RAKENNUSTERVEYSASIANTUNTIJA HAITTA-AINEKARTOITTAJANA

Transkriptio

1 Opinnäytetyö Rakennusterveysasiantuntija, RTA Rakennusterveyden asiantuntijaohjelma Mikko Niskanen ja Kyösti Koskinen RAKENNUSTERVEYSASIANTUNTIJA HAITTA-AINEKARTOITTAJANA

2 Rakennusterveysasiantuntija Opinnäytetyö / tiivistelmä Ohjaaja Tomi Tolppi / Labroc Oy Mikko Niskanen ja Kyösti Koskinen RAKENNUSTERVEYSASIANTUNTIJA HAITTA-AINEKARTOITTAJANA Tämä opinnäytetyö on tehty oman työn pohjaksi Sisäilmainsinöörit Oy:lle. Työn aiheena on rakennusterveysasiantuntija haitta-ainekartoittajana. Työn tavoitteena on kerätä riittävän laaja tietopaketti asbestista ja muista haitta-aineista siten että sitä on mahdollisuus käyttää myöhemmin hyväksi rakennusterveysasiantuntijakoulutuksessa ja jolla rakennusterveysasiantuntijat voivat halutessaan täydentää osaamistaan asbesti- ja haittaainekartoitusten laatimiseksi. Asbestikartoituksen laatijalta edellytetään riittävää perehtyneisyyttä asbestipitoisiin materiaaleihin. Aluehallintoviraston kannanoton mukaan asbestikartoituksen suorittavan henkilön pätevyys voidaan osoittaa Asbesti- ja haitta-aineasiantuntijan sertifikaatilla, rakennusterveysasiantuntijan sertifikaatilla tai riittävällä työkokemuksella. Opinnäytetyötä kootessa mietittiin, onko rakennusterveysasiantuntijan koulutus riittävä suoraan osoittamaan pätevyyden rakennusten asbesti- ja haitta-ainekartoituksien laatimiseen. ASIASANAT: asbesti, haitta-aineet, PAH-yhdisteet, PCB, raskasmetallit, asbesti- ja haitta-ainekartoitus, rakennusterveysasiantuntija, asbesti- ja haitta-aineasiantuntija 2

3 Specialist of healthy buildings Thesis / abstract Instrctor Tomi Tolppi / Labroc Ltd Mikko Niskanen and Kyösti Koskinen SPECIALIST OF HEALTHY BUILDINGS AS A DANGEROUS SUBSTANCES SPECIALIST This thesis was done for the base of our own work for Sisäilmainsinöörit Ltd. It concerns specialist of healthy buildings as a dangerous substances specialist. The objective of the thesis was to gather large enough information package on asbestos and other dangerous substances so that it could be later used in specialist of healthy buildings education and that the specialists of healthy buildings can supplement their knowledge of doing asbestos and dangerous substances surveys. It is required to have enough knowledge of asbestos from the person who is doing asbestos surveys. Regional State Administrative Agencies statement says that the validity of a person doing asbestos surveys can be shown with the certificate of specialist of asbestos and dangerous substances as well as with the certificate of specialist of healthy buildings or with enough work experience. Simultaneously as we gathered this information package we were considering whether the education of specialist of healthy buildings is enough to give direct validity to do asbestos and dangerous substances surveys. KEYWORDS: asbestos, dangerous substances, polycyclic aromatic hydrocarbons, PCB, heavy metals, asbestos and other dangerous substances surveys, specialist of healthy buildings, asbestos and dangerous substances specialist 3

4 SISÄLTÖ KÄYTETYT LYHENTEET TAI SANASTO 7 1 JOHDANTO 8 2 SÄÄDÖKSIÄ JA ASETUKSIA ASBESTISTA Asbestiin liittyviä säädöksiä 10 3 MITÄ ASBESTI ON Asbestin määritelmä Asbestin vaarallisuus Asbestin ominaisuuksia Asbestin käyttö rakennusmateriaaleissa Yleistä asbestin käytöstä Suomessa Asbestin tyypillisimpiä käyttökohteita rakennusosittain Lämmitysjärjestelmät Vesi- ja viemärijärjestelmät Ilmanvaihtojärjestelmät Keraamiset laatat ja niiden kiinnitysaineet Vesieristeet Maa- ja pohjarakennustarvikkeet Rakennuslevyt Lattianpäällysteet Liimat Maalaustarvikkeet Asbestin tyypillisimpiä käyttökohteita vuosikymmenien mukaan 24 4 ASBESTIKARTOITUS Asbestikartoituksen tarve Asbestikartoituksen tavoitteet Asbestikartoituksen suoritus Näytteenottomenetelmistä Havainnollistavia kuvia asbestiesiintymistä Asbestikartoitusraportti Asbestialtistuksen arviointi, raja-arvo ja seuranta 39 4

5 4.5.1 Asbestin mittaaminen ilmasta Miksi osastointimenetelmällä tehdyissä purkutöissä tulisi käyttää ulkopuolista näytteenottajaa 41 5 HUOMIOITAVIA HAITTA-AINEASIOITA SISÄILMAN LAATUUN LIITTYVIEN SELVITYSTEN YHTEYDESSÄ Putkikanaalien yms. tarkistamiset Alakattojen yläpuoliset tarkistukset Rakenneavaukset Kosteusmittaukset rakenteista Ilmanvaihtojärjestelmien tarkistamiset Ullakkotilat ja kellarit Yhteenveto RTA:n altistumisesta 49 6 MUUT HAITTA-AINEET RAKENNUKSISSA JA RAKENTEISSA Yleistä rakenteiden haitta-aineista Rakenteiden haitta-aineet Kreosootti, kivihiilipiki, PAH-yhdisteet PCB Lyijy Raskasmetallit (muut kuin lyijy) Öljy-yhdisteet Muita haitallisia aineita ja yhdisteitä 64 7 ASBESTI JA HAITTA-AINEIDEN TERVEYDELLISET VAIKUTUKSET Yleistä asbesti ja haitta-aineiden terveysvaikutuksista Asbestin terveysvaikutukset PAH-yhdisteiden terveysvaikutuksia Muiden haitta-aineiden terveysvaikutuksia 68 8 VAARALLISET JÄTTEET Jätehuollon perusteita Jätehuollon lainsäädäntö Rakentamisen jätteet sekä vaaralliset jätteet 72 9 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA OMIA AJATUKSIA Ajatuksia asbestimittauksien kehittämiseksi 75 5

6 9.2 RTA-koulutuksen riittävyys haitta-aineista RTA-koulutuksella AHA-sertifikaatti 76 LÄHTEET 77 6

7 KÄYTETYT LYHENTEET TAI SANASTO AHA ASA-rekisteri AVI CFC-yhdisteet DDT EPS Hepa Iv Lvis p-% PAH-yhdiste PCB-yhdiste POP-yhdisteet PU-vaahto PVC Ratu-kortisto RT RTA STM VAK-lainsäädäntö VTT XPS AHA-asiantuntija on asbesti- ja haitta-aineasiantuntija, VTThenkilösertifikaatti Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri Aluehallintovirasto eli freonit (chlorine-fluorine-carbon) Hyönteismyrkky (diklooridifenyylitrikloorietaani) EPS-eristeet ovat paisutettua polystyreeniä Ilmansuodatintyyppi (high efficiency particulate air) Ilmanvaihto Lämpö, vesi, ilmanvaihto, sähkö Painoprosentti Polysyklinen aromaattinen hiilivety Polykloorattu bifelyyni Pysyviä orgaanisia yhdisteitä (persistent organic pollutants) Polyuretaanivaahto Kova muovi (polyvinyylikloridi) Rakennustieto Oy:n julkaisema rakennustuotannon ammattilaisille tarkoitettu tietopankki Rakennustieto Oy:n julkaisema kortistomuotoinen tietokokoelma rakennusalalle Rakennusterveysasiatuntija, VTT-henkilösertifikaatti Sosiaali- ja terveysministeriö Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta Valtion teknillinen tutkimuskeskus XPS-eristeet ovat suulakepuristettua polystyreeniä 7

8 1 JOHDANTO Asbestilainsäädäntö sanelee asbestipitoisia materiaaleja koskevia purkutöitä ja muutostöitä. Kyseisessä lainsäädännössä on määritelty asbestikartoitus tehtäväksi rakennuksiin, jotka on rakennettu ennen vuotta Aluehallintovirasto on työsuojeluviranomainen, joka valvoo asbestitöiden tekemistä. Asbestipurkutöitä suorittavat yritykset ilmoittavat purkutöistä Aluehallintovirastolle ennen purkutöiden aloittamista. Asbestipurkutöitä suorittavat yritykset tarvitsevat erikseen asbestipurkutöihin vaadittavat valtuudet, joiden myöntämistä valvotaan tiukasti. Asbestipurkutöitä suorittavat yritykset suorittavat siis luvanvaraista elinkeinotoimintaa. Valtioneuvoston päätöksessä asbestitöistä 1380/1994 ja Valtioneuvoston asetuksessa asbestityön turvallisuudesta (798/2015, ns. uusi asbestilaki) edellytetään asbestipurkutöitä suorittavilta yrityksiltä sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyntää. Asbestipurkutöitä suorittavien yritysten työnjohdon sekä purkutöitä suorittavien henkilöiden on suoritettava asbestipurkutöihin valmistava ammattitutkinto hyväksyttävästi. Asbestikartoituksen laatijalta edellytetään riittävää perehtyneisyyttä asbestipitoisiin materiaaleihin. Periaatteessa asbestikartoituksen saa suorittaa edelleen kuka tahansa. Aluehallintoviraston kannanoton mukaan asbestikartoituksen suorittavan henkilön pätevyys voidaan osoittaa Asbesti- ja haitta-aineasiantuntijan sertifikaatilla, rakennusterveysasiantuntijan sertifikaatilla tai riittävällä työkokemuksella. Tähän opinnäytetyöhön olemme pyrkineet kokoamaan riittävän laajan opintomateriaalin, jolla rakennusterveysasiantuntijat voivat halutessaan täydentää osaamistaan asbestikartoituksen laatimiseksi, koska rakennusterveysasiatuntijan koulutus on mainittu riittävänä koulutuksena asbestikartoituksen laatimiseen. Opintomateriaalia kootessa on samalla selvitetty, onko rakennusterveysasiantuntijan koulutus riittävä antamaan pätevyyden asbestikartoitusten laadintaan. Muista haitalliseksi luokiteltavista materiaaleista rakennuksissa olemme koonneet yhteenvedon opinnäytetyön loppuosaan. Näiden haitalliseksi tunnettujen aineiden purkutöitä tai muita niihin kohdistuvia töitä ei lakien tai säännösten puitteissa ohjailla niin tarkasti kuin asbestipurkutöitä. Niiden huomioiminen rakennus- muutos- ja purkutöissä on kuitenkin syytä huomioida myös rakennusterveyteen liittyvissä asioissa. Samoin on käsitelty jätehuoltoa sekä myös haitta-aineiden terveydellisiä vaikutuksia. 8

9 Opinnäytetyössä esitetään myös ohjeita haitta-ainekartoituksen laadintaan ja otetaan lyhyesti kantaa tilanteisiin, joissa rakennusterveysasiantuntija voi muiden konsulttitöiden yhteydessä joutua tekemisiin haitta-aineiden kanssa. Haitta-aineet voivat olla myös omalta osaltaan aiheuttamassa rakennuksen sisäilmahaittaa. 9

10 2 SÄÄDÖKSIÄ JA ASETUKSIA ASBESTISTA Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti työturvallisuuslaissa (738/2002) säädetään, työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006) 48 :n 3 momentin ja laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetun lain (395/2012) 10 :n 2 momentin nojalla koskien asbestitöitä. Asbestipurkutöiden luvanvaraisuudesta, asbestipurkua suorittavan henkilön pätevyydestä sekä työntekijän terveystarkastuksista säädetään erikseen. Myös asbestipitoisten materiaalien jätteenkäsittelystä säädetään erikseen. Rakennuttajan tai vastaavan tahon joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta, on huolehdittava siitä, että ennen purkutöitä on huolehdittava asbestikartoituksen tekemisestä kohteisiin, joissa voi työhön sisältyä asbestipitoisten materiaalien purkutöitä. Asbestikartoituksessa on paikallistettava mahdolliset asbestipitoiset materiaalit sekä selvitettävä asbestia sisältävien materiaalien määrä. Myös asbestilaatu on tarvittaessa määriteltävä erikseen. Tämä vaatii usein materiaalinäytteiden ottamista ja niiden analysoimista laboratoriossa. Asbestipitoisten materiaalien pölyävyys on myös ilmoitettava asbestikartoittajan toimesta, jotta purkutöitä suorittavat henkilöt osaavat käsitellä asbestipitoisia materiaaleja oikein ja asianmukaisilla menetelmillä sekä laitteilla. Asbestilainsäädännössä edellytetään asbestikartoituksen tekijältä riittävää perehtyneisyyttä asbestiin, sen esiintymiseen ja rakenteiden purkamiseen. Asbestikartoitus on aina dokumentoitava erikseen ja se on luovutettava asbestipurkutöihin ryhtyvälle työnantajalle tai itsenäisen työnsuorittajan käyttöön. 2.1 Asbestiin liittyviä säädöksiä Työturvallisuuslaki 738/2002 Jätelaki 646/2011 Terveydenhoitolaki 763 / 1994 Työterveyshuoltolaki 1383 /

11 Valtioneuvoston päätös asbestin ja asbestipitoisen tuotteen valmistuksen, maahantuonnin, myymisen ja käyttöön ottamisen kieltämisestä 852/1992 Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta 205/2009 Valtioneuvoston päätös asbestityöstä 1380/1994 Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta (798/2015, ns. uusi asbestilaki) Valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 403/2008 Työsuojeluhallituksen päätös hyväksyttävistä asbestipurkutyössä käytettävistä menetelmistä ja laitteista 231/1990 STM:n asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta 188/2012 STM:n asetus haitalliseksi tunnetuista pitoisuuksista 1213/2011 Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 Maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999 Asbestista aiheutuvien vaarojen ehkäisemisestä, asbestin käytöstä ja rajoituksista on myös muita lakeja, asetuksia ja viranomaisohjeita 11

12 3 MITÄ ASBESTI ON 3.1 Asbestin määritelmä Asbesti on yleisnimitys luonnossa esiintyville kuitumaisille silikaattimineraaleille. Niiden kemiallinen koostumus sekä ominaisuudet vaihtelevat suuresti. Asbestimineraalit kuuluvat kahteen eri ryhmään, serpentiineihin ja amfiboleihin. Yleisin käytetty asbestilaatu on krysotiili, joka kuuluu serpentiineihin. Amfiboliasbestia ovat muun muassa antofylliitti, amosiitti ja krokidoliitti. Harvinaisempia ja vähemmän käytettyjä amfiboliasbesteja ovat tremoliitti ja aktinoliitti. Suomessa on louhittu antofylliittiasbestia vuoteen 1975 asti ja tästä syystä sitä onkin käytetty paljon Suomessa rakennusmateriaaleissa. Asbestilla tarkoitetaan muun muassa seuraavia kuitumaisia silikaatteja: - amosiittiasbesti eli ns. ruskea asbesti - antofylliittiasbesti - krysotiili, eli ns. valkoinen asbesti - krokidoliitti, eli ns. sininen asbesti - aktinoliittiasbesti - tremoliittiasbesti - erioniitti 3.2 Asbestin vaarallisuus Asbestilla vaarallisuus perustuu lähinnä materiaalin pölyävyyteen ja asbestikuitujen kestävyyteen. Asbestipölylle altistuttaessa, pääsevät asbestikuidut keuhkojen hienoimpiin 12

13 rakkuloihin. Asbestipöly ei poistu keuhkoista milloinkaan ja se voikin aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia sairastumisten vuoksi. Pahimmillaan asbestille altistuminen aiheuttaa syöpää, joista yleisin on keuhkosyöpä. Usein asbestin aiheuttamaa syöpää edeltää asbestipölykeuhko eli asbestoosi. Asbestikuidut ovat usein myös ohuita ja pitkiä, jolloin niiden vaarallisuus lisääntyy. Asbestista irtoavan kuidun paksuus on noin 0,1 5 µm, kun taas esimerkiksi mineraalivillakuidun paksuus on noin 5 6 µm. Asbestikuitu on myös erittäin kestävää ja se ei hajoa käytännössä lainkaan ihmiskehossa, joten se pystyy aiheuttamaan keholle häiriöitä pidemmän aikaa, kuin muut nykyisin yleisesti käytössä olevat eristekuidut, jotka ovat helpommin hajoavia eivätkä ne pääse keuhkoihin asti, jäävät pääosin hengitysteihin. 3.3 Asbestin ominaisuuksia Asbestilla on paljon hyviä ominaisuuksia. Asbesti on palamatonta ja sen bakteerien sietokyky on erinomainen. Asbestien kuiturakenteen hajoamislämpötila on C. Asbesti kestää myös hyvin happoja ja emäksiä. Muita hyviä ominaisuuksia on muun muassa: - hyvä lämmöneristävyys - hyvä sähköinen eristyskyky - mekaaninen lujuus - korkea pituus/halkaisijasuhde - joustavuus - hyvät kitkat- ja kulumisominaisuudet - kosteuslujuus - hyvät akustiset ominaisuudet 13

14 Asbestin kuitumainen rakenne on edistänyt rakenteen vetolujuutta ja koossapysymistä. Näin ollen rakenne on voitu toteuttaa ohuempana kuin ilman asbestia. Taulukko 1 Asbestin käytön hyötyjä eri rakennusmateriaaleissa Asbestin ominaisuus Rakennusmateriaaleja, joissa käytetty Kuitumaisuus Kemiallinen kesto Kuumuuden kesto Lämmöneristävyys Edullisuus Levyt, pinnoitteet, maalit ja liimat Muovimattojen eristekerros Massapaloeristeet Putkieristeet Täyteaineet, akustiset levyt Näistä syistä asbestia onkin käytetty paljon aikoinaan rakennusmateriaaleissa useisiin eri tarkoituksiin. Näiden lisäksi asbesti on ollut edullista, kevyttä sekä helppoa työstää. Kuitumaisuuden vuoksi sitä on käytetty myös paljon sideaineena. 3.4 Asbestin käyttö rakennusmateriaaleissa Amosiittiasbesti eli ns. ruskea asbesti, käytetty muun muassa sekoitettuna magnesiumkarbonaatin ja piimaan kanssa putkieristeissä ja lämmityskattiloiden eristeissä Antofylliittiasbesti, louhittu Suomessa eri lähteiden mukaan vuoteen 1974 tai 1975 asti. Käytettiin varsinkin tuotteissa, joiden tuli olla emäksen- tai haponkestäviä, esimerkiksi asbestipahvit, eristemassat ja sementtimassat Krokidoliitti, eli ns. sininen asbesti. Käytettiin ruiskutettavana eristeenä etenkin paloeristeenä. Krokidoliitin käyttö kiellettiin jo vuonna Krokidoliittia pidetään haitallisimpana asbestilaatuna, krokidoliittia on käytetty enimmäkseen palo- ja äänieristeenä esimerkiksi ilmanvaihtokanavien suojauksessa. Krokidoliittia on ruiskutettu eristeeksi ja paikoin se on pinnoitettua ja paikoin pinnoittamatonta. Pinnoittamattomana sitä pidetään erittäin haitallisena sen pölyävyyden vuoksi. Mikäli rakennuksesta löytyy pinnoittamatonta krokidoliittiasbestia, tulee huomioida, että harvoin siivottavilla pinnoilla (esim. alakattojen päällä), voi olla edelleen rakennusaikaista pölyä, joka voi sisältää krokidoliittiasbestia. Tällöin voi olla tarpeen ottaa asian varmistamiseksi pyyhintänäytteitä riittävissä 14

15 määrin, joista selvitetään mahdolliset asbestikuidut ennen töiden yms. aloitusta. Tästä tulisi tehdä erillinen näytteenottosuunnitelma asiantuntijan toimesta, jotta näytteillä saadaan riittävä varmuus rakennusaikaisen pölyn esiintyvyydestä. Krysotiili, eli ns. valkoinen asbesti, käytetty muun muassa asbestisementtituotteissa, kitkapinnoissa ja tiivisteissä. Myös krysotiilia on käytetty ruiskutuksissa. Tremoliitti ja aktinoliitti eivät ole olleet kaupallisina asbestituotteina, mutta niitä on esiintynyt epäpuhtauksina muissa asbestilaaduissa ja mineraaleissa. Asbestilla on parannettu liimojen, maalien ja kittien ominaisuuksia. Sillä on saatu parannettua tuotteiden käsiteltävyyttä ja koossapysyvyyttä. Ruiskutettuna asbestilla on vaimennettu myös kaiuntaa palon- ja lämmöneristyksen lisäksi. Asbesti on ollut teknisesti toimiva lujite esimerkiksi savipohjaisissa massoissa, sementtituotteissa, saumaus- ja kiinnityslaasteissa ja muovituotteissa (esim. vinyylilaatoissa). Emäksenkestävyyden vuoksi asbestia on käytetty myös suojaeristeenä betonia vastaan. Lämmönsiirtimissä asbestia on käytetty silloin, kun siirtimissä on käsitelty kosteaa ilmaa. Kuva 1 Tyypillisiä asbestin käyttökohteita eri rakennusosissa. (RT-kortisto) 15

16 3.5 Yleistä asbestin käytöstä Suomessa Asbestin käyttö oli Suomessa suurimmillaan vuosien 1965 ja 1975 välillä. Läntisissä teollisuusmaissa asbestin käyttö on lopetettu käytännössä 1980-luvun loppupuolella. Rakennuksen käyttötarkoituksesta johtuen asbestia on käytetty eri tavoin. Asuinrakennuksissa asbestin käyttö rakennusmateriaaleissa on ollut huomattavasti vähäisempää kuin esimerkiksi hotelleissa tai sairaaloissa. Asunnoissa yleisimpiä käyttökohteita on ollut lämmönjakohuoneet, putkieristeet, kaakelien kiinnitys- ja saumauslaastit, vesikatteet sekä julkisivulevytykset. Myös yleisten tilojen lattiapinnoitteina on asuinkiinteistöissä käytetty usein asbestia sisältäviä vinyylilaattoja (kuva 1). Hotelleissa, sairaaloissa ja muissa vastaavissa rakennuksissa, joissa on tiukemmat palonsuojavaatimukset, on asbestia käytetty yleisesti enemmän kuin asuinkiinteistöissä. Toimisto-, hallinto- ja liikekiinteistöissä on käytetty asbestipitoisia materiaaleja myös enemmän kuin asuinrakennuksissa. Näissä asbestikäyttöä on suosittu esimerkiksi ilmanvaihdon ja akustiikan erityisvaatimusten takia. Aina kun suoritetaan asbestikartoitusta, tulee huomioida rakennuksen käyttötarkoitus ja sen mahdollinen aiempi käyttötarkoitus. Erikoisratkaisuja vaativissa kiinteistöissä tulee asbestikartoittajan olla kokeneempi kuin esimerkiksi asuinkiinteistöä kartoitettaessa (esim. sairaalat, tehtaat ja kulttuurirakennukset). Kuvio 1 Asbestin käyttö eri aikoina rakentamisessa. (RT-kortisto) 16

17 3.6 Asbestin tyypillisimpiä käyttökohteita rakennusosittain Seuraavassa osiossa on esitetty eri kirjallisuuslähteistä koottuna tyypillisimpiä asbestin käyttökohteita (kuva 1). Näiden lisäksi asbestia on käytetty muissakin materiaaleissa, mutta tähän on pyritty kasaamaan tiivistettynä yleisimmät asbestin käyttökohteet rakennusosittain. Taulukko 2 Asbestipitoisten rakennusmateriaalien tuoteryhmiä Rakennuslevyt Ruiskutettu asbesti Lämmöneristeet Vedeneristeet Liimat ja laastit Lattian päällysteet Asennustarvikkeet Maaputkistot IV-tuotteet Muita tuotteita Ulkoverhouslevyt, tuulensuojalevyt ja sisäverhouslevyt Asbestimassaeristeet tai -koristeet Massaeristeet, eristepinnoitteet, kondenssieristeet Bitumiemulsiot, muovi- ja kumimatot, saumaustarvikkeet, tiivisteet, bitumiset vedeneristysnauhat Ohutrappaukset, tasoitteet ja kiinnityslaastit Joustovinyylimatot, magnesiamassalattiat ja vinyyliasbestilaatat Tiivisteet, punokset ja kankaat Kaukolämpöputkistot IV-kanavat ja -kanavaeristeet Palo-ovet, kitit, laippa- ja holkkitiivisteet, ikkunapenkit, kukkaruukut (Työturvallisuuskeskus, Toimiva asbestipurku) Lämmitysjärjestelmät Varsinkin lämmitysjärjestelmissä asbestin käyttäminen on ollut yleistä. Lämmityskattiloissa ja savukanavissa on käytetty asbestihuopaa, -lankaa sekä asbestipahvia. Tulenkestävissä muurauksissa on saatettu käyttää asbestipitoisia tiiliä sekä harkkoja. Myös muurausten laasteissa on saatettu käyttää asbestipitoisia kiinnitys- ja saumauslaasteja. Vanhoissa lämmönjakohuoneissa on usein käytetty sisäverhouksissa (katot ja seinät) asbestipitoisia levyjä. Lämmitysjärjestelmien eristeissä on käytetty paljon savipohjaista massaa, jonka sekaan on sekoitettu asbestia, käytetty usein lämmön- ja paloneristysmassoissa. 17

18 Lämmönsiirtimissä, vesi-ja lämpöputkissa on usein eristeissä ollut asbestia (kuva 3). Joissain putkissa on eristeenä mineraalivillaa, jonka päällä on asbestipitoista kangasta / silotemassaa. Tällöin kuitenkin mutkien ja liitosten kohdalla on usein putket eristetty piimaa- ja magnesiumkarbonaattimassalla, joka sisältää asbestia 5-15%. Ohuimmissa putkissa on saatettu käyttää eristeenä myös asbestipahvia tai -huopaa. Tällöin usein putken pinnassa on lähes puhdasta asbestia (30-100%). Lämmitysjärjestelmien holkki- ja laippatiivisteissä on käytetty usein asbestipitoisia tiivisteitä (kuva 2). Näitä on käytetty aikavälillä Myös yleiskäyttöisessä tiivistemassassa on käytetty teflonin sekaan sekoitettuna asbestia vuosien aikana. Kaukolämpöputkina on käytetty asbestisementtisiä putkia ainakin välillä Kaukolämpöjohdoissa on myös käytetty asbestieristeitä. Myös lämmitykseen käytetyissä uuneissa ja takoissa on saatettu käyttää asbestia. Asbestia on käytetty lähinnä tulisijojen palonsuojauksissa, mutta myös kosteussuojauksissa esim. uunien perustuksissa. Kuva 2 Laippatiivisteenä käytetty asbestia sisältävää tiivistettä. Kyseinen järjestelmä on vuodelta

19 Kuva 3 Ullakkotilassa huonokuntoista asbestipitoista putkieristettä Vesi- ja viemärijärjestelmät Viemäriputkina on aikoinaan käytetty asbestisementistä tehtyjä putkia, käytetty myös jonkin verran käyttövesiputkina. Asbestisementistä on tehty myös kaivonrenkaita. Asbestisementtiputkia on käytetty 1990 luvun alkupuolelle asti Ilmanvaihtojärjestelmät Ilmanvaihtolaitteistoissa asbestin käyttäminen oli yleistä vielä 1970-luvulla. Asbestin käyttäminen ilmanvaihtojärjestelmissä alkoi jo 1920-luvulla ja sitä saattaa esiintyä vielä 1980-luvunkin järjestelmissä. Asbestipitoisia materiaaleja on asennettu ilmanvaihtojärjestelmien osiin sekä valmistusvaiheessa että kiinteistöihin asennettaessa. Yleisin ilmanvaihtolaitteiston asbestin käyttökohde on ollut palon- ja ääneneristeet. Haitallisimpana voidaankin pitää pinnoittamatonta ruiskutettua krokidoliittiasbestia, jota on 19

20 käytetty vuoteen 1976 asti. Ilmanvaihtokanavien palonsuojauksessa on käytetty eri asbestilaatuja ruiskutettuna ja erilaisia eristysmassoja. Muita käyttökohteita ilmanvaihtojärjestelmissä on muun muassa kondenssisuojat, tiivistenarut ja -kittaukset. Myös ilmanvaihtokanavia on valmistettu asbestista. Käytettiin lähinnä poistoilmakanavina, mutta myös raitisilmakanavina. Ilmanvaihtokanavistossa on käytetty myös ääniloukkuja, jotka on tehty asbestisementistä ja 1970-luvuilla on tiettyjen ilmastointikoneiden roottoreissa saatettu käyttää asbestia. Esim. Econovent-lämmönvaihdin sisältää asbestinauhasta tehdyn roottorin. Kyseistä lämmönvaihdinta on käytetty siirtämään hukkalämpöä takaisin huonetilaan. Myös Munters-ilmankuivaajassa on 1970-luvulla roottorin valmistuksessa käytetty aaltopahvimaista asbestipaperia. Kyseistä ilmankuivaajaa on käytetty lähinnä teollisuudessa kuivailmasäilytykseen ja rakennustoiminnassa tilapäiskuivatukseen Keraamiset laatat ja niiden kiinnitysaineet Jotkut keraamiset laatat ovat sisältäneet asbestia ja 60-luvuilla. Kyseisiä laattoja on käytetty varsinkin lattioissa, mutta myös seinälaattoina. Laatoitustöissä on käytetty keraamisten laattojen kiinnityksessä ja saumauksissa laasteja, jotka ovat sisältäneet asbestia ainakin välillä Enimmäkseen laastin sekaan on sekoitettu antofylliittiasbestia kiinnityksen parantamiseksi. Asbestin pitoisuus laastista on ollut luokkaa 5-10 %. Koska myös työmailla on sekoitettu asbestia laastin joukkoon, on todellista lopettamisaikaa todella vaikea määritellä. Samasta rakennuksesta voi löytyä hyvinkin tiloja, joissa ei ole käytetty asbestia laastin seassa, mutta esim. viereisessä huoneessa on käytetty. Laattaliimoissa on käytetty asbestia lähinnä 1960-luvulla seinäkaakelien kiinnityksissä (esim. Pukkila kaakeliliima) Vesieristeet Vedeneristeissä on ollut asbestia jo 1940 luvulta aina 1980-luvulle saakka bitumiemulsioissa ja -liuoksissa. Näitä esiintyy vedeneristyksinä, höyrynsulkuina ja bitumikattojen pintauksena. Asbestipitoisuus vaihtelee yleensä välillä 6-20 %. 20

21 välillä on saatettu käyttää vedeneristämiseen asfalttimassoja, joiden sekaan on sekoitettu asbestia 6-8 %. Muina aineina tällöin on yleensä bitumia, luonnonasfalttia ja kiviainesta. Suojaemulsioissa asbestia on käytetty 1970 ja 1980-luvuilla (esim. Katepal suojaemulsio ja Keracold suojaemulsio ). Vesieristeenä käytetyissä muovi- ja kumimatoissa tiedetään, että asbestia on käytetty ainakin 1970-luvulla. Asbestia on käytetty lähinnä maapohjien, perusmuurien, kellarien, kylpyhuoneiden, terassien ja kattorakenteiden mattojen tukikerroksissa olevassa kuituhuovassa. Kyseinen kuituhuopa on yleensä asbestia, lasia tai jotain orgaanista ainesta. Vesieristeiden tiedetään sisältäneen usein myös PAH-yhdisteitä ja näin ollen onkin syytä selvittää aina eristeiden PAH-pitoisuus sekä asbestipitoisuus. Tieto on oleellinen purkutöiden oikeiden menetelmien ja suojautumisen kannalta sekä eritoten jätteiden käsittelyn kannalta Maa- ja pohjarakennustarvikkeet Kaukolämpöputkissa on käytetty vuosien välillä eristysmuotteja, joissa on 5-10 millimetriä paksu kova asbestisementtipinta luvuilla käytettiin asbestisementtisiä suojaputkielementtejä kaukolämpöputkien asennuksissa luvulla käytettiin Himanit PUR-elementtiä, joka oli polyuretaanivaahdolla eristetty asbestisementtinen suojaputkielementti kaukolämpö-, lämminvesi-, kylmävesi-, öljy- ja jäähdytyslaitosten johtojen asennuksiin Rakennuslevyt Asbestisementtilevyjä on käytetty jo 1910-luvulla. Levyjen käyttö on lopetettu vasta 1990-luvun alkupuolella. Levyjä on käytetty vesikatteina (kuva 4), julkisivuverhouksissa, tuulensuojalevyinä, sisäverhouksissa (kuva 5), palonsuojauksissa sekä väliseinärakenteissa. Levyjä on siis käytetty hyvin monipuolisesti eri rakennusosissa ja eri aikakausina. 21

22 Kuva 4 Vesikatteena käytetty asbestia sisältävää asbestisementtilevyä (ns. varttikate). Kyseinen rakennus on valmistunut vuonna 1987 Kuva 5 Sisäverhouslevynä ja tuulensuojalevynä käytetty asbestia sisältävää levyä. Kohteeseen tehtiin sisäilman laatuun liittyviä selvityksiä, jonka yhteydessä tehtiin rakenneavaus osastointimenetelmällä. Kyseinen rakennus on valmistunut vuonna Lattianpäällysteet Lattianpäällysteet ovat sisältäneet asbestia 1920-luvulta vuoteen 1989 asti. Lattianpäällysteissä on yleisesti käytetty paljon asbestipitoisia materiaaleja ja tässä esitämme vain 22

23 yleisimpiä esiintymiä. Suositus onkin ottaa aina epävarmassa tilanteessa lattiamateriaaleista materiaalinäytteet laboratorioanalyyseja varten. Joustovinyylimatoissa on käytetty asbestia ja 1980 luvuilla. Maton pintakerroksena on ohut PVC-kalvo, jonka alla värillinen kuviokerros. Maton pohjakerros on täyteainepitoinen PVC-muovi, lasikuitu- tai asbestiseos. Asbestipitoisissa joustovinyylimatoissa pohjakerros on usein lähes puhdasta krysotiilia. Kokenut kartoittaja erottaakin kyseisen kerroksen helposti. Asbestipitoisia muovimattoja (yleensä yksikerroksisia, osa marmorikuvioituja ja osa massamaisia) on joustovinyylimaton lisäksi ainakin kolmea muuta tyyppiä. Asbestipitoisia vinyylilaattoja on käytetty Asbestipitoisia laattoja on valmistettu Suomessa vuoteen Eräiden lähteiden mukaan Finnflex- vinyylilaatta on sisältänyt asbestia vielä vuonna 1991 asennetussa erässä. Usein myös vinyylilaattojen liima on asbestipitoista (kuva 6). Muoviset lattianpäällysteet voidaan jakaa laattojen osalta kolmeen eri ryhmään: - vinyyliasbestilaatat ( luku) - vinyylikvartsiasbestilaatat (1970-luku) - hartsiasbestilaatat ( luku) Yllä mainituista kahta ensimmäistä kutsutaan yleisesti vinyylilaatoiksi tai flex-tyyppisiksi laatoiksi. Viimeksi mainitusta on käytetty nimityksiä hartsilaatat, tile-tyyppiset laatat tai joskus niitä on kuultu nimitettävän asfalttilaatoiksi. Kuva 6 Muovimaton alla asbestia sisältävää mustaa liimaa. Matto on vaihdettu 1980-luvun lopulla, mutta alkuperäisten vinyylilaattojen musta liima on jätetty poistamatta 23

24 Myös lattiamassoissa on käytetty aikoinaan asbestia. Magnesiapohjaisia lattianpäällystemassoja on käytetty 1920 luvulta 1970-luvulle asti. Lattiamassojen koostumuksissa on isoja eroja, koska eri liikkeillä oli omat sekoituksensa. Panssarimassoista ( ) tehtyjä lattioita on esiintynyt useissa erityyppisissä rakennuksissa, kuten sairaaloissa, kasarmeissa, kouluissa, virastoissa, liikehuoneistoissa, ravintoloissa, kylpyhuoneissa jne. Panssarimassasta on tehty myös jalkalistoja, seinänpäällysteitä ja laattoja Liimat Bitumipohjaisia liimoja on käytetty muun muassa vinyylilaattojen, parkettien ja muovimattojen asennuksissa. Asbestin lisäksi liimassa on ollut bitumia, tervaa ja täyteaineita. Asbestipitoisia liimoja on käytetty enimmäkseen luvuilla. Muovilaattojen liimauksessa käytettiin myös 1980-luvulla asbestipitoista erikoisliimaa (Sitko no 4), joka soveltui myös huopakattojen saumausten liimaukseen. Kate- ja saumaliimoissa tiedetään asbestia olleen vielä 1980-luvulla muidenkin valmistajien liimoissa. Joissakin PVC- ja polyuretaaniliimoissa on käytetty asbestia aina vuoteen 1989 asti. Käyttäminen on aloitettu 1970-luvun alkupuolella Maalaustarvikkeet Maalaustarvikkeiden tiedetään sisältäneen asbestia vuosina Enimmäkseen maalaustarvikkeissa asbestipitoisia materiaaleja on käytetty ulkomaalaustöissä, kuten julkisivupinnoitteissa. Näistä tunnetuin lienee Kenitex, ohutrappauslaasti. Myös joissain ruosteensuojamaaleissa on käytetty asbestia 1970-luvulla. 3.7 Asbestin tyypillisimpiä käyttökohteita vuosikymmenien mukaan Seuraavassa osiossa on esitetty eri lähteistä kerättynä vuosikymmen-jaksoittain ilmoitettuna tyypilliset asbestiesiintymät. Nämä ovat vain suuntaa-antavia aikakausia, eikä tarkkoja vuosilukuja voida määrittää. Varsinkin vanhimpia rakennuksia tutkittaessa tuleekin suosia näytteiden ottamista kaikista materiaaleista, joiden asbestisisältö on muuten epävarmaa. 24

25 Osiossa on ilmoitettu asbestituotteiden aloittamisajankohdat vuosikymmenen tarkkuudella, tämä siis tarkoittaa, että aloitusajankohdasta kyseistä asbestipitoista tuotetta on saatettu käyttää aina 1990-luvulle asti. Tiettyjen rakennustuotteiden asbestipitoisuuden lopettamisajankohdat mainitaan erikseen luvulla asbestin käyttö oli vielä verrattain vähäistä Suomessa. Asbestia käytettiin lähinnä levyrakenteissa (asbestisementtilevyt), jotka vaativat erityisen kovaa kulutuksen kestoa tai palonsuojana luvulla asbestin käyttö oli edelleen kohtuullisen vähäistä Suomessa luvun alkupuolella asbestin käyttö yleistyi putkien laippatiivisteissä, ilmanvaihtokanavien tiivistenaruissa sekä asbestisementistä tehdyissä vesi- ja viemäriputkissa. Putkieristeissä asbestia alettiin käyttää 1920-luvun lopulla. Myös bitumiliimojen sekaan on sekoitettu asbestia 1920-luvun lopulta alkaen ainakin vesikatteen ja muovilaattojen liimauksissa. Myös ensimmäiset asbestipeitteet otettiin käyttöön ja niitä tiedetään käytetyn 1980-luvulle asti. Nämä ei kuitenkaan kuulu varsinaisiin rakennusmateriaaleihin, mutta ne tulee huomioida asbestikartoituksia tehdessä. Kyseisiä peitteitä ei juurikaan enää ole käytössä luvulla asbestin käyttöä lisättiin lähinnä paloturvallisuuden kannalta. Asbestia alettiinkin käyttää 1930-luvun taitteessa palo-ovissa ja paloluukuissa ovien sisäpuolisissa eristeissä sekä ovien ja luukkujen karmeissa. Palonsuojana asbestihuovan, -pahvin ja - kartongin käyttäminen yleistyi myös 1930-luvun alkupuolella esimerkiksi sähköasennuksissa ja uuneissa. Ensimmäiset palonsuojaukseen käytetyt ruiskutettavat krokidoliittieristeet otettiin käyttöön 1930-luvun lopussa. Krokidoliitin käyttö kiellettiin Suomessa vuonna 1976, mutta sitä on löydetty vielä 1977 valmistuneistakin rakennuksista. Lattiatasoitteissa asbestia on käytetty ainakin vuosina Tämänkin jälkeen lattiatasoitteissa voi kuitenkin esiintyä asbestia. Asbestipitoisia lattiamassoja otettiin käyttöön jo 1930-luvun alussa ja niitä on saatettu käyttää jopa vuoteen 1979 asti. Jalkalistoja asbestia sisältävästä massasta on käytetty vielä ja 1990-luvun taitteessa, jolloin akryylimassan joukkoon sekoitettiin työmaalla asbestia. Äänieristeenä otettiin käyttöön Bull Dog-lattialevyä, joka sisälsi asbestia. 25

26 1940-luvulla on hyvin vähän otettu asbestille uusia käyttökohteita. Mutta ainakin uuneissa, kiukaissa ja savuhormeissa tiedetään, että asbestia on käytetty jo 1940-luvun alkupuolella. Myös akustiikan vuoksi erikoisemmissa kohteissa saatettiin käyttää akustiikkalaattaa jo 1940-luvulla. Vesieristyksissä alettiin käyttämään bitumiemulsioita, jotka saattoivat sisältää asbestia luvulla asbestin yleistyminen rakennusmateriaalien osana lisääntyi selkeästi. Yleiskitteihin ja tiivistys- ja saumausmassoihin alettiin lisäämään asbestia 1950-luvun alussa. Myös seinätasoitteissa, kiinnitysaineissa ja laasteissa asbestin käyttäminen sidosaineena yleistyi samaan aikaan. Ensimmäiset asbestisementistä tehdyt ilmanvaihtokanavat ovat 1950-luvun alkupuolelta. Tällöin niitä käytettiin lähinnä poistoilmakanavina, mutta paikoitellen myös raitisilmakanavina. Lattioiden vinyylilaattojen valmistuksessa asbestia tiedetään käytettäneen myös luvun alusta saakka aina 1990-luvun alkupuolella asti. Lattiatasoitteissa ja laasteissa käyttäminen alkoi 1950-luvun puolivälissä. Vuosikymmenen lopussa muidenkin kuin vesikatteiden ja lattioiden muovilaattojen liimauksissa on ryhdytty käyttämään asbestipitoisia liimoja. Markkinoille tuli vuonna 1959 ikkunapenkki (Massal), joka sisälsi asbestia. Myös asbestia sisältävät kukkaruukut otettiin käyttöön. Niitä on edelleen esimerkiksi kerrostalojen parvekkeilla. Kaukolämmön aloittaessa toimintansa Suomessa 1950-luvulla myös asbesti otettiin käyttöön kaukolämpömuoteissa luvulla asbestin käyttäminen oli jo erittäin runsasta Suomessa. Seinä- ja lattialaatoitusten kiinnittämisessä ja saumauksissa asbestin käyttö yleistyi 1960-luvun alussa. Myös kaakelien valmistuksessa otettiin asbesti käyttöön. Kirjallisuuden mukaan asbestia on käytetty lähinnä seinien tasoittamiseen, mutta samaa tasoitetta on voitu käyttää luvulla myös lattioissa. Tästä syystä 1960-luvun tasoitteissa voi olla asbestia seinä- ja lattiarakenteissa. Katon tasoitteissa ja laasteissa käytettiin myös asbestia 1960-luvun alusta alkaen. Yleisesti tasoitteiden, laastien ja sauma-aineiden seassa asbestin käyttö 26

27 on lopetettu On kuitenkin mahdollista, että työmailla on ollut käytössä luvun loppupuolella vielä vanhoja eriä tai vastaavaa ja siitä syystä suositus onkin selvittää tasoitteiden, laastien yms. asbestipitoisuus aina 1980-luvun alkuun asti luvulla tuli markkinoille myös useita asbestia sisältäviä rakennuslevyjä aiemmin käytettyjen levyjen rinnalle. Julkisivun maaleissa ja rappauksissa asbestipitoisia tuotteita on käytetty 1960-luvun alusta saakka. Osa tuotteista on ollut tehdasvalmisteisia ja osaan on sekoitettu asbestia työmaalla. Tästä syystä asbestin käytön tarkkaa lopettamisaikaa on mahdotonta määritellä. Rappauslaasteissa asbestia on löydetty vielä vuonna 1985 valmistuneesta rakennuksesta ja julkisivumaalissa vielä vuonna 1988 valmistuneesta rakennuksesta. Aivan 1960-luvun lopulla otettiin käyttöön ilmankuivaimia ja lämmönsiirtimiä, joiden roottoreissa käytettiin asbestia. Tämä oli erittäin haitallista terveyden kannalta siitä syystä, että asbestikuidut ovat kyseisissä malleissa kosketuksissa rakennuksen sisäilmaan ilmanvaihtojärjestelmän kautta luvulla rakennettiin Suomessa erittäin paljon ja rakentamisessa käytettiin paljon myös asbestia. Suurimmat käyttömäärät asbestin osalta ajoittuukin 1970-luvulle. Aiempien käyttökohteiden lisäksi 1970-luvun alussa asbestin käyttöä suosittiin muovitapeteissa (tapetin taustapinta asbestia), lattiamatoissa (taustapinta asbestia tai vesieristeenä käytettyjä asbestilujitteisia kumimattoja). Asbestin käyttöä alettiin rajoittaa 1970-luvun loppupuolella luvulla asbestin käyttämistä vähennettiin oleellisesti sen vaarallisuuden vuoksi. Mutta edelleen joissain tuotteissa sitä käytettiin. Lisäksi täytyy huomioida vanhojen varastojen poiskäyttäminen ja työmailla vallinnut välinpitämättömyys. Uudisrakennuksissa asbestin käyttö on lopetettu Suomessa asbestivinyylilaattojen ja asbestisementtisten tuotteiden valmistaminen lopetettiin luvun kiinteistöistä voi löytyä vielä asbestia ainakin rakennuslevyistä, seinän kiinnitysaineista / tasoitteista, muovisista lattiapinnoitteista ja niiden liimoista, vesikatteista ja niiden liimoista, putkien ja kanavien laippatiivisteistä, massasta tehdyistä jalkalistoista, ilmanvaihtokanavien tiivisteistä asbestisementtisistä vesi- ja viemäriputkista, julkisivumaaleista ja -rappauksista sekä sähköasennusten suojana käytetyistä asbestihuovista ja -pahveista. 27

28 1990-luvulla asbestin käyttäminen lopetettiin käytännössä kokonaan. Asbestipitoisten tuotteiden valmistaminen ja maahantuominen kiellettiin Suomessa EU:n alueella asbestin valmistaminen on kielletty vasta vuonna Asbestin myyminen ja käyttäminen kiellettiin vuonna luvun kiinteistöistä voi silti löytyä vielä vähäisiä määriä asbestia seuraavista materiaaleista: asbestivinyylilaatoista, massasta tehdyistä jalkalistoista, putkien ja kanavien laippatiivisteistä, ilmanvaihtokanavien tiivisteistä, vesieristeissä (bitumialumiinivahvikekaistoista), asbestisementtisistä vesi- ja viemäriputkista, sekä sähköasennusten suojana käytetyistä asbestihuovista ja -pahveista. 28

29 4 ASBESTIKARTOITUS Luotettavan ja hyvän asbestikartoituksen edellytyksenä on kartoittajalla oltava riittävää tietoutta asbestin esiintymisestä. Erikoisemmissa ja vaativimmissa kohteissa kartoittajalta vaaditaan useiden vuosien kokemus asbesti- ja haitta-ainekartoituksista. Asbestikartoittajalle ei ole asetettu mitään tiettyä tutkintovaatimusta. Kartoittajan tulee tiedostaa asbestimateriaalien käyttötavat ja kohteet eri aikakausien rakennusmateriaaleista. VTT :n hyväksymät sertifioidut asbesti- ja haitta-aineasiantuntijat (AHA) ovat suorittaneet hyväksytysti koulutuksen, jossa asbesti- ja haitta-aineita käsitellään laajasti. Tämän lisäksi AHA sertifikaatin edellytyksenä on työnäytön antaminen VTT:lle. Sertifikaatti on voimassa toistaiseksi ja sen ylläpitämiseksi, tulee suorittaa näyttötöitä ja tarvittaessa lisäkoulutusta. Asbestikartoitus ja siihen liittyvä näytteenotto ei edellytä asbestipurkutyölupaa. Kartoitustyössä tulee kuitenkin noudattaa asbestityön turvallisuudesta säädettyjä kulloinkin voimassaolevia ohjeita, lakeja ja määräyksiä. Asbestikartoitus perustuu hyvin pitkälti rakennuksen ikään, eli missä materiaaleissa on voitu käyttää asbestipitoisia materiaaleja. Tässä tulee huomioida myös mahdolliset saneeraukset, esim luvulla valmistuneessa rakennuksessa on hyvinkin todennäköisesti tehty muutos- tai saneeraustöitä luvuilla, jolloin asbestin käyttäminen on ollut erilaista kuin 1940-luvulla. Myös rakennuksen käyttötarkoituksella on iso merkitys asbestin käytön suhteen. Hyvältä asbestikartoittajalta vaaditaan hyvää tietämystä asbestin käyttämisen kohteista eri aikakausina ja eri käyttötarkoituksista. Asbestikartoitus perustuu siis pitkälti myös kartoittajan harkintaan, kokemukseen ja tietämykseen. Mikäli materiaalin asbestipitoisuudesta ei ole varmuutta tulee mahdollinen asbestipitoisuus selvittää laboratorioanalyysein. Turhien näytteiden toimittamista tulee kuitenkin välttää ja tässä tuleekin kartoittajan osaaminen eduksi. 4.1 Asbestikartoituksen tarve Asbestikartoitus voidaan kohdentaa koskemaan tiettyä rakennusosaa tai tiettyjä tiloja. Rakennuttajan tai muun vastaavan tahon, joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta, on 29

30 huolehdittava siitä, että ennen purku- tai saneeraustöihin ryhtymistä kohteeseen on suoritettu asbestikartoitus. Kartoitus vaaditaan tehtäväksi kaikkiin kiinteistöihin, jotka on rakennettu ennen vuotta Vielä ennen vuoden 2016 alussa voimaantullutta uutta asbestilainsäädäntöä, oli hyväksyttävissä käytäntö, jossa kaikki purkutyöt tehtiin asbestityönä, mikäli asbestikartoitusta ei oltu tehty. Tämä ei ole enää sallittua, vaan aina ennen töihin ryhtymistä tulee teettää asbestikartoitus. Asbestikartoittajan tulisi osata huomioida myös muut mahdolliset haittaaineet purettavissa rakenteissa. Mikäli selvitysten perusteella ei kuitenkaan saada täyttä varmuutta siitä, onko purettavissa, työstettävissä tai poistettavissa rakenteissa asbestia sisältäviä materiaaleja, on työt tehtävä asbestipurkutyönä käyttäen osastointimenetelmää. 4.2 Asbestikartoituksen tavoitteet Kartoituksella on tarkoitus paikantaa purettavissa materiaaleissa oleva asbesti tai vaihtoehtoisesti todeta, ettei asbestia ole. Kartoituksessa on selvitettävä mahdollisen asbestin määrä, sijainti ja asbestin laatu. Lisäksi on selvitettävä rakenteissa olevan asbestin ja sitä sisältävien materiaalien pölyävyys. Tämä on oleellinen tieto, kun rakennusmateriaaleja työstetään tai puretaan. Myös rakennusjätteen jatkokäsittelyn kannalta on oleellista tietää sisältääkö purettavat rakenteet muita mahdollisia haitta-aineita. Kartoituksen tärkeimpiä tavoitteita on paikantaa sellaiset haitalliset aineet, jotka voivat aiheuttaa välitöntä vaaraa tai haittaa terveydelle. Näitä ovat esimerkiksi huonokuntoiset asbestiputkieristeet, tiloissa, joissa niistä voi irrota asbestikuituja sisäilmaan tai irtonaiset asbestieristeet alakattojen päällä. Asbestikartoitus on aina dokumentoitava ja se tulee luovuttaa asbestipurkutyöhön ryhtyvän työnantajan tai itsenäisen työn suorittajan käyttöön. Asbestikartoitusraportin tietoja käytetään jatkossa tilojen käyttöturvallisuuden arviointiin, korjaus- tai purkutöiden kustannuslaskentaan ja työturvallisuusriskien arviointiin ja hallintaan. Kartoituksen tietoja hyödynnetään myös rakennusjätteiden lajitteluohjeiden laadintaan sekä jätteiden loppusijoituspaikan valintaan. 30

31 4.3 Asbestikartoituksen suoritus Asiansa osaava kartoittaja selvittää ensin aiemmista mahdollisista selvityksistä jo tiedossa olevat haitalliset aineet. Myös muut asiakirjat tulee käydä huolellisesti läpi, mielellään jo ennen kohdekäyntejä. Näistä asiakirjoista tulee tarkistaa mitä materiaaleja kohteessa on käytetty ja voivatko ne sisältää haitta-aineita, kuten asbestia. Tarvittavia asiakirjoja ovat muun muassa: Aiemmat kohteessa mahdollisesti tehdyt selvitykset haitta-aineista Muut selvitysraportit kohteesta (kuntotutkimukset yms.) Pohja-, rakenne- ja leikkauskuvat Kaikki työselitykset, myös mahdollisten saneerausten LVIS-suunnitelmat työselityksineen Muut urakka-asiakirjat Näiden ja kohdekäynnin pohjalta tulisi laatia tutkimussuunnitelma tehtävästä haitta-ainekartoituksesta. Tutkimussuunnitelmassa tulisi esittää mahdollisesti tarvittavien näytteiden arvioitu määrä ja näytteenottomenetelmät. Tarvittaessa tutkimussuunnitelmassa esitetään myös kustannusarvio ja aikataulu haitta-ainekartoitukselle. Kohteessa suoritettavat tutkimukset aloitetaan usein pintapuolisilla selvityksillä, jossa kirjataan näkyvät mahdollisesti asbestia sisältävät materiaalit. Tämän jälkeen sovitaan tilaajan edustajan ja/tai kohteen käyttäjien kanssa jatkotutkimusten suorittamisesta. Toisessa vaiheessa otetaan usein asbestimateriaalinäytteitä laboratorioanalyyseja varten. Kaikki näytteenotto tulee suorittaa siten, ettei asbestia pääse leviämään rakennuksen tiloihin. Tämä saattaa edellyttää osastointia tai esim. kohdepoistolaitteiston käyttämistä. Näytteiden ottamisessa tulisi käyttää tarpeenmukaisia suojavarusteita. Myös työvälineitä tulee käyttää siten, että vältytään eri materiaalien kontaminoitumiselta. Näytteenoton jälkeen tutkimusaukot yms. tulee paikata siten, ettei niistä ole haittaa rakennuksen käytölle tai rakenteelle. Joskus näytteenoton ajaksi on suositeltavaa sulkea rakennuksen ilmanvaihtolaitteisto, jottei asbestia pääse leviämään ilmanvaihtokanavistoon tai rakennuksen muihin tiloihin. Tämä on tarpeen esimerkiksi silloin kun selvitetään ilmanvaihtolaitteiston mahdollisia asbestipitoisia materiaaleja. 31

32 Kun laboratoriotulokset ovat käytettävissä tulee kaikki asbestipitoiset materiaalit kohteesta massoittaa erikseen. Tästä voidaan laatia erillinen massaluettelo asbestin määrästä. Massaluettelo liitetään varsinaisen kartoitusraportin liitteeksi. Kaikkien kenttätutkimusvaiheiden jälkeen kartoittaja laatii kirjallisen dokumentin tilaajalle. 4.4 Näytteenottomenetelmistä Rakennusterveysasiantuntijoilla on tiedossaan yleisimmät näytteenottomenetelmät muista rakennusterveyteen liittyvistä selvityksistä. Tässä osiossa on kerrottu tärkeitä tekijöitä liittyen asbestinäytteiden ottamiseen. Ilmanäytteen ottamiseen liittyviä asioita on käsitelty erikseen osiossa Materiaalinäytteen ottaminen Mikäli mahdollista tulisi samaa materiaalia ottaa useasta eri kohdasta / pisteestä, esim. lujalevyistä kannattaa ottaa useampi pala ja useista levystä. Laasteista, liimoista, tasoitteista yms. tulee ottaa niin sanottuja kokoelmanäytteitä Näytteen tulee olla riittävän iso, mieluusti noin 50 x 50 mm Mikäli mahdollista, tulisi kaikista rakennekerroksista ottaa näytteet erikseen, jotta purkutyöt osataan kohdistaa eri rakennekerroksiin oikein, esim. lieriönäytteet Näytteet tulee laittaa ilmatiiviiseen pussiin. Pussin olisi hyvä olla uudelleen suljettava ja läpinäkyvä Noudata näytteiden merkitsemisessä laboratorion ohjeistusta Näytteiden ottamisen välissä näytteenottovälineet tulee puhdistaa huolellisesti kontaminaation välttämiseksi Näytteenottokohdat paikataan ja / tai käsitellään tarvittaessa pölynsidonta-aineella Ota aina paljon kuvia näytteenottokohdista ja tee muistiinpanoja kohteessa Mikäli näyte on helposti pölyävää tai rikkinäistä, mainitse siitä aina laboratoriolle. Tällöin näyte tulee pakata kahteen suljettavaan läpinäkyvään pussiin 32

33 Pyyhintänäytteen ottaminen Käytettävä aina puhdasta, käyttämätöntä tiiviisti suljettavissa olevaa muovista pussia (staattisuuden vuoksi) Käännä pussi nurin päin ja pyyhi tutkittavia pintoja. Käännä pussi oikein päin ja sulje huolellisesti Laita pyyhintään käytetty pussi toiseen suljettavaan läpinäkyvään pussiin ja merkitse näytteenottopiste pussiin Huom. menetelmä ei sovellu altistuksen arviointiin eikä asbestipurun jälkeiseen puhtauden toteamiseen. Menetelmällä voidaan selvittää esim. siivottavien tilojen laajuutta Havainnollistavia kuvia asbestiesiintymistä Seuraavassa on esitetty asuinkerrostalojen mahdollisia asbestiesiintymiä (kuvat 7-13, Kari Vikström, Rakennustieto. Asbesti asuinkerrostalossa 1993): Kuva 7 Kuvassa esitetty mahdollisia asbestiesiintymiä vuonna 1965 valmistuneen asuinkerrostalon porrashuoneessa. 33

34 Kuva 8 Kuvassa esitetty mahdollisia asbestiesiintymiä ilmanvaihtokonehuoneessa asuinkerrostalossa. Kuva 9 Kuvassa esitetty mahdollisia asbestiesiintymiä kylpyhuoneessa asuinkerrostalossa. 34

35 Kuva 10 Kuvassa esitetty mahdollisia asbestiesiintymiä keittiössä asuinkerrostalossa. Kuva 11 Kuvassa esitetty mahdollisia asbestiesiintymiä asuinhuoneessa asuinkerrostalossa. 35

36 Kuva 12 Kuvassa esitetty mahdollisia asbestiesiintymiä kellarikäytävällä asuinkerrostalossa. Kuva 13 Kuvassa esitetty mahdollisia asbestiesiintymiä lämmönjakohuoneessa asuinkerrostalossa. 36

37 Kuten edellisistä kuvista käy hyvin ilmi, voi asbestipitoisia materiaaleja olla hyvinkin monissa paikoissa. Tästä syystä kartoittajan tuleekin olla asbesti- ja haitta-aineisiin erikoistunut asiantuntija Asbestikartoitusraportti Asbestikartoitusraportista tulee ilmetä seuraavat asiat: Kartoituksen tilaaja ja kartoituksen laatijat Kartoituksen ajankohta Kartoituksen kohteen osoite- ja muut tunnistetiedot Kartoituksen laajuus Tutkitut tilat ja rakenteet sekä myös ilmoitus mahdollisesti tutkimatta jääneistä tiloista ja rakenteista Asbestipitoisten materiaalien sijainti rakennuksessa Asbestipitoisten materiaalien määrä rakennuksessa Asbestilaatujen ilmoittaminen, krokidolliitti on aina ilmoitettava erikseen Asbestipitoisten rakennusmateriaalien pölyävyyden ilmoittaminen Asbestipitoisten materiaalien riskiryhmittely Luettelo myös rakenteista, joista otettiin materiaalinäytteitä, mutta ne eivät sisällä asbestia Jatkotoimenpiteet asbestia sisältävien rakenteiden osalta Erikseen pyydettäessä voidaan antaa erillinen kustannusarvio tarvittavista toimenpiteistä, työsuunnitelmat, työturvallisuus-suunnitelma ja valvontasuunnitelma Kartoitusraportista tulee käydä myös ilmi, miten asbestipitoisuus kussakin rakennusmateriaalissa on todettu. 37

38 Raportin liitteeksi laaditaan tarvittavat pohjakuvat merkintöineen sekä massaluettelo asbestipitoisista materiaaleista. Raportin liitteeksi voidaan liittää myös selventäviä valokuvia kohteesta. Myös mahdolliset laboratorioiden analyysilausunnot tulee liittää kartoitusraportin liitteeksi. Kartoitusraportissa tulee ilmoittaa myös purkumenetelmät mahdollisimman tarkasti. Mikäli kohteessa suoritetaan asbestia sisältävien materiaalien purkamista osastointimenetelmällä, tulee ennen osastoinnin purkamista suorittaa osaston sisäpuolisesta tilasta aggressiivinen asbestimittaus, jotta voidaan varmistua tilan puhtaudesta. Tämän pitäisi olla asbestipurkutyön suorittajilla tiedossa, mutta se kannattaa mainita jo asbestikartoitusraportissa, jotta se osataan huomioida rakennuttajan toimesta kustannuksia arvioitaessa ja aikatauluja laadittaessa. Asbestin ilmamittauksesta on tarkemmin tässä opinnäytetyössä kohdassa Asbestin mittaaminen ilmasta. Nykyään osastointia koskee myös lisävaatimuksia, jotka on myös hyvä ilmoittaa kartoitusraportissa: Osastointi on alipaineistettava ja alipaineen seurantaan on asennettava tarkoitukseen sopiva alipainetta mittaava laitteisto Alipaineen seurantaan tulee käyttää laitteistoa joka rekisteröi paine-eroa ja hälyttää erikseen työmaasta vastaavalle, mikäli paine-erossa tapahtuu haitallisia muutoksia Paine-eron on oltava ympäröiviin tiloihin nähden vähintään 5 pascalia Mikäli osaston sisällä suoritetaan krokidoliittiasbestin purkutöitä, on paine-eron oltava ympäröiviin tiloihin nähden vähintään 10 pascalia Rakennukseen voidaan paikan päällä merkitä asbestipitoiset materiaalit varoitustarroilla (kuva 14). Tämä on hyvän tavan mukaista ja suositeltavaa tehdä varsinkin silloin kun asbestia sisältäviä materiaaleja havaitaan rakenteissa, joissa niihin voi kohdistua mekaanisia toimenpiteitä esim. kiinteistön huoltohenkilöiden toimesta. 38

39 Kuva 14 Yleisesti käytössä oleva asbestivaroitustarra Kuvassa 14 on yksi yleisimmin käytetyistä varoitustarroista. Useat yritykset käyttävät myös asbestista varoittavaa teippiä tai vastaavaa. Nykyään olisi hyvä ilmoittaa asbestin vaarasta myös englanninkielisellä tekstillä. 4.5 Asbestialtistuksen arviointi, raja-arvo ja seuranta Työnantajan on huolehdittava, että asbestityöksi luokiteltavaa työtä tekevän työntekijän altistuminen työstä johtuvalle asbestille on mahdollisimman vähäistä ja aina pienempi kuin työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/148/EY 8 artiklassa säädetty raja-arvo, joka on 0,1 kuitua kuutiosenttimetrissä hengitysilmaa kahdeksantunnin keskiarvona. Työntekijän altistumista arvioitaessa otetaan huomioon asbestikuidut, joiden pituus on vähintään viisi (5) mikrometriä ja läpimitta enintään kolme (3) mikrometriä ja joiden pituuden suhde läpimittaan on vähintään 3:1. Työnantajan tulee säännöllisin väliajoin tehtävin mittauksin seurata ja varmistaa, ettei ylempänä mainittua raja-arvoa ylitetä. Mittaukset tulee toteuttaa siten, että näytteet edustavat työntekijöiden henkilökohtaista altistumista asbestipölylle. Mittauksen tekijältä edellytetään riittävää ammatillista osaamista tarpeellisten näytteiden ottamiseen ja niiden arviointiin. 39

40 4.5.1 Asbestin mittaaminen ilmasta Asbestin pitoisuutta ilmassa voidaan mitata esimerkiksi osastointi-menetelmällä tehdyn asbestipurkutyön jälkeen. Ennen ilmamittausta asbestipurkutyön suorittaneen urakoitsijan on siivottava purkutilan pinnat huolellisesti. Osastoinnin alipaineistusta ei saa poistaa ennen puhtaiden mittaustulosten saamista. Mittaus suoritetaan ns. aggressiivisella menetelmällä, jossa mitattavan tilan pintoja harjataan noin 15 minuutin välein puhtaalla harjalla pölyn ilmaan nousemiseksi. Myös puhdasta paineilmaa tai moottorikäyttöistä puhallinta voidaan käyttää harjauksen sijaan. Mikäli mittaus suoritetaan asbestipurkutyön osastoinnin purkamisen varmistamiseksi, ei tilassa saa olla näkyvää pölyä, päättämättömiä tai rikkinäisiä putkieristeitä tai vastaavia asbestipitoisia materiaaleja. Ohjeistuksen mukaan tilan ilmamittaus tehdään alipaineistuksen vielä ollessa päällä. Tästä syystä näytteenottopiste tulee valita osaston sisältä siten, että ilmassa tai pinnoilla mahdollisesti olevat asbestikuidut voivat päätyä mittauksessa käytettävään suodattimeen. Ilmamittauksen raja-arvoksi on annettu 0,01 kuitua / cm3. Tämän pitoisuuden alittuessa ja tilan ollessa muuten asiallisesti siivottu voidaan osastointi purkaa ja tila luovuttaa työn tilaajalle. Keskeneräisiä asbestitöitä ei saa olla ennen luovutusta. Mikäli tilassa on näkyvissä pölyä tai ilmamittauksen kuitumäärän ylittäessä edellä mainitun raja-arvon, tulee tilat siivota uudelleen ja tiloista on otettava uusintamittaus. Mikäli tilassa on päättämättömiä asbestitöitä, tulee ne saattaa päätökseen ennen siivouksia ja ilmamittauksia. Ilmamittauksen suorittajan tulee tehdä mittauksesta erillinen lausunto, jonka liitteeksi tulee liittää laboratorion analyysilausunto. Mittauksen tekijältä edellytetään ammatillista osaamista näytteenottoon ja tilanteen arviointiin. AVI:n ohjeistuksen mukaan näytteiden ottamisessa, analysoinnissa ja arvioinnissa on käytettävä tarvittaessa ulkopuolista asiantuntijaa. Aina olisi syytä käyttää ulkopuolista asiantuntijaa tilan puhtauden toteamiseksi. Tämä on myös urakoitsijan etu, mutta usein aikatauluista johtuen ei ole mahdollista käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita kyseisten näytteiden ottamiseen. 40

41 4.5.2 Miksi osastointimenetelmällä tehdyissä purkutöissä tulisi käyttää ulkopuolista näytteenottajaa Osastointimenetelmällä tehtyjen purkutöiden jälkeen tulee nykyään aina suorittaa asbestipitoisuuden mittaaminen ilmasta osaston sisältä ennen osastoinnin ja alipaineistuksen poistamista. Osasto ja alipaineistus voidaan poistaa vasta kun osaston sisäpuolinen ilma ja pinnat on todettu puhtaiksi asbestikuiduista. Tämä on ymmärrettävää, jotta voidaan ehkäistä mahdollisten asbestipitoisten pölyjen leviäminen osastoinnin ulkopuolelle. Tilojen mittaamiseen ei edellytetä ulkopuolista näytteenottajaa ja useat urakoitsijat ottavatkin näytteet itse ja toimittavat näytteet laboratorioihin analysoitaviksi. Aikataulullisesti tämä onkin järkevin tapa toimia, sillä työmaita ei ole kustannustehokasta seisottaa ulkopuolisen näytteenottajan aikataulujen mukaan. Ulkopuolisen puolueettoman näytteenottajan käyttäminen luo kuitenkin luotettavuutta tilan puhtaudesta. Asbesti-ilmamittausmenetelmiä kehitettäessä, työterveyslaitos on ottanut ilmanäytteitä samoista kohteista purkutöiden jälkeen aggressiivisella menetelmällä ja silloin ns. standardimenetelmällä, jossa pinnoille laskeutunutta pölyä ei nosteta erikseen ilmaan. Silloin eri menetelmillä otetuissa näytteissä oli erittäin suuria pitoisuuseroja. Varsinkin huonosti siivotuissa kohteissa pitoisuuserot olivat merkittäviä. Purkutyön jälkeisen ohjearvon 0,01 kuitua / cm3 saattoi hyvinkin läpäistä huonostikin siivottu tila, jossa pölyä oli pinnoilla nähtävissä selvästi. Tästä syystä mittaajan tulee nostaa pölyä ilmaan näytteenoton aikana säännöllisesti. (Työterveyslaitos työolot 70, Asbesti purku- ja huoltotöissä) Myös näytteenottokohdalla on iso merkitys, jotta mahdolliset kuidut voivat päätyä laboratorioon toimitettavalle näytteenottosuodattimelle. Purkutöissä käytettävät alipaineistajat voivat imeä ilmaa tuhansia kertoja enemmän kuin näytteenotossa käytettävä ilmapumppu. Alipaineistajan ollessa päällä näytteenoton aikana, kuten ohjeistuksissa sanotaan, ilma liikkuu osaston sisällä huomattavasti helpommin kohti alipaineistajaa kuin näytteenottosuodatinta. 41

42 5 HUOMIOITAVIA HAITTA-AINEASIOITA SISÄILMAN LAATUUN LIITTYVIEN SELVITYSTEN YHTEYDESSÄ Rakennusterveysasiantuntijat tekevät pääsääntöisesti kiinteistöjen kuntoon ja sisäilman laatuun liittyviä selvityksiä. Usein selvitettävät kiinteistöt ovat vanhempia ja niissä voi esiintyä haitalliseksi luokiteltavia aineita. Konsultin tulee ainakin seuraavien selvitysten yhteydessä huomioida mahdollisia haitallisia aineita. Tämä on oleellista konsultin oman terveyden kannalta (oikea suojautuminen) sekä mahdollisesti korjattavien rakenteiden haitta-ainekartoituksen kannalta. Kuntotutkimuksien yhteydessä tulisi tehdä erillinen haitta-ainekartoitus, mikäli rakennuksen ikä sen edellyttää. Esimerkiksi asbestikartoitus tulee tehdä ennen vuotta 1994 rakennetuissa rakennuksissa. Myös rakennusten saumausmassojen PCB-yhdistepitoisuus tulee selvittää ennen vuotta 1980 valmistuneissa rakennuksissa ja lyijypitoisuus ennen 1990 valmistuneissa rakennuksissa (mikäli PCB:tä havaitaan ei lyijypitoisuutta tarvitse tutkia). Haitta-ainekartoituksessa voidaan usein hyödyntää kuntotutkimuksessa tehtäviä rakenneavauksia. Muista haitta-aineista lisää kohdassa 6. Tässä osiossa on kuvattu vain yleisimpiä toimenkuvia, joissa rakennusterveysasiantuntija voi joutua tekemisiin haitta-aineiden kanssa. 5.1 Putkikanaalien yms. tarkistamiset Putkikanaaleita (kuvat 15 ja 16), nousukuiluja, ryömintätiloja yms. tiloja tarkistettaessa voi rakennusterveysasiantuntija altistua useinkin varsinkin asbestille. Nämä ovatkin tiloja, joissa tulisi aina suojautua muutenkin henkilökohtaisilla suojaimilla, joita ovat kertakäyttökäsineet ja -haalarit, riittävän suojan takaava puhaltimella varustettu moottorimaski, kertakäyttöiset saapassuojat tai erikseen pestävät jalkineet. Putkikanaaleissa ja vastaavissa tulee varautua myös mahdollisesti esiintyviin PAH-pitoisiin materiaaleihin (lähinnä vesieristeinä käytetyt sivelyt). Putkikanaaleissa on usein huonokuntoisia asbestipitoisia putkieristeitä ja joskus kanaalien pohjalla on nähtävissä purettuja putkieristeitä. Aikoinaan asbestipitoisten materiaalien purkua ei ole valvottu nykyisen kaltaisesti ja siitä syystä kanaalien pohjalla saattaa hyvinkin olla jäämiä vanhoista asbestipitoisista putkieristeistä. Mikäli ei ole varmuutta 42

43 kanaalin tilanteesta, tulisi kanaalista ottaa pyyhintänäyte, josta analysoidaan pölynkoostumusta tai asbestikuitujen esiintymistä. Kanaalien, nousukuilujen ja ryömintätilojen luukuissa on käytetty tiettyinä aikoina asbestia eristeenä sisällä, mutta ne eivät aiheuta altistumista avattaessa. Sitä vastoin luukkujen tiivisteissä voi olla asbestinarua (punottua), joka voi aiheuttaa altistumista ilmavirtausten ja huonon kuntonsa vuoksi. Kuva 15 Putkikanaalissa putkieristeet uusittu. Kanaalin pohjalta löytyi paikoin asbestipitoista vanhaa putkieristettä. Kanaalin seinässä pikisively, joka sisältää mahdollisesti haitallisia aineita (PAH-yhdisteitä ja / tai asbestia). Haitallisia aineita ei selvitetty sivelyn osalta. 43

44 Kuva 16 Putkieristeenä pahvieristettä, jonka sisällä ns. asbestisydän eristävänä osana. Havaittiin putkikanaalin ilmavuotoselvityksen yhteydessä. 5.2 Alakattojen yläpuoliset tarkistukset Monesti sisäilmaselvitysten yhteydessä on tarvetta selvittää alakattojen yläpuolisia rakenteita. Mikäli vanhoja alakattoja joudutaan avaamaan, suosittelemme käyttämään hengityssuojaimia ja suojalaseja. Varsinkin sairaaloissa tai hotelleissa työskennellessä tulee varautua alakattojen yläpintaan mahdollisesti varisseen ruiskutettavaa asbestia (ennen vuotta 1976 valmistuneet rakennukset). Alakattojen yläpuolella käytössä olevissa kerroksissa harvemmin on lämpöjohtoja, joissa olisi asbestieristeitä. Maanpäällisissä kerroksissa lämpöjohdot sijaitsevat yleensä nousukuiluissa lähellä ulkoseinärakenteita. Kellaritiloissa alakattojen päällä taas usein voi olla asbestipitoisia eristeitä sisältäviä lämpöjohtoja. Vaakavedot lämmönjakohuoneelta nousukuiluille on yleensä hoidettu kellarikerroksessa. 5.3 Rakenneavaukset Kuntotutkimuksissa tehtävien rakenneavausten yhteydessä voidaan altistua monellekin eri haitta-aineelle. Tähän vaikuttaa oleellisesti luonnollisesti avattava rakenne. Vanhoihin 44

45 puuvälipohjiin tehtävissä rakenneavauksissa (kuvat 17 ja 19) tulee varautua ensisijaisesti PAH-yhdisteisiin (kuva 17), kun taas ulkoseinän levyrakenteita avattaessa (kuva 18) todennäköisin haitta-aine on asbesti. Kaikissa rakenneavauksissa, huolimatta rakennuksen iästä tai rakenteesta, tulisi aina käyttää henkilökohtaisia suojaimia. Avauksien ajaksi tutkimusalue olisi hyvä osastoida erikseen. Mikäli osastointi ei ole mahdollista, olisi suotavaa käyttää riittävän tehokkaalla suodattimella varustettua kohdepoistoa, jonka lisäksi avauksen läheisyydessä kierrätetään sisäilmaa Hepa-suodattimen kautta (alipaineistajalla). Huom. mikäli avausta ei osastoida ei alipaineistajalla tule puhaltaa tilasta ilmaa suoraan ulos, ettei avauksen kautta muodostu korvausilmareittiä. Suotavaa olisi siis kerätä avauksesta syntyvä pöly kohdepoistoimurilla ja sisäilmaa kierrättävällä alipaineistajalla. Kuva 17 Kuntotutkimuksessa tehtävien rakenneavausten yhteydessä havaittiin alalaattapalkistossa PAH-yhdisteitä sisältävää pikieristettä. Rakennekuvissa tai muussa vastaavaa ei esiintynyt. Kyseessä on monta kerrosta maanpäällä oleva tila. 45

46 Kuva 18 Ulkoseinärakenteeseen tehtiin rakenneavaus mikrobiperäisen hajun vuoksi. Sisäverhouslevy sisälsi asbestia, joten avaus tehtiin osastointimenetelmällä. Kuva 19 Puiseen välipohjaan tehdyn avauksen yhteydessä havaittiin nykyisen pinnoitteen alla asbestipitoisia kerroksia (asbestivinyylilaattaa) 46

47 5.4 Kosteusmittaukset rakenteista Myös rakennekosteusmittausten yhteydessä voidaan altistua haitallisille aineille. Esim. porareikämittauksia tehtäessä tulee porauksen yhteydessä käyttää vähintään Hepa-luokan suodattimella varustettua imuria. Pinnoitteiden alla saattaa olla näkymättömissä vanhoja asbestipitoisia materiaaleja, kuten asbestivinyylilaattoja, keraamisia laattoja, tasoitteita tai liimoja. Mattopinnoitteiden alapuolisissa viiltomittauksissa tulee tarkkailla lähinnä asbestipitoisen pikiliiman esiintymistä. 5.5 Ilmanvaihtojärjestelmien tarkistamiset Ilmanvaihtolaitteiden luukkuja avattaessa tulee tarkkailla asbestipitoisten tiivisteiden esiintymistä (kuva 20). Ilmavirtausten johdosta asbestikuituja saattaa irrota sisätiloihin hengitysvyöhykkeelle. Tästäkin syystä puhdistusluukkuja avattaessa tulee ilmanvaihtokoneet sammuttaa tarkistusten ajaksi. Ilmanvaihtokonehuoneiden ja tuloilmakammioiden levyrakenteet sisältävät usein asbestia. Näistä ei normaalitoiminnassa ole altistumisvaaraa, mikäli levyt ovat ehjiä. Kanavien liitoksissa käytetty tiivistekitti ei aiheuta myöskään altistumista, mikäli kittiä ei mekaanisesti työstetä. 47

48 Kuva 20 Sairaalakohteessa tehtiin ilmanvaihtokanavien puhtauden arviointia. Puhdistusluukun tiivisteenä huonokuntoista asbestipitoista narua. 5.6 Ullakkotilat ja kellarit Kellareissa ja ullakkotiloissa on käytännössä aina käyttötiloja pölyisempää. Myös rakennusaikaista pölyä voi olla edelleen pinnoilla vanhoissakin rakennuksissa. Teknisiä tiloja sijoitetaan usein kellareihin ja ullakkotiloihin. Näissä on laitteiston toiminnan kannalta käytetty tavallista enemmän haitalliseksi luokiteltavia materiaaleja (esim. lämmönjakohuoneissa paljon asbestipitoisia materiaaleja). Sähkökeskuksissa ja -nousuissa tulee tarkkailla vanhojen kreosoottia sisältävien suojaputkien esiintymistä. Kellarikerroksissa on maanvastaisia rakenteita, joissa on voitu käyttää PAH-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja vesieristeinä. Samoin ullakkotiloissa on usein puurakenteita käsitelty kreosoottia sisältävillä eristeillä. Kellareissa ja ullakkotiloissa työskennellessä on suositeltavaa käyttää hengityssuojaimia ja kertakäyttöhaalareita aina kun tehdään töitä, jossa pölyä voi syntyä. 48

49 5.7 Yhteenveto RTA:n altistumisesta Rakennusterveysasiantuntija voi monissa tavanomaisissa töissään altistua haitalliseksi luokiteltaville aineille. Selvityksissä altistutaan usein muutenkin sisäilman epäpuhtauksille (kuten mikrobeille ja mineraalivillakuiduille), joita vastaan myös tulisi suojautua henkilökohtaisilla suojaimilla. Vanhoissa rakenteissa on kuitenkin karsinogeenisiksi luokiteltuja materiaaleja, joille voi altistua tietämättään, joten hyvä suojautuminen on aina suositeltavaa. Vaikka tietäisi, ettei rakenne ole vaurioitunut eikä esim. mikrobeille altistuminen olisi riskinä, voi rakennusterveysasiantuntija altistua esim. asbestille rakenneavauksen, ilmanvaihtokanavien selvitysten tai kosteusmittausten yhteydessä. 49

50 6 MUUT HAITTA-AINEET RAKENNUKSISSA JA RAKENTEISSA 6.1 Yleistä rakenteiden haitta-aineista Tässä osiossa käsitellään muita rakennuksissa ja rakenteissa olevia haitta-aineita kuin asbesti. Haitallisten aineiden tutkiminen rakennuksissa aloitettiin 1990-luvun alussa. Suomen lainsäädäntö velvoittaa kartoittamaan myös muut rakennuksen haitta-aineet kuin asbesti. Vastuu kartoituksesta tai haitta-aineiden tunnistamisesta kuuluu ensisijaisesti rakennuksen omistajalle. Tunnistetaan rakennusmateriaalien ja laitteiden sisältämät aineet ja tarvittaessa vaihdetaan materiaalit tai laitteet siten, ettei haitallisista aineista koidu terveydellistä haittaa tai haittaa ympäristölle. Yleensä haitta-ainekartoitus tehdään ennen rakennuksen saneerausta ja yhdessä asbestikartoituksen kanssa. Kartoituksesta käytetäänkin nimitystä asbesti- ja haitta-ainekartoitus (AHA-kartoitus). Eri haitta-aineita on voitu käyttää oikeastaan kaikkialla rakennuksissa, rakenteissa ja laitteissa monina eri aikakausina. Tarkoituksena on antaa tarvittavaa tietoa rakennusterveysasiantuntijoille siitä, mitä kaikkia haitta-aineita rakennuksissa on voitu käyttää, millä aikakaudella ja samalla kertoa niiden terveyshaitoista, niihin liittyvistä laeista sekä haittaainepitoisen jätteen oikeasta käsittelystä. Itse kartoituksen suorittamisesta kerrotaan asbestikartoitusosioissa. 6.2 Rakenteiden haitta-aineet Seuraavassa osiossa on esitetty eri kirjallisuuslähteistä koottuna tyypillisimpiä rakenteiden haitta-aineita ja niiden käyttökohteita ja milloin niitä on käytetty Kreosootti, kivihiilipiki, PAH-yhdisteet Kreosootti on yleisnimitys useille korkean lämpötilan avulla puusta tai kivihiilestä valmistetuille tuotteille (myös kreosoottipensaan pihkasta valmistetuille tuotteille). Kreosootti on kivihiilitervan tislausjäännös, joka sisältää satoja orgaanisia ja epäorgaanisia yhdisteitä. 50

51 Kreosoottia sisältäviä tuotteita purettaessa, vapautuu hiukkasmaisia ja höyrymäisiä ainesosia, mm. PAH-yhdisteitä, jotka ovat ongelmallisimpia, koska ne ovat syöpää aiheuttavia. PAH-yhdisteitä syntyy myös, kun orgaaninen aine palaa epätäydellisesti (esim. savupiipuissa, noki). PAH-yhdisteitä esiintyy ympäristössä luontaisestikin, mutta pitoisuudet eivät riitä aiheuttamaan terveyshaittaa. Kreosoottia on käytetty kosteuden- ja vedeneristeenä erilaisissa muodoissa (sivelynä, pinnoitteet, kitit, valut, emulsiot, paperit, pahvit, huovat) sekä mm. puun ja hampun kyllästysaineena. Kreosoottia on käytetty aina 1800-luvulta asti ja käytetään edelleen. Vuoden 2003 jälkeen on kreosoottia saanut käyttää vain teollisuudessa ja ammattikäytössä (rautatiet, sähkö- ja puhelinpylväät, aitaukset, maataloudessa sekä satamien ja vesiväylien rakentamisessa), myös PAH-ainepitoisuutta on säädelty. Rakennuksissa, vedeneristeenä yms. kreosoottia käytettiin varsinkin aikavälillä PAH-yhdisteet (kreosootti) tunnistaa useimmiten pistävästä öljymäisestä hajusta ja ne ovat veteen liukenemattomia. Hajua kuvaa parhaiten ratapölkyn haju. Tosin aina PAHyhdisteet eivät haise, vain tietyt yhdisteet haisevat (tai tiettyjen yhdistelmät). Kreosootti on tummanruskeaa, jopa mustaa, öljyistä ja puoliksi nestemäistä tai kiinteää ainetta. Usein näkee kreosoottipikeä valuneen esim. rakennuksen kivijalan ja tiiliseinän välistä ja kesäisin kuumalla ilmalla piki on hieman muovautuvaakin. Jos vaaleissa ikkunakarmeissa (seinän ja karmin rajassa) on tummanruskeita länttejä, voidaan usein olettaa, että ikkunan eristetilassa on eristeenä käytetty kreosootilla kyllästettyä hamppua, yleensä aistittavissa on myös haju (ratapölkky, tervaleijona). Korjauksissa ja saneerauksissa kreosoottia ja muita PAH-yhdisteitä sisältävät materiaalit tulisi ensisijaisesti purkaa, mutta usein tämä ei ole mahdollista, koska yleensä se tarkoittaisi koko rakenteen purkamista (esim. kapillaarikatkot). Ongelmana on myös se, että säilytettäviin rakennusosiin on imeytynyt PAH-yhdisteitä merkittävissä määrin, vaikka suurin osa kreosootista pystyttäisikin poistamaan. Jäljelle jääviä rakenteita joudutaan vielä esim. hiomaan. Lisäksi rakenne tulisi tiivistää ja kapseloida. Tänä päivänä on markkinoilla hyviä ratkaisuja haitta-aineiden kapselointiin ja hallintaan (kuten muissakin haitta-aineissa tulee tieto dokumentoida siitä, että rakenteisiin on jätetty PAH-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja). 51

52 Kuva 21 Kuvassa esitetty kreosootin sijainti rakenteissa. (Tomi Tolppi, AHA-asiantuntijan henkilösertifiointiin valmistava koulutus 2014, Rateko) Yllä esitetyssä kuvassa (kuva 21) on merkitty tyypillisimpiä kreosootin sijainteja rakenteissa. Käytännössä kreosoottia ja PAH-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja on voitu käyttää missä vain rakennuksessa ja rakenteissa. Vastaan on tullut myös paikkoja, missä näitä ei olisi pitänyt edes olla. Alla on esitetty kreosootin (kivihiilipien, PAH-yhdisteitä sisältävien materiaalien) eri käyttökohteita rakennuksissa eri rakennusosissa ja rakenteissa sekä valokuvia ja havainnepiirustuksia näistä. Vesikatto 1800-luvun lopulta on peltikattojen pinnoitukseen (myös muiden peltien) käytetty kivihiilitervaa (helppo levittää, halpaa. käyttö väheni 1950-luvulla). Samoihin aikoihin on myös alettu käyttää kivihiilipitoisia kattohuopia ja aluskatteita, kuten alapuolen havainnepiirustuksessa sekä valokuvassa on esitetty (kuva 22). Myös vesikaton puurakenteet voivat olla kreosootilla kyllästetystä puusta tehtyjä. Kuva 22 Vesikaton aluskatteena tervahuopa, kuvan kohteessa huovassa voimakas pistävä kreosootille tyypillinen haju. (Havainnepiirustus: Rakennustieto, Kerrostalot , valokuva K.Koskinen) 52

53 Yläpohja Yläpohjissa on käytetty erilaisten palopermantopintojen alla tervapaperia, -pahvia ja - huopaa (kuva 23). Välillä on palopermannon alta löytynyt paksumpikin kerros kreosoottipikeä (kuva 24). On ollut kohteita, jossa on yläpohjan eristeiden päällä voimakkaasti haiseva tervapahvi, tai tervapaperi (kuva 25) ja osa yläpohjan kulkusilloista oli tehty kreosootilla kyllästetystä puusta (ei kaikki vaan muutama ja tätä hajun lähdettä haettiin kauan). Myös yläpohjan ja slammattujen perusmuurien sekä hormien välissä on joskus käytetty kreosootilla siveltyjä peltejä (kuva 25). Kuva 23 Havainnepiirustuksissa yläpohjan erilaisia palopermantoja, joissa eristeenä erilaisia kreosoottieristeitä. (Havainnepiirustukset: Rakennustieto, Kerrostalot ) Kuva 24 Vasemmalla tehdään tutkimusaukkoa erään koulun palopermantoon (miniosasto ja alipaineistus sekä oikea suojavarustus, mm. nitriilihanskat ja moottorimaski). Oikealla kohdan betonin alta paljastui paksuhko kreosoottisively, voimakas haju. (Valokuvat K.Koskinen) 53

54 Kuva 25 Vasemmalla on yläpohjan eristeiden päällä tervapaperi, ullakkotilassa voimakas haju. Oikealla on palopermannon ja muurin välissä kreosootilla sivelty pelti, näitä oli ullakon kaikissa slammatuissa muureissa ja hormeissa. (Valokuvat K.Koskinen) Välipohjat Puuvälipohjissa on käytetty myös tervapaperia täytteiden alla ja betonivälipohjissa tervapaperia tai- huopaa valueristeenä (kuva 26). On ollut kohde, jossa on käytävien lattialautojen tai -lankkujen alapinnassa ollut kreosoottisively (kuva 26). Lattioiden puuvasat (niiden päät), jotka on tuettu tiiliseinään, ovat yleensä myös suojattu kosteudelta kreosootilla ja tervapaperilla. Kuva 26 Puuvälipohjassa on käytetty tervapaperia. Kuvan lankkulattian alapinnassa on käytetty kreosoottisivelyä, voimakas pistävä kreosootille tyypillinen haju. (Havainnepiirustus: Rakennustieto, Kerrostalot , valokuva K.Koskinen) 54

55 Perustukset, alapohjat, kellarin lattiat ja seinärakenteet (kuvat 27-30) Kellarikerroksen lattiarakenteissa on kreosoottia voitu käyttää käytännössä kaikissa rakenteissa. Sitä on käytetty lattioiden alla kosteudeneristeenä tai on käytetty valuasvalttia. Sitä on käytetty seinissä verhomuurausten alla perustusten ja kivijalan välissä kosteudeneristeenä ja -katkona. Jopa tiilisaumoissa on käytetty kreosoottia. Usein on myös käytetty kreosoottisivelyä kellarien betoniseinien alaosissa. Kuva 27 Havainnepiirustukset kahdesta erilaisesta kellarista ja alapohjarakenteesta. Kreosoottisivelyjä on voitu käyttää oikeastaan missä vain rakenteissa. (Havainnepiirustukset: Rakennustieto, Kerrostalot ) Kuva 28 Vasemmalla on alapohjasta paljastunut valuasvaltti ja oikealla alapohjan ja perustusten välinen kosteudeneristys. Kohdissa voimakas kreosootille tyypillinen haju. (Valokuvat K.Koskinen) 55

56 Kuva 29 Vasemmalla on tiiliseinän ja kivijalan välissä kosteudeneristys ja oikealla kellarin kissanluukku, joka oli kauttaaltaan vesieristetty kreosootilla. Kohdissa on voimakas pistävä kreosootille tyypillinen haju. (Valokuvat K.Koskinen) Kuva 30 Vasemmalla on kellarin ulkoseinän ja väliseinän raja, johon tehty putkiläpivienti ja jossa kreosoottipikieristettä. Oikealla alhaalla tiilisaumassa kreosoottieristys. Kohdissa on voimakas pistävä kreosootille tyypillinen haju. (Valokuvat K.Koskinen) Ikkunoiden rakenteet (kuva 31) Ikkunoiden eristeinä on käytetty hamppueristettä, joka homehtumisen estämiseksi oli usein kyllästetty kreosootilla. Ikkunoiden karmeissa ja ikkunapenkeissä usein nähtävissä tummanruskeita jälkiä, kohdista jossa kreosootti alkaa tulla läpi, yleensä näissä kohdissa on voimakas haju (ratapölkky, tervaleijona). Itse ikkunan koolauspuina, kolmiorimoina yms. puina on voitu käyttää kreosootilla kyllästettyjä puita. On ollut kohteita, joissa kaikki ulkoseinien ja vesikattojen puurakenteet on kyllästetty kreosootilla. 56

57 Kuva 31 Vasemmassa kuvassa on näkyvissä ikkunan eristetilasta läpi puskevaa kreosoottieristettä tummanruskeana jälkenä. Oikealla ikkunan vesipellin alla oleva kolmiorima, joka on kyllästetty kreosootilla. (Valokuvat K. Koskinen) Sähköjohtojen suojaputket (kuva 32) Sähköjohtojen suojaputkissa on käytetty eristeenä kreosoottipikieristys. Näissä on hajun ja materiaalinäytteiden perusteella hyvin korkeat PAH-kokonaispitoisuudet (jopa p-%) luvuilla käytettiin sähköasennusputkena yleisesti peltikuorista, pikihuovalla eristettyä ns. Bergmann-putkea. Osa kuorista on lyijyä. Näissä on voimakas kreosootin haju ja usein vanhojen talojen sähköpistokkeista ja katkaisimista on aistittavissa kreosootin hajua. Vanhemmissa rakennuksissa näitä suojaputkia kulkee kaikissa mahdollisissa rakenteissa ullakosta kellariin ja yleensä niitä on kilometreittäin vanhassa kohteessa. Usein katkaistuista kohdista on haju hävinnyt vuosien saatossa, mutta pitoisuudet ovat silti korkeat. Vanhoja suojaputkia on hankala saada pois rakenteista ja ne tulisi kapseloida hyvin samoin kuin katkaistut päät (merkintä talonkirjoihin). Kuva 32 Kahden eri kohteen sähköjohtojen lyijysuojaputkia, joiden sisäpinnassa on kivihiilipikeä sisältävä eristys luvuilla käytettiin sähköasennusputkena yleisesti peltikuorista, pikihuovalla eristettyä ns. Bergmann-putkea. (Valokuvat K. Koskinen) 57

58 Muita käyttökohteita Kreosoottia ja valuasvaltteja on käytetty myös useissa muissa rakenteissa vedeneristeenä. Niitä on käytetty pihakansirakenteissa, uima-allasrakenteissa, erilaisissa ulkona olevissa lattia- ja perustusrakenteissa (parvekkeet, kattoterassit), yms. rakenteissa. Tervapaperia on käytetty myös ulkoseinien tuulensuojana. Kyllästysaineena on kresoottia käytetty lisäksi ratapölkkyinä, puhelin- ja sähköpylväinä, julkisivuverhoiluna ja eri rakennusosien puuosissa. On käytetty eri teollisuuden haaroissa, kuten metalliteollisuus (mm. koksaamo), kyllästämöt, sahat, kumiteollisuus ja asvalttiteollisuus. Näytteenotto Näytteitä otetaan pääsääntöisesti yksi näyte aina yhdestä materiaalista, jos materiaalia on paljon, otetaan useampi näyte. Näytepala tulisi olla halkaisijaltaan mm. Sivelyä tulisi raaputtaa esim. veitsellä n. 10 cm2 alueelta tai otetaan pala, jossa sivelyä on ja se lähetetään laboratorioon. Näyte olisi hyvä folioida tiiviisti (hajujen yms. takia) ennen kuin se laitetaan suljettavaan muovipussiin (Minigrip tai vastaava) tai kannelliseen lasipurkkiin. Näytettä ei saa lämmittää, koska siitä alkaa haihtua PAH-yhdisteitä. Näytekohta olisi hyvä kapseloida esim. teippaamalla. Työvälineet tulee pestä ja puhdistaa näytteiden välillä liuottimella, tosin pikieriste on vaikea saada kokonaan pois PCB Polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet ovat orgaanisia yhdisteitä. PCB-yhdisteet ovat pahimpia ympäristömyrkkyjä ja niitä on ollut yli sata yleisesti käytössä. PCB-yhdisteet ovat hitaasti hajoavia, ravintoketjuun rikastuvia, rasvaliukoisia, palamattomia ja kemiallisesti kestäviä. PCB-yhdisteitä on käytetty luvulla. Niitä ei ole valmistettu Suomessa ja niiden tuontia on rajoitettu vuodesta 1972 ja vuoden 1990 alusta alkaen niiden ja niitä sisältävien tuotteiden valmistus, maahantuonti, myynti ja luovutus on kielletty. PCB-yhdisteitä on yleisesti käytetty erilaisissa liimoissa, pinnoitteissa ja maaleissa luvulla niiden hyvien ominaisuuksien vuoksi. Niitä käytettiin lisäämään elastisuutta, tarttuvuutta, kestävyyttä sekä palon- ja kosteudenkesto-ominaisuuksia. Suurimmat PCB-pitoisuudet on löydetty kellaritilojen betonimaaleista (jopa 11 p-%). PCB-yhdisteet eivät juuri kulkeudu maaleista betoniin, mutta puuhun ne imeytyvät. 58

59 Lämpölasien profiililistan ja lasien välisissä tiivistysmassoissa on käytetty PCB-yhdisteitä pehmittimenä (kuva 33). Laseja on käytetty vuodesta 1960 alkaen teollisuuskohteissa ja vuodesta 1965 alkaen muissakin kohteissa. Vuoden 1979 jälkeen ei PCB-yhdisteitä sisältäviä lämpölaseja ole asennettu yksittäistapauksia lukuun ottamatta Suomessa. Vanhoja lämpölasielementtejä on voitu kierrättää. Ennen vuotta 1979 valmistetut lämpölasit sisältävät todennäköisesti PCB-yhdisteitä ja niitten vaihtoa suunniteltaessa on otettava näyte tiivistysmassasta. Alumiiniprofiili ja tiivistysmassat ovat vaarallista jätettä, ikkunapuitteeseen on voinut siirtyä PCB-yhdisteitä, mikäli se on kosketuksissa tiivistysmassojen kanssa. Lämpölaseista voi käyttää puhtaan keskiosan kierrätykseen. Kuva 33 Tiivistysmassojen sijainti lämpölaseissa (Havainnepiirustus RT ) PCB-yhdisteitä on käytetty pehmittimenä elastisissa polysulfidipohjaisissa saumausmassoissa (kuva 34) 1950-luvun loppupuolelta lähtien ainakin vuoteen 1974 asti, mahdollisesti 1970-luvun loppuun asti. Täysin varmuudella ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että saumausmassoja olisi käytetty vielä 1980-luvullakin. Rakennusten saumausmassojen PCB-yhdistepitoisuus tulee selvittää ennen vuotta 1980 valmistuneissa rakennuksissa. PCB-yhdisteitä sisältäviä saumamassoja on käytetty elementtisaumoissa sekä sisällä että ulkona sekä myös ovien ja ikkunoiden saumoissa, liikuntasaumoissa ja pintarakenteissa (terassit, parvekkeet ja autokannet). Näistä tulee selvittää saumamassojen PCB-pitoisuus, kuten myös tulee selvittää rakennusten vierustojen maansiirtotöissä maaperään mahdollisesti joutuneet PCB-yhdisteet (maaperän pilaantuneisuuden ohjearvot: 0,05 mg/kg käyttörajoituksia, 50 mg/kg vaarallinen jäte). 59

60 Kuva 34 Saumamassoja elementtirakennuksessa. (Havainnepiirustus: Rakennustieto, Kerrostalot , valokuva K.Koskinen) Muita PCB-yhdisteiden käyttökohteita ovat olleet muuntajat ja kondensaattorit, joiden eristävyyttä sekä kosteus- ja palonkesto-ominaisuuksia PCB-yhdisteet paransivat. Kondensaattorien ja muuntajien öljyjen yms. PCB-pitoisuus on korkea. Käyttö on ollut luvuilla. PCB-yhdisteitä on käytetty myös öljynpolttimissa, virranjakajissa, loisteputkivalaisinten varusteissa, hyönteismyrkyissä, muovien ja vahojen pehmittimenä sekä paperin pinnoiteaineena. Näytteenotto Saumamassoista otetaan kolme eri näytettä eri puolilta taloa (yksi pohjoispuolelta). Saumamassaa otetaan noin mm pala leikkaamalla se elementtireunoja myöten. Maalia tulisi raaputtaa esim. veitsellä n. 10 cm2 alueelta tai otetaan pala, jossa sivelyä on ja se lähetetään laboratorioon. Myös tämä näyte olisi hyvä folioida tiiviisti ennen kuin se laitetaan suljettavaan muovipussiin (Minigrip tai vastaava). Näytekohta olisi hyvä kapseloida esim. saumamassalla. Työvälineet tulee pestä ja puhdistaa näytteiden välillä liuottimella Lyijy Lyijy kuuluu raskasmetalleihin. Lyijyä on käytetty 1920-luvulta aina tähän päivään asti. Lyijyn käyttö oli vilkkaimmillaan aikavälillä Lyijy ja kaikki sen yhdisteet ovat 60

61 myrkyllisiä. Lyijyä vapautuu ilmaan eri teollisuuden haaroista (metalli, hiili, kemian, paristo), mutta myös luonnollista kautta (eroosio, tulivuorenpurkaukset, merivesien vaahdot, pensapalot yms.). Ennen suurin päästöjen aiheuttaja oli moottoriliikenne, mutta nykyään on lyijytöntä bensiiniä. Lyijy ei liukene hyvin veteen, joten maaperässä havaitut jäämät ovat yleensä peräisin hiukkasista. Lyijyä on käytetty rakentamisessa monissa eri kohteissa. Lyijyä on käytetty (väriaineena, korroosionestoaineena ja pehmittimenä) sisätilojen maaleissa, ulkotilojen maaleissa (julkisivut, katot, parvekelaatat) sekä ikkunoiden ja ovien metalli- ja puuosien maaleissa (palo-ovien maaleissa usein). Huoneilmaan lyijyä voi vapautua esim. jos maalattuja seiniä hiotaan. Lyijyä sisältäviä maaleja ei käytetä enää asunto- ja toimistorakentamisessa, mutta käytetään edelleen silta- ja teollisuusrakentamisessa. Lyijyä on käytetty myös, samoin kuin PCB:tä, kaksikomponenttisten elastisten polysulfidipohjaisten saumausmassojen kovetteena luvuilla (kuva 34). Lyijyn käyttö väheni 1970-luvun puolivälin jälkeen, mutta vielä 1980-luvulla on löytynyt lyijy-yhdisteitä sisältäviä saumausmassoja. Saumausmassoja on käytetty elementtisaumoissa, liikuntasaumoissa, ikkunoiden saumoissa sekä erilaisissa piharakenteissa (terassit, parvekkeet, autokannet yms.). Lyijypitoisuus tulee selvittää 1980-luvun rakennuksien saumamassoista (myös maansiirtotöissä rakennusten vierustoilta) sekä sitä ennen, mikäli saumamassoissa ei ole todettu PCB:tä. Jos saumamassoissa todetaan PCB:tä, lyijypitoisuutta ei tarvitse tutkia. Ennen vuotta 1958 valmistuneita rakennuksia ei tarvitse tutkia, ellei niihin ole tehty korjaus- tai muutostöitä välillä Lyijyä on käytetty monissa muissakin rakentamisen kohteissa ja materiaaleissa. Lyijyä on käytetty viemäreiden juotossaumoissa sekä vanhoissa ikkunalaseissa. Sairaaloissa on usein röntgen huoneen seinissä lyijylevyt, kuten muissa säteilysuojauksissa. Lyijyä on käytetty myös vedenpaine-eristeissä, muovin stabilaattorina, kaapeleissa sekä eri metalliseoksissa. Itse olen joutunut kartoittamaan myös ampumaratojen lyijypitoisuuksia, koska aiemmin on ollut lyijyhaulit käytössä. Lyijyä on käytetty myös esim. veneiden pohjamaaleissa, jossa sen käyttö on lopetettu ympäristöhaittojen takia Näytteenotto Saumamassoista otetaan kolme eri näytettä eri puolilta taloa (yksi pohjoispuolelta). Saumamassaa otetaan noin mm pala leikkaamalla se elementtireunoja myöten. 61

62 Maalia tulisi raaputtaa esim. veitsellä n. 10 cm2 alueelta tai otetaan pala, jossa sivelyä on ja se lähetetään laboratorioon. Myös tämä näyte olisi hyvä folioida tiiviisti ennen kuin se laitetaan suljettavaan muovipussiin (Minigrip tai vastaava). Näytekohta olisi hyvä kapseloida esim. saumamassalla. Työvälineet tulee pestä ja puhdistaa näytteiden välillä liuottimella. Työvälineet tulee pestä ja puhdistaa näytteiden välillä liuottimella Raskasmetallit (muut kuin lyijy) Raskasmetallit on lääketieteellinen nimitys erilaisille ympäristölle ja terveydelle haitallisille metalleille. Osa näistä muuttuu ympäristömyrkyiksi, kun ne joutuvat luontoon. Osa raskasmetalleista rikastuu ravintoketjussa ja jotkut näistä luokiteltu syöpäsairauden vaaraa aiheuttaviksi, jotkut ovat lisääntymiselle haitallisia. Jotkut raskasmetalleista on pieninä pitoisuuksina myös elämälle tärkeitä hivenaineita ja vasta suuremmilla pitoisuuksilla haittavaikutukset tulevat esiin. Muitakin raskasmetalleja on käytetty maaleissa aivan samoissa tarkoituksissa kuin lyijyä. Maalien raskasmetalleista tulisi analysoida pitoisuudet vähintään arseenille, kadmiumille, koboltille, kromille, kuparille, nikkelille, lyijylle, vanadiinille, antimonille ja elohopealle. Seuraavassa käsitellään osaa näistä raskasmetalleista. Elohopea poikkeaa monista muista metalleista sillä, että se on huoneenlämpöisenä nestemäinen (hopeanvärinen). Elohopea on ympäristössä luonnostaan esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli, joka muuttuu luonnossa erityisen myrkylliseksi metyylielohopeaksi. Se rikastuu ravintoketjussa. Sitä on käytetty rakentamisessa ( luvulla) sähkö-, säätö- ja mittalaitteissa sen hyvän sähkönjohtavuutensa ja nestemäisyytensä vuoksi (erilaiset mittarit, kytkimet, releet, termostaatit, akut paristot, loisteputket, energiansäästölamput). Elohopeaa on usein kerääntynyt vesilukkoihin ja viemäreihin, tiloissa jossa sitä on käytetty (laboratoriot, teollisuus, hammaslääkärit yms.). Sen käyttö on edelleen sallittua, mutta on kielletty torjunta-aineena Arseeni on myrkyllinen puolimetalli, joka on ympäristölle vaarallinen ja sitä esiintyy luonnossa yleisesti (kallio- ja maaperässä, pohjavedessä, arseenia keräävissä kasveissa). Sitä on käytetty kasvi- ja hyönteismyrkkynä sekä erilaisissa lejeeringeissä. Puuta on kyllästetty kromatuilla kupariarsenaateilla. Kadmium on valkoinen pehmeä metalli, joka on ympäristölle haitallinen ja ihmiselle myrkyllistä ja kuten lähes kaikki raskasmetallit, syöpää aiheuttava. Sitä tuotetaan lähinnä 62

63 sinkin louhinnan sivutuotteena. Sitä on käytetty väriaineena maaleissa, kumeissa ja muoveissa (tuottamaan keltaista väriä) sekä teräksen päällystämisessä (galvanointi) ja jopa televisioissa (värien tuottamiseen). Nykyisin käyttö on sähkö- ja energialaitteissa (mm. nikkelikadmiumakut, aurinkokennojen kalvoissa). Euroopan unioni on rajoittanut kadmiumin käyttöä. Kromi kuuluu metalleihin ja on väriltään harmahtava, kiiltävä ja kova. Se on välttämätön hivenaine, mutta suurina annoksia myrkyllinen ja on syöpää aiheuttava. Sitä on käytetty metalliteollisuudessa. Se on pääaines ruostumattomassa teräksessä. Sitä on käytetty maaleissa väriaineena, puun kyllästämisessä, metallien pinnoituksessa sekä nahan parkitsemisessa. Nikkeliä, kobolttia, sinkkiä, vanadiinia ja tinaa on käytetty väriaineena maaleissa, galvanointiin, metalliseoksissa, akuissa ja paristoissa. Niitä on käytetty kaivos-, sulattamoja kemianteollisuudessa. Ne ovat metalleja, joita kaikkia löytyy luonnosta ja ovat terveydelle haitallisia ja syöpää aiheuttavia. Usein kaasumaiset yhdisteet ovat tappavia. Näytteenotto Yleisesti miniminäytemäärä on noin 10 g (riippuu laboratoriosta). Näytteen pakkaus ja käsittely tehdään samoin kuin PCB- ja lyijynäytteissä Öljy-yhdisteet Öljy-yhdisteet ovat erilaisten hiilivetyjen seosta. Saadaan raakaöljystä jalostamalla. Erilaisia öljy-yhdisteitä ovat (C4-C40) bensiini, karoseeni, dieselöljy (ja kevyt polttoöljy), raskas polttoöljy sekä voitelu- ja moottoriöljyt. Rakennusmateriaalit (maaperä) ovat kontaminoituneet erilaisissa tiloissa, joissa on käytetty ko. öljy-yhdisteitä esim. autokorjaamot, autotallit, varastot, öljysäiliöhuoneet, poltinhuoneet tai lämmönjakohuoneet. Näytteenotto Näytteenotto yleensä poralieriönä ja miniminäytemäärä on noin 15 g (riippuu laboratoriosta). Vaarallisen jätteen raja-arvo on mg/kg. 63

64 6.2.6 Muita haitallisia aineita ja yhdisteitä Seuraavassa on lueteltu ja kerrottu hieman muista mahdollisista haitallisista aineista ja yhdisteistä. Kloorifenolit ovat syöpää aiheuttavia myrkyllisiä aineita. Hyötykäyttö perustuu niiden pieneliöitä tappavaan vaikutukseen ja aineita on käytetty liimoissa, maaleissa, nahkatuotteissa, rakennustarvikkeissa, valokuvausliuoksissa, kankaissa, teollisuuden kiertovesijärjestelmissä sekä puunsuojauksessa sinertymisenestoaineena. Pentakloorifenolin käyttö on kaupallisesti kielletty Suomessa. On tullut vastaan tapauksia, jossa on aistittu selvää mikrobiperäistä hajua rakenteista ja ollaan tultu siihen tulokseen, ettei kyseessä ole mikrobiongelma, vaan on ollut kyseessä sinertymisenestoaineen tetrakloorianisolin aiheuttama tunkkainen haju. Tetrakloorianisolia syntyy pentakloorifenolista mikrobiologisessa hajotusprosessissa. POP-yhdisteet ovat pysyviä orgaanisia yhdisteitä (Persistent Organic Pollutants), jotka ovat luonnossa hitaasti hajoavia kaukokulkeutuvia sekä ravintoketjuun kerääntyviä. Monet yhdisteistä ovat rasvaliukoisia, hormonitoimintaa häiritseviä ja syöpää aiheuttavia. Niitä on käytetty teollisuuden kemikaaleina, palonestoaineina (esim. EPS, XPS, PUvaahto, muovit elektroniikka, tekstiilit, klooriparafiinisaumausaineet), desinfiointi- ja torjunta-aineina. Syntyy myös epätäydellisen palamisen ja kloorausprosessien sivutuotteina sekä esim. PCB-yhdisteiden epäpuhtauksina, sellun ja paperin tuotannossa ja jätteenpolttona metalliteollisuudessa. Suomessa asetettu käyttökieltoon 1970-luvulta alkaen. Euroopan unionissa on asetus POP-yhdisteille. Maailmanlaajuisesti Tukholmassa solmittiin vuonna 2001 yleissopimus, joka kieltää tai rajoittaa POP-yhdisteiden tuotantoa, kauppaa, käyttöä ja päästöjä. Tähän ryhmään kuuluvat useat torjunta-aineet kuten DDT. Myös rakenteiden ja materiaalien mikrobivauriot olisi hyvä mainita kohteessa tehtäessä haitta-ainekartoitusta, koska useat mikrobien aineenvaihduntatuotteet ovat toksisia ja haitallisia. Mikrobivaurioiden purkutyötekniikka on sama kuin asbestilla, joten ne kannattaa purkaa samaan aikaan mahdollisten asbestipurkujen kanssa, siksi mikrobivauriot on hyvä ilmoittaa asbestikartoituksessa. Muita mainittavia mahdollisia haitta-aineita ovat organotinayhdisteet, joita on käytetty laivojen pohjamaaleissa, paperiteollisuudessa, puutavaran ja tekstiilien suojaukseen, sekä lasin, muovin, PU-massojen, liimojen ja lakkojen valmistukseen. Omasta kokemuksesta ovat freonit (CFC-yhdisteet) olleet sellaisia haitta-aineita, jotka on monissa kohteissa 64

65 korjattu talteen kylmä- yms. laitteista. Niitä on käytetty myös ponnekaasuna sumutinpulloissa ja vaahtomuoveissa. CFC-yhdisteet yhdistetään usein kasvihuoneilmiöön ja uskotaan voimistavat sitä. 65

66 7 ASBESTI JA HAITTA-AINEIDEN TERVEYDELLISET VAIKUTUKSET 7.1 Yleistä asbesti ja haitta-aineiden terveysvaikutuksista Tässä osiossa käsitellään yleisellä tasolla asbesti ja haitta-aineiden eri terveydellisiä vaikutuksia. Laki syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä (717/2001) velvoittaa työnantajaa pitämään luetteloa työpaikalla käytettävistä ja esiintyvistä tekijöistä, jotka aiheuttavat syöpäsairauden vaaraa. Työnantajan on ilmoitettava ASA-rekisteriin työntekijät, jotka altistuvat merkittävän osan työajastaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille. Rekisteriä ylläpitää Työterveyslaitos. Alla olevassa Työterveyslaitoksen kuvassa (kuva 35) on lueteltuna työperäisiä syövän aiheuttajia. Kuva 35 Työperäisiä syövän aiheuttajia. (Työterveyslaitos) 66

67 7.2 Asbestin terveysvaikutukset Kuva 36 Asbestin terveysvaikutukset. (Työterveyslaitos) Asbesti on haitallista hengitettynä. Asbestipöly on ilmassa leijuessaan niin hienoa, että sitä on mahdotonta havaita aistinvaraisesti. Pölyä ei näe paljain silmin, se ei myöskään ärsytä hengitettäessä, asbesti ei maistu eikä haise. Vaarallisuus siis perustuu materiaalin pölyävyyteen. Yllä kuvattu asbestin terveyshaittoja (kuva 36). Asbestipölyn haitat näkyvät keuhkoissa vasta kymmenien vuosien jälkeen. Ohuimmat asbestikuidut päätyvät keuhkorakkuloihin asti, eikä oma puolustusjärjestelmä voi niille mitään. Asbestikuidut eivät liukene ja ne tarttuvat helposti kiinni keuhkorakkuloihin. Elimistö päällystää keuhkoihin tunkeutuneet asbestikuidut proteiiniseoksella, mikä tekee niistä vaarattomia, mutta osa kuiduista jää edelleen paljaaksi ja haitalliseksi. Asbestille voi altistua edelleen, kun vanhoja rakennuksia korjataan ja saneerataan. Joka vuosi asbestille altistuu edelleen noin tuhat korjausrakentajaa. Kaikki asbestille altistuneet eivät kuitenkaan sairastu asbestin aiheuttamiin sairauksiin. Tupakoivien asbestityöntekijöiden keuhkosyövän riski on jopa 50 kertainen, joten altistuneen on tärkeä lopettaa tupakointi. Asbesti aiheuttaa edelleen eniten työperäisiä kuolemia Suomessa. Työterveyslaitos vastaa työelämässä olevien ja altistuneiden seurannasta. Työelämästä pois jääneen tulee itse huolehtia seurannastaan. Jos kyseessä on ammattitautiepäily, tulee tästä päätös vakuutusyhtiöltä. 67

68 7.3 PAH-yhdisteiden terveysvaikutuksia PAH-yhdisteet imeytyvät elimistöön hengitysteiden, ruuansulatuskanavan ja ihon kautta. Kaasumaisten yhdisteiden imeytyminen keuhkoista on nopeampaa kuin hiukkasiin sitoutuneiden. Osa hiukkasiin sitoutuneista yhdisteistä voi päätyä keuhkojen kautta ruuansulatuskanavaan ja imeytyä sitä kautta. PAH-yhdisteet läpäisevät helposti biologisia kalvoja (esim. iho) ja voivat täten kulkeutua kaikkialle elimistöön. Lyhytaikaisessa altistumisessa on naftaleenilla noin 5-15 g tappava annos aikuisille, muiden PAH-yhdisteiden välitön myrkyllisyys on alhainen. PAH-yhdisteet ärsyttävät ihoa, silmiä ja hengitysteitä. Joillekin tulee helposti päänsärkyä sekä yskää ja pahanolon tunnetta PAH-yhdisteiden kanssa tekemisiin joutuessani. Useat PAH-yhdisteet sekä kivihiilitervajohdannaiset ovat aiheuttaneet kasvaimia kokeissa ja ovat karsinogeeneja. Naftaleeni voi haihtua jo huoneenlämmössä ja sen terveysvaikutukset poikkeavat useiden muiden PAH-yhdisteiden terveysvaikutuksista, siksi naftaleenille on asetettu oma toimenpideraja (STM asetus 545/2015): Naftaleeni ei saa esiintyä hajua, 10 µg/m3 7.4 Muiden haitta-aineiden terveysvaikutuksia PCB-yhdisteet ovat ympäristömyrkkyjä, jotka on luokiteltu syöpävaarallisiksi ja jotka voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä. Yhdisteet ovat pahimpia ympäristömyrkkyjä pysyvyydeltään ja kertyvyydeltään. PCB-yhdisteet kulkeutuvat elimistöön ruoansulatuksen kautta, tai hengitettäessä PCB-pitoista pölyä tai ihokosketuksen kautta. Lyijy-yhdisteille altistuu samoin kuin PCB-yhdisteille. Myös lyijy-yhdisteet ovat syöpä- ja perimävaarallisia. Aiheuttaa erilaisia myrkytyksiä, vatsakipuja, maksa- ja munuaisvaurioita, hermostohäiriöitä, anemiaa yms. Muista raskasmetalleista esim. Kromi on syöpävaarallinen ja herkistävä ja imeytyy samoin kuin lyijy- ja PCB-yhdisteet. Kupari kertyy maksaan ja voi aiheuttaa akuutisti oksentelua ja mahakipuja. Kupari voi aiheuttaa metallikuumetta ja ihomuutoksia sekä maksasairautta ja keuhkomuutoksia. Kovapuulajien puupöly on syöpävaaraa aiheuttavaa ja ovat ASA luettelossa. 68

69 8 VAARALLISET JÄTTEET 8.1 Jätehuollon perusteita Jätehuolto on kansalaisten terveyteen ja elinympäristöön vaikuttava peruspalvelu ja osa yhdyskuntien infrastruktuuria. Jätehuoltoon vaikuttavat (kuva 37) taloudelliset, poliittiset, lait- ja asetukset, alueelliset ja valtakunnalliset jätehuoltosuunnitelmat, jätteen synnyn ehkäisy, uudet jätteenkäsittelymenetelmät, kansalaisjärjestöjen toiminta. Lisäksi vaikuttavat esim. populismi politiikassa ja yleisen mielipiteen muuttuminen. Kuva 37 Jätehuollon perusteita (Jukmentor Oy/Jussi Mattila) 69

70 8.2 Jätehuollon lainsäädäntö Kuva 38 Jätehuollon lakeja ja asetuksia (Jukmentor Oy/Jussi Mattila) Ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista sekä toimintaa, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Laissa määrätään muun muassa lupamenettelyistä, valvontamenettelyistä, korvaus- ja rangaistusmenettelyistä sekä yksityiskohtaisia säädöksiä mm. maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto. Jätehuollon lakeja (kuva 38) ovat siis ympäristönsuojelulaki, jätelaki ja asetus, kemikaalilaki, teollisuuskemikaaliasetus, säädökset vaarallisten aineiden kuljetuksista sekä kunnalliset jätehuoltomääräykset. Jätelain yleisiä velvollisuuksia ovat seuraavat: - ensisijaisesti on pyrittävä välttämään jätteen syntyä - jätteen syntyessä, on se valmisteltava uudelleenkäyttöön - jos kierrätystä ei ole, jäte on kierrätettävä aineena ja jos tämä ei ole mahdollista niin hyödynnettävä energiana - jäte voidaan sijoittaa kaatopaikoille, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista 70

71 Yleisiä velvollisuuksia ja periaatteita: - Ehkäisyn periaate: jätteiden tuottamista ja haitallisuutta vähennetään ja mahdollisuuksien mukaan ehkäistään - Jätteen tuottaja vastaa jätehuoltokustannuksista pilaaja maksaa - Tuottajavastuu: tuotteen valmistaja tai maahantuoja vastaa joidenkin tuotteiden jätehuollosta, jätteen tuottajan sijaan - Varovaisuusperiaate: jätteiden ja jätehuollon riskejä ennakoidaan - Läheisyysperiaate: jäte käsitellään mahdollisimman lähellä syntypaikkaa - Omavaraisuusperiaate: EU ja kukin jäsenmaa on omavarainen jätteiden käsittelyssä Kuva 39 Jätteiden vastuu (Jukmentor Oy/Jussi Mattila) Jätteen haltija vastaa kaikista jätteisiin kohdistuvista toimista, kunnes jäte on asianmukaisesti käsitelty tai luovutettu eteenpäin (kuva 39). Vastaanottaja on uusi haltija. Vastuu jätteestä päättyy, kun oikein pakattu ja merkitty jäte luovutetaan kerääjälle tai käsittelijälle, joilla on ympäristölupa tai on ilmoittautunut jätehuoltorekisteriin tai omaa riittävät edellytykset. Jätehuolto on ketjuuntunut siten että jätettä syntyy, jonka jälkeen se toimitetaan eteenpäin, jäte vastaanotetaan ja kerätään, jäte varastoidaan, jäte toimitetaan pois, ja viimeiseksi jäte käsitellään, sekoitetaan, hävitetään tai viedään maasta pois. 71

72 8.3 Rakentamisen jätteet sekä vaaralliset jätteet Jätteen erilliskeräys on järjestettävä haltijan toimesta rakennus- ja purkujätteelle siten, että mahdollisimman suuri osa jätteistä voidaan valmistella jätelain mukaisesti uudelleenkäyttöön taikka muutoin kierrättää tai hyödyntää. Jätelain mukaan erilliskeräys on järjestettävä ainakin seuraaville kuvan 40 jätteille. Vaarallisten jätteiden toimintaketjussa ensin jäte määritellään ja tunnistetaan, jonka jälkeen se lajitellaan, pakataan ja toimitetaan pois. Kaikki dokumentoidaan ja dokumentit säilytetään. Kuva 40 Rakentamisen jätteet (Jukmentor Oy/Jussi Mattila) Vaarallisella jätteellä (kuva 41) tarkoitetaan jätettä, jolla on joku seuraavista ominaisuuksista (vaaraominaisuus): palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus. Aiemmin käytettiin nimitystä ongelmajäte, mutta nykyään puhutaan vaarallisesta jätteestä. Luokittelu perustuu jäteluetteloon. 72

73 Kuva 41 Rakentamisen vaaralliset jätteet (Jukmentor Oy/Jussi Mattila) Jätteet pakataan ja lajitellaan jätteen tuottajan toimesta, sekä merkitään asianmukaisesti (kuva 42), lainsäädäntö määrittää näitä toimia. Vaarallisen jätteen pakkauksen tulee olla tiivis ja tiiviisti uudelleen suljettava ja sen on kestettävä tavanomaisesta käytöstä yms. aiheutuva kuormitus ja rasitus. Kuva 42 Pakkausten merkinnät (Jukmentor Oy/Jussi Mattila) 73