Asia: Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista

Transkriptio

1 LAUSUNTO Helsinki, SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNTA Viite: EJ 27/2016 vp - E 59/2016 vp Asia: Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 218 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 67 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Lisätietoja: erityisasiantuntija Anna Järvinen, anna.jarvinen@soste.fi, puhelin SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri

2 LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ SOSTE näkee luonnoksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista tärkeäksi aloitteeksi, joka nostaa vahvemmin esiin sosiaalisia oikeuksia taloudellisten tavoitteiden rinnalle. SOSTE kannattaa pilarin periaatteita - ratkaisevaa on kuitenkin, miten ne toimeenpannaan. Pilarin politiikka-alueet tulee kääntää selkeiksi tavoitteiksi ja toimintaohjelmiksi. Pilarin suhde olemassa oleviin sopimuksiin, strategioihin ja muuhun ohjaukseen ja koordinaatioon tulee selkiyttää. Jotta pilarilla saataisiin aikaan todellisia muutoksia, sillä olisi oltava jonkinasteista velvoittavuutta jäsenmaiden kansalliset erityispiirteet huomioiden. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari on tärkeä aloite, joka tulee kääntää selkeiksi tavoitteiksi ja toimintaohjelmiksi SOSTE näkee Euroopan komission luonnoksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista tärkeäksi aloitteeksi, joka nostaa vahvemmin esiin sosiaalisia oikeuksia talouden rinnalle. Keskustelu sosiaalisten oikeuksien pilarista vahvistaa myös perusoikeuksien ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan tunnettuutta. SOSTE on samaa mieltä valtioneuvoston selvityksessä esitetyn Suomen kannan kanssa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tulee koskea koko EU:n aluetta, ei vain euromaita. Kuten selvityksessä todetaan, sosiaaliset haasteet koskettavat kaikkia EU-maita, joten niiden käsittelyn rajoittuminen euroalueeseen ei ole tarkoituksenmukaista. SOSTE painottaa, että pilarin politiikka-alueet tulee kääntää selkeiksi tavoitteiksi ja toimintaohjelmiksi sekä esittää samalla taloudellisia instrumentteja (mm. rakennerahastot) pilarin toteuttamiseksi. Muussa tapauksessa pilarista uhkaa tulla vain lista yleviä periaatteita ja suosituksia, joita ei käytännössä toteuteta. Yhdymme Euroopan parlamentin mietinnössään joulukuulta 2016 esittämään kantaan, että pilari ei saa jäädä pelkäksi periaatteita tai hurskaita aikeita koskevaksi julistukseksi vaan sillä on lujitettava sosiaalisia oikeuksia konkreettisten ja erityisten välineiden (lainsäädäntö, päätöksentekomekanismit ja rahoitusvälineet) avulla. Pilarin suhde olemassa oleviin sopimuksiin, strategioihin ja muuhun ohjaukseen ja koordinaatioon tulee selkiyttää. Pilarin tulee olla linjassa mm. Eurooppa 2020-strategian ja Agenda2030 -ohjelman köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen tavoitteiden kanssa ja se tulee integroida talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tulee olla yhdenmukainen Euroopassa jo olemassa olevien ihmisoikeussopimusten (mm. Euroopan sosiaalinen peruskirja, YK:n ihmisoikeuksien julistus) ja muiden suojajärjestelmien kanssa. Sosiaalisten oikeuksien pilarilla oltava jonkinasteista velvoittavuutta Jotta pilarilla saataisiin aikaan todellisia muutoksia, sillä olisi oltava jonkinasteista velvoittavuutta jäsenmaiden kansalliset erityispiirteet huomioiden. EU:n talous- ja finanssisäännöstö on sitovaa, se dominoi kansallista talous- ja sosiaalipolitiikkaa ja on johtanut sosiaalipoliittisesti kestämättömiin päätöksiin. EU:n valta tunkeutuu tällä hetkellä talouspolitiikan kautta kansallisen sosiaalipolitiikan alueelle määritellen sen liikkumavaraa ja jos asialle ei tehdä mitään, niin nimenomaan se rapauttaa sosiaalista Eurooppaa. Myös Euroopan parlamentti on todennut, että euroalue kohtaa erityisiä haasteita

3 perussopimuksissa asetettujen työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti koska euroalueen jäsenyys rajoittaa mahdollisuuksia käyttää kansallisen tason makrotalouspolitiikan välineitä ja luo paineita nopeampiin sisäisiin mukautuksiin. Parlamentti toteaakin, että sisäisen joustavuuden lisääntymisen kompensoimiseksi on palautettava riittävä sosioekonominen turvallisuus, mikä saattaa edellyttää, että euroalueen tasolla on asetettava erityisiä sosiaalisia tavoitteita ja otettava käyttöön sosiaalisia normeja ja/tai rahoitusvälineitä. Yhdymme tähän näkemykseen. SOSTE näkee, että EU:n toimivaltaa voisi laajentaa sosiaaliasioissa erityisesti vähimmäistasojen määrittelyssä sekä niitä koskevien suositusten tekemisessä sitovammiksi (esim. vähimmäistoimeentulon puitedirektiivi). Vähimmäisnormeja ja vertailuarvoja voitaisiin soveltaa ottaen huomioon jäsenmaiden erilaisuus ja kansalliset erityispiirteet. Vähimmäisnormeilla tulisi olla riittävästi velvoittavuutta, jotta niitä noudatetaan. SOSTEn mielestä EU:n toimivallan lisääminen mm. sosiaaliturvan vähimmäisarvojen määrittelemisessä ei veisi päätäntävaltaa kansalliselta sosiaalipolitiikalta, vaan vahvistaisi sosiaalipolitiikan arvoa. Vähimmäisnormeja ja vertailuarvoja voisi sisällyttää pilariin samalla periaatteella kuin niitä on sisällytetty Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan. Mallia voitaisiin ottaa myös YK:n taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia koskevasta sopimuksesta ja sen valvontamekanismeista. Talous- ja sosiaalipolitiikan asymmetrian muuttamiseksi kaikkeen talousohjaukseen tulisi ottaa mukaan sosiaalisten vaikutusten ja työllisyysvaikutusten arviointi, jonka kautta haitalliset taloudelliset päätökset voidaan estää. Sosiaalisia indikaattoreita tulisi lisätä, seurata ja varmistaa niiden vaikuttavuus päätöksenteossa. Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä tulee uudelleenarvioida: sosiaaliset investoinnit ja perusoikeudet tulee punnita samalla, kun tarkastellaan alijäämäsäännöksiä. Pilarin periaatteet kannatettavia - ratkaisevaa on, miten ne toimeenpannaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetään 20 politiikan alaa, joihin liittyy eri periaatteita. Olemme samaa mieltä periaatteista, mutta ratkaisevaa on, miten ne toimeenpannaan ja miten tiettyjä käsitteitä ymmärretään. Esimerkiksi joustoturva (flexicurity) ei ole toiminut sosiaalisen koheesion välineenä, pikemminkin päinvastoin. On hyvä, että vähimmäistoimeentuloon kiinnitetään huomiota, mutta toisaalta puhutaan myös perusturvan kestävyydestä, mikä tuo potentiaalisen alustan perusoikeuksia polkeville käytännöille. Vaikka pilarissa pääasiassa painotetaan sosiaalisen suojelun tärkeyttä, puutteita on riittävyyden ja kestävyyden välisen suhteen määrittelyssä. Pilarin periaatteissa eriarvoisuutta, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ei mainita keskeisinä haasteina, eikä niille ole pilarissa omaa politiikan alaansa. Pilari ei korvaa tarvetta kattavaan ja integroituun köyhyyden vastaiseen strategiaan EU:n tasolla, vaikka voi tukea sitä. Yhdymme Euroopan parlamentin pilaria koskevassa mietinnössään esittämään vaatimukseen uudesta poliittisesta tahdosta kunnianhimoisen köyhyydenvastaisen unionin strategian luomiseksi ja uusista sitoumuksista Euroopan köyhyydenvastaisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Parlamentti kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yksityiskohtaiset kansalliset strategiasuunnitelmat köyhyyttä vastaan ja komissiota korostamaan köyhyyden vähentämistä EU-ohjausjakson yhteydessä. Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tulee huomioida pilarin aihe-alueissa läpileikkaavasti. Pilarista puuttuu maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyvät asiat. Siirtolaisten, turvapakanhakijoiden ja pakolaisten tilanne, kotouttaminen sekä sosiaalisten oikeuksien piiriin pääseminen tulee huomioida

4 pilaria rakennettaessa. Osallisuus ja demokratiakysymykset tulisi pilarissa nähdä laajemmin. Ne koskevat myös muita kansalaisryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa kuin työssä olevia ja heidän etujärjestöjään. Osallisuutta yhteiskuntaan ja päätöksentekoon tulee käsitellä pilarissa tarkemmin, mm. osallisuus palveluiden suunnitteluun ja arviointiin, lähiyhteisöihin osallistumisen tukeminen ja mahdollisuudet osallistua digitaaliseen kehitykseen (mm. koululaisten digitaalisen eriarvoisuuden vähentäminen). Kommentit yksittäisten periaatteiden kohdalta: 1. SOSTE näkee myönteisenä, että Suomi suhtautuu avoimesti EU-tason keskusteluun taitotasoista ja niiden määritelmistä. Näemme, että pilarissa tulee painottaa myös varhaiskasvatuksen merkitystä sosiaalisena investointina. Pilarissa todetaan, että heikosti koulutettuja nuoria ja työikäisiä on kannustettava parantamaan taitojaan. Pelkkä kannustaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös tukea ja ohjausta. 4. Työllisyyden aktiivinen tukeminen -kohtaan tulisi lisätä, että osatyökykyisten työssä jatkamiseen ja työllistymiseen tulee tarjota tukea ja välineitä. 5. Näemme myönteisenä Suomen kannan, että samanpalkkaisuuden periaatetta tulee painottaa vahvemmin, naisten suuri osuus määräaikaisissa työsuhteissa ottaa esille ja viitata sukupuoleen poistuvan syrjinnän kieltoon. 6. SOSTE näkee, että kohdassa Yhtäläiset mahdollisuudet tulisi voimakkaammin tuoda esiin vammaisten ja osatyökykyisten ryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua avoimille työmarkkinoille. Osallisuutta edistäviä ympäristöjä olisi luotava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja huomioitava esteettömyysnäkökulma laajasti. 12. Kohtaa Terveydenhuolto ja sairausetuudet tulisi laajentaa pelkkää hoitopalvelua laajemmaksi (lisäys tummennetulla): a) Jokaisella on oltava mahdollisuus saada nopeasti laadukkaita ennaltaehkäiseviä ja hoitavia terveydenhuoltopalveluja, hoidon onnistumiseksi tarvitsemansa lääkkeet ja muut tarvikkeet sekä hoidon jälkeistä kuntoutusta ja muuta tukea toipumiseen. Niiden tarvitseminen ei saa johtaa köyhyyteen tai taloudelliseen ahdinkoon. Ihmisten vaikeudet saada tarvitsemaansa hoitoa liittyvät paitsi epätasa-arvoiseen hoitoon pääsyyn (eli pitkiin hoitojonoihin julkisessa terveydenhuollossa), myös siihen, ettei ihmisillä ole varaa hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä. Lisäksi kulkemisen kustannukset terveydenhuollon palveluihin ovat monille liian korkeat. Toipumisen kannalta myös hoidon jälkeinen kuntoutus ja vertaistuki ovat olennaisia. 15. Riittävä vähimmäistoimeentulo tulisi pilarissa määritellä kunkin jäsenmaan tulotason ja taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Ohjenuorana voisivat toimia Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan 12 ja 13 artiklat. Niissä on määritelty minimitaso sekä vakuutusmuotoisille sosiaalietuuksille että sosiaaliavustuksille kunkin jäsenmaan tulotason mukaan. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on tehnyt arvokasta työtä artikloiden tulkitsemisesta käytäntöön ja antanut periaatekantoja, jotka ovat arvokkaita myös sosiaalista pilaria rakennettaessa. 17. Pitkäaikaishoidossa olisi kehitettävä esteettömyyttä. Tähän panostamalla ja myös nykyteknologiaa hyödyntämällä voidaan tukea vanhusten pidempiaikaisempaa kotona-asumista ja helpottaa myös

5 omaishoitajien työtaakkaa. Tavoitteena pitkäaikaishoidossa on oltava riittävä hoiva ja palvelut kaikille vanhuksille. 19. Asuminen-kohdassa tulisi huomioida, että erityisen tuen tarpeessa oleville henkilöille tulisi tarjota integroituja asumis- ja tukipalveluja itsenäisen elämän ja osallisuuden mahdollistamiseksi. 20. Kohdassa tulisi huomioida laajasti yhtäläiset mahdollisuudet peruspalveluihin. Palveluiden toteuttaminen esteettömästi mahdollistaa kaikille palveluja tarvitseville palvelujen piiriin pääsyn ja mahdollisuuden käyttää niitä toimintakyvyn tai terveyden sitä estämättä. Verkkopalveluiden saavutettavuus on varmistettava kaikissa digitalisaatiohankkeissa. SOSTEn vastaus komission kuulemiseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista löytyy verkkosivuilta: