Työryhmä: Ruuminavaus vai jälleensyntymä? Journalismin tila ja tutkimuksen anti

Transkriptio

1 Mediatutkimuksen päivät 2014 Työryhmä: Ruuminavaus vai jälleensyntymä? Journalismin tila ja tutkimuksen anti Ohjelma Perjantai 4.4. klo Kari Koljonen: Vapauden kaiho toimituksissa ja tutkimuksessa Jaana Hujanen: Ammattitaito ja osallistuminen journalistien itseymmärryksessä Reetta Pöyhtäri & Jari Väliverronen: Mistä on suomalainen toimittaja tehty? TAUKO Elina Noppari & Pentti Raittila: Anneli Auerin murhasyyte mediassa Heikki Kuutti: Todenmukainen journalismi Lauantai 5.4. klo Turo Uskali et al: Datajournalismin evoluutio: Miten datajournalismi rantautui maailmalta Suomeen vuosien aikana? Kimmo Taiminen et al: Brändin uudet vaatteet Journalistin rooli tarinassa Panu Uotila: Uutisjournalismin uudet muodot verkossa ja sanomalehdessä Loppukeskustelu

2 Kari Koljonen Viestinnän, median ja teatterin yksikkö CMT Tampereen yliopisto Vapauden kaiho toimituksissa ja tutkimuksessa Autonomia on ollut journalistiprofession yksi keskeisimmistä arvoista. Ammattikunnan näkökulmasta juuri riippumattomuus on taannut sen, että journalistit ovat voineet tuottaa yhteiskunnalle välttämätöntä julkista palvelua välittämällä tietoa ja ylläpitämällä keskustelua olennaisista asioista. Journalistien toimintavapauden on kuitenkin arvioitu kaventuneen viime vuosina sitä mukaa kun instituution asema tiedonvälittäjänä ja julkisen keskustelun säätelijänä on käynyt kyseenalaiseksi. Mitä vahvemmin journalismi on ankkuroitunut liiketoiminnan logiikkaan, sitä vaikeampaa on ollut perustella journalistien erityisasemaa yhteiskunnassa. Esityksessäni tarkastelen journalistien ja vähän journalismin tutkijoidenkin vapauden kaipuuta toimitusten organisoitumisen ja johtamisen näkökulmasta. Näkemykseni perustuvat suomalaisten journalistien haastattelupuheeseen (46 haastattelua) ja heiltä saatuihin kyselyvastauksiin (330 vastaajaa). Lisäksi olen perehtynyt aiheesta jo tehtyihin tutkimuksiin ja journalistien siitä eri foorumeilla käymiin keskusteluihin. Aiemmissa tutkimuksissa on voimakkaasti painotettu sitä, että entistä suunnitelmallisempi ja päällikkövetoisempi toimitustyö olisi kaventanut suorittavan portaan toimintavapautta ja sitä myöten heikentänyt työtyytyväisyyttä. Omat empiiriset aineistoni kertovat kuitenkin päinvastaista; valtaosa haastatelluista ja kyselyyn vastanneista arvioi organisaationsa toimintaa ja omaa asemaansa siinä hyvin myönteisessä sävyssä. Enemmistö oli omaksunut ammattieetoksen, jossa keskeistä oli valmius uudistua ja tehdä tiimityötä. Tämän seurauksena journalistit eivät enää pitäneet kiinni yksilökeskeisestä vapaustulkinnasta eivätkä torjuneet heidän työhönsä kohdistuvia muutospaineita. Tutkimukseni aikana minua on askarruttanut se, miksi omista aineistoni tuotetut tutkimustulokset poikkeavat aiempien tutkimusten tuloksista. Esityksessäni pohdinkin sitä, onko vapauden kaiho kadonnut toimituksista vai oliko se alun perinkin tutkijoiden luomus, joka syntyi entisten, parempien aikojen romantisoinnista.

3 Jaana Hujanen Svenska social och kommunalhögskolan Helsingfors universitet Ammattitaito ja osallistuminen journalistien itseymmärryksessä Professionaalisen journalismin tuottamisen olosuhteet Suomessa ovat kiihtyvässä liikkeessä monien muutosten, ristipaineiden ja mahdollisuuksien vuoksi. Esityksessä tarkastellaan, millaiseksi suomalaisten sanomalehtitoimittajien ymmärrys yleisöstä journalismin tuottamisessa on rakentumassa sekä miten journalistisen profession moderni käsitys hyvän journalismin käytännöistä peilautuu ajankohtaiseen journalismia ja yleisön osallistumista koskevaan neuvotteluun. Kysymys journalismin ihanteista ja journalistin ammattitaidosta vie tarkastelun niin yleisen ja julkisen palvelun, eettisyyden kuin autonomiankin ihanteisiin. Tarkastelun teoreettinen tausta ja keskustelu pohjaavat paitsi journalismin myös diskurssin tutkimukseen. Aineistona ovat 20 sanomalehtitoimittajan laadulliset haastattelut. Niitä analysoidaan diskursiivisesti: aineistosta on erotettu ammattimaisen uutistuotannondiskurssi, jossa määritellään niin uutisjournalismia kuin kansalaiskeskustelua. Huomio analyysissä kohdentuu siihen, miten toimittajat määrittelevät journalistien sekä yleisön roolit ja tehtävät journalismin tuotannossa sekä millaiset ammattitaidon ja osallistumisen kriteerit ja käytännöt tällöin rakentuvat. Ammattimaisen uutistuotannon diskurssille on leimallista, että se rakentaa rajan journalismin ja ei journalismin, kansalaiskeskustelun sekä ammattilaisen ja amatöörin välille. Journalismin tekijyys kuuluu ammattilaisille. Vaikka toimittajan ammattiin on vapaa pääsy, journalismin perusperiaatteiden tuntemus piirtyy diskursiivisessa neuvottelussa profession pätevyysvaatimuksena. Kiinnostavaa on, että kysymykset koulutuksesta tai koulutusvaatimuksista ovat kuitenkin pätevyyskeskustelusta poissa. Huomionarvoista on, että paikallisuus ei näyttäydy aineistona erityisenä syynä tai alueena, jossa toimittajat orientoituisivat lukijoita kohtaan. Tämä on hieman yllättävää, koska lehdet pyytävät ja saavat etenkin verkon välitykseltä lukijoiltaan aineistoa, kuten esimerkiksi kuvia. Osallistumisen näkökulmasta analyysi kertoo kuitenkin myös murtumakohdista: toimittajien työn kohde, journalismi, hahmottui toimituksessa heterogeenisesti ja ristiriitaisesti. Kilpailevat ja keskenään ristiriitaiset journalismikäsitykset synnyttävät hybridejä ihanteita ja uutiskäytäntöjä, jotka resonoivat niin professionaalisen journalismin vaatimaa objektiivisuutta ja riippumattomuutta kuin orastavaa osallistumisenkin ihannetta.

4 Reeta Pöyhtäri ja Jari Väliverronen, Tampereen yliopisto, tutkimuskeskus COMET Mistä on suomalainen toimittaja tehty? Osana kansainvälistä Worlds of Journalism hanketta haastateltiin keväällä 2013 yhteensä 366:ta suomalaistoimittajaa. Määrällisessä survey tutkimuksessa selvitettiin, miten toimittajat arvioivat omaa rooliaan ja tehtäväänsä journalistina, journalismietiikkaan liittyviä kysymyksiä sekä sitä, miten journalistit itse tulkitsevat ammatissaan tapahtuneita muutoksia ja toimittajan työhön vaikuttavia tekijöitä. Määrälliset tutkimustulokset kuvaavat suomalaistoimittajan itseymmärrystä 2010 luvulla, ajassa, jossa toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti. Vaikka journalistit tunnistavat toimintaympäristönsä ja journalismin muutoksen, tulokset osoittavat siihen suuntaan, että toimittajien ymmärrys journalistiprofessiosta ja sen keskeisistä arvoista ei kuitenkaan olisi muuttunut yhtä voimakkaasti. Toimittajat esimerkiksi edelleen näkevät itsensä maailmaa tarkkailevina vahtikoirina ja uskovat journalistietiikkaan. Esityksessä käymme läpi kyselyn tuloksia ja pohdimme niitä kyselyaineistoa täydentävien laadullisten ryhmähaastatteluiden tarjoamien tulkintojen valossa. Millaista on toimittajan asiantuntemus 2010 luvulla? Kuinka muuttuneessa toimintaympäristössä voi yhä toimia eettisesti? Kuinka perinteiset toimintatavat voivat toteutua nykyisessä toimintaympäristössä ja millaista sopeutumista tilanne toimittajalta vaatii?

5 Elina Noppari ja Pentti Raittila Tutkimuskeskus COMET, Tampereen yliopisto Anneli Auerin murhasyyte mediassa Käynnistymisvaiheessa olevassa tutkimuksessa analysoidaan, miten Anneli Auerin mahdollista syyllisyyttä miehensä Jukka Lahden murhaan käsiteltiin julkisuudessa vuosina Tutkimuksessa perehdytään kolmen sanomalehden (Helsingin Sanomat, Iltalehti, Satakunnan Kansa) painettuihin ja online aineistoihin ja luodaan aineiston perusteella kokonaiskuva murhan oikeusprosessista. Analyysin tavoitteena on tehdä näkyväksi otsikoinnin, juttujen rakenteiden, kuvituksen sekä lausetason verbaalisten ilmausten kautta mahdollisesti syntyviä Auerin syyllisyyttä tuottavia tulkintoja ennen käräjäoikeuden päätöstä. Journalististen tekstien lisäksi tarkastellaan sitä, miten verkkoyhteisöissä käydyt keskustelut, spekulaatiot tai ilmaisut mahdollisesti siirtyivät journalismiin, sekä toisaalta sitä, miten journalistien oma toiminta sosiaalisessa mediassa täydentää journalistisissa jutuissa syntynyttä kuvaa tapahtuneesta. Tarkastelun kohteena on myös se, miten Anneli Auerin sukupuoli ja roolit naisena, äitinä tai leskenä tulivat esiin oikeusprosessin eri vaiheissa, miten sukupuolen representaatio oli osana syyllisyyttä tai syyttömyyttä rakentavissa mediateksteissä. Tekstiaineistoa analysoidaan soveltaen diskurssintutkimuksen ja retoriikan tutkimuksen perinteisiin nojautuvaa kulttuurista tekstintutkimusta ja kuvasemioottista analyysia. Näissä tutkimusperinteissä erityinen paino on merkityksen ja tulkinnan käsitteillä. Tekstin ja kuvien tulkinnassa ei silloin rajoituta niiden informaatiosisältöön (mitä sanotaan?), vaan kiinnitetään erityistä huomiota ilmaisutapaan (miten sanotaan?). Paitsi yhteen rikokseen ja journalismin genreen keskittyvä tapaustutkimus hanke on myös laajempi nykyisen mediaympäristön analyysi, ja tätä kautta se liittyy yleisempään journalismin ja muun verkkojulkisuuden suhdetta ja tulevaisuutta koskevaan pohdintaan. Yhden erityistapauksen uutisoinnin analyysin kautta pohditaan journalismin ja erityisesti sanomalehden muuttuvaa roolia tilanteessa, jossa se kilpailee yleisöstä journalismin eettisistä periaatteista riippumattoman verkkomaailman kanssa. Mediatutkimuksen näkökulmasta syyllisyyteen ja sukupuoleen liittyvien kielellisten ja visuaalisten ilmaisukeinojen tarkka analyysi on tärkeä myös tutkimusmenetelmien kehittämisen kannalta.

6 Heikki Kuutti Journalistiikka Viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Todenmukainen journalismi Kerrottavien tietojen todenmukaisuus on journalismin tärkein ulottuvuus ja median luotettavuuden peruspilari. Tietojen paikkansapitävyyden arvioinnin ja varmistamisen pitäisikin olla olennainen osa jokaista juttuprosessia. Todenmukainen journalismi tutkimushankkeessa selvityksen kohteena ovat median julkaisemalle tiedolle asetetut paikkansapitävyysvaatimukset ja tiedonvälityksen todenmukaisuuden parantaminen käytännössä. Tarkasteltavana ovat sekä a) toimitustyön ulkopuoliset (so. juridiset ja eettiset) vaatimukset ja niiden soveltamisen edellytyksen tiedon luotettavuudelle että b) toimitusten mahdollisuudet varmistaa hankittujen tietojen ja niitä koskevien tulkintojen paikkansapitävyys. Journalististen käytäntöjen analysoinnissa erityisiä mielenkiinnon kohteita ovat: 1) Käsiteltävän tiedon arvioiminen kuten lähdekritiikki, journalistin pätevyys tiedonhankinnassa ja virheellisten tietojen oikaisukäytännöt toimituksissa. 2) Journalistiset esitystavat ongelmatilanteissa kun asioista ei tiedetä riittävästi 3) Verkkojournalismin lähdekäytännöt ja verkkotietojen paikkansapitävyyden varmistaminen 4) Tehtyjen lähdevalintojen perusteleminen ja jutun sisältämien mahdollisten epävarmuustekijöiden kuvaileminen yleisölle. 5) Amerikkalaisten fact checking käytäntöjen kuvaileminen ja hyödyntämismahdollisuudet suomalaisessa journalismissa. Journalistisessa työprosessissa olennaisia osavaiheita tietojen paikkansapitävyyden arvioinnin ja varmistamisen kannalta ovat lähdekritiikki, tietojen kriittinen tarkastelu, juttukokonaisuuden tarkastelu sekä mahdollinen julkaisemisen jälkeinen virhetietojen tarkistus. Käytännössä kaikkiin osakokonaisuuksiin ei välttämättä kiinnitetä huomiota, koska jutun rakentaminen onnistuu sinällään ilman niitäkin. Lähteiden valinta voi tapahtua niiden vaivattoman saatavuuden pohjalta tai jopa sattumanvaraisesti tai jutun teon lähtökohtana voi olla toimittajan tyytyminen pelkästään lähteiden tarkkaan siteeraamiseen.

7 Kirjallisuutta FactCheck. A project of the Annenberg Public Policy Center of the University of Pennsylvania ( Goldstein, Tom: Journalism and Truth. Northwestern University Press 2007 Juntunen E. : Leikkaa liimaa journalismia? Tutkimus uutismedian lähdekäytännöistä. Viestinnän tutkimuskeskus CRC, Kovach, Bill & Tom Rosenstiel: The Elements of Journalism. Three Rivers Press 2007 Kuutti, Heikki & Ville Manninen: Verkon pelisäännöt hukassa medialta. Journalistikritiikin vuosikirja Tampereen yliopisto Regret the Error. Poynter Institute ( news/regret the error/) Truth in the Age of Social Media. Nieman Reports. Summer ( aspx)

8 Turo Uskali, Heikki Kuutti, Ilkka Toikkanen & Johanna Raatikainen Journalistiikka Viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Datajournalismin evoluutio: Miten datajournalismi rantautui maailmalta Suomeen vuosien aikana? Tämä paperi perustuu kaksivuotisen datajournalismin työkäytännöt tutkimuksen ensimmäisiin tuloksiin. Esittelemme ensin lyhyesti datajournalismin alkujuuria, jonka jälkeen keskitymme tekemään yhteenvetoa suomalaisen datajournalismin työkäytännöistä ja niiden muutoksista lähivuosien aikana. Lopuksi pyrimme ennustamaan datajournalismin lähitulevaisuuden kehitystä Suomessa. Keskeinen kysymys kuuluu: millaisilla journalistisilla ratkaisuilla datajournalismin työkäytännöt voivat levitä ajan oloon osaksi perinteistä uutistoimintaa? Tutkimuksessa syvähaastateltiin vuoden 2013 aikana kaikki suomalaiset datajournalistit sekä tehtiin useita päivän mittaisia havainnointijaksoja Helsingin Sanomien ja Yleisradion toimituksissa. Helsingin Sanomat perusti ensimmäisen data deskinsä kesällä 2012 ja Yleisradio plusdeskin vuoden 2013 alussa. Datajournalismin on arvioitu olevan yksi uusista potentiaalisista hyvän ja laadukkaan journalismin pelastajista. (Bounegru et al 2012; Mair et al ) Lyhyesti määriteltynä datajournalismi on digitaalisen verkkoviestinnän muoto, joka hyödyntää uutisoinnissaan suuria data aineistoja. Datajournalismi kiinnittyy tutkivan journalismin ja tietokoneavusteisen journalismin traditioihin. (Meyer 1973; Ettema & Glasser 1998.) Modernin datajournalismin alkuna voidaan kuitenkin pitää WikiLeaksin kautta vuodettujen Afganistanin ja Irakin sotaan liittyvien dokumenttien käsittelyä maailman johtavissa uutismedioissa vuodesta 2010 alkaen. Tutkimustyötä rahoittaa Helsingin Sanomain säätiö, ja se toteutetaan Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. Lähteet Bounegru. Liliana, Chambers, Lucy, and Gray Jonathan (Ed.) The Data Journalism Handbook. EJC: Brussels. Ettema, James S. & Glasser, Theodore L Custodians of conscience: investigative journalism and public virtue. Columbia University Press, New York. Mair, John, Keeble, Richard Lance, Bradshaw, and Paul, Beleaga, Teodora (Ed.) Data Journalism: Mapping the Future. Abramis academic publishing: Suffolk. Meyer, Philip Precision journalism: A Reporter s Introduction To Social Science Methods. Indiana University Press: Bloomington and London.

9 Kimmo Taiminen, Viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, Jyväskylän yliopisto sähköposti: Puh Markus Lehto, Viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, Jyväskylän yliopisto sähköposti: Vilma Luoma aho, Viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, Jyväskylän yliopisto sähköposti: vilma.luoma BRÄNDIN UUDET VAATTEET JOURNALISTIN ROOLI TARINASSA Mediatalojen mainontatulot ovat jyrkässä laskussa yritysten sopeutuessa digitaaliseen kehitykseen siirtämällä mainosrahojaan perinteisistä kanavista verkkomainontaan (Mainonnan neuvottelukunta 2014) ja omaan sisällöntuotantoonsa. Verkossa ja sosiaalisessa mediassa kenellä tahansa on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja kalastella huomiota muilta verkon käyttäjiltä (Pulizzi 2012). Samalla kuluttajien sitouttamisesta verkossa on tullut tärkeä tavoite yrityksen markkinoinnissa (Brown, Johnson ja Willmott 2013). Uudet mainonnan muodot sisältävät niin maksettua, omistettua, kuin ansaittuakin medianäkyvyyttä ja käsittävät useita toisiinsa liittyviä, mutta toimintalogiikaltaan eroavia käsitteitä, kuten brändätty journalismi (Wybenga 2013), brändijournalismi (Brito 2013, Cole ja Greer 2012; Swenson 2012), sponsoroitu sisältö (Sonderman ja Tran 2013), natiivimainonta (Interactive Advertising Bureau 2013) ja sisältömarkkinointi (Pulizzi 2012). Näiden muotojen yleistyminen on samalla saanut aikaan journalismin ja mainonnan rajojen sekoittumisen, ja läpinäkyvyyden käsite onkin noussut keskeisen tärkeäksi. Brändijournalismin nousu on haasteellinen uusi ilmiö. Parhaimmillaan se on luonut journalisteilla uusia uravaihtoehtoja yritysten ja brändien puolella ja mahdollistaa lukijoita kiinnostavien tarinoiden tuottamisen. Pahimmassa tapauksessa se taas johtaa harhaan lukijoita ja rapauttaa luottamustaan mediaan. Tämä tutkimus esittelee markkinoinnin ja mainonnan uusia muotoja ja selvittää yrityksien näkökulmaa sisällöntuotannossa tutkimalla verkon ammattimedioissa käytävää diskurssia aiheesta ja ottaa kantaa journalistien rooleihin tässä uudessa mediamainonnan muotojen kentässä.

10 LÄHTEET Brito, M Employees ja Brand Journalism. Saatavissa e aineistona: < and brand journalism/ > (viitattu ) Brown, B., Johnson, S. ja Willmott, P Bullish on digital: McKinsey Global survey results. Saatavissa e aineistona: < obal_survey_results?cid=other eml alt mip mck oth 1308> (viitattu ). Cole, J. T. & Greer, J. D Audience Response to Brand Journalism: The Effect of Frame, Source, and Involvement. Journalism & Mass Communication Quarterly 90 (4), Interactive Advertising Bureau Saatavissa e aineistona: < Native Advertising Playbook2.pdf> (viitattu ) Mainonnan neuvottelukunta Mediamainonta väheni Suomessa Saatavissa e aineistona:< Tar kennettu_6_2.pdf> (viitattu ) Pulizzi, J The rise of storytelling as the new marketing, Publishing Research Quaterly, Vol. 28 No. 2, s Sonderman ja Tran Understandind the rise of sponsored content. American Press Institute. Saatavissa e aineistona: < rise sponsored content/> (viitattu ) Swenson, R Brand Journalism: A Cultural History of Consumers, Citizens and Community in Ford times. Saatavissa e aineistona: (viitattu ) Wybenga, E The Birth of Branded Journalism. Saatavissa e aineistona: < > (viitattu )

11 Panu Uotila Journalistiikka Viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Uutisjournalismin uudet muodot verkossa ja sanomalehdessä Verkkolehtien uutisjournalismista on tällä vuosituhannella kehittynyt oma journalismin genrensä, jonka tuotantoa ja kulutusta leimaavat digitaalisen journalismin ominaispiirteet kuten nopeus, multimediaisuus, vuorovaikutteisuus, hyperlinkitys ja mahdollisuus sanomalehdestä poikkeaviin kerronnallisiin ratkaisuihin. Esittelen Mediatutkimuksen päivillä tekeillä olevaa väitöskirjatutkimustani, jossa analysoin ja vertailen verkko ja sanomalehtien uutisjournalismin uutiskriteereitä, uutiskerronnan muotoja ja sisällöllistä työnjakoa yhdistelemällä määrällisen ja laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella uudentyyppisen verkkojournalismin erityispiirteitä osana uutisgenreä sekä selvittää verkkojournalismin läpimurron vaikutusta sanomalehtijournalismiin ja mediasisältöjen väliseen vuoropuheluun. Tutkimuksen teoreettis metodologisena tavoitteena on kehittää välineitä ja malleja, joilla intermediaalisuus ja konvergenssikehityksen muovaamaa sanoma ja verkkolehtien uudentyyppistä sisällöllistä rakentumista, vuoropuhelua ja kerrontaa voidaan analysoida ja mallintaa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Aamulehden, Iltalehden ja Ilta Sanomien verkko ja sanomalehtien uutissivuista, joita verrataan sisällönanalyysin keinoin brittiläisen The Guardianin ja yhdysvaltalaisen International Herald Tribunen verkko ja sanomalehtiin. Aineiston havaintoyksikkö koostuu uutisjournalistisista juttukokonaisuuksista, joita on yhteensä 630. Esityksessäni tarkastelen tutkimuksen alustavia tuloksia verkko ja sanomalehtien sisältöjen muutoksesta ja todennäköisestä kehityssuunnasta. Kehityksessä voidaan nähdä journalismin tiedonvälitysfunktion toteutumisen näkökulmasta positiivisia ja negatiivisia osatekijöitä. Korostan, että vaikka verkkojournalismissa suositaan tärkeimpänä uutiskriteerinä kiinnostavuutta ja sisällöltään kaupallista, paikallista, tabloidisaation keinoja käyttävää, dramatisoitua ja henkilöityä esitystapaa, se myös toisaalta avaa painettuja lehtiä vuorovaikutteisemman, keskustelevamman ja mielipidevetoisemman lähestymiskulman uutisaiheisiin.