Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 415/2010 vp Vakavien rikosten rangaistukset Eduskunnan puhemiehelle Nelonen: "Väkivaltaisiakin raiskauksia tuomitaan lievinä." "Mies kidnappasi ja pahoinpiteli ex-vaimonsa vuosi ehdollista rangaistusta." Itä-Suomen hovioikeus lievensi Kuopion käräjäoikeuden tuomiota miehen tekemästä lapsen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Alkuperäinen 2,5 vuoden ehdoton vankeustuomio lieveni hovioikeudessa yhteen vuoteen ja 10 kuukauteen ehdollista vankeutta. Perusteluina olivat raiskauksessa käytetty lievä väkivalta ja uhrin ikä (15 vuotta). Kauhajoen käräjäoikeus tuomitsi muutama vuosi sitten 17-vuotiaan teinipojan nuorena henkilönä tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Uhri oli kotimatkalla ollut kahdeksanvuotias tyttö, jonka poika vei autiotaloon ja raiskasi siellä ainakin kolme kertaa. Vastaavanlaisia uutisia mediassa on ollut lähes päivittäin. Kansalaisten oikeustajua on koetellut erityisesti vakavista seksuaali- ja väkivaltarikoksista annetut tuomiot, jotka ovat tuntuvasti lievempiä kuin muun muassa talousrikoksista langetettavat tuomiot. Esimerkiksi muutama vuosi sitten suurlähettiläs Alpo Rusi sai valtiolta euroa korkoineen kärsimyksistä, joita tietovuoto vakoilututkinnasta hänelle aiheutti. Sen sijaan Kauhajoen teiniraiskaaja joutuu korvaamaan uhrilleen kärsimyksestä vain euroa. Tilastokeskuksen mukaan törkeät raiskaukset ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapausten määrä ovat lisääntyneet jonkin verran viime vuosina. Myös poliisin tietoon on tullut vuosittain yhä enemmän hyväksikäyttörikoksia. Kasvu näkyy erityisesti lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittujen rangaistusten lukumäärässä, joka on jopa viisinkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana. Murhien ja tappojen määrä sen sijaan on lievästi laskenut. Lainsäädäntömme, mutta ennen kaikkea oikeuskäytäntömme, on seksuaalirikosten osalta aivan liian löysä. Esimerkiksi raiskaustapauksissa lieventäviä asianhaaroja käräjäoikeuksien ja jopa korkeampien oikeusasteiden mielestä ovat mm. raiskauksen lyhyt kesto, uhrin pukeutuminen ja humalatila tai vaikkapa tekijän nuhteeton menneisyys ja asian julkitulon tuoma negatiivinen julkisuus. Useimmissa maissa raiskauksessa käytetty väkivalta voi olla tuomion kannalta vain raskauttava tekijä. Suomalaisissa tuomioistuimissa ja eri oikeusasteissa samankaltaisten tekojen tuomiot kuitenkin vaihtelevat huomattavasti. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan 40 prosenttia tekijöistä saa ei ehdotonta tuomiota. Tutkimuslaitoksen mukaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa tuomion langettaminen on yhteydessä lapsen ikään. Tutkimuksessa käytetyn määritelmän mukaisesti sukupuoliyhteydestä alle 12-vuotiaan lapsen kanssa tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset ovat yleensä pituudeltaan vähintään 2 vuotta. Lievimpiä seuraamuksia (ehdollinen alle 6 kk, ehdoton alle 1 v 6 kk) tuomitaan lähinnä silloin, kun lapsi on vähintään 12-vuotias. Tällaisen rajan asettaminen 12 ikävuoteen on erittäin kyseenalaista oi- Versio 2.0

2 keudentulkintaa. 12-vuotiaalle hyväksikäytöstä aiheutuu vähintään yhtä suuret traumat kuin nuoremmillekin lapsille. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan myös rangaistuskäytännöissä on epäjohdonmukaisia vaihteluja ja myös tuomioistuinten antamissa rangaistusten perusteluissa on suurta vaihtelua. Suomen lait kyllä mahdollistaisivat kovien rangaistuksien antamisen, mutta oikeuslaitos tulkitsee lakia toisin. Tällä hetkellä useimmissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa tuomioita annetaan rangaistusasteikon alapään mukaan. Korjattavaa on paljon rangaistuskäytännöissä ja siinä, miten oikeuslaitos lakia tulkitsee ja millaisia rangaistuksia vakavista rikoksista määrätään. Kansalaiset laajalti vaativat vakavien rikosten rangaistusten koventamista. Toinen kansalaisten oikeustajua koetellut asia on se, miksi vakavien rikosten suunnittelu ei ole Suomessa rangaistavaa. Tästä esimerkkinä on Liedossa kiinni jääneet rikolliset, jotka suunnittelivat suurta raharyöstöä. Suurinta osaa heistä ei rangaistu, koska he eivät ehtineet vielä toteuttamaan rikosta. Poliisi ei voinut pysäyttää Liedon arvokuljetusryöstöä yrittänyttä liigaa, ennen kuin epäillyt hankkivat aseistuksen ja yrittivät iskeä. Poliisin mielestä tilanteessa olisi voitu menettää ihmishenkiä. Jos Suomen laki olisi antanut mahdollisuuden, liiga olisi voitu napata jo aiemmin. Tuolloin epäillyt vielä valmistelivat iskua ja harjoittelivat. Rikolliset myös myyvät rikossuunnitelmiaan. Ammattirikolliset tekevät suunnitelmat tarkoin. Niihin sisältyy tarkat aikataulut ja piilopaikat esimerkiksi ajoneuvoille ja toteuttajille. Suunnittelijat testaavat muun muassa väärien hälytysten avulla poliisin reaktioita hälytyksiin. Rikoksen valmistelu ei ole Suomessa nykyisen rikoslainsäädännön mukaan rangaistava teko. Nykyisen rikoslainsäädännön mukaan rangaistavaa on terroristisen rikoksen valmistelu sekä salakatselun ja salakuuntelun valmistelu. Murhaa ja ryöstöä voi Suomessa tällä hetkellä valmistella ilman, että poliisi voi siihen puuttua. Nykyisellään rikoksen tekemistä voidaan jopa harjoitella ilman, että siitä seuraa rangaistusta. Näissä tilanteissa vaarantuvat ihmisten henki ja terveys, ja monta varsinaista rikosta olisi voitu ennaltaehkäistä. Monessa tilanteessa näyttö olisi myös täyttynyt. Kaleva nosti verkkosivuillaan mielenkiintoisen esimerkin Suomen lainsäädännön luonteesta: "Mies hankkii aseen. Hän ottaa selviää, missä vanha riitakumppani asuu. Mies käy kolmesti katsomassa asuinpaikkaa, ja kaksi kertaa hänellä on ase mukanaan. Kun poliisi ottaa kiinni, hän kertoo rehellisesti valmistelleensa murhaamista. Silti mies kävelee pian vapaana. Rikoksen valmistelu kun ei ole Suomessa rikos." Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa jo rikoksen suunnittelu on rangaistavaa. Tässä suhteessa Suomen lainsäädäntöä on muutettava muiden EU-maiden kanssa samankaltaiseksi. Oikeusministeri on todennut julkisuudessa, että ministeriöllä on tällä hetkellä paljon kiireisempiä tehtäviä kuin rikoksen valmistelupykälän miettiminen. Tärkeää on kuitenkin keskittyä ennalta ehkäisevään toimintaan, mitä on myös rikosten suunnittelun rangaistavuus. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vakavien seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistusten koventamiseksi ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomessa rikosten suunnittelu tulee rangaistavaksi? Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 2010 Pertti Hemmilä /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 415/2010 vp Pertti Hemmilä /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 415/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vakavien seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistusten koventamiseksi ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomessa rikosten suunnittelu tulee rangaistavaksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksessä kiinnitetään huomiota erityisesti vakavista seksuaalirikoksista tuomittaviin rangaistuksiin. Seksuaalirikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat rikoslain (39/1889) 20 luvussa. Säännökset tulivat voimaan vuoden 1999 alussa. Vakavista seksuaalirikoksista voidaan säädettyjen rangaistusasteikkojen puitteissa tuomita hyvinkin ankaria rangaistuksia. Säädetyt ankarimmat vankeusrangaistukset ovat esimerkiksi raiskauksesta kuusi vuotta vankeutta, törkeästä raiskauksesta kymmenen vuotta vankeutta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä neljä vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kymmenen vuotta vankeutta. Sinällään nämä rikokset, kuten rikokset yleensäkin, vaihtelevat tekotavoiltaan ja näin ollen myös vakavuudeltaan ja rangaistavuudeltaan. Rikoslaissa ei ole erityisiä seksuaalirikoksia koskevia rangaistuksen määräämissäännöksiä. Tuomioistuin on rangaistusta määrätessään eli rangaistusta mitatessaan ja rangaistuksen lajia valitessaan sidottu rikoslain 6 luvun säännöksiin, joiden mukaan rangaistukseen vaikuttavat tekoon ja tekijään liittyvät tapauskohtaiset olosuhteet. Oikeusministeriön tehtäviin kuuluu rikoslainsäädännön toimivuuden seuraaminen. Jos muutostarpeita havaitaan, lainsäädäntötoimiin ryhdytään. Seksuaalirikosten lisäksi tämä koskee luonnollisesti ylipäänsä väkivaltaa käyttäen tehtyjä rikoksia. Lainvalmistelu edellyttää kuitenkin tuekseen riittävää tietoa oikeuskäytännöstä. Vuosi sitten Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos sai valmiiksi oikeusministeriön pyynnöstä tehdyn tutkimuksen lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistuskäytännöstä. Tämä tutkimus on myös johtanut lainvalmistelutoimenpiteisiin, kun oikeusministeriön asettama työryhmä on kuukausi sitten ehdottanut rangaistussäännöksiin muutoksia, jotka johtavat rangaistuskäytännön merkittävään ankaroitumiseen. Myös raiskausrikosten osalta aika on kypsä lainsäädännön kokonaisarvioinnille. Parhaillaan oikeusministeriön toimeksiannosta ollaan valmistelemassa lainsäädäntömuutosta, jonka mukaan sukupuoliyhdyntä puolustuskyvyttömän henkilön kanssa olisi kaikissa tapauksissa raiskaus. Lisäksi Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvittää raiskausrikosten rangaistuskäytäntöä. Selvityksen valmistuttua on johtopäätösten ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten paikka. Kansainvälinen vertailu ja kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen tarkoituksena on saattaa seksuaalirikoksia koskeva rangaistussääntely johdonmukaiseksi sekä rikosten vahingollisuutta ja paheksuttavuutta vastaavaksi. Mitä tulee rikosten suunnittelun (valmistelun) kriminalisoimiseen, poliisilla on poliisilain (493/1995) nojalla monia toimivaltuuksia rikoksen estämiseksi jo rikoksen valmisteluvaiheessa. 3

4 Ministerin vastaus Poliisit voivat eri keinoin estää esimerkiksi ryöstön valmistelun jo huomattavasti ennen sen yritystä. Lisäksi rikosten valmisteluvaiheessa varsin usein saattaa olla syytä epäillä hankkeessa mukana olevia henkilöitä jostakin jo tehdystä rikoksesta (esimerkiksi ampuma-aserikos). Rikosten estämiseen liittyviä toimivaltuuksia koskevat säännökset ovat parhaillaan uudistettavina. Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan (oikeusministeriön komiteanmietintö 2009:2) ehdotusten jatkovalmistelu on toteutettu niin, että lainsäädäntöehdotukset voidaan antaa vielä nykyisen eduskunnan käsiteltäviksi. Uudistuksessa kiinnitetään huomiota rikostorjunnan tehokkuusvaatimuksiin. Sisäisen turvallisuuden ohjelman ministeriryhmän tekemän päätöksen mukaisesti esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan ehdotusten jatkovalmistelun jälkeen oikeusministeriössä saatetaan päätökseen parhaillaan käynnissä oleva erillinen selvitys tarpeesta kriminalisoida eräiden törkeiden rikosten valmistelu. Esimerkiksi murhan valmistelun kriminalisoimiseen liittyy joukko vaikeita lainopillisia ongelmia, joista suurimpana voidaan mainita tekijän tarkoituksen osoittamiseen liittyvät näyttöongelmat (esimerkiksi rikoksen tekemisessä mahdollisesti käytettävän leipäveitsen ostaminen). Usein vasta rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen jo tapahduttua voidaan päätellä valmistelunkin tapahtuminen. Rikosten valmistelun kriminalisoimisessa ei niinkään ole kysymys siitä, mitä elämänalueita tulisi suojella. Tämä on ratkaistu jo itse rikoksen ja sen rangaistavan yrityksen kriminalisoimisen yhteydessä. Kyse on ennen kaikkea siitä, kuinka pitkälle rikosvastuu on tarkoituksenmukaista ja järkevää kohdistaa. Tätä vaikeaa kysymystä oikeusministeriössä pohditaan parhaillaan. Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 4

5 Ministerns svar KK 415/2010 vp Pertti Hemmilä /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 415/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att skärpa straffen för allvarliga sexual- och våldsbrott och vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att planering av brott ska bli straffbart i Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I spörsmålet fäster man uppmärksamhet vid de straff som döms ut särskilt för allvarliga sexualbrott. Straffbestämmelserna om sexualbrott finns i 20 kap. i strafflagen (39/1889). Bestämmelserna trädde i kraft i början av Också mycket stränga straff kan dömas ut för allvarliga sexualbrott inom ramen för de föreskrivna straffskalorna. De strängaste föreskrivna fängelsestraffen är t.ex. fängelse i sex år för våldtäkt, fängelse i tio år för grov våldtäkt, fängelse i fyra år för sexuellt utnyttjande av barn och fängelse i tio år för grovt sexuellt utnyttjande av barn. I sig varierar dessa brott betydligt i fråga om gärningssätt och därmed även i fråga om allvarlighet och straffbarhet, liksom när det gäller brott i allmänhet. I strafflagen finns det inte några särskilda bestämmelser om bestämmande av straff för sexualbrott. När domstolen bestämmer straffet, dvs. mäter ut straffet och väljer straffart, är den bunden av bestämmelserna i strafflagens 6 kap., där det sägs att omständigheter som hänför sig till gärningen och gärningsmannen i varje enskilt fall påverkar straffet. Det hör till justitieministeriets uppgifter att följa hur strafflagstiftningen fungerar. Om det visar sig finnas behov av ändringar, vidtar man lagstiftningsåtgärder. Detta gäller förutom sexualbrotten givetvis även brott där våld har använts i allmänhet. Lagberedningen måste dock bygga på en tillräcklig information om rättspraxis. För ett år sedan gjorde Rättspolitiska forskningsinstitutet på begäran av justitieministeriet en undersökning om straffpraxis vid brott som gäller utnyttjande av barn. Undersökningen har även lett till lagberedningsåtgärder. En arbetsgrupp vid justitieministeriet föreslog för en månad sedan ändringar i straffbestämmelserna som kommer att medföra en betydande skärpning av straffpraxis. Även för våldtäktsbrottens del är tiden mogen för en helhetsbedömning av lagstiftningen. Som bäst bereds på uppdrag av justitieministeriet en ändring av lagstiftningen som innebär att samlag med en försvarslös person alltid ska utgöra våldtäkt. Dessutom håller Rättspolitiska forskningsinstitutet på med en utredning om straffpraxis vid våldtäktsbrott. Efter att utredningen har blivit klar kommer man att dra slutsatser och göra de ändringar som behövs i lagstiftningen. Meningen är att den straffrättsliga regleringen av sexualbrotten ska bli konsekvent och motsvara dessa brotts skadlighet och klandervärda natur, med beaktande av en internationell jämförelse och internationella förpliktelser. När det gäller kriminaliseringen av planering av (förberedelse till) brott har polisen med stöd av polislagen (493/1995) många befogenheter att förhindra ett brott redan när det förbereds. Polisen kan med olika medel förhindra t.ex. förberedelse till rån redan långt innan det görs ett försök 5

6 Ministerns svar till brottet. Dessutom har man ofta anledning att redan i förberedelsefasen misstänka dem som deltar i förberedelsen av ett brott för något brott som redan har begåtts (t.ex. ett skjutvapenbrott). Som bäst håller man på att revidera de bestämmelser som gäller befogenheterna att förhindra brott. Beredningen av de förslag som lades fram av förundersöknings- och tvångsmedelskommissionen (justitieministeriets kommittébetänkande 2009:2) har fortsatt så att förslagen till lagstiftning kan överlämnas redan till den nuvarande riksdagen för behandling. Vid reformen fäster man uppmärksamhet vid kraven på en effektiv brottsbekämpning. Efter att det fortsatta arbetet med de förslag som lades fram av förundersöknings- och tvångsmedelskommissionen har ska blivit klart ska justitieministeriet i enlighet med beslutet av ministergruppen för den inre säkerheten slutföra den pågående utredningen om behovet av kriminalisering av förberedelse till vissa grova brott. T.ex. kriminalisering av förberedelse till mord är förenad med en mängd svåra juridiska problem, varav det största är de bevisproblem som hänför sig till att bevisa gärningsmannens avsikt (t.ex. inköp av en brödkniv som eventuellt ska användas för att begå brottet). Ofta framgår det att det har varit fråga om förberedelse till ett brott först efter det att brottet eller ett straffbart försök till det redan har begåtts. Vid kriminaliseringen av förberedelse till brott handlar det inte främst om vilka livsområden som ska ha skydd. Detta har redan avgjorts när själva brottet och straffbart försök till det kriminaliserades. Det handlar framför allt om hur långt det är ändamålsenligt och rimligt att utsträcka det straffrättsliga ansvaret. Vid justitieministeriet utreder man som bäst denna svåra fråga. Helsingfors den 3 juni 2010 Justitieminister Tuija Brax 6