2 Mikä on aivojen kieli?

Transkriptio

1 2 Mikä on aivojen kieli? Maapallolla puhutaan tuhansia kieliä. Suomi, ruotsi tai englanti ovat esimerkkejä luonnollisista kielistä. Monet osaavat puhua useampaa kuin yhtä kieltä; nykyään yhä useampi suomalainenkin puhuu kahta tai useita kieliä äidinkielenään. Kielten merkitys on kasvanut ihmisten liikkuvuuden lisääntyessä. Eikä kieli ole vain joukko sanoja ja sääntöjä: sen sisälle on fossiloitunut pala kansallista identiteettiä. Toisaalta mikään kielen häiriö ei koske vain suomen tai ruotsin kieltä. Ne koskevat yhtä lailla kaikkia kieliä. Miten tämä on selitettävissä? Selitys on, että kaikki kielet perustuvat aivotoimintaan (kuva 58). Ilman aivoja ei ole kieltä. Luvussa 1 kuvatuilla potilailla oli aivojen toimintähäiriö, ei suomen kielen häiriö. Jollakin tavalla heidän kieliaivonsa olivat vioittuneet. Kieliaivojen häiriintyminen vaikuttaa kielen käyttöön ja oppimiseen. Meidän on siis erotettava toisistaan erityiskielet, suomi, ruotsi tai vaikkapa saksa, ja ihmisen aivot ja niiden biologinen kielikyky. Ensinmainitut perustuvat jälkimmäiselle. Mistä todella tiedämme, että aivoissa on synnynnäinen, biologinen kielikyky? Onko aivoissa välttämättä hermoverkkoja, jotka ovat erikoistuneet kielen ja vain kielen käsittelyyn? Oletus perustuu siihen, että vain ihmiset omaksuvat kielen. Monista yrityksistä huolimatta mikään muun eläinlaji maapallolla ei ole pystynyt vastaavaan. Simpanssin kasvattaminen tavallisessa keskiluokkaisessa perheessä ei tee siitä kielen taitajaa. Edes säännöllinen puheterapia tai pakotettu harjoittelu ei auttanut asiaa. Eläimet eivät opi kieltä. Niiltä puuttuu jotakin. Toisaalta kaikki ihmiset omaksuvat kielen. Asuipa lapsi missä tahansa, hän tulee vääjäämättä osalliseksi jostakin tai useista luonnollisista kielistä. Ei ole Aivojen kadonnut kieli

2 väliä sillä, asuuko lapsi nykysuomessa, 5000 vuotta sitten Uralin vuoriston kupeessa tai vuotta sitten Afrikan savannilla. Köyhässä, lähes olemattomassa kieliympäristössä elävät lapset selviytyvät tehtävästä. Ei ole merkitystä sillä, onko lapsi ujo tai ulospäinsuuntautunut, lahjakas tai heikkolahjainen, motivoitunut tai apaattinen, tarmokas tai laiska. Kaikki normaalit lapset oppivat puhumaan, kuuntelemaan ja kommunikoimaan kielen avulla. Kaikki jotka ovat saaneet kunnian seurata pienen lapsen kielen oppimista tietävät, että lapsi astuu kielen maailmaan kuin varkain, vaivattomasti ja hurjalla intensiteetillä. Jos lapsilla ei ole luonnollista kieliympäristöä lainkaan, esimerkiksi kuurouden vuoksi, he keksivät itse oman (viittoma)kielensä. Perimässämme on jotakin mitä muilla eläinlajeilla ei ole. Jokin salaisuus, joka liittyy nimenomaan kieleen. Kuva 58. Maailmassa puhutaan tuhansia kieliä. Niiden kaikkien taustalla ovat biologiset ihmisaivot. Ilman aivoja kieliä ei synny, eikä niitä käytä kukaan. Kielet syntyvät aivoissa ja aivoista. Ilmiön taustalla on aivojen oma kieli: aivomme ovat syntymästä asti rakennettu niin, että kieli voi asua niissä vaivattomasti. Aivojen kieli voi kuitenkin erikoistua kulttuurisen kehityksen myötä. Näin ovat syntyneet kaikki maailman erityiskielet. Jokaiseen kieleen kuuluu sen omalaatuinen sanasto, äännerakenne tai tietyt kielioppiin kuuluvat erityispiirteet. Mikä on aivojen kieli?

3 Kuva 166. Kun tuotamme tai ymmärrämme kieltä, aivoissamme tapahtuu valtava määrä nopeita, tiedostamattomia prosesseja, jotka kääntävät kuullun tai luetun viestin ensin aivojen ymmärtämään muotoon, ja sen jälkeen ne etsivät viestin taustalta jonkin merkityksen tai ajatuksen. Aivoilla on siis oma kielensä, tapa käsitellä ja prosessoida kieltä. Kuvassa vasemmalla sitaatti Väinö Linnan romaanista ; oikealla lausetta vastaavas representaatio aivojen sisällä. Tätä voitaisiin pitää aivojen kielen lauseena. Jokainen ihmislapsi tuo kielen oppimiseen mukaan jotain omaa, sisäistä, hänen omasta sisäistä maailmastaan lähtevää. Eläimiltä tämä kaikki puuttuu. Lapsen aivot ovat alusta asti virittyneitä käsittelemään kieltä. Heillä on kielen omaksumisen kyky. Huomion kohdistaminen ulkoisesta, passiivisesta opettelusta lapsen sisäiseen maailmaan oli yksi viimevuosisadan tärkeimmistä tieteellisistä käänteistä kielitieteessä, psykologiassa ja kognitiotieteessä. Kehitys johti aivojen kielikyvyn löytymiseen ja sen salaisuuksien paljastumiseen. Sen sijaan, että ajattelemme lapsen sisäistävän kielen passiivisesti, ajattelemme, että kieli on lapsen aktiivisen toiminnan ja kognitiivisen rakentelun lopputulos. Se syntyy, kun aivojen luontainen tapa käsitellä mitä tahansa kieltä yhdistyy ympäristön virikkeiden kanssa. Ihmisaivojen synnynnäistä valmiutta omaksua mikä tahansa kieli tutkitaan biolingvistikassa, eli biologisesti suuntautuneessa Aivojen kadonnut kieli

4 kielitieteessä (kuva 60). Voidaan ajatella, että tässä tieteessä selvitetään aivojen kielen perimmäistä olemusta. Joku on joskus ehdottanut, että ihmislapset oppivat kielen, koska heillä on muita eläimiä vahvempi motivaatio. Tunnetaan kuitenkin monia tapauksia, joissa ihmisen motivaatio, halu ja tahto oppia kieltä on olemassa samalla, kun kielen omaksuminen tai käyttö on mahdotonta. Tällainen tilanne syntyy aivovaurioiden tai geneettisten poikkeamien seurauksena silloin, kun nämä poikkeavuuden kohdistuvat aivojen sisäiseen kieleen ja siihen liittyviin mekanismeihin. Motivaatio ei auta, jos aivojen sisäinen kielijärjestelmä on vinksallaan. Kieli ei synny pelkän tahdon voimalla. Aivomme rakenteiden on oltava sellaisia, että ne ovat valmiita vastaanottamaan kieltä. Tämä tulee erityisen selvästi esiin monien kielihäiriöiden kohdalla. Toinen vanha syvälle juurtunut käsitys oli, että ihmisen kielen omaksuminen on perua hänen ylivertaisesta älykkyydestään. Tämän ajattelutavan mukaan älykkyys vaikuttaisi kielen omaksumiseen. Käsitys on jouduttu hylkäämään. Nykyään kukaan ei sano, että kielen käytön tai omaksumisen vaikeus tarkoittaisi älyllistä heikkolahjaisuutta tai kehitysvammaisuutta. Olemme oppineet näkemään kielelliset vaikeudet omana, muusta henkisestä suoriutumisesta irrallisena tekijänä. Ihminen joka ei osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, tai edes puhua, voi silti olla huippulahjakas. Kielijärjestelmien vaurioituminen Kuva 60. Kaikki ihmislapset (ja vain ihmiset) omaksuvat kielen, koska heidän aivoissaan kypsyy biologisten lakien säätelemänä synnynnäinen kieli, "aivojen kieli". Aivojen kieli on synnynnäinen, kognitiivinen kyky tai valmius. Kaikki luonnolliset kielet rakentuvat sen varaan. Eläimiltä kyky puuttuu osittain tai kokonaan. Ellei aivoissamme olisi tällaista järjestelmää, ne eivät ymmärtäisi kieltä ja sen käyttöä. Kielestä tulisi aivoillemme vierasta, aivan kuin eläinten tapauksessa. Aivojen kieltä tutkitaan biolingvistiikassa... Mikä on aivojen kieli?

5 aivoinfarktin seurauksena ei tarkoita muiden kognitiivisten taitojen häviämistä. Osaamme auttaa kielellisistä vaikeuksia kärsivää ihmistä nojaamalla niihin muihin kognitiivisiin ja tunne-elämän voimavaroihin, jotka hänellä ovat edelleen tallella. Kieltä ei siis enää nähdä ihmisen älykkyyden tai ajattelun ilmenemismuotona. Kolmas kyseenalainen hypoteesi väitti, että lapset oppivat kielen passiivisesti imitoimalla ja seuraamalla ympäristöstä saatuja palkkioita ja rangaistuksia. Silloin lapsen aivot eivät olisi virittyneet kielen vastaanottamiseen ja käsittelyyn, vaan toimisivat kuin tyhjä taulu. Tähän tauluun voitaisiin kirjoittaa mitä tahansa; lapsi olisi tämän näkemyksen mukaan kokonaan ympäristönsä tuote, kuin ohjelmoitava tietokone. Hypoteesia kannatettiin sata vuotta sitten ilman, että sen puolesta oli olemassa minkäänlaista empiiristä näyttöä. Kun asiaa alettiin tutkia systemaattisesti, hypoteesi jouduttiin hylkäämään. Lapsi ei ole tyhjä taulu tai ohjelmoitava tietokone, vaan aktiivinen osallistuja, jolla on hallussaan monia omia, sisäsyntyisiä kognitiivisia valmiuksia ja taitoja, joilla hän ottaa maailman vahvasti, itsenäisesti ja itsepäisesti haltuunsa. Puhutun kielen oppiminen ei vaadi koulua, kielioppijumppaa tai konsultteja. Juuri kielen biologisuus selittää, miksi monet kielen häiriöt periytyvät ja elävät suvuissa. Niillä on geneettinen alkuperä. Samasta syystä moniin geneettisiin mutaatioihin liittyy kielivaikeuksia. Kun kyse on aivojen synnynnäisestä rakenteesta, siihen liittyvät ilmiöt kytkeytyvät geeneihin ja muihin biologisiin kasvuprosesseihin. Vastaavasti tämä selittää, miksi vain äärimmäinen ja julma sensorinen deprivaatio voi estää aivojen kieltä kehittymästä. Monet kielen häiriöt ovat kroonisia ja vaikeasti hoidettavissa. Tämäkin johtuu niiden vahvasta biologisesta, itsepäisestä olemuksesta. Kielen koko olemuksen ja sen häiriöiden ja kielellisten vaikeuksien ymmärtämiseksi meidän täytyy siis oppia jotakin aivoista. Sen vuoksi kirjan pääpaino on aivojen kielessä. Tätä aivojen perimmäistä kieltä kutsutaan myös universaalikieleksi. Termillä viitataan kielen biologiseen olemukseen. Koska kaikki erityiskielet perustuvat Homo sapiensin aivojen rakenteeseen, tämä aivojemme universaali rakenne heijastuu kielissämme yllättävinä samankaltaisuuksina. Tulemme tutustumaan niihin myöhemmin. Näkökulma on kuitenkin monille uusi. Kielen oppimisen, häiriöiden ja toiminnan ymmärtämisen kannalta se on välttämätön. Ei ole olemassa sellaista kielen toiminnan häiriötä, joka liittyisi vain suomen tai ruotsin kieleen. Ei ole olemassa sellaista luonnollista kieltä, jonka omaksuminen olisi lapselle helpompaa kuin jonkin toisin. Kaikki kielet ovat ihmisen aivojen kannalta samanarvoisia. Aivojen kadonnut kieli

6 Mikä on aivojen kieli?