Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1207/2002 vp Ikäihmisille oma neuvola Eduskunnan puhemiehelle Väestön ikääntyminen muuttaa monella tapaa länsimaisia yhteiskuntia lähivuosikymmeninä. Väestön ikääntyminen tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa, ja se lisää haasteita vanhusten terveydenhuollon ja palvelujen järjestämiseen. Ikäihmiset ovat rakentaneet maamme yhdeksi maailman vauraimmista yhteiskunnista. He ovat eläkkeensä, palvelunsa ja huolenpitonsa ansainneet. Ikäihmisten itsenäistä selviytymistä omassa kodissa tuetaan valtion ja kuntien strategioissa ja osin käytännöissäkin, mutta jatkossa tarvitaan uusia keinoja. Tavoitteena tulee olla entistä terveempi ja pitkäikäisempi vanhusväestö, joka tarvitsee laitoshoitoa nykyistä myöhemmässä vaiheessa. Ikäihmisten terveyttä ja toimintakykyä voidaan parantaa ja sairauksia ehkäistä säännöllisellä seurannalla ja neuvonnalla. Mallia voitaisiin ottaa äitiys- ja lastenneuvoloiden toiminnasta. Tärkeää olisi järjestää ikäihmisten neuvolatoiminta koko maahan. Terveydenhoitajan puheilla voisi käydä maksutta ilman, että kokee itsensä sairaaksi. Omalla terveydenhoitajalla olisi mahdollisuus tukea kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti ikäihmisen hyvinvointia ja selviytymistä. Säännönmukaiset käynnit mahdollistaisivat terveydentilan tehokkaan seurannan ja kuntoutukseen ohjauksen. Ikäihminen saisi itseään askarruttaviin kysymyksiin vastauksia mm. ravinnosta, kunnon ylläpidosta, lääkkeistä, terveydentilasta ja pitkäaikaissairauksista. Neuvolakäynnit vähentäisivät tarvetta lääkärissäkäyntiin ja antaisivat mahdollisuuden kiireettömään vuorovaikutukseen terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Ikäihmisen neuvolatoiminnan aloittamisessa ei olisi kyse suurista uusista investoinneista, vaan olemassa olevien voimavarojen ja työnjakojen kehittämisestä. Ikäihmisten neuvolatoiminnan järjestämiseksi olisi perusteltua aloittaa kokeilu useissa kunnissa eri puolilla maata. Kokeiluvaiheessa valtiovallan ja sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuslaitosten vankka tuki olisi tarpeen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä mieltä hallitus on ikäihmisten neuvolatoiminnan aloittamisesta ja mihin toimenpiteisiin valtiovallan ja kuntien on neuvolatoiminnan järjestämiseksi syytä ryhtyä? Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2003 Kimmo Kiljunen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kimmo Kiljusen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1207/2002 vp: Mitä mieltä hallitus on ikäihmisten neuvolatoiminnan aloittamisesta ja mihin toimenpiteisiin valtiovallan ja kuntien on neuvolatoiminnan järjestämiseksi syytä ryhtyä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Väestöennusteiden mukaan Suomessa on yli 75- vuotiaita vuonna 2030 noin henkeä enemmän kuin nykyisin. Vuonna 2030 vanhusten osuus huoltosuhteesta on yli 60 prosenttia. Terveydenhuollon rahoituksen riittävyyden turvaamiseksi tulevaisuudessa on erittäin tärkeää, että väestön terveys ja toimintakyky säilyvät hyvinä mahdollisimman korkeaan ikään. Kaikki kotona selviytymistä tukevat palvelut ovat ikääntyneille suunnattavien palvelujen keskeisiä kehittämiskohteita. Palvelujen laadun kehittäminen ja ikääntyvien kotona selviytymisen tukeminen sisältyvät keskeisinä tavoitteina valtioneuvoston hyväksymään Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosille Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto antoivat toukokuussa 2001 kunnille yhteisen suosituksen ikääntyvien hoidon ja palvelujen laadun kehittämisestä. Siinä suositellaan kunnille oman vanhuspoliittisen strategian laadintaa, jonka konkreettisena osana on palvelujen kehittämissuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus julkaisi elokuussa 2002 ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen oppaan, joka sisältää ehkäisevän työn periaatteet. Ehkäisevistä kotikäynneistä on esimerkiksi Tanskassa pitkä kokemus, jonka mukaan tällä tavoin tavoitetaan mm. sosiaalisesti eristäytyneitä ja kriisitilanteissa eläviä vanhuksia. Vanhuksille suunnattuja ehkäiseviä kotikäyntejä on kokeiltu Suomessa noin 40 kunnassa. Suomen Kuntaliitto aloitti sosiaali- ja terveysministeriön taloudellisen tuen turvin vuonna 2001 "Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille" -projektin vuonna Ehkäisevän kotikäynnin yhteydessä ikääntyneen kotona selviytyminen kartoitetaan ja hänelle annetaan neuvontaa ja ohjausta sekä tarvittaessa laaditaan palvelusuunnitelma. Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteutetaan vuonna 2003 Kuntoutuksen edistämisyhdistyksen hanketta ikäihmisten kuntoutusneuvolatoiminnan kehittämiseksi. Hankkeen tavoitteena on luoda jokaiseen kuntaan ikäihmisten kuntoutusneuvola, jonka tehtävänä on parantaa ja ylläpitää ikäihmisten ja ikääntyvien vammaisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Kunnissa laadittavat palvelujen kehittämissuunnitelmat osana kunnan vanhuspoliittista strategiaa antavat kunnille hyvät mahdollisuudet kunkin kunnan oman ikääntyvän väestön tarpeiden mukaisten palvelujen kehittämiseen. Palvelumuotona edistyneimmäksi työkaluksi on noussut moniammatillisessa yhteistyössä tehtävä yksilöllinen ikääntyneiden henkilöiden palvelutarpeen kartoitus ja kotona selviytymistä tukeva neuvonta- ja ohjaustyö sekä tarvittaessa laaditta- 2

3 Ministerin vastaus KK 1207/2002 vp Kimmo Kiljunen /sd va hoito- ja palvelusuunnitelma säännöllisine seurantoineen. Ikäihmisten neuvolatoiminta, ikääntyneiden kuntoutusneuvolatoiminta, ehkäisevät kotikäynnit ja palveluohjaustoiminta ovat esimerkkejä siitä monimuotoisuudesta, jolla palveluja kehitetään. Idea hyvästä tilanteen arvioimisesta ja ikääntyneen henkilön kanssa yhdessä laaditusta säännöllisesti seurattavasta suunnitelmasta sisältyy näihin kaikkiin. Ikääntyneiden palveluille on tärkeää, että ne ovat helposti saatavilla. Henkilön tulee helpolla tavalla päästä keskustelemaan vointinsa ja selviytymisensä kannalta tärkeistä asioista tutun henkilön kanssa. Ikääntyneiden selviytymisen tukemiseksi vaaditaan lisäksi, että kunnan sosiaali- ja terveystoimella on aktiivinen rooli vanhusten selviytymistä edistävien palvelujen tarjoajana, jotta tavoitetaan myös ne vanhukset, jotka eivät omatoimisesti osaa hakea tarvitsemiaan palveluja. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan kuntien tulee vanhustenpalvelujensa kehittämiseksi laatia palvelujensa kehittämissuunnitelmat, joihin on kirjattu kunnassa käytettävät ikäihmisten kotona selviytymistä tukevat toimintamallit. Hyvään toimintaan liittyvää palvelua, jossa vanhuksen on helppo ottaa yhteys terveydenhoitajaan jonkun tilanteen yllättäessä ja myös käydä säännöllisesti tapaamassa tuttua terveydenhoitajaa oman yksilöllisesti laaditun palvelusuunnitelman mukaisesti, voidaan kunnassa kutsua ikäihmisen neuvolaksi. Vanhusten ehkäisevät palvelut ovat perinteistä terveydenhoitajan neuvolavastaanottoa selkeästi laajempi käsite. Tämä toiminta on sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillista yhteistyötä, jossa ovat mukana myös kunnan muut toimijat, kuten paloturvallisuutta ja tapaturmien ehkäisytyötä tekevät viranomaiset. Valtiovalta tukee tavoite- ja toimintaohjelman ja Suomen Kuntaliiton kanssa yhdessä annettujen ikääntyvien hoidon ja palvelujen laadun kehittämisen laatusuositusten kautta kuntia vanhuspoliittisten strategioiden ja niihin liittyvien palvelujen kehittämissuunnitelmien laadinnassa ja toimeenpanossa. Tämä tapahtuu erinäisten julkisin varoin toteutettavien kehittämisprojektien ja koulutuksen kautta. Kunnat voivat kehittämistyönsä tueksi hakea rahoitusta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankejärjestelmän kautta. Valtiovallan ja kuntien on vanhusten neuvolatoiminnan ja muiden vastaavien huolelliseen tarpeen arviointiin ja suunnitelmallisuuteen perustuvien vanhusten ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämiseksi jatkettava sitä ikääntyneiden henkilöiden palvelujen laadun systemaattista kehittämistä, joka on käynnistetty Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman vuosille mukaisesti, esimerkiksi niin, että jokaiselle yli 75-vuotiaalle tarjotaan mahdollisuus päästä "ehkäisevien kotikäyntien" piiriin. Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 2003 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Kimmo Kiljunen /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1207/2002 rd: Vad anser regeringen om införandet av en rådgivningsverksamhet för äldre personer och vilka åtgärder borde statsmakten och kommunerna vidta för att ordna rådgivningsverksamheten? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt befolkningsprognoserna kommer det år 2030 att finnas ca fler personer som är över 75-år än nu. Åldringarnas andel av försörjningsförhållandet år 2030 uppgår till 60 procent. För att en tillräcklig finansiering av hälso- och sjukvården skall kunna garanteras är det i framtiden mycket viktigt att befolkningen har en god hälsa och en bra funktionsförmåga fram till en så hög ålder som möjligt. Alla sådana tjänster som stöder en persons förmåga att klara sig själv i hemmet är centrala utvecklingsobjekt när det gäller tjänster som riktas till äldre personer. Utvecklandet av tjänsternas kvalitet och stödjandet av äldre personers förmåga att klara sig själva i hemmet är två centrala mål i det av statsrådet godkända mål- och verksamhetsprogrammet för social- och hälsovården I maj 2001 gav social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund kommunerna en gemensam kvalitetsrekommendation om utvecklandet av vård och tjänster för äldre personer. I den rekommenderas kommunerna att göra upp en egen äldrepolitisk strategi, där en plan för utvecklande av tjänsterna ingår som en konkret del. I ett samarbete mellan social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund publicerade forsknings- och utvecklingscentralen för social- och hälsovården i augusti 2002 en handbok om hur man gör upp en vård- och serviceplan för äldre personer. Handboken innehåller principer för förebyggande arbete. Till exempel i Danmark har man lång erfarenhet av hembesök i förebyggande syfte. Där har man kunnat konstatera att man genom denna metod når bl.a. åldringar som är socialt isolerade och lever i krissituationer. Förebyggande hembesök hos äldre personer har testats i omkring 40 kommuner i Finland. Med ekonomiskt stöd från social- och hälsovårdsministeriet startade Finlands Kommunförbund projektet "Förebyggande hembesök hos äldre" år I samband med hembesöken i förebyggande syfte kartläggs en äldre persons möjlighet att klara sig i hemmet och han eller hon får råd och handledning och vid behov gör man upp en serviceplan. Med stöd från Penningautomatföreningen genomför föreningen Kuntoutuksen edistämisyhdistys år 2003 ett projekt för att utveckla verksamheten med rehabiliteringsrådgivning för äldre personer. Målet med projektet är att i varje kommun ordna rehabiliteringsrådgivning för äldre personer i syfte att förbättra och upprätthålla den fysiska, psykiska och sociala funktionsförmågan hos åldringar och äldre handikappade. Som en del av kommunens äldrepolitiska strategi innebär de utvecklingsplaner som skall utarbetas i kommunerna goda möjligheter för kommunen att utveckla just de tjänster som kommunens egen åldrande befolkning är i behov av. De mest framgångsrika arbetsredskapen när det gäl- 4

5 Ministerns svar KK 1207/2002 vp Kimmo Kiljunen /sd ler denna service har varit den kartläggning av äldre personers servicebehov som görs i samarbete mellan olika yrkesgrupper och den rådgivning och handledning som stöder förmågan att klara sig i hemmet samt den vård- och serviceplan som utarbetas vid behov inklusive regelbunden uppföljning. Rådgivningsverksamhet för äldre personer, rehabiliteringsrådgivning för äldre personer, hembesök i förebyggande syfte och handledning i servicefrågor är exempel på hur mångsidigt servicen utvecklas. I alla dessa tjänster ingår dels idén om en god bedömning av situationen, dels en tillsammans med personen i fråga uppgjord plan som regelbundet följs upp. Det är viktigt att tjänsterna för äldre personer är lätt tillgängliga. Personen i fråga skall enkelt kunna få möjlighet att med en bekant person diskutera frågor som är viktiga med tanke på hälsotillståndet och förmågan att klara sig själv. För att stöda äldre personers förmåga att klara sig själva krävs dessutom att den kommunala social- och hälsovården har en aktiv roll som den som erbjuder de tjänster som främjar åldringars förmåga att klara sig själva. På så sätt når man också de åldringar som inte på eget initiativ kan skaffa de tjänster de behöver. För att utveckla servicen för åldringar skall kommunerna enligt social- och hälsovårdsministeriets uppfattning göra upp utvecklingsplaner för sina tjänster, där det anges hurudana verksamhetsmodeller kommunen kommer att använda när det gäller att stöda äldre människor så att de klarar sig i hemmet. Rådgivning för äldre kan man inom kommunen kalla sådan kvalitativt god service där åldringen lätt kan ta kontakt med en hälsovårdare om det plötsligt händer något och också regelbundet besöka en bekant hälsovårdare enligt sin egen individuellt uppgjorda serviceplan. Förebyggande service för åldringar är ett betydligt vidare begrepp än en hälsovårdares traditionella rådgivningsmottagning. Denna verksamhet är ett samarbete mellan olika yrkesgrupper inom social- och hälsovården där också andra aktörer inom kommunen deltar, såsom de myndigheter som sköter brandsäkerhet och förebyggande av olyckor. Genom mål- och verksamhetsprogrammet och den kvalitetsrekommendation som givits i samråd med Finlands Kommunförbund i syfte att utveckla kvaliteten på vården och servicen för äldre personer stöder statsmakten kommunerna när det gäller att utarbeta och genomföra de äldrepolitiska strategierna och utvecklingsplanerna för de tjänster som hänför sig till dessa. Detta sker genom utvecklingsprojekt som genomförs med allmänna medel och genom utbildning. Kommunerna kan som stöd för sitt utvecklingsarbete ansöka om finansiering t.ex. genom systemet för utvecklingsprojekt inom social- och hälsovården. För att utveckla rådgivningsverksamheten för åldringar och andra sådana motsvarande förebyggande tjänster för åldringar som grundar sig på noggrann behovsbedömning och målmedvetenhet bör statsmakten och kommunerna fortsätta det systematiska utvecklande av kvaliteten hos tjänster för äldre personer som har inletts i enlighet med mål- och verksamhetsprogrammet för social- och hälsovården Helsingfors den 3 mars 2003 Omsorgsminister Eva Biaudet 5