PEKU Luki-kuntoutusprojekti Lukemis- ja kirjoitushäiriöiden sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämiseen

Transkriptio

1 Ylä-Savon Luki-yhdistys ry PEKU Luki-kuntoutuspalvelut Juhani Ahon tie Lapinlahti PEKU Luki-kuntoutusprojekti Lukemis- ja kirjoitushäiriöiden sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämiseen PROJEKTIN LOPPURAPORTTI

2 SISÄLTÖ Osa 1 PEKU Luki-kuntoutuspalvelut Sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämisprojekti Ylä-Savon Luki-yhdistys ry 4 Oppimisvaikeudet 4 Sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämisprojekti Projektin idea 5 Projektin käynnistäminen 6 Nimi 6 RAY:n avustukset 6 Verkostoituminen ja tiedottaminen 6 Projektin toiminta ja hallinto 7 Projektin asiakkaat 7 Kuntoutustoiminta 8 Kouluttautuminen 9 Tutkimustoiminta 9 Kuntoutuskokeilu koulussa 10 PEKU-projektin saavuttamat tulokset 10 Osa 2 Sensomotorinen kuntoutus 12 Tasapaino 12 Näköaisti 13 Kuuloaisti 14 Refleksijärjestelmä 15 Kuntoutusmenetelmä 17 Kuntoutuksen käytännön toteutus 18 Kuntoutuksen tavoitteet ja vaikuttavuus 18 Tapauskertomukset 20 Maija 20 Matti 21 Jaakko 22 Osa 3 Raportti sensomotorisesta kuntoutuskokeilusta koulussa 23 Taustaa kokeilulle 23 Sensomotorinen kuntoutusmenetelmä 23 Kuntoutuksen toteuttamisessa ilmenneitä ongelmia 24 Tarve kuntoutuskokeilulle koulussa 25 Kuntoutuskokeilun tavoitteet 25 Oppimisen ja suoriutumisen esteet kuntoutuskokeilun oppilailla 26 Kuntoutuskokeilun käytännön toteutus 27 2

3 Kuntoutusharjoitusten ohjaaja 28 Ohjaajan työnkuva 29 Kokemuksia kuntoutuskokeilusta ja sen vaikuttavuudesta 30 Tarve koulukokeilun mukaiselle toiminnalle 31 Tapauskertomuksia kuntoutuskokeilun ajalta 32 Tapauskertomukset 1, 2, 3 ja 4 32 Osa 4 Lyhennelmä tutkimuksesta: Kuulohavaintojen harjoitusohjelma IADT (Individual Auditory Discrimination Training) ja sensomotoriset harjoitteet dysleksian kuntoutuksessa kuntoutuksen vaikuttavuustutkimus Tutkimuskysymykset Menetelmät Koehenkilöt Tutkimuksen aikataulu ja tulosten julkistaminen Tulokset Kuntoutuksen vaikuttavuus opiskeluun, ammattiin suuntautumiseen ja arkielämään Johtopäätökset 49 Osa 5 Jes, minussa ei olekaan mitään vikaa! - Sensomotorisen kuntoutuksen hyöty asiakkaiden kokemana, opinnäytetyön lyhennelmä Johdanto Sosiaalinen tuki Tutkimuksen lähtökohdat Tutkittavat ja tutkimuksen toteutus Tutkimustulokset Pohdinta 56 LÄHTEET 58 3

4 PEKU LUKI-KUNTOUTUSPALVELUT SENSOMOTORISEN KUNTOUTUKSEN KÄYNNISTÄMISPROJEKTI Ylä-Savon Luki-yhdistys ry Oppimisvaikeudet Ylä-Savon Luki-yhdistys on perustettu Yhdistys toimii lukivaikeuksista ja muista oppimisvaikeuksista kärsivien sekä heidän läheistensä etujärjestönä. Yhdistyksen tavoitteena on toimia luki- ja muista oppimisvaikeuksista kärsivien, heitä työssään kohtaavien ja muiden asiasta kiinnostuneiden yhdysjärjestönä. Lisäksi yhdistys pyrkii valvomaan luki- ja oppimisvaikeuksista kärsivien yhteiskunnallisia etuja ja pyrkii edistämään koulutuksellista tasa-arvoa toimimalla valtakunnallisen Erilaisten oppijoiden liiton jäsenenä. Yhdistys on toimintaperiaatteidensa mukaisesti tuonut lukiongelmaisten asiaa esille lisäämällä tietoa lukivaikeuksista ja muista oppimisvaikeuksista sekä lukivaikeudesta kärsiville itselleen, heidän perheenjäsenilleen että niille, jotka heitä työssään kohtaavat. Yhdistys on järjestänyt tiedotus- ja koulutustilaisuuksia lukiongelmista sekä muista oppimisvaikeuksista. Lisäksi yhdistys on ollut mukana tuottamassa tutkimuksellista tietoa oppimisvaikeuksista ja niiden kuntoutuksesta. Merkittävimpänä hankkeena yhdistyksellä on viimeisen kuuden ja puolen vuoden ajan ollut PEKU Luki-kuntoutuspalvelut, joka on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämisprojekti. Sensomotorinen kuntoutus on neurofysiologista kuntoutusta, jossa pyritään vähentämään oppimisvaikeuksia aiheuttavia neurofysiologisia tekijöitä. Noin 20 prosentilla ikäluokasta arvioidaan olevan jonkinasteisia oppimisvaikeuksia. Oppimisvaikeuksia on monenlaisia, ja ne ilmenevät hyvin eri tavoin tehden oppimisen hankalaksi ja työlääksi. Yleisin oppimisvaikeuden muoto on lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus. Hyvän lukutaidon saavuttaminen on avain lapsen mahdollisuuteen menestyä koulussa. Lukemaan oppiminen, lukemisen sujuvuus, luetun ymmärtäminen ja kirjoittamisen virheettömyys ovat kaikessa opiskelussa sekä peruskoulussa että myöhemmässä opiskelussa ensiarvoisen tärkeitä taitoja. Lukivaikeus on herkästi hyvää minäkuvaa heikentävä tekijä, joka aiheuttaa sekä kouluaikana että aikuisena paljon häpeän tuntemuksia. Lukivaikeudesta kärsivä joutuu peittelemään osaamattomuuttaan ja välttelemään tilanteita, joissa vaikeus tulisi ilmi. Puheenkehityksen ja tuottamisen ongelmat, äännevirheet, artikulaatio-ongelmat ja epäselvä puhe ilmenevät jo varhaislapsuudessa ja edeltävät usein koulussa esiin tulevia lukivaikeuksia. Vaikeimmissa tapauksissa puhevaikeudet jatkuvat vielä koulussakin aiheuttaen oppilaalle kommunikointivaikeuksia sekä oppitunneilla että kaveripiirissä. Oppilas, jolla on äännevirheitä vielä kouluiässä, voi joutua helposti myös koulukiusatuksi. Puheentuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet haittaavat myös sosiaalisten suhteiden solmimista ja kavereiden saamista. Lapsen vaikeus ilmaista itseään kielellisesti voi johtaa turhautumiseen, jota lapsi ilmaisee käyttäytymishäiriöillä ja saamalla jopa suuttumiskohtauksia. Myös monista muista 4

5 syistä johtuvat käytöshäiriöt vaikeuttavat koulun arkea, vaikeuttavat opettajan työtä ja oppilaiden oppimista. Nykyään yhä enenevässä määrin keskittymisvaikeudet sekä tarkkaamattomuus että ylivilkkaus haittaavat opiskelun onnistumista. Paikallaan istuminen on vaikeaa ja oppilas lähtee vaeltelemaan luokassa tai häiritsee toisia kyselemällä jatkuvasti ja keskeyttämällä toisten puheen. Oppilaan voi olla myös vaikea suunnata tarkkaavaisuuttaan opiskeltavaan asiaan kovin pitkäksi aikaa. Opettaja joutuu jatkuvasti muistuttamaan häntä, ja tällaisten oppilaiden tarkkaavaisuus täytyykin herättää yhä uudelleen ja uudelleen. Oppilaat eivät saavuta älyllisen kapasiteettinsa mukaista suoriutumistasoa, joka aiheuttaa turhautumista ja epäonnistumisen kokemuksia sekä vähentää koulumotivaatiota. Laajasti ottaen oppimisvaikeuksiin voidaan lukea myös hieno- ja karkeamotoriikan sekä tasapainon ongelmat, jotka aiheuttavat kömpelyyttä liikunnassa ja/tai vaikeuksia kädentaidoissa. Varsinkin pojilla motoriset taidot vaikuttavat ystävyyssuhteisiin. Asema kaveriporukassa voi määräytyä pitkälti peleissä ja liikunnassa pärjäämisen mukaan. Kömpelö lapsi vetäytyy liikunnan parista ja syrjäytyy helposti kaveripiiristä. Eräs lasta traumatisoiva tilanne näille kömpelöille lapsille on joukkueiden valintatilanteet, joissa aina viimeiseksi jääminen ja kelpaamattomuus joukkueeseen aiheuttaa huonommuuden tunnetta. Vielä aikuisenakin he muistavat nämä tilanteet häpeää aiheuttaneina. Oppimisvaikeudet voivat liittyä myös kehitysviivästymiin, neurologisiin vammoihin ja sairauksiin, lahjakkuustasoon ja kehitysvammaisuuteen. Myös kaikilla näistä vaikeuksista kärsivillä lapsilla on oikeus saada opetusta omat lähtökohdat huomioiden. Näiden lasten oppimista ja arjessa suoriutumista voidaan tukea monilla kuntouttavilla menetelmillä. Oppimisvaikeudet eivät häviä itsestään ilman toimenpiteitä aikuisenakaan, vaan haittaavat sekä työelämässä että arjessa toimimista. Peruskoulun jälkeen motivaatio ammattikoulutukseen on heikko, usein tulee opiskelun keskeyttämisiä, työelämään on vaikea päästä ja työsuhteet jäävät lyhytaikaisiksi. Hyvän minäkuvan rakentuminen kärsii jatkuvista epäonnistumisen kokemuksista ja johtaa hyväksynnän hakemiseen epätoivottavista asioista. Usein alkoholi tulee mukaan kuvaan ja vaara syrjäytymiseen on ilmeinen. Sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämisprojekti Projektin idea PEKU-projektin toiminta on alkanut Hannu Hätisen ideasta. Lukivaikeuksista koko ikänsä kärsinyt Hätinen kuuli ensimmäisen kerran sensomotorisesta kuntoutuksesta vuonna Samana vuonna hän aloitti oman kuulonmuokkausharjoittelunsa Nina Alopaeus-Laurinsalon johdolla ADT (Auditory Discrimination Training) menetelmää käyttäen. Hätisen mukaan kuulonmuokkauksen tulokset olivat häkellyttäviä. Jo parin kuukauden harjoittelun jälkeen hän oli huomannut kuulonerottelunsa selvästi parantuneen. Huomattuaan kuinka itse pystyi saamaan ongelmiinsa apua sensomotoriikan avulla, arveli Hätinen sen vaikuttavan myös muihin. Näin hän alkoi kehitellä sensomotorista kuntoutushanketta ja sen käynnistämiseksi tarvittavan avustuksen hakemista RAY:ltä. 5

6 Projektin käynnistäminen Ylä-Savon Luki-yhdistyksen puheenjohtajana Hannu Hätinen teki ensimmäisen kerran avustushakemuksen sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämistä varten RAY:lle kevättalvella Yhdistys ei kuitenkaan tuolloin rahoitusta saanut. Seuraavana vuonna Hätinen teki perusteellista suunnittelutyötä ja uuden avustushakemuksen RAY:lle. Tällä kertaa hakemus antoi toivotun tuloksen. Rahoituksen saamiseen vaikutti vahvasti nykyinen eduskunnan 1. varapuhemies, silloinen kansanedustaja Seppo Kääriäinen. RAY:n myöntämä ensimmäinen avustus oli kolmelle vuodelle ja kokonaismäärältään 4,5 milj. mk ( Euroa). Rahoituksen määrä aiheutti yhdistykselle haasteen, sillä Ylä-Savon Luki-yhdistys oli pyörinyt siihen asti vain muutaman sadan markan vuosibudjetilla. Onneksi tässä vaiheessa löytyi kuitenkin ihmisiä, jotka olivat valmiit ottamaan haasteen vastaan. Näin saatiin yhdistykselle koottua hallitus ja toiminta käynnistettyä. Nimi Miksi projektin nimeksi tuli PEKU? Ylä-Savon ammattikoulun opinto-ohjaajana Iisalmessa vaikutti niihin aikoihin Pekka Kinnunen, joka oli ohjannut myös Hannu Hätisen opintoja aikoinaan. Opinto-ohjaaja Kinnunen uskoi, että oppimisen ongelmien taustalta löytyvät syyt, jotka johtavat syrjäytymiseen ja opintojen lopettamiseen toisella asteella. Kinnunen oli kehittänyt mm. pajakoulun, jossa ammattikoulun oppilaat voivat suorittaa opinnot näytön perusteella. Hannu Hätisen kerrottua Pekka Kinnuselle huhtikuussa 2000 Ylä-Savon Luki-yhdistyksen hankkeesta, Kinnunen innostui siitä valtavasti ja sanoi tähän tapaan: tehdään siitä sellainen hanke, jollaista toista ei Suomessa ole. Valitettavasti kahden kuukauden päästä tästä keskustelusta Pekka Kinnunen menehtyi. Hätiselle olivat kuitenkin jääneet nuo sanat mieleen ja hän tiesi, että Kinnunen olisi halunnut olla mukana toiminnassa. Hätinen päätti antaa projektille nimen PEKU, joka oli ollut Pekka Kinnusen lempinimi. Näin Kinnunen oli mukana projektissa nimen muodossa alusta asti. RAY:n avustukset: PEKU-projektin saamat avustukset Raha-automaattiyhdistykseltä lukemis- ja kirjoittamishäiriöiden sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämistä varten vuosille ovat olleet seuraavat: vuosi 2001 ( mk) vuosi vuosi vuosi vuosi vuosi Alueellisesti RAY:n avustus tuli Pohjois-Savon alueelle. Alueeseen kuului 24 kuntaa: Iisalmi, Juankoski, Kaavi, Karttula, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Nilsiä, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varkaus, Varpaisjärvi, Vehmersalmi, Vesanto ja Vieremä. Verkostoituminen ja tiedottaminen Projektin käynnistämisvaiheeseen kuului verkostoituminen kaikkien Suomen lukiyhdistysten kanssa. Pohjois-Savon maakunnan alueella verkostoituminen tarkoitti yhteistyön aloittamista koulujen ja oppilaitosten kanssa. Kouluissa sensomotorisesta 6

7 kuntoutuksesta käytiin kertomassa päivällä opettajille, ja usein iltaisin järjestettiin lisäksi vanhempainiltoja, joissa myös lasten vanhemmat saivat tietoa kuntoutuksesta. Opettajat olivat myös suurin ryhmä, joka kävi tutustumassa Lapinlahdella PEKUprojektin toimintaan. PEKU:n toimitiloissa tapahtunut toiminnan esittely siitä kiinnostuneille ryhmille, mm. erilaisissa projekteissa toimijoille, lisäsi tietoa kuntoutustoiminnasta. Työvoimahallinnon edustajat olivat myös tärkeä ryhmä, jolle projektin toiminnasta tiedotettiin. Oppimisvaikeuksista kärsivillä on usein vaikeuksia työllistyä ja/tai kouluttautua, joten työvoimatoimistoissa heidät voidaan tunnistaa ja tavoittaa. Televisio, radio ja lehdet olivat merkittävässä roolissa tiedotuksen suhteen. Uutiskynnyksen ylittyminen ja mediassa esillä olo lisäsivät aina kiinnostusta sensomotoriseen kuntoutukseen ja toivat uusia asiakkaita kuntoutuksen piiriin. Suurimman ruuhkan sai aikaan televisio-ohjelma, jossa kahden PEKU-projektin asiakkaan kuntoutumista seurattiin noin puolen vuoden ajan. Ylioppilaaksi kirjoittava poika ja ekaluokkalainen tyttö saivat apua sensomotorisesta kuntoutuksesta oppimisvaikeuksiinsa. Heidän kokemansa oppimisvaikeudet olivat hyvin tyypillisiä luki- ja keskittymisvaikeuksia, joten hyvin monien samoista vaikeuksista kärsivien oli helppo samaistua heihin. Tämä ohjelma ja sen uusinta marraskuussa 2004 aiheuttivat suurimman puhelin- ja sähköpostiruuhkan koko projektin aikana. Tuolloin uusien asiakkaiden jonot kuntoutukseen olivat jopa kolmen kuukauden pituisia. Projektin toiminta ja hallinto Projektin käytännön toiminnasta vastasi Ylä-Savon Luki-yhdistykselle vastuullinen toiminnanjohtaja. Toiminnanjohtajana ajalla toimi Hannu Hätinen. Hänen siirryttyään yrittäjäksi projektin toiminnanjohtajana oli Eeva Hynynen. Toiminnanjohtaja ja projektin henkilöstö raportoivat kuukausittain projektin toiminnasta ja taloudesta Ylä-Savon Luki-yhdistyksen hallitukselle. Yhdistyksen hallitus valvoi toiminnan ja talouden toteutumista RAY:n avustusehtojen mukaisesti. Projektin henkilöstön tekemät projektin toteuttamisen ja kehittämisen suunnitelmat toiminnanjohtaja esitteli yhdistyksen hallituksessa. Yhdistyksen hallitus teki päätökset toiminnan toteuttamisesta ja linjauksista, jotka projektissa toteutettiin. Projektille perustettiin myös ohjausryhmä, johon kutsuttiin oppimisvaikeuksien ja projektitoiminnan asiantuntijoita. Ohjausryhmän monipuolinen asiantuntemus oli ohjaamassa projektin toiminnan suuntaa ja linjauksia. Asiantuntijoiden esille tuomat ajatukset ja näkökannat antoivat aina uusia ideoita projektin kehittämiseen ja toteuttamiseen. Ohjausryhmän kokoukset järjestettiin projektin ensimmäisinä vuosina kaksi kertaa ja viimeisinä vuosina kerran vuodessa. Projektin asiakkaat PEKU:lle sensomotoriseen kuntoutukseen asiakkaat ohjautuivat saatuaan tietoa projektin toiminnasta opettajien, vanhempainiltojen, työvoimahallinnon, televisioohjelmien ja lehtiartikkeleiden kautta. Hyvin usein kuntoutuksesta oli kuultu tuttavalta, ja tämä ruohonjuuritasolla tapahtunut tiedon jakaminen olikin hyvin merkityksellistä. Toinen oppimisongelmasta kärsivä, tai oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen vanhempi toi vertaistasolla tapahtuvaa kokemusten vaihtoa. 7

8 Asiakasmäärä kasvoi pikkuhiljaa niin, että sadan asiakkaan raja rikkoontui ennen ensimmäisen toimintavuoden loppua. Kaikkiaan vuosien aikana projektilla oli 1094 asiakasta. 429 (39 %) näistä asiakkaista oli tyttöjä/naisia ja 665 (61 %) poikia/miehiä. Valtaosa asiakkaista oli lapsia, mutta koko toiminnan ajan myös aikuisia oli mukana kuntoutuksessa. Asiakkaiden ikäjakauma pysyi melko samanlaisena koko toiminnan ajan (Kuva asiakkaiden ikäjakauma). Asiakkaiden ikäjakauma: kpl % Alle 11 v % v % v % v 30 3 % Yli 25 v % Kuntoutustoiminta Projektin toiminnan alkaessa asiakkaille tarjottiin kuulonmuokkausta, joka on sensomotorisen kuntoutuksen yksi osa-alue. Kuulonmuokkaus tehtiin projektin omana työnä, ja sen suoritti Hannu Hätinen. Lisäksi sille osalle asiakkaista, joilla havaittiin laajempia suoriutumisen ongelmia, tarjottiin kokonaisvaltaista sensomotorista kuntoutusta. Sensomotorisen kuntoutuksen palvelut projekti osti aluksi Suur-Helsingin Sensomotoriselta Keskukselta, Thalamus Oy:ltä. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana suurimman panoksen kokonaisvaltaisen sensomotorisen kuntoutuksen toteuttamisesta kantoivat Nina Alopaeus-Laurinsalo ja Veli Laurinsalo. Sensomotorisen terapiaosaamisen lisäännyttyä projektissa kuntoutustoiminta siirtyi suureksi osaksi tehtäväksi projektin omana työnä. Omien terapeuttien koulutus lisäsi myös projektin mahdollisuutta tarjota kaikille asiakkaille kokonaisvaltaista sensomotorista kuntoutusta. Hannu Hätisen perustettua oman yrityksensä, Peku Oy:n, sensomotorisista kuntoutuspalveluista pyydettiin tarjoukset niitä tarjoavilta yrityksiltä, ja Peku Oy:n tekemä tarjous hyväksyttiin edullisimpana. Psykoterapeutti Hannu Hätinen toimi myös PEKU-projektin terveydenhuollon palvelujen vastuuhenkilönä. RAY:n avustuksen ansiosta projektin asiakkailta perittiin vain pientä käyntikertamaksua. Näin kustannukset eivät muodostuneet asiakkaille esteeksi hakeutua kuntoutukseen. PEKU:ssa sensomotorisessa kuntoutuksessa käyneiden asiakkaiden suuri määrä oli tukemassa koulutettavien terapeuttien sensomotorisen menetelmän omaksumista sekä menetelmän kehittämistyötä vastaamaan mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita. Projektissa kehitettiin kuulonmuokkausmenetelmä, IADT (Individual Auditory Discrimination Training) kuulohavaintojen harjoitusohjelma. Ennen IADTharjoitusohjelmaa projektissa oli käytössä tanskalaisen tutkija Kjeld Johansenin kehittämä ADT (Auditory Discrimination Training) kuulonmuokkausohjelma. Kehitettyään oman kuulonmuokkausmenetelmän projekti ei ollut enää riippuvainen muiden tuottamista harjoitusohjelmista. Menetelmän kehittämistyön vaatimasta rahallisesta panostuksesta huolimatta oma kuulonmuokkausmenetelmä tuli projektille kokonaisuudessaan edullisemmaksi. Kun kuulonmuokkausharjoitteet ostettiin muilta toimijoilta maksoi projekti jokaisesta harjoitteesta erikseen. Jokaiselle asiakkaalle 8

9 tehdään keskimääriin neljä kuulonmuokkaukseen tarvittavaa cd:tä, joka merkitsee vuositasolla useita satoja cd:tä. Kouluttautuminen Tärkeä osa projektissa oli myös sensomotorisen terapian osaamisen hankkiminen Pohjois-Savon alueelle. Kouluttautuminen ja tiedon hankkiminen laaja-alaisesti sensomotorisesta kuntoutuksesta sekä oppimis- ja suoriutumisvaikeuksista on ollut projektin tavoitteena. Myös muu oppimisvaikeuksien kuntoutusta edistävä kouluttautuminen on ollut merkittävänä tekijänä. Tavoitteena oli, että projektin päätyttyä sensomotorisen terapian osaaminen säilyy ja kuntoutustoiminta jatkuu tällä alueella. Sensomotorisen kuntoutuksen terapeutiksi kouluttautui projektin aikana kolme henkilöä. Ensimmäisenä terapeutin valmiudet vuonna 2003 sai Hannu Hätinen Nina Alopaeus-Laurinsalon ja Veli Laurinsalon kouluttamana. Myös toisena sensomotorisen kuntoutuksen terapeutiksi valmistuneen Eeva Hynysen kouluttivat Nina Alopaeus- Laurinsalo ja Veli Laurinsalo Suur-Helsingin Sensomotorisessa keskuksessa Thalamus Oy:ssä vuosina Kolmannen sensomotorisen terapeutin, Tiina Tuoriniemen koulutti Peku Oy vuosina Tuoriniemi oli ensimmäinen Peku Oy:n kouluttama terapeutti. Lisäkoulutusta menetelmän osaamiseen on hankittu Englannista INPP:stä (The Institute for Neuro-Physiological Psychology) Peter Blytheltä ja Sally Goddard- Blytheltä. He ovat tutkineet varhaislapsuuden refleksijärjestelmää 1960-luvulta alkaen ja kehittäneet sensomotoriset liikeharjoitukset, joita käytettiin PEKU-projektin kuntoutustoiminnassa. Tutkimustoiminta Sensomotorinen kuntoutus oli projektin alkaessa Suomessa melko tuntematon oppimisvaikeuksien kuntoutusmuoto. Kuntoutusta oli saatavissa Suur-Helsingin Sensomotorisen keskuksen lisäksi vain Sensossa, Loviisan kaupungin omistamassa sensomotorisessa keskuksessa. Sensomotorinen kuntoutus on ollut tunnetumpaa monissa muissa Euroopan maissa kuten mm. Englannissa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, sekä myös Yhdysvalloissa. Näissä maissa kuntoutusmuodon vaikuttavuudesta on tehty erilaisia tutkimuksia. Täällä Suomessa ennen PEKUprojektin toimintaa oli tehty kuulonmuokkauksen vaikuttavuutta selvittänyt tutkimus Helsingin yliopistossa professori Pirjo Korpilahden johdolla. Kuulonmuokkausmenetelmänä tutkimuksessa oli ADT (Auditory Discrimination Training) harjoitusohjelma. PEKU-projektin toiminnan aikana on sensomotorisen kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittu monipuolisesti. Tärkeimpänä professori Pirjo Korpilahden tutkimus Oulun/Turun yliopistossa : Kuulohavaintojen harjoitusohjelma IADT (Individual Auditory Discrimination Training) ja sensomotoriset harjoitteet dysleksian kuntoutuksessa kuntoutuksen vaikuttavuustutkimus. Tutkimuksen loppuraportin lyhennelmä on luettavissa tämän PEKU-projektin raportin osana ja tutkimuksen loppuraportti kokonaisuudessaan on luettavissa yhdistyksen internetsivuilla 9

10 Merkittävä tutkimus sensomotorisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta on tehty myös Mikkelin ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden Mervi Heiskasen ja Sari Venäläisen toimesta. He tekivät lopputyönään vuonna 2004 kyselytutkimuksen PEKUprojektin asiakkaille heidän kokemastaan kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Myös tämän tutkimuksen tuloksista on lyhennelmä osana tätä raporttia ja tutkimusraportti kokonaisuudessaan on luettavissa yhdistyksen internet-sivuilla. Ennen näitä edellä mainittuja laajempia tutkimuksia, kerättiin projektin toimesta asiakkailta itseltään, tai lasten ollessa asiakkaina heidän vanhemmiltaan kokemuksia ja havaintoja siitä, miten he olivat kokeneet kuntoutukseen osallistumisen ja kuntoutuksen vaikutukset. Pienimuotoisemman kyselytutkimuksen teki myös erityispedagogiikkaa opiskeleva Sari Lakaniemi vuonna Hänen kyselytutkimukseensa osallistui 21 aikuista PEKU-projektin asiakasta. Vaikka tällöin projektin alkuvaiheessa asiakkaille tarjottiin kuulonmuokkausta ja vain osalle asiakkaista kokonaisvaltaista sensomotorista kuntoutusta, olivat asiakkaat kokeneet monia myönteisiä muutoksia tapahtuneen. Kirjoitusvirheiden väheneminen, lukunopeuden ja luetun ymmärtämisen parantuminen olivat selkeimmin asiakkaiden huomioimia asioita näissä kyselytutkimuksissa. Kuopion yliopiston kanssa PEKU-projektilla oli myös tutkimushanke ( ) mutta tutkimuksen kohderyhmä, nuoret aikuiset, oli hyvin haastava ryhmä. Nämä tutkimusryhmään lähteneet nuoret aikuiset eivät motivoituneet tekemään säännöllisesti sensomotorisen kuntoutuksen perustana olevia päivittäisiä harjoituksia. Osa tutkimusryhmäläisistä teki harjoitteet osittain, ja koki oppimisessa sekä keskittymisessä tapahtuneen helpottumista. Muutokset olivat kuitenkin siinä määrin vähäisiä, että tulokset eivät näkyneet aivotoimintaa mittaavissa ERP-rekisteröinneissä. Kuntoutuskokeilu koulussa Projektin aikana toteutettiin syksystä 2006 kevääseen 2007 kokeilu, jossa kuntoutusharjoitukset tehtiin koulussa koulupäivän aikana lukivaikeuksista ja laajaalaisista oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden ryhmässä. Koulussa harjoitukset ohjasi koulutettu ohjaaja viitenä päivänä viikossa. Kokeilulla pyrittiin selvittämään kuntoutuksen soveltuvuutta koulussa toteutettavaksi ja sen vaikuttavuutta näin toteutettuna. Kokeilulla pyrittiin myös tukemaan perheiden jaksamista, kun lapsella on oppimisvaikeuksia. Selvitys tästä kokeilusta on tämän loppuraportin Sensomotorinen kuntoutuskokeilu koulussa -kappaleessa. PEKU-projektin saavuttamat tulokset Sensomotorisen kuntoutuksen käynnistäminen Projektin tavoitteena oli sensomotorisen kuntoutuksen käynnistäminen Pohjois-Savon alueella. Tähän liittyen myös kuntoutuksen tunnetuksi ja hyväksytyksi saaminen olivat projektin keskeisiä tehtäviä. Kuntoutuksen tunnettuus on lisääntynyt huomattavasti projektin aikana television, radion, lehtien ja projektin oman tiedotuksen vaikutuksesta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen rekisterissä sensomotorinen kuntoutus on hyväksytty Peku Oy:n toteuttamaksi kuntoutusmenetelmäksi Sensomotorisen kuntoutuksen terapiaosaaminen PEKU-projektissa sensomotorisen kuntoutuksen terapeutin koulutuksen sai kolme henkilöä. Hannu Hätinen 2003, Eeva Hynynen 2005 ja Tiina Tuoriniemi

11 IADT (Individual Auditory Discrimination Training) PEKU-projektissa kehitettiin oma kuulonmuokkausmenetelmä: IADT (Individual Auditory Discrimination Training) kuulohavaintojen harjoitusohjelma. IADT kuulonmuokkausmenetelmän myötä PEKU:sta tuli muista toimijoista riippumaton sensomotorista kuntoutusta tarjoava yksikkö. Peku Oy:n perustaminen Merkittävimpänä tapahtumana sensomotorisen kuntoutuksen käynnistämisessä voitaneen pitää yritystoiminnan aloittamista , jolloin Peku Oy aloitti toimintansa. Peku Oy:n toiminnan myötä sensomotorisen kuntoutuksen tunnettuus ja osaaminen on laajentunut ja kuntoutusmenetelmää käytetään mm. Merikosken ammatillisessa koulutuskeskuksessa Oulussa. Peku Oy on toteuttanut myös laajan kehityshankkeen Pohjois-Karjalassa, Lieksan, Nurmeksen, Rautavaaran ja Valtimon seudulla yhteistyössä alueen lastenneuvoloiden kanssa. Peku Oy toimii Pohjois-Savon lisäksi koko Suomen alueella. Tutkimukset Merkittävin PEKU-projektin aikana tehty tutkimus oli Oulun/Turun yliopistossa professori Pirjo Korpilahden johdolla toteutettu tutkimus: Kuulohavaintojen harjoitusohjelma IADT (Individual Auditory Discrimination Training) ja sensomotoriset harjoitteet dysleksian kuntoutuksessa kuntoutuksen vaikuttavuustutkimus. Toinen merkittävä tutkimus oli Mervi Heiskasen ja Sari Venäläisen Mikkelin ammattikorkeakoulussa Sosiaalialan koulutusohjelmassa tekemä opinnäytetyö: Jes, minussa ei olekaan mitään vikaa - Sensomotorisen kuntoutuksen hyöty asiakkaiden kokemana. Tämä tutkimus toteutettiin asiakaskyselynä ja se toi esille asiakkaiden omakohtaisia kokemuksia kuntoutuksesta. Asiakkaiden saama hyöty PEKU-projektissa kävi yhteensä 1094 oppimisvaikeuksista kärsivää asiakasta. Suurin osa asiakkaista jaksoi motivoitua tekemään saamiaan sensomotorisia harjoituksia ja sai näin apua oppimisvaikeuksiinsa. Yksilötasolla oppimisen helpottuminen ja kuntoutuksen antama apu oli merkityksellistä koulussa ja työelämässä pärjäämistä sekä arjessa omaa elämänlaatua parantava tekijä. Laajempia näkökohtia kuntoutuksen eduista Sensomotoriseen kuntoutusmenetelmään sisältyvät tutkimuskäynnit 2-3 kuukauden välein ja kotona päivittäin tehtävät harjoitteet. Näin toteutettu kuntoutusmenetelmä säästää moniin muihin kuntoutusmenetelmiin verrattuna matkoihin kuluvaa aikaa ja kustannuksia. Tutkimuskäyntejä kuntoutusjakson aikana tarvitaan vain keskimäärin 4 5, joka myös vähentää kuntoutuksen kustannuksia. Keskimäärin vuoden kestävän kuntoutusjakson ajan säännöllisesti päivittäin toistetut harjoitukset vaikuttavat tehokkaasti neuraalisen järjestelmän kehittymiseen. Kansantaloudellisesti ajatellen sensomotorinen kuntoutusmenetelmä on hinta-laatu -suhteessa edullinen ja tehokas keino helpottaa luki- ja oppimisvaikeuksista kärsivien ongelmia. 11

12 SENSOMOTORINEN KUNTOUTUS Sensomotorinen kuntoutus on neurofysiologista kuntoutusta, jolla vaikutetaan aistien toimintaan ja kehitetään motorisia suoriutumisvalmiuksia. Kuntoutuksella hoidetaan auditiivisen- (kuulo), visuaalisen- (näkö), vestibulaarisen- (tasapaino) ja refleksijärjestelmän ongelmia. Käytännössä ongelmat tulevat esille vaikeutena erottaa äänteitä ja niiden kestoa kuulonvaraisesti. Kirjoittaessa sanoista jää puuttumaan kirjaimia, tyypillisesti juuri kaksoiskonsonantit puuttuvat. Myös ympäristön äänet voivat häiritä ja omaan tehtävään keskittyminen hälyisessä tilassa on vaikeaa. Lukiessa lukukohta katoaa eikä lukeminen ole sujuvaa. Vapaaehtoinen lukeminen ei kiinnosta, koska silmät väsyvät lukiessa, luetun ymmärtäminen on vaikeaa eikä asiat jää mieleen. Ongelmat näkyvät myös motoriikan kömpelyytenä ja kypsymättömyytenä. Karkea- ja hienomotoriset valmiudet kehittyvät keskimääräistä hitaammin ja vaativat enemmän opettelua. Tasapainoa vaativat taidot ovat vaikeita oppia ja onnistuvat vain ylläpitämällä kovaa vauhtia. Myös hienomotoriset taidot kehittyvät keskimääräistä hitaammin eikä lapsi halua tehdä kynähommia. Sensomotorinen kuntoutus on lääkkeetöntä hoitoa, jolla aistitoimintaa ja refleksijärjestelmää kehittämällä parannetaan oppimisvalmiuksia ja vähennetään hieno- ja karkeamotoriikan ongelmia. Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet, puhevaikeudet, äännevirheet, keskittymisvaikeudet (ADD, ADHD), hieno- ja karkeamotoriikan kehittymättömyys, hahmottamisen vaikeudet sekä kypsymättömyys käyttäytymisessä ja sosiaalisissa suhteissa lievenevät kuntoutuksen vaikutuksesta. Oppiminen on aistien ja aivoprosessien yhteistoimintaa, joka vaatii yksilöityä ja terävää neuraalista toimintaa, jossa oikein ajoittuvat aistitoiminnot toimivat reseptoreina (Korpilahti 2006). Aistien epätarkoituksen mukainen ja poikkeava toiminta sekä aistijärjestelmien integraatio-ongelmat vaikeuttavat monin tavoin oppimista ja normaaleja jokapäiväisiä toimintoja. Aistien välityksellä aivot saavat kaikenaikaa tietoa sekä ympäristöstä että omasta kehosta. Mitä tarkempia aistien välittämät tiedot ovat, sitä paremmin ja pienemmällä kapasiteetilla aivot pystyvät saatua informaatiota prosessoimaan sekä antamaan lihaksille käskyn toimia mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Tasapaino Tasapainosta ja kehon asennosta saamme tietoa pääasiassa kolmen kanavan kautta. Nämä ovat tasapainoaisti, näköaisti ja lihasten syvä- ja pintatuntoaisti eli proprioseptiivinen aisti. Sisäkorvassa olevista kolmesta kaarikäytävästä sekä Utriculuksesta ja Sacculuksesta koostuvat tasapainoaisti ja asentoaisti kertovat kehon eri osien asennosta toisiinsa nähden sekä aistivat kiihtyvyyksiä. Tasapainoaisti kehittyy voimakkaimmin kahdeksaan ikävuoteen saakka. Mitä enemmän erilaista stimulaatiota tasapainolle annamme, sitä paremmaksi tasapaino kehittyy. Oppimisvaikeuksista, mm. luki- ja keskittymisvaikeuksista kärsivillä lapsilla löytyy usein myös vaikeuksia tasapainon ylläpidossa. Näillä lapsilla on vaikeuksia myös oman kehon hahmottamisessa ja suuntien hahmottamisessa. Tasapainoaistista lähtevät hermoimpulssit koordinoivat jatkuvasti ihmisen lihastoimintaa ja asentotuntoa. Tasapainoaisti ohjaa lihaksiston automaattista 12

13 jäntevyyttä ja luo edellytykset motoriikan automatisoitumiselle. Jos tasapainoaisti ei toimi tarkasti, on sillä kielteisiä vaikutuksia ihmisen motoriikkaan ja kehon hallintaan. Huono tasapainon hallinta haittaa liikuntasuorituksia, vaikeuttaa tasapainoa vaativien taitojen oppimista ja aiheuttaa motoriikan kömpelyyttä. Motoristen taitojen oppiminen vaatii keskimääräistä enemmän ponnistelua ja voi aiheuttaa haluttomuutta liikuntaan. Motoriset lievätkin ongelmat saattavat olla eräs itsetuntoa heikentävistä ongelmista, varsinkin pojilla, jotka kisaavat ja pelaavat aina kun vain voivat. Aistitoiminnan hermoviestit ohjautuvat myös tasapainoelimen kautta. Tasapainoelin integroi näitä eri aistijärjestelmien kautta tulevia viestejä ja mikäli tasapainoaistin toiminnassa on heikkoutta, häiritsee se vastaavasti myös muiden aistien toimintaa. Jos tasapainoaisti ei toimi riittävän hyvin, käytämme tasapainon ylläpitämiseen myös tavanomaista enemmän silmiä. Koska silmien ensisijainen tehtävä on antaa ihmiselle valtaosa aistien kautta tulevasta informaatiosta, niin käyttämällä silmiä myös tasapainon ylläpitämiseen, ympäristöstä saamamme informaatio vähenee vastaavalla määrällä. Tasapainon ja tasapainoaistin kehittäminen on eräs sensomotorisen kuntoutuksen merkittävä osa-alue. Tasapainoaistin kehittäminen automatisoi tasapainon ylläpitämistä sekä paikallaan ollen että erilaisiin liikesuorituksiin yhdistettynä. Tasapainoaistin toimiessa tarkoituksenmukaisesti myös kyky kohdentaa katsetta ja silmän motoriikan hallita kehittyvät. Kehonasento, ryhti, liikkeiden hallinta ja motoriikan joustavuus kehittyvät tasapainoaistin toiminnan parantuessa. Tasapainon kehittymisen vaikutukset näkyvät myös oppimisvaikeuksien ja motoristen suoriutumisvaikeuksien vähenemisenä ja keskittymiskyvyn paranemisena. Näköaisti Näön tarkkuuden lisäksi näköaistin tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta on tärkeää hallita silmänliikkeet, kohdentaa katse, fokusoida katse eri etäisyyksille sekä visuaalisesti hahmottaa ympäristöä nopeasti ja tarkasti. Visuaalinen hahmottaminen on aivojen kyky tulkita sitä, mitä silmät näkevät. Aisti-informaatiosta suurin osa, noin 80% välittyy ihmiselle silmien kautta. Aivot tulkitsevat saatua informaatiota sekä integroivat sitä muista aistijärjestelmistä tulevan tiedon kanssa. Ongelmat visuaalisessa järjestelmässä sekä myös muissa aistijärjestelmissä vaikuttavat vastaanotetun visuaalisen tiedon tarkkuuteen ja oikeellisuuteen. Esimerkiksi heikko tasapaino aiheuttaa ongelmia myös visuaalisessa hahmottamisessa, kun käytämme silmiä tasapainon ylläpitämiseen ja kehon kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen. Tasapainoaistin tehtävä on ohjata myös silmien lihaksistoa, jonka tulisi automaattisesti ilman ponnisteluja säädellä silmien liikkeitä vertikaalisesti ja horisontaalisesti sekä silmien fokusointia lähelle ja kauas erilaisten tilanteiden vaatimaan asentoon. Lukemisen ongelmien taustalla voi olla myös silmänliikkeiden hallinnan vaikeus ja katseen kohdentamisen vaikeus. Lukiessa silmät eivät automaattisesti seuraa luettavaa tekstiä ja siirry riviltä riville lukemisen vaatimalla tavalla, vaan silmät liikkuvat levottomasti ja karkaavat helposti luettavasta tekstistä. Lukeminen on työlästä ja silmät pinnistelevät kovasti saadakseen selvää luettavasta tekstistä. Tämä voi aiheuttaa myös tunteen tekstin hyppimisestä. 13

14 Vasemman silmän dominoivuus voi myös aiheuttaa ongelmia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Vasemman silmän selaussuunta on länsimaista lukusuuntaamme nähden vastakkainen. Kirjaimet ja numerot kääntyvät helposti kirjoittaessa ja laskiessa väärään järjestykseen. Lukemaan oppiminen voi olla keskimääräistä hitaampaa ja lukemisen sujuvuus sekä lukunopeus voivat olla keskimääräistä heikompia. Kuuloaisti Lukemisen häiriöihin liittyy usein poikkeavuutta kuulohahmotuksessa (Habib 2000; Kujala ym. 2000) erityisesti kuulotiedon aikajäsenteisyyden ja nopean väistymisen vuoksi. Mikäli kuulotiedon keskushermostollinen jäsentäminen ei ole automatisoitunut riittävän täsmälliseksi, vaikuttaa tämä myös kielen yksikköjen prosessointiin ja lukemisen osataitoihin. Dysleksiaan liittyy poikkeavaa kuulotiedon käsittelyä sekä perusääneksillä että kielen fonologisilla yksiköillä (Korpilahti P 2006). Poikkeavuudet kuulohahmotuksessa voivat olla sekä kuulon yliherkkyyksiä että vaimentumia. Myös kuuloreaktioiden hitaus ja paikantumattomuus vaikeuttavat kuullun tiedon prosessointia aivoissa. Lapselle ongelmat auditiivisessa järjestelmässä aiheuttavat puheen kehityksen, lukemisen, kirjoittamisen ja keskittymisen vaikeuksia. Ongelmat eivät poistu itsestään, vaan aikuisenakin luku- ja kirjoitustaidossa voi olla puutteita ja keskittymisvaikeudet voivat häiritä opiskelua ja työssä selviytymistä. PEKU-projektissa kehitetty kuulonmuokkausmenetelmä, IADT (Individual Auditory Discrimination Training) kuulohavaintojen harjoitusohjelma perustuu musiikkiin. Musiikilla pyritään vaikuttamaan siten, että kuulojärjestelmä oppii toistamaan ympärillä olevaa äänimaailmaa mahdollisimman tarkasti. Harjoitusohjelmassa hyödynnetään musiikin ja puheen yhteisiä elementtejä ja lainalaisuuksia. Fysikaalisella tasolla terapiamusiikilla pyritään vaikuttamaan kuulojärjestelmän lihaksistoon, hermostoon ja aivoissa tapahtuvaan kuuloinformaation käsittelyyn. IADT kuulohavaintojen harjoitusohjelmalla vaikutetaan kuulon yliherkkyyksiin, vaimentumiin ja dominanssiin. Musiikkiin perustuvan kuntoutuksen siirtovaikutukset on voitu havaita sekä tieteellisten tutkimusten perusteella että käytännön terapiatyössä. Kuulon yliherkkyyksien poistuessa vanhemmat ovat kertoneet samaan aikaan lapsen keskittymiskyvyn parantuneen. Yleensä myös opettajien ensimmäinen huomio kuntoutuksen vaikutuksesta on ollut oppilaan käytöksen rauhoittuminen. Kuulohavaintojen harjoitusohjelmalla laaditaan jokaiselle asiakkaalle yksilöllisten tarpeiden mukaisesti muokattu musiikki-cd, jota kuulonmuokkauksen edetessä edelleen muokataan asiakkaan kuulontutkimuksissa saatujen tulosten perusteella. Asiakkaalle tehtävässä kuulonmittauksessa tutkitaan erikseen oikean ja vasemman korvan kuulokynnys, eli pienin kuultu ääni puheen kuulemisen taajuuksilla. Kuulotutkimuksen tulosta verrataan ranskalaisen kurkku- ja korvalääkäri Alfred Tomatiksen kehittämään ihannekuulokäyrään (Kuva: Tomatiksen ihannekuulokäyrä), joka on optimaalinen kuulokäyrä puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen kannalta. Tutkimuksessa selvitetään myös kumpi korva dominoi kuulemista. 14

15 Tomatiksen ihannekuulokäyrä Matalat taajuudet ihannekuulokäyrällä ovat ympäristöstä aiheutunutta taustahälyä, jonka tulisi kuulua vähemmän herkästi kuin varsinaisten puheen taajuuksien. Puheessa vokaalit ovat kestoltaan pidempiä kuin konsonantit ja niiden taajuudet ovat keskimäärin matalampia. Vokaalien kuuleminen ei vaadi kuulojärjestelmältä yhtä suurta herkkyyttä kuin lyhytkestoisten korkeilla taajuuksilla soivien konsonanttien kuuleminen. Jos konsonanttien kuulemisen kannalta tärkeät korkeat taajuudet eivät kuulu riittävän herkästi, jää kirjoittaessa sanoista puuttumaan kirjaimia, ne korvautuvat toisilla kirjaimilla tai on vaikea erottaa onko sanassa kaksoiskonsonantti vai ei. Matalilla taustahälyn taajuuksilla todettu yliherkkä kuulo aiheuttaa levottomuutta ja heikentää huomattavasti keskittymiskykyä. Käytännössä arkinen taustahäly koulussa tai työpaikalla saattaa häiritä niin paljon, että omaan opiskeluun tai työhön keskittyminen on vaikeaa. Yliherkästä kuulosta kärsivä lapsi saattaa jopa kieltäytyä menemästä tilanteeseen, jossa on häntä häiritsevää ääntä. Koulussa oppilaan on vaikea keskittyä kuuntelemaan opettajaa ja samalla olla häiriintymättä muista luokassa kuuluvista äänistä. Yliherkän kuulon normalisoituessa sekä aikuisilla että lapsilla keskittymiskyky paranee, ja neuraalia energiaa vapautuu varsinaisen tehtävän suorittamiseen. Lukivaikeudesta kärsivien ihmisten kuulemista dominoi usein vasen korva tai dominoiva korva vaihtelee eri taajuuksilla. Käytännössä näillä henkilöillä on vaikeuksia ohjeiden ymmärtämisessä ja muistamisessa, heille tulee paljon kirjoitusvirheitä ja esimerkiksi vieraiden kielten oppiminen voi olla vaikeaa. Vasemman korvan dominoidessa kuullun tiedon prosessointi on hitaampaa ja henkilö tarvitsee enemmän aikaa esimerkiksi annetun ohjeen ymmärtämiseen. Kuulon kuntoutumisen edellytyksenä on, että korvat, kuuloelimet ja kuulohermot ovat olemassa ja ovat terveet. Refleksijärjestelmä Vastasyntyneen lapsen liikkeet eivät ole tahdonalaisia, vaan primitiivirefleksit ohjaavat vastasyntyneen liikkumista. Primitiivirefleksit kehittyvät ennen syntymää ja ohjaavat lasta liikkumaan jo kohdussa, kääntymään, liikuttamaan käsiään ja jalkojaan sekä imemään jopa peukaloaan. Kaikki kohdussa kehittyvät taidot ovat hyvin merkityksellisiä. Liikkeiden toistaminen vahvistaa kehittyviä hermoyhteyksiä ja lihasjäntevyyttä. Esimerkiksi peukalon imeminen kehittää imemisrefleksiä, joka on 15

16 lapsen syntymän jälkeen tärkeä, jotta vastasyntynyt pystyy saamaan ravintonsa imemällä äidin rintaa. Primitiivirefleksien ohjaamat liikkeet kehittävät lapsen motorisia taitoja ja kehontuntemusta. Vastasyntynyt oppii liikkeiden kautta tunnistamaan omaa kehoaan. Pään kannattelu, käsinojaan nouseminen, kääntyminen, pyöriminen navan ympäri, ryömiminen, konttaaminen, seisomaan nouseminen ja pystyasennossa liikkuminen kehittävät lapsen tietoisuutta kehon kartasta. Mitä enemmän vastasyntynyt lapsi liikkuu sitä paremmaksi kehittyvät hänen taitonsa hallita liikkeitään. Lapsen saavutettua riittävän hyvä liikkeiden hallinta häviävät varhaiset refleksit tai korvautuvat posturaalireflekseillä. Yleensä tämä primitiivirefleksien poistuminen tapahtuu ensimmäisen puolen ikävuoden aikana. Jos primitiivirefleksit eivät häviäkään kokonaan tai posturaalirefleksit eivät kehity täydellisiksi, niin lapsi kasvaa ei kenenkään maalla refleksien suhteen. Esimerkiksi refleksi, joka suojelee vastasyntynyttä tukehtumiselta saa lapsen pään kääntyessä oikealle tai vasemmalle myös saman puolen käden ja jalan suoristumaan. Jos tämän ATNR-refleksin vaikutus ei ole kokonaan lakannut silloin kun lapsi opettelee kirjoittamaan, se ohjaa käden suoristumaan pään kääntyessä kynää pitelevään käteen. Kirjoittaminen käsi suorassa on vaikeaa. Lapsi vastustaa refleksin vaikutusta esimerkiksi painamalla kynää lujaa tai käyttämällä apuna koko ylävartaloa ankkuroidakseen kirjoittavan käden ja kynän oikealle etäisyydelle. Sama refleksi, joka suojeli vastasyntynyttä lasta tukehtumiselta, aiheuttaa suuria vaikeuksia kirjoittamista opettelevalle koululaiselle. Varhaislapsuuden jälkeen primitiivireflekseistä heijastuvat vaikutukset aiheuttavat monenlaisia vaikeuksia ja epävarmuutta kantajalleen. Yhdessä aistijärjestelmien ongelmien kanssa nämä reflekseistä heijastuvat vaikutukset aiheuttavat mm. motoriikan kömpelyyttä, huonoa tasapainon hallintaa, kuulo- ja näköhavaintojen epätarkkuutta, epätäydellistä silmän ja käden koordinaatiota sekä vaikeuksia hahmottaa omaa kehoaan ja ympäröivää tilaa. Moro-refleksi Moro-refleksi on ensimmäinen kohdussa kehittyvistä primitiivireflekseistä. Vastasyntynyt lapsi reagoi yhtäkkiseen tapahtumaan, varsinkin pään hallinnan menettämiseen siten, että kädet heilahtavat sivulle ja jalat ojentuvat, lapsi vetää nopeasti henkeä ja jähmettyy hetkeksi, jonka jälkeen kädet ja jalat palaavat kehon vierelle. Usein lapsi itkee säikähdyksen jälkeen protestiksi. Moro-refleksi häviää yleensä noin neljän kuukauden ikään mennessä. Moro-refleksi aktivoi primitiivisen taistele tai pakene -reaktion. Tässä valmiustilassa aistit ovat herkistyneet ja stressihormonien määrä elimistössä lisääntyy. Aistiyliherkkyyksien aiheuttamat Moro-refleksistä heijastuvat vaikutukset voidaan havaita lapsilla koululuokissa ja myös muissa ryhmätilanteissa. Yliherkkä kuulo saa lapsen huomion kääntymään aina äänen suuntaan ja hän vaikuttaa hyvin levottomalta. Myös kaikki näköhavainnot saavat lapsen huomion kääntymään puoleensa ja oman tehtävän tekemisen keskeytymään. Yliherkästä tuntoaistista kärsivän lapsen on epämieluista olla mm. jonossa, jossa lapset voivat törmäillä toisiinsa. Jos lapsi joutuu stressaavaan tilanteeseen tai kokee olevansa uhattu, hän saattaa suuttua herkästi. Lapsi saattaa myös vetäytyä hankalista tilanteista tai hänellä 16

17 voi olla arkuutta. Usein asioihin reagointi on impulsiivista, voi olla myös pelkoja kuten pimeän tai yksin jäämisen pelkoja. ATNR (The Asymmetrical Tonic Neck Reflex) ATNR-refleksi vaikuttaa lapsen liikkeiden ja lihastonuksen kehittymiseen jo kohdussa. Myös odottava äiti tuntee nämä potkut kun lapsi alkaa liikkua. Syntymän jälkeen refleksillä on tärkeä merkitys lapsen liikkeiden sekä lihasten ja aivojen välisten hermoyhteyksien ja motorisen korteksin kehityksessä. Vastasyntynyt lapsi oppii tuntemaan liikkeidensä avulla omaa kehoaan, vahvistamaan lihasjäntevyyttä, yhdistämään eri aistien kautta saamiaan havaintoja ja kehittämään kehonhallintaa. ATNR-refleksin poistuminen tapahtuu noin kuuden kuukauden ikään mennessä. Jos ATNR-refleksi poistuu epätäydellisesti, häiritsee se mm. kehon toimintojen eriytymistä, kuten silmän liikkeiden eriytymistä pään liikkeistä sekä käsien ja pään liikkeiden eriytymistä. Käytännössä ongelmat näkyvät visuaalisen hahmottamisen ongelmina, kehon keskilinjan hahmottamisen vaikeutena, ristikkäisliikkeen kehittymättömyytenä, tasapaino-ongelmina ja hienomotoriikan vaikeuksina. Oppimistilanteissa ongelmat aiheuttavat mm. kirjoittamisvaikeuksia, kirjoittaminen on epämieluista, käsiala on epäselvää, kirjainten koko vaihtelee, rivit menevät alaspäin tai ylöspäin, kirjaimia puuttuu, käsi väsyy kirjoittaessa ja tekstin tuottaminen on vaikeaa. Muita refleksejä Ihmisen refleksijärjestelmään kuuluu hyvin monia eri refleksejä, joista pientä osaa tarkastellaan sensomotorisessa tutkimuksissa. Moro- ja ATNR-refleksien lisäksi huomioidaan mm. TLR (the Tonic Labyrintine Reflex), STNR (the Symmetrical Tonic Neck Reflex), Palmar, imemis- ja etsimisrefleksi. Refleksijärjestelmästä heijastuvia vaikutuksia voivat olla esimerkiksi vaikeus istua paikallaan normaalissa istuma-asennossa sekä oheistekemisen tarve istuessa ja kuunnellessa. Suun alueen refleksit voivat vaikeuttaa suun motoriikan kehittymistä ja aiheuttaa artikulaatio-ongelmia. Refleksit voivat haitata myös hyvän tasapainon kehittymistä, aiheuttaa jäykkää tai löysää lihastonusta sekä ajan ja kehon rytmin ongelmia. Kuntoutusmenetelmä Sensomotorisen kuntoutuksen menetelminä PEKU-projektissa käytimme IADT (Individual Auditory Discrimination Training) kuulohavaintojen harjoitusohjelmaa, sensomotorisia harjoitteita (INPP, The Institute for Neuro-Physiological Psycology, Peter Blythe) sekä erilaisia tasapainoa ja kehon tuntemusta ja hallintaa kehittäviä harjoitteita. IADT on PEKU-projektissa kehitetty yksilöllinen musiikkiin perustuva kuulonharjoitusohjelma, jossa hyödynnetään Tomatiksen teoriaa (Tomatis 1991). Harjoittelussa käytetään hyväksi musiikin ja puheen yhteisiä elementtejä ja lainalaisuuksia. Asiakkaalle tehdyn kuulotutkimuksen perusteella suunnitellaan yksilöllinen kuntoutusohjelma, jossa musiikkia muokataan siten, että kuulohavainnoissa tuettaisiin optimaalista puheen kuulemisen tapaa. 17

18 Sensomotoriset harjoitteet ovat INPP:ssa (The Institute for Neuro-Physiological Psycology) kehitettyjä liikeharjoitteita, joilla vaikutetaan refleksijärjestelmän kehittymiseen. INPP:n on perustanut PhD Peter Blythe vuonna 1975 Englantiin Chesteriin, jossa se toimii edelleen kuntoutus- ja koulutuslaitoksena. PhD Peter Blythe aloitti 1960-luvulla tutkimukset varhaislapsuuden primitiivireflekseistä. Hänen ja Sally Goddardin tutkimusten mukaan primitiivirefleksijäänteillä on laaja negatiivinen vaikutus lapsen myöhempään kehitykseen niiden aiheuttaessa neurologista kehitysviivästymää ( Neuro-Developmental Delay NDD). Kuntoutuksen käytännön toteutus Sensomotorinen kuntoutus perustuu neuraaliseen järjestelmään vaikuttamiseen. Varhaislapsuudessa neuraalinen järjestelmä on herkimmin muuntuva, mutta kehittyvä myös myöhemmissä ikävaiheissa. Neuraalisen järjestelmän kehittäminen vaatii säännöllistä pitkään jatkuvaa harjoittelua, jotta jo vakiintunut järjestelmä kehittyisi. Kuntoutuksen perustana on sensomotoriseen terapiaan perehtyneen terapeutin toimesta suoritetut tutkimukset ja analyyttinen alkuhaastattelu, jossa selvitetään tutkittavan taustatietoja sekä hänellä ilmeneviä vaikeuksia. Tutkimukseen sisältyvät kuulo-, näkö- ja tasapainoaistien, karkeamotoriikan, hienomotoriikan sekä primitiivirefleksien testaukset ja havainnoidaan kehonhahmottamista, lateraalisuutta sekä ristikkäishallinnan kehittymistä. Näiden testien perusteella laaditaan jokaiselle asiakkaalle yksilöllinen, päivittäin toteutettava lyhytkestoinen harjoitusohjelma. Lasten harjoitusten tekeminen tapahtuu aina aikuisen avustamana ja valvomana. Harjoitusten vaikuttavuutta seurataan kontrollitutkimuksilla 2-3 kuukauden välein, ja jokaisella tutkimuskerralla uusi harjoitusohjelma suunnitellaan asiakkaan senhetkisen kehitysvaiheen mukaisesti. Kuntoutusjakson pituus on keskimäärin vuosi, ja siihen sisältyy noin 4-5 tutkimuskertaa. Kuntoutuksen tavoitteet ja vaikuttavuus Sensomotorisen kuntoutuksen tavoitteena on vähentää oppimisvaikeuksia vaikuttamalla oppimisongelmien neurofysiologisiin syihin. Kuntoutus kehittää ihmisen aistimusjärjestelmän ja motoriikan toimintaa sekä kehonhallintaa ja - hahmottamista, joiden toiminta antaa edellytykset oppimiselle ja annetun opetuksen vastaanottamiselle. Kuntoutuksen vaikutukset näkyvät laaja-alaisina, koska aistimusjärjestelmän kautta saamamme tiedot ja niiden käsittely aivoissa sekä aistien välinen integraatio vaikuttavat kaikkiin toimintoihimme. Sensomotorinen kuntoutus soveltuu kaikenikäisille, koska neuraalinen järjestelmä kehittyy koko eliniän, joskin lapsuudessa huomattavasti herkemmin. PEKU-projektin aikana kuntoutuksessa käyneiden ikä vaihteli 3-60 vuoden välillä. Suurin ikäryhmä kuntoutuksen asiakkaista oli kuitenkin iältään 7-10-vuotiaita, mikä on ymmärrettävää, sillä oppimisvaikeudet tulevat esille useimmiten koulun aloittamisen yhteydessä. Alle kouluikäisten lasten kuntoutukseen tulon syynä olivat useimmiten motoriikan kehittymättömyys, keskittymisvaikeudet ja puheen kehityksen vaikeudet. Ennen kouluikää aloitettu kuntoutus vaikutti nopeasti keskittymiseen, ohjeiden 18

19 ymmärtämiseen, puheen selkiytymiseen ja tasapainon kehittymiseen, jonka vaikutuksesta myös motoriikka kehittyi. Kouluikäisillä yleisimmät kuntoutukseen hakeutumisen syyt olivat lukemisen, kirjoittamisen ja keskittymisen vaikeudet. Selittäviä tekijöitä ongelmille löytyi kuulojärjestelmän kehittymättömyydestä, silmänliikkeiden hallinnan vaikeudesta ja katseen kohdentamisen vaikeudesta. Lisäksi ongelmiin liittyi usein myös tasapainon ja motoriikan vaikeuksia. Kuulojärjestelmän kehittymisen ja silmän liikkeiden hallinnan myötä kirjoitusvirheet vähenivät, lukemisen sujuvuus parantui ja vapaaehtoinen lukeminen lisääntyi. Tasapainon ja motoriikan kehittymisen myötä onnistuminen liikunnassa sekä halukkuus liikuntaharrastuksiin lisääntyi, mikä on tärkeää hyvän kunnon ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi koko elämän ajan. Aikuisikäisillä kuntoutujilla tarve kuntoutukseen tuli usein uudelleen koulutuksen yhteydessä. Ongelmat liittyivät yleensä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lisäksi esille tuli keskittymisvaikeuksia ja tasapaino-ongelmia. Aikuisenkin kuulojärjestelmä on muokkaantuva edellyttäen, että ei ole tapahtunut kuulovaurioita ja kuulonmuokkausta jatketaan riittävän pitkään. Aikuisten asiakkaiden omia huomioita kuntoutuksen vaikutuksista olivat keskittymiskyvyn parantuminen, kirjoitusvirheiden väheneminen ja lukemisen sujuvuuden sekä vapaaehtoisen lukemisen lisääntyminen. Kuntoutuksesta on ollut apua myös laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsiville. Kuntoutuksessa on ollut mm. lievästä kehitysvammasta, diagnosoidusta keskittymisvaikeudesta (ADHD/ADD), selektiivisesta mutismista ja Aspergersyndroomasta kärsiviä lapsia. Näihin neurologisiin vaikeuksiin liittyy usein myös sensomotorisia vaikeuksia. Kuntoutuksella on voitu parantaa heidän tasapainoaan, vähentää motorisia vaikeuksia, parantaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa tätä kautta myös kognitiivisten taitojen kehittymiseen. Lapset ovat saaneet myös lisää rohkeutta lähteä uusiin tilanteisiin. Vaikka vammaa tai sairautta ei kuntoutuksella poisteta, voidaan sillä parantaa elämän laatua ja lisätä itsenäistä suoriutumisvalmiutta. Jokaisen asiakkaan kohdalla sensomotorisesta kuntoutuksesta saadun avun määrään ovat osaltaan vaikuttaneet asiakkaan ikä, ongelmien vaikeusaste sekä niihin liittyvät muut vammat ja sairaudet. Kuntoutuksen onnistumisen tärkein edellytys on kuitenkin ollut kotona tehtävien harjoitusten säännöllinen ja ohjeiden mukainen tekeminen. Parhaan hyödyn kuntoutuksesta ovat saaneet ne lapset, joilla on ollut tukenaan kannustava ja jämäkkä äiti ja/tai isä, sekä ne aikuiset, joita perhe on tukenut ja kannustanut jatkamaan harjoitusten tekemistä. 19