Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1065/2002 vp Tasokkaan erityisopetuksen toteuttaminen kaikissa kunnissa Eduskunnan puhemiehelle Pitkin Itä-Suomen lääniä ovat muutamat kunnat lähteneet kehittämään erityisopetuksen tarpeita positiivisessa mielessä. Esimerkiksi Lieksa aloitti keskustelun jo vuosi sitten tarjoamalla erityisopetukseen tyhjillään olleen koulukiinteistön. Kontiolahti, Rääkkylä ja Outokumpu seuraavat kehityskeskustelua ja parantavat koulu- ja opiskeluedellytyksiään kuntansa alueella. Kuitenkin yhä monissa pienissä kunnissa tilanne on vielä retuperällä lainsäädännön asettamiin odotuksiin nähden. Näyttää siltä, että lasten vanhempien on oltava käytännössä se taho, joka valvoo lain toteutumista, vaikka sen luulisi kuuluvan viranomaistaholle. Valtiohan korvaa kunnalle huomattavasti suuremman yksikkömaksun erityisopetuksen järjestämisestä kuin tavallisen perusopetuksen osalta. Kunnilla näyttää olevan kuitenkin halu ohjata entistä korkeampi tuki koko opetuskokonaisuuteen. Erityisoppilaat sijoitetaan tavallisen perusopetuksen luokkaan, mistä syntyy omat vaikeutensa, eikä erityisoppilaan oppimistuloksia pystytä siten turvaamaan. Kuntakohtaiset erot mainitun asian suhteen ovat hyvin suuret. Erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden vanhemmat ovatkin olleet huolissaan siitä, edellyttääkö jokainen kunta valtion hoitavan mallikelpoisesti tasokkaan erityisopetuksen, jonka tavoitteena on saada aikanaan tästä opetusta tarvitsevasta nuoresta yhteiskuntaa rakentava kansalainen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksen tietoon tullut, että eri kuntien välillä on kirjavuutta erityisopetuksen järjestämisessä ja mihin toimiin hallitus ryhtyy erityisopetuksen tasokkaan tarjonnan turvaamiseksi jokaisessa maamme kunnassa? Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2002 Esa Lahtela /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1065/2002 vp: Onko hallituksen tietoon tullut, että eri kuntien välillä on kirjavuutta erityisopetuksen järjestämisessä ja mihin toimiin hallitus ryhtyy erityisopetuksen tasokkaan tarjonnan turvaamiseksi jokaisessa maamme kunnassa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Tilastokeskuksen mukaan syyslukukaudella 2001 oli oppilasta, eli 5,2 prosenttia perusopetuksessa olevista, otettu tai siirretty erityisopetukseen. Kolmannes erityisoppilaista sai opetuksen joko kokonaan tai osittain muun opetuksen yhteydessä ja kaksi kolmannesta erityisluokassa tai erityisryhmässä. Osa-aikaista erityisopetusta sai oppilasta eli 16 prosenttia oppilaista ja se annetaan yleisopetuksen yhteydessä. Kuntien välillä on kirjavuutta erityisopetuksen järjestämisessä. Erityisopetusta muun opetuksen yhteydessä saaneiden osuus edellä mainittuna aikana vaihteli eri maakunnissa 12:n ja 55 prosentin välillä. Vähiten erityisopetusta yleisopetuksen yhteydessä saaneita oli Kymenlaaksossa ja eniten Pohjanmaalla. Osa-aikaista erityisopetusta saaneiden osuus oli alhaisin Kymenlaaksossa, 12 prosenttia perusopetuksessa olevista, ja korkein Varsinais-Suomessa, jossa vastaava osuus oli 19 prosenttia. Perusopetuslain mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää perusopetusta sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille sekä esiopetusta pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville oppilaille. Kunta voi järjestää opetuksen itse omissa kouluissaan tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Kunta ei tarvitse valtion keskushallinnolta mitään lupia perusopetusta antavien koulujen perustamiseen, lakkauttamiseen ja opetuksen muuhun organisointiin. Opetustoimen perustehtävä on järjestää opetus oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Jokaisella erityisopetukseen otetulla tai siirretyllä lapsella ja nuorella pitää olla yhdenvertainen mahdollisuus perusopetukseen ja sen jälkeiseen ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti integroidussa ympäristössä kiinteänä osana yleistä koulujärjestelmää lähikouluperiaatteen mukaisesti. Opetustoimi vastaa myös siitä, että kunnan erityisoppilasmäärään pohjautuvat korotetut yksikköhinnat ja niistä muodostuvat voimavarat kohdentuvat viime kädessä laadukkaan erityisopetuksen toteuttamiseen. Ammatillisessa koulutuksessa toimintaperiaate erityisopetuksen osalta on sama kuin perusopetuksessa. Opetus annetaan ensisijaisesti tavallisissa ammatillisissa oppilaitoksissa yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Tasokkaan erityisopetuksen varmistamiseksi on perusopetuksen osalta käynnistetty kehittämishankkeita. Opetushallitus sekä Jyväskylän, Joensuun ja Helsingin yliopistot sekä Åbo Akademi käynnistivät ja toteuttivat Erityisopetuksen laadullisen kehittämisen hankkeen vuosina Hanke koski koulutusta esiopetuksesta toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Sen tavoitteena oli ylläpitää ja lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja ehkäistä syrjäytymistä. Hankkeessa kiinnitettiin aluetasolla huomiota muun ohessa erityisopetuksen kunnallisen ja alueellisen suunnittelun ja sitä koskevan arviointitoiminnan kehittämiseen. Tämä kehittämistyö jatkuu 2

3 Ministerin vastaus KK 1065/2002 vp Esa Lahtela /sd vuosien aikana toteutettavassa laadun kehittämishankkeessa (LATU-hanke). Päätavoitteena on parantaa kuntien, koulujen ja oppilaitosten yleis- ja erityisopetuksen mahdollisuuksia vastata erilaisten oppilaiden ja opiskelijoiden opetuksen ja tukipalveluiden järjestämisestä. Erityisesti pyritään tehostamaan lähikouluverkon ja koulutuksen nivelkohtien toimivuutta. Tavoitteena on myös yhdistää ja tehostaa pienten kuntien voimavarojen käyttöä. Tarkoitus on saada aikaan pysyvää alueellista yhteistyötä erityistä tukea tarvitsevien opetuksen kehittämiseksi koulutuksen järjestäjien, koulujen ja oppilaitosten kesken. Opetusministeriön asettama ammatillisen erityisopetuksen strategiatyöryhmä teki maaliskuussa 2002 useita kehittämisehdotuksia, joita nyt ollaan viemässä eteenpäin. Työryhmä korosti mm. sitä, että kaikilla tukea tarvitsevilla henkilöillä eri puolilla maata tulee halutessaan olla mahdollisuus saada toisen asteen koulutusta. Rahoitusperusteet tulee määritellä erityisopetuksen opiskelijoiden erilaisten tukipalveluiden ja erityisten opiskelujärjestelyjen tarpeen perusteella. Vaikeimmin vammaisten henkilöiden koulutus on turvattava koko maassa siten, että koulutus toteutetaan kiinteänä verkostoyhteistyönä eri toimijoiden ja hallinnonalojen välillä. Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 2003 Opetusministeri Maija Rask 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1065/2002 rd: Är regeringen medveten om att sättet att ordna specialundervisning varierar i olika kommuner och vilka åtgärder avser regeringen vidta för att säkerställa ett högklassigt utbud av specialundervisning i varje kommun? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt statistikcentralens uppgifter för höstterminen 2001 hade elever, dvs. 5,2 procent av de elever som genomgår grundläggande utbildning, intagits eller överförts till specialundervisning. En tredjedel av dessa elever fick undervisning antingen helt eller delvis i samband med annan undervisning och två tredjedelar i specialklass eller i särskilda grupper. Specialundervisning under en del av tiden gavs elever, dvs. 16 procent av eleverna, vilket skedde i samband med den allmänna undervisningen. Det sätt på vilket specialundervisningen ordnas varierar i de olika kommunerna. Andelen elever som hade fått specialundervisning i samband med annan undervisning under ovan nämnda tid varierade mellan 12 och 55 procent i de olika landskapen. De som fått minst specialundervisning i samband med den allmänna undervisningen fanns i Kymmenedalen medan de flesta fanns i Österbotten. Andelen elever som fått specialundervisning under en del av tiden var lägst i Kymmenedalen, dvs. 12 procent av eleverna i grundläggande utbildning, och högst i Egentliga Finland, där motsvarande andel var 19 procent. Enligt lagen om grundläggande utbildning är kommunen skyldig att ordna grundläggande utbildning för barn i läropliktsåldern som bor på kommunens område samt förskole undervisning för barn som omfattas av förlängd läroplikt. Kommunen kan ordna undervisningen själv i sina egna skolor eller i samråd med andra kommuner. Kommunen behöver inget tillstånd av den statliga centralförvaltningen för att inrätta eller indra skolor som ger grundläggande utbildning eller för att organisera undervisningen på annat sätt. Undervisningsväsendets grundläggande uppgift är att ordna utbildningen så att elevernas ålder och förutsättningar beaktas. Varje barn eller ungdom som intagits eller överförts till specialundervisning skall ha lika möjligheter till grundläggande utbildning och efterföljande yrkesutbildning. Detta skall i första hand ske i en integrerad miljö som en fast del av det allmänna skolsystemet i enlighet med närskoleprincipen. Undervisningsväsendet svarar också för att de förhöjda priser på enhet som baserar sig på antalet elever i specialundervisning i kommunen och de resurser som bildas på detta sätt i sista hand utnyttjas så att högklassig specialundervisning kan ordnas. Inom yrkesutbildningen är verksamhetsprincipen i fråga om specialundervisningen densamma som i den grundläggande utbildningen. Undervisningen ges i första hand i vanliga yrkesläroanstalter tillsammans med andra studerande. I syfte att säkerställa en högklassig specialundervisning har det startats olika utvecklingsprojekt i fråga om den grundläggande utbildningen. Utbildningsstyrelsen, Jyväskylä, Joensuu och Helsingfors universitet samt Åbo Akademi startade och genomförde ett projekt som gällde en 4

5 Ministerns svar KK 1065/2002 vp Esa Lahtela /sd kvalitativ utveckling av specialundervisningen under åren Projektet gällde utbildningen från förundervisningen till yrkesutbildningen på andra stadiet. Dess syfte var att upprätthålla och öka jämlikheten i utbildningshänseende och förhindra utslagning. På regional nivå fokuserade projektet bl.a. på utvecklingen av den kommunala och regionala planeringen av specialundervisningen och av utvärderingsverksamheten. Utvecklingsarbetet fortsätter under inom ramen för ett kvalitetsutvecklingsprojekt (LATU-projektet). Huvudsyftet är att förbättra kommunernas, skolornas och läroanstalternas möjligheter att ordna undervisning och stödtjänster för olika elever och studerande i den allmänna undervisningen och specialundervisningen. Syftet är särskilt att få nätet av närskolor och övergången mellan olika utbildningsformer att fungera. Ett annat syfte är också att sammanföra och effektivera resursanvändningen i små kommuner. Tanken är att åstadkomma ett bestående regionalt samarbete mellan utbildningsanordnarna, skolorna och läroanstalterna för att undervisningen för dem som behöver särskilt stöd skall kunna utvecklas. En av undervisningsministeriet tillsatt strategiarbetsgrupp för den yrkesinriktade specialundervisningen lade i mars 2002 fram ett flertal utvecklingsförslag, som nu håller på att föras vidare. Arbetsgruppen betonade bl.a. att alla som behöver särskilt stöd runt om i landet skall kunna få utbildning på andra stadiet om de så önskar. Finansieringsgrunderna skall fastställas på basis av behovet av olika stödtjänster och särskilda studiearrangemang för de studerande inom specialundervisningen. Utbildningen av mycket gravt handikappade skall tryggas i hela landet så att utbildningen genomförs som ett fast nätverkssamarbete mellan olika aktörer och förvaltningsområden. Helsingfors den 7 januari 2003 Undervisningsminister Maija Rask 5