Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 646/2010 vp Seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön uudistaminen Eduskunnan puhemiehelle Raiskauksista langetetut lievät tuomiot koettelevat kansalaisten oikeustajua. Lisäksi oikeuskäytännöt raiskaustuomioissa vaihtelevat merkittävästi valtakunnallisella tasolla. Viimeaikaiset alaikäisiin ja nuoriin henkilöihin kohdistuneet raiskaukset ja niistä langetut ehdolliset tuomiot ovat olleet monin tavoin yleisen oikeudentajun vastaisia. Raiskaus on erittäin vakava rikos, johon liittyy usein elinikäisiä vaikutuksia uhrin henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Traumaattiset vaikutukset ulottuvat usein myös uhrin lapsiin ja perheeseen sekä muuhun lähipiiriin. Raiskauksista langetettavien tuomioiden pituus jää kuitenkin usein väkivaltarikoksen tai talousrikoksen normaalitasoa lyhyemmäksi. Raiskaajat selviävät Suomessa usein ehdollisilla tuomioilla. Suomen rikoslaissa on paljon säädöksiä, joilla tuomioita lievennetään. Kuitenkaan pykäliä rangaistuksien koventamiseksi ei juuri ole. Tällä hetkellä raiskauksista annettavat ehdolliset tuomiot muistuttavat lähinnä varoituksen saamista. Lisäksi 1990-luvulta lähtien tapaukset ovat olleet salaisia, minkä vuoksi tuomarit ja syyttäjät eivät ole osanneet vertailla tekoja keskenään. Tekojen ollessa erilaisia rangaistuskäytäntö on perustunut heikkoihin tietoihin. Lisäksi rikoksia lähestytään laissa lähinnä tekijän näkökulmasta. Tuomioita on perusteltu lähinnä väkivallan määrällä. Kuitenkin raiskaus on aina rikos koskemattomuutta kohtaan. Silti niistä tuomitaan usein lievemmin kuin väkivaltarikoksista. Kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön Amnestyn mukaan Suomi on kyennyt hitaasti uudistamaan seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöään. Kaikilla Pohjoismailla on tässä puutteita, mutta Amnestyn mukaan Suomi kykenee heikoimmin suojelemaan uhrien oikeuksia. Useat asiantuntijat, kuten esimerkiksi rikosoikeuden professori Terttu Utriainen Lapin yliopistosta, ovat ihmetelleet, että raiskauksista saa Suomessa usein vain ehdollisia tuomioita ja käytössä on rangaistusasteikon lievin pää. Valtakunnansyyttäjänvirasto ja useat oikeusoppineet pitävät lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettavia rangaistuksia liian lievinä. Rikoslain rangaistusasteikko mahdollistaa ankaratkin rangaistukset, mutta käytännössä niitä ei anneta. Ehdollinen tuomio on selvästi yleisin rangaistus. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin on ryhdytty lainsäädännön muuttamiseksi sellaiseksi, että seksuaalirikoksista langetettavat tuomiot vastaavat rikoksien vakavuutta ja yleistä oikeudentajua ja että rangaistuskäytännöt ovat yhteneväiset? Versio 2.0

2 Helsingissä 4 päivänä elokuuta 2010 Sari Sarkomaa /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 646/2010 vp Sari Sarkomaa /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 646/2010 vp: Mihin toimiin on ryhdytty lainsäädännön muuttamiseksi sellaiseksi, että seksuaalirikoksista langetettavat tuomiot vastaavat rikoksien vakavuutta ja yleistä oikeudentajua ja että rangaistuskäytännöt ovat yhteneväiset? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen rikoslainsäädännössä raiskausrikoksia kuten muitakin seksuaalirikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat rikoslain (39/1889) 20 luvussa. Näitä rikoksia koskevien säännösten uudistamistarpeet arvioitiin perusteellisesti rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa. Uudet säännökset tulivat voimaan vuoden 1999 alussa. Seksuaalirikoksista voidaan säädettyjen rangaistusasteikkojen puitteissa tuomita hyvinkin ankaria rangaistuksia. Raiskauksesta säädetty ankarin rangaistus on kuusi vuotta vankeutta ja törkeästä raiskauksesta kymmenen vuotta vankeutta. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittava ankarin vankeusrangaistus on neljä vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kymmenen vuotta vankeutta. Jos raiskausrikos kohdistuu alle 16-vuotiaaseen uhriin, rikoksentekijä syyllistyy samalla lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Seksuaalirikokset vaihtelevat tekotavoiltaan ja näin ollen vakavuudeltaan ja rangaistavuudeltaan. Rikoslaissa ei ole erityisiä seksuaalirikoksia koskevia rangaistuksen määräämissäännöksiä. Tuomioistuin on rangaistusta määrätessään eli rangaistusta mitatessaan ja rangaistuksen lajia valitessaan (esimerkiksi valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä) sidottu rikoslain 6 luvun säännöksiin, joiden mukaan rangaistukseen vaikuttavat tekoon ja tekijään liittyvät tapauskohtaiset olosuhteet. Perustuslaissa säädetystä tuomioistuinten riippumattomuudesta seuraa, että niiden ratkaisuihin ei saa vaikuttaa poliittisten päätöksentekijöiden tai viranomaisten taholta yksittäistä tapausta tai rangaistuskäytäntöä koskevin määräyksin tai ohjein. Oikeusministeriön tehtäviin kuuluu rikoslainsäädännön toimivuuden seuraaminen. Jos muutostarpeita havaitaan, lainsäädäntötoimiin ryhdytään. Tarvittaessa oikeuskäytännön yhtenäisyyttä voidaan edistää esimerkiksi koulutuksella ja poistamalla yhtenäisen oikeuskäytännön esteitä. Toimenpiteisiin esteiden poistamiseksi on ryhdytty. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettuun lakiin (370/2007) on lisätty uusi 34 a, jonka mukaan salassa pidettäviä oikeudenkäyntiasiakirjoja voidaan luovuttaa tuomioistuimesta toiseen, jos se on tarpeen lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi käsiteltävänä olevan asian ratkaisua harkittaessa. Muun muassa seksuaalirikoksia koskevat tuomioistuimen asiakirjat kuuluvat pykälän soveltamisalaan. Pykälä tulee voimaan joulukuun 2010 alussa. Lainvalmistelu edellyttää tuekseen kattavaa tietoa oikeuskäytännöstä. Julkisuudessa esiin nousevista yksittäisistä tapauksista ei voida tehdä johtopäätöksiä rangaistuskäytännön suurista linjoista. Keväällä 2009 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos sai valmiiksi oikeusministeriön pyyn- 3

4 Ministerin vastaus nöstä tehdyn tutkimuksen lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistuskäytännöstä. Tämä tutkimus on jo johtanut lainvalmistelutoimenpiteisiin. Oikeusministeriön asettama työryhmä esitti toukokuussa 2010 luovuttamassaan mietinnössä muun muassa lainsäädäntömuutoksia, jotka johtaisivat lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistuskäytännön ankaroitumiseen. Mietintö on ollut lausuntokierroksella ja jatkovalmistelu sen pohjalta on tarkoitus suorittaa niin, että hallituksen esitys ehditään antaa vielä nykyiselle eduskunnalle. Myös raiskausrikosten osalta aika on kypsä lainsäädännön kokonaisarvioinnille. Parhaillaan lausuntokierroksella on ehdotus, jonka mukaan sukupuoliyhdyntä puolustuskyvyttömän henkilön kanssa olisi kaikissa tapauksissa raiskaus. Lisäksi Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tekemässä selvitystä raiskausrikosten rangaistuskäytännöstä. Selvityksen valmistuttua on johtopäätösten ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten aika niin, että lisäksi huomioon otetaan kansainvälinen vertailu ja kansainväliset velvoitteet. Helsingissä 18 päivänä elokuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 4

5 Ministerns svar KK 646/2010 vp Sari Sarkomaa /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 646/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml: Vilka åtgärder har det vidtagits för att ändra lagstiftningen på ett sådant sätt att de domar som ges för sexualbrott motsvarar brottens allvarlighetsgrad och den allmänna rättsuppfattningen och straffpraxis blir enhetlig? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I den finska strafflagstiftningen finns bestämmelserna om straff för våldtäktsbrott och övriga sexualbrott i 20 kap. i strafflagen (39/1889). Behovet av att revidera bestämmelserna om dessa brott utreddes grundligt i den tredje fasen av totalreformen av strafflagen. De nya bestämmelserna trädde i kraft vid ingången av Också mycket stränga straff kan dömas ut för sexualbrott inom ramen för de föreskrivna straffskalorna. Det strängaste föreskrivna straffet för våldtäkt är fängelse i sex år och fängelse i tio år för grov våldtäkt. Det strängaste fängelsestraffet för sexuellt utnyttjande av barn är fängelse i fyra år och för grovt sexuellt utnyttjande av barn fängelse i tio år. Om ett våldtäktsbrott riktar sig mot ett offer som är under 16 år, gör sig gärningsmannen samtidigt skyldig till sexuellt utnyttjande av barn eller grovt sexuellt utnyttjande av barn. Sexualbrotten varierar i fråga om gärningssätten och därmed även i fråga om allvarlighet och straffbarhet. I strafflagen finns det inte några särskilda bestämmelser om bestämmande av straff för sexualbrott. När domstolen bestämmer straffet, dvs. mäter ut straffet och väljer straffart (t.ex. väljer mellan villkorligt och ovillkorligt fängelse), är den bunden av bestämmelserna i strafflagens 6 kap. enligt vilka omständigheter som hänför sig till gärningen och gärningsmannen i varje enskilt fall påverkar straffet. Enligt grundlagen är domstolarna oberoende. Detta innebär att varken politiska beslutsfattare eller myndigheter får påverka domstolarnas avgöranden genom föreskrifter eller anvisningar som gäller enskilda fall eller straffpraxis. Det hör till justitieministeriets uppgifter att följa med hur strafflagstiftningen fungerar. Om det visar sig finnas behov av ändringar, vidtar ministeriet lagstiftningsåtgärder. Vid behov kan en enhetlig rättspraxis främjas t.ex. genom utbildning och genom att avlägsna hindren för en enhetlig rättspraxis. Man har vidtagit åtgärder för att avlägsna hindren. Till lagen om offentlighet vid rättegång i allmänna domstolar (370/2007) har det fogats en ny 34 a enligt vilken en domstol till en annan domstol kan lämna ut sådana sekretessbelagda rättegångshandlingar som den andra domstolen behöver för att säkerställa rättskipningens enhetlighet vid prövningen av avgörandet i ett ärende som domstolen behandlar. Bl.a. faller domstolarnas handlingar som gäller sexualbrott under paragrafens tillämpningsområde. Paragrafen träder i kraft vid ingången av december Lagberedningen kräver till sitt stöd heltäckande uppgifter om rättspraxis. Det går inte att dra några slutsatser om de stora linjerna i straffpraxis av enskilda fall som lyfts fram i offentligheten. På våren 2009 slutförde Rättspolitiska forskningsinstitutet en undersökning som utförts på justitieministeriets begäran och som behandlade straffpraxis i fråga om utnyttjandebrott som riktar sig mot barn. Denna utredning har redan lett 5

6 Ministerns svar till lagberedningsåtgärder. En arbetsgrupp som justitieministeriet har tillsatt föreslog i ett betänkande som överläts i maj 2010 ändringar i lagstiftningen som skulle leda till att straffpraxis i fråga om utnyttjandebrott som riktar sig mot barn blir strängare. Betänkandet har varit på remiss och avsikten är att den fortsatta beredningen utförs utifrån remissen så att regeringens proposition hinner överlåtas redan till den nuvarande riksdagen. Också för våldtäktsbrottens del är tiden mogen för en helhetsbedömning av lagstiftningen. Som bäst är på remiss ett förslag som innebär att samlag med en försvarslös person alltid ska utgöra våldtäkt. Dessutom håller Rättspolitiska forskningsinstitutet på med en utredning om straffpraxis vid våldtäktsbrott. Efter det att utredningen har blivit klar kommer man att dra slutsatser och göra de ändringar som behövs i lagstiftningen så att också internationella jämförelser och internationella förpliktelser beaktas. Helsingfors den 18 augusti 2010 Justitieminister Tuija Brax 6