Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 323/2006 vp Potilaan hoitajalle aiheuttamien vahinkojen korvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Hoitotyön luonne on muuttunut. Sairaaloissa, terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa työskentelevät kohtaavat hoitotyössään yhä useammin potilaiden aiheuttamia vaaratilanteita, joissa hoitajan oma turvallisuus tai terveys on uhattuna. Uhka on useimmiten fyysinen, mutta turvattomuuden tunne työssä aiheuttaa myös henkisiä oireita, stressiä ja työuupumusta. Potilaan aiheuttama vahinko voi johtaa hoitajan tilapäiseen tai pahimmillaan lopulliseen työkyvyttömyyteen. Potilas voi olla aggressiivinen tai väkivaltainen esimerkiksi mielenterveysongelmien tai päihteiden väärinkäytön takia. Potilaan aiheuttama uhka tai vamma voi olla myös tahaton. Esimerkiksi potilaan heikko kunto tai neurologinen sairaus ja niistä aiheutuvat pakkoliikkeet, kouristukset tai vastaavat voivat yllättää, jolloin vamman tuottaminen hoitajalle on vahinko. Tapaturmavakuutuksista huolimatta on esiintynyt tapauksia, joissa potilaan aiheuttama vahinko on aiheuttanut hoitajalle pysyvän työkyvyn heikkenemisen, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta vamman aiheuttamasta kivusta ja särystä aiheutuneita kustannuksia ja työkyvyn alenemista huolimatta puoltavista erikoislääkärin lausunnoista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että potilaiden aiheuttamat vahingot hoitajille eivät missään tapauksessa jää vahingonkärsijän itsensä maksettaviksi? Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2006 Irja Tulonen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Irja Tulosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 323/2006 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että potilaiden aiheuttamat vahingot hoitajille eivät missään tapauksessa jää vahingonkärsijän itsensä maksettaviksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairaaloissa, terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa työskentelevä hoitohenkilöstö kuuluu työnantajan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin. Vakuutuksesta korvataan työtapaturman aiheuttamat vammat ja sairaudet. Työtapaturmana korvataan hoidettavien tahattomasti aiheuttamien vammojen lisäksi myös heidän hoitohenkilöstöön kohdistamansa tahallisen väkivallan seurauksena syntyneet vammat tai sairaudet. Työtapaturmista maksettavista korvauksista säädetään tapaturmavakuutuslaissa (608/1948). Korvauksena maksetaan hoitokulujen lisäksi muun muassa päivärahaa ja tapaturmaeläkettä vamman tai sairauden aiheuttamasta työkyvyn alentumasta sekä haittarahakorvaus vamman tai sairauden aiheuttamasta pysyvästä haitasta. Korvaus tapaturman aiheuttamasta työkyvyn alentumasta maksetaan päivärahana vuoden ajalta tapaturmasta lukien. Mikäli vahingoittuneen työkyky on sen jälkeen alentunut vähintään 10 %, korvaus maksetaan työkyvyn alentumasta tapaturmaeläkkeenä. Haittarahaa maksetaan työntekijälle, jolle aiheutuu tapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta pysyvää yleistä haittaa. Haittaa pidetään pysyvänä, kun vamman tai sairauden tila ei lääketieteellisen todennäköisyyden mukaan enää parane. Pysyvä haitta arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain 18 a :ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta antamaan päätökseen (1012/1986) sisältyvän haittaluokituksen mukaan. Haittaluokkamäärityksissä on otettu huomioon eri vammoihin ja sairauksiin liittyvä kipu ja särky. Haittaluokkaa voidaan korottaa, jos vammaan tai sairauteen sisältyy erityisen kivulloisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi normaalia enemmän toiminnanvajavuutta. Erillistä korvausta kivusta ja särystä ei tapaturmavakuutuslaissa ole säädetty maksettavaksi. Hoitohenkilökuntaan kohdistuneiden työtapaturmien kohdalla sovelletaan samoja korvausperusteita kuin muidenkin ammattiryhmien kohdalla. Hoidettavien hoitohenkilökunnalle tahattomasti tai tahallisesti aiheuttamat vammat ovat yleensä ohimeneviä fyysisiä vammoja. Mikäli vammat ovat niin vaikeita, ettei työntekijä pysty enää jatkamaan työssään, hän saa lainmukaisen korvauksen hoitokustannuksista ja lääkkeistä. Samalla selvitetään hänen mahdollisuutensa siirtyä kuntouttamistoimenpitein vammojen kannalta sopivaan muuhun työhön. Mikäli työn vaihto ei ole kuntoutuksen keinoinkaan mahdollista, vahingoittuneelle maksetaan työnansion menetyksen mukaan määräytyvä täysi tapaturmaeläke. Eräissä tapauksissa hoitohenkilökuntaan kuuluville on aiheutunut hoidettavien heihin kohdistaman väkivallan seurauksena fyysisten vammojen lisäksi myös muita oireita. Tapaturmakorvausta maksetaan väkivaltatilanteen seurauksena syntyneestä stressireaktiosta. Myös pelkän voimakkaan väkivallan uhan synnyttämä stressireaktio on oikeuskäytännössä katsottu tietyin edellytyksin korvattavaksi. Korvattavuus edel- 2

3 Ministerin vastaus KK 323/2006 vp Irja Tulonen /kok lyttää, että oireisto täyttää stressireaktion diagnostiset edellytykset ja on lääketieteellisessä syy-seuraussuhteessa väkivaltatilanteeseen. Tapaturmavakuutuslainsäädäntöä kehitetään yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Niiden taholta ei ole saatettu ministeriön tietoon erityisiä ongelmia hoitohenkilökuntaan kohdistuneiden työtapaturmien korvauskysymyksissä. Asia voidaan kuitenkin ottaa esille käynnistymässä olevan tapaturmavakuutuslain uudistustyön yhteydessä. Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2006 Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 323/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Irja Tulonen /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att de skadelidande under inga omständigheter själva skall behöva stå för kostnaderna för de skador som patienter vållat vårdare? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Vårdpersonal vid sjukhus, hälsovårdscentraler, ålderdomshem och övriga institutioner omfattas av arbetsgivarens lagstadgade olycksfallsförsäkring. Genom försäkringen ersätts skador och sjukdomar på grund av olycksfall i arbetet. Som olycksfall i arbetet ersätts förutom skador som de vårdbehövande ouppsåtligt vållat också skador eller sjukdomar till följd av uppsåtligt våld mot vårdpersonalen. I lagen om olycksfallsförsäkring (608/1948) finns bestämmelser om betalning av ersättningar för olycksfall i arbetet. Som ersättning betalas utöver vårdkostnaderna också bl.a. dagpenning och olycksfallspension för nedsatt arbetsförmåga som skadan eller sjukdomen förorsakar samt menersättning för bestående men som åsamkats av skada eller sjukdom. Ersättning för nedsatt arbetsförmåga på grund av ett olycksfall utbetalas som dagpenning i ett års tid räknat från olycksfallet. Om den skadades arbetsförmåga därefter är minst 10 procent lägre, utbetalas ersättning för nedsatt arbetsförmåga som olycksfallspension. Menersättning betalas till en arbetstagare som åsamkas bestående allmänt men av sådan skada eller sjukdom som beror på olycksfall. Ett men betraktas som bestående när skadan eller sjukdomen enligt medicinsk sannolikhet inte längre kan botas. Ett bestående men bedöms utifrån invaliditetsklasserna i social- och hälsovårdsministeriets beslut (1012/1986) om den invaliditetsklassificering som avses i 18 a i lagen om olycksfallsförsäkring. Vid fastställandet av invaliditetsklasserna har sveda och värk i anslutning till olika skador och sjukdomar beaktats. Invaliditetsklassen kan höjas om skadan eller sjukdomen medför att funktionsförmågan blir sämre än normalt på grund av särskild ohälsa eller av någon annan motsvarande orsak. I lagen om olycksfallsförsäkring anges inte att det skall betalas någon särskild ersättning för sveda och värk. I fråga om de olycksfall i arbetet som vårdpersonalen råkar ut för tillämpas samma grunder för ersättning som för övriga yrkesgrupper. De skador som vårdbehövande ouppsåtligt eller uppsåtligt vållat vårdpersonalen är vanligen övergående fysiska skador. Om skadorna är så allvarliga att arbetstagaren inte längre kan fortsätta i sitt arbete, får han eller hon lagstadgad ersättning för vårdkostnaderna och läkemedlen. På samma gång utreds arbetstagarens möjligheter att med hjälp av rehabiliterande åtgärder övergå till ett annat arbete som är lämpligt med tanke på skadorna. Om det inte heller med hjälp av rehabilitering är möjligt att byta arbete, skall den skadade få full olycksfallspension som bestäms enligt förvärsinkomstbortfallet. I vissa fall har det våld som de vårdbehövande riktat mot vårdpersonalen inte medfört enbart fysiska skador utan också gett upphov till övriga symptom. Det utbetalas olycksfallsersättning för en stressreaktion som har utlösts på grund av en våldssituation. Inom rättspraxisen har också re- 4

5 Ministerns svar KK 323/2006 vp Irja Tulonen /kok dan en stressreaktion till följd av att en person utsatts för ett kraftigt hot om våld på vissa villkor kunnat anses vara ersättningsgill. Rätten till ersättning förutsätter att symptomen uppfyller de diagnostiska villkoren för en stressreaktion och att det ur medicinskt perspektiv finns ett kausalsamband mellan symptomen och våldssituationen. Lagstiftningen om olycksfallsförsäkring utvecklas i samarbete med arbetsmarknadsorganisationerna. Ministeriet har inte från deras håll underrättats om några särskilda problem i anslutning till ersättningsfrågor som gäller vårdpersonalens olycksfall i arbetet. Ärendet kan dock tas upp i anslutning till den revidering av lagen om olycksfallsförsäkring som håller på att inledas. Helsingfors den 11 maj 2006 Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 5