Eläimellinen ihminen evoluution CatWalkilla

Transkriptio

1 Eläimellinen ihminen evoluution CatWalkilla Aurinkobaletin esitys CatWalk Manillassa Koreografia ja konsepti: Arja Raatikainen Puvut: Marjo Haapasalo Äänisuunnittelu: Aake Otsala Valot: Timo Ollila Esiintyjät: Pekka Hiltunen, Mikko Kaikkonen, Päivi Mäki, Urmas Poolamets, Elina Raiskinmäki ja Malwiina Heikkilä (vierailija Läntisestä tanssin aluekeskuksesta). Haastateltavat: Urmas Poolamets: tanssija ja koreografi, Aurinkobaletin taiteellinen johtaja Pekka Hiltunen: tanssija ja street dancen opettaja Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon: esittävät taiteet Pia Puustelli

2 1 1. Teoksen esittely: CatWalk ihmisyyden ja yhteiskunnan pohdintana 1.1. Raatikainen pohtii ihmisyyden mysteeriä Aurinkobaletissa Suomen arvostetuimpiin koreografeihin kuuluva Arja Raatikainen vieraili vuoden 2010 aikana Aurinkobaletissa ohjaten teoksensa CatWalk. Ensi-iltansa esitys sai Raatikaisen yli 20-vuotiseen uraan mahtuu tanssia, koreografioita ja opettamista, mm. Teatterikorkeakoulun tanssijantyön professorina. Hän on myös saanut useita palkintoja ja apurahoja. Teoksesta kirjoittaneille toimittajille Raatikainen on kertonut hakevansa tanssilla mielekkyyttä elämälle ja pohtivansa ihmisen mysteeriä. Taiteen teko on hänelle vapauttavaa toimintaa, jossa voi leikkiä vapaasti ja tehdä itsestään häpeilemättömästi naurettavan. CatWalkissa onkin paljon koomisia elementtejä ja Raatikainen vie nykyihmisen piirteitä äärimmäisyyksiin asti tehden niistä sekä absurdeja että naurettavia. Raatikainen on todennut teoksestaan, että ihminen ei ole päässyt eroon aikaisemmista evoluution kerroksista, vaan kantaa niitä kaikkia tässä hetkessä. Näin ihminen on hänen mukaansa arvaamaton, yllättävä ja kompleksinen olento, jota hän mielellään tarkkailee. Teoksen nimen walk viittaa Raatikaisen mukaan myös matkaan ja hänen pohdiskeluunsa siitä, mihin olemme ihmiskuntana menossa Tanssia evoluution estradilla CatWalkin näyttämö on hyvin pelkistetty, lähes lavastamaton, kuten muotinäytösten oikeatkin catwalkit. Näytösten pääosassahan ovat muotiluomukset ja niitä mahdollisimman myyvästi kantavat mallit. Esitys alkaa kuitenkin näytelmällisellä osuudella, jossa esiintyjät kiertävät lattialle sijoitettua palloa ja kuutioita mittaillen etäisyyksiä ja pohtien näiden esineiden oikeaa asettelua suhteessa toisiinsa. Kulmia mittaillaan ja harmoniaa tavoitellaan. Lopulta saadaan tyydyttävä lopputulos: Nyt se myy! Kertojaääni selittää meille, kuinka ihminen eroaa muista eläimistä juuri kyvyllään abstraktiin ajatteluun (ts. tyhjään mainostoimistopuheeseen?). Tämän jälkeen

3 2 lähdetäänkin kertojan opastuksella kelaamaan evoluution kulkua, aina sen alkuhetkistä asti. Lavalle ryömivät suikulamadot ja muut alkueläimet. Eri eläimellisillä hahmoilla Raatikainen esittelee ihmisen erilaisia piirteitä: esim. nurkasta toiseen liikkuvassa kalaparvessa näemme ihmisyksilön tarpeen kuulua joukkoon ja mennä massojen mukana. Teos on nimensä mukaisesti episodimainen, kuin muotinäytös. Jokainen kohtaus toimii omana kokonaisuutenaan, jossa näyttämölle eli catwalkille marssivat erilaiset hahmot. He myös tulevat lavalle muotinäytöksen tapaan, asujaan esitellen. Esiintyjät ovat myös hyvin omaksuneet mallien korkokengillään klonksuttelevan kävelytyylin. Asujen välityksellä yleisölle esitellään myös hahmojen roolit. Näemme mm. äärimmäisyyteen viedyn diivan, kaikkien palvoman supertähtikaunottaren (Elina Raiskinmäki), joka itsekin melkein pökertyy omaan ihanuuteensa. Hän saapuu lavalle salamavalojen räiskeessä, muiden esiintyjien ollessa paparazzimaisia kuvaajia. Sitten tähteä kuljetetaan tanssikohtauksessa kavaljeerin käsivarsilta toisille. Lopulta häntä haastattelee toinen mainio julkisuuselämää kuvaava hahmo, TV-tohtori (Mikko Kaikkonen). Kun nämä kaksi hahmoa keskustelevat mukaranskaa, niin muutoin täysin merkityksettömässä sanastossa vilahtelevat myös tunnistettavat ilmaukset, kuten mani, mani ja suksess, suksess. Esillä olemisen ja julkisuuden tarpeen lisäksi pääsemme pohtimaan myös nykymaailman suorituspakkoa. Lavan valtaavat räikeänvärisissä 80- ja 90-luvun muodin mukaisissa trendipukimissaan iloiset ja kehonsa täydellisesti hallitsevat himokuntoilijat. Päivi Mäen loistavasti tulkitseman ylipirteän aerobic-ohjaajan hymy hyytyy pikkuhiljaa, kun liikunta muuttuu pakkotahtiseksi näännyttämiseksi. Lopulta teos, evoluution muotinäytös, huipentuu huippumallien haute couture - näytökseen, joka saa edetessään yhä absurdimpia piirteitä. Viimeistään tässä vaiheessa loistavan puvustuksen tehneen Marjo Haapasalon mielikuvitus on päässyt estoitta valloilleen: erikoiset puvut, jotka kuitenkin voisi jopa kuvitella ihan oikeaankin muotinäytökseen, saavat yhä oudompia ja eläimellisempiä lisukkeita ja asusteita. Samalla myös jo kohtauksen alussa korkokengissään kompastelevaksi muuttunut mallien ruumiinkieli muuttuu yhä eläimellisemmäksi.

4 3 Teos yhdistelee hyvin eri ilmaisun keinoja: teatteria (sekä puhuttua että fyysistä), puhetta (myös merkityksetöntä mukapuhetta), musiikkia ja abstraktimpaa tanssiliikettä. Lisäksi tärkeänä visuaalisena elementtinä, ja ikään kuin lavastuksen korvikkeena, toimii huikea puvustus. Liikekieli on myös monipuolista, vaikka esityksessä tanssivien Pekka Hiltusen ja Urmas Poolametsin mukaan varsinaisen tanssin osuus jääkin siinä tanssiteokseksi vähäiseksi. Perustana on nykytanssin abstrakti liike, mutta mukana on myös tutumpia elementtejä kuten paritanssia ja street dancea. Eläinten hahmoissa esiintyjät kaivavat liikemuististaan Raatikaisen mainitsemia evoluution kerroksia: matelijoita, parveilua ja lopussa mitä erilaisimpia eläinlajeja. Lisäksi mukana ovat mm. (mainos)toimistohahmot, paparazzit, mallien poseeraus, trendikkäiden urheilulajien liikekieli, julkkisten liioitellut eleet, jne. Mielestäni teos on helposti lähestyttävä, varmasti juuri eri ilmaisukeinojen yhdistelyn ansiosta. Helposta lähestyttävyydestä kertoo myös esityksen suosio, syksyn viimeiset esitykset olivat lähes loppuunmyytyjä. Omasta mielestäni tämä helppous ei kuitenkaan ollut negatiivista, eikä merkki taiteellisen tason heikkoudesta. Vaikka itsekin nauroin muun yleisön mukana useassa kohdassa ja koin esityksen viihdyttävänä, oli mukana mielestäni myös hyvin vakavia teemoja. Viimeisessä kohtauksessa, jossa huippumallit muuttuvat jälleen eläimiksi, hahmot (erityisesti Umas Poolametsin kettu ) saivat minut liikuttumaan, niin tuskaista niiden liikehdintä lopussa oli. Lisäksi esityksen keskellä oli muista erottunut kohtaus, jossa näyttämön sivussa, verhon takana näkyi keinutuolissa kahvia tassilta ryystävä mummo. Kuin muistutuksena siitä, että kaikki eivät pysy mukana näyttäytymis- ja suorituskulttuurissamme. Mielestäni Raatikainen esittääkin meille erittäin tärkeän ja ajankohtaisen kysymyksen: onko nyky-yhteiskuntamme evoluution suunta oikea, vai olisiko meidän aika havahtua?

5 4 2. CatWalk tanssijan kannalta: yhdistelmä tanssia ja teatteria 2.1. Eri ilmaisukeinoa yhdistävä CatWalk sopii Aurinkobaletin ohjelmistoon Aurinkobaletin ohjelmistossa on tavallista, että esityksissä yhdistetään nykytanssia ja muita ilmaisukeinoja, kuten fyysistä teatteria. CatWalkissa nämä muut ilmaisukeinot olivat erityisen suuressa roolissa ja puhdasta tanssia teoksessa oli jopa vähän. Haastattelemani tanssijat Urmas Poolamets ja Pekka Hiltunen eivät pitäneet tätä tanssijoiden kannalta erityisen haastavana, koska he olivat tottuneet siihen muissakin Aurinkobaletin esityksissä. Poolametsin mukaan suomalaisessa nykytanssissa ollaan yleisemminkin menossa yhä enemmän teatteri-ilmaisun käyttämiseen ja performanssimaisempiin teoksiin. Hänen mukaansa tämä muutos näkyy myös Raatikaisen tuotannossa. Hänen varhaisemmat teoksensa ovat Poolametsin mukaan puhtaammin teknistä tanssia. Muotinäytösmäinen esitys poikkesi rytmiltään ja puvustukseltaan tyypillisestä tanssiesityksestä, jos sellaista nyt voi sanoa olevankaan. Hiltusen mukaan nopeat ja useat pukujen vaihdokset olivat jopa hiukan haasteellisia. Toisaalta noin tunnin mittainen esitys tuntui hänestä kuluvan hyvin nopeasti, kun kohtausten vaihtuessa myös tunnelmat vaihtuivat toisiksi Raatikaisella on oma liikekielensä, jota tanssijat tulkitsevat Poolamets, joka tekee itsekin tanssimisen lisäksi koreografioita, luonnehtii Raatikaista koreografiksi, jolla on oma teoksesta toiseen tunnistettava liikekielensä. Variaatiota syntyy, kun Raatikainen antaa liikesanastonsa eri tanssijoiden tulkittavaksi. Toisaalta Hiltusen mukaan Raatikainen antaa myös tanssijoiden omalle liikkeelle tilaa esityksen rakennusvaiheessa, kun osioita vielä ideoidaan osittain improvisaatiolla. Hiltunen saikin luoda urheiluasukohtaukseen street dance -osion omasta kokemuksestaan ammentaen. Myös paritanssiosio, jossa kavaljeerit vuoroin pyörittivät supertähti diivaa, sai ilmaisuunsa varmasti vaikutteita siitä, että sekä Poolametsillä että Hiltusella on myös kokemusta kilpatanssista. Tanssiteosta rakennetaankin yleensä siinä esiintyvien tanssijoiden mukaan. Jokaisella on oma persoonallinen fysiikkansa ja taustansa tanssijana. Näitä koreografi sitten käyttää,

6 5 enemmän tai vähemmän, suunnitellessaan teosta. Kun esityksen harjoitukset alkavat, koreografi yleensä hakee materiaali tanssijoiden kanssa ja tutustuu heihin tanssijoina, vaikka teoksen konsepti olisikin hänen mielessään jo valmis. Tässä vaiheessa käytetään myös paljon improvisaatiota. CatWalkin kohdalla tämä vaihe kesti keväällä noin kuukauden. Kun teoksen rakenne alkaa olla kasassa, aloitetaan varsinainen liikkeiden treenaus ja hiominen. Tätäkin tehtiin CatWalkia varten noin kuukauden ajan syksyllä ennen ensi iltaa. Tässä tapauksessa tosin harjoitteluvaiheen ja esitysten aikana tanssijat joutuivat myös harjoittelemaan ja esittämään toista uutta teosta, Hamburger Börsiä Turun kaupunginteatterissa. Tämä tietysti teki harjoittelusta melko rankkaa ja haastavaa. 3. Tanssi työnä: harjoittelua, esityksiä ja yleisötyötä 3.1. Tanssijan työ Aurinkobaletissa Aurinkobaletti kuluu valtionosuutta saaviin tanssiteattereihin, eli on ns. VOS-teatteri. Poolametsin mukaan VOS-tanssiteattereissa teosten harjoitusajat jäävät usein melko lyhyiksi. Tämä johtuu osittain siitä, että valtion tuen kriteereissä teatterien ohjelmistossa odotetaan olevan vuosittain useita teoksia ja aina myös ensi-iltoja. Pienemmissä työryhmissä kaikki tanssijat ovat myös koko ajan tulessa, kun kaikki esiintyvät jokaisessa teoksessa ja ovat lavalla lähes koko esityksen ajan. Se on tietysti tanssijan kannalta raskasta. Positiivisena puolena on puolestaan säännöllinen ansio, jota free lancer - tanssijoilla ei ole. Aurinkobaleteissa julkisen tuen lähteenä toimii myös yleisötyö, eli erilaisille yleisöryhmille, kuten lapsille, suunnatut työpajat ja tanssiteatterin saavutettavuutta lisäävät esitysten vierailut muilla paikkakunnilla. Aurinkobaletin tanssijoista kahdella onkin tanssinopettajan koulutus, joka antaa hyvän pohjan työpajojen vetämiselle. Työpajatoiminta antaa tanssijoiden näkökulmasta myös vaihtelua rutiineihin näytäntökausien välissä. Aurinkobaletin työpajat on suunnattu etupäässä koululaisille, mutta myös aikuisille tehdään työpajoja, jotka toimivat hyvin esim. osana työpaikkojen TYKY- ja/tai virkistystoimintaa.. Työpajojen lisäksi esimerkiksi lastenesityksiä viedään kiertueille kouluihin ja muihin

7 6 paikkoihin, niin että päiväkotilapset ja koululaiset pääsevät nauttimaan tanssitaiteesta myös maakunnissa ja pienemmillä paikkakunnilla Tanssijan työ: fyysisesti ja henkisesti rankkaa, mutta palkitsevaa Tanssija tekee työtä kehollaan, joten hänen on pidettävä työkalustaan hyvää huolta. Harjoittelun lisäksi tämä vaatii riittävästi lepoa (palautumista, unta) ja terveellistä ravintoa. Poolametsin mukaan teknistä osaamista on pidettävä jatkuvasti yllä. Lisäksi jokaisessa teoksessa muodostuu oma fyysinen kielensä sekä kuntonsa. Kun jotakin esitystä lämmitellään tauon jälkeen kestää hetken, ennen kuin teoksen oma kieli löytyy kehon lihasmuistista ja kunto virittyy kohdalleen. Poolamets ja Hiltunen pitävät molemmat teosten harjoitteluvaihetta fyysisesti kaikkein rankimpana. Myös loukkaantumisriski on suurin treenattaessa uutta sekä ensiiltavaiheessa, kun esitykseen mennään korkealla adrenaliinitasolla. Lämmittely onkin tanssijoille ensiarvoisen tärkeää ennen harjoituksia ja esityksiä. Tanssijan keho myös kuluu, paljon harjoittelevat ja esiintyvät tanssijat eivät yleensä pysty tanssimaan normaaliin 65 vuoden eläkeikään asti. Jos ammattitaitoa ja/tai koulutusta ei ole opettajan tai koreografin töihin, on edessä usein uudelleen- tai lisäkouluttautuminen. Vain Kansallisbaletin työntekijöillä on mahdollisuus jäädä eläkkeelle 46 vuoden iässä. Tanssi taiteellisena ilmaisuna ja yleisölle esiintymisenä tuottaa usein tanssijoille myös henkisiä paineita. Samalla työ on kuitenkin myös, sekä fyysisesti että henkisesti, palkitsevaa. Hiltusen mukaan tanssijan työssä parasta onkin tunne liikkeestä, itsensä ilmaisu ilman sanoja. Esiintyessään hän kertoo pääsevänsä virtaavaan tilaan, jolloin kaikki ajatukset häviävät mielestä ja liike muuttuu puhtaan tunteen välittämiseksi yleisölle Koreografin työ Aurinkobaletissa myös koreografina ja taiteellisena johtajana työskentelevä Poolamets kertoo tanssijan ja koreografin työtapojen poikkeavan toisistaan. Siksi hänestä onkin haastavaa työskennellä samassa teoksessa kummassakin roolissa. Hän kertoo saavansa

8 7 usein ideoita teoksiin, jotka sitten saattavat kehittyä mielessä pitkäänkin. Jotkut niistä toteutetaan, toiset korvautuvat uusilla ideoilla. Idean kehittäminen valmiiksi teokseksi on riippuvainen myös teatterin ohjelmiston aikatauluista. Kun ohjelmistossa on teokselle tilaus, pitää löytää tilanteeseen ja ajankohtaan sopiva idea ja konsepti. Toisinaan teoksen konsepti voi olla hyvinkin valmis ennen sen harjoittamisen aloittamista. Useimmiten koreografin ja tanssijoiden työryhmä kehittää konseptia eteenpäin, kun teosta aletaan rakentaa. Valmiskin konsepti ainakin muuttuu matkan varrella, onhan tanssijoiden persoonallisella fysiikalla ja liikeilmaisulla myös suuri merkitys teoksen toteutuksessa. Poolamets kertookin miettivänsä koreografioita sen mukaan keitä tanssijoita kussakin tuotannossa on mukana. Hän myös pyrkii kehittämään jokaiseen teokseen oman liikekielen, eli sanaston sekä ohjaamaan tanssijoita tämän sanaston käytössä ja näin tukemaan heitä haluamansa ilmaisutavan löytämisessä. Poolamets kertoi myös, että vaikka monet tunnetut tanssijat toimivatkin myös koreografeina ja päinvastoin, tämä kaksoisrooli ei kuitenkaan ole erityisen yleinen. Hänen mielestään tanssinopettajan ja koreografin työt ovat lähempänä toisiaan. Koreografin työ ei siis välttämättä ole tanssijan eläkevirka.

9 8 LÄHTEET: Haastateltavat: Urmas Poolamets: tanssija ja koreografi, Aurinkobaletin taiteellinen johtaja Pekka Hiltunen: tanssija ja street dancen opettaja Teoksen arviot lehdistössä: Grönholm, Jouko: Evoluutiosta ilkikurisesti, Aamuset Kurikka, Kaisa: CatWalk tutkailee, mihin me ihmiset olemme menossa, TS Kurikka, Kaisa: Tanssia muodin ja evoluution huipulta, TS Lappi, Ilkka: Inspiraationa ihminen, Tossavainen, Jussi: Elämän catwalkilla kävellään koomisesti, HS Vikström, Ylva: Catwalkens djuriska dimensioner, ÅU