T Käyttöliittymäpsykologia Jaakko Häme 51557M

Transkriptio

1 Käyttöliittymän muutosten vaikutus käyttäjään T Käyttöliittymäpsykologia Jaakko Häme 51557M

2 Johdanto Jokaiselle tietokonetta säännöllisesti käyttäneelle on varmasti tullut vastaan tilanteita, joissa joku tietty ohjelma ei toimikaan enää samalla tavalla kun aiemmin. Joku pieni muutos saattaa aiheuttaa pientä hämmennystä tai suurtakin harmia kun käyttäjä toimii vanhalla, oppimallaan tavalla, joko tietoisesti tai alitajuisesti. Menneisyydessä järjestelmät olivat pysyvämpiä, päivityksiä ei tullut kovin usein. Edelleen on käytössä paljon vanhoja, käytettävyydeltään kammottavia tekstipohjaisia päätelaitteita, joiden käyttäjät ovat sopeutuneet ja oppineet näitä käyttämään. Pitkäaikaisimmille käyttäjille uudempi, helppokäyttöisempi järjestelmä saattaakin olla hyvin hankala oppia. Muistia kuormittavat ja täysin epäintuiiviset käyttöliittymät antavat jossain vaiheessa kuitenkin tilaa uudemmille, ja käyttäjät tarvitsee kouluttaa uudelleen. Nykyaikaiset järjestelmät ovat helpommin päivitettäviä ja tiedonsiirron helpottuessa sekä teknisten ratkaisujen muuttuessa dynaamisemmiksi, voidaan järjestelmiä päivittää useammin kuin vain kerran kahdessakymmenessä vuodessa. Tällaisissa tapauksissa käyttöliittymiäkin voidaan uudistaa jatkuvasti (tai päivityksien ohessa niihinkin kohdistuu muutoksia). Ohjelmista tulee yhä useammin uusia versioita joissa on lisäominaisuuksia ja entisten parantelua - monet näistä muutoksista vaikuttavat jollain tasolla myös käyttöliittymään. Tällaiset muutokset voivat huolimattomasti tehtynä vaikuttaa ohjelmaa käyttävien käyttökokemukseen aiheuttaen käyttövirheitä ja tehottomuutta. Esseessäni keskityn nimenomaan pienempiin muutoksiin käyttöliittymässä. Isot muutokset lähenevät helposti kokonaan uuden käyttöliittymän tai käyttöliittymän osien suunnittelemista - veteen piirretty viiva, mutta käsittelen yksittäisiä muutoksia käyttöliittymässä, siitä isommat muutokset ovat useiden yksittäisten muutoksen summa (tai pahimmassa tapauksessa jopa kertoma). Ajatuksen tasolla tarkastelen ilmiöitä sovelluksen tasolla, yksittäisen sovelluksen käyttöä ja päivityksiä työympäristössä, jatkuvassa käytössä. Oletan myös, että muutoksissa sovelletaan hyväksi todettuja käytettävyyssääntöjä värien valinnoissa hahmolaeissa ja muissa valinnoissa, tässä keskityn siis muutoksiin muutoksina. Muuttuvat mentaalimallit Ihminen kuvaa mieleensä jatkuvasti ympäröivää maailmaa mentaalimalleiksi omaan mieleensä. Mentaalimallit syntyvät olemassaolevien skeemojen vaikutuksen alla yhteydessä ulkomaailmaan. Mentaalimallit ovat dynaamisia, uudet kokemukset maailmasta tai vaikkapa käyttöliittymän toiminnoista käyttöliittymän toimintoja kokeilemalla, muokkaavat mentaalimalleja johonkin suuntaan. Mentaalimallit eivät ole aina oikeita eivätkä kovin tarkkoja - usein mallit ovat yksinkertaistettuja ja karkeita. Mallin tarkkuus riippuu hyvin paljon siitä, missä ominaisuudessa ja kuinka paljon henkilö on tekemisissä kyseisen ilmiön kanssa. Yhdestä ilmiöstä syntyy useita mentaalimalleja, kuten rakenteellinen malli muodostamaan käsityksen ilmiön rakenteesta - sisältäen esimerkiksi valikkohierarkioiden kuvauksia, ja toiminnallinen malli kuvaamaan ilmiön toimintaa - esimerkiksi vaadittujen klikkauksien määrää ja elementtien raahauksen mahdollisuutta. (Sinkkonen ym 2002, ) Tehdessä muutoksia järjestelmään, muutokset eivät saisi muuttaa järjestelmän rakennetta tai toiminnallisuutta käyttäjien mentaalimallien vastaisiksi. Mentaalimallit

3 toki muokkautuvat hypoteesin ja sen mukaisen toiminnon palautteen perusteella, mutta rutiinimaisesti käytetyn järjestelmän mentaalimalli voi olla liian vahva muuttuakseen kovin helposti. Käyttäjien mentaalimallien tarkastelussa on kuitenkin tutkimuksellinen pullonkaula. Mentaalimalleja voidaan yrittää selvittää käytettävyystesteissä, mutta vielä ei ole olemassa järjestelmällisiä työkaluja tai kehyksiä mentaalimallien esittämistä ja kuvaamista varten (Rogers ym 1992, ). Järjestelmän periaatteiden muuttuessa niin että vaikutukset tuntuvat käyttöliittymässä asti aiheuttavat käyttäjän mallin jäämisen vanhanaikaiseksi. Tällaiset muutokset kannattaa joko sisällyttää suurempiin päivityksiin, jolloin on aiheellista järjestää lisäkoulutusta tai käyttää keinoja, joilla saadaan kiinnitettyä huomio uuteen toimintatapaan. Koska olemassaoleva järjestelmä kuitenkin noudattaa tiettyjä rakenteellisia ja toiminnallisia periaatteita, niissä pitäytyminen niiden virheellisyyksienkin osalta voi olla käyttäjälle näkyvien päivityksien kohdalla tärkeää. Jos rakenne ja toiminnallisuus eivät oleellisesti muutu, käyttäjän rakenteet ja toiminnalliset mallit pysyvät ajan tasalla. Jos käytetyn sovelluksen rakenne on käyttäjälle läpinäkyvä, käyttäjän rakenteellinen mentaalimalli vastaa todennäköisesti hyvin pitkälti tätä, eli on oikea. Läpinäkyvyys toimii siis ideaalitilanteessa molempiin suuntiin, myös suunnittelija tietää, mikä on käyttäjän käsitys rakenteesta. Tällöin muutosten suunnitteleminen on helpompaa, ja rakenne saattaa kestää muutoksiakin, varsinkin niiden kohdistuessa harvemmin käytettäviin toimintoihin, useammin käytettävien toimintojen muokkaamisessa tarvitaan jo lisäapuja. Jos esimerkiksi työpaikan sisäisen verkon navigaatiota muutetaan ryhmittelemällä sivustot uudelleen, sivuilla useasti käyvät eksyvät helposti. Yleisellä selkeydellä ja navigaation läpinäkyvyydellä päästään toki pitkälle, mutta jos tietoa sivuilta tarvitaan systemaattisesti esimerkiksi työtehtäviä varten, ainakin asianomaisia olisi hyvä informoida muutoksista seikkaperäisesti ja toteuttaa sisäverkkoon interaktiivista ohjeistusta. Automatisoituneen toiminnan ongelma Ihmisen toimintatiloilla on myös suuri vaikutus siihen, miten muutos vaikuttaa käyttäjään, johtaen mahdollisesti virhetilanteisiin. Tässä tapauksessa on päätin tarkastella ihmisen toimintatiloja akselilla Kontrolloitu - Automaattinen. Tietoinen - Tiedostamaton-akseli tarkoittaa tässä tapauksessa koko lailla samaa, mutta mielestäni on tärkeää painottaa sitä, kuinka tietyt avaintoiminteet muuttuvat ennen pitkää automaattisiksi, ikäänkuin refleksinomaisiksi toiminteiksi. (Sinkkonen ym 2002, 67) Mitä kontrolloidummin käyttäjä toimii, sitä lähempänä toiminta on ideaalista hypoteesi-testaus-palaute-mentaalimallin muokkautuminen-tyylistä jatkuvaa kehitystä ja oppimista. Kun kontrolli toimintatilassa vähenee, vähenee siis käyttäjän aktiivinen vaikutus tekemisiinsä, toiminteet tapahtuvat nopeasti ja ilman muiden toimintojen häirintää eivätkä vaadi juurikaan tarkkaavaisuutta osakseen. (Sinkkonen ym 2002, 68-70) Automatisoituneille prosesseille on ominaista se, että niitä on hyvin hankala muuttaa (Sinkkonen ym 2002, 68-70). Järjestelmässä automatisoituvat toiminteet ovat niitä, joita käytetään toistuvasti, ja jotka vaativat siis hyvin vähän tarkkaavaisuudelta.

4 Tällaisten toiminnallisuuksien toimintaperiaatteeseen kajoamisia tulisi välttää virhetapahtumien minimoimiseksi. Jos esimerkiksi firman sähköpostijärjestelmässä on ollut konventioiden vastaisesti "Lähetä" ja "Peruuta" näppäimet väärässä järjestyksessä ja päivityksessä tämä korjataan, aiheutetaan varmasti paljon virheitä, tuskanhikeä ja turhaa verenpaineen nousua. Päätelmiä ja vinkkejä Käyttäjän pään sisälle ei niin vain mennä katselemaan järjestäynyttä tietoa selkeinä esityksinä. Käyttäjien mentaalimallit tallentamalla ja esittämällä ne helposti käytettävässä ja analysoitavassa muodossa voitaisiin välttää virheitä ja tehdä suoraan käyttäjän mielelle räätälöityjä käyttöliittymiä ja niiden päivityksiä. Kuitenkin, olemassaolevin keinoin ja rajallisin resurssein, on pystyttävä saamaan oikeitakin tuloksia, päiväunien tällä puolen. Mentaalimalleja voidaan toki kartoittaa käytettävyystestissä ääneen ajattelun keinoin, tallentaen esimerkiksi käyttökertomuksina, ja saada irrotettua varsin hyödyllistä tietoa (Sinkkonen ym 2002, ). Jollei näistä tiedoista pystytä päättelemään tarpeeksi hyvin käyttäjän mallia rakenteesta ja toiminnasta sekä automatisoitumisen asteesta toiminteissa, on pyrittävä mahdollisimman hyvään yleiseen säilyvyyteen. Rakennetta ja toiminnallisuutta ei siis tulisi muuttaa, ellei sitä pidetä apukeinoinkin virheiden riskien kasvamisen ja tehokkuuden hetkellisen laskemisen arvoisena. Automaattisten prosessien kimppuun ei kannata pienin perustein käydä, sillä ne ovat tehokkaita prosesseja, ja jos niissä ei esiinny paljoa virhetilanteita ja ne tukevat tehtävää hyvin, niitä ei kannata muuttaa. Paitsi että muuttaminen on vaikeaa, vallitseva toiminne voi siis olla huomattavan tehokas ja hyödynnettävä. Tehtäessä muutoksia käyttöliittymään, ja järjestelmään muutoksia, jotka edellyttävät käyttöliittymän muuttumista, on otettava huomioon muutamia asioita. Jos muutettava toiminto kuuluu sellaisiin, jotka ovat käyttäjillä automatisoituneita tai jotka oleellisesti muuttavat rakennetta, on oltava erityisen huolellisia, käyttäjän virheriskit on minimoitava. Jos muutokseen on kova tarve, on syytä herättää käyttäjän huomio esimerkiksi visuaalisin keinoin. Käyttäjän tulee kiinnittää huomio muutokseen, jotta hän osaa toimia oikein. Jos ollaan tekemisssä automatisoitujen prosessien kanssa, ja mahdollinen virhe on vakava, on syytä järjestää asiasta koulutusta ja käyttöliittymän puolella käyttää käytönaikaista opastusta, ehkä jopa käyttää wizardeja. Wizardeja ja huomioväreijä käytettäessä pitää kuitenkin muistaa niiden häiritsevä ominaisuus. Tehokkuus heikkenee helposti wizardeja käytettäessä ja huomiovärit voivat viedä tarkkaavaisuutta muilta tarvittavilta huomionkohteilta. Tällaisten auttavien muutosten ei tarvitsisikaan olla lopullisia, vaan ne pitäisi saada kytkettyä pois päältä käyttäjän omasta tahdosta, helposti. Lopuksi Valitsin esseelleni aiheen, joka oli askarruttanut minua jo jonkin aikaa. Lähdin tutkimaan ongelmaa mentaalimallien kautta, ja täältä löysin paitsi avaimia, myös paljon lukittuja ovia. Kirjallisuudesta löytyi paljon kilpailevia teorioita, muttei kunnollista kosketuspintaa aihevalintaani. Keinot mentaalimallien kuvaamiseen ja hyödyntämiseen ovat vähäiset ja riippuvat hyvin paljon järjestelmästä ja tähän liittyvän ohjeiston laatiminen olisi paisuttanut aihettani turhan paljon. Pyrin keskittymään olennaiseen, enkä vaeltelemaan liian kauas valitsemastani aiheesta.

5 Aiheeni rajaus oli sinänsä onnistunut, että pienikin muutos rajauksessani olisi paisuttanut esseen sellaisiin laajuuksiin, joihin ei tämän kurssin puitteissa kannata hypätä, sellaisiin suorituksiin voidaan sukeltaa sopivampana hetkenä, huomattavasti suuremmalla työpanoksella. Toisaalta, aiheen rajaus on aika tiukka, eivätkä saadut päätelmät ole kovinkaan yleishyödyllisiä, niin kokonaisvaltaisia ratkaisumalleja kuin halusinkin löytää, en onnistunut esiin kaivamaan. Myös oma kokemuksen puute jatkuvasti päivitettävistä sovelluksista ja niiden käyttäjien tuntemuksen puute vaikuttaa siihen, ettei esimerkkejä löytynyt niin helposti kuin jostain muusta aiheesta. Katson kuitenkin oppineeni mentaalimalleista, ennen esseen aloittamista kun en pystynyt mitenkään määrittelemään edes skeemojen ja mentaalimallien eroja. Ainakin sain todeta erään käsitykseni käytettävyyden ja siihen liittyvän psykologian alalta pitävän paikkansa - aina kun valaisee yhden kysymysmerkin takana piilevää ratkaisua, saa sen mukana kaupan päälle lisää kysymysmerkkejä. Jollekin tällainen luonne aiheuttaisi luotaantyöntäviä reaktioita, minulle se vain lisää kiinnostusta.

6 Lähdeluettelo Rogers, Yvonne & Rutherford, Andrew & Bibby, Peter A Models in the mind - theory, perspectice & application. 2.p. San Diego, Ca: Academic Press Limited. 330s. Sinkkonen, Irmeli & Kuoppala, Hannu & Parkkinen, Jarmo & Vastamäki, Raino Käytettävyyden psykologia. 2.p. Edita: Edita publishing Oy. 343s.