Koraanin kokoaminen. Gilliot 2006, 44. Gilliot 2006, 45

Transkriptio

1 Koraanin kokoaminen Koraanin kerrotaan tulleen kootuksi kahdella tai jopa kolmella eri kerralla. Näiden kertomusten taustalla on useita ongelmia, joista ensimmäiseksi asettuu arabian verbi jama a. Kyseinen verbi, jota käytetään kuvaamaan Koraanin kokoamisen historiaa, on monimerkityksellinen seitsemällä eri merkityksellään. Se tarkoittaa mm. kokoamista, muistaa ulkoa ja muistaa koko Koraani ulkoa. Kertomusten mukaan kuusi ihmistä olisi oppinut profeetta Muhammadin aikana Koraanin ulkoa. Näiden henkilöiden nimistä ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä ja kuudennen henkilön nimi on kokonaan unohdettu. Tästä syystä mu taziliitti Abu l Qasim al-balkhi (k. 931) kiisti, että kukaan olisi oikeasti oppinut ulkoa Koraania profeetan aikana. 73 Koraanin kokoamisista ensimmäisen kerrotaan tapahtuneen ensimmäien kalifin, Abu Bakrin aikana. Abu Bakr määräsi profeetan sihteerinä toimineen Zayd b. Thaabitin toimimaan kokoajana useista eri lähteistä. Kokoaminen tuli suorittaa luihin, puunpaloihin ja nahanpaloihin tehdyistä muistiinpanoista sekä ulkoa oppineiden muistista. Tämä kokoelma päätyi lopulta profeetta Muhammadin Hafsa-leskille. Toinen kokoelma olisi tehty noin 20 vuotta myöhemmin kalifi Uthmanin aikana. Kertomuksen mukaan tämä kokoelma olisi tehty siksi, että Azerbaizanin ja Armenian sotaretkillä oli herännyt kiistoja Koraanin lukemistavasta. Erimielisyyksien ratkomiseksi Uthman määräsi uuden Koraanin valmistettavaksi. Tässäkin kertomuksessa Zayd b. Thaabit oli kokoaja. Hafsalta saatiin jo tehty kokoelma ja se muutettiin Quraysh-heimon murteen mukaiseksi, jotta merkitykset todistettiin aidommiksi. Kaikki muut Koraanin versiot käskettiin tuhottavaksi. Käsky toteutettiinkin muualla paitsi Kuufassa, jossa käskyä uhmasivat profeetta Muhammadin kumppani Abdallah b. Mas ud ja hänen partisaaninsa. 74 Abu Bakrin kokoelma on ehkä huonoiten perusteltu Koraanin kokoamisen traditioista. Lukuisten ongelmien joukossa raskain on se, että Abu Bakrin kokoamisella olisi pitänyt olla selvää ja laajaa hyväksyntää ja auktoriteettia. Tällaisesta ei kuitenkaan ole todisteita. Mm. Uthmanin kokoelmaa ei 73 Gilliot 2006, Gilliot 2006, 45 22

2 olisi tarvinnut tehdä. 75 Abu Bakrin kokoelmaa on pidettävä vain legendana, koska yhtään kopiota ei ole versiosta säilynyt. 76 Kolmas kerta, kun Koraani on koottu, olisi tapahtunut jo profeetta Muhammadin käskystä. Tämä ajatus periytyy kertomuksesta, jossa Zayd b. Thaabitin kerrotaan sanoneen, että profeetta Muhammad ohjeisti asettamaan jakeet kuhunkin kohtaansa. Myös muita tapoja koota Koraani löytyy islamin tarinaperinteestä. Mm. Saalim-orja olisi koonnut ensimmäisen Koraanin. Myös Ali b. Abi Taalibin eli neljännen kalifin kerrotaan koonneen Koraanin. 77 Nämä kertomukset ovat rakenteeltaan heikkoja. Kertomusten kuvaukset suullisen ja kirjallisen perinteen yhdistämisestä ovat kömpelöitä ja jättävät hyvin epäselväksi senkin, mikä Uthmanin Koraani lopulta oli. Koraanin muita versioita ei myöskään unohdettu, vaikka Uthmanin versio siitä olisikin lopulta ollut dominoiva. Suurin osa merkittävistä Koraanin kommentaareista 900-luvulta 1300-luvulle tunnistavat myös muut kuin Uthmanin Koraanin. 78 Niin länsimainen kuin oikeaoppinen islam pitää mahdottomana sitä, että nykyinen Koraani olisi säilyttänyt sanasta sanaan Muhammadin saamat ilmestykset. Yksi keskiaikaisten koraanintutkijoiden ongelma oli Koraanin sisältämien ristiriitaisuuksien määrä. Tätä varten otettiin käyttöön hyvin monimutkaisesti aikaa myöten kehittynyt kumoamisoppi, naskh. Esimerkiksi perintölain jae 2:180 on kumottu jakeella 4: Kanonisen Koraanin kehitys ei pysähtynyt Uthmanin editioon. Suurin syy tähän oli arabian kielen heikkous kirjoittaa ilman vokaaleja ja diakriittisiä merkkejä. Erityisesti diakriittisten merkkien puuttuminen on aiheuttanut suuria merkityseroja. Arabian 28 konsonantista vain kuusi ei tarvitse diakriittista merkkiä erottuakseen toisista. Esimerkiksi b, t, th olivat täsmälleen samanlaisia. Lisäksi sanojen alussa ja keskellä n, y (tai i) sekä d, dh, painollinen t ja painollinen z, gh, f sekä q ( kurkun 75 Bell & Watt 1977, Grieve 2006, Gilliot 2006, Gilliot 2006, Hämeen-Anttila 2006, 92 23

3 kuristusäänne ) merkittiin samalla kirjaimella. Lyhyitä vokaaleja ei merkitty lainkaan ja pitkiä vokaaleja merkittiin satunnaisesti. 80 Koska kirjoitettu kieli ei ollut selvä, ei ollut varmaa, että edes kieltä osaava olisi osannut kaikkea lukea ja lausua. Suuri osa sanoista sallii erilaisten vokaalien lisäämisen ja tämä mahdollisti hyvin erilaisia lukutapoja. Oli myös yleisesti hyväksyttyjä erilaisia Koraanin lukemistapoja. Medinassa, Mekassa, Damaskuksessa, Kuufassa ja Basrassa seurattiin erilaisia järjestelmiä. 81 Varhaiset versiot Koraanista olivat erilaisia kuin nykyinen. Pariisin kansalliskirjastosta löytyvä 600- luvun lopun Koraanissa ei ole suuria merkitty lainkaan, mutta suurajako on tehty jättämällä tyhjää niiden väleihin. 700-luvun versiossa, joka löytyy British Librarysta, on suurat merkitty jälkikäteen tarkoituksella täysin eri kalligrafisella tyylillä kuin muu teksti. 82 Jakeet on merkitty Koraaniin myöhemmin liturgisista syistä. Termi âya on lainasana hepreasta, mutta se ei tarkoita Koraanissa lainkaan jaetta, vaan merkkiä Jumalalta. Koraanin jakeiden lukumäärä on vaihdellut noin 6200 ja 6600 välillä. 83 Koraanista oli olemassa useita erilaisia versioita ja lopulta 800-luvulla alettiin niistä käyttää uskonnollisissa rituaaleissa sellaisia osia, jotka olivat kertomusten mukaan yhteneviä Uthmanin edition kanssa. Vaihtoehtoiset tavat lukea Koraania jäivät merkittäviksi Koraanin eksegetiikan tutkijoille alkuperäisen tarkoituksen tulkinnan apukeinoksi. Lopulta yhtenäistämisen ja poliittisen paineen alla variaatiot alettiin unohtaa liturgisesta käytöstä. Kokonaan variaatioita ei kuitenkaan ole unohdettu. Nykyisin seurataan eniten Kairon edition muotoa vuodelta 1923, joka on rakennettu käyttäen Hafsin välittämää Asimin lukutapaa. 84 Kairon al-azharien tekemä editio ei kuitenkaan ota huomioon Ko- raanin aiempia editioita (erityisesti hijazi-tyylillä tehtyjä) ja siis ei varsinaisesti edusta kaikkia maailman muslimeita, koska sitä ei ole virallisesti kanonisoitu kenenkään muun kuin tekijöidensä 80 Gilliot 2006, Gilliot 2006, 47, Gilliot 2006, Sfar 2008, Gilliot 2006, 49, 52 24

4 toimesta. Kyseinen kirja kuitenkin myöhemmin sysäytti Flügelin edition merkittävimpänä Koraanina eurooppalaisessa tutkimuksessa. 85 Koraanin kerrotaan olevan 600-luvulta, mutta siitä ei löydy varmaa painettua versiota vasta kuin 800-luvun puolivälistä. Aikaisemmiksi väitetyt painokset ovat niitä tutkineiden mukaan kömpelöitä väärennöksiä. Meillä ei ole siis varhaista Koraania, jonka avulla voitaisiin päätellä Koraanin kehitystä luotettavasti. Varhaisimmat 600-luvun Koraanit ovat vain fragmentaalisia. Täydellistä kopiota Koraanista ei siis tältä ajalta ole. 86 Eräät puuttuvat osat ovat todennäköisesti olleet ensimmäinen, 113. ja 114. suura. Ne eivät joidenkin 600-luvun tekstien perusteella kuuluneet alkuperäiseen Koraaniin. Niiden rooli onkin muusta Koraanista poiketen toimia rukouksina. 87 Aikaisimmat Koraanin fragmentit eivät välttämättä ole lainkaan itse Koraania, vaan ne voivat olla pelkästään oppilaiden muistiinpanoja tai taika-amuletteja jostain aikaisemmasta tekstistä. Paperia ei käytetty islamilaisessa maailmassa vasta kuin vuoden 750 jälkeen. Varhaisimmat versiot Koraanista löytyvät paperilla vasta 900-luvulta. 88 Koraanin varhaiset tekstikatkelmat ennen 800-lukua eivät ole yhteneväisiä kanonisoidun Koraanin kanssa. Tämä voisi viitata siihen, että uskonnon muodostumisesta käytiin keskustelua haditheilla, jotka siis syntyivät samoihin aikoihin kuin Koraani alettiin muodostaa vähitellen sen aikaisella kirjoitustaidolla. Koraanissa on yhä kielioppivirheitä, epäselviä viittaussuhteita ja käsittämättömiä ilmaisuja. 89 Myöhemmän arabialaisen tyyliopin mukaan Koraani on kömpelö, johdonmukaisuus pu- uttuu ja toiston määrä on valtava. Koraani on koottu pikemminkin esitettäväksi loppusointujen avulla kuin sisällön luvulla syntyneissä haditheissa ei alun alkaen puhuttu profeetta Muhammadista, vaan niissä keskusteltiin vanhoista perinteistä Déroche 2006, Déroche 2006, Hämeen-Anttila 1997, Déroche 2006, Hukari 2005, 75, Aro 1967, Hämeen-Anttila 1999, 15 25

5 Hadithien syntyajasta, niiden sisällöstä ja kokonaisen Koraanin puuttumisesta johtuen voisi väittää, että hadithit ovat syntyneet jo ennen Koraania. Koraani on voitu koota haditheista tai niiden perusteella. Oppineet ovat voineet keskustella ns. oikeasta islamista. Eri klaanien, kulttuurien, heimojen, islamin lahkojen kesken on täytynyt olla suuria riitoja, joihin hadithit ovat olleet oiva keskustelukanava. Niiden avulla alettiin sopia suurta valtakuntaa koskevia säädöksiä. 92 Koraanissa näkyy lukuisia tekstin muutoksia, joita on tehty vähitellen. Kirjoitusten tyyleissä esiintyy lukuisia epätasaisuuksia. Niitä ovat erilaiset virheelliset toistot, yksikkömuodon muuttamiset monikoksi, ulkopuolisen aiheen lisääminen muuten homogeeniseen tekstipätkään ja persoonamuotojen muuttaminen toisesta kolmanteen. Koraanissa on myös lukuisia merkkejä siitä, että erilaiset reunahuomautukset on kirjoitettu alkuperäiseen tekstiin myöhemmissä versioissa (mm. 2:85, 6:12, 7:92, 21:47, 27:7, 41:17 ja 76:16). 93 Koraani koottiin John Wansborough n mukaan useista eri lähteistä valikoimalla sopivia tekstejä. Tämä näkyy tekstin muotokriittisessä analyysissä. Monoteistinen sävy ja sisältö on hankittu Raamatusta (VT ja UT). Kristinuskosta ja juutalaisuudesta eroava lahko, jota kuvataan Koraanissa, sopii paremmin Mesopotamiaan kuin Mekkaan tai Medinaan. Kertomuksien tutkiminen paljastaa Wansborough n mukaan, että nekin on kopioitu mukaan islamista erillään eläneistä kertomusperinteistä. Jos Wansborough n teoria hyväksytään, ei ole mitään syytä etsiä, tutkia tai lukea profeetta Muhammadin kertomusta. 94 Wansborough n kanssa lähes samalla linjalla on John Burton. Teoksessaan The Collection of the Qur an Burton lähtee Goldziherin ja Schachtin oletuksesta, että islamilainen perimätieto eli hadithit eivät kerro profeetta Muhammadin tulkinnoista, vaan eri tulkinnoista, joita vallitsi ympäri islamilaista maailmaa. Hadithien kehitykseen nojaten myös Koraani oli tarkoituksella jätetty kesken, koska muslimit eivät olleet päässeet yksimielisyyteen oikeista islamin harjoittamisen tavoista. Muhammad keksittiin sitten myöhemmin lisätä mukaan haditheihin, jotta tietyt käsitykset saatettiin asettaa oikeiksi. 95 Keskeneräistä Koraania on sittemmin käytetty ja lopulta tuotettu paperille. Paper- 92 Carmichael 1967, Bell & Watt 1977, 93-94, Motzki 2006, Motzki 2006,

6 ille tuottaminen ei kuitenkaan ollut yksinkertaista. Painaminen onkin muuttanut kanonisena pidettyä Koraania. Muun muassa painamisen avulla saatettiin tuottaa tietynlaista Koraania suuria massoja jättäen muut versiot varjoonsa. Koraania alettiin painaa painokoneilla ensimmäisen kerran vuonna 1537 tai 1538 Venetsiassa. Yritys kuitenkin epäonnistui lukuisten virheiden vuoksi luvun lopussa ilmestyi kaksi painettua versiota Koraanista, joista toinen sisälsi vain arabiankielisen tekstin ja toinen lisäksi käännöksen ja selitykset. Nämä kyseiset yritykset eivät vielä kelvanneet muslimien käyttöön, koska eivät seuranneet mitään Koraanin lukutapaa, vaan ne valmistettiin eurooppalaiseen tutkimukseen. 96 Vasta 1787 muslimi painoi ensimmäisen kerran Pietarissa Koraanin. Tämän kirjan tarkoituksena oli toimia muslimien teoksena. Tästä lähtien Koraanin kirjapainolla tehdyt kopiot hyväksyttiin, jos ne noudattivat perinteistä käsinkirjoitettua ulkoasua. Ensimmäinen länsimaiseen tutkimukseen kelvannut Koraani ilmestyi Gustav Flügelin toimesta vuonna 1834 Leipzigissa. Kyseinen Koraani oli merkittävä alkusysäys eurooppalaiselle islamin tutkimukselle Déroche 2006, Déroche 2006,