uutta Vähennämme ympäristökuormitustamme

Transkriptio

1 Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti 3 / 2013 Aina kokeilemassa uutta Vähennämme ympäristökuormitustamme MML2014: Johtaminen ammattimaistuu

2 maanmittarin vermeet OSA 3: maastotyövälineet Teksti ja kuva: Jussi Tossavainen Jälleen on miehemme Janne Metso Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimistosta täydessä valmiudessa esittelemään maanmittarin tärkeimmät työkalut. Muistutukseksi kerrattakoon jälleen Jannen Top 5 -lista, joka tulee tässä: 1. JAKO-järjestelmä 2. VRS-RTK GPS 3. takymetri 4. lakikirja 5. maastotyövälineet. Saavun Tampereen toimistolle, jossa Metso vie minut heti saunan taakse. No ei, vaan takapihan kautta maastotyökalujen tarvikevarastoon. Kun mies alkaa luetella, mitä kaikkea hän lataa autonsa takapaksiin, meille kummallekin välähtää, että tärkein maastotyöväline mittarille onkin auto. Eihän ilman sellaista tässä hommassa pärjäisi. Kuvitelkaa nyt maanmittari syrjäseuduille työkaluineen ja kimpsuineen pakkautuneena taksiin tahi seutubussiin. Käytännössä melkein kaikilla on se työvälineenä. On meilläkin täällä toimistossa periaatteessa vuokra-auto käytössä, mutta kyllä oma auto on sääntö, ei poikkeus. Janne paljastaa, että talvikaudet auto seisoo hänellä pihassa käyttämättömänä. Julkisilla mennään ja jaloilla pääsee. Mitä autoon lastataan? Putkipyykit. Katson suunnilleen, kuinka paljon päivällä toimituksessa tarvitsee. Turhaa ei kannata pitää. Ja mikä on pyykki? Pitkä putki, jonka päässä on oranssi näkyvöitysosa. Sitten on lyöntitanko, jolla pyykki laukaistaan lekalla, jolloin maan sisällä aukeaa harukset ankkuroimaan sen tiukasti maahan. Ei lapset eikä juopot pääse vetämään sitä pois. Autoon lastataan aina myös linjaseipäitä, apuvälineitä, jotka pyykeistä poiketen eivät jää maastoon. Pyykkien tapainen tiepaalu osoittaa myös kiinteistön rajan, mutta ne lyödään maantien laitaan. Kaikenlaista muutakin sälppää Huomioliivejä, pelastusliivejä. Karttalaukku!, Janne hoksaa. Se on aika tärkeä ja olennainen osa ainakin minun työssäni. Se roikkuu olalla mukana. Tarvittaessa lastataan mukaan lapiot ja porat. Jopa miinaharavaa käytetään joskus. No mihin? Kadonneen metallisen pyykin hakemiseen. Janne Metso ja autoon lastattava maanmittarin verme, putkipyykki. Ei voisi kuvitella, mutta kesäisin työssä kyllä tarvitaan aurinkorasvat, hyttyskarkoitteet. Jopa kyypakkaus kuuluu maanmittarin vermeisiin. Arvioidaan sitten väline Otetaan käsittelyyn legendaarisin niistä eli putkipyykki. Mistä se on tehty? Valuraudasta tai pellistä. Onko se aina punainen? Kyllä. Missä putkipyykit valmistetaan? Suomessa. Nipere valmisti vielä viime vuonna. Nyt en ole varma, olisiko nykyään joku Hartikainen?, Janne epäröi. Entäs tämä muotoilupuoli, käytännöllinen, toimiva? On se varmasti verrattuna vanhaan kivipyykkiin. Ei nyt kauhean virtaviivainen ja tyylikäs, mutta kuka niitä katselee? Parannuksia pyykkiin? Kun lyö peltisiä, voivat hitsaukset pettää. Parantamisen varaa on. Joskus lyöntitanko juuttuu pyykin sisään, ja irrottaminen on vaikeaa. Tulisiko mittari työssään toimeen ilman pyykkiä? Ei se kyllä onnistuisi vielä tässä vaiheessa. Maasto on työmaa, ja kyllä ne rajat pitää merkitä sinne konkreettisesti. Kuinka pitkä on pyykin historia? Niin kauan on käytetty,kun maata on mitattu. Onko tullut tunnesuhdetta härpäkkeeseen? No ei, paitsi sitten kun löytää kauan kadoksissa olleen pyykin ja tajuaa, että säästää työmäärää, niin jees!

3 Sisältö 3/ Maanmittarin vermeet osa 3: Maastotyövälineet 4 Kiinteistötietopalvelu on otettu käyttöön 4 Külle Laurila in memoriam 5 Tietoturvallisuuden auditointi syyskuussa Näkymiä ikkunassa: Teemakarttoja suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä 6 Fritt Fram: Navigare necesse est To Sail Is Necessary 8 Työntekoa siellä sun täällä 10 Työ ja Hupi 11 Viisikymmentä paperia päivässä? 12 Vähennämme ympäristökuormitustamme 14 Yhteiset periaatteet sidosryhmäyhteistyössä 16 Alkoiko kesä pääskysestä? 18 Takaumia tulevaisuudesta 20 UKIR: Opittiin jotain 21 KIRREn kyydissä 22 Aina uutta kokeilemassa 23 Oma kynä: Tietoturvaa ja terminologiaa 24 Karjalankartat.fi-palvelun nimihaku laajenee 25 Vanhoja karttoja verkkopalveluun 26 MML2014: Johtaminen ammattimaistuu 27 MML2014-viestintäkyselyn kertomaa: Kohti uutta organisaatiota kuljetaan luottavaisesti 28 Asiakaslähtöisyys kannattaa 29 Lakipalsta: Kiinteistökauppaa verkossa koskeva lainsäädäntö tulossa voimaan 29 Verkonkokijan veneessä 30 Uutisia 32 Ristikko Sanojen merkityksestä ja sanoilla vaikuttamista ei koskaan voi puhua tai kirjoittaa liikaa. Uuden organisaation johtajilta edellytetään erinomaista suomen kielen taitoa. Piti ihan googlata, mitä se tarkoittaa. Valtionhallinnon ohjeissa puhutaan muun muassa murteiden ja sanojen hienovaraisten merkitysten ymmärtämisestä. Vaan miten on maanmittauslaitosslangin? Edellytetäänkö Vispilän, Raketin, Moottorin tuntemista? Joka kerta uusien harjoittelijoiden saapuessa ja uusien työntekijöiden aloittaessa huomaa puhuvansa heille käsittämätöntä slangia ämkakkosesta, Reiskasta, Elmasta, Pulusta, Marasta ja Artosta. Ällistyttävän nopeasti he oppivat, milloin on kyse henkilöstä, milloin prosessista tai järjestelmästä. Uusien henkilöiden hyväksi luetaan myös, että he kysyvät, lakkaamatta. Meidän vanhojen työntekijöiden huonona puolena onkin, että me emme enää kysy. Me oletamme tietävämme. Tietoturvakorttia viime kesänä tehdessäni huomasin, että aika pitkälle pääsee puhtaitten olettamusten varassa. Jos tietoturvatestissä olisi vastausvaihtoehtojen sijaan pitänyt itse tuottaa tekstiä, niin olisiko niistä vastauksista syntynyt klassikoita ja lentäviä lausahduksia. On hyvä, että tietoturvasta pidetään huolta. Kesäharjoittelijatkin joutuvat läpäisemään sen. Samalla heille selviävät talon tietoturvatavat. Viisarista voi onneksi aina tarkistaa lyhenteet ja termit sekä niiden merkitykset ja taustat. Kun oikein lomaillaan, salasanatkin unohtuvat. Meillä on onneksi helpdeskit ja muut taustajoukot auttamassa lomaltapalaajia. Meidän ei tarvitse jättää näppiksen alle niitä salasanalappuja tietoturva-ammattilaisten kauhuksi. Lomamieltä kaikille! toivottaa Pirkko Maanmittauslaitoksen henkilöstölehti Viisari ilmestyy 5 kertaa vuodessa. 41. vuosikerta. JULKAISIJA: Maanmittauslaitos/viestintä, Opastinsilta 12 C, PL 84, Helsinki. TOIMITUS: Päätoimittaja Pirkko Yliselä, puh , toimitussihteeri Sari Putkonen Viestintä Skrivaus, puh , Mervi Laitinen, puh , taitto Leena-Riitta Tuomaala, puh , oikoluku Oona Lavonsalo. SÄHKÖPOSTI: pirkko.ylisela@ maanmittauslaitos.fi TOIMITUSNEUVOSTO: Matti Kantanen Etelä-Savon MMT, Leena Mörsky Varsinais-Suomen MMT, Ulla Lanu HAL, Annamaija Krannila/ TIPA, Vesa Walamies Keski-Suomen MMT, Harri Lehtimäki ESUOMI. OSOITTEENMUUTOKSET: Maanmittauslaitos/Hallintopalvelukeskus/Tomi Sulva, puh PAINO: Kirjapaino Uusimaa, Porvoo 2013 ISSN Kannen kuva Mervi Laitinen. Kuva Pasilan henkilöstöyhdistys Maahisen melontaretkeltä.

4 Kiinteistötietopalvelu on otettu käyttöön Teksti: Outi Peltola/TIPA Maanmittauslaitoksen verkkopalvelut Ammattilaisen Karttapaikka ja KTJselaintietopalvelu yhdistettiin Kiinteistötietopalveluksi Tukipalveluissa ruuhkaa Kiinteistötietopalvelun tukipalveluihin tuli ensimmäisten viikkojen aikana normaalia enemmän yhteydenottoja. Ne ovat pääasiassa koskeneet käyttäjätunnuksia ja kirjautumista, kun vanhat suosikkilinkit eivät enää toimineet. Lisäksi nyt kun kaikki tiedot ovat saatavissa yhdestä paikasta yhdellä käyttäjätunnuksella, moni asiakas on innostunut hakemaan uusia käyttöoikeuksia tietoihin, jotka ovat saatavissa uuden palvelun kautta. Uudistuneet otteet ovat myös aiheuttaneet kysymyksiä. Moni on kaivannut lainhuutotodistuksen saantotiedoissa ollutta kauppasummaa, joka on poistunut uudistuksen yhteydessä. Viranomaisille kysymyksiä on aiheuttanut lainhuutorekisteriotteen jääminen pois palvelusta. Uudistuksen yhtenä tarkoituksena on tarjota palvelun kautta vain ajantasaista tietoa. Muutos on mennyt hyvin Asiakkaat ovat olleet muutokseen pääosin tyytyväisiä, samoin muutoksen toteuttajat. Ammattilaisen karttapaikan ja KTJ-selaintietopalvelun yhdistämistä suunniteltiin ja valmisteltiin huolella: yli käyttäjän siirtäminen uuteen palveluun, kun ei ole ihan jokapäiväistä työtä. Myös uudet KIRREstä tuotetut otteet ja hakutoiminnot ovat toimineet Kiinteistötietopalvelussa hyvin. Kehitys jatkuu Kiinteistötietopalveluun tehdään kesäkuun alussa päivitys, jolla korjataan muutamia palvelussa olevia ongelmia. Syksyllä on tarkoitus tehdä seuraava päivitys. Sen myötä palveluun todennäköisesti saadaan uutena ominaisuutena muuttuneiden kohteiden haku. Suunnitelmissa on aloittaa myös palvelun teknisen alustan uudistaminen. Kirjoittaja työskentelee tuotepäällikkönä Tietopalvelukeskuksessa. Külle Laurila In memoriam Kartoittaja Külle Laurila aloitti työuransa Virossa maastokartoittajana. Vuonna 1991 hän tuli kartanpiirtäjäksi Uudenmaan läänin maanmittauskonttoriin. Külle omistautui työlleen, oli tarkka työntekijä ja nautti luonnossa liikkumisesta. Hänellä oli aina aikaa auttaa ja neuvoa muita. Työuransa aikana hän auttoi Maanmittauslaitosta sekä viron että venäjän kielen tulkkauksessa ja järjesti useampia tyky-päiviä Viroon. Kun hän oli järjestäjänä, oli kaikki aina viimeisen päälle hyvin hoidettu. kuva: antero aaltonen Vuonna 2010 Külle siirtyi Pasilasta Porvooseen, jossa hän toimi maastotietotuotantoprosessissa maastokartoittajana. Külle oli iloinen ja positiivinen työkaveri. Hänen seurassaan naurua riitti. Külle nautti urheilusta, osallistui laitoksen urheilukisoihin ja houkutteli myös muut toimistolla urheilemaan ja muistutti myös levon tärkeydestä. Hän oli hyvä lajissa kuin lajissa. Myös hieromistaidot olivat hänellä hallussa, mistä moni työ- ja pelikaveri sai apua jumiutuneisiin lihaksiin. Yksityiselämässäänkin Külle oli aktiivinen ja monitaitoinen. Hän remontoi taloaan, hoiti pihaa ja kotia, mutta silti aikaa riitti aina myös ystäville, jotka saivat usein nauttia hänen herkullisista kakuistaan. Hän ehti tekemään lyhyessä elämässään paljon enemmän kuin moni pidemmässä. Reilu vuosi sitten Külle sairastui vakavasti. Küllen positiivisen asenteen takia monet läheiset työkaverit eivät kuitenkaan ymmärtäneet sairauden vakavuutta. Sairaana hän jaksoi iloita pienistäkin edistysaskeleista. Hänen uskonsa parantumiseen oli niin vahva, että hän halusi kesälle 2013 varattavaksi hänellekin töitä. Külle kuitenkin menehtyi vakavaan sairauteen , vain 48-vuotiaana. Reilun vuoden sairasloman aikana Külle kävi useasti tapaamassa työkavereitaan. Küllelle hyvin tärkeitä olivat työkaverit ja heille Küllen poismeno oli järkytys. Kaikki uskoivat hänen parantumiseensa ja töihin palaamiseensa. Küllestä jäi paljon hauskoja ja hyviä muistoja. Külleä jäivät syvästi kaipaamaan puoliso Jouko ja poika Jesse. Heidän suureen suruunsa osaa ottaen, Salli-Maija Lahtinen Marja Kilponen Maria Hakala Ja muut työkaverit

5 Tietoturvallisuuden auditointi syyskuussa 2013 Teksti: Tuija Lehtinen/MMK Maanmittauslaitoksella on pitkät perinteet tietoturvallisuuden kehittämisessä. Yksi merkittävä kehittämistyön välitavoite saavutetaan , kun laitoksen tietoturvallisuuden tulee olla tietoturvaasetuksen (681/2010, 5 ) mukaisella perustasolla. Perustasolla laitoksen tulee täyttää edellä mainitusta pykälästä johdetut 83 tietoturvavaatimusta. Vaatimuksissa edellytetään esimerkiksi, että - organisaatiossa tehdään säännöllisesti tietoturvariskien arviointia - organisaatiolla on jatkuvuussuunnitelma tai -suunnitelmia - sekä onnistuneet että epäonnistuneet sisäänkirjautumiset kirjoitetaan lokiin niin, että yksittäisen käyttäjän kirjautumiset järjestelmään voidaan selvittää ja yhdistää hänen henkilöllisyyteensä luotettavasti. Tietoturvavaatimusten täyttyminen todennetaan auditoinnilla, jonka Maanmittauslaitoksessa tekee tietoturvakonsultti Kari Pohjola. Auditointi toteutetaan haastattelemalla eri osa-alueiden vastuuhenkilöitä ja sen läpäiseminen edellyttää, että Maanmittauslaitos täyttää kaikki perustason vaatimukset. Työ kaikkien vaatimusten saavuttamiseksi on käynnissä ja hyvässä vauhdissa. Auditoinnin jälkeen on vielä mahdollisuus korjata puutteet ennen kuin asetuksessa säädetty määräaika menee umpeen. Lokakuusta alkaen tietoturvallisuuden kehittämistä jatketaan kohti korotettua tietoturvatasoa. Tavoitteena on, että perusrekistereiden osalta korotettu taso saavutetaan vuoden 2015 loppuun mennessä. Kirjoittaja työskentelee tietoturvaasiantuntijana Keskushallinnossa. näkymiä ikkunassa Teemakarttoja suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä Teksti: Timo Aarnio/KEKE Vuoden ensimmäisessä Viisarissa (1/2013) kerrottiin PATIO2-projektista, jonka tavoitteena on kehittää työkaluja tilastotietoon pohjautuvien paikkatietoanalyysien ja teemakarttaesitysten tuottamista varten. Nyt teemakarttatoiminnallisuuden ensimmäinen versio on tuotu käyttöön Paikkatietoikkunassa. Teemakarttoja voi luoda Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tar joaman SOTKAnet-palvelun hyvinvointiin ja terveyteen liittyvistä tietoaineistoista, jotka pohjautuvat kuntajakoon. THL:n lisäksi aineistoja tuottavat SOTKAnetin rajapinnalle muun muassa Tilastokeskus, Kela sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Tiesitkö että saat karttaikkunan koko selainikkunan levyiseksi vasemmassa yläkulmassa olevan nuolinapin avulla voit tehdä oman karttatasosi julkaistavaksi upotettavassa kartassa klikkaamalla Omat tiedot/kohteet -välilehdellä karttatason lukkosymbolia Yhteensä erilaisia sosiaali- ja terveysalan tilastoindikaattoreita on tuhansia. Kaikille indikaattoreille saadaan rajapinnan kautta myös metatiedot. Teemakartan piirtämisen lisäksi indikaattoritiedot listataan Paikkatietoikkunassa taulukkoon, jossa indikaattoreita voi vertailla keskenään ja järjestää halutulla tavalla. Myöhemmin mukaan tuodaan tilastollisia tunnuslukuja, aikasarjojen tarkastelua sekä muita analyysiä tukevia toiminnallisuuksia. Luokittelumenetelmää, luokkien lukumäärää ja värimaailmaa voi säätää jo nykyisessä versiossa. PATIO2-projekti jatkuu teemakarttatoiminnallisuuden kehittämisen lisäksi analyysitoimintojen mahdollistamisella. Tavoitteena on tarjota paikkatietoinfrastruktuuriin analyysia tukevia perustoimintoja, kuten vyöhykkeen lisääminen, aineiston leikkaaminen ja kohteiden yhdistäminen. Uusia aineistoja Tilastokeskukselta ja Jyväskylän yliopistolta Paikkatietoikkunassa on julkaistu Tilastokeskuksen avointa dataa. Ensi vaiheessa selailtavina on väestöä kuvaavia perustietoja 1 km x 1 km karttaruuduissa sekä tilastointialueittain eri vuosilta. Myöhemmin julkaistaan myös perustietoja muun muassa oppilaitoksista sekä tuotanto- ja teollisuuslaitoksista. Jyväskylän yliopistolta on puolestaan saatu kartalle tiedot kaikista Suomen liikuntapaikoista. Kirjoittaja työskentelee harjoittelijana Kehittämiskeskuksessa.

6 Fritt Fram Navigare necesse est To Sail Is Necessary Text och bilder: Birgitta Engström/POH Om det finns någon som inte råkat ut för dråpligheter till sjöss, så berätta för mig! Våra båtfärder har gått mellan Vasa skärgård och den svenska kusten, från Umeå till Sundsvall. Den så kallade Höga kusten på svenska sidan är speciellt tilldragande för oss. Höga kusten med sina djupa och stenfria vatten och fina klippor är en stor kontrast till den grunda steniga skärgård som vi har i Vasa skärgård. Första dagarna tillsammans på en liten yta i en båt kan vara påfrestande men efter några dagar har brådskan lagt sig och man kan börja njuta av den lugna tillvaron som naturen bjuder på. Seglingens tjusning är att vara så nära naturen och se dess olika sätt att visa sin skönhet på. Allt från kall våt vind till heta stiltjedagar. När motorolja rinner ut Efter att ha seglat i 15 år och alltid haft för lite tid till att komma hem tillbaka, bytte vi till motorbåt. Bytet var omtumlande i början. Remmarna kom så snabbt emot. Vi som tidigare planerade resan när vi satt i segelbåten, måste plötsligt veta på förhand vart vi skulle styra kosan. Vår dotters första sjöresa började inte så bra. Hon var knappt 2 månader när vi en vårkväll begav oss ut med segelbåt för att dricka kaffe med grisar till Kalkskär ca 10 km ut, och njuta i kvällssolen. Väl iland gick det upp för oss att all motorolja runnit ut i durken. Det är väl inte så farligt när man seglar kan man tänka. Vi drack kaffet snabbt och hann inte njuta av några grisar, eftersom vinden höll på att avta, som den ofta gör till kvällen. Vi seglade hemåt, men kom inte långt förrän det var alldeles stiltje. Där satt vi stilla ute på öppna havet medan kvällen blev sen (natt). Mat hade jag som tur var naturligt åt den lilla. Detta var resultatet av brådska vid oljebytet på våren. Födelsedagar i båten Äldsta dottern har firat sina födelsedagar under barndomen i

7 båten, eftersom hon fyller i juli. Jag kan ännu få höra om en födelsedagspresent hon fått när hon fyllde år; en tvål som kråkorna åt upp. Vi hade legat inblåsta i en naturhamn i flera dagar, så det blev att fira hennes födelsedag där. Medpackat fanns en väldoftande salttvål, den fick bli hennes present. Dottern var lycklig över presenten, men vilken lycka varar för evigt? Följande morgon konstaterade vi att kråkorna haft fest och ätit upp tvålen. Första båtresan med GPS-utrustning, efter att Decca lagts ner, var även det en upplevelse. Som vanligt hade det inte funnits någon tid till att testa att den nya utrustningen fungerade. Det blev att testa den på vårens första resa till Ulvön på svenska sidan. Det blev förstås dimma, varför GPS var bra att ha, men där i dimman när vi började närma oss land och hörde hur bränningarna slog mot klipporna någonstans framför oss, började vi undra över om vi faktiskt kunde lita på den. Vi stod på däck och försökte febrilt leta efter en remmare, för att kolla att vi kom på rätt sida och inte skulle åka på grund. GPS visade att vi passerat remmaren, men vi såg den inte. Sikten var obefintlig. Spänningen steg. Genom dimman kunde vi till slut se remmaren bakom oss och kunde pusta ut, vår GPS stämde! Spänning förlänger livet eller hur säger man? På denhär resan träffade vi en pensionerad lantmätare som haft skärgården kring Ulvön som sitt arbetsfält, han hade naturligtvis en hel del intressanta områden att tipsa om. Eftersom seglingen var mera naturnära sjöliv än att åka motorbåt, har vi planerat att fortsätta med seglingen som pensionärer, man har väl mera tid då!? Ett ordspråk av H.C. Andersen vill jag gärna dela med mig till er. att leva är inte nog: solsken, frihet och en liten blomma måste man ha Trevlig sommar! Skribenten arbetar som lantmäteritekniker på Österbottens lantmäteribyrå. Teksti löytyy suomeksi intrasta MML > lehtientoimitus > viisari.

8 Teksti: Päivi Mytkäniemi/MMK Työntekoa siellä sun täällä monipaikkaisen työn mahdollisuudet Maanmittauslaitoksessa Parempaa perhe-elämää, työmotivaation nousua ehkä potenssiin 10 ja jopa toteutunut unelma muutosta maalle kaikkea tätä on monipaikkaisen työmallin esiinmarssi Maanmittauslaitoksessa merkinnyt siitä jo osallisiksi päässeille. Maanmittauslaitoksen monipaikkaisen työn periaatteita hiotaan parhaillaan julkaisukuntoon. Tahtotilana on, että työtä voitaisiin tehdä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla, ja monessa tapauksessa se toteutuu paremmin, kun työntekijällä on työpisteitä enemmän kuin yksi. Uutta mallia kokeilleet eivät luopuisi siitä mistään hinnasta, mutta kuten viimeinen esimerkkitapauksemme osoittaa, emme taida sittenkään kaikki olla vielä kypsiä uuteen ajattelutapaan. Siinä on siis meille kasvun ja tottumisen paikka. Tuomo Haanpää, taloussuunnittelija, Keskushallinto Tuomo seilaa tai pikemminkin pendelöi kahden toimipisteen, Pasilan ja Pirkanmaan-Satakunnan (PISA) Tampereen toimiston, väliä. Tampereella Tuomo istuu yleensä maanantait ja perjantait, mikä tavallaan pidentää Tampereella asuvan miehen viikonloppua. Järjestely myös joustaa työtehtävien tai oman ohjelman niin vaatiessa. Tehtävien hoito PISAsta käsin onnistuu hyvin, lähinnä kokoukset vaativat läsnäoloa Pasilassa. Lisäksi haluan itsekin olla paikalla Pasilassa tietyn määrän työajastani ja hoitaa asioita kasvotusten, sillä tietyt asiat hoituvat parhaiten puhumalla. Muutoin työtehtävien rytmittäminen on helppoa. Asiat saattavat jopa tulla hoidettua tehokkaammin, kun ollaan yhdessä tiimin kanssa vain ajoittain ja silloin todella keskitytään tekemisiin. En ole kokenut tässä mitään erityisiä haasteita, saldo on vahvasti plussan puolella, Tuomo kertoo. Järjestely on lisännyt työhyvinvointiani ratkaisevasti. Päivittäinen kulkeminen Tampereen ja Helsingin välillä kävi ajan mittaan raskaaksi, eikä muutto pääkaupunkiin tuntunut sekään oikealta ratkaisulta. Ehdin nyt myös mukaan perheen harrastuksiin, eikä viikonloppu mene pelkkään palautumiseen niin kuin ennen. Kiitos esimiehelleni siitä, että myös hän oli asiassa aloitteellinen. Tämä on luottamuksen osoitus työntekijää kohtaan, kukaan terveellä järjellä varustettu ei halua pilata tällaista. Päinvastoin, motivaationi on nyt aivan toista luokkaa ja haluan hoitaa asiat omalta osaltani mahdollisimman hyvin. Taloussuunnittelija Tuomo Haanpää. kuva: mervi laitinen

9 Asiantuntija Heli Laaksonen. kuva: mikko laine Heli Laaksonen, asiantuntija, Ilmakuvakeskus Heli jakaa työaikansa joustavasti Pasilan ja 100 kilometrin päässä sijaitsevan kotitoimiston välillä. Etätyössä vierähtää keskimäärin kaksi päivää viikosta, Helin ideaali olisi jatkossa kolme päivää kotona, kaksi toimistolla. Tällä hetkellä vielä tuntuu helpommalta hoitaa kokouksia paikan päällä Pasilassa. Olen myös huomannut, että kun olen Pasilassa, niin ihmiset tulevat helpommin juttelemaan. Kun työskentelen kotona, yhteydenotossa on työtovereiden puolelta ehkä pieni kynnys, vaikka kuinka töissä olenkin. Uuteen kulttuuriin totutellaan vähitellen. Ehkä uudet pikaviestinvälineet helpottavat yhteydenpitoa, Heli miettii. Etuna kotityössä on, että kun ei ole ihmisiä pyörähtelemässä ovella, on helpompi keskittyä. Haasteeksi koen, että pitää olla selkärankaa: työpäivä pitää osata myös päättää. Kunnollinen työpiste kannattaa myös olla, se helpottaa järjestyksen pitoa. Tämä järjestely on vaikuttanut työhyvinvointiini todella suuresti ja mahdollistanut ylipäätään maalle muuton. Pystyn tekemään töitä myös työmatkalla junassa, ja opiskeluun päivisin otetun ajan voin korvata illalla. Tuntuisi katastrofilta, jos joku veisi tämän mahdollisuuden pois. Maanmittauslaitoksen kulttuuri on näissä asioissa edistyksellinen, ja olen törmännyt jopa pieneen kateellisuuteen muiden valtionhallinnon organisaatioiden työntekijöiden taholta, Heli kertoo. Maanmittauslaitos on monipaikkaisen työn linjauksillaan julkishallinnon etulinjassa. Mutta olemmeko oikeasti valmiita uuteen kulttuuriin? Anonyymi henkilö, asiantuntijatehtävä Edellisestä päästään aasinsiltaa pitkin kolmanteen esimerkkitapaukseen, joka ensin iloisesti suostui haastatteluun, mutta tarkemmin mietittyään halusi esiintyä nimettömänä. Pelkona oli, että esiintyminen omalla nimellä saattaisi kirvoittaa työtovereissa jonkinasteista kateutta ja epätasapuolisuuden kokemista. Suostuimme poikkeuksellisesti pyyntöön, vaikka edistykselliseen työkulttuuriin ei kaiketi tämänkaltaisten huolien pitäisikään kuulua. Esimerkkihenkilö 3 tekee kiinteän työpisteensä lisäksi etätöitä kotona 1 2 päivää viikossa. Erillisiä sopimisia ei tarvita, asia hoituu yksinkertaisesti kalenterimerkinnällä. Periaatteessa voisin tehdä kaikki työt kotona, yhteydet hoituvat Jabberilla. Tosin tietoliikenneyhteydet ovat hieman heikommat, minkä huomaa ainakin videoneuvotteluissa. Tällainen työjärjestely on meillä yleinen, mutta jokainen sopii asiasta esimiehen kanssa. Joillekin myös sopii perinteinen malli paremmin esimerkkinä pienten lasten vanhemmat, joilla keskittyminen työhön kotona voi olla hankalaa. Itse pystyn kotona keskittymään paremminkin kuin toimistolla, kun työtilajärjestelyni kotona on pysyvä ja asianmukainen. Ajattelin aikaisemmin, että en haluaisi tehdä työtä kotona, että menetän siinä sosiaalisia kontakteja, mutta näin ei ole käynyt. Kuljin aikanaan vakituisesti pitkää työmatkaa ja puuduin todella siihen. Nyt voin esimerkiksi lumimyrskypäivänä käyttää hyväksi mahdollisuutta jäädä kotiin työpöydän ääreen. Olen tosi ylpeä siitä, että Maanmittauslaitos on näiden asioiden kanssa etulinjassa, esimerkkihenkilömme summaa. Kirjoittaja työskentelee johdon assistenttina Keskushallinnossa.

10 Teksti: Pirkko Yliselä/MMK Työ ja Hupi kuva: mervi laitinen/mmk Hupissa tulee näyttämään tältäkin. Mielikuva loungesta ei ihan istu Pasilan virastokeskuksen ilmeeseen, vaikka sitä ollaankin koko ajan uudistamassa. Toisen kerroksen kokouskeskus (muinaissuomeksi koulutustilat) ja working lounge valmistuvat syksyksi. Working loungella tarkoitettiinkin hubia. Niin? Hub on yhteisöllinen tila innovaattoreille, muutoksentekijöille ja muille satunnaisille tilantarvitsijoille. Tilan kirkkaan vihreät sohvapömpelit tosin houkuttelevat ensisilmäyksellä paremminkin nokosille kuin tiimityöhön. Pasilassa Hupi olisikin paikka junaa tai lentoa odotteleville, niille jotka haluavat jatkaa yksin tai työkavereiden kanssa työskentelyä mukavassa tilassa kahvia si len. Se on myös uudentyyppinen kohtaamisympäristö virastoväen ja sen asiakkaiden käyttöön, to- Kun Senaatti-kiinteistöt kutsui keskustelemaan Pasilaan rakennettavasta working loungesta, päässäni pyörivät kuvat rennosta oleilusta juomia si len. Working lounge kuulosti ihan lentoaseman loungelta, lepotilalta, jonne omalla lipulla ei ole koskaan päässyt. detaan Senaatti-kiinteistöjen esitteessä ja se tarkoittaa lähinnä kokoustamista erilaisessa työympäristössä. Olohuonemainen työympäristö Pasilassa Hupia tarjotaan ensisijaisesti virastotalon yksiköille, joiden henkilöstö voisi jakaa ja jatkaa työtilojaan myös 2. kerroksen erilaiseen työympäristöön. Tässä tilassa kahvia on aina tarjolla. Hupi tavoitteleekin olohuonemaista työympäristöä, jossa langaton verkko, isot näyttötaulut ja tulostuspalvelut ovat käyttäjien saatavilla. Senaatti-kiinteistöt keräävät kokemusta Pasilan pilotista ja rakentavat mahdollisesti vastaavanlaisia Hupeja Tampereelle, Turkuun, Ouluun, Jyväskylään ja Kuopioon. Eihän tämäkään Hupi ilmaista ole, ja tilaan myydään käyttöoikeuspasseja.

11 Teksti: Mikael Holm/KESU Viisikymmentä paperia päivässä? Paperittomasta toimistosta on puhuttu tietotekniikan alkuajoista lähtien, mutta se on itse asiassa lisännyt paperin kulutusta. Nykytekniikan avulla paperinkulusta voidaan kuitenkin vähentää. Kuvassa konkretisoituna yhden henkilön tulostusmäärä per vuosi. Lukuna se on tulostetta. kuva: mikael holm/kesu Nykyaikana sähköiset tallennusmahdollisuudet ovat hyvät ja monilla on käytössä kaksi tietokonenäyttöä. Kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa voidaan käyttää kannettavaa tietokonetta ison yksipuolisesti kopioidun paperinipun sijasta. Koulutusmateriaalit löytyvät Osaamaanverkkopalvelusta. Uusi intra on avoin ja mahdollistaa yhden ajantasaisen dokumentin saannin. Paperin vähentäminen on siis mahdollista. Järkytys! Viime syksynä pääsin tilaamaan uudet monitoimilaitteet ja samassa yhteydessä selvitin toimipisteemme kaikkien tulostuslaitteiden kopiomäärät. Lukemat suorastaan järkyttivät minua. Laskelmani osoittivat, että työntekijä tulostaa päivittäin keskimäärin 50 sivua. Laitostason tulostusmäärät osoittavat keskimäärin lähes samaa suuruusluokkaa. Atk-keskuksen mukaan tulostusmäärät ovat yhä kasvussa. Värillinen on kiva? Aikaisemmin työhuoneeni oven vieressä oli mustavalkokopiokone, joka myöhemmin vaihdettiin värikopiokoneeksi. Värillisten kopioiden mahdollisuus lisäsi jostain syystä tulostustarvettani. Olipa kivaa katsella värillisiä tulosteita pitkän mustavalkokauden jälkeen. Olivatko kaikki tulostukseni tarpeellisia? Rehellisesti sanottuna eivät olleet, arviolta reilusti alle puolet. Tulostimen läheisyys, paperi- ja väritilausten toimivuus sekä kustannuksista tietämättömyys vaikuttivat lisäävästi tulostusintooni. Sitten tuli muutos. Värillinen kopiokone siirrettiin asiakaspalveluun ja matkaa laitteelle kasvoi lähes 40 metriä. Tilalle tuotiin mustavalkolaser, joka työnsi ulos tylsiä mustavalkoarkkeja. Jostain syystä ja sattumalta juuri samaan aikaan tulostustarpeeni pieneni oleellisesti. Kahdeksankymmenen hengen toimipisteessämme on tulevaisuudessa tarkoitus tulla toimeen kahdella monitoimilaitteella ja kolmella mustavalkolaserilla. Kirjaamissihteereiden tulostimet jäävät pian historiaan. Laitos on siirtymässä entistä enemmän kohti digitaalista arkistointia. Näin ollen myös meidän työntekijöittemme on henkilökohtaisella tasolla seurattava mukana. Parempi säästää materiaaleissa kuin henkilökunnassa. Neljäs kerta toden sanoo Kolme kertaa olin torjunut esimieheni ehdotuksen jakaa työhuone. Useamman vuoden harkinnan jälkeen monipaikkainen työ sai minut innostumaan asiasta. Pian ryhdyttiin tuumasta toimeen. Vanhat paperikansiot käytiin lävitse ja 90 prosenttia niistä meni roskiin. Hyvin tärkeät paperit skannattiin ja tallennettiin C-levylle tulevaa käyttöä varten. Uudet pöydät, tuolit, laatikostot ja kaapit sekä välisermi hankittiin. Nykyään kaksi henkeä mahtuu hyvin noin kahdenkymmenen neliön työhuoneeseen, ja tilaa jää kolmelle vierastuolille, pöydälle ja perintösohvalleni. Paperikansioille on niukasti säilytystilaa. Kirjoittaja työskentelee tietopalvelupäällikkönä Keski-Suomen maanmittaustoimistossa.

12 Teksti: Tarja Ek/HAL Kuvat: WWF ja Antero Aaltonen Vähennämme ympäristökuormitustamme Maanmittauslaitoksesta tulee Green Office, mutta mikä se sellainen on? Maailman luonnonsäätiön eli WWF:n Green Office on toimistoille tarkoitettu käytännönläheinen ympäristöjärjestelmä. Sen avulla työpaikat voivat vähentää ympäristökuormitustaan, saavuttaa säästöjä ja hidastaa ilmastonmuutosta. Ohjelman tavoitteena on toimiston ekologisen jalanjäljen pienentäminen ja kasvihuonepäästöjen vähentäminen. Pienetkin teot merkitsevät, kun niitä tekee suuri joukko ihmisiä. Green Office (GO) motivoi henkilöstöä arjen ekotekoihin ja vähentää toimiston ympäristökuormitusta sekä pienentää materiaali- ja energiakustannuksia. Lisäksi GO parantaa ympäristötietoisuutta ja kohentaa ympäristömyönteistä yrityskuvaa. Mihin Green Office ja WWF pyrkivät? Tavoitteena on luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen kehittämällä toimistojen ekotehokkuutta ilmastonmuutoksen hidastaminen muun muassa edistämällä energiansäästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä kestävien elämäntapojen edistäminen lisäämällä työntekijöiden ympäristötietoisuutta. Mitä Green Office -merkin käyttöoikeus edellyttää? Jotta toimisto saa oikeuden käyttää Green Office -merkkiä, sen tulee tehdä seuraavat toimenpiteet: valita Green Office -vastaava ja nimetä Green Office -tiimi laatia käytännönläheinen ympäristöohjelma vähentää kasvihuonekaasupäästöjä säästämällä energiaa ja fossiilisia polttoaineita vähentää jätettä, sekä kierrättää ja lajitella jätteet paikallisten jätehuoltomääräysten mukaan huomioida hankinnoissa ympäristönäkökohdat tiedottaa ja valistaa henkilöstöä Green Office -toimintatavoista tähdätä ympäristöasioissa jatkuvaan parantamiseen valita indikaattorit, asettaa niille numeeriset tavoitteet ja seurata tavoitteiden toteutumista

13 päivittää ympäristöohjelma vuosittain raportoida indikaattoritiedot vuosittain. Mitä meistä jokainen voi tehdä? Paperi Vältä tulostamista ja lisää sähköistä tiedonkäsittelyä sekä arkistointia. Mikäli kuitenkin tulostat paperikopioita, niin tulosta ja kopioi kaksipuoleisesti ja useampia sivuja yhdelle sivulle. Sähkö Sammuta valot työhuoneestasi, kun poistut työpaikalta. Huolehdi myös, että neuvotteluhuoneesta poistuttaessa laitteet ja valaisimet tulee sammutettua. Optimoi valaistus esimerkiksi remonttien yhteydessä asentamalla liiketunnistimia. Liikkuminen Suosi julkista liikennettä. Mikäli käytät työajossa autoa, kiinnitä huomiota vähäpäästöisen ajoneuvon valintaan ja taloudelliseen ajotapaan. Työmatkapyöräily on myös hyvä tapa pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Lajittelu Vältä turhan jätteen tuottamista ja noudata jätteiden lajittelusta annettuja ohjeita. Tästä tullaan järjestämään tietoiskuja toimistokohtaisesti. Hankinnat Ympäristöohjelman tavoitteena on lisätä ympäristöystävällisten tuotteiden osuutta hankinnoissa. Huomioi tämä lisäämällä tarjouspyyntöihin vaatimus ympäristövaikutusten selvittämisestä. Milloin Maanmittauslaitoksessa? Green Office -ympäristöjärjestelmän käyttöönoton suunnittelu on käynnissä ja GO:n pilotointi käynnistyy Pasilan toimitiloissa tiimin kokoamisella syksyllä Ensin muodostetaan GO-tiimi, jonka tehtävänä on rakentaa GO-ympäristöohjelma. Tiimi tekee alkukartoituksen ja asettaa tavoitteet (toimenpiteet, vastuut, aikataulu) sekä vastaa käytännön toteutuksesta (tiedotus, koulutus, ohjeistus, seuranta). Järjestelmän rakentaminen vie keskimäärin 7 10 kuukautta, minkä jälkeen WWF tekee toimistotarkastuksen. Pasilan toimitilojen jälkeen GO otetaan käyttöön myös muissa toimipisteissä vuosien aikana. Tulethan sinäkin mukaan? Maanmittauslaitoksen Green Office vastaavana toimii toimitilapäällikkö Tarja Ek. Jokaiseen toimistoon perustetaan oma ekotiimi, joka koordinoi ja kehittää toimistokohtaista ympäristöohjelmaa. Mikäli kiinnostuit ja haluat olla mukana, ota yhteyttä GO-vastaavaan. Kirjoittaja työskentelee toimitilapäällikkönä Hallintopalvelukeskuksessa.

14 Teksti: Pasi Pekkinen/TIPA Kuvat: Antero Aaltonen Yhteiset periaatteet sidosryhmäyhteistyössä Sidosryhmäyhteistyötä tehdään Maanmittauslaitoksessa kaikilla tasoilla. Vakiintuneet toimintatavat ja ohjeistukset sujuvoittavat yhteistyötä. Verkostoitumisessa sidosryhmäyhteistyön rooli on merkittävä. Sidosryhmät vaikuttavat Maanmittauslaitoksen toimintaan ja Maanmittauslaitos vaikuttaa sidosryhmiensä toimintaan. Sidosryhmien kautta valtionhallinto saa viestiään eteenpäin, mutta myös tietoa oman toimintansa kehittämiseksi. Sidosryhmillä tarkoitetaan niitä yhteistyö- ja kohderyhmiä, joiden kanssa Maanmittauslaitos on yhteistyössä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Maanmittauslaitoksessa sidosryhmäyhteistyön periaatteet on kirjattu markkinointiviestinnän suunnitelmaan. Sidosryhmäyhteistyötä harjoitetaan sekä suunnitelmallisesti että tiettyihin toimenkuviin liittyvinä tehtävinä. Laajemmin sidosryhmäyhteistyötä tehdään arkisessa työssä, sillä monet työntekijät kohtaavat työssään säännöllisesti sidosryhmiemme edustajia. Monella tavalla ja tasolla Sidosryhmäyhteistyö sisältää sekä tietojen vaihdon että konkreettisen yhteistyön. Yhteistyötä toteutetaan sekä vapaamuotoisissa että muodollisissa tilaisuuksissa, kuten tapaamisissa,

15 kokouksissa, seminaareissa tai lausuntokierroksilla. Muodollista ja säännöllistä yhteistyötä tehdään laitoksen kaikilla tasoilla: ylimmän johdon pääjohtajatapaamisissa ja Keskushallinnon muissa säännöllisissä tapaamisissa strategisten kumppaneiden kanssa. Yhteistyötä tehdään myös Tietopalvelukeskuksen vuositapaamisissa valtakunnallisten suurasiakkaiden kanssa ja Kehittämiskeskuksen järjestämissä Inspire-direktiivin toimeenpanoon liittyvissä tilaisuuk sissa. Merkittävää sidosryhmätyötä tehdään myös alueellisesti. Maanmittaustoimistot vastaavat yhteydenpidosta muun muassa kuntien, maakuntien liittojen sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa. Konkreettista yhteistyötä tehdään pidemmän aikavälin jatkuvana toimintana, kuten valtakunnallisen kiinteistötietojärjestelmän ja Maastotietokannan ylläpidossa, tietopalveluiden toteutuksissa sekä lukuisissa yhteistyöprojekteissa. Säännölliseen sidosryhmätoimintaan kuuluu myös erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestäminen tai niihin osallistuminen valtakunnallisella ja alueellisella tasolla. Merkittävä osa yleisöstä voi näissä tapahtumissa, esimerkkinä Paikkatietomarkkinoilla, koostua muistakin kuin vain strategisista kumppaneista. Erityisesti keskeisille sidosryhmille suunnattuja tilaisuuksia ovat Maastokauden avajaiset sekä Maanmittauslaitoksen vuosipäivän valtakunnallinen juhla. Käytännön haasteita Vakiintuneet toimintatavat ja ohjeistukset sujuvoittavat yhteistyötä ja varmistavat osaltaan tiedon kulkua, tai ainakin välittävät tietoa tiedon oletettavasta sijainnista organisaation sisällä. Edelleen meillä kuitenkin on haasteita hajautetun ja osin myös epäsystemaattisesti säilötyn tiedon kulussa, löytymisessä ja hyödyntämisessä. Kun maanmittaustoimisto tekee aineistonvaihtosopimuksen yksittäisen kunnan kanssa, on kyseisen tiedon oltava myös verkkopalveluista sopimuksia tekevän Tietopalvelukeskuksen käytettävissä. Toiminnan tehokkuutta lisää toiminnan systemaattisuus. Kun pääjohtaja tai ydinprosessin omistaja tapaa strategista kumppania keskustellakseen tulevaisuuden yhteistyön malleista, on hyödyllistä, että he ovat tietoisia jo menossa tai suunnitteilla olevista yhteistyöprojekteista tai hankkeista. Kun kerätään yhteystietoja kutsujen tai vaikka joulukorttien lähettämiseksi, olisi kätevää, jos ajantasaisimmat tiedot löytyisivät yhdestä lähteestä ja ne olisivat kätevästi hyödynnettävässä muodossa. MML2014 Nykyisessä organisaatiossa vastuuta sidosryhmäyhteistyöstä on jaettu osin toimenkuvallisin, osin alueellisin perustein. Uutta organisaatiomallia leimaa vahvasti valtakunnallisuus, eivätkä nykyiset toimintatavat eivätkä edes kaikki nykyiset työkalut ole jatkossa käytössä. Sidosryhmäyhteistyön toimintamallia päivitetäänkin vastaamaan uutta organisaatiota. Kirjoittaja työskentelee tuoteryhmäpäällikkönä Tietopalvelukeskuksessa.

16 Jäät ja joutsenen pesä Minun kesäni alkaa siitä, kun jäät lähtevät. Nyt se tapahtui aiempaa myöhemmin, vapun aattona. Joutsen munii heti, kun jäät lähtevät. Pesä on silloin turvassa pedoilta luodolla. Tänä vuonna me saamme näköjään neljä poikasta. Jälkimmäinen kesänmerkki on se, kun tallipääskyt saapuvat. Juha Tuominen/ESAVO Kukkapenkit rapsutettu Ennen kesä alkoi siitä, kun jäät sulivat järvestä ja pääsi heittämään talviturkin. Nykyään keväinen järvi on aivan liian kylmä uimiseen, mutta katiska ja kalaverkko puolestaan uivat ahkeraan. Kesän tulon tunnistaa myös siitä, kun nurmikot on haravoitu, kukkapenkit rapsutettu ja kesäkukat ja yrtit istutettu. Kaupungissa kevään merkki ovat työhuoneeni ikkunasta näkyvät taivaalla liitelevät lokit. Kun lokit ovat vaihtuneet tervapääskyihin, kesä on tullut! Pirjo Hovi/VASU Tuomi kukkii Minun kesäni alkaa suveni kestää kaue varisemisen myötä tervapääskyjen, ke vesilintujen ja kahl Kouluvuosina vapauden alkamista tu Gaudeamus igitu kesäksi. Tuomas Lukkarinen/M

17 Koonnut Mervi Laitinen/MMK Kuvat: Juha Tuominen/ESAVO, Mervi Laitinen/MMK Alkoiko kesä pääskysestä? Toisen kesä alkaa siitä, kun pääsee ensi kerran mökin portaille saunan jälkeen vilvoittelemaan. Toisen kesä taas alkaa siitä, kun lämpömittarin lukemat kohoavat tiettyyn pisteeseen. Kolmas odottelee sitä pääskystä. Viisari kyseli toukokuussa, minkälaisia kesän alkamisen merkkejä meidän väki eri puolilla maata tunnistaa. Kevätesikoita ja jänöjusseja aterialla Kesän alkamisesta kertovat useat merkit. Kotijärvi on vapautunut jäistä: pääsee uimaan. Kevätesikot pukkaavat vihreitä versoja kukkapenkin reunassa. Valko-ruskeakirjavat jänöt puputtavat pihalla ensimmäisiä tuoreita versoja. Niiden valkoinen talviasu ei ole vielä kokonaan vaihtunut ruskeaksi kesäpuvuksi. Kyllä se kesä tulee tänne Rovaniemellekin. Riitta Juvonen-Ryynänen/LAPPI Motoristit pörräävät Pysähdyin oikein pohtimaan kesän alkamisen merkkejä, mutta yrityksistä huolimatta en tunnistanut yhtään yksittäistä merkkiä, josta kesä minun mielestäni alkaisi. Se on oikeastaan sellainen tapahtumien ketju, jonka aikana havahtuu, että kesä on alkanut. =) Ensin tulevat motoristit, ja heti perään lähtee järvestä loputkin jäät. Sitten aurinko alkaa lämmittää niin, että ulkona tarkenee jo paitahihasillaan ja koivuihin ilmestyy hiirenkorvat. Janne Ståhlberg/Atk-keskus, kun tuomet puhkeavat kukkaan, mutta onneksi mmin kuin tuomen kiihkeä kukinta. Terälehtien suurin osa muuttolinnuista on palannut; vain rttusten ja Pohjois-Venäjän tundralla pesivien aajien jälkijoukkoja on vielä liikkeellä. tuomen kukinta merkitsi kolmikuukautisen. Kevätjuhlien suvivirsi ja oppikoulussa lauletr tulevat hakematta mieleeni kevään taittuessa MK

18 Teksti: Lea Kujanpää/KEKE Kuva: Antero Aaltonen Kuva Jaana Kruthin arkisto Takaumia tulevaisuudesta 40 vuotta Maanmittauslaitoksessa, josta 15 vuotta johtamista. Visionäärinä tunnettu Kehittämiskeskuksen johtaja Timo Tuhkanen jää syksyllä eläkkeelle ja patistaa meitä kohtaamaan mahdottomia. Timo Tuhkasen viesteistä yksi on, että rohkeat jopa ylirohkeat tavoitteet ovat avain menestykseen.

19 Timolla on pää stratosfäärissä, sanovat työkaverit. Kun ensimmäisen kerran haastattelin Timoa vuoden 2006 Mitä jos? -vuosikertomukseen, kirjasin ylös visioita kiinteistön muodostamisesta todellista ympäristöä simuloivassa virtuaalimaailmassa. Vuonna 2013 Timon visiot ovat edenneet siihen, että neuvottelutilanteessa ihmistä simuloi robotti ja työntekijä työskentelee avatarina eli virtuaalihahmona. Kärsivällisyyttä! Harva saa visioinnin kuulostamaan niin järkevältä kuin Timo. Neljä vuosikymmentä valtionhallinnossa saattaisi kangistaa kenet tahansa, mutta kun puhutaan vaihtoehtoisista maailmankuvista, Timo lähtee lentoon. Häntä kiehtoo moniulotteisuus ja vaikeus. Monille tuttu kuva on Timon esittämä kaaren muotoinen aikajana ja selitys siitä, miten mäen taakse on vaikea nähdä. Ennakoiva kehittäminen tarkoittaa, että täytyy olla näkemys tulevaisuuden avaamista mahdollisuuksista, Timo sanoo. Maanmittauslaitoksen kehityskaaret vievät paljon aikaa, koska niihin kuuluu myös lainsäädännön ja käytäntöjen muuttamista. Tänään saatetaan hakea muutosta kymmenen vuoden päähän. Jos laitoksessamme lakataan visioimasta, tulevat muut organisoimaan meidät. Toki visioiminen yksin ei riitä, vaan on oltava vahvaa toteuttamisosaamista. Uskallusta! Timon mielestä innovatiivista toimintaa syntyy silloin, kun visioita ei koeta organisaatiossa uhkana. Eikö johtajan ole kuitenkin helppo puhua visioinnista? Entä me tavikset, miten meidän loistavat ideamme saadaan käytäntöön? Timo muistuttaa, että visioiminen tai skenaarioiden laatiminen ei ole kenenkään yksinoikeus. Ideat pitää esitellä muille, jotta ne voisivat lopulta konkretisoitua käyttöönotettavina tietojärjestelminä, toimintamalleina ja uusina käytäntöinä. Hän kehottaa visioimaan joka tasolla ja ajattelemaan myös tarpeeksi pienesti: näkymätön parannus saattaa pelastaa isonkin hankkeen. Visioija tarvitsee myös paksua nahkaa, sillä pääosa visioista ammutaan alas. Organisaatio päättää, mitä lopulta tehdään, ja siihen tarvitaan keskustelua ja lobbausta. Voi myös olla niin, että idea on hyvä, mutta se ei toteudu tässä organisaatiossa. Siitä ei kannata pahoittaa mieltänsä. Menestystä! Tarpeeksi rohkeat, jopa ylirohkeat tavoitteet ovat avain menestykseen. Täytyy olla uskoa itseen ja meidän henkilöstöömme. Mainio porukka kyllä vie mittalaitosta menestyksestä toiseen, kun sille vain annetaan mahdollisuus, sanoo Timo. Visioinnin hän näkee laitoksen tulevaisuuden menestystekijänä. Pärjääminen Maanmittauslaitoksena koko julkishallintoa koskevassa myllerryksessä on todella kova haaste. Asetetaan siis korkeat tavoitteet, saavutetaan ja ylitetään ne! Ei kuljeta tulevaisuuteen kuin pässi narussa! Tulevaisuus selvityksissä todetaan, että Suomen tuottavuus on kaksinkertaistettava pitkällä aikavälillä. Myös Maanmittauslaitoksen tuottavuus pitää kaksinkertaistaa! Mitään sen vähempää ei kannata asettaa tavoitteeksi, Timo painottaa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää rohkeutta menestyä. Lopuksi hän paljastaa meille vielä yhden nelikymmenvuotisen uransa opeista: Mahdottomuuden kohtaaminen on tärkeää. Mahdoton vie vain vähän enemmän aikaa! P.S. Yksi juttu vielä, Timo. Tekisitkö kiinteistökaupan sähköisesti? Ehdottomasti. Enkä tule soittamaan neuvontanumeroon. Jos tarvitsen neuvoja, tulen henkilökohtaisesti käymään ihan siksi vaan, kun töissä ollessakin jokaisena päivänä oli ilo tulla Maanmittauslaitokseen. Timon esittämä kaaren muotoinen aikajana ja selitys siitä, miten mäen taakse on vaikea nähdä, on monelle maanmittauslaitoslaisille tuttu kuva.

20 ukir Opittiin jotain Teksti: Lea Kujanpää/KEKE kuva: jaakko kujanpää Teksti ja kuva: Jussi Tossavainen Kirjaamisjärjestelmä KIRRE on tätä kirjoitettaessa otettu onnellisesti käyttöön. Kahden vuoden mittainen projekti on saanut loppuhuipennuksen ja koko kansakuntaa tavalla tai toisella koskeva järjestelmä on uusittu. Mitä jäi projektille käteen? Yleismaailmallisen kaavan mukaan IT-projekti menee niin, että ensin tuskaillaan määritysten kanssa, sitten lyödään lukkoon erilaisia aikatauluja. Sen jälkeen aikataulut kaatuvat, harmitellaan resurssipulaa, moititaan määrityksiä, tikistetään käyttöönottoaikaa ja stressataan. Projektilaiset käyvät yksitellen läpi kukaan ei ymmärrä mua -vaiheen ja laulavat kitaran säestyksellä surullisia lauluja nuotion ääressä. Sen jälkeen ollaan taas kavereita ja tsempataan yhdessä. Ja sieltä se syntyy: lopputulos, josta kaikki ovat ylpeitä! KIRREn käyttöönottoprojekti ei mennyt ihan yllä mainitun kaavan mukaan. Siinä oli hyviä ja huonoja puolia (joista jotkut käyttävät peitenimeä haasteet ), mutta lopputuloksesta olimme mekin ylpeitä. Kaikki mukaan Projektin KIRRE-tukihenkilöt ja testaajat olivat kirjaamissihteereitä. Heidän avullaan varmistettiin, että KIRRE palvelee tulevia käyttäjiään oikealla tavalla. Samalla saimme ensikäden tietoa siitä, miltä muutos kokonaisuutena näytti heidän näkökulmastaan. Opimme, että loppukäyttäjät olisi pitänyt ottaa mukaan myös suunnittelu- ja määrittelyvaiheeseen. Pidimme säännöllisesti lyhyitä videoneuvotteluinfoja maanmittausjohtajille sekä kirjaamis- ja tietopalvelupäälliköille. Infot koettiin hyvänä keinona välittää ja saada tietoa meneillään olevista ja tulevista asioista, joilla oli vaikutusta toimistojen arkeen, sekä mahdollisista sudenkuopista. Välitön suhde projektin ja toimistojen välillä oli ehdottoman positiivinen juttu. Kahden vuoden aikana opimme, että Maanmittauslaitoksessa on paljon monitaitureita, joita ehdottomasti kannattaa jatkossa hyödyntää yli omien roolirajojen. Virtuaalityöskentely onnistui loistavasti, joten työpisteen sijaintikaan ei ole este yhteistyölle. Oli myös hyvä, että näin mittavassa projektissa viestinnästä vastasi projektipäällikön sijaan tiedottaja. Ajasta on aina pulaa Huomasimme, että meidän olisi pitänyt miettiä prosessimuutos paremmin, ennen kuin aloimme määritellä ohjelmaa. Emme myöskään heränneet riittävän ajoissa pohtimaan, kenen pitäisi ottaa toteutusprojektilta koppi ja ryhtyä ylläpitämään järjestelmää. Olisimme voineet toimia vielä enemmän yhtenä joukkueena projektiryhmän ja johtoryhmän kesken ja saada tehokkaammin apua toisiltamme. Aikataulu oli tiukka, ja koska toteutuksen valmistuminen oli myöhässä, ei pilottikäyttöjaksolle jäänyt aikaa. Se olisi kuitenkin ollut tarpeen, jotta olisimme voineet varmistaa, mitä tapahtuu, kun monta käyttäjää alkaa käyttää KIRREä yhtä aikaa. Myös toimittajan olisi pitänyt testata järjestelmää enemmän, ennen kuin se tuli laitokseen loppukäyttäjien testattavaksi. Korvan taakse jäi muutakin Muuta opittua olivat lisäksi nämä: - älä huuda työkavereille, ettei niillä ala tinnittää - älä myy käyttöönoton aikana kahta asuntoa yhtä aikaa - kaada kahvia mukiin vain sen verran, kuin pystyt käytävällä kuljettamaan - tarkista typot tai valmistaudu selittämään, miksi siinä lukee ohjaustyhmä - älä kiusaa työkaveria väärän jääkiekkojoukkueen fanittamisesta, ettei tämä olisi perin allapäin - jää lomalle ennen kuin päästä kuuluu brii. Kaiken kaikkiaan projekti oli onnistunut: kasvoimme kahden vuoden aikana ihmisinä niin henkisesti kuin fyysisestikin ja saimme aikaan järjestelmän, johon koko kansakunta voi luottaa. Kirjoittaja työskentelee viestinnän asiantuntijana Kehittämiskeskuksessa.

21 KIRREn kyydissä Uusi kirjaamisjärjestelmä oli ollut käytössä noin kaksi viikkoa, kun kolme kirjaamissihteeriä sai vastattavakseen viisi kysymystä KIRREstä. Tällaiset olivat heidän ensivaikutelmansa uudistuksesta. Koonnut Sari Putkonen Kysymykset 1. Oliko teillä KIRREn käyttäjillä riittävästi aikaa itseopiskeluun ja saitteko te tarpeeksi koulutusta ennen järjestelmän käyttöönottoa? 2. Saitteko sanoa sananne järjestelmän kehitystyössä? 4. Mikä on ensivaikutelmanne KIRREstä? Onko KIRRE tarpeellinen vai turha uudistus, tehostaako vai vaikeuttaako se työntekoa? 5. Muuta mitä haluatte sanoa KIRREen liittyen? 3. Saitteko tietoa tulevasta uudistuksesta? Jarno Aalto Kirjaamissihteeri Etelä-Suomen maanmittaustoimisto 1. Itseopiskelu sujui hyvin. Opiskelutapana se ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä kaikki eivät ole tottuneet itsenäiseen opiskeluun. Aikaa oli riittävästi. 2. Saimme sanoa mielipiteemme. Tiedä sitten, miten paljon kehitystyö sitä kuuli. 4. Olen aina ollut KIRRE-fani. Vielä menee aikaa siihen, että kaikki osat siinä toimivat, saati siihen, että kaikki hommat luonnistuvat. Järjestelmä on nykyaikainen ja selvä, mutta ei kaikilta osin yhtä helppokäyttöinen kuin edeltäjänsä. 5. Vaikka kuinka opiskeli KIRREä ja vaikka kuinka pyöritteli koekäyttöympäristöä ongelmitta, niin en olisi ikinä uskonut, kuinka vaikeaa oli asioiden saattaminen ratkaistuiksi oikeilla asioilla. Ei voi sulkea hakemusta ilman huolenhäivää. 3. Tietoa tuli, ja tulee vieläkin. Hallitsemattoman runsaasti. Niina Mikola Kirjaamissihteeri Etelä-Suomen maanmittaustoimisto 1. Aikaa KIRREN opiskeluun pyrittiin antamaan jokaiselle se, mitä kukin siihen tarvitsi. Tukihenkilöt olivat mukana myös itseopiskeluvaiheessa ja heiltä saattoi kysyä neuvoa jo varhaisessa vaiheessa. Ihmiset oppivat eri tavoin ja toiset käyttivät opiskeluun kaiken annetun ajan ja toiset luottivat siihen, että tekeminen opettaa. Hyviin tuloksiin on päästy molemmilla menetelmillä. Palautteen mukaan järjestettyä koulutusta olisi saanut olla enemmän, mutta toisaalta itseopiskelu on koettu myös hyvänä. Se on mahdollistanut töiden ja opiskelun itsenäisen yhteensovittamisen. Käyttöönoton jälkeen positiivisena yllätyksenä on tullut, kuinka hyvin KIRRE on sisäistetty itseopiskelumenetelmällä. 2. Projektissa oli jo suhteellisen varhain mukana kirjaamissihteereitä. Heidän määränsä lisääntyi projektin aikana itse olin yksi heistä. Yritimme tuoda kentältä viestiä eteenpäin. 3. Tietoa KIRREstä ja sen tuomista uudistuksista on ollut runsaasti intrassa. 4. Vanhaan kirjaamisjärjestelmään verrattuna KIRRE on hitaampi, eikä se johdu vain opetteluvaiheesta. Toisaalta KIRRE yhtenäistää eri käytäntöjä ja merkitsemistapoja rekisteriin - kortilla on aina kaksi puolta. Uusi järjestelmä tuli tarpeeseen. Se mahdollistaa toimintoja, joita ei aikaisempaan ohjelmaan olisi voinut saada: esimerkiksi sähköisen panttikirjan ja automaattisen vireilletulon. Aina uutta järjestelmää käyttöönotettaessa koetaan vastarintaa, mutta lopulta uudistuksen todetaan olleen tervetullut. Mielestäni KIRRE on alusta alkaen ollut tervetullut uudistus. 5. Toivon, että kun KIRREÄ kehitetään, muutoksia tehtäessä otettaisiin erityisesti huomioon kirjaamissihteereiltä tullut käytettävyyspalaute. Näin saisimme tulevaisuudessa vieläkin toimivamman työkalun käyttöömme.

22 Karoliina Kasurinen Harjoittelija Kainuun-Koillismaan maanmittaustoimisto 1.Tulin töihin Maanmittauslaitokselle vasta pari viikkoa ennen KIRREn käyttöönottoa, joten hyppäsin mukaan opiskeluihin erittäin nopealla tahdilla. Otin heti ensimmäisellä työviikollani pöydälleni ison nipun ohjeita KIRREn käyttöön ja lueskelin niitä aina, kun muilta töiltäni ehdin. Sain myös osallistua muutamana päivänä Kir-tiimin ja asiakaspalvelun KIRRE-koulutuksiin. Tämän jälkeen aloin harjoitella juttujen vireillelaittoa KIRRE-koekäytössä. Koekäyttö oli ehkä kaikista tehokkain oppimistapa. 2. KIRREn testaajat ja kouluttajat ovat käsittääkseni saaneet sanoa mielipiteensä ja kehitysehdotuksensa. KIRRE on vielä kehitysvaiheessa, joten palautetta ja kehitettävää voi edelleen ehdottaa. 3. Minä sain heti laitokselle tullessa tietää tulevasta uudistuksesta, ja että siihen kannattaa alkaa heti perehtyä vanhan järjestelmän sijasta. Asiasta on mielestäni tiedotettu työntekijöille hyvin. Myös intrassa on tiedotettu nopeasti tulevista muutoksista ja toimintaohjeista. 4. Minulle KIRREn käytön aloittaminen on ehkä ollut vähän helpompaa kuin vanhoille työntekijöille, jotka ovat tottuneet entiseen järjestelmään. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä siitä, miten asiat on ennen tehty. Aloitin opettelun suoraan KIRREstä, joten minun opiskeluuni ei vaikuttanut entinen järjestelmä ollenkaan. KIRRE on ohjelmana mielestäni erittäin selkeä ja looginen, kun sitä on jonkin aikaa selannut ja harjoitellut. Tietysti kaikille KIRREn käyttäjille työ on aluksi hitaampaa kuin ennen, mutta ajan myötä se on varmasti erittäin tehokas työväline. Vaikka en vanhaan järjestelmään kovin paljoa ole tutustunut, niin luulen, että uudistus on todella tullut tarpeeseen. KIRREn myötä Maanmittauslaitos on siirtynyt jälleen yhden merkittävän askeleen kohti toimivaa sähköistä asiointia. Uskon, että vanhaa järjestelmää ei enää kauaa muistella kaihoisasti. Aina uutta kokeilemassa Pasilan Maahinen ry liikuttaa mieltä ja kehoa Teksti: Ulla Mikkanen/Esuomi Me ollaan Maahisia kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, Pasilassa ainakin! Ja näin on ollut viimeiset 30 vuotta, kun Pasilanmäen henkilöstöyhdistys Maahinen on pistänyt mittuuväkeä niin tanssimaan kuin laulamaankin, liikkumaan luonnossa ja kaupunkiolosuhteissa sekä saamaan sielun virkistystä taidetapahtumista ja kädentaidoista. Maahisen vuosittainen toiminta räätälöidään henkilöstön toiveiden ja kokeilunhalun mukaan, jolloin myös uudet harrastusmuodot ja työhyvinvoinnin lähteet saavat mahdollisuuden perinteisten toimintamuotojen ohella. Tutuiksi ovat tulleet muun muassa miekkailu ja futsal. Maahiset ovat käyneet myös kurkistelemassa teatterin kulissien taakse nähdäkseen, mitä kaikkea tekniikkaa tarvitaankaan esityksessä. Näin keväällä liikkuvaiset tahot mielivät kirmailemaan katulaitumille (juoksu)tossuja kuluttamaan ja uskaliaimmat ihan vesille asti. Melonta houkuttikin useita Maahisia saamaan läheisen kosketuksen vesielementtiin, eivätkä pärskeet karkottaneet ketään koloihinsa! Asiantuntevien oppaiden avulla aloittelijakin uskaltaa kanoottiin keikkumaan, ja aurinkoinen sää eväineen kruunaa kaiken. Maahisen Toiveiden tynnyri odottaa rapsakoita toimintaehdotuksia jatkossakin! Kirjoittaja on Pasilan Maahisen puheenjohtaja ja työskentelee asiakaspalvelusihteerinä Etelä-Suomen maanmittaustoimistossa. 5. Vaikka KIRREn opiskelu ja käyttö on aina välillä ollut haastavaakin, olen aina saanut apua. Välillä olemme kaikki yhdessä miettineet, miten ongelma olisi parhaiten ratkaistavissa, ja yleensä ongelmaan on löydetty oikea lopputulos. kuva: mervi laitinen/mmk

23 uutisia oma kynä Tietoturvaa ja terminologiaa Tuo tietoturvallisuus kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Nämä sanat sinetöivät tulevan työurani maa- ja metsätalousministeriön toimeenpanolinjan tietohallintoryhmän kokouksessa syksyllä Olin yli nelikymppinen vannoutunut viljateknologi ja kuvittelin jatkavani EU-byrokratian pyöritystä eläkeikään asti. Mutta eihän se niin mennyt. Kun maa- ja metsätalousministeriön (MMM) tietopalvelukeskus Tiken tietoturvaprojektiin kaivattiin marraskuussa 2003 MMM:n edustajaa, niin jouduin vastaamaan sanoistani ja tulin nimitetyksi projektiin. Muistan vieläkin ensimmäiset projektikokoukset, joissa en edes ymmärtänyt, mistä puhuttiin. Käytetyt termit olivat aivan outoja! Mitä tarkoitetaan tietoturvallisuuden hallintajärjestelmällä, jonka rakentaminen oli projektin tehtävä? Entä mitä olivat suojattavat kohteet ja toipumis- ja jatkuvuussuunnitelmat? Mikä on soveltamissuunnitelma, joka kuulemma oli tietoturvallisuuden kehittämisen tärkeä työväline. Ihmettelin monta kertaa, mihin olinkaan lupautunut mukaan. Aikaa kului reilu vuosi ja ministeriön toimeenpanolinjalla käynnistyi tietoturvallisuuden kehittämisprojekti. Projektipäällikön nimi oli minulle erittäin tuttu! Kysymällä olin selvinnyt vaikeista termeistä: hallintajärjestelmä on prosessi, jonka avulla kehitetään ja ylläpidetään tietoturvallisuutta. Se on siis sama kuin tietoturvallisuuden laatujärjestelmä. Toipumissuunnitelmassa kuvataan, kuinka organisaatiossa toivutaan tietotekniikan ja tietojärjestelmien katkoksista ja häiriöistä. Jatkuvuussuunnitelmassa taas kuvataan, kuinka prosessit jatkavat häiriötilanteissa toimintaa, kun osa resursseista on pois käytöstä. Ja se soveltamissuunnitelma siihen on koottu eri tietoturvallisuuden osaalueisiin kohdistuvia vaatimuksia ja kuvaukset vaatimusten toteuttamistavoista omassa organisaatiossa. Tietoturvallisuus ei ole mitään rakettitiedettä. Yleensä tarvitaan paljon tervettä järkeä ja aikaa sen verran, että ehtii miettiä etukäteen kunkin asian sen elinkaaren alusta loppuun. Olen tietoturvavuosieni aikana työskennellyt neljässä valtion organisaatiossa. Kaikissa tietoturvallisuutta on kehitetty määrätietoisesti: on pidetty palavereja, järjestetty koulutustilaisuuksia ja tehty auditointeja. Kaikissa tilanteissa olen tarvittaessa selvittänyt vaikeiden termien sisällön, riippumatta siitä olenko keskustellut johdon, palveluntuottajien vai henkilöstön kanssa. Kun kerran asia ei ole hankala, niin termeilläkään sitä ei tarvitse vaikeuttaa. Tämän vuoden alussa aloitin Maanmittauslaitoksen tietoturva-asiantuntijana. Perehdytyksen aikana kävin läpi muun muassa kaikki ydin- ja tukiprosessimme. Prosessinomistajien kanssa keskustellessani eteeni tuli taas uusia termejä, kuten tilusjärjestely, jakotoimitus, laserkeilaus, Paikkatietoikkuna ja valtava määrä lyhenteitä kuten RETI, KEKE, KIRRE, SIKKE, JAKOmtj ja KTJkii. Ehdin jo ihmetellä, miten taas selviän näiden outojen termien kanssa. Silloin mieleeni palasi syksy 2003 ja kuinka silloin opin kaikki uudet ja oudot sanat. Aion siis jatkaa kyselemistä. Sillä niinhän se on, että ihminen on oppivainen eläin. Tuija Lehtinen kuva: johanna ujainen Kirjoittaja työskentelee tietoturva-asiantuntijana Keskushallinnossa.

24 Karjalankartat.fi-palvelun nimihaku laajenee Teksti: Jyrki Tiittanen/KEKE Karjalankartat.fi-palvelussa nyt myös 1: topografisen kartan nimistöä. Kuvassa karjalankartat.fi-palvelun näkymä Jääsken taajamasta. Maanmittauslaitos julkaisi kesällä 2009 Karjalaisten kesäjuhlien yhteydessä uuden karttapalvelun karjalankartat.fi. Palveluun on koottu Suomessa toiseen maailmansotaan mennessä valmistetut maasto- ja pitäjäkartat luovutetun Karjalan alueelta. Atlas Art oli julkaissut osan karttapalvelun kartoista jo aiemmin Kielletyt kartat -kirjasarjana, jonka ensimmäisessä osassa julkaistiin myös sukututkimuksieni aikana 1: topografikartoilta keräämäni nimiaineisto. Keräämäni aineisto kattoi noin paikannimeä (artikkeli aiheesta Viisarissa 1/2009). Karjalankartat.fi-verkkopalvelun nimihaussa sovellettiin samaa nimiaineistoa. Lisäksi muut tahot keräsivät pitäjänkarttojen noin asutusnimeä. Karttapalvelussa mukana oleva mittakaavassa 1: kartoitettu alue kattaa kuitenkin vain noin 2/3 luovutetun Karjalan alueesta, joten melkoinen osa alueesta jäi tässä vaiheessa nimihaun ulkopuolelle. Ulkopuolelle jääviä alueita olivat lähinnä pohjoisosien pitäjät Ilomantsi (itäosa), Korpiselkä, Soanlahti ja Pälkjärvi sekä osa Värtsilää 62 asteen leveyspiirin pohjoispuolella. Nämä alueet olivat ainoastaan 1: topgrafisen kartan varassa. Samoin etelämpänä nykysuomen rajan tuntumassa olleiden Enson, Jääsken ja Kirvun alueet olivat jääneet ennen toista maailmansotaa tarkemmin kartoittamatta, koska niiden arveltiin olevan turvassa Viipurin selustassa. Sen sijaan itäisimmissä osissa Suojärven teollisuusalueet ja Hyrsylän mutka oli ehditty kartoittaa 1: mittakaavaan. Palvelua laajennettu Vuonna 2009 julkaistussa Karttapalvelussa käytettiin jo koossa olevaa nimiaineistoa. Tukipalveluun tuli kuitenkin aika ajoin toistuvia kyselyitä, miksi Enso, Jääski tai jokin muu paikka ei löydy palvelusta. Päätin täydentää karttanimistöä keräämällä myös 1: topografisen kartan nimistön kartastokoordinaatistojärjestelmä KKJ:n 4. ja 5. kaistan osalta, yhteensä alueelta kertyi noin nimeä. Viime syksynä selvitin karttapalvelun päivitysmahdollisuuksia ja sain positiivista palautetta. Logica/CGI toteutti nimistön täydennyksen, ja toukokuun alussa nimihakua täydennettiin keräämilläni nimillä. Karttapalvelu ei vieläkään ole täydellinen. Palvelun ulkopuolella on valitettavasti Säkkijärven alue Viipurinlahden länsipuolella. Alue oli kyllä kartoitettu mittakaavassa 1: , mutta kaistana oli KKJ:n 3. kaista, jonka liittäminen 4. ja 5. kaistan karttamattoon olisi ollut mutkikasta, koska karttakuvaa olisi pitänyt kallistaa kolmen asteen verran. Palvelun ulkopuolelle jääneet kaksi karttalehteä on julkaistu Kielletyt kartat -kirjasarjan ensimmäisessä osassa. Mielenkiintoista muuten, miten Suomen sotilasjohto oli aikoinaan ennalta viisas: KKJ:n 5. kaistan mukainen alue oli käytännössä kartoitettu 4. kaistan jatkoksi Laatokan itäpuolella, mikä oleellisesti helpotti karttojen käyttöä tuon kaistarajan ympäristössä. Jatkokehitysmahdollisuuksia Toistaiseksi pitäjänkarttojen katasterin kylänimistö puuttuu nimihausta. Tämä aineisto olisi varmaan sukututkijoiden mieleen heidän etsiessään kylien ulkopalstoja. Pitäjänkarttojen kattama alue käsittää valitettavasti vain vajaan kolmanneksen koko luovutetun Karjalan alueesta ja se on jakaantunut kahteen osaan, Länsi-Kannaksella Viipurin ympäristöön ja Laatokan luoteisrannikolle Hiitolan ja Harlun väliselle alueelle. Kirjoittaja työskentelee sovellusasiantuntijana Kehittämiskeskuksessa. kuva: maanmittauslaitos

25 Teksti: Olli Savo/ARK Vanhoja karttoja verkkopalveluun Maanmittauslaitoksessa valmistellaan verkkopalvelua, jossa vanhat painetut peruskartat ja Ylä-Lapin topografikartat ovat kaikkien saatavilla tiedostolatauspalveluna. Palvelu on ilmainen kaikille käyttäjille. Maanmittauslaitoksen Arkistokeskus on skannannut ja valmistellut painettujen Peruskarttojen karttalehdet julkaisukuntoon. Peruskartasto 1: käsittää lehteä, jotka on julkaistu vuosien välillä. Lisäksi Maanmittauslaitos on saanut puolustusvoimien topografikunnalta luvan julkaista palvelussa 930 kappaletta Ylä-Lapin topografikarttaa 1:20 000, jotka on myös skannattu Arkistokeskuksessa. Tuttu käyttöliittymä Palvelukäyttöliittymä on samankaltainen kuin Avoimien aineistojen tiedostopalvelussa. Käyttäjä valitsee tuotteen ja klikkaa taustakartalta sitä lehtijaon ruutua, jonka kartat hän haluaa nähdä. Palvelu näyttää valitun ruudun karttaversiot valintaluettelona. Palvelu käyttää hakuperusteena Maanmittauslaitoksen nykyistä peruskarttanimistöä. Nimistöhakua vanhoista skannattujen karttojen nimistä ei ole voitu toteuttaa suurten kustannusten vuoksi. Palveluun viedään alkuvaiheessa Peruskartat ja Ylä-Lapin topografikartat, mutta siihen voidaan lisätä myös muuta historiallista kartta-aineistoa, joka on vanhan yleislehtijaon mukaista. Tällaisia palveluun liitettäviä aineistoja ovat muun muassa Pitäjänkartta 1: Gauss-Krügerin projektiossa, Maastokartta 1:50 000, Peruskartan pienennös 1: sekä Taloudellinen kartta 1: Eri karttasarjojen erilainen kattavuus vaikuttaa Kuvassa maanmittaushallituksen topografisen toimiston hakutuloksiin. peruskartta 1: Vartsaaresta vuodelta Kaikilta alueilta ei ole saatavilla esimerkiksi topografikarttaa. Tällöin haku ei näytä mitään. Maan eteläosassa samasta peruskartasta on saatavana useita versioita, kuvissa on mukana myös tarkempia tietoja kartan tekijöistä sekä tietysti karttamerkkien selitykset. kun taas pohjois- ja itäosissa vain Karttalehtiin on saatettu painaa jokunen versio. myös erilaisia koordinaatistoja. Nämä lehdet löytävät haussa koordinaatiston Ilmainen palvelu Aineistojen käytöstä ei peritä korvauksia ja niillä on laajat, ikuiset käyttöoikeudet. Aineistot tarjotaan JPG-pakattuina mukaan eri nimisinä. Palvelusta löytyvät myös aiemmin peruskartoista laaditut versiot sekä rajaviivojen kanssa että ilman niitä. rasterikuvatiedostoina, joita voidaan katsella lähes kaikilla kuvankäsittelytai katseluohjelmilla. Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Arkistokeskuksessa. Skannatut karttakuvat ovat oikaisemattomia kuvatiedostoja, ja ne käsittävät koko painetun karttalehden. Tällöin kuva: maanmittauslaitos