Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1140/2002 vp Kuulovammaisten vammaistuen myöntämisen yhdenmukaistaminen Eduskunnan puhemiehelle Vaikea-asteinen kuulovamma aiheuttaa ihmiselle huomattavaa haittaa kaikilla elämänalueilla, ja erityisesti, kun kyseessä on sosiaalista vuorovaikutusta edellyttävä tilanne. Hallituksen esitys vammaistukilaiksi (HE 126/1987 vp) asetti vammaistukiuudistuksen tavoitteeksi edistää vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia yhdenvertaiseen elämään muiden kansalaisten kanssa. Nyt tämä ei toteudu. Nykyinen käytäntö asettaa syntymästään saakka kuurot ja ns. varhaiskuurot eriarvoiseen asemaan kuuroutuneisiin verrattuna vammaistukea myönnettäessä. Syntymästään kuurojen ja varhaiskuurojen asema on kirjattu vammaistukiasetukseen ja heille on näin ollen taattu erityisvammaistuki (kattaa haittaluokat 15 20). Myöhemmin kuuroutunut joutuu sen sijaan anomaan haittaluokkiin perustuvaa tukea erikseen eikä usein ole oikeutettu edes alimpaan vammaistukeen. Haittaluokan suuruuden määrittelee lääkäri. Lääketieteellisen haitan määritys on saanut keskeisen ja määräävän roolin, vaikka vammaistuen myöntämisohjeissa toisin todetaan. Haittaluokat eivät ole huonokuuloisille tai kuuroutuneille oikeudenmukaisia. Esimerkiksi sisäkorvaimplantin saanut henkilö on ilman apuvälinettään täysin kuuro, mutta hän ei ole usein oikeutettu saamaan minkäänlaista vammaisavustusta. Tämän lisäksi Kelan käytännöissä on suuria kaupunkikohtaisia eroja, eivätkä ohjeistot ole yhdenmukaisia. Kaikki kuulovammaiset on vammaistukia myönnettäessä asetettava samanarvoiseen asemaan ja Kelan ohjeistoa on yhdenmukaistettava niin, että tukea myönnetään valtakunnallisesti samoin perustein. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä kuulovammaisten vammaistuen myöntämisessä olevan epäkohdan korjaamiseksi? Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2003 Raija Vahasalo /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raija Vahasalon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1140/2002 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä kuulovammaisten vammaistuen myöntämisessä olevan epäkohdan korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vammaistuki on kolmiportainen etuus, jota voi saada vuotias henkilö, joka ei saa työkyvyttömyyseläkettä tai eläkkeensaajien hoitotukea. Kansaneläkelaitoksen maksaman vammaistuen tarkoituksena on tukea taloudellisesti muiden kuin eläkkeellä olevien työikäisten vammaisten selviytymistä työssä, opiskelussa ja jokapäiväisessä elämässä. Vammaistuella pyritään parantamaan vammaisten mahdollisuuksia täysipainoiseen ja yhdenvertaiseen elämään muiden rinnalla. Vammaistukea maksetaan vammaistukilain (124/1988) 2 :n perusteella sairaudesta tai vammasta aiheutuvan haitan, tarvittavan avun, palvelusten ja erityiskustannusten korvaamiseksi, jos henkilön toimintakyky on alentunut yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajaksi. Vammaistuki voidaan myöntää joko määräajaksi tai toistaiseksi. Vuonna 2003 alimman vammaistuen määrä on 76,87 euroa kuukaudessa, korotetun vammaistuen määrä 179,37 euroa kuukaudessa ja erityisvammaistuen määrä 333,12 euroa kuukaudessa. Vammaistukiasetuksen (989/1988) 2 :n mukaan toimintakyvyn alentumista arvioitaessa tarkoitetaan haitalla henkilölle sairaudesta tai vammasta aiheutuvaa yleistä haittaa tavanomaisessa elämässä. Haitan arvioinnissa voidaan soveltuvin osin ottaa huomioon, mitä tapaturmavakuutuslain (608/1948) 18 a :ssä on säädetty haittaluokituksesta. Haittaluokituksesta on säädetty sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä (1012/1986). Hoitavan lääkärin ei tarvitse arvioida haittaluokkaa vammaistukea varten, vaan haittaluokka arvioidaan Kansaneläkelaitoksessa lääkärinlausuntojen perusteella. Haittaluokitus on laadittu tapaturmavakuutuslain mukaista järjestelmää varten. Vastoin haittaluokitusjärjestelmän alkuperäistä tarkoitusta järjestelmää on ryhdytty käyttämään myös muussa toimeentuloturvaa koskevassa lainsäädännössä ja jopa verotuksessa. On kuitenkin muistettava, että luokituksen tavoite kuvaa yleistä vahingonkorvausoikeudellista tilannetta, kun arvioidaan työtapaturmasta tai ammattitaudista aiheutuvaa yleistä haittaa. Vammaistuen tarkoitus puolestaan on korvata hakijalle hänen yksilöllistä avun tai palvelusten tarvettaan. Alinta vammaistukea maksetaan, jos henkilölle aiheutuu sairaudesta tai vammasta olennaista haittaa ja jatkuvia erityiskustannuksia. Olennaisella haitalla tarkoitetaan haittaluokkia Korotettua vammaistukea maksetaan, jos henkilölle aiheutuu sairaudesta tai vammasta huomattavaa haittaa tai hän tarvitsee henkilökohtaisissa toiminnoissaan, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella säännöllisesti toistuvaa toisen henkilön apua, ohjausta tai valvontaa taikka hänelle aiheutuu sairaudesta tai vammasta huomattavia erityiskustannuksia. Huomattavalla haitalla tarkoitetaan haittaluokkia Erityisvammaistukea maksetaan, jos henkilö on vaikeasti vammainen tai jos hän tarvitsee monissa henkilökohtaisissa toiminnoissaan jokapäiväistä, aikaa vievää toisen henkilön apua, huomattavassa määrin säännöllistä ohjausta tai valvontaa 2

3 Ministerin vastaus KK 1140/2002 vp Raija Vahasalo /kok taikka hänelle aiheutuu sairaudesta tai vammasta erittäin huomattavia erityiskustannuksia. Vaikeavammaisuus vastaa haittaluokkia Vammaistukiasetuksen 2 :n 2 momentin mukaan erityisvammaistukeen oikeutettuna vaikeavammaisena pidetään aina sokeaa, liikuntakyvytöntä ja varhaiskuuroa. Varhaiskuurona pidetään Kansaneläkelaitoksen ohjeiden mukaan henkilöä, joka on kuuroutunut niin varhain, ettei ole oppinut puhumaan. Kuulonhuoltoliitto ry:n mukaan, jos lapsella on synnynnäinen kuulovamma tai kuulovamma syntyy varhaislapsuudessa ennen puheen oppimista, voi puhutun kielen oppiminen tuottaa vaikeuksia. Jos kuulon vammautuminen tapahtuu aikuisella iällä puheen oppimisen jälkeen, kielellisiä virheitä on harvemmin. Muiden kuin varhaiskuurojen osalta noudatetaan vammaistuen saamisen yleisiä edellytyksiä. Useimmilla kuulovammaisilla on alimman vammaistuen edellyttämä olennainen haitta vammasta, mutta vaadittavia jatkuvia erityiskustannuksia ei ole. Toisaalta jatkuvia kustannuksia voi aiheutua esimerkiksi laitteista ja apuvälineistä. Jatkuvia kustannuksia ei kuitenkaan oteta vammaistuessa huomioon, jos kustannukset korvataan terveydenhuollon kautta. Myös, jos kuulovammaan liittyy puhehäiriö, saattaa henkilölle syntyä yhteisen haitan vuoksi oikeus korotettuun tai erityisvammaistukeen. Ratkaisut vammaistuesta tehdään Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoissa, joille Kansaneläkelaitos on antanut ohjeistuksen yhdenmukaisen käytännön turvaamiseksi. Varhaiskuurojen oikeus erityisvammaistukeen ei riipu Kansaneläkelaitoksen ohjeista, vaan vammaistukilain ja asetuksen säännöksistä. Viime kädessä oikeus etuuteen ratkaistaan muutoksenhakujärjestelmässä. Helsingissä 12 päivänä helmikuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raija Vahasalo /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 1140/2002 rd: Vad ämnar regeringen göra för att avhjälpa det missförhållande som förekommer vid beviljandet av handikappbidrag för hörselskadade? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Handikappbidraget är en förmån som betalas enligt tre olika nivåer och som kan beviljas en årig person som inte får invalidpension eller vårdbidrag för pensionstagare. Avsikten med det av Folkpensionsanstalten utbetalade handikappbidraget är att ekonomiskt stöda andra än pensionerade handikappade i arbetsför ålder så att de klarar sig i arbetet, studierna och det dagliga livet. Med hjälp av handikappbidraget strävar man efter att förbättra de handikappades möjligheter till ett fullvärdigt och likställt liv jämsides med andra. Handikappbidrag betalas med stöd av 2 lagen om handikappbidrag (124/1988) i ersättning för men, behövlig hjälp, service och särskilda kostnader som föranleds av sjukdom eller skada om personens funktionsförmåga är nedsatt åtminstone ett år utan avbrott. Handikappbidrag kan beviljas antingen för viss tid eller tills vidare. År 2003 var det lägsta handikappbidraget 76,87 euro per månad, det förhöjda handikappbidraget 179,37 euro per månad och specialhandikappbidraget 333,12 euro per månad. Enligt 2 förordningen om handikappbidrag (989/1988) avses vid bedömning av huruvida nedsatt funktionsförmåga föreligger med men sådant allmänt men som sjukdom eller skada vållar en person i det dagliga livet. Vid bedömningen av menet kan i tillämpliga delar beaktas vad som föreskrivs om invaliditetsklassificering i 18 a lagen om olycksfallsförsäkring (608/1948). Om invaliditetsklassificering föreskrivs i social- och hälsovårdsministeriets beslut (1012/1986). När det gäller handikappbidrag behöver den behandlande läkaren inte avgöra invaliditetsklass utan invaliditetsklassen bedöms vid Folkpensionsanstalten utgående från läkarutlåtanden. Invaliditetsklassificeringen har utformats med tanke på ett system i enlighet med lagen om olycksfallsförsäkring. I strid med det ursprungliga syftet med systemet för invaliditetsklassificering har det börjat användas även vid övrig lagstiftning gällande utkomstskydd och till och med i beskattning. Man bör dock komma ihåg att målet med klassificeringen avspeglar den allmänna skadeståndsrättsliga situationen vid bedömning av allmänna men, föranledda av olycksfall i arbetet eller av yrkessjukdomar. Syftet med handikappbidraget är däremot att ersätta den sökande för hans eller hennes individuella behov av hjälp eller service. Det lägsta handikappbidraget betalas om sjukdomen eller skadan orsakar personen väsentligt men och fortlöpande särskilda kostnader. Med väsentligt men avses invaliditetsklasserna Förhöjt handikappbidrag betalas om sjukdomen eller skadan orsakar personen betydande men eller om han eller hon i sina personliga rutiner, i hushållsarbetet eller i skötseln av ärenden utanför hemmet är i behov av regelbundet återkommande hjälp, handledning eller tillsyn av någon annan, eller om sjukdomen eller skadan vållar honom eller henne betydande särskilda kostnader. Med betydande men avses invaliditetsklasserna Specialhandikappbidrag betalas om personen är gravt handikappad eller om han eller hon i ett flertal personliga rutiner är i behov 4

5 Ministerns svar KK 1140/2002 vp Raija Vahasalo /kok av daglig, tidskrävande hjälp av någon annan eller i betydande utsträckning av regelbunden handledning eller tillsyn, eller om sjukdomen eller skadan vållar honom eller henne synnerligen betydande särskilda kostnader. Gravt handikapp motsvarar invaliditetsklasserna Enligt 2 2 mom. förordningen om handikappbidrag betraktas den som är blind, rörelsehindrad eller barndomsdöv alltid såsom gravt handikappad och berättigad till specialhandikappbidrag. En person som blivit döv så tidigt att han eller hon inte lärt sig tala anses enligt Folkpensionsanstaltens anvisningar vara barndomsdöv. Enligt Hörselvårdsförbundet rf kan det vara svårt för ett barn att lära sig tala om barnet har en medfödd hörselskada eller om hörselskadan uppkommer tidigt i barndomen innan barnet lärt sig tala. Om hörseln skadas i vuxen ålder efter inlärningen av tal förekommer språkliga fel mera sällan. I fråga om andra än barndomsdöva iakttas de allmänna villkoren för erhållande av handikappbidrag. Skadan orsakar de flesta hörselskadade sådant väsentligt men som förutsätts för det lägsta handikappbidraget, däremot har de inte sådana fortlöpande särskilda kostnader som förutsätts. Fortlöpande kostnader kan emellertid föranledas av apparatur och hjälpmedel. Fortlöpande kostnader beaktas dock inte i handikappbidraget om kostnaderna ersätts inom ramen för hälso- och sjukvården. Också om hörselskadan är förenad med en talrubbning kan personen på grund av det sammanlagda menet få rätt till förhöjt handikappbidrag eller specialhandikappbidrag. Beslut om handikappbidrag fattas i Folkpensionsanstaltens lokalbyråer, vilka Folkpensionsanstalten gett anvisningar i syfte att trygga en enhetlig praxis. De barndomsdövas rätt till specialhandikappbidrag är inte beroende av Folkpensionsanstaltens anvisningar utan av bestämmelserna i lagen och förordningen om handikappbidrag. I sista hand avgörs rätten till förmån genom systemet för ändringsökande. Helsingfors den 12 februari 2003 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5