Lomake 4: Kirjattu hajuhavaintoja 5 päivänä, joista 2 oli kirjattu hajun voimakkuudeltaan

Transkriptio

1 7 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1 Hajuhaitat Asukkaille suunnatun hajuseurannan tulokset Kesällä 2005 toteutetun kyselyn lomakkeita palautettiin 4 kappaletta, eli palautusprosentti jäi varsin alhaiseksi ollen vajaat 0,3 %. Palautetuissa lomakkeissa esitettiin seuraavat havainnot: Lomake1: Ei ole havaittu mitään hajuhaittoja Lomake 2: Ei häiritse Lomake 3: Kirjattu hajuhavaintoja 7 päivänä, joista 6 oli kirjattu hajun voimakkuudeltaan heikoksi ja häiritsevyydeltään vähän häiritseväksi. 1 havainto oli kirjattu voimakkuudeltaan selväksi ja häiritsevyydeltään selvästi häiritseväksi. Kaikissa havainnoissa hajun lähteeksi oli arvioitu Heikkilän lihasikala. Lomake 4: Kirjattu hajuhavaintoja 5 päivänä, joista 2 oli kirjattu hajun voimakkuudeltaan heikoksi ja 3 voimakkuudeltaan selväksi. Havainnoista 4 oli kirjattu häiritsevyydeltään vähän häiritseväksi ja 1 oli kirjattu ja häiritsevyydeltään selvästi häiritseväksi. Kaikissa havainnoissa hajun lähteeksi oli arvioitu lannan levitystä tai muuta hajunlähdettä. Talvella 2006 jaetun hajuseurantakyselyn lomakkeita, joissa oli vastattu hajuseurantaan, palautettiin selvästi enemmän kuin ensimmäisessä hajuseurannassa, kuitenkin vastausprosentit olivat edelleen alhaisia, Ruskolla 2,2 % ja Maskussa 1,33 %. Molemmista kunnista, Ruskolta ja Maskusta, hajuseurantaan oli osallistunut 32 vastaajaa. Ruskolla 18 vastaajaa (56 %) ilmoitti ettei ollut havainnut hajuhaittoja seurantajaksolla lainkaan ja 14 vastaajaa (44 %) oli ilmoittanut hajuhavainnoista. Maskussa 24 vastaajaa (75 %) ei ollut havainnut hajuhaittoja lainkaan ja 8 vastaajaa (25 %) ilmoitti hajuhavainnoista seurantajaksolla. Kuvassa 7.1 on esitetty kaikki ne paikat, joista hajuhavaintoja oli ilmoitettu. Kartassa on eroteltu Heikkilän sikalatoimintaan liittyvät hajuhavainnot sekä ne hajuhavainnot, jotka yhdistettiin teollisuuteen tai muihin hajun lähteisiin.

2 Emakkosikala Lihasikala Lietealtaat Kuva 7.1 Kohteet joista hajuhavainto tehty, suhteessa sikalatoimintojen sijaintiin: (Kuva: Smilehouse Oy, WM-data Oy, Genimap Oy) teollisuus, tai muu hajun lähde emakkosikala metsäalueella lihasikala hiihtokeskus lietealtaat Heikkilän talouskeskuksessa Hajuhaittoja havainneet ilmoittivat hajupäiviä havaintojakson aikana keskimäärin Ruskolla neljä ja Maskussa seitsemän. Yhteensä hajupäiviä oli ilmoitettu Ruskolla 49 ja Maskussa 52. Näistä hajupäivistä Heikkilän sikalatoimintoihin oli yhdistetty Ruskolla 41 ja Maskussa 38. Yleisin hajunlähde oli Ruskolla emakkosikala metsäalueella ja Maskussa lietealtaat Heikkilän talouskeskuksessa. Hajuseurannan tulokset on esitetty taulukossa 7.1 2

3 Taulukko 7.1 Hajuseurannan tulokset prosenttiosuuksina kaikista hajuhavainnoista ellei toisin mainita. Rusko Masku hajuseurantaan vastanneita (kpl) ei hajuhavaintoja seurantajaksolla ilmoittaneita (kpl) hajuhavaintoja seurantajaksolla ilmoittaneita (kpl) 14 8 hajupäiviä seurantajaksolla yhteensä (kpl) hajupäiviä seurantajaksolla keskimäärin (kpl) 4 7 havainnon etäisyys Heikkilän tilasta keskimäärin (km) 2 6 Hajuhavaintojen lähde, voimakkuus ja häiritsevyysaste % -osuuksina ilmoitetuista havainnoista hajun lähde emakkosikala metsäalueella 46 % 13 % lihasikala hiihtokeskus 10 % 13 % lietealtaat Heikkilän talouskeskuksessa 29 % 46 % teollisuus 0 % 10 % muu hajunlähde 15 % 17 % yhteensä 100 % 100 % voimakkuus heikko 19 % 12 % selvä 43 % 42 % voimakas 38 % 46 % yhteensä 100 % 100 % häiritsevyysaste ei häiritse 5 % 0 % häiritsee vähän 20 % 27 % häiritsee selvästi 40 % 25 % hyvin häiritsevä 35 % 48 % yhteensä 100 % 100 % Asukaskyselyn ympäristön nykytilan kartoituksen tulokset Maaliskuussa 2006 jaetun asukaskyselyn ympäristön nykytilan kartoitusosiossa kysymykset 7-10 liittyivät ympäristön hajuhaittoihin. Näiden kysymysten vastaukset on esitetty taulukossa 7.2 3

4 Taulukko 7.2 Asukaskyselyn tulokset liittyen ympäristön nykytilan hajuhaittoihin. Tulokset prosenttiosuuksina kaikista kyselyyn vastanneista. Rusko Masku Kyselyyn vastanneiden lukumäärä (kpl) Oletteko havainneet hajuhaittoja asuinympäristössänne? % % usein 13 2 melko usein harvoin 51 2 ei lainkaan en osaa sanoa 2 14 yhteensä Mikäli olette havainneet hajuhaittoja, arvioikaa hajun lähdettä. teollisuus 4 6 sikalarakennukset lietteen levitys muu 9 21 yhteensä Mikäli olette havainneet hajuhaittoja, arvioikaa hajun esiintymistiheyttä. päivittäin 14 9 kerran viikossa 21 9 kerran kuukaudessa harvemmin en osaa sanoa 0 15 yhteensä Mikäli olette havainneet hajuhaittoja, arvioikaa hajun häiritsevyyttä. ei häiritse 0 29 häiritsee vähän häiritsee selvästi häiritsee erittäin paljon en osaa sanoa 18 0 yhteensä Molemmissa kunnissa hajuhaittoja oli havainnut harvoin tai ei lainkaan yli 60 % vastaajista. Hajuhaittoja havainneista 87 % Ruskolla ja 73 % Maskussa ilmoittivat hajuhavaintojen lähteeksi joko sikalarakennukset tai lietteen levityksen. Noin puolet vastanneista oli havainnut hajuhaittoja harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Ruskolla havaittiin hajuhaittoja kuitenkin selvästi useammin kuin Maskussa. Ruskolla hajuhaitat koettiin selvästi häiritsevämpänä kuin Maskussa. Ruskolla 68 % vastaajista piti hajua selvästi tai erittäin paljon häiritsevänä, Maskussa vain 33 % Hajupäästön määritys ja hajun leviämisen mallintaminen Heikkilän tilan laajennusvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia arvioitaessa yhtenä tärkeimmistä vaikutuksista on sikalayksiköiden hajujen leviäminen ympäristöön. Mahdollisen hajuhaitan arvioimiseksi YVA-prosessissa määritettiin olemassa olevien sikalarakennusten toiminnanaikaiset hajupäästöt (lihasikala sekä metsässä sijaitseva emakkosikala) olfaktometrisella menetelmällä Jyväskylän yliopiston ympäristötieteen osas- 4

5 ton toimesta. Hajupäästöt mitattiin sikaloiden eri osastojen poistohormeista lihasikalasta neljästä päästöpisteestä ja emakkosikalasta viidestä eri päästöpisteestä sekä talouskeskuksen lietealtaista. Päästömittausten perusteella arvioitiin sikalayksikön kokonaishajupäästö, minkä pohjalta laskettiin matemaattinen malli sekä nykyisten sikalayksiköiden hajuvaikutusalueista sekä eri laajennusvaihtoehtojen mukaisista hajuvaikutusalueista. Hajun leviämisen mallintamisessa on näin ollen huomioitu sikalatoiminnasta aiheutuva jatkuvan hajupäästön vaikutusalue. Lietteen levityksestä aiheutuvaa ajoittaista hajupäästöä ei ole huomioitu hajun leviämisen mallintamisessa. Olfaktometrinen hajupäästön mittausmenetelmä soveltuu parhaiten tietyn pistemäisen päästölähteen aiheuttaman hajupitoisuuden määrittämiseen. Lannan levityksestä aiheutuvan hajupäästön mittauksia on yleisesti tehty varsin vähän. Julkaistuja tutkimustuloksia löytyy lähinnä Iso-Britanniassa. Näissä tutkimuksissa levitysalan päältä kerättyjen ilmanäytteiden hajupitoisuuksiksi on mitattu arvoja välillä HY/m3, kun mittaus on suoritettu heti levityshetkellä. Näissä tutkimuksissa on raportoitu vastaavasti myös lietteen käsittelymenetelmien vaikutusta levityksen aikaiseen hajupäästöön. Näiden tulosten perusteella lietteen mekaanisella separoinnilla saavutettiin noin 27 % vähenemä, lietteen separoinnilla ja ilmastuksella jopa 90 % vähenemä ja lietteen mädätyksellä, eli anaerobikäsittelyllä ilman käsitellyn lietteen separointia noin 80 % hajuvähenemä. (Arnold, ym. 2004) Hajuyksikkömäärityksiin käytetty laitteisto Ilmanäytteet otettiin olfaktometristä määritystä varten Nalophan - materiaalia oleviin näytteenottopusseihin Ecoma- vakuuminäytteenottolaitteella. Näytteet otti Jyväskylän yliopiston ympäristötieteen osaston henkilökunta. Hajuyksiköiden määritys suoritettiin Ecoma Olfactometer TO7 laitteistolla Jyväskylän yliopistossa vuorokauden sisällä näytteidenottohetkestä. Hajuyksikkö Hajuyksikkö (HY/m 3 ) tarkoittaa laimennuskertojen määrää näytteen hajukynnykseen saakka eli toisin sanoen sitä, kuinka monta kertaa kyseinen hajukaasu on laimennettava, jotta vain puolet hajupaneelin jäsenistä haistaa sen (CEN-standardi SFS-EN 13725). Hajuyksikkö määritetään olfaktometrilaitteistolla, jossa hajukaasua laimennetaan puhtaalla ilmalla asteittain. Neljä hajuaistiltaan testattua panelistia haistelee laimennokset lähtien laimeammasta väkevämpään. Tietokone rekisteröi panelistien havainnot ja laskee näytteelle hajuyksikön. Yleisesti ilman hajupitoisuus vaihtelee välillä HY/m 3 riippuen hajupäästölähteistä alueella. Hajupäästölähteitä yleisesti ovat mm. liikenne, maatalous, luonnon hajut metsistä ja nurmilta, teollisuus jne. Ilmassa vallitseva hajutaso on näiden hajupäästöjen summa. ( ) Yleisesti tietystä hajupäästölähteestä mitattavan hajun aistittavana raja-arvona voidaan pitää arvoa 1 HY/m 3 ja häiritsevän hajupitoisuuden raja-arvona 5 HY/m 3 (Arnold, ym. 2005). 5

6 Hajupäästö Hajupäästö määritettiin poistokaasun virtausnopeuden ja hajupitoisuuden perusteella, tuloksena saadaan arvo hajuyksikköä / tunti. Ammoniakkikuormituksen määritys Ammoniakkipitoisuus (NH 3 ) määritettiin sikaloiden poistoilmahormeista ja lietealtaan tapauksessa näytteenottohuuvan putkesta käyttäen RAE Systems- ilmaisinputkia. Ammoniakkikuormitus sikalaa kohden laskettiin pitoisuuden ja kokonaisvirtaaman perusteella. Virtausnopeus ja kaasun lämpötila Lihasikalan hormien poistoilman virtausnopeus ja lämpötila mitattiin TSI Velocicalc kuumalanka-anemometrilla. Hajumallinnus Hajujen mallinnuksessa huomioitiin sikalayksikön kokonaispäästö, minkä perusteella hajun leviämistä arvioitiin vuodenajan, tuulen suunnan, tuulen keskinopeuden sekä tuulen miniminopeuden mukaisesti. Mallinnuksen tuloksissa esitetään raja, ns. hajukäyrä, joka kuvastaa joko häiritseväksi koettavan 5 hajuyksikön pitoisuutta tai havaittavissa olevan 1 hajuyksikön pitoisuutta. Hajun arvioitiin leviävän tuulen suunnan mukaisesti eri ilmansuuntiin, ja hajupitoisuuden laimeneminen riippuu sekä tuulen nopeudesta että vuodenajasta. Taulukossa 7.3 on esitetty laskennan pohjana käytetyt tuulen suunnat, esiintymistiheys sekä keskituulennopeus. Tuulen nopeus vaikuttaa hajupitoisuuteen havaintoetäisyydellä siten, että mitä nopeampi tuulen nopeus, sitä suurempi on hajupitoisuuden laimentuminen. Toisaalta, mitä pienempi tuulen nopeus, sitä pidemmälle hajuvaikutus yltää. Osan aikaa vuodessa on myös tyyntä, jolloin hajun leviämistä arvioitiin tapahtuvan samansuuruisesti joka ilmansuuntaan. Tyynellä ilmalla hajun leviäminen tasaisesti joka suuntaan ei kuitenkaan tarkoita hajun leviämistä tasaisena renkaana sikalan keskipisteestä, vaan hajun leviämistä arvioitiin huomioiden sikalarakennuksen muoto. Siten esimerkiksi kantatilan yhteyteen mahdollisesti palautettava emakkosikala (VE 1) on muodoltaan sellainen, että haju leviää tyynellä ilmalla lähes tasaisena renkaana, kun taas olemassa olevan lihasikalan muodosta johtuen hajun leviämisen arvioitiin tapahtuvan pyöristetyn suorakulmion muotoisena. Keskituulennopeuteen perustuvan laskennan lisäksi laskettiin 5 hajuyksikön ja 1 hajuyksikön ulottuvuuskäyrästöt myös minimituulennopeuden mukaisesti, jolloin tuuli on lähes tyyni (25 % keskituulennopeudesta), mutta riittävän voimakas kohdistaakseen koko hajupäästön kyseisen tuulen suuntaan. Tätä laskennallista käyrää voidaan pitää maksimietäisyytenä, missä sikalatoiminnan hajua voi esiintyä. 6

7 Taulukko 7.3. Hajun matemaattisessa mallinnuksessa käytetyt tuulitiedot: tuulen suunnat, esiintymistiheydet, ilmansuuntien mukaiset keskituulennopeudet, sekä mallinnuksessa käytetyt minimituulennopeudet. Tuulen suunta Esiintymistiheys Tuulen keskinopeus v m/s Minimi tuulennopeus m/s % Pohjoinen 8 % 2,1 0,5 Koillinen 10 % 2,7 0,7 Itä 9 % 3,2 0,8 Kaakko 11 % 2,9 0,7 Etelä 16 % 3,5 0,9 Lounas 20 % 3,9 1,0 Länsi 12 % 3,4 0,9 Luode 9 % 2,3 0,6 Tyyni 5 % 0 Vuodenaikojen vaikutuksessa huomioitiin sekä hajukuorman muutos sikalayksiköstä että hajun leviäminen ylöspäin. Hajukuorman muutosta mallinnettiin siten, että keväällä tehdyn hajukuormamäärityksen perusteella hajukuormitusta lisättiin kesäajalle 33 % ja vastaavasti talven ajalle kuormitusta arvioitiin 33 % kevättä alhaisemmaksi. Kuormituksen muutos johtuu lähinnä sikaloiden tuuletustehon muutoksesta, eläinten oleskelutiloihin syötetään enemmän puhdasta ilmaa kesäaikaan, kuin mitä talviaikana toteutetaan. Matemaattisessa laskennassa vuodenaikojen vaihtelut huomioitiin siten, että kesällä hajun leviämisen oletettiin tapahtuvan sekä maan pintaa pitkin että ylöspäin, 30 kulmassa. Kevät / syksy ajankohtana nousukulmaksi arvioitiin 60 ja talviaikana 90. Kuvassa 7.2 on havainnollistettu vuodenaikojen välistä eroa hajun leviämisen ja ilmakehään laimentumisen suhteen. 7

8 Kuva 7.2. Matemaattisen mallinnuksen erot vuodenaikojen suhteen. Tuloksissa esitetään graafisesti hajun esiintymisetäisyydet eri vuodenaikoina tuulensuuntien mukaisesti, hajun esiintymisetäisyys minimituulennopeuden vaikutuksen aikana ja tyynellä ilmalla. Kuvissa esitetään erikseen hajun esiintymisetäisyys sekä häiritseväksi koettavan (5 HY/m 3 ) että havaittavan (1 HY/m 3 ) pitoisuuksien osalta. Kuvien yhteydessä esitetään taulukkomuotoisena havaintosuunnan ja kuvassa esitetyn havaintoetäisyyden keskimääräinen hajukuormitus, joka on laskettu tuulen ja tyvenen esiintymistiheyden suhteen. Kuvassa 7.3 on havainnollistettu hajupitoisuuden muutosta etäisyyden funktiona mallinnuksessa käytetyn laskutavan mukaisesti. 8

9 Lähtöpitoisuus Hajupitoisuus HY/m Havaintoetäisyys m Kuva 7.3. Hajupitoisuuden muutos etäisyyden funktiona. Pohjoistuuli, metsäkeskuksen emakkosikala (899 emakkoa), vuodenaika syksy/kevät. 7.2 Tulokset Hajupäästömittauspöytäkirja on esitetty tämän selostuksen liitteenä 5. Hajupäästöjä mitattiin eri pisteistä, sikalatoimintoja kuvaavan hajuhaitan arvioinnissa hajupitoisuuksia mitattiin poistohormeista osastoittain, lisäksi Heikkilä Tilan yhteydessä olevista lietealtaista määritettiin hajupäästö. Taulukossa 7.4 on esitetty olemassa olevien sikalayksiköiden mittauksiin perustuvat hajupäästöt, arviot vuodenajan vaikutuksesta hajupäästöön, sekä eri laajennusvaihtojen mukaisten, metsäkeskukseen mahdollisesti sijoittuvien sikayksiköiden hajupäästöt. VE 0+ vaihtoehdossa, jossa nykyinen lihasikala siirrettäisiin metsäkeskuksen yhteyteen, laskettiin yhdistelmäsikalan hajukuormitus nykyisen emakkosikalan ja lihasikalan kuormien summana. Metsäkeskuksen tulevien sikaloiden osalta hajupäästön arvioitiin olevan sama kuin nykyisen metsäkeskuksessa sijaitsevan emakkosikalan, laskien hajukuormituksen emakkosikalasta määritetyn kuormituksen hajukuormana neliömetriä kohden ja kertomalla kuormitusarvon uusien rakennusten pinta-alalla. Heikkilä Tilan palaneen sikalan paikalle rakennettavan emakkosikalan (VE 1) hajupäästö laskettiin suhteuttamalla yksikön hajupäästön metsäkeskuksen emakkosikalan eläinmäärän suhteen. 9

10 Taulukko 7.4. Eri sikalayksiköiden hajupäästöt (mitattu keväällä), hajupäästöjen arviot vuodenaikojen mukaisesti sekä eri laajennusvaihtoehtojen mukaiset kokonaishajupäästöt. Kohde Kevät/Syksy Hajupäästö Talvi HY/h Hajupäästö HY/h Lietealtaat* VE 0 mukaiset toiminnot Nykyinen lihasikala* 34 milj. 23 milj. 46 milj. Nykyinen emakkosikala metsäkeskus* VE 0+ mukaiset toiminnot Yhdistelmäsikala metsäkeskus Kesä Hajupäästö HY/h 133,5 milj. 88 milj. 178 milj. 168 milj. 111 milj. 224 milj. VE 1 mukaiset toiminnot Nykyinen lihasikala* 34 milj. 23 milj. 46 milj. Nykyinen emakkosikala 133,5 milj. 88 milj. 178 milj. metsäkeskus* Tilan yhteyteen palautettava 125 milj. 82 milj. 172 milj. emakkosikala VE 2 mukaiset toiminnot Metsäkeskus parisikala 324 milj. 214 milj. 431 milj. VE 3 mukaiset toiminnot Metsäkeskus parisikala 5 kpl milj milj milj. *Mitattuun arvoon perustuva lukema Suomessa on tutkittu aiemmin sekä lihasikalan (yhdistelmäsikala, 800 lihasikaa ja 50 emakkoa) että emakkosikalan (850 emakkoa) hajupäästöjä (Arnold ym. 2005). Verrattaessa Heikkilän tilan metsäkeskuksen emakkosikalaa ja olemassa olevaa lihasikalaa Arnold ym. (2005) tekemään tutkimukseen, voidaan todeta emakkosikaloiden olevan käytännössä lähes analogiset yksikön koon osalta, kun taas olemassa olevaan lihasikalaan verrattuna Heikkilä Tilan lihasikala on jonkin verran pienempi eikä sikalassa ole emakkoja. Siten lihasikaloiden osalta tulokset eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia. Arnold ym. (2005) määrittämän emakkosikalan hajupäästö oli kevät/syksy ajankohtana 315 miljoonaa HY/h. Hajukuormitus on Heikkilän tilan emakkosikalaan nähden 2,3 kertaa suurempi. Kun emakkosikalan osalta verrataan Arnold ym. (2005) määrittämää kokonaishajupäästöä Heikkilän tilan emakkosikalan hajupäästöön, ero on huomattavasti yllä esitettyä suurempi. Tämä johtuu siitä, että metsäkeskuksen emakkosikalassa liete varastoidaan sikalarakennuksen alla, eikä yksikössä ole siten lietealtaita, mistä hajua vapautuisi ilmakehään. Huomioiden lietteen varastoinnissa käytettävän avoimen lietealtaan, mikä oli käytössä Arnold ym. (2005) tutkimuskohteen 10

11 emakkosikalassa, oli tutkitun emakkosikalan kokonaishajupäästö 757 miljoonaa HY/h, mikä on metsäkeskuksen emakkosikalan hajukuormituksen nähden 5,7 kertaa korkeampi. Ero emakkosikaloiden välisessä hajukuormituksessa johtuu todennäköisesti siitä, että Heikkilän tilan emakkosikalan rakentamisessa on jo suunnitteluvaiheessa pyritty vähentämään sikalatoimintojen hajupäästöjä. Sikalarakennuksen ilmanvaihtoratkaisut ovat suunniteltu huomioiden porsastuotannon optimointi ja hajun pääsy ilmakehään, lisäksi lietteen keräilyssä ja varastoinnissa on pyritty estämään hajun vapautumista mm. alentamalla lietteen lämpötilaa, mikä estää etenkin ammoniakin (NH 3 ) vapautumista lietteestä. Heikkilän tilan metsäkeskuksen emakkosikalan lietealtaista johdetaan ajoittain lietettä etävarastosäiliöön tilakeskuksen yhteydessä oleviin lietealtaisiin. Altaisiin johdetaan lietettä melko harvoin ja altaat ovat katettuja, lisäksi liete on jäähdytettyä, mikä vähentää hajukaasujen vapautumista lietteestä. Verrattaessa Heikkilä Tilan etäsäiliöiden hajukuormitusta Arnold ym. (2005) tutkimuksessa määritettyyn yhdistelmäsikalan yhteydessä olevaan katettuun lietesäiliöön, on suhteellinen ero hajukuormituksessa noin 360 kertainen. Lihasikalan osalta Arnold ym. (2005) tutkimuksessa määritetyn yhdistelmäsikalan hajukuormitusta vertailtiin Heikkilän tilan lihasikalan kuormitukseen laskemalla lihasioille vertailuluku. Vertailuluku laskettiin vähentämällä Arnold ym. (2005) tutkimuksessa määritetyn yhdistelmäsikalan emakkojen aiheuttama hajukuorma yhdistelmäsikalan kokonaiskuormituksesta ja jakamalla tämä erotus lihasikojen määrällä (900 kpl). Eläinkohtainen hajupäästö kerrottiin Heikkilä Tilan lihasikalan eläinmäärällä, jolloin saatiin vertailukelpoiset hajukuormitusarvot lihasikojen osalta. Arnold ym. (2005) tutkimuksesta laskettu lihasikalan vertailuarvo oli kevät/syksy ajankohdan osalta 24 milj. HY/m 3. Heikkilän tilan olemassa oleva lihasikala on hajukuormituksen osalta siten aivan vastaava, kuin mitä Arnold ym. (2005) tutkimuksessa esitetyn yhdistelmäsikalan vertailuluku on. Olemassa oleva lihasikala on rakennettu 60-luvulla, eikä rakennuksessa ole käytetty muuta tekniikkaa hajujen vähentämiseksi, kuin että sikalan lietevarasto on sikalan alla. Toisaalta lihasikalan toimintoja on kehitetty siten, että sikojen ruokinnassa käytetty rehu on optimoitu ravinteiden osalta, mikä vaikuttanee sikalan kokonaishajukuormaan jossain määrin alentavasti. Hajujen havaintoetäisyydet VE 0 Heikkilän tilan sikalalaajennusvaihtoehtojen ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehto VE 0 kuvastaa nykytilaa. Siten seuraavissa kuvissa on esitetty sekä olemassa olevan lihasikalan että metsäkeskuksen emakkosikalan hajujen leviäminen ympäristöön. Kuvat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukaisena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen no- 11

12 peudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. Kuva 7.4. Hajujen leviämismallinnus, VE 0,5 Hy/m 3, talvi. 12

13 Taulukko 7.5. Laajennusvaihtoehto VE 0 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 27 0,4 Koillinen 24 0,5 Itä 22 0,5 Kaakko 24 0,5 Etelä 22 0,8 Lounas 20 1,0 Länsi 22 0,6 Luode 26 0,5 Tyyni 45 0,2 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 55 0,4 Koillinen 48 0,5 Itä 44 0,5 Kaakko 46 0,6 Etelä 42 0,8 Lounas 40 1,0 Länsi 43 0,6 Luode 52 0,5 Tyyni 88 0,3 13

14 Kuva 7.5. Hajujen leviämismallinnus, VE 0,5 Hy/m 3, syksy/kevät. 14

15 Taulukko 7.6. Laajennusvaihtoehto VE 0 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 36 0,4 Koillinen 32 0,5 Itä 30 0,4 Kaakko 31 0,6 Etelä 28 0,8 Lounas 27 1,0 Länsi 29 0,6 Luode 35 0,4 Tyyni 55 0,2 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 72 0,4 Koillinen 64 0,5 Itä 59 0,4 Kaakko 62 0,5 Etelä 55 0,8 Lounas 53 1,0 Länsi 56 0,6 Luode 69 0,4 Tyyni 110 0,2 15

16 Kuva 7.6. Hajujen leviämismallinnus, VE 0,5 Hy/m 3, kesä. 16

17 Taulukko 7.7. Laajennusvaihtoehto VE 0 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 56 0,4 Koillinen 49 0,5 Itä 45 0,4 Kaakko 47 0,6 Etelä 43 0,8 Lounas 41 1,0 Länsi 44 0,6 Luode 53 0,4 Tyyni 64 0,2 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 109 0,4 Koillinen 96 0,5 Itä 89 0,4 Kaakko 93 0,6 Etelä 85 0,8 Lounas 80 1,0 Länsi 86 0,6 Luode 105 0,4 Tyyni 125 0,3 17

18 Kuva 7.7. Hajujen leviämismallinnus, VE 0,1 Hy/m 3, talvi. 18

19 Taulukko 7.8. Laajennusvaihtoehto VE 0 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 62 0,1 Koillinen 55 0,1 Itä 50 0,1 Kaakko 53 0,1 Etelä 48 0,2 Lounas 45 0,2 Länsi 48 0,1 Luode 60 0,1 Tyyni 100 0,0 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 120 0,1 Koillinen 110 0,1 Itä 100 0,1 Kaakko 105 0,1 Etelä 95 0,2 Lounas 90 0,2 Länsi 95 0,1 Luode 115 0,1 Tyyni 200 0,0 19

20 Kuva 7.8. Hajujen leviämismallinnus, VE 0,1 Hy/m 3, kevät/syksy. 20

21 Taulukko 7.9. Laajennusvaihtoehto VE 0 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 80 0,1 Koillinen 72 0,1 Itä 65 0,1 Kaakko 68 0,1 Etelä 64 0,2 Lounas 60 0,2 Länsi 65 0,1 Luode 77 0,1 Tyyni 125 0,0 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 160 1,0 Koillinen 140 1,0 Itä 130 1,0 Kaakko 140 1,0 Etelä 125 1,0 Lounas 120 1,0 Länsi 125 1,0 Luode 155 1,0 Tyyni 240 1,0 21

22 Kuva 7.9. Hajujen leviämismallinnus, VE 0,1 Hy/m 3, kesä. 22

23 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 0 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 125 0,1 Koillinen 110 0,1 Itä 100 0,1 Kaakko 105 0,1 Etelä 95 0,2 Lounas 90 0,2 Länsi 98 0,1 Luode 120 0,1 Tyyni 145 0,0 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 240 0,1 Koillinen 220 0,1 Itä 194 0,1 Kaakko 205 0,1 Etelä 185 0,2 Lounas 180 0,2 Länsi 190 0,1 Luode 230 0,1 Tyyni 280 0,1 Hajujen havaintoetäisyydet VE 0+ Heikkilän tilan sikalalaajennusvaihtoehtojen ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehto VE 0+ kuvastaa tilannetta, jossa nykyiset olemassa olevat sikalat jatkavat toimintaansa siten, että lihasikala siirretään metsäkeskuksen emakkosikalan yhteyteen. Seuraavissa kuvissa on esitetty lihasikalan ja emakkosikalan hajujen leviäminen ympäristöön metsäkeskuksesta. Kuvat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukaisena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen nopeudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. 23

24 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 0+,5 Hy/m 3, talvi. 24

25 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 0+ keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus yhdistelmäsikala Pohjoinen 62 0,4 Koillinen 54 0,5 Itä 49 0,5 Kaakko 52 0,6 Etelä 47 0,8 Lounas 45 1,0 Länsi 48 0,6 Luode 58 0,5 Tyyni 99 0,3 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 0+,5 Hy/m 3, syksy/kevät. 25

26 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 0+ keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus yhdistelmäsikala Pohjoinen 81 0,4 Koillinen 72 0,5 Itä 66 0,4 Kaakko 69 0,5 Etelä 62 0,8 Lounas 59 1,0 Länsi 63 0,6 Luode 77 0,4 Tyyni 123 0,2 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 0+,5 Hy/m 3, kesä. 26

27 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 0+ keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus yhdistelmäsikala Pohjoinen 122 0,4 Koillinen 108 0,5 Itä 100 0,4 Kaakko 104 0,6 Etelä 95 0,8 Lounas 90 1,0 Länsi 96 0,6 Luode 118 0,4 Tyyni 140 0,3 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 0+,1 Hy/m 3, talvi. 27

28 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 0+ keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus yhdistelmäsikala Pohjoinen 134 0,1 Koillinen 123 0,1 Itä 112 0,1 Kaakko 118 0,1 Etelä 106 0,2 Lounas 101 0,2 Länsi 106 0,1 Luode 129 0,1 Tyyni 224 0,0 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 0+,1 Hy/m 3, kevät/syksy. 28

29 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 0+ keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus yhdistelmäsikala Pohjoinen 179 0,1 Koillinen 157 0,1 Itä 146 0,1 Kaakko 157 0,1 Etelä 140 0,2 Lounas 134 0,2 Länsi 140 0,1 Luode 174 0,1 Tyyni 269 0,1 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 0+,1 Hy/m 3, kesä. 29

30 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 0+ keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus yhdistelmäsikala Pohjoinen 269 0,1 Koillinen 246 0,1 Itä 217 0,1 Kaakko 230 0,1 Etelä 207 0,2 Lounas 202 0,2 Länsi 213 0,1 Luode 258 0,1 Tyyni 314 0,1 Hajujen havaintoetäisyydet VE 1 Heikkilän tilan sikalalaajennusvaihtoehtojen ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehto VE 1 kuvastaa tilannetta, jossa nykyiset olemassa olevat sikalat jatkavat toimintaansa nykyisillä paikoillaan ja kantatilan yhteydessä ollut palanut emakkosikala rakennetaan takaisin vanhalle paikalleen. Siten seuraavissa kuvissa on esitetty olemassa olevan lihasikalan, metsäkeskuksen emakkosikalan ja palaneen emakkosikalan paikalle rakennettavan emakkosikalan hajujen leviäminen ympäristöön. Kuvat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukaisena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen nopeudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. 30

31 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 1,5 Hy/m 3, talvi. 31

32 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 1 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 27 0,4 Koillinen 24 0,5 Itä 22 0,5 Kaakko 24 0,5 Etelä 22 0,8 Lounas 20 1,0 Länsi 22 0,6 Luode 26 0,5 Tyyni 45 0,2 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 55 0,4 Koillinen 48 0,5 Itä 44 0,5 Kaakko 46 0,6 Etelä 42 0,8 Lounas 40 1,0 Länsi 43 0,6 Luode 52 0,5 Tyyni 88 0,3 Kantatila emakkosikala Pohjoinen 53 0,4 Koillinen 47 0,5 Itä 43 0,4 Kaakko 45 0,5 Etelä 41 0,8 Lounas 39 1,0 Länsi 42 0,6 Luode 50 0,5 Tyyni 85 0,3 32

33 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 1,5 Hy/m 3, syksy/kevät. 33

34 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 1 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 36 0,4 Koillinen 32 0,5 Itä 30 0,4 Kaakko 31 0,6 Etelä 28 0,8 Lounas 27 1,0 Länsi 29 0,6 Luode 35 0,4 Tyyni 55 0,2 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 72 0,4 Koillinen 64 0,5 Itä 59 0,4 Kaakko 62 0,5 Etelä 55 0,8 Lounas 53 1,0 Länsi 56 0,6 Luode 69 0,4 Tyyni 110 0,2 Kantatila emakkosikala Pohjoinen 70 0,4 Koillinen 62 0,5 Itä 56 0,5 Kaakko 59 0,6 Etelä 54 0,8 Lounas 51 1,0 Länsi 55 0,6 Luode 67 0,4 Tyyni 105 0,3 34

35 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 1,5 Hy/m 3, kesä. 35

36 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 1 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 56 0,4 Koillinen 49 0,5 Itä 45 0,4 Kaakko 47 0,6 Etelä 43 0,8 Lounas 41 1,0 Länsi 44 0,6 Luode 53 0,4 Tyyni 64 0,2 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 109 0,4 Koillinen 96 0,5 Itä 89 0,4 Kaakko 93 0,6 Etelä 85 0,8 Lounas 80 1,0 Länsi 86 0,6 Luode 105 0,4 Tyyni 125 0,3 Kantatila emakkosikala Pohjoinen 108 0,4 Koillinen 95 0,5 Itä 87 0,5 Kaakko 92 0,5 Etelä 83 0,8 Lounas 80 1,0 Länsi 85 0,6 Luode 103 0,4 Tyyni 125 0,2 36

37 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 1,1 Hy/m 3, talvi. 37

38 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 1 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 27 0,4 Koillinen 24 0,5 Itä 22 0,5 Kaakko 24 0,5 Etelä 22 0,8 Lounas 20 1,0 Länsi 22 0,6 Luode 26 0,5 Tyyni 45 0,2 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 120 0,1 Koillinen 110 0,1 Itä 100 0,1 Kaakko 105 0,1 Etelä 95 0,2 Lounas 90 0,2 Länsi 95 0,1 Luode 115 0,1 Tyyni 200 0,0 Kantatila emakkosikala Pohjoinen 120 0,1 Koillinen 105 0,1 Itä 95 0,1 Kaakko 100 0,1 Etelä 90 0,2 Lounas 85 0,2 Länsi 95 0,1 Luode 115 0,1 Tyyni 190 0,1 38

39 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 1,1 Hy/m 3, kevät/syksy. 39

40 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 1 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 80 0,1 Koillinen 72 0,1 Itä 65 0,1 Kaakko 68 0,1 Etelä 64 0,2 Lounas 60 0,2 Länsi 65 0,1 Luode 77 0,1 Tyyni 125 0,0 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 160 1,0 Koillinen 140 1,0 Itä 130 1,0 Kaakko 140 1,0 Etelä 125 1,0 Lounas 120 1,0 Länsi 125 1,0 Luode 155 1,0 Tyyni 240 1,0 Kantatila emakkosikala Pohjoinen 155 0,1 Koillinen 140 0,1 Itä 125 0,1 Kaakko 135 0,1 Etelä 120 0,2 Lounas 115 0,2 Länsi 125 0,1 Luode 150 0,1 Tyyni 240 0,0 40

41 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 1,1 Hy/m 3, kesä. 41

42 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 1 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Lihasikala Pohjoinen 125 0,1 Koillinen 110 0,1 Itä 100 0,1 Kaakko 105 0,1 Etelä 95 0,2 Lounas 90 0,2 Länsi 98 0,1 Luode 120 0,1 Tyyni 145 0,0 Metsäkeskus emakkosikala Pohjoinen 240 0,1 Koillinen 220 0,1 Itä 194 0,1 Kaakko 205 0,1 Etelä 185 0,2 Lounas 180 0,2 Länsi 190 0,1 Luode 230 0,1 Tyyni 280 0,1 Kantatila emakkosikala Pohjoinen 240 0,1 Koillinen 215 0,1 Itä 194 0,1 Kaakko 205 0,1 Etelä 185 0,2 Lounas 180 0,2 Länsi 190 0,1 Luode 230 0,1 Tyyni 280 0,0 Hajujen havaintoetäisyydet VE 2 Heikkilän tilan sikalalaajennusvaihtoehtojen ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehto VE 2 kuvastaa tilannetta, jossa nykyisen lihasikalan toiminta lopetetaan eikä pa- 42

43 laneen emakkosikalan paikalle rakenneta uutta emakkosikalaa, vaan toiminnot keskitetään metsäkeskukseen rakentamalla nykyisen emakkosikalan viereen toinen sikala. Seuraavassa osiossa esitettävät kuvat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukaisena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen nopeudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 2,5 Hy/m 3, talvi. 43

44 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 2 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus emakkosikalat Pohjoinen 85 0,4 Koillinen 75 0,5 Itä 69 0,4 Kaakko 72 0,6 Etelä 66 0,8 Lounas 63 1,0 Länsi 67 0,6 Luode 81 0,5 Tyyni 138 0,2 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 2,5 Hy/m 3, syksy/kevät. 44

45 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 2 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus emakkosikalat Pohjoinen 112 0,4 Koillinen 100 0,5 Itä 91 0,4 Kaakko 96 0,5 Etelä 88 0,8 Lounas 82 1,0 Länsi 88 0,6 Luode 107 0,5 Tyyni 170 0,2 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 2,5 Hy/m 3, kesä. 45

46 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 2 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 5 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus emakkosikalat Pohjoinen 170 0,4 Koillinen 150 0,5 Itä 140 0,4 Kaakko 145 0,6 Etelä 132 0,8 Lounas 125 1,0 Länsi 134 0,6 Luode 163 0,4 Tyyni 195 0,3 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 2,1 Hy/m 3, talvi. 46

47 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 2 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, talvi. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus emakkosikalat Pohjoinen 190 0,1 Koillinen 170 0,1 Itä 155 0,1 Kaakko 160 0,1 Etelä 150 0,2 Lounas 140 0,2 Länsi 150 0,1 Luode 185 0,1 Tyyni 310 0,0 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 2,1 Hy/m 3, kevät/syksy. 47

48 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 2 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kevät/syksy. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus emakkosikalat Pohjoinen 250 0,1 Koillinen 220 0,1 Itä 200 0,1 Kaakko 210 0,1 Etelä 195 0,2 Lounas 185 0,2 Länsi 200 0,1 Luode 240 0,1 Tyyni 370 0,1 48

49 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 2,1 Hy/m 3, kesä. 49

50 Taulukko Laajennusvaihtoehto VE 2 keskimääräiset hajukuormitukset havaintoetäisyyksillä. 1 Hy/m 3, kesä. Havaintosuunta Havaintoetäisyys m Keskimääräinen hajukuorma HY/m 3 Metsäkeskus emakkosikalat Pohjoinen 390 0,1 Koillinen 330 0,1 Itä 310 0,1 Kaakko 330 0,1 Etelä 300 0,2 Lounas 280 0,2 Länsi 300 0,1 Luode 360 0,1 Tyyni 440 0,0 Hajujen havaintoetäisyydet VE 3 Heikkilän tilan sikalalaajennusvaihtoehtojen ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehto VE 3 kuvastaa tilannetta, metsäkeskukseen keskitettyä sikalatoimintaa laajennetaan kattamaan tuotantoa emakkopaikalle ja lihasikapaikalle. Rakenteellisesti vaihtoehdon mukainen tuotanto toteutetaan viidessä parisikalassa (5 x VE 2). Hajujen leviämistä on mallinnettu jakamalla VE 3 eri toteutusvaiheisiin, jotta laajennusvaiheiden vaikutusta asuinympäristöön voidaan arvioida. Toteutusvaihetta 1 ei esitetä, koska VE 2 kuvastaa tätä tilannetta. Seuraavat kuvat esittävät eri toteutusvaiheiden mukaisen hajun leviämistä. VE 3 osiossa ei esitetä taulukoita hajujen leviämisetäisyyksien ja keskimääräisten hajukuormitusten mukaisesti, koska hajuetäisyydet ovat vastaavia kuin VE 2 kappaleessa esitetyissä taulukoissa. Hajuetäisyydet on ilmoitettu ilmansuuntien mukaan mitaten lähimmästä sikalarakennuksesta, joten mittaustulos ei muutu vaikkakin hajujen havaintoetäisyyksiä kuvaavat renkaat ovat riippuvaisia toteutusvaiheista. Toteutusvaihe 2/5 VE 3 toteutusvaihe 2/5 kuvastaa tilannetta, jossa metsäkeskukseen rakennetaan kaksi emakon ja lihasian yhdistelmäsikalaa. Seuraavassa osiossa esitettävät kuvat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukaisena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen nopeudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. 50

51 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3 vaihe 2/5,5 Hy/m 3, talvi. 51

52 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3 vaihe 2/5,5 Hy/m 3, syksy/kevät. 52

53 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3 vaihe 2/5,5 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.30 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti luoteeseen ja kaakkoon. 53

54 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3 vaihe 2/5,1 Hy/m 3, talvi. 54

55 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3 vaihe 2/5,1 Hy/m 3, kevät/syksy. 55

56 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3,1 vaihe 2/5 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.34 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti länteen, luoteeseen, itään ja kaakkoon. Toteutusvaihe 3/5 VE 3 toteutusvaihe 3/5 kuvastaa tilannetta, jossa metsäkeskukseen rakennetaan kolme emakon ja lihasian yhdistelmäsikalaa. Seuraavassa osiossa esitettävät kuvat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan 56

57 hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukaisena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen nopeudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 3/5. 5 Hy/m 3, talvi. 57

58 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 3/5. 5 Hy/m 3, kevät/syksy. 58

59 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 3/5. 5 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.38 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti länteen, luoteeseen pohjoiseen ja kaakkoon. 59

60 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 3/5. 1 Hy/m 3, talvi. 60

61 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 3/5. 1 Hy/m 3, kevät/syksy. 61

62 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 3/5. 1 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.41 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti länteen, luoteeseen, pohjoiseen ja kaakkoon. Toteutusvaihe 4/5 VE 3 toteutusvaihe 4/5 kuvastaa tilannetta, jossa metsäkeskukseen rakennetaan neljä emakon ja lihasian yhdistelmäsikalaa. Seuraavassa osiossa esitettävät kuvat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukai- 62

63 sena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen nopeudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 4/5. 5 Hy/m 3, talvi. 63

64 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 4/5. 5 Hy/m 3, kevät/syksy. 64

65 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 4/5. 5 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.44 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti länteen, luoteeseen, pohjoiseen ja kaakkoon. 65

66 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 4/5. 1 Hy/m 3, talvi. 66

67 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 4/5. 1 Hy/m 3, kevät/syksy. 67

68 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 4/5. 1 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.47 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti länteen, luoteeseen, pohjoiseen ja kaakkoon. Toteutusvaihe 5/5 VE 3 toteutusvaihe 5/5 kuvastaa tilannetta, jossa metsäkeskukseen rakennetaan viisi emakon ja lihasian yhdistelmäsikalaa. Seuraavassa osiossa esitettävät ku- 68

69 vat esittävät vuodenaikojen vaihtelujen mukaisesti sekä häiritseväksi koettavan hajupitoisuuden (5 HY/m 3 ) että havaittavan hajupitoisuuden (1 HY/m 3 ) eri tuulen suuntien mukaisena leviämismallina, tyynen sään leviämismallina sekä tuulen suuntien mukaisena leviämismallina olettaen tuulen nopeuden olevan 25 % keskituulen nopeudesta. Viimeksi mainittu vaihtoehto kuvastaa mallinnettua tilannetta, jossa hajun vaikutus on mahdollisimman etäällä. Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 5/5. 5 Hy/m 3, talvi. 69

70 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 5/5. 5 Hy/m 3, kevät/syksy. 70

71 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 5/5. 5 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.50 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti länteen, luoteeseen, pohjoiseen ja kaakkoon. 71

72 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 5/5. 1 Hy/m 3, talvi. 72

73 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 5/5. 1 Hy/m 3, kevät/syksy. 73

74 Kuva Hajujen leviämismallinnus, VE 3, vaihe 5/5. 1 Hy/m 3, kesä. Kuvassa 7.53 minimituulennopeuden vaikutuksen aikaista havaintoetäisyyttä kuvaava viiva poikkeaa muodoltaan keskituulennopeuden aikaisesta havaintoetäisyyttä kuvaavasta viivasta, toisin kuin talvi- ja kevät/syksy vuodenaikana. Tämä johtuu vierekkäisten sikalayksiköiden ristikkäisvaikutuksesta, jolloin hajuvaikutus ulottuu pidemmälle erityisesti länteen, luoteeseen, pohjoiseen ja kaakkoon. 74

75 7.2.1 Ammoniakkikuormitus Eri laajennusvaihtoehtojen ammoniakkikuormituksia arvioitaessa vertailuluvut perustuvat mitattuihin arvoihin olemassa olevista sikalayksiköistä, lihasikalasta ja metsäkeskuksen emakkosikalasta. Ammoniakkikuormitus on laskettu vuosittaisena kuormana, jolloin kevätaikaan otetut näytteet ovat suoraan käytettävissä kokonaiskuormitusta laskettaessa. Taulukossa 7.36 on esitetty eri laajennusvaihtoehtojen mukaiset ammoniakkikuormitukset. Taulukko Heikkilä Tilan laajennusvaihtoehtojen mukaiset ammoniakkikaasukuormitukset vuosittaisena kokonaiskuormituksena. Vaihtoehto Sikala NH 3 -kuormitus kg/vuosi VE 0 Lihasikala 460 kg/vuosi Metsäkeskus emakkosikala kg/vuosi Yhteensä kg/vuosi VE 0+ Metsäkeskus yhdistelmäsikala kg/vuosi VE 1 Lihasikala 460 kg/vuosi Metsäkeskus emakkosikala kg/vuosi Kantatila emakkosikala kg/vuosi Yhteensä kg/vuosi VE 2 Metsäkeskus yhdistelmäsikala-pari kg/vuosi VE 3 Metsäkeskus 5 kpl yhdistelmäsikalapareja kg/vuosi Arvio hankkeen hajuvaikutuksista VE 0 VE 3 Taulukossa 7.30 on esitetty eri vaihtoehtojen hajukuormat kesäaikana, hajukuormitusten mukaiset vaikutusalueet pinta-alana (1 Hy/m 3, tyyni ilma) sekä vaikutusalueella olevien asuinrakennusten lukumäärä. Tyynellä ilmalla, jolloin tuulen nopeus on lähes nolla, hajun vaikutus leviää joka ilmansuuntaan ja ulottuu selvästi pidemmälle, kuin keskituulennopeudella eri ilmansuuntiin. Taulukossa on käsitelty vuodenajoista kesäaikaa, jolloin hajun vaikutus ulottuu pidemmälle kuin kevät/syksy ajankohtana tai talvella. Taulukossa esitetään eri laajennusvaihtoehtojen vaikutus myös vaikutusalueella olevien rakennusten lukumääränä. Rakennusten lukumääränä esitetään varsinaisen vaikutusalueen sisällä olevat rakennukset siten, että tarkasteltavana ajankohtana on kesäaika ja tuuliolosuhteena on tyyni ilma, jolloin vaikutusalue on laajimmillaan. Lisäksi taulukossa esitetään lyhytaikaisen hajuvaikutusalueen sisällä olevien rakennusten lukumäärä, joka on määritetty kesäaikana, minimituulennopeudella. Jälkimmäinen luku kuvastaa niiden rakennusten määrää, jotka voivat olla havaittavan (1 Hy/m 3 ) hajupitoisuuden alueella vähintään yhden kerran vuodessa. 75

76 Taulukko Yhteenveto eri vaihtoehtojen hajukuormituksesta, niiden aistittavissa olevan hajun (1 Hy/m 3 ) mukaiset pinta-alat, vaikutusalueella olevien asuinrakennusten lukumäärät (kesä, tyyni), sekä lyhytaikaisen hajuvaikutusalueen sisällä olevien rakennusten lukumäärä. Vaihto ehto Sikala Haju kuorma kesäaikana Aistittavissa olevan hajun pinta-ala ha Vaikutus alueella olevien asuinrakennusten lukumäärä Lyhytaikaisen vaikutusalueen sisällä olevien asuinrakennusten lukumäärä VE 0 Lihasikala 46 milj. 8 ha 0 kpl 0 kpl Metsäkeskus emakkosikala 178 milj. 33 ha 0 kpl 0 kpl Yhteensä 224 milj. 41 ha 0 kpl 0 kpl VE 0+ Metsäkeskus yhdistelmä sikala 224 milj. 38 ha 0 kpl 0 kpl VE 1 Lihasikala 46 milj. 8 ha 0 kpl 0 kpl Metsäkeskus emakkosikala 178 milj 33 ha 0 kpl 0 kpl Kantatila emakkosikala 172 milj. 31 ha omaa raken- 23 kpl (7 39 kpl (7 omaa rakennusta) nusta) Yhteensä 396 milj. 65 ha 23 kpl 39 kpl VE 2 Metsäkeskus yhdistelmä sikalapari 1/5 431 milj. 82 ha 0 kpl 4 kpl VE 3 Toteutusvaihe 2/5 862 milj. 114 ha 0 kpl 7 kpl Toteutusvaihe 3/ milj. 132 ha 1 kpl 15 kpl Toteutusvaihe 4/ milj. 154 ha 1 kpl 18 kpl Toteutusvaihe 5/ milj. 179 ha 1 kpl 22 kpl Vertailtaessa eri laajennusvaihtoehtojen vaikutuksia hajun leviämiseen on selvää, että yksikkökoon kasvattaminen lisää hajuhaitta-alueen pinta-alaa. Eri vaihtoehdoista VE 1 on kuitenkin selkeästi erillään muista vaihtoehdoista, koska Heikkilän tilan palaneen sikalan tilalle rakennettavan emakkosikalan vaikutusalueella on huomattavasti enemmän rakennuksia, kuin muissa vaihtoehdoissa. Hajun leviämisalue ei ole pinta-alaltaan suoraan verrannollinen eri sikalayksiköiden kesken. Tämä johtuu eri yksiköiden eroista rakennusten muodossa. Hajun vaikutusetäisyyden mukaan piirretyt vaikutusalueet ovat laskennallisen etäisyyden päässä sikalarakennuksesta, ei rakennuksen keskipisteestä, minkä johdosta rakennuksen muodolla on suuri merkitys vaikutusalueen muotoon ja sen pinta-alaan. 76

77 Mallinnuksen perusteella metsäkeskukseen keskitetty ratkaisu tuottaa selvästi vähiten hajuhaittoja lähialueen asukkaille. Asukaskyselyjen tuloksista voidaan päätellä, etteivät alueen ihmiset olleet kovin aktiivisia ottamaan kantaa hajuhaitoista tai ettei hajuja koeta merkittävänä häiriötekijänä Ruskon ja Maskun alueilla. Koska vastausprosentti oli erittäin alhainen, oli oletettavaa, että vastauksissa olisi ollut ainoastaan negatiivisia kannanottoja. Kuitenkin puolet vastanneista oli sitä mieltä, ettei sikaloista aiheutunut häiritsevää hajua. Hajupäästöjen mittaukset ja tulosten perusteella määritetyt vaikutusalueet tukevat asukaskyselyn tuloksia, nykyisistä sikaloista ei hajuhaittaa aiheudu muuta kuin lähimmille naapureille, ja silloinkin vain määrätyn ilmasto-olosuhteen vallitessa. Sekä Maskun että Ruskon asukkaat, jotka vastasivat kyselyyn, kokivat itse asiassa liikenteen ja teollisuuden meluhaitan suuremmaksi kuin sikalatoiminnan hajuhaitan. Laajennusvaihtoehtojen mallinnuksessa pyrittiin myös määrittämään mahdollista pysyvää haittaa, joka aiheutuu sikalayksiköiden läheisyydessä oleville asuintaloille. Tästä syystä mallinnusosiossa on esitetty hajun esiintymisetäisyydet kahdelle eri pitoisuudelle, 1 Hy/m 3 kuvastaa havaittavissa olevaa hajua ja 5 Hy/m 3 koetaan tyypillisesti häiritseväksi hajupitoisuudeksi. 5 Hy/m 3 etäisyyksiä laskettaessa ja tuloksia esitettäessä merkille pantavaa on myös taulukoissa esitetty keskimääräinen hajukuormitus. Tämä arvo on laskettu kyseiseen ilmansuuntaan kohdistuvan tuulen ja sitä kautta myös hajun esiintymistiheydellä. Keskimääräinen hajukuormitus vaihtelee 5 Hy/m 3 mukaan määritetyillä etäisyyksillä sikalayksiköistä Hy/m 3 arvon välillä. Siten asuinrakennuksille, jotka ovat sikalayksiköiden 5 Hy/m 3 hajupitoisuuden vaikutuspiirin sisäpuolella laskettuna keskituulennopeudella, voidaan katsoa kohdistuvan pysyvää haittaa. Minimituulennopeudella laskettujen etäisyyskäyrien osalta ei voida puhua pysyvästä haitasta, koska 25 % tuulen nopeuden suhteellinen osuus keskituulennopeudesta on jo niin alhainen, että keskimääräinen hajukuormitus lähestyy arvoa 0 Hy/m 3. Tarkasteltaessa karttakuvia eri vaihtoehdoista sekä eri vuodenaikojen suhteen, voidaan havaita pysyvää haittaa aiheutuvan laajennusvaihtoehdosta VE 1. VE 1 vaihtoehdossa pysyvää haittaa voi kesäaikana aiheutua palaneen emakkosikalan tilalle rakennettavasta emakkosikalasta 1-2 lähimmälle asuinrakennukselle, jotka kuuluvat Heikkilän tilalle. Taulukossa 7.30 esitetyt vaikutusalueella olevat asuinrakennukset tarkoittavat kesäaikana, tyynellä ilmalla havaittavan hajupitoisuuden alueella olevia asuinrakennuksia. Tyynen ilman osuus on eri tuulisuusolosuhteista 5 % ja kesäaika kestää 3-4 kuukautta. Siten vaikutusalueella olevat asuinrakennukset voivat mallinnuksen mukaan havaita sikaloista aiheutuvaa hajua keskimäärin 4-5 vuorokautta vuodessa. Hajupäästömittausten tulokset olivat emakkosikalan osalta selvästi alhaisemmat, mitä muista vastaavan kokoisista yksiköistä on määritelty. Tämä on perusteltua, koska Heikkilä Tila on uuden emakkosikalan suunnittelussa huomioinut BAT-asiakirjojen ehdotukset sikalatoimintojen ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Erityisesti lietesäiliöiden alhainen hajukuormitus eroaa merkittävästi vastaavan kokoisen emakkosikalan katetun lietesäiliön hajukuormituksesta. 77

78 Lietteen levityksen aikaisten hajuhaittojen vaikutuksia ja niiden vähentämiskeinoja käsitellään lietteen käsittelyvaihtoehdot kappaleessa Lietteenkäsittelyn vaihtoehtojen ympäristövaikutusten arviointi Tässä kappaleessa esitetään arvio eri lietteenkäsittelyvaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Kappaleessa 5.6 on esitetty eri käsittelyvaihtoehdot ja niiden massataseet lopputuotteiden osalta ja tarvittavan peltopinta-alan suhteen fosforin ja/tai typen ollessa levittämistä rajoittava ravinne. Tässä kappaleessa vertaillaan eri käsittelyvaihtoehtojen energiankulutusta, lopputuotteita määrän, lannoitearvon ja hajuhaitan osalta, lisäaineiden kuten kemikaalien käyttötarvetta sekä eri käsittelyvaihtoehtojen käyttämän infrastruktuurin hallittavuutta mm. käsittelystä aiheutuvien hajupäästöjen osalta. Lisäksi vertaillaan eri vaihtoehtojen soveltuvuutta laajennusvaihtoehtojen mukaisille lietemäärille sekä investointi- ja käyttökustannustasoa. Taulukossa 7.31 esitetään vertailupisteiden avulla eri käsittelyvaihtoehtojen ympäristövaikutusten erot. Taulukossa arvotetaan eri vaihtoehtoja antamalla vertailupisteet väliltä 1-5. Taulukossa esitetyt arvotukset eri käsittelyvaihtoehtojen välillä perustuvat konsultin arvioon. Kappaleen lopussa esitetään suurimman laajennusvaihtoehdon mukaiselle lietemäärälle soveltuvien käsittelymenetelmien asemointi metsäkeskuksessa sijaitsevien parisikaloiden läheisyydessä. 78

79 Taulukko Lietteenkäsittelyvaihtoehtojen ympäristövaikutusten vertailu. Pisteytys vaihtoehtojen keskinäisestä kilpailukyvystä 1-8 p. Prosessivaihtoehto Energian kulutus Lopputuotteiden määrä Lopputuotteiden lannoitearvo Ravinteiden hallinta Lopputuotteiden haju Lisäaineiden käyttötarve Prosessin hallittavuus Soveltuvuus eri laajennusvaiheille Investointi ja käyttökustannus YHTEENSÄ Nykyinen käsittely (i) Biokaasulaitos (ii a) Biokaasulaitos + lietteen vedenerotus (ii b) Biokaasulaitos + lietteen vedenerotus + typen konsentrointi (ii c1) Biokaasulaitos + lietteen vedenerotus + typenpoisto jätevedestä (ii c2) Keskitetty biokaasulaitos*, sikaliete + 30 % teollisuuden lietettä (ii d) Separointi (iiiv) Tunnelikompostointi (iv) Ilmastus + separointi (v) *Keskitetty biokaasulaitosvaihtoehto ii d sisältää veden erotuksen ja typen konsentroinnin Energian kulutuksessa biokaasulaitosvaihtoehdot ovat energiaa tuottavina vaihtoehtoina selvästi muita vaihtoehtoja parempia. Eri biokaasulaitosvaihtoehtojen osalta erona on toisaalta prosessivaiheiden määrä, esimerkiksi pelkkä biokaasulaitos kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin biokaasulaitos, jossa prosessia on täydennetty vedenerotuksella ja typen konsentroinnilla tai typen poistolla. Toisaalta teollisuuden lietteitä käsittelevä biokaasulaitos tuottaa huomattavasti enemmän energiaa kuin pelkkää sikalietettä käsittelevä biokaasulaitos. Sikalietteestä biokaasuprosessissa saatava metaanimäärä vaihtelee m 3 /tn välillä, kun taas teollisuuden lietteistä, jätevesilietteistä tai kasvibiomassoista voi metaania saada m 3 /tn. Biokaasu- 79

80 vaihtoehtojen jälkeen parhaimmaksi ratkaisuksi arvotettiin nykyinen käsittely, joka säästää merkittävästi lämpöenergiaa lietteen jäähdytyksen johdosta. Separoinnin energiankulutus on melko vähäinen, etenkin verrattuna ilmastusvaihtoehtoon. Kompostointi arvotettiin energian kulutuksen osalta heikoimmaksi, koska prosessi vaatii ilman syöttöä ja massa on tukiaineen kanssa huomattavasti suurempi, kuin esimerkiksi ilmastusvaihtoehdossa. Lopputuotteiden määrän osalta komposti on heikoimmalla sijalla, koska korkean vesipitoisuuden omaava sikaliete vaatii erittäin paljon tukiainetta, mikä johtaa suureen lopputuotteen määrään. Nykyinen käsittely on lopputuotteen määrän osalta neutraali. Ilmastus yhdistettynä vedenerotukseen tuottaa paremman lopputuloksen kuin pelkkä separointi, koska ilmastuksen aikana osa lietteen kuiva-aineesta muuttuu hiilidioksidiksi ja vedeksi. Biokaasulaitosvaihtoehdoista pelkkä anaerobinen prosessi muuttaa osan kuiva-aineesta biokaasuksi ja vedeksi, ilmastukseen verrattuna kuiva-aineksen poistuma on suurempi koska prosessin lietteentuotto on huomattavasti ilmastusprosessia pienempi. Biokaasulaitoksella toteutettava vedenerotus ja typen konsentrointi erottaa puhdistettua vettä käsiteltävästä massasta, mikä parantaa vertailuarvoa pelkkään biokaasulaitosvaihtoehtoon, mihin on yhdistetty vedenerotus. Biologisen typenpoiston osalta lopputuotteen määrä ei vähene verrattaessa käsittelyä vedenerotukseen. Vedenerotus ei sinänsä vähennä lopputuotteen määrää, mutta helpottaa fosforikuormituksen levittämistä pelloille, koska noin 90 % fosforista on sitoutuneena kuiva-ainekseen, mitä on taloudellisesti kestävämpää kuljettaa laajemmalle levitysalueelle, kuin anaerobisesti käsiteltyä märkälietettä. Biologinen typenpoisto rejektivedestä mahdollistaa huomattavasti pienemmän peltopinta-alan tarpeen mutta ei vähennä varastokapasiteettitarpeen määrää. Sikalietteen ohella muita orgaanisia massoja käsittelevä laitos saa huonomman vertailuluvun kuin sikalietettä käsittelevä laitos, koska käsiteltävää massaa on noin 30 % enemmän ja käsiteltävää kuiva-ainesta, jätteestä riippuen, on 2-5 kertaa enemmän (esimerkiksi VE 3 sikalietettä tn/vuosi vastaa noin tn kuiva-ainetta/vuosi ja VE 3 mukainen keskitetty biokaasulaitos käsittelee lieteseosta noin tn/vuosi, mikä vastaa tn kuiva-ainetta / vuosi). Lopputuotteiden lannoitearvon osalta biokaasulaitosvaihtoehdot ovat selvästi kilpailukykyisempiä kuin nykyinen käsittely, separointi, tai ilmastus + separointi. Ravinteiden erottelu (biokaasulaitos + vedenerotus) tai konsentrointi (biokaasulaitos + vedenerotus + typen konsentrointi) parantavat lannoitearvoa lähinnä sen johdosta, että ravinteiden hallinta on teknisesti paremmin toteutettavissa, mitä pienempään tilavuuteen ravinteet saadaan. Kompostointi tuottaa tyypillisesti hyvän lannoitearvon omaavaa lopputuotetta, mitä voidaan pitää vertailukelpoisena pelkän biokaasulaitosvaihtoehdon kanssa. Biologisessa typenpoistossa typpi muuttuu typpikaasuksi, mitä ei voi käyttää ravinteena. Ravinteiden hallinnan osalta on selvää, että vettä ja kuiva-ainesta toisistaan erottavat prosessit ovat kilpailukykyisempiä kuin yhtä lopputuotetta tuottavat prosessit. 80

81 Pelkän separoinnin vaikutus on heikompi erityisesti typen hallinnassa kuin biokaasulaitos + vedenerotus vaihtoehdon, koska anaerobisen prosessin aikana suuri osa orgaanisesta, lietteen kuiva-ainekseen sitoutuneesta typestä muuttuu liukoiseksi, mikä parantaa typen saantoa vesijakeeseen. Typen konsentrointi edelleen vedenerotuksen jälkeen helpottaa myös ravinteiden hallintaa. Biologinen typenpoisto helpottaa ravinteiden hallintaa koska typen pitoisuus on huomattavasti alhaisempi kuin rejektivedessä. Lopputuotteiden hajun osalta biokaasulaitoksen vaikutuksesta lietteen sisältämien hajua aiheuttavien yhdisteiden poistumiseen on todennettu Vehmaan biokaasulaitoksella ja siten biokaasulaitosvaihtoehdot saavat parhaat vertailupisteet. Vehmaan biokaasulaitoksella analysoitiin käsiteltävää lietettä ennen ja jälkeen prosessoinnin ja keskimääräinen hajua aiheuttavien yhdisteiden poistuma oli noin 98 %. Lietteestä analysoitiin noin 30 eri yhdistettä, jotka aiheuttavat hajua. Yhdisteitä ovat mm. rikin yhdisteet, typen yhdisteet, orgaaniset hapot, alkoholit ja aromaattiset yhdisteet. Ilmastus + separointi tuottaa arviolta saman lopputuloksen kuin kompostointi, koska biologinen prosessi on käytännössä sama. Nykyinen käsittely eli lietteen jäähdytys tuottaa myös hyvän tuloksen, esimerkiksi Heikkilän tilan lietesäiliöistä määritetty hajukuormitus oli erittäin alhainen verrattuna Arnold ym. (2005) määrittämään hajukuormitukseen sikalan lietesäiliöistä. Lisäaineiden käyttötarpeen osalta lisäaineiksi katsottiin sekä kemikaalit että kompostoinnin osalta tukiaine. Tästä johtuen kompostointi sai alhaisimman vertailuarvon, koska tukiaineksen määrä on suurempi kuin alkuperäinen käsittelyn kohteena oleva lietemäärä. Separoinnissa vertailuarvoa alensi prosessin tyypillisesti vaatiman polymeeriliuoksen tarve. Biokaasulaitosprosessi, samoin kuin nykyinen käsittely, eivät tarvitse kemikaaleja prosesseihin. Biokaasulaitoksen + vedenerotuksen osalta vertailuarvo on parempi kuin pelkän separoinnin, koska anaerobisen prosessin aikana lietteen kunnostustarve pienenee. Typen konsentrointi biokaasulaitosvaihtoehdossa lisää kemikaalien käyttötarvetta, koska typen sitominen ravinnekonsentraattiin edellyttää ph-arvon alentamista. Biologinen typenpoisto tarvitsee sekä ph-säätökemikaalia että orgaanisen hiilen lisälähdettä. Prosessin hallittavuudella tarkoitetaan prosessin varmatoimisuutta sekä huoltokohteiden määrää. Pelkkä biokaasulaitosvaihtoehto saa tässä osiossa parhaan vertailuarvon, koska prosessi on verrattain yksinkertainen, biologisen prosessin toimivuuden kannalta pelkän sikalietteen käsittely johtaa hyvin korkeaan toimintavarmuuteen, ja lisäksi prosessin ollessa täysin suljettu, ovat prosessin mahdolliset päästöt hallittavissa. Erityisesti prosessin avonaisuudesta johtuen kompostointi, separointi ja ilmastus + separointi saivat heikoimmat vertailuarvot. Biokaasulaitosvaihtoehdoissa, joissa biologista prosessia täydennetään lisäprosesseilla, vertailuarvoa heikentää erityisesti huoltokohteiden lisääntyminen. 81

82 Käsittelyvaihtoehtojen soveltuvuudella eri laajennusvaihtoehdoille tarkoitetaan käsittelyn mittakaavan joustavuutta eri lietemäärille ja investoinnin korrelaatiota käsittelykapasiteettiin. Tässä osiossa biokaasulaitosvaihtoehdot saavat heikoimmat vertailupisteet, koska prosessin teknisen toimintavarmuuden kannalta laitosvaihtoehdot ovat kilpailukykyisiä ainoastaan VE 3 mukaisten toimintojen osalta. Pienehkön lietemäärän käsittelyssä ratkaisut, joita voidaan rakentaa asteittain käsittelykapasiteettitarvetta vastaavaksi, saavat tässä osiossa parhaat vertailupisteet. Investointi- ja käyttökustannus ei sinänsä ole ympäristövaikutus, mutta eri käsittelyvaihtoehtoja vertailtaessa tulee huomioida myös BAT:in eli parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmä (YSL 3 ): mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä." Toisin sanoen parasta käyttökelpoista tekniikkaa valittaessa on perusteltua huomioida myös ratkaisuvaihtoehtojen investointi- ja käyttökustannukset. Eri vaihtoehdoista nykyinen käsittelymenetelmä saa parhaan vertailuarvon. Biokaasulaitosvaihtoehdot, joissa on ravinteiden konsentrointi mukana, saavat heikoimmat vertailuarvot. Kompostointi on prosessina rakennettavissa asteittain vastaamaan käsittelytarvetta, mikä parantaa vaihtoehdon vertailuarvoa biokaasulaitoksiin nähden. Separointi on investointi- ja käyttökustannusten osalta ilmastusta + separointia edullisempi ratkaisu. Yhteenvetona eri lietteen käsittelyvaihtoehdoista voidaan todeta biokaasulaitoksen olevan eräs potentiaalisista vaihtoehdoista. Toisaalta investoinnin ja käyttökustannusten merkitys on huomattavan suuri. Biokaasulaitosinvestointi on tänä päivänä Suomessa perusteltavissa käytännössä vain silloin, kun laitoksen yhteydessä olevalla tontilla on huomattavan suuri sähköenergian tarve tai jos laitos vastaanottaa ulkopuolista jätettä, josta se voi periä käsittelymaksun. Vehmaan biokaasulaitos on hyvä esimerkki toimivasta ratkaisusta karjatalouden lietteiden käsittelyssä, laitos tuottaa hyvälaatuista lopputuotetta, ja lietteen peltolevityksen aikainen hajuhaitta on pienentynyt murto-osaan aiemmasta. Laitoksen taloudellinen kannattavuus perustuu kuitenkin siihen, että se käsittelee teollisuuden lietteitä ja jätevesilietteitä, joista voidaan periä käsittelymaksu. Vaikkakin taulukossa 7.31 biokaasulaitosvaihtoehdoista ns. keskitetty biokaasulaitosratkaisu saa alimman pistemäärän, johtuen lähinnä lopputuotteen ja tarvittavan peltopinta-alan suuremmasta määrästä, on se biokaasulaitosvaihtoehdoista toteuttamiskelpoisin vaihtoehto. Tämän huomioiden Heikkilän tilan sikalatoimintojen laajennushankkeen osalta käyttökelpoisimmiksi lietteenkäsittelyvaihtoehdoiksi nousevat nykyinen käsittely eli lietteen jäähdytys, ilmastus + separointi, sekä biokaasulaitos, jossa käsitellään teollisuuden lietteitä vaihtoehdon VE 3 osalta. Kuvissa on esitetty näiden käsittelyvaihtoehtojen vaikutus sikalatoimintojen infrastruktuuriin. Tarkasteltavana kohteena on VE 3, eli suurin laajennusvaihtoehto, mi- 82

83 kä mahdollistaa myös biokaasulaitoksen sijoittamisen sikaloiden yhteyteen. Lisäksi kappaleessa 7.6 on arvioitu keskitetyn biokaasulaitoksen vaikutus liikennemääriin ja liikenteen päästöihin. Kuva Lietteenkäsittelyvaihtoehtojen sijoittuminen vaihtoehdossa VE 3. Nykyinen käsittely; lietteen jäähdytys, varastointi sikalarakennusten alla sekä sikalarakennusten läheisyyteen rakennettavissa lietesäiliöissä. 83

84 Kuva Lietteenkäsittelyvaihtoehtojen sijoittuminen vaihtoehdossa VE 3. Separointi, vesijakeen varastointi sikalarakennusten alla sekä sikalarakennusten läheisyyteen rakennettavissa lietesäiliöissä, kuiva-aineksen varastointi kuiva-aineshallissa. 84

85 Kuva Lietteenkäsittelyvaihtoehtojen sijoittuminen vaihtoehdossa VE 3. Keskitetty biokaasulaitos + vedenerotus + typen konsentrointi. Typpikonsentraatin varastointi sikalarakennusten läheisyyteen rakennettavissa lietesäiliöissä, kuiva-aineksen varastointi kuiva-aineshallissa. Yhteenvetona vertailtaessa eri käsittelyvaihtoehtojen maankäyttötarvetta ja sijoittumista metsäkeskuksen sikalakeskittymän yhteyteen voidaan todeta jokaisen käsittelyvaihtoehdon sopivan alueelle hyvin. Koska Jyväskylän yliopiston hajumittaukset lietealtaista todensivat lietealtaiden hajukuormituksen olevan alhainen, ei altaiden sijoittamisella sikalarakennusten läheisyyteen ole merkittävää vaikutusta keskittymän hajuvaikutusalueelle. 85

86 7.4 Sosiaaliset vaikutukset ja terveysvaikutukset Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia ja terveysvaikutuksia arvioitiin asukaskyselyn avulla, lausunnoista ja mielipiteistä saadun informaation ja olemassa olevan tutkimustiedon perusteella Alueen väestön ja palveluiden nykytilanne Ruskon kunta kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Rusko on maaseutumainen kunta, jossa vuoden 2004 lopulla asui asukasta. Asukasluvun on arvioitu nousevan asukkaalla vuoteen 2030 mennessä. Kunnan kokonaispinta-ala on 50,42 km 2 ja taajama-aste on 71,5 %. Asukastiheys on 74,1 asukasta maa-km 2. Vuonna 2003 elinkeinorakenne oli seuraavanlainen: maa- ja metsätalous 3 %, jalostus 31,4 % ja palvelut 64,9 %. (lähde: Ruskolla on 44 toimivaa maatilaa. Tiloilla on peltoa ha. Pääasiallisimmat kasvit ovat kevätvehnä, syysvehnä ja mallasohra. Sokerijuurikasta viljellään merkittävän paljon. Kotieläiminä osalla tiloista on sikoja, lehmiä, broilereita, kalkkunoita tai strutseja. (lähde: Maskun kunta kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Masku on maaseutumainen kunta, jossa vuoden 2006 alussa asui asukasta. Asukasluvun on arvioitu nousevan asukkaalla vuoteen 2030 mennessä. Kunnan kokonaispinta-ala on 92,8 km 2 ja taajama-aste on 81,1 %. Asukastiheys on 63,2 asukasta maa-km 2. Vuonna 2003 elinkeinorakenne oli seuraavanlainen: maa- ja metsätalous 3,5 %, jalostus 29,4 % ja palvelut 60 %. (lähde: Vuonna 1999 kunnassa oli 213 yritystä. Maatiloja kunnan alueella oli samaan aikaan 105. (lähde: Sikatalouden terveysvaikutukset Sikalatoiminnan suorat haitalliset terveysvaikutukset yhdistetään toiminnasta ilmaan aiheutuviin päästöihin. Sikalatoiminnan ilmapäästöistä esimerkiksi ammoniakki-, rikkivety-, voihappo-, etikkahappo- ja fenolipäästöt voivat ylittää ihmisen aistivan hajukynnyspitoisuuden, mutta useiden yhdisteiden hajukynnys on vähintään 500 kertaa alhaisempi kuin ihmisen terveydelle vaarallinen pitoisuus. Onkin erittäin epätodennäköistä, että kotieläinyksiköiden keskimääräiset ilmaan pääsevien haitallisten yhdisteiden pitoisuudet suoraan aiheuttaisivat terveyshaittoja ympäristölle. Yhdisteiden pitoisuudet laimenevat ulkoilmassa tehokkaasti ja useimpien haitallisten yhdisteiden pitoisuudet laimenevat alle määritysrajan. (Arnold, 2002) Ongelmana voi kuitenkin olla tiettyjen yhdisteiden hajukynnyksen ylittävät pitoisuudet ympäristössä. Vakavien hajupäästöjen on todettu aiheuttavan stressiä ympäristön asukkaille, mikä välillisesti voi aiheuttaa terveyshaittoja ihmisissä. (Arnold, 2002, Schiffman, 1998). Karjatilojen ilmapäästöihin voidaan laskea myös mm. erilaisia eläinperäisiä mikrobeja sisältävä pöly, jolla on todettu olevan positiivisia terveysvaikutuksia erityisesti tilalla kasvaneille lapsille. Useissa viimeaikaisissa epidemiologian alan tutkimuksissa on to- 86

87 dettu maatilalla kasvaneiden lasten huomattavasti alhaisempi todennäköisyys sairastua astmaan ja altistua allergioille kuin lapsilla, jotka eivät ole altistuneet maatilaympäristön eläinperäisille allergeeneille. Tutkimuksissa on todettu erityisesti varhaisessa vaiheessa, alle 5-vuotiaasta maatilaympäristössä elävien lasten saavan vahvaa suojaa allergioita ja astmaa vastaan (Riedler, ym. 2001). Eri maiden alueilla sekä aikuisten että lasten parissa tehdyt kattavat joukkotutkimukset ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia, joiden mukaan varhaisessa vaiheessa eläinperäisille allergeeneille altistuminen suojaa yksilöä allergioiden ja astman kehittymiseltä. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole täysin selvitetty altistuksen tuloksena lapsille muodostuvan immuniteettisuojan biologista syntymekanismia. (Johnson, ym. 2002). Suomalaisessa, kansanterveyslaitoksen teettämässä tutkimuksessa on ensimmäisen kerran osoitettu mekanismin yhteys Th1-tyyppisten vasta-aineiden muodostumiseen maatilalle syntyneille lapsille jo kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana. Mikrobialtistuksen keskeinen lähde tutkimuksen mukaan oli maatilan eläimistö. Kyseisen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että maatilaympäristössä jo vastasyntyneen lapsen kohtaama mikrobialtistus voi vähentää allergian kehittymisen riskiä. (Roponen, ym. 2005) Asukaskyselyn tulokset Maaliskuussa 2006 jaetun asukaskyselyn ympäristön nykytilan kartoitusosiossa kysymykset 1 ja 2 liittyivät asukkaiden kokemukseen asuinkunnan imagosta ja toiveisiin asuinkunnan kehittymisestä. Kysymykset 12 ja 13 liittyivät asukkaiden käsitykseen sikalatoiminnan vaikutuksesta kiinteistöjen arvoon. Näiden kysymysten vastaukset on esitetty taulukossa

88 Taulukko 7.32 Sosiaalisiin vaikutuksiin liittyvät kysymykset. Tulokset prosenttiosuuksina kaikista kyselyyn vastanneista. Rusko Masku Kyselyyn vastanneiden lukumäärä (kpl) Arvioikaa mielikuvaanne asuinkuntanne imagosta % % maaseutumainen asuinympäristö luonnonläheinen asuinympäristö muuttuva kasvukunta muu 4 2 yhteensä Minkälaiseksi toivoisitte asuinkuntanne kehittyvän tulevaisuudessa % % maaseutumainen asuinympäristö maaseutumainen, nykyistä tiheämmin asuttu ympäristö enemmän palveluita ja yritystoimintaa käsittävä, nykyistä tiheämmin asuttu ympäristö kaupunkimaisempi ympäristö 4 5 muu 13 9 yhteensä Kuvatkaa kantaanne sikalatoiminnan vaikutuksesta kiinteistöjen/asuntojen arvoon % % erittäin suuri vaikutus vaikuttaa jonkin verran vähäinen vaikutus ei vaikutusta en osaa sanoa 2 7 yhteensä Kertoisitteko Ruskolla sijaitsevasta sikalatoiminnasta mahdollisessa kiinteistönne/asuntonne % % myyntitilanteessa? kyllä ei 9 23 en osaa sanoa yhteensä % Ruskolaisista ja 59 % Maskulaisista vastaajista piti asuinkuntaansa maaseutumaisena asuinympäristönä tai luonnonläheisenä asuinympäristönä. 26 % Ruskolaisista ja 39 % Maskulaisista vastaajista koki asuinkuntansa muuttuvana kasvukuntana. Molemmissa kunnissa suurin osa vastaajasta toivoi, että asuinympäristö kehittyisi tulevaisuudessa maaseutumaiseksi asuinympäristöksi. 33 % Ruskolaisista ja 25 % Maskulaisista vastaajista toivoi että asutus sijoittuisi nykyistä tiheämmin, mutta ympäristö säilyisi maaseutumaisena. Enemmän palveluita ja yritystoimintaa sekä tiheämpää asutusta toivoi 11 % Ruskolaisista ja 14 % Maskulaisista vastaajista. Asuinympäristön muuttumista kaupunkimaisemmaksi ympäristöksi toivoi vain 4 % Ruskolaisista ja 5 % Maskulaisista vastaajista. Ruskolla 45 % ja Maskussa 39 % vastaajista koki, että sikalatoiminnalla on erittäin suuri vaikutus kiinteistöjen/asuntojen arvoon. Jonkin verran tai vähän vaikutusta koki Ruskolla 43 % ja Maskulla 44 % vastaajista. Molemmissa kunnissa 11 % vastaajista koki, 88

89 ettei sikalatoiminnoilla ole lainkaan vaikutusta kiinteistöjen/asuntojen arvoon. 9 % Ruskolaisista vastaajista jättäisi kertomatta mahdollisessa kiinteistön/asunnon myyntitilanteessa Ruskolla sijaitsevasta sikalasta. Maskussa vastaava luku oli 23 %. Noin puolet vastaajista molemmissa kunnissa ei osannut sanoa, kertoisiko myyntitilanteessa sikalasta Arvio hankkeen sosiaalisista vaikutuksista ja terveysvaikutuksista VE 0 VE 3 Hankkeella ei ole suoria haitallisia terveysvaikutuksia normaalitoiminnan aikana. Ilmaan emittoituvien terveydelle haitallisten yhdisteiden pitoisuudet laimenevat ilmassa nopeasti ja ovat huomattavasti alle haitallisten pitoisuuksien arvon. Esimerkiksi ammoniakin osalta ihmiselle haitallinen pitoisuus on 18 mg/m 3 (Arnold, 2002). Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmän suorittamien mittausten perusteella ammoniakkipitoisuus Heikkilän nykyisten sikaloiden poistoilmassa oli keskimäärin 2-4 mg/m 3 mitattuna suoraan poistohormin päästä. Hankkeen kaikissa toteutusvaihtoehdoissa haitallisten aineiden pitoisuuksien lähiympäristössä voidaan olettaa pysyvän alle terveydelle haitallisten raja-arvojen. Positiivisena terveysvaikutuksena voidaan pitää eläinperäisten mikrobien allergioilta ja astmalta suojaavia vaikutuksia. Nämä positiiviset terveysvaikutukset on todettu karjatilalle syntyneille tai tilalla alle viisivuotiaasta oleskelleille. Vaikutusta karjatilan ulkopuolella ei voida arvioida ilman tutkimustietoa. Kuvissa on esitetty asukaskyselyyn vastanneiden arvioita hankkeen eri vaihtoehtojen sosiaalisista vaikutuksista. Ruskolla hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja oli arvioinut 44 vastaajaa, 3 % Ruskon talouksista ja Maskussa 37 vastaajaa, 1,5 % Maskun talouksista Asumisviihtyvyys, Rusko Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä 89

90 Kuva 7.57 Ruskolaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta asuinympäristön viihtyvyyteen. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. Asumisviihtyvyys, Masku Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.58 Maskulaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta asuinympäristön viihtyvyyteen. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. Sosiaaliset suhteet ja yhteenkuuluvuus, Rusko Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.59 Ruskolaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta asukkaiden sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen paikkakunnalla. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. 90

91 Sosiaaliset suhteet ja yhteenkuuluvuus,masku Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.60 Maskulaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta asukkaiden sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen paikkakunnalla. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. Imago, Rusko Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.61 Ruskolaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta paikkakunnan imagoon. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. 91

92 Imago, Masku Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.62 Maskulaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta paikkakunnan imagoon. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. Väestönkasvu, Rusko Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.63 Ruskolaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta väestönkasvuun paikkakunnalla. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. 92

93 Väestönkasvu, Masku Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.64 Maskulaisten asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta väestönkasvuun paikkakunnalla. Y-akselilla on esitetty vastaajien määrä, kpl. 7.5 Työllisyysvaikutukset Hankkeen toiminnan aikaiset työllisyysvaikutukset on arvioitu kussakin vaihtoehdossa toiminnanharjoittajan esittämän työllistämisarvion perusteella, sekä asukaskyselyn vastausten perusteella Arvio hankkeen työllisyysvaikutuksista VE 0 VE 3 Taulukossa on esitetty toiminnan harjoittajan arvio hankkeen eri vaihtoehtojen suorista ja välillisistä työllisyysvaikutuksista. Kuvissa 7.65 ja 7.66 on esitetty asukaskyselyyn vastanneiden arvio hankkeen eri vaihtoehtojen työllisyysvaikutuksista paikkakunnalla. Ruskolla hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja oli arvioinut 44 vastaajaa, 3 % Ruskon talouksista ja Maskussa 37 vastaajaa, 1,5 % Maskun talouksista. 93

94 Taulukko 7.33 Toiminnan harjoittajan arvio hankkeen suorista ja välillisistä työllisyysvaikutuksista henkilötyövuosina. toiminnan aikaiset vaikutukset rakentamisen aikaiset vaikutukset suorat välilliset suorat välilliset VE VE VE VE VE 3 vaihe 2/ VE 3 vaihe 3/ VE 3 vaihe 4/ VE 3 vaihe 5/ VE 3 5/ Vastaajien lkm VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään Rusko Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE1: nyky+uusi palaneen tilalle VE2: lihasikalan siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.65 Asukaskyselyyn vastanneiden Ruskolaisten arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta asuinympäristön työllisyystilanteeseen. Vastaajien lkm VE0: nykytilanne VE0+: lihasikalan siirto metsään Masku Positiivinen vaikutus Haitallinen vaikutus Ei vaikutusta En osaa sanoa VE1: VE2: nyky+uusi lihasikalan palaneen tilalle siirto ja palanut metsään VE3: sikalakylä Kuva 7.66 Asukaskyselyyn vastanneiden Maskulaisten arvio hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutuksesta asuinympäristön työllisyystilanteeseen. 94

95 Toiminnanharjoittajan antaman arvion mukaan erityisesti hankkeen laajimmassa vaihtoehdossa suorat ja välilliset työllisyysvaikutukset ovat alueellisesti merkittäviä. Asukaskyselyn vastausten perusteella Ruskon ja Maskun asukkaat eivät kuitenkaan pitäneet hankkeen työllistävää vaikutusta kovin merkittävänä. Varsinais-Suomen TEkeskuksen työvoimaosaston tilaston mukaan vuonna 2005 työttömyysaste koko Turun seutukunnassa keskimäärin oli 9,8 %, Ruskon kunnassa 5,5 % (yhteensä 104 työtöntä) ja Maskun kunnassa 4,7 % (yhteensä 140 työtöntä). Kuntien verrattain hyvällä työllisyystilanteella voitaneen selittää kyselyn tulosta. 7.6 Maankäyttö ja yhdyskuntarakenne Hankkeen yhteiskuntarakenteellisina vaikutuksina tarkasteltiin hankkeen toteuttamisvaihtoehtojen vaikutuksia Ruskon ja Maskun kuntien suunniteltuun maankäyttöön sekä seudullisella tasolla maatalouden rakennekehitykseen. Näiden vaikutusten arvioimiseksi kutsuttiin koolle kokous, johon osallistuivat YVA-ohjausryhmän jäsenten lisäksi edustajat Ruskon ja Maskun kunnista, Varsinais-Suomen TE-keskuksen maaseutuosastolta, Varsinais-Suomen liitosta sekä Turun tiepiiristä. Kokous pidettiin Ruskotalolla Kokouksessa tarkasteltiin myös liikenteen vaikutuksia maankäytön ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Arvio liikenteen ympäristövaikutuksista on kuvattu kappaleessa Voimassa olevat kaavamääräykset ja maankäytön suunnitelmat Seutukaava, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava Ruskon kunta on osa vuonna 2004 voimaan tullutta Turun kaupunkiseudun maakuntakaavaa. Ruskon kunnan vahvistetussa yleiskaavassa Nykyinen lihasikala sijaitsee Maaja metsätalousalueella (M alue) ja Heikkilän tilan talouskeskus Maa- ja metsätalousalueella, jolla ympäristöarvoja (MY-alue). Metsäalueelle rakennettu uusi emakkosikala sijaitsee Maa- ja metsätalousalueella. Laajennuksiin suunnitellulla metsäalueella on osittain EO-merkintä, eli alue on kaavoitettu maa-ainesten ottoalueeksi. Vaiheen 1. mukainen laajennus on suunniteltu toteutettavaksi EO-alueelle, vaiheen 2. laajennukset osuvat osittain EO-alueelle, osittain sen ulkopuolelle. EO-alueen ympärillä on Maa- ja metsätalousaluetta. Ote Ruskon kunnan voimassaolevasta yleiskaavasta on esitetty liitteessä 3. Liitteessä 4. on esitetty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunto alueen pohjavesitilanteesta. Lausunnossa todetaan, että alueella on ennen sijainnut Samppasuon pohjavesialue (joka näkyy liitteen 3 yleiskaavakartassa), mutta vuonna 2001 päivitetyissä pohjavesialuekartoissa Samppasuon alue ei ole enää luokiteltua pohjavesialuetta. Alueella ei ole asemakaavaa. 95

96 Masku on osa tällä hetkellä laadittavana olevaa Turun seudun kehyskunnat maakuntakaavaa. Kaava korvaa Varsinais-Suomen seutukaavan. Maskun kuntaan on päätetty laatia koko kunnan kattava yleiskaava. Ruskon kunnan maankäytön suunnitelmat Ruskon kunnan maankäyttö on painottunut pääosin Vahdontien itäpuolelle, länsipuoli ei ole ollut maankäytöllisesti kunnan intresseissä osin yksityisen maanomistajuuden vuoksi. Hujalan kylän asutus on rakennettu pääosin luvuilla. Metsäkeskuksen ympärillä haja-asutus jonkin verran lisääntynyt noin 500 metrin etäisyydellä suunnitteilla olevasta sikalakyläalueesta. Metsäkeskuksen alue on Ruskon yleiskaavassa osin M-aluetta (maa- ja metsätalousalue) ja osin EO-aluetta (maa-ainesten ottoalue). Tulevaisuudessa Ruskolla on jonkin verran painetta lisätä alueita asutukselle. Ilman nykyistä käyttöä metsäkeskuksen alue olisi kysyttyä asuinaluetta. Erityisesti Hujalan kylään päin on laajenemismahdollisuuksia johtuen uuden runkoviemärin rakentamisesta. Vanhan lihasikalan toiminnan lopettaminen parantaisi Hujalan kylän asutettavuutta edelleen. (Oikarinen, ) Maskun kunnan maankäytön suunnitelmat Maskussa on yhteensä n asukasta, joista Humikkalan alueella noin asukasta. Humikkalan taajaan asuttu asemakaava-alue sijaitsee Ruskon rajan tuntumassa sikalakylälle suunnitellun metsäalueen lähellä. Maskun kunta suunnittelee pientaloaluetta Kajamon alueelle, joka on niin ikään metsäkeskuksen läheisyydessä. Parhaillaan on käynnissä neuvottelut maanomistajien kanssa. Näiden asuinalueiden osalta sikalakylä nähdään uhkana. Olisi tärkeää saada alueen käyttö kaavatasolla määritellyksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta lähialueilta asunnon ostoa suunnitteleville on tiedossa mahdolliset ympäristöhaitat. (Olenius, ) Arvio hankkeen vaikutuksista maankäyttöön ja asutusrakenteen kehittymiseen VE 0-VE 3 Hankkeen toteutusvaihtoehdoistaan mikään ei ole ristiriidassa alueella voimassa olevaan yleiskaavaan nähden. Vaihtoehtojen 0, 0+ ja 1 mukaiset laajennukset sijoittuvat yleiskaavan osoittamalle M- tai MY- alueille. Vaihtoehtojen 2 ja 3 mukaiset laajennukset sijoittuvat osittain M-alueille ja osittain EO-alueelle. Kaavan EO-merkintä perustuu Varsinais-Suomen seutukaavaliiton vuonna 1982 laatimaan kiviainesten käyttöselvitykseen. Kaikki toteuttamisvaihtoehdot sijoittuvat toiminnan harjoittajan omistuksessa oleville maa-alueille. Varsinais-Suomen liiton asiantuntijan mukaan suurten sikaloiden sijoituspaikkojen etsiminen on ensisijaisesti toiminnan harjoittajan vastuulla. Seutu- ja maakuntakaavat ovat yleiskaavatasoisia, mutta eivät varsinaisesti ota kantaa esim. sikalatoimintojen sijoittumiseen. Alueita voidaan osoittaa laajemmin esim. teolliseen toimintaan, mutta ei voida tarkkaan eritellä, mitä teollinen toiminta tulee olemaan. Seutukaavojen valmistelussa painoarvoa on kuntien lausunnoilla. (Tuhkanen, ) 96

97 Vaihtoehdoilla 0+, 2 ja 3, joissa sikalarakennukset keskitetään metsäalueelle, on positiivisia vaikutuksia suhteessa Ruskon kunnan maankäytön suunnitelmiin. Vanhan lihasikalan toiminnan lopettaminen Hujalan kylän läheisyydessä ja Heikkilän tilakeskuksen palaneen emakkosikalan uudelleen rakentaminen vanhan paikan sijasta metsäalueelle mahdollistaa asutuksen kaavoittamisen uudella tavalla mm. Hujalantien varteen. 7.7 Liikennemäärät ja liikenteen päästöt Arvio hankkeen vaikutuksista liikennemääriin ja liikenteen päästöihin VE 0-VE 3 Arvioitaessa Heikkilän tilan laajennusvaihtoehtojen liikenteen päästöjä käytettiin laskennassa yhden ajosuoritteen oletusarvona 25 km ajomatkaa. Ajomatkan ja ajosuoritteiden perusteella sikalalaajennusten eri toimenpiteille laskettiin arviot liikenteen päästöistä perustuen LIISA pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmän (VTT) mukaisiin päästökertoimiin. Taulukossa 7.34 on esitetty eri laajennusvaihtoehtojen mukaiset ajosuoritteet eri toiminnoille ja niiden mukaiset ajoneuvoliikenteen pakokaasupäästöt. VE 2:ssa kallion louhinnasta saatavasta aineksesta puolet käytetään paikanpäällä. VE 3:ssa paikanpäällä käytettävän aineksen määrä arvioidaan olevan keskimäärin 4 % louhittavasta aineksesta. 97

98 Taulukko 7.34 Heikkilän tilan sikalahankkeen laajennusvaihtoehtojen mukaiset pakokaasupäästöt liikenteestä. VE 0 VE 0+ VE 1 VE 2 VE 3 Sikapaikkojen lukumäärä emakot lihasiat Eläinkuljetukset porsaat ajosuorite / vko 1,5 1,5 1,5 3,0 15,0 teuraat ajosuorite / vko 1,0 1,0 1,0 2,0 4,0 raadot ajosuorite / vko 1,0 1,0 1,0 1,0 1,0 Rehukuljetukset irto ajosuorite / vko 1,0 1,0 1,0 2,5 12,0 säkki ajosuorite / vko 0,5 0,5 0,5 1,0 1,0 liemi ajosuorite / vko 1,0 1,0 1,0 2,0 10,0 Henkilökunnan ajosuoritteet henkilöauto / vko 35,0 35,0 35,0 50,0 100,0 henkilöauto / vrk 5,0 5,0 5,0 7,1 14,3 Liete m 3 /vuosi tr. 15 m 3, suoraan pellolle tr. 15 m 3, tien kautta rekka 40 m 3, tieliikenne rekka 40 m 3 / vrk 0 0 0,3 0,4 4,7 KALLIONLOUHINTA m tonnia rekka 40 t rekka 40 t / v (50 v) YHTEENSÄ AJOSUORITTEITA km /ajo CO 2 tn/vuosi CO kg/vuosi HC kg/vuosi NO x kg/vuosi Mikäli käytössä olevaa lietteenpumppaustekniikkaa laajennettaisiin niin, että VE 3:ssa puolet muodostuvasta lietteestä pumpattaisiin lietettä vastaanottaville tiloille suoraan vähenisi lietteenkuljetuksesta aiheutuva vuorokautinen rekkaliikenne noin viidestä 2,5 ajosuoritteeseen. Tämä merkitsisi 5 % vähenemää kokonaisliikenteen päästöihin 3-vaihtoehdossa. Mikäli 3-vaihtoehdossa lietteenkäsittelyn vaihtoehdoksi valittaisiin biokaasulaitos, joka käsittelisi muodostuvan sikalietteen lisäksi tonnia vuodessa muuta jätettä lisääntyisi vuorokautinen lietteen kuljetuksesta aiheutuva rekkaliikenne noin viidestä kahdeksaan ajosuoritteeseen päivässä. Tämä merkitsisi noin 6 % lisäystä kokonaisliikenteen päästöissä 3- vaihtoehdossa. Toisaalta biokaasulaitos bioenergiaa tuottavana laitoksena on kasvihuonekaasupäästöjen osalta nettovähentäjä. Mikäli biokaasulaitoksessa on käytössä lietteen linkokuivaus ja typpijakeen 98

99 konsentrointi, muodostuu kuljetettavaa lietettä noin 40 % vähemmän. Tässä vaihtoehdossa laitokselle käsiteltäväksi tuotavan jätteen aiheuttama liikenteen lisääntyminen kompensoituu lietteen jälkikäsittelyn ansiosta ja liikennemäärä ja sen aiheuttama päästö on sama kuin VE 3:ssa ilman biokaasulaitosta. VE 3:ssa merkittävin liikenne aiheutuu kallionlouhinnasta. Tästä johtuen verrattaessa Heikkilän tilan laajennusvaihtoehtojen liikenteen aiheuttamien pakokaasupäästöjä esimerkiksi Vehmaan biokaasulaitoksen liikennöinnin pakokaasupäästöihin, tuottaa VE 3 noin 2 kertaa suuremman päästön, kuin mitä Vehmaan biokaasulaitoksen YVAselostuksessa on arvioitu Arvio hankkeen liikennevaikutuksista maankäytön ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta VE 0-VE3 Ruskotalolla pidetyssä asiantuntijakokouksessa tarkasteltiin liikenteen vaikutuksia maankäytön ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta. Kokouksessa Turun tiepiirin asiantuntija Raimo Järvinen totesi valtatie nro 8:n, Kiisan maantien (Rusko- Maskutien) ja Liukolan paikallistien olevan yleisiä teitä. Yleisille teille ei voida asettaa käyttörajoituksia kuin ajoneuvotyypin mukaisia tai esim. painorajoituksia. Hankkeen lähivaikutusalueen teillä ei ole painorajoituksia. Rusko-Maskutiellä liikennettä on noin ajoneuvoa vuorokaudessa, joista raskasta liikennettä noin 50 ajoneuvoa. Hankkeen laajimmassa vaihtoehdossa raskaan liikenteen lisäys on maksimissaan 25 % luokkaa. Rusko-Maskutie tultaneen päällystämään uudelleen hankkeesta huolimatta 3-4 vuoden sisällä. Järvisen mukaan hankkeen toteuttaminen ei minkään vaihtoehdon osalta ole tiestön rakenteen kannalta toteuttamiskelvoton ja lain mukaisesti tiestöä korjataan sitä mukaan kuin tarvetta ilmenee. (Järvinen, ) Yksityisten henkilöiden muistutuksissa ja lausunnoissa nousi esille sikalatoimintojen vaikutus teiden likaajana. Tieliikennelaki kieltää teiden tahallisen likaamisen ja roskaamisen. Näin ollen Heikkilän tilan sikalatoimintojen mahdollinen teiden likaamisen estäminen on toiminnan harjoittajan vastuulla. Heikkilän tilalla on käytössä 10 m 3 pesuvaunu ja käytäntö henkilökunnan opastamisesta teiden puhtaanapitoon. Henkilökuntaa mm. kehotetaan välttämään levitetyn alueen yliajamista lietteen levityksen yhteydessä. Mikäli puhtaanapitotoimenpiteitä noudatetaan, ei hankkeen toteuttamisvaihtoehdoilla ole merkittävää vaikutusta teiden likaantumiseen. 99

100 7.8 Vaikutukset maisemaan, kulttuurihistoriallisiin arvoihin ja rakennettuun ympäristöön Suojelualueet ja kohteet Lähellä Heikkilän sikalaa sijaitsevat Hujalan Nikula ja kirkon ympäristö, jotka ovat Turun seudun maakuntakaavassa merkitty suojeltaviksi rakennetun ympäristön kokonaisuuksiksi. Heikkilä, Nikula ja Ilmesvuori Hujalan kylästä on luokiteltu kaavassa muinaismuistoiksi Arvio vaikutuksista maisemaan ja rakennettuun ympäristöön VE 0-3 Vaihtoehdoissa 0+, 2 ja 3 sikalatoiminnan uudet rakennukset keskitetään Heikkilän metsäalueelle. Rakennettavan alueen ja ympäröivän peltoaukean välille jää vähintään 80 metrin metsävyöhyke, joten hankkeen toteuttamisella ei ole merkittävää vaikutusta vallitsevaan suurmaisemaan. Maiseman muutokset toteutuvat vain paikallisesti, rakennettavan metsäalueen sisällä. Vaihtoehdossa 1 uuden sikalan rakentaminen Heikkilän tilakeskukseen muuttaa nykyistä tilan lähimaisemaa oleellisesti. Turun maakuntamuseon tutkija, Eija Sunan mukaan ( ) hankkeella ei ole vaikutuksia rakennettuun ympäristöön, eikä erityisiä maisemavaikutuksia mikäli hanke toteutetaan metsäkeskukseen Kulttuurihistorialliset arvot, arkeologinen inventointi Museoviraston ohjelmalausunnon mukaan suunnitellun sikalakyläalueen itäreunassa olevasta hiekkakuopasta otetusta hiekasta lienee peräisin läheltä metsätietä luvun alussa löytynyt kivikirves. Turun maakuntamuseon tuolloin tekemässä tarkastuksessa kiinteää muinaisjäännöstä ei havaittu, mutta on todennäköistä, että laajalla hankealueella on toistaiseksi paikantamattomia esihistoriallisia muinaisjäännöksiä. Tämän lausunnon pohjalta teetettiin metsäalueella tarkastus Turun maakuntamuseon toimesta Timo Heikkilän pyynnöstä. Tarkastuskäynnin suoritti ja siitä raportoi Turun maakuntamuseon tutkija Heljä Brusila Tarkastuskäynnin perusteella Turun maakuntamuseo antoi lausunnon alueen arkeologisen inventoinnin toteuttamisesta. Lausunto on esitetty liitteessä 6. Lausunnon mukaan alueella vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen alueen arkeologinen tarkastus voidaan suorittaa ensimmäisen laajennusvaiheen rakennustöiden käynnistyessä joko varsinaisen konekaivuutyön yhteydessä tai etukäteen koneellisesti kaivettujen koekuoppien /ojien kautta. Pitkäntähtäimen suunnitelmissa olevan sikalakyläalueen muinaisjäännösten inventointi käsitellään erikseen hankkeen etenemisen mukaisesti. (Turun maakuntamuseo, 2006) 100

101 2-vaihtoehdon mukaisen laajennuksen alalta suoritettiin Timo Heikkilän pyynnöstä arkeologinen inventointi koneellisesti kaivettujen koekuoppien avulla. Arkeologisen inventoinnin suoritti tutkija Heljä Brusila. Tutkimuksessa ei havaittu esihistoriallisia muinaisjäännöksiä. Tutkimusraportti on esitetty liitteessä Melu Asukaskyselyn tulokset Maaliskuussa 2006 jaetun asukaskyselyn ympäristön nykytilan kartoitusosiossa kysymykset 3-6 liittyivät ympäristön meluhaittoihin. Näiden kysymysten vastaukset on esitetty taulukossa 7.35 Taulukko Asukaskyselyn tulokset liittyen ympäristön nykytilan meluhaittoihin. Tulokset prosenttiosuuksina kaikista kyselyyn vastanneista. Rusko Masku Kyselyyn vastanneiden lukumäärä (kpl) Oletteko havainneet meluhaittoja asuinympäristössänne? % % usein melko usein harvoin en lainkaan 2 16 en osaa sanoa 2 5 yhteensä Mikäli olette havainneet meluhaittoja, arvioikaa melun lähdettä. % % liikenne teollisuus 10 8 sikalatoiminta 8 3 muu yhteensä Mikäli olette havainneet meluhaittoja, arvioikaa melun esiintymistiheyttä % % päivittäin 0 31 kerran viikossa kerran kuukaudessa 23 6 harvemmin en osaa sanoa yhteensä Mikäli olette havainneet meluhaittoja, arvioikaa melun haitan häiritsevyyttä % % ei häiritse häiritsee vähän häiritsee selvästi häiritsee erittäin paljon 7 3 en osaa sanoa 5 9 yhteensä Usein tai melko usein melua oli havainnut Ruskolla 40 % ja Maskussa 29 %. Ruskolla ja Maskussa noin puolet vastanneista oli havainnut meluhaittoja harvoin. Yleisin melun- 101

102 lähde molemmissa kunnissa oli liikenne. Vastanneista vain 8 % Ruskolla ja 3 % Maskussa nimesi melunlähteeksi sikalatoiminnan. Meluhaittoja olivat havainneet päivittäin tai kerran viikossa Ruskolla 40 % ja Maskussa 62 % vastanneista. Maskussa melun koki häiritseväksi 77 % vastaajista, Ruskolla 80 % Vaikutukset alueen melutilanteeseen VE 0-VE3 Melu on häiritseväksi koettua ääntä. Melun häiritsevyys ja meluherkkyys koetaan yksilöllisesti eri tavoin. Ohjearvot melulle asumiseen käytettävillä alueilla ovat ulkona 55 db päivällä ja 50 db yöllä. Noin tuhannen auton liikennemäärä pienellä tiellä aiheuttaa yli 55 db melun tien vieressä oleville tonteille. Liikenteen melu vähenee 3 db kun etäisyys tiestä kaksinkertaistuu. Pääteiden varsilla 55 db melutaso voi yltää tasaisessa ja pehmeässä maastossa 300 metrin päähän tiestä. (Lähde: Tiehallinto, Tieliikenteen melu) Sikalatoiminta ei itsessään aiheuta häiritsevää melua. Vain sikalatoiminnasta aiheutuva liikenne voi aiheuttaa melua ympäristöön. Sikalatoiminnasta aiheutuva liikenne on jatkuvaa. Jatkuva liikenne liittyy eläin-, teuras-, liete- ja rehukuljetuksiin sekä kuolleiden eläinten kuljetuksiin ja henkilökunnan työpaikkaliikenteeseen. Tämän hetkinen raskasliikenne kulkee metsäkeskuksesta erillistä metsätietä pitkin Rusko-Masku-tielle, josta edelleen valtatie 8:lle. Lihasikalalta samoin Rusko-Maskutien kautta pääasiassa valtatie 8:lle. Tällä hetkellä liikennettä Rusko Maskuntiellä Heikkilän tilan kohdalla on 1260 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tästä raskasta liikennettä tiellä on 58 ajoneuvoa vuorokaudessa. Taulukossa 7.36 on esitelty eri vaihtoehtojen aiheuttamat toiminnan aikaiset muutokset liikennemääriin Rusko Masku tiellä. Liikennemäärät ovat ajoneuvoa vuorokaudessa. Rakentamisen aikainen meluvaikutus on esitetty kappaleessa Taulukko Liikennemäärät eri vaihtoehdoille Rusko Maskuntiellä, liikennemäärät ajoneuvoa vuorokaudessa VE0 VE0+ VE1 VE2 VE3 Sikalan liikenne liikenne yhteensä raskas liikenne Liikenne yhteensä määrä lisäys / määrä lisäys / % -osuus 0 0,1 0,5 3,1 Raskas liikenne määrä lisäys / määrä lisäys / % -osuus Ihminen havaitsee 3 db muutoksen äänenvoimakkuudessa. Tämän suuruinen muutos aiheutuu esimerkiksi silloin, kun liikennemäärä kaksinkertaistuu tietyllä tieosuudella. 102

103 Raskaiden ajoneuvojen määrien muutos vaikuttaa havaittuun meluun. Raskaan liikenteen määrän muuttuessa 15 % muuttuu melutaso 2,6 db 80 km/h nopeusalueella. Heikkilän sikalalaajennuksen eri vaihtoehdot vaikuttavat hyvin vähän jatkuviin liikennemääriin Rusko Maskuntiellä ja sitä kautta havaittuun meluun. Ainoastaan raskaan liikenteen lisäys vaihtoehdossa kolme voi aiheuttaa liikenteestä aiheutuvan melun havaittavaa lisäystä. Vaihtoehdossa kolme sikalatoimintaan liittyvä lopullinen liikennemäärän on 50 ajoneuvoa vuorokaudessa, joista raskasta liikennettä on 11 ajoneuvoa. Vaihtoehto kolme toteutetaan neljässä vaiheessa, jolloin liikennemäärä ei lisäänny kerralla lopulliseen määrään vaan tasaisesti vaiheittain. Valtatie kahdeksalla Rusko Maskuntien risteyksen kohdalla liikennemäärä on ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskasta liikennettä on ajoneuvoa. Näistä liikennemääristä aiheutuu todennäköisesti asukaskyselyyn vastanneiden maskulaisten havainnot liikenteen melusta Maaperä, pohjavedet ja pintavedet Nykytila Pohjavesialueet ja maaperä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monisteessa 30/2000 (Ståhle, 2000) on kuvattu yhteenveto Länsivyöhykkeen pohjavesialueiden suojelusuunnitelmasta. Yhteenvetoraportissa on esitetty Maskun, Mietoisten, Mynämäen, Nousiaisten, Ruskon ja Vahdon pohjavesialueet, kuvattu mm. vedenhankinnan nykytilaa ja tulevaisuutta sekä kuvattu pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä. Alueen tärkeät pohjavesialueet liittyvät pääasiassa kahteen kapeaan ja katkonaiseen pitkittäisharjujaksoon. Ruskon, Maskun ja Mynämäen pohjavesialueet liittyvät Turusta Pyhärantaan liittyvään harjujaksoon ja Vahdon ja Nousiaisten pohjavesialueet Lapin kuntaan asti jatkuvaan harjujaksoon. Pääosin Ruskon kunnan alueella sijaitsee Antintalon I-luokan pohjavesialue. Maaaineksen otto on suurelta osin tuhonnut alueen melko paksut sora- ja hiekkakerrostumat, ja pohjavesi on monin paikoin esillä. Pohjaveden virtaus suuntautuu kohti Raision-Ruskon-Vahdonjokea (myöhemmin Ruskonjoki), johon pääosa vedestä purkautuu. Maskun tärkeät pohjavesialueet liittyvät kunnan läpi kulkevaan katkonaiseen harjujaksoon. Eteläisimpänä sijaitseva Karevansuon pohjavesialue on osittain Ruskon kunnan puolella. Karevansuon alueella soraa ja hiekkaa on kerrostunut kalliopainanteisiin, mutta kerrospaksuuden ovat vähäisiä, ja runsas soran otto on poistanut ne lähes kokonaan. Maskun ja Ruskon pohjaveden ottamoilta saatava vesi täyttää talousveden laatuvaatimukset. Alhon ja Humikkalan vedenottamoilla ongelmana on nousussa oleva 103

104 kloridipitoisuus. Karevansuolla ei samaa ongelmaa ole, koska 8-tien luiskat on alueella tiivistetty. Antintalon vedenottamolla veden happamuutta korjataan alkaloinnilla. Nitraattipitoisuudet (vuosina ) Ruskon ja Maskun pohjavesialueilla ovat olleet alhaisia, Karevansuolla 0,2-0,4 mg/l, Antintalon alueella (vuosina ) 1-2 mg/l. (Ståhle, 2000) Hankkeen läheisyydessä olevat tärkeät pohjavesialueet ja niillä sijaitsevat pohjavedenottamot on esitetty kuvassa Heikkilän tilan lihasikalalta etäisyys Antintalon pohjavesialueelle on noin 600 m ja Karevansuon pohjavesialueelle noin 2,1 km. Metsäkeskuksen emakkosikalalta etäisyys Karevansuon pohjavesialueelle on noin 1,8 km ja Antintalon pohjavesialueelle noin 1,5 km. Metsäsikala Tilakeskus Lihasikala Kuva 7.67 Hankkeen läheisyydessä olevat tärkeät pohjavesialueet ja pohjavedenottamot. (Ståhle, 2000) Pintavedet Hanke ja nykyiset sikalat sijoittuvat Raision-Ruskon-Vahdonjoen vesistöalueelle. Joen pääuoma on noin 30 km pitkä ja vesistön valuma-alue on kooltaan 130 km 2. Valumaalueella ei ole yhtään järveä ja joki onkin alueen lähes ainoa vesialue. Peltoa valumaalueesta on noin 36 %. Peltoalueilla maaperä on enimmäkseen savea. Joki on seudulle luonteenomaiseen tapaan savisamea ja lähinnä hajakuormituksen johdosta runsasravinteinen. Kuivina kausina ongelmana on ajoittain veden vähyys ja useina kesinä joessa on esiintynyt sinilevää (Virolainen ym. 2000). Ruskonjoki on Raision- Naantalin vesilaitoksen raakavesilähde. Heikkilän tilan lihasikalalta etäisyys Ruskonjokeen on noin 1 104