrke. Jag bläddrade i yrkesvägledningsguiden och av en slump kruxade jag för Kotka sjöfartsläroanstalt som andra alternativ. Jag kände ingen som jobbade på sjön sedan tidigare. Jag tänkte att det kunde vara ett trevligt yrke, berättar Saga. Före sjöskolan begav jag mig först ut på äventyr utomlands, till Grekland. Äventyret slutade i utvisning, för jag jobbade utan arbetstillstånd, återkallar hon i minnet. Den hurtiga flickan återvände hem till Finland och till sin mors fasa begav hon sig ännu iväg för att lifta i vårt eget land. Under Greklandsäventyret hade det kommit bekräftelser hem på att hon antagits till både hotell- och restaurangskolans förmanslinje och sjöfartsskolan i Kotka. Mor hade för sin dotters räkning skickat ett positivt svar till båda läroinrättningarna. Också Finlandturnén liftande blev ett riktigt äventyr. Målet var att bl.a. besöka Naarajärvi, men på väg dit klarnade det för Saga att det fanns två orter med det namnet. Nå, det var bara att ta ut riktningen mot den rätta orten, skrattar hon. En gång under liftandet fick jag skjuts av en långtradarchaufför. Han konstaterade för mig: Nog passar du dit ut på sjön. Så hemma packade jag sen mina saker och åkte iväg till Kotka, berättar Saga. 22 Matros från sjömansskolan Studietiden minns Saga som en trevlig period. Vi seglade med skolfartyg och praktiserade på lastfartyg. Jag fick besöka England, Danmark, Norge och Tyskland. Jag såg, upplevde och lärde mig mycket. Jag var alltid redo att åka ut på praktik, t.o.m. för andras räkning. Efter det första året hade hon redan samlat det antal seglingsdagar som krävdes för lättmatrospapper. När Saga i början av 1990-talet var klar med sina studier hade ekonomin i Finland drabbats av recession. Den unga kvinnliga matrosen hittade inte jobb. Till en del berodde det här på rederiernas fördomar. För att klara sin hyra och livet överhuvudtaget tog Saga under några år andra jobb på land. Sjökarriären inleddes på Siljas Wasa Queen, där Saga skötte varierande uppgifter under rubriken ekonomibiträde. Hon gjorde också arbeten av liknande typ på bl.a. Silja Europa, Finnjet och Festival. Saga var och är fortsättningsvis alltid redo att ta sig an nya utmaningar. Därför var hon bl.a. med om att hämta FG:s Finnmaid från reparationsdocka. Det första arbetet som lättmatros 1997 på sommaren fick Saga ett anbud om ett par veckors lättmatrosvikariat på Viking Cinderella. Efter vikariatet följde korta hyror som lättmatros. Saga tappade dock inte sugen för kortjobbens skull utan försökte fortsättningsvis hitta fast arbete på sjön lyckades det. Hon fick mönstra på fartyget Bore på provtid och efter en testtid på en månad anställdes hon som lättmatros. Fartygets övriga besättning var positivt inställd till sin kvinnliga kollega. Rutten gick till en början mellan olika hamnar i Sverige och Finland; lasten var mycket blandad. Saga kommer också ihåg tiden då nämnda fartyg fick en kvinna som styrman. Besättningen var till en början reserverad, men efter att ha märkt att hon var en bra typ inte ens tänkte någon på att det fanns kvinnor i arbete ombord. Vi var alla samma gäng. De danska jobben byts till isbrytarjobb På Borerederiets lönelistor stannade Saga ända till Det sista året seglade hon mellan Danmarks inrikeshamnar med sex veckors alternering. Sjöresan mellan hamnarna tog bara sex timmar. Arbetet var ett kontinuerligt lastande och lossande. Arbetet löpte bra undan trots att det var tungt. Saga kommer ihåg det trevliga gänget på fartyget. En gång gästades vi av höga danska herrar. Wau! konstaterade de när de såg att det fanns kvinnor bland däckspersonalen och ännu till i ett så tungt jobb. Nog var skepparen stolt då. Jobbet var dock så hårt att omsättningen bland manskap och befäl var stor. Saga sade upp sin hyra i början av januari 2003 och återvände till Finland för att söka jobb. Rätt snart bad man Saga komma till Sjöfartsverkets isbrytare Voima. Sedermera har isbrytarna och kombiisbrytarna blivit välkända för henne. Hon har varit med på arbetsresor till bl.a. Kanada, England och Norge. Med glädje kommer hon ihåg tiden då hon arbetade på Sisu med lättmatrosen Tanja som par. Jobben fixades och snacket gick. Vi är fortfarande vänner fast våra vägar har skiljts i arbetshänseende. Tanja har familj i Nystad och jag lever med mina pingviner i Yliskulma. Pingviner på zoo och hemma Trots sin samlarhobby har Saga bara sett en riktig pingvin i en zoologisk trädgård i Spanien. Till Antarktis där pingvinerna lever har det inte ännu kommit någon arbetsresa. Saga måste därför nöja sig med leva i Yliskulma i sällskap med sina egna pingviner. På husets trappa väntar redan den första och i alla rum finns det nånting som har med pingviner att göra. De finns avbildade i keramik, träarbeten, smidesjärn och som mjukleksaker, handarbeten, kökstillbehör, mattor, wc-stol och muggar. Men Saga sover ändå inte i pingvinlakan. Saga deltar aktivt i Sjömansservicebyråns (SjSB) handarbetskurser och har som temaområde givetvis pingviner. Arbetskamraterna på fartygen känner till hennes samlarhobby och har gjort minnesföremål åt henne av bl.a. lera, trä och smidesjärn. Trots att det redan finns många föremål önskar Saga alla pingviner välkomna. Hon sänder sina hälsningar till Albatrossens läsare: Jag tar med glädje emot alla nya pingviner!

23 MERIMIESELÄKELAKIIN TULEVAT MUUTOKSET 2010 JA 2011 Teksti: Michaela Björklund Osa-aikaeläkkeen ikäraja nousee 2011 Osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousee vuoden 2011 alusta nykyisestä 58 vuodesta 60 vuoteen ja eläkkeen karttuminen ansion alenemasta lakkaa. Osa-aikaeläkkeen muutokset koskevat 1953 tai sen jälkeen syntyneitä. Jatkossa 1953 ja sen jälkeen syntyneen osa-aikaeläkkeen saajan vanhuuseläke koostuu osa-aikaeläkkeen alkamiseen mennessä ansaitusta eläkkeestä ja osa-aikatyöstä kertyvästä eläkkeestä. Karttuma pienenee vuorotteluvapaa-ajalta 2010 alkaen Vuorotteluvapaan ajalta karttuvaa eläkettä pienennetään 2010 alkaen. Vuorotteluvapaalla työntekijän eläkettä karttuu 55 prosenttia vuorottelukorvauksen perusteena olevasta ansiosta nykyisen 75 prosentin sijasta. Työkyvyttömyyseläkkeen taso paranee vuoden 2010 alusta Nämä parannukset tulevat voimaan sellaisissa eläkkeissä, joissa työkyvyttömyys alkaa vuonna 2010 tai sen jälkeen. Alkavaa työkyvyttömyyseläkettä parannetaan korottamalla tulevan ajan karttumisprosenttia. Sairastumisen ja eläkeiän täyttämisen väliseltä ns. tulevalta ajalta laskettavan eläkkeen karttumisprosentti 50 ja 63 ikävuoden välillä nousee nykyisestä 1,4 prosentista 1,6 prosenttiin (MELin erityiset karttumaprosentit) tai 1,3 prosentista 1,5 prosenttiin (MELin yleiset karttumaprosentit). Myös tulevan ajan ansiota parannetaan. Tutkintoon johtava opiskelu ja alle kolmivuotiaan lapsen hoitaminen kotihoidontuella otetaan myös huomioon, kun tulevan ajan eläkettä lasketaan. Elinaikakerroin ja vanhuuseläke Vuonna 2010 vanhuuseläkkeissä otetaan käyttöön elinaikakerroin. Kertoimen taustalla on suomalaisten eliniän pitenemisestä johtuva eläkemenojen kasvu. Tavoitteena on, että osa kohonneesta eliniästä käytetään työssä jatkamiseen. Kerroin pienentää kuukausieläkettä, mutta sen vaikutuksen voi kompensoida jatkamalla työssä pidempään. Elinaikakerroin vaikuttaa vuonna 1948 tai sen jälkeen syntyneiden työntekijöiden eläkkeisiin. Kerroin määritellään erikseen kullekin ikäluokalle sinä vuonna, kun ikäluokkaa täyttää 62 vuotta. Elinaikakerrointa käytetään vanhuuseläkkeen alkaessa. Vanhuuseläke kerrotaan elinaikakertoimella riippumatta siitä, missä iässä henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle. Jos vanhuuseläke alkaa alle 62-vuotiaana, laskennassa käytetään eläkkeen alkamisvuodelle vahvistettua kerrointa. Jos vanhuuseläke on alkanut ennen , elinaikakerrointa ei käytetä. Jos eläkkeensaaja on syntynyt ennen , hänen vanhuuseläkkeessään ei käytetä elinaikakerrointa. Elinaikakerroin vaikuttaa myös työkyvyttömyyseläkkeeseen vuodesta 2010 lähtien Elinaikakertoimen tarkoituksena on, että osa pidentyneestä eliniästä käytetään työssä jatkamiseen. Eläkkeen tasoa voi siis parantaa työskentelemällä pidempään. Nuorena työkyvyttömäksi jääneillä ei ole mahdollisuutta tähän. Siksi työkyvyttömyyseläkkeessä elinaikakerrointa sovelletaan vain siihen eläkkeen ansaittuun osaan, joka on ansaittu ennen työkyvyttömäksi tuloa. Kerrointa ei sovelleta sairastumisen ja eläkeiän täyttämisen väliseltä ns. tulevalta ajalta laskettavan eläkkeen osaan. Kerroin on lisäksi lievempi kuin mitä se olisi työkyvyttömän oman syntymävuoden mukaan laskettuna. Alkavan työkyvyttömyyseläkkeen ansaitun eläkkeen osa kerrotaan elinaikakertoimella, joka on vahvistettu työkyvyttömyyden alkamisvuonna 62 vuotta täyttäneille. Se ei siis ole työkyvyttömän oman ikäluokan kerroin. Tämä tarkoittaa, että mitä nuorempana työelämässä mukana oleva ihminen tulee työkyvyttömäksi, sitä pienempi on elinaikakertoimen vaikutus hänen eläkkeeseensä. Tätä työkyvyttömyyseläkettä ei enää tarkisteta vanhuuseläkeiässä uudelleen elinaikakertoimella. Työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi eläkettä ei muunneta elinaikakertoimella. Työkyvyttömyyseläkkeen kertakorotus 2010 alkaen Työeläkelakeja muutettiin vuoden 2005 alusta niin, että alle 51-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden eläkkeeseen tehdään kertakorotus iästä riippuvalla kertoimella, kun eläkettä on maksettu viisi täyttä kalenterivuotta. Kertakorotuksella turvataan eläkkeen tason säilyminen. Ensimmäisen kerran työkyvyttömyyseläkkeitä korotetaan vuoden 2010 alusta, jolloin lainmuutoksesta on kulunut 5 vuotta. Eläke on kuitenkin voinut jatkua tätäkin kauemmin. Korotuksen suuruus määräytyy saajan iän mukaan Kertakorotus tehdään vain kerran ja se määräytyy sen mukaan, minkä ikäinen eläkkeensaaja on korotushetkellä eli korotusvuoden alussa 1. tammikuuta. Korotuksen voi saada aikaisintaan 24-vuotiaana, eikä sitä enää myönnetä, jos eläke alkaa 50 vuoden iän täyttämisvuoden jälkeen. Täysi korotus on 25 prosenttia eläkkeen määrästä ja sen saa vuotias eläkkeensaaja. Sitä vanhempien prosentti pienenee 1,0 prosenttiyksiköllä kutakin ikävuotta kohden niin, että 55-vuotias saa 1,0 prosentin korotuksen. Kertakorotus lasketaan eläkkeen maksussa olevaan määrään ja se nostaa eläkkeen määrää pysyvästi. Korotusta ei tarvitse itse hakea. Merimieseläkekassa ilmoittaa eläkkeensaajalle ennen vuoden loppua korotuksen ja muuttuneen kokonaiseläkkeen määrän. Kertakorotus ja perhe-eläke Työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi myös perhe-eläkkeeseen voi saada kertakorotuksen. Jos edunjättäjä oli kuollessaan työkyvyttömyyseläkkeellä, kertakorotus tehdään ajankohtana, jolloin edunjättäjäkin olisi saanut korotuksen, eli seuraavan vuoden alusta, johon mennessä edunjättäjän työkyvyttömyyseläke tai kuntoutustuki olisi jatkunut yhteensä viisi täyttä kalenterivuotta. Korotusprosentti määrätään sen mukaan, mikä edunjättäjän ikä olisi ollut korotusvuonna 1. tammikuuta. Jos edunjättäjä ei ollut vielä kuollessaan eläkkeellä, kertakorotus lisätään perhe-eläkkeeseen seuraavan vuoden alusta, kun perhe-eläke on jatkunut viiden täyden kalenterivuoden ajan. Korotuksen suuruus riippuu edunjättäjän iästä kertakorotusvuonna 1. tammikuuta. Korotusta ei tarvitse itse hakea. Merimieseläkekassa ilmoittaa eläkkeensaajalle ennen vuoden loppua korotuksen ja muuttuneen kokonaiseläkkeen määrän. Leskeneläkkeen laskenta muuttuu 2010 alusta Vuoden 2010 alusta leskeneläkkeen laskenta muuttuu. Lesken saamaa perheeläkettä vähentää se lesken eläketulo, joka ylittää 596,00 euroa/kk (vuoden 2009 tasossa). Aikaisemmin tuloraja määräytyi edunjättäjän työeläkkeen määrän perusteella. 23

24 ÅREN 2010 OCH 2011 KOMMANDE ÄNDRINGAR I SJÖMANSPENSIONSLAGEN Åldersgränsen för deltidspension höjs 2011 Nedre åldersgränsen för deltidspension höjs från början av 2011 från nuvarande 58 till 60 år och samtidigt upphör intjäningen av pension för inkomstminskningens del. Ändringarna av deltidspensionen berör 1953 eller senare födda personer. I fortsättningen består ålderspensionen för dessa personer, om de går i deltidspension, av fram till deltidspensionens början intjänad pension och genom deltidsarbete intjänad pension. Intjäningsprocenten sänks för alterneringsledighetens del från 2010 Pensionens intjäningsprocent för alterneringsledighetstiden sänks från och med Avsikten är att sänka nuvarande intjäningsprocent, som beräknas på den inkomst som utgör grund för alterneringsersättningen, från 75 till 55 %. Nivån för invalidpensionen förbättras från början av 2010 Avsedda förbättringar av invalidpensioner träder i kraft från början av 2010 för personer hos vilka invaliditet som leder till pensionering konstateras 2010 eller därefter. Den nya invalidpensionen förbättras genom att höja den återstående tidens intjäningsprocent. Intjäningsprocenten för tiden mellan insjuknandet och den egentliga pensioneringsåldern, den s.k. återstående tiden mellan 50 och 63 års ålder höjs från nuvarande 1,4 % till 1,6 % (SjPLs särskilda intjäningsprocentsatser) eller från 1,3 % till 1,5 % (SjPLs allmänna intjäningsprocentsatser). Också den kommande tidens inkomst förbättras. Studier som leder till examen och vård av under tre år gammalt barn med stöd av hemvårdsstöd beaktas också när pension för den återstående tiden beräknas. Livslängdskoefficienten och ålderspensionen År 2010 tas en livslängdskoefficient i bruk för ålderspensionerna. Bakgrunden till koefficienten är det faktum att pensionsutgifterna har ökat pga att finländarnas livslängd har blivit längre. Målet är att en del av den längre livslängden ska användas till en fortsättning på arbetslivet. Koefficienten minskar den månatliga pensionen men den effekten kan kompenseras med att fortsätta längre i arbetet. Livslängdskoefficienten påverkar 1948 eller därefter födda arbetstagares pensioner. Koefficienten fastställs särskilt för varje åldersklass det år denna fyller 62 år. Livslängdskoefficienten tillämpas det år ålderspensionen börjar. Ålderspensionen multipliceras med livslängdskoefficienten oberoende av i vilken ålder personen ifråga går i ålderspension. Om ålderspensionen börjar i en ålder under 62 år används den koefficient som fastställts för pensionens begynnelseår. Om ålderspensionen har börjat före tillämpas inte livslängdskoefficienten. Om pensionären är född före tillämpas inte heller livslängdskoefficienten på hans / hennes ålderspension. Livslängdskoefficienten påverkar också invalidpensionen från 2010 Syftet med livslängdskoefficienten är att en del av den längre livslängden används för att fortsätta i arbetet. Pensionens nivå kan alltså förbättras genom att arbeta längre. De som vid unga år blivit arbetsoförmögna har inte denna möjlighet. Därför tillämpas livslängdskoefficienten endast på den del av invalidpensionen som intjänats före invaliditeten inträffat. Koefficienten tillämpas inte heller på beräknandet av den del av pensionen som infaller mellan insjuknandet och uppnådd pensionsålder, den s.k. återstående tiden. Koefficienten är därtill lindrigare än vad den skulle vara beräknad enligt den arbetsoförmögnas eget födelseår. Den intjänade delen av invalidpensionen multipliceras med den livslängdskoefficient som fastställts för 62 år fyllda personer det år arbetsoförmögenheten började. Det är alltså inte koefficienten för den arbetsoförmögnas egen åldersklass. Det här innebär att ju yngre en person i arbetslivet är då han / hon drabbas av arbetsoförmögenhet, dess mindre är livslängdskoefficientens inverkan på personens ifråga pension. Den här invalidpensionen justeras inte mera på nytt med livslängdskoefficienten vid uppnådd ålder för ålderspension. Då invalidpension eller arbetslöshetspension ändras till ålderspension tillämpas inte livslängdskoefficienten på pensionen. Engångsförhöjning av invalidpensionen från 2010 Från början av 2005 ändrades arbetspensionslagarna så att det görs en engångsförhöjning av pensionen för personer, som vid under 51 års ålder fått invalidpension, med en av åldern beroende koefficient efter att pension har utbetalats i fulla fem kalenderår. Med engångsförhöjningen säkras bibehållandet av pensionens nivå. Invalidpensionerna höjs första gången från början av Då har fem år förflutit sedan lagändringen. Pensionen har dock kunnat fortgå längre än detta. Förhöjningens storlek fastställs enligt pensionärens ålder Engångsförhöjningen görs endast en gång och fastställs enligt hur gammal pensionstagaren är vid tidpunkten för förhöjningen, dvs den 1 januari det år förhöjningen sker. Förhöjningen kan tidigast fås som 24-åring och den beviljas inte mera om pensionen börjar efter fyllda 50 år. Full förhöjning är 25 % av pensionsbeloppet och full förhöjning kan erhållas av årig pensionstagare. För äldre pensionärer än så sjunker procentsatsen med 1,0 procentenhet för varje levnadsår så att 55-åringar får 1,0 % förhöjning. Engångsförhöjningen beräknas på för betalning aktuellt pensionsbelopp och höjer permanent pensionsbeloppet. Pensionären behöver inte själv ansöka om förhöjningen. Sjömanspensionskassan meddelar före årets slut pensionären om förhöjningen och beloppet för den ändrade totala pensionen. Engångsförhöjningen och familjepensionen Inte bara invalidpensionen utan också familjepensionen kan få en engångsförhöjning. Om förmånslåtaren vid sitt frånfälle erhöll invalidpension görs engångsförhöjningen vid den tidpunkt också förmånslåtaren hade fått en förhöjning, dvs från början av nästföljande år fram till vilket förmånslåtarens invalidpension eller rehabiliteringsstöd skulle ha fortgått i fem fulla kalenderår. Förhöjningsprocenten fastställs enligt den ålder förmånslåtaren skulle ha uppnått den 1 januari förhöjningsåret. Om förmånslåtaren inte ännu var på pension vid sitt frånfälle läggs engångsförhöjningen till familjepensionen från början av följande år efter att familjepensionen har fortgått i fem fulla kalenderår. Förhöjningens storlek beror på förmånslåtarens ålder den 1 januari engångsförhöjningsåret. Familjen behöver inte själv ansöka om förhöjningen. Sjömanspensionskassan meddelar före årets slut pensionsmottagaren om förhöjningen och beloppet för den ändrade totala pensionen. Beräkningen av efterlevandepensionen ändras från början av 2010 Från början av 2010 ändras beräkningen av efterlevandepensionen. Den efterlevandes familjepension minskas med den del av den efterlevandes pensionsinkomst som överskrider 596,00 euro/mån (nivån 2009). Tidigare fastställdes inkomstgränsen enligt beloppet för förmånslåterens arbetspension. 24

25 MEL-kysymyksiä ja -vastauksia SjPL-frågor och -svar Merimieseläkekassan asiantuntijat vastaavat tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin työeläketurvasta, merimieseläkelain soveltamisesta ja vakuuttamisesta. Voit lähettää kysymyksesi osoitteella Merimieseläkekassa, kysymyksiä ja vastauksia, PL 327, Helsinki, tai sähköpostitse osoitteeseen Tällä kertaa vastaajana on eläketiedottaja MICHAELA BJÖRKLUND. Vaikuttavatko leskeneläkkeeseen myös lesken omat tulot? Olen kuullut sellaisesta kuin leskeneläkkeen vähentäminen. Mitä leskeneläkkeen vähentäminen tarkoittaa ja milloin se tehdään? Leskeneläkkeen määrää laskettaessa lesken oma työeläketurva otetaan huomioon. Tämä ns. leskeneläkkeen vähentäminen tehdään leskeneläkkeeseen vasta, kun perheen nuorin edunsaajana oleva lapsi täyttää 18 vuotta. Jos leski on puolison kuollessa yli 65-vuotias tai saa työeläkettä eikä alaikäisiä lapsia ole, vähentäminen tehdään jo eläkkeen alkaessa. Nuoremmille leskille, jotka eivät ole eläkkeellä, vähentäminen tehdään kuuden kuukauden kuluttua puolison kuolemasta. Leskeneläkkeen vähentämisessä lesken omaa työeläkettä verrataan eläkkeen vähennyksen perusteeseen, jonka määrä vuonna 2010 on 596,00 euroa kuukaudessa (vuoden 2009 tasossa). Jos lesken oma työeläke ylittää 596,00 euroa, lesken perhe-eläkkeestä vähennetään määrä, joka on puolet ylimenevästä osuudesta. Esimerkki: Perheen huoltaja kuolee. Hän oli syntynyt vuonna 1950 ja ollut lähes yhtäjaksoisesti merillä vuodesta 1975 lähtien. Hänen ansiotulonsa merellä olivat euroa/kk ja hänen oma työeläkkeensä olisi ollut euroa/kk. Edunjättäjän vuonna 1953 syntynyt puoliso on ollut myös ansiotyössä vuodesta 1975 lähtien. Hänen ansiotulonsa ovat euroa/kk ja hänen oma työeläkkeensä olisi euroa/kk. Perheen nuorin lapsi on yli 18-vuotias, joten leskeneläke on ensimmäisen kuuden kuukauden ajan (alkueläke) 6/12 edunjättäjän työeläkkeestä. Leskeneläkkeen vähentäminen tehdään seitsemännen kuukauden alusta. Edunjättäjän työeläke Lesken oma työeläke Lesken eläkkeen alkumäärä 6/12 x e = Vähentämisen peruste euroa/kk euroa/kk 875 euroa/kk 596,00 euroa Lesken omasta työeläkkeestä euroa vähennetään vähentämisen peruste, 596,00 euroa. Puolet tästä erotuksesta vähennetään 875 euron määräisestä leskeneläkkeestä, eli: euroa 596,00 euroa = 654,00 euroa 50 % 654,00 eurosta = 327,00 euroa Maksettava leskeneläke: 875 euroa 327,00 euroa = 548,00 euroa/kk Jos leski ei vielä saa omaa työeläkettä, eläkkeen vähentämisessä käytetään lesken laskennallista työeläkettä. Laskennallinen eläke tarkoittaa eläkettä, jonka leski olisi saanut, jos hän olisi tullut työkyvyttömäksi ja saanut työkyvyttömyyseläkkeen nuorimman lapseneläkkeeseen oikeutetun lapsen täyttäessä 18 vuotta tai puolison kuolinpäivänä. Vertailu tehdään uudelleen, kun leskelle myönnetään oma työeläke. Jos leski ei vielä saa omaa täyttä eläkettä ja hänen todelliset tulonsa ovat olennaisesti pienemmät kuin hänen laskennallinen työeläkkeensä, leskeneläkkeen vähennys voidaan tehdä todellisten tulojen perusteella. Todellisten tulojen pitää olla vähintään 25 % pienemmät kuin lesken laskennallinen työeläke. Lue lisää leskeneläkkeen vähentämisestä Merimieseläkekassan verkkosivuilta. Sjömanspensionskassans sakkunniga svarar i den här spalten på läsarnas frågor om arbetspensionsskyddet, tillämpningen av sjömanspensionslagen och pensionsförsäkringen. Du kan sända dina frågor under adress Sjömanspensionskassan, frågor och svar, PB 327, Helsingfors, eller per e-post till adressen Den här gången är det pensionsinformatören MICHAELA BJÖRKLUND som svarar på frågorna. Inverkar också den efterlevandes egna inkomster på efterlevandepensionen? Jag har hört om nånting som kallas minskning av efterlevandepensionen. Vad betyder minskning av efterlevandepensionen och när görs den? Vid beräknande av efterlevandepensionen beaktas den efterlevandes eget arbetspensionsskydd. Den här s.k. minskningen av efterlevandepensionen görs på efterlevandepensionen först då familjens yngsta förmånstagande barn fyller 18 år. Om den efterlevande vid makens bortgång har fyllt 65 år eller får arbetspension och det inte finns minderåriga barn görs minskningen redan då pensionen börjar. För yngre efterlevande som inte ännu är på pension görs minskningen sex månader efter makens bortgång. Vid minskningen av efterlevandepensionen jämförs den efterlevandes egen arbetspension med grunden för minskningen uppgick beloppet för denna till 596,00 euro per månad (2009 års nivå). Om den efterlevandes egen arbetspension överstiger 596,00 euro minskas den efterlevandes familjepension med ett belopp som är hälften av den överskridande delen. Exempel: Familjförsörjaren avlider. Han var född 1950 och hade varit på sjön i det närmaste oavbrutet från Hans förvärvsinkomst på sjön uppgick till euro/mån och hans egen arbetspension skulle ha varit euro/mån. Förmånslåtarens 1953 födda maka har haft förvärvsarbete sedan 1975 och förvärvsarbetar fortfarande. Hennes förvärvsinkomster uppgick till euro/mån och hennes arbetspension skulle uppgå till euro/mån. Familjens yngsta barn är över 18 år gammalt, vilket betyder att efterlevandepensionen under de första sex månaderna (begynnelsepensionen) är 6/12 av förmånslåtarens arbetspension. Minskningen av efterlevandepensionen görs från början av den sjunde månaden. Förmånslåtarens arbetspension euro/mån Den efterlevandes egen arbetspension euro/mån Den efterlevandes begynnelsepension 6/12 x e = 875 euro/mån Grunden för minskningen 596,00 euro Från den efterlevandes egen arbetspension e avdras grunden för minskningen 596,00 euro. Hälften av den här skillnaden avdras från den 875 euro stora efterlevandepensionen, dvs: euro 596,00 euro = 654,00 euro 50 % av 654,00 euro = 327,00 euro Efterlevandepension som betalas: 875 euro 327,00 euro = 548,00 euro/mån Om den efterlevande inte ännu får egen arbetspension används den efterlevandes beräknade arbetspension vid minskningen av efterlevandepensionen. Den beräknade pensionen avser den pension som den efterlevande skulle ha fått om hon hade blivit arbetsoförmögen och fått invalidpension då det yngsta till barnpension berättigade barnet fyllde 18 år eller på makens dödsdag. Jämförelsen görs på nytt när den efterlevande beviljas egen arbetspension. Om den efterlevande inte ännu får egen full pension och hennes reella inkomster är väsentligt mindre än hennes beräknade arbetspension kan minskningen av efterlevandepensionen göras utgående från de verkliga inkomsterna. De verkliga inkomsterna ska vara minst 25 % lägre än den efterlevandes beräknade arbetspension. Läs mera om minskning av efterlevandepensionen på Sjömanspensionskassans webbplats. 25

26 Henry Hudsonin retket pohjoisilla vesillä Kuvat ja teksti: John Nurmisen Säätiö Koillisväylää oli yritetty löytää 1500-luvulla monta kertaa ja yhtä monta kertaa yrityksessä oli epäonnistuttu. Silti sen löytäminen näytti olevan vain ajan kysymys. Väylän löytämisestä saatava hyöty tuntui niin suurelta, että englantilaisten Moskovan kauppakomppania päätti ryhtyä uuteen yritykseen. Se palkkasi taitavan merenkulkijan Henry Hudsonin (n ) etsimään lyhintä, nopeinta ja tuottoisinta meritietä Kiinaan. Henry Hudson teki kaikkiaan neljä matkaa. Ensimmäisellä matkallaan 1607 Hudson yritti purjehtia suoraan pohjoisnavan yli johtavaa reittiä, jonka uskottiin olevan mahdollinen, mutta joka oli vielä kokeilematta. Hän purjehti pohjoiseen ja tutki Huippuvuorten suuria lahtia ja salmia etsien todistetta, joka voisi vahvistaa teoriaa avonaisesta pohjoisesta napamerestä. Hudson kirjoitti lopulta olevansa varma, ettei väylää löydy, mutta totesi alueen olevan otollinen esimerkiksi valaanpyynnille. Toisella matkallaan vuonna 1608 Hudson lähti jälleen tutkimaan arktista aluetta Karanmerelle. Tarkoituksena oli vielä kerran etsiä Koillisväylää Kiinaan. Hudson ei kuitenkaan onnistunut työntymään jääesteiden läpi, ja jälleen kerran hän joutui pettymään. Seuraavan matkansa Hudson teki Hollannin lipun alla. Hänen piti etsiä reittiä tai väylää ainoastaan pohjoisesta tai koillisesta, mutta laivalla uhkaavan kapinan vuoksi hän pyörsi aiemmat suunnitelmansa ja kääntyikin kohti länttä ylittääkseen Atlantin ja etsiäkseen meritietä Kiinaan uudesta suunnasta. Hudson purjehti Amerikan rannikolla nimeään kantavaa jokea niin pitkälle kuin pääsi, mutta huomattuaan, ettei se voinut olla hänen etsimänsä väylä, hän kääntyi kotiin. Vuonna 1610 Hudson lähti jälleen matkaan. Hän suuntasi suoraan nimeään kantavaan, raivoisasti myrskyävään salmeen ja seurasi sen etelärantaa aina Hudsoninlahden suulle. Edessä oli avoin meri, mutta Hudson ei jatkanut länteen viedäkseen retkensä onnistuneeseen päätökseen, vaan purjehti niin kauas etelään kuin pääsi. Vuodenaika oli myöhäinen, joten retkikunta talvehti Jamesinlahdella. Henry Hudson ei ollut kuitenkaan yhtä hyvä johtaja kuin merenkulkija, ja hänellä oli ollut aikaisemminkin ongelmia miehistönsä kanssa. Kevään tullessa muonavarat loppuivat ja miehistö nousi kapinaan. Hudson, hänen poikansa ja kuusi muuta miehistön jäsentä pakotettiin veneeseen ja heidät jätettiin oman onnensa nojaan ilman ruokaa tai aseita. Hudsonista ja hänen miehistään ei sen koommin kuultu. Hänen nimensä on jäänyt elämään kuitenkin useissa hänen löytämissään paikoissa: Hudson-joki New Yorkissa ja New Jerseyssä, Hudsonin maakunta New Jerseyssä ja Hudson-kaupunki New Yorkissa. Kanadan pohjoisilla alueilla on lisäksi Hudsoninlahti ja Hudsoninsalmi. Seuraavina vuosisatoina monet merenkulkijat kilpailivat pohjoisten väylien löytämisestä. Koillisväylän läpi purjehti ensimmäisenä suomalainen Adolf Erik Nordenskiöld Luoteisväylä taas säilyi valloittamattomana vuoteen 1906, jolloin norjalainen seikkailija ja napatutkija Roald Amundsen löysi kuljettavan reitin, joka tosin ei ollut kovin käytännöllinen. Hudsoninlahden kartta Tämä Henry Hudsonin piirtämä kartta pelastui, vaikka hän itse menehtyi kapinan seurauksena. Hudson on korjannut kartassaan monia aikaisempia Grönlantiin liittyviä virheitä. Kartta oli joistakin topografisista virheistään huolimatta paljon tarkempi kuin ajan muiden kartografien kartat. Hudsoninlahden länsipuolelta puuttuva maa houkutteli uskomaan, että väylä Kiinaan ja Japaniin oli olemassa. Se innosti etsimään Luoteisväylää seuraavat 150 vuotta. Karta över Hudson Bay Den här av Henry Hudson ritade kartan räddades trots att han själv omkom som en följd av myteriet. På sin karta har Hudson korrigerat många av sina tidigare fel kring Grönland. Kartan var trots en del topografiska fel mycket exaktare än kartor som ritats av samtidens övriga kartografer. Det land som saknas väster om Hudson Bay lockade betraktaren att tro att passagen till Kina och Japan fanns. Det uppmuntrade till många försök under de följande 150 åren att hitta Nordvästpassagen. Pohjoisnavan kartta Eurooppalaisten käsitystä pohjoisesta kalottialueesta ja mielikuvaa pohjoisnavasta hallitsi pitkään kartografian suurmiehen Gerard Mercatorin vuonna 1595 ilmestynyt napakuvaus. Tässä vuoden 1630 versiossa napakarttaan on sijoitettu neljä napasaarta ja kummitussaaria. Saarten keskelle navalle on sijoitettu muhkea vuori ja Beringinsalmen tuntumaan toinen kalliosaari, joka kuvasi magneettista pohjoisnapaa. Vesi virtaa napajoissa ja syöverit yhdistävät pohjoisen meren maan sisäosiin. Karttakuvan mukaan oli mahdollista purjehtia Atlantilta Tyynellemerelle joko Luoteisväylää tai Koillisväylää pitkin tai jopa suoraan yli navan. Karta över polcirkelområdet Européernas uppfattning om det nordliga kalottområdet och föreställning om nordpolen dominerades länge av den berömda kartografen Gerard Mercators 1595 publicerade beskrivning av nordpolen. På den här versionen av polkartan från 1630 har det placerats fyra polöar och spököar. I mitten av ögruppen har det placerats ett pampigt berg och i närheten av Berings sund en annan bergig ö, som beskriver den magnetiska nordpolen. Det strömmar vatten i polfloderna och malströmmar förbinder det nordliga havet med jordens innandöme. Enligt kartan var det möjligt att segla från Atlanten till Stilla havet antingen via Nordvästpassagen eller via Nordostpassagen, t.o.m. rakt över nordpolen. 26

27 Matkoja maailman meri Resor på världens hav lä osa 3 del 3 Henry Hudsons expeditioner i nordliga vatten På 1500-talet hade man försökt finna Nordostpassagen flera gånger och lika många gånger hade det misslyckats. Trots det verkade det som om hittandet av passagen bara var en tidsfråga. Den nytta man kunde få av den föreföll vara så stor att engelsmännens handelskompani i Moskva beslöt skrida till ett nytt försök. Kompaniet engagerade den skickliga sjöfararen Henry Hudson (ca ) för att söka den kortaste, snabbaste och lukrativaste sjövägen till Kina. Henry Hudson företog totalt fyra expeditioner. På den första resan 1607 försökte Hudson segla direkt längs en led som skulle föra över nordpolen. Man var övertygad om att det var möjligt men hade inte ännu försökt. Han seglade mot norr och undersökte alla stora vikar och sund på Svalbard sökande efter bevis som kunde bekräfta teorin om ett öppet nordligt polarhav. Till slut skrev Hudson att han var säker på att passagen inte hittas, men konstaterade att området är gynnsamt för t.ex. valfångst. På sin andra expedition 1608 begav sig Hudson åter för att undersöka det arktiska området kring Karahavet. Avsikten var att ännu en gång söka Nordostpassagen till Kina. Hudson lyckades dock inte tränga igenom ishindren och fick åter en gång uppleva ett bakslag. Sin följande färd gjorde Hudson under holländsk flagg. Avsikten var att han endast skulle söka en rutt eller led i norr eller nordost, men pga ett myterihot på fartyget återtog han sina tidigare planer och vände mot väster för att segla mot väster över Atlanten och söka en sjöväg till Kina i en ny riktning. På den amerikanska kusten seglade Hudson längs en flod som bar hans namn så långt det gick, men efter att ha märkt att det inte kunde vara den passage han sökte vände han om och seglade hem begav sig Hudson åter iväg. Nu styrde han färden direkt mot ett häftigt stormande sund som bär hans namn, Hudson Strait, och följde därefter sundets södra strand ända till Hudson Bays mynning. Framför fartyget öppnade sig ett öppet hav, men Hudson fortsatte inte mot väster för att föra sin expedition till ett lyckat slut, utan seglade så långt söderut som det gick att komma. Årstiden var sen så expeditionen övervintrade i James Bay. Henry Hudson var dock inte en lika god ledare som sjöfarare och han hade redan tidigare haft problem med sitt manskap. När våren kom tog proviantlagren slut och besättningen gjorde myteri. Hudson, hans son och sex andra medlemmar av besättningen tvingades i en livbåt och lämnades åt sitt öde utan mat och vapen. Av Hudson och hans mannar hördes det inte därefter nånting. Hans namn har dock levt vidare på många av de platser han upptäckte: Hudsonfloden i New York och New Jersey, provinsen Hudson i New Jersey och staden Hudson i New York. I den norra delen av Kanada finns dessutom Hudson Bay och Hudson Strait. Under de följande århundradena konkurrerade många sjöfarare om att hitta passagen i norr. Den första som seglade genom Nordostpassagen var finländaren Adolf Erik Nordenskiöld Nordvästpassagen igen fick sin erövrare först Då fann den norska äventyraren och polforskaren Roald Amundsen en segelbar passage, som dock inte var alltför praktisk. Valaanpyyntiä ja karhunmetsästystä Henry Hudson toi 1607 Koillisväylän etsintäretkeltään tiedon Huippuvuorten valaita kuhisevista vesistä. On arvioitu, että pelkästään hollantilaiset pyysivät siellä yli valasta niiden lihan, hetuloiden, ja erityisesti valaanrasvasta keitetyn arvokkaan öljyn vuoksi. Valaanpyynti oli niin kannattavaa, että Huippuvuoria kutsuttiin pohjoiseksi kultakentäksi. Kuva on vuodelta Valfångst och björnjakt Henry Hudson hämtade från sin upptäcksfärd för att finna Nordostpassagen 1607 uppgifter om de av valar sjudande vattnen kring Svalbard. Det har uppskattats att redan enbart holländarna fångade över valar för köttets, bardernas och särskilt den av valarnas tran kokade värdefulla oljans skull. Valfångsten var så lukrativ att Svalbard kallades för Nordens guldfält. Bilden är från Pohjoisten alueiden kartta Vaikka arktisten retkikuntien perimmäisenä tarkoituksena oli löytää kauppareittejä, oli näillä tutkimusmatkoilla myös toinen tärkeä tarkoitus: rannikoiden perusteellinen ja yksityiskohtainen kartoitus. Henricus Hondiuksen vuonna 1630 julkaistu kartta perustui oikeaan mitattavaan tietoon eikä enää mystisiin uskomuksiin. Kartassa ei ole kuviteltuja saaria, mantereita tai väyliä. Kartan reunoihin on kuvattu hollantilaisten valaanpyyntiä ja valaiden käsittelyä. Karta över de arktiska områdena Trots att de arktiska expeditionernas yttersta avsikt var att upptäcka handelsleder hade dessa forskningsfärder också ett annat viktigt syfte: en grundlig och detaljerad kartläggning av kusterna. Henricus Hondius 1630 publicerade karta var grundad på riktiga mätbara fakta och inte mera på mystiska föreställningar. På den här kartan finns det inte inbillade öar, fastland eller passager. På kartans kanter har man tecknat bilder av holländarnas valfångst och hantering av valar. 27

28 Hylyn tarina II Vrakets historia II Joulukuun alussa 1914 tuhoutui Rauman ja Mäntyluodon edustan merialueella kahden päivän aikana kolme laivaa. Ne osuivat saksalaisen Deutschlandaluksen 5. ja 6. päivän välisenä yönä laskemaan miinasulkuun. Lehtemme julkaisee näiden nyt hylkyinä meren pohjassa makaavien alusten tarinat. Heti miinoitusta seuraavana päivänä miinakenttään tuhoutui kaksi ruotsalaisalusta: Everilda* ja Luna. *Everildan tarina sekä kohtalokkaiden tapahtumien taustaa on kerrottu Albatrossin edellisessä numerossa. Inom förloppet av två dagar i början av december 1914 gick tre fartyg under i havsområdet utanför Raumo och Mäntyluoto. De råkade alla komma in i en minspärr som lagts ut av det tyska fartyget Deutschland natten mellan den 5 och 6 december. Vår tidning publicerar dessa fartygs historia. De ligger nu alla som vrak på havets botten. Genast dagen efter minutläggningen gick de två svenska fartygen Everilda* och Luna under i minfältet. * I föregående nummer av Albatrossen ingick Everildas historia och en redogörelse för bakgrunden till de ödesdigra händelserna. 28

29 Kirjoitus perustuu Rauman merimuseon tietoaineistoon. Artikeln grundar sig på av Raumo sjöfartsmuseum bevarat material. Höyrylaiva Luna rakennettiin vuonna 1905 Fredrikstadissa Norjassa. Stockholms Ångfartygs Rederi AB:n omistama laiva myytiin kolme vuotta myöhemmin Stockholms Rederi AB:lle, jonka omistuksessa se oli kohtalokkaaseen haaksirikkoonsa asti. Sunnuntaina rahtilaiva Luna lähti Mäntyluodon satamasta kohti Ruotsia määränpäänään Sundsvall ja Tukholma. Lastina oli 600 tonnia venäläisiä munia sekä kappaletavaraa. Aluksen ajaessa pilvisessä säässä kohti avointa merta edessäpäin näkyi Tukholmasta tulossa oleva höyrylaiva Everilda. Yhtäkkiä kuului iso pamaus, ja tilanteen vakavuus käsitettiin Lunalla heti. Hyperionyhtiön omistama Everilda oli ajanut miinaan. Luna lähti täydellä höyryllä kohti Everildaa auttaakseen sen meressä kamppailevaa miehistöä. Kun apu saapui paikalle, Everilda oli ehtinyt jo vajota pinnan alle. Pelastusveneet laskettiin veteen ja miehistöä alettiin nostaa aalloista. Nopeasta toiminnasta huolimatta vain kuusi henkilöä onnistuttiin nostamaan pelastusveneisiin. Enemmistö Everildan miehistöstä menehtyi ponnisteluihin kylmässä meressä. Pelastetuista viisi miestä nostettiin laivaan ja vietiin Lunan salonkiin lämpimien vuodevaatteiden alle. Yksi miehistä, perämies Edvin Larsson, näytti kuolleelta, ja hänet jätettiin pelastusveneeseen. Samassa kuului kaksi valtavaa räjähdystä. Nyt oli Luna vuorostaan osunut miinaan ja alkoi välittömästi upota. Lunan miehistön onneksi pelastusveneet olivat äskeisen pelastusoperaation jäljiltä valmiina ja he pääsivät nopeasti niihin. Aluksen upotessa nopeasti aika ei riittänyt salongissa olevan Everildan miehistön pelastamiseen, mikä koitui heidän kohtalokseen. Ainoastaan perämies Larssonilla oli onnea matkassa. Hän pelastui, koska häntä luultiin kuolleeksi eikä siitä syystä nostettu laivaan. Niinpä hän oli valmiina pelastusveneessä Lunan alkaessa vajota. Larsson haavoittui oman aluksensa hylynsirpaleista, mutta jäi tästä huolimatta henkiin. Alle kahdessa minuutissa Luna vajosi pohjaan aivan Everildan viereen. Paikalle tullut höyryhinaaja hinasi pelastusveneissä olleen Lunan miehistön Mäntyluotoon. Å ngfartyget Luna byggdes 1905 i Fredrikstad i Norge. Det av Stockholms Ångfartygs Rederi AB ägda fartyget såldes tre år senare till Stockholms Rederi AB i vars ägo det var fram till sitt tragiska skeppsbrott. Söndagen den avgick fraktfartyget Luna från Mäntyluoto hamn mot Sverige med destination Sundsvall och Stockholm. Som last hade hon 600 ton ryska ägg samt styckegods. Medan fartyget stävade mot öppen sjö i det molniga vädret observerade man föröver Everilda som var på inkommande från Stockholm. Plötsligt hördes en kraftig smäll och ombord på Luna insåg man genast situationens allvar. Av Hyperionbolaget ägda Everilda hade gått på mina. Luna satte full fart mot Everilda för att undsätta besättningen som kämpade i havet. När hjälpen kom fram hade Everilda redan hunnit sjunka under ytan. Livbåtarna firades ut och man började lyfta besättningen ur vågorna. Trots den snabba aktionen lyckades man lyfta bara sex personer upp i livbåtarna. Största delen av Everildas besättning omkom i det kalla havet. Av de räddade lyftes fem man ombord på fartyget och bäddades in under varma sängkläder i Lunas salong. Den sjätte, styrman Edvin Larsson, verkade vara död, så han lämnades i livbåten. I samma stund hördes två väldiga explosioner. Nu hade Luna i sin tur gått på mina och började genast sjunka. Till besättningsmännens lycka var livbåtarna klara efter den strax innan genomförda räddningsoperationen så de kunde snabbt embarkra båtarna. Fartyget sjönk så snabbt att det inte fanns tid att rädda Everildas besättningsmän i salongen, som blev deras öde. Den som däremot hade tur var styrman Larsson. Han räddades, för att man trodde att han dött och därför lyfte man inte honom in i fartyget. Därför fanns han färdigt i livbåten när Luna började sjunka. Larsson skadades av vraksplitter från det egna fartyget, men blev trots det vid liv. På mindre än två minuter sjönk Luna till botten alldeles intill Everilda. En ångbogserare som kommit till platsen bogserade livbåtarna med Lunas besättning till Mäntyluoto. 29

30 MEL-työeläkeote 2009 Merimieseläkelain (MEL) mukaisen työeläkeotteen postitus on käynnistynyt. Otteesta näkyvät nyt myös MEL-ansiotiedot eriteltyinä ajalta ennen vuotta Poikkeuksena viime vuoden työeläkeotteeseen tämän vuoden otekirje ei sisällä eläkearviota eikä lukuohjetta. Eläkearvion voi jokainen itse käydä laskettamassa verkossa osoitteessa ja edelleen kirjautumalla etusivun oikeasta reunasta Loki-palveluun. Kirjautuminen tapahtuu verkkopankkitunnuksilla. Samasta Loki-verkkopalvelusta löytyvät mm. työeläkeote pdf-muodossa sekä ansiotiedot luetteloituina. Myös työeläkeotteen lukuohje löytyy julkaisuna verkosta. Uutuutena Loki-palvelussa on mahdollisuus sähköisen työeläkeotteen valintaan. Valitsemalla palvelun asiakas saa jatkossa ilmoituksen uuden työeläkeotteen ilmestymisestä palveluun joko ilmoittamaansa sähköpostiin ja/tai tekstiviestinä puhelimeensa. ALBATROSSI I T Ä M E R I Tartu verkkoon Nappa tag i nätet Ö S T E R S J Ö N SjPL-arbetspensionsutdraget 2009 Postningen av det arbetspensionsutdrag som avses i sjömanspensionslagen (SjPL) har inletts. Av utdraget framgår nu även specificerade uppgifter om SjPL-inkomster under tiden före Avvikande från fjolårets arbetspensionsutdrag innehåller årets utdragsbrev inte någon uppskattning av pensionen, ej heller läsanvisningar. Uppskattningen av pensionen kan var och en själv beräkna genom att besöka pensionskassans webbplats på nätet på adressen och på sajtens framsida uppe i högra kanten registrera sig på Loggtjänsten. Registreringen sker med nätbankkoder. På samma Loggtjänst hittar du bl.a. också ett arbetspensionsutdrag i pdf-form samt en förteckning med uppgifter om dina inkomster. Även en publikation med anvisningar om hur arbetspensionsutdraget läses finns på nätet. En nyhet på Loggtjänsten är möjligheten att välja ett elektroniskt arbetspensionsutdrag. Genom att välja tjänsten kan kunden i fortsättningen få ett meddelande, antingen till angiven e-postadress och / eller som ett sms till sin mobiltelefon, om att ett nytt arbetspensionsutdrag finns att hämta på tjänsten. Verkkopalveluesite Jokaiselle eläkkeensaajalle ja vakuutetulle lähetetään juuri ilmestynyt verkkopalveluesite Tartu verkkoon. Syyskuun loppupuolella postitettava esite kertoo Merimieseläkekassan sähköisistä palveluista verkossa. Kehitämme jatkuvasti uusia sähköisiä palveluja ja tiedotamme niistä lisää Albatrossi-lehdessä. Sijoitustoiminta vähitellen elpymässä Merimieseläkekassan vuoden 2009 ensimmäisen vuosipuoliskon sijoitustoiminnan tuotto oli 4,1 %, kertoo sijoitus- ja taloustoiminnasta vastaava johtaja Henrik Lilius. Tuotto on jatkanut kasvuaan myös heinä- ja elokuussa. Myös eläkekassan vakavaraisuus on kehittynyt myönteiseen suuntaan ja oli kesäkuussa 24,3 %. Luku on alan parhaimmistoa. Hyvä vakavaraisuus on mahdollistanut sen, että olemme voineet jonkin verran tehdä uusia sijoituksia osakkeisiin ja yrityslainoihin jo alkuvuonna. Työeläkevaroin tehtävä sijoitustoiminta on pitkäjänteistä. Lisäksi on hyvä olla eri sijoituslajeja tasapainottamassa talouden heilahteluja ja vaihteluja. Etenemme pienin askelin ja haistelemme tuulia, toteaa johtaja Henrik Lilius. Merenkulun hyvinvointipäivä työnantajille, luottamushenkilöille ja merenkulun terveydenhuollon ammattilaisille tiistaina klo Helsingissä. Ohjelmassa on mm. alan asiantuntijoiden alustuksia, tietoa merenkulun hyvinvoinnin hankkeista ja keskustelua. Tilaisuuden kutsu postitetaan lokakuun alkupuolella. Tartu verkkoon! Nappa tag i nätet! lokiesite.indd :58:29 Broschyr om nättjänster Samtliga pensionstagare och försäkringstagare kommer att tillsändas den nyutkomna broschyren om nättjänster, Nappa tag i nätet. Broschyren, som postas i slutet av september, berättar om Sjömanspensionskassans elektroniska tjänster på nätet. Vi utvecklar fortlöpande nya elektroniska tjänster och ger ytterligare information om dem i Albatrossen. Placeringsverksamheten återhämtar sig så småningom Avkastningen av Sjömanspensionskassans placeringsverksamhet under det första halvåret 2009 var 4,1 %, berättar direktör Henrik Lilius, ansvarig för placeringsverksamhet och ekonomi. Avkastningen har fortsatt att öka även i juli och augusti. Också pensionskassans solvens har utvecklats i positiv riktning och uppgick i juni till 24,3 %. Siffran hör till de bästa i branschen. Den goda solvensen har gjort det möjligt för oss att även göra en del nya placeringar i aktier och företagslån redan i början av året. Placeringsverksamheten med arbetspensionsmedel bör vara långsiktig. Dessutom är det bra att genom placeringar i olika slag av placeringar balansera fluktuationer och volatilitet inom ekonomin. Vi avancerar med små steg och försöker ta reda på från vilket håll det blåser, konstaterar direktör Henrik Lilius. Sjöfartens må väl -dag för arbetsgivare, förtroendevalda och proffsen inom sjöfartens hälsovård tisdagen den kl i Helsingfors. På programmet bl.a. inledningsanföranden av sakkunniga i branschen, info om aktuella arbetshälsoprojekt för sjöfarare & diskussion. Inbjudan till arbetshälsodagen postas i början av oktober. 30

31 Englanninkieliset sivut Merimieseläkekassa on julkaissut verkkosivunsa nyt myös englanniksi. Sivut löytyvät joko klikkaamalla suomen- tai ruotsinkielisen sivuston oikean yläkulman kielivalikosta tai suoraan osoitteesta Englanninkielinen sivusto sisältää saman teksti-informaation kuin suomen- ja ruotsinkielinen lukuun ottamatta julkaisuja ja sähköisiä palveluja. Merimies muistelee Etsimme edelleen merenkulkijoita haastateltaviksi. Haluamme kertoa tarinanne Albatrossi-lehden lukijoille. Ottakaa rohkeasti itse yhteyttä tai antakaa vinkki tuttavastanne, jolla on kiinnostava meripalveluhistoria, harrastus tai muu mielenkiintoinen asia ja/tai tarina muille kerrottavana. Odotamme postianne osoitteessa ALBATROSSI I T Ä M E R I Ö S T E R S J Ö N Engelska sidor Sjömanspensionskassan har också publicerat sina webbsidor på engelska. De hittas genom att antingen klicka på språkmenyn uppe till höger på den finskeller svenskspråkiga sajten eller gå direkt till adressen Den engelska sajten har samma textinformation som den finsk- och svenskspråkiga med undantag för publikationer och elektroniska tjänster. En sjöman kommer ihåg Vi söker fortfarande sjöfarare som vi kan intervjua. Vi vill berätta er historia för Albatrossens läsare. Tveka inte att själv ta kontakt eller ge ett tips om en bekant som har en fängslande historia från sin sjötjänsttid, en intressant hobby eller någon annan intresseväckande sak och/eller historia att berätta för andra. Vi väntar på post från er på adressen Koonnut/Sammanställt av Marina Paulaharju Suomen majakoiden historiaa ja arkkitehtuuria esittelevä VALO MERELLÄ ilmestyy lokakuussa Laajuus: n. 350 sivua Koko: 240 x 340 mm n. 250 kuvaa Kielet: suomi ja ruotsi ISBN: Valo merellä - Suomen majakat esittelee majakoiden historiaa, niiden arkkitehtuuria ja rakentamista. Arkistojen syövereistä on kaivettu esille parasta mahdollista kuvamateriaalia merikapteeni Seppo Laurellin kirjoittaman tekstin rinnalle. Teos esittelee niin majakoiden alkuperäisiä arkkitehtipiirroksia, rakennusvaiheiden valokuvia, majakkamiljöiden nykykuvia kuin vanhoja merikarttojakin. Valo merellä on näyttävästi toteutettu katselu- ja lukuteos kaikille majakoiden, merenkulun ja arkkitehtuurin historiasta kiinnostuneille. 49,60 (norm. 62) MYÖS MUUT SÄÄTIÖN TEOKSET ALBATROSSIN LUKIJOILLE -20% esim. Donald S. Johnson - Juha Nurminen MERITIE Navigoinnin historia 71,20 (norm. 89) Alpo Tuurnala KUNINKAANSAARI Akvarellinkeveä saaripäiväkirja kolmelta vuosikymmeneltä 27,90 (norm. 34,90) KIRJAMYYNTI Käyttäkää tilatessanne tuotekoodia: merimies

32 Syys- ja talvilomille Tunturi-Lappiin! Merimieseläkekassan upouusi, erittäin viihtyisä lomamökki Ylläsjärvellä Tunturi-Lapissa on vuokrattavana syys- ja talvikauden lomaviikoiksi. Mökin sijainti 1,5 km Ylläskeskuksesta on kaudesta riippumatta lomailun kannalta ihanteellinen. Varattavana ovat viikot syyskuun 2009 lopusta huhtikuun 2010 loppuun. Varausaika päättyy lokakuun lopussa, mutta vapaita viikkoja ja mahdollisia varausten peruutuksia voi senkin jälkeen tiedustella MEKistä. Tiedot mökin sijainnista, varustelutasosta sekä vuokrahinnoista löytyvät verkkosivuiltamme Mökkiä vuokrataan ensisijaisesti merimieseläkelain piiriin kuuluville aktiivimerenkulkijoille ja eläkkeensaajille. Mökkivaraukset sähköpostitse tai puhelimitse Fira höst- och vintersemester i Lappland! Sjömanspensionskassans splitternya, mycket trivsamma semesterstuga vid Ylläs sjö i Fjällappland kan hyras för semesterveckor under höst- och vintersäsongen. Stugans läge på 1,5 km avstånd från Ylläs centrum är idealiskt för semestrande oberoende av säsong. Veckor kan reserveras från slutet av september 2009 till utgången av april Terminen för reservering utgår i slutet av oktober, men förfrågningar om lediga veckor eller eventuella återbud av reserveringar kan göras också därefter hos SPK. Uppgifter om stugans läge, utrustningsnivå samt hyror hittas på vår webbsajt Stugan uthyrs åt aktiva sjöfarare och pensionärer som omfattas av sjömanspensionslagen. Reserveringar av stugan per e-post eller per telefon

Merenkulku on Suomelle elintärkeää Sjöfarten är livsviktig för Finland. Positiivisuutta peliin! Positivitet i spelet! 2 3/2011

Merenkulku on Suomelle elintärkeää Sjöfarten är livsviktig för Finland. Positiivisuutta peliin! Positivitet i spelet! 2 3/2011 2 3/2011 MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI I SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING Merenkulku on Suomelle elintärkeää Sjöfarten är livsviktig för Finland Positiivisuutta peliin! Positivitet i spelet! 1 2 3/2011

Lisätiedot

MEKin kiinteistösijoitukset osa merenkulkijoiden eläketurvaa SPKs fastighetsplaceringar en del av sjöfararnas pensionsskydd

MEKin kiinteistösijoitukset osa merenkulkijoiden eläketurvaa SPKs fastighetsplaceringar en del av sjöfararnas pensionsskydd 2/2010 MERIMIESELÄKEKASSAN ASIAKASLEHTI I SJÖMANSPENSIONSKASSANS KUNDTIDNING MEKin kiinteistösijoitukset osa merenkulkijoiden eläketurvaa SPKs fastighetsplaceringar en del av sjöfararnas pensionsskydd

Lisätiedot

DYNAMIC. Närpes Närpiö. coast NÄRPES FINLAND NÄRPIÖ SUOMI

DYNAMIC. Närpes Närpiö. coast NÄRPES FINLAND NÄRPIÖ SUOMI DYNAMIC coast Närpes Närpiö NÄRPES FINLAND NÄRPIÖ SUOMI FAKTA OM NÄRPES - TIETOA NÄRPIÖSTÄ DANZATORES 90% 80% 70% 60% SPRÅKFÖRDELNING KIELIJAKAUTUMINEN SVENSKSPRÅKIGA RUOTSINKIELISIÄ 85,5% FINSKSPRÅKIGA

Lisätiedot

3/2009 SEUTULEHTI REGIONBLADET

3/2009 SEUTULEHTI REGIONBLADET 3/2009 SEUTULEHTI REGIONBLADET Kilpailukyvyn säilyminen edellyttää uudistumista Vi behöver förnya oss för att förbli konkurrenskraftiga 2 Asiakastyytyväisyys kiinnostaa yrityksiä Kundnöjdhet intresserar

Lisätiedot

SuomenMerenkulku FinlandsSjöfart

SuomenMerenkulku FinlandsSjöfart SuomenMerenkulku FinlandsSjöfart 3 14 ANU PIETILÄINEN: Laivan nimi ei ole läpihuutojuttu s. 5 7 ANU PIETILÄINEN: Båtens namn är ingen rutinsak s. 8 9 Vuosikertomus Årsberättelse Vuosikertomus Årsberättelse

Lisätiedot

Kauniaisten musiikkijuhlat yhdisti tieteen ja taiteen Konst och vetenskap på Grankulla musikfest

Kauniaisten musiikkijuhlat yhdisti tieteen ja taiteen Konst och vetenskap på Grankulla musikfest Sisältää kaupungin virallisia tiedotteita Innehåller stadens officiella meddelanden No Nr 13/9.11. 29.11.2010 Kauniaisten paikallislehti Lokaltidningen för Grankulla Kauniaisten musiikkijuhlat yhdisti

Lisätiedot

Invånarcentrering. Keskitytään asukkaisiin LEDARE PÄÄKIRJOITUS STADEN/KAUPUNKI 1/2014

Invånarcentrering. Keskitytään asukkaisiin LEDARE PÄÄKIRJOITUS STADEN/KAUPUNKI 1/2014 LEDARE PÄÄKIRJOITUS Invånarcentrering Stadsfullmäktige slog under vårvintern fast fyra övergripande strategiska målsättningar för stadens verksamhet, nämligen fokus på kärnverksamheten, hög nivå av invånarcentrering,

Lisätiedot

Mitä tehtäis? Vad ska vi hitta på? Oppilaiden ideoita yhteishengen rakentamiseen

Mitä tehtäis? Vad ska vi hitta på? Oppilaiden ideoita yhteishengen rakentamiseen Mitä tehtäis? Vad ska vi hitta på? Oppilaiden ideoita yhteishengen rakentamiseen Aktiviteter utvecklade av elever för att stärka sammahållningen i klassen Mitä tehtäis? Oppilaiden ideoimia hyvää yhteishenkeä

Lisätiedot

Ge ditt barn en gåva Anna lapsellesi lahja

Ge ditt barn en gåva Anna lapsellesi lahja Ge ditt barn en gåva Anna lapsellesi lahja folktinget www.folktinget.fi folktinget@folktinget.fi 09-6844 250 Grafisk form: Christian Aarnio Foto: Charlotta Boucht Tryck: juni 2013 / DMP, Helsingfors 2

Lisätiedot

Näin perustimme yrityksen

Näin perustimme yrityksen Näin perustimme yrityksen Helsingin kaupungin opetusviraston henkilöstölehti Yrittäjyys ja yrittäjämäinen työskentely ovat tulevaisuuden menestystekijöitä Me suomalaiset olemme lähihistoriamme aikana selviytyneet

Lisätiedot

Krist Alli Nro. Naiset toistensa tukena kotona ja maailmalla 27.9.2012. KD Naisten kuntavaalitavoitteet

Krist Alli Nro. Naiset toistensa tukena kotona ja maailmalla 27.9.2012. KD Naisten kuntavaalitavoitteet Krist Alli Nro 27.9.2012 2 KD Naiset / KD Kvinnorna Naiset toistensa tukena kotona ja maailmalla KD Naisten kuntavaalitavoitteet 2013-2016 Sivu 4 Lastensuojelun toimijoiden kustanuksia vertailtava Sivu

Lisätiedot

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ YHÄ TÄRKEÄMPÄÄ. Maastotietoa vuonna 2030. HISSILLÄ omalle kiinteistölle. Esittelyssä TIETOTEKNIIKAN PALVELUKESKUS

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ YHÄ TÄRKEÄMPÄÄ. Maastotietoa vuonna 2030. HISSILLÄ omalle kiinteistölle. Esittelyssä TIETOTEKNIIKAN PALVELUKESKUS MAANMITTAUSLAITOKSEN ASIAKASLEHTI 1/2015 Maastotietoa vuonna 2030 HISSILLÄ omalle kiinteistölle Esittelyssä TIETOTEKNIIKAN PALVELUKESKUS KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ YHÄ TÄRKEÄMPÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA MAANMITTAUSLAITOKSEN

Lisätiedot

HOSPITAALI. Huomio kivunhoitoon. Teemana menestyjät Teemasivuilla esittelemme kuusi Vuoden menestyjä 2007 -kannustepalkinnon saanutta työryhmää.

HOSPITAALI. Huomio kivunhoitoon. Teemana menestyjät Teemasivuilla esittelemme kuusi Vuoden menestyjä 2007 -kannustepalkinnon saanutta työryhmää. HOSPITAALI Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts 5 2008 HENKILÖSTÖLEHTI PERSONALTIDSKRIFT Huomio kivunhoitoon Teemana menestyjät Teemasivuilla esittelemme kuusi Vuoden

Lisätiedot

teema SUOMEN CP-TER APIAYHDIST YKSEN VUOSIJULK AISU 2005 www.suomencpterapiayhdistys.fi

teema SUOMEN CP-TER APIAYHDIST YKSEN VUOSIJULK AISU 2005 www.suomencpterapiayhdistys.fi w w w. s u o m e n c p t e r a p i a y h d i s t y s. f i teema t e e m a SUOMEN CP-TER APIAYHDIST YKSEN VUOSIJULK AISU 2005 1 Johtokunnan kokoonpano 2005 puheenjohtaja Hannele Merikoski Kaskihalme 4 B

Lisätiedot

Putkiremontti on myös mahdollisuus

Putkiremontti on myös mahdollisuus 4 Piha ja parveke viihtyisiksi Taloyhtiön kuntotodistus Husbolagets konditionsintyg Kiinteistönvälittäjä auttaa Putkiremontti on myös mahdollisuus 3 4 6 7 8 12 14 16 18 20 Koti on elämisen keskus Taloyhtiön

Lisätiedot

Puolivalmisteita ei suurkeittiössä voi välttää Halvfabrikat oundvikliga i stadens storkök

Puolivalmisteita ei suurkeittiössä voi välttää Halvfabrikat oundvikliga i stadens storkök Sisältää kaupungin virallisia tiedotteita Innehåller stadens officiella meddelanden No Nr 14/3011 13122010 Kauniaisten paikallislehti Lokaltidningen för Grankulla Puolivalmisteita ei suurkeittiössä voi

Lisätiedot

Perhon sotaveteraanileiri

Perhon sotaveteraanileiri JOUKKOKIRJE POHJANMAAN MAANPUOLUSTAJA N:o 3 2009 Lokakuu En historielektion för svenskarna Sista slaget i Sävar hölls likaså på den rätta dagen 19 augusti 2009. S.10 Merivoimien ilmapuolustus esittäytyi

Lisätiedot

Simmarna plöjer vattnet! LUE LISÄÄ SIVUILLA 6 7 LÄS MERA PÅ SIDORNA 6 7

Simmarna plöjer vattnet! LUE LISÄÄ SIVUILLA 6 7 LÄS MERA PÅ SIDORNA 6 7 Sisältää kaupungin virallisia tiedotteita Innehåller stadens officiella meddelanden No Nr 9 / 11. 31.8.2009 Kauniaisten paikallislehti Lokaltidningen för Grankulla OLEV KARTAU Kaunialaisseura Simmis Granin

Lisätiedot

Aapiskukkoa ja Aku Ankkaa

Aapiskukkoa ja Aku Ankkaa Opetusministeriö Undervisningsministeriet Aapiskukkoa ja Aku Ankkaa Suomikoulujen toimintaedellytysten kartoitus Opetusministeriön julkaisuja 2006:20 Maila Eichhorn Aapiskukkoa ja Aku Ankkaa Suomikoulujen

Lisätiedot

In Finland har vi this thing called reilu meininki. 10vuotta år. Vähemmistövaltuutettu Minoritetsombudsmannen

In Finland har vi this thing called reilu meininki. 10vuotta år. Vähemmistövaltuutettu Minoritetsombudsmannen 10vuotta år Vähemmistövaltuutettu Minoritetsombudsmannen Vähemmistövaltuutettu edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia yhteiskunnassa puuttuu sekä yhteiskunnassa esiintyvään

Lisätiedot

Suomen työpaikoista Euroopan mestareita. Työelämä 2020 -hankkeen kansainväliset mittarit

Suomen työpaikoista Euroopan mestareita. Työelämä 2020 -hankkeen kansainväliset mittarit Suomen työpaikoista Euroopan mestareita Työelämä 2020 -hankkeen kansainväliset mittarit Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja TEM raportteja 34/2015 ISSN 1797-3562 ISBN 978-952-227-995-8 KUVAILULEHTI

Lisätiedot

M Itella Oyj 3/2011. Uusateismin uskontokritiikki ei horjuta kristinuskoa. Vapaaehtoisena vaikutat. Kuva: Anne Lagerstedt. Kierrätys Återvinning

M Itella Oyj 3/2011. Uusateismin uskontokritiikki ei horjuta kristinuskoa. Vapaaehtoisena vaikutat. Kuva: Anne Lagerstedt. Kierrätys Återvinning M Itella Oyj 3/2011 Uusateismin uskontokritiikki ei horjuta kristinuskoa Vapaaehtoisena vaikutat Kierrätys Återvinning 2 Tässä lehdessä: NNKY:n kalenteri 2011 Pääkirjoitus Kuva: Mari Hyttinen Kierrätys

Lisätiedot

OSTROBOTNIA. Olipa kerran musiikki. Uruguayn itäinen valtakunta. Tuttua mutta vierasta. Den gyllene vardagens härliga små bekymmer

OSTROBOTNIA. Olipa kerran musiikki. Uruguayn itäinen valtakunta. Tuttua mutta vierasta. Den gyllene vardagens härliga små bekymmer OSTROBOTNIA Olipa kerran musiikki Uruguayn itäinen valtakunta Tuttua mutta vierasta Den gyllene vardagens härliga små bekymmer HELSINKI_HELSINGFORS 3 / 2004 OSTROBOTNIA HTTP://BOTTA.OSAKUNTA.FI/OSTRO

Lisätiedot

MIKSI HÄN HYÖTYY, SINÄ ET?

MIKSI HÄN HYÖTYY, SINÄ ET? Geenit selittävät eroja Nuoret tutkivat myös öisin Hyväntekeväisyys palkitsee SYÖPÄTUTKIMUS NYT 2013 MIKSI HÄN HYÖTYY, SINÄ ET? Henkilökohtainen lääketiede löytää vastauksia syövän vaikeimpiin kysymyksiin.

Lisätiedot

Lähes kaikki haluavat lukea Maitotalouden painettuna s. 12

Lähes kaikki haluavat lukea Maitotalouden painettuna s. 12 maitotalous 1 2015 MEIJERIALAN AMMATTILAISTEN LEHTI Lukijatutkimus: Lähes kaikki haluavat lukea Maitotalouden painettuna s. 12 MVL:n ja M 2 L:n välinen työehtosopimus yleissitovaksi s. 8 Sovittelija Minna

Lisätiedot

uutta Vähennämme ympäristökuormitustamme

uutta Vähennämme ympäristökuormitustamme Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti 3 / 2013 Aina kokeilemassa uutta Vähennämme ympäristökuormitustamme MML2014: Johtaminen ammattimaistuu maanmittarin vermeet OSA 3: maastotyövälineet Teksti ja kuva:

Lisätiedot